Mikko Seppälä
Iha ässä kniiga
(INGRESSI) Nyt ei bamlata Ässärykmentistä niinku nii usein slangijengis ja Tsilaris, vaa S-kirjaimesta. Sihahtavasta stadilaisest ässäst, ku on härnänny jo yli sadan vuode ajan. Riivannu kielenhuoltajii ja landebuugeil saanu sukat pyörimää, ku ne o heti hiffannu: toi on Stadista.
Neljän tutkijan kimppaduunin tuloksena on ilmestyny tieteelline, vertaisarvioitu 350-sivuinen kniigajärkäle Stadin Syntinen S slangipiirei sykähdyttäväst aiheest. Lössin keulakuva on slangiproffa Heka Paunonen. Mukana ässän kaikkii mahdollisii ulottuvuuksii funtsimas on kolme dosenttii: Stadis bamlatu suome kiele tutkijat Mia Halonen ja Johanna Vaattovaara ja Stadin hissan tsennaava Samu Nyström.
Ässät pöytään
”Seksi vie ja taksi tuo, mut siideri mua liikuttaa”, shungas Nylon Beatin itähelsinkiläiset mimmit 90-luvul ja niide sähäkästi sihisevät suggestiiviset ässät nous lööppeihi. Mut itse asias tää ei ollu uus ilmiö. Stadiin on aina liitetty monikielisyys, hauskanpito, dokaamine ja seksi. Ja jotenki nää kliffat jutut aina vaa välähtää mielee ku ässä sihahtaa snygin ja stailin friidun suussa vähä niinku sä korkkaisit bissen tai sidukan tai stikkaisit kiukaalle vodaa.
Paunonen ja kumppanit tähdentää et stadilaine ässä ei o pelkkä kieleen liittyvä detsku, vaa siihe liittyy ennakkoluuloi ja stereotyyppisii mielikuvii suurkaupunkielämäst, eri kieli- ja sosiaaliryhmist ja etenki gimuleista.
Raflaava S-kirjain on kniigan skrivaajille toiminu kans himmelinä, joho on voinu ripustaa kaikenlaist yleisluontosempaa matskuu ja samal paisutettuu bökkerii. Ei siin perinpohjases taustamatskus sinänsä mitää vikaa oo, kyl sitä voi aina kerrata tietoi Stadin väestö- ja kielihissast ja esmes kyökkisuomest. Ja oppii samal paljo uutta, ennen muuta kielenhuollost, ku oli snygimpi ilmaus kielipollareille.
Taustamatskuu vyörytetää nii vilt, et S-kirjaimeen päästään eka kerran vast sivul 90. Siin kerrotaan, mite kielipollarit vuonna 1885 otti hampaisii Kansallisteatteri edeltäjän Suomalaise Teatterin komeljanttarit, nimenomaan friidut, joide terävä ja pitkä ”ruotsalainen ässä” saundas niide korvis ”ilkeältä ja teeskentelyltä”. Tää snadisti tungetteleva huomio jatku silleen, et vuonna 1913 nää pollarit, ku oli kaikki janarikundei, onnistu paikantaa tän ns ongelman näyttelijäfriiduje kielenkärkeen ja alko sit opastaa niitä sen käyttelys. Mut lavatähdet piti ässäst sitkeesti kiinni, nii et viel 60-luvullaki skiiattii et friidust ei tu iskelmälaulajaa jos sil ei o ässävikaa.
Äs niinku Stadi
Oikeekielisyyde raamattu 1930-60-luvul oli Saarimaan Kielenopas, ku dumas terävän ässän ”teennäiseksi sievistelyksi” ja virheelliseks tavaks ku oli syytä stikkaa veks. Mut mihi tää söde ”tyttökoulu-ässä” kakskielisest Stadist olis kadonnu. Jentat sukupolvi toise perää omaksu sen. Ja homppelit kans, mut ei pelkästään Stadis vaa iha ympäri maailmaa.
Metkaa on, et samaan aikaan Stadin svedukielisii symffatii niitte paksusti lespaavast suomalaisest ässäst! Ja niidenki pitkiin ässiin hajos svedukieliset landebuugit. Ne koki sen ylimieliseks lesoiluks. Et kopeeta sakkii noi stadilaiset ku venyttää ässää tolleen.
Oli mite oli, ni ässäst stadilaise tsennaa. Siit meil on nyt perinpohjast tutkimusnäyttöö, tattis koko ässäryhmän. Yhtää ässää ei o jätetty hihaan. Jos jostai ni täst buugist voi skiiaa et tää kniiga o iha ässä.
Kaikki tsennaa et sisilisko sihisi hississä, mut milt se sit saundas? Suome kieles ei o kirjainmerkkii erilaisille ässille, on vaan yks ässä ja miljoona tapaa sössii se. Sä voit sihauttaa, suhauttaa, sähähtää, sössöttää, lespaa, vislaa, sylkee, sopottaa, sammaltaa. Maistele siin sit, mikä niist on se oikee. Mut hei, nyt on kaikille Tsilarin pluggaajille kerranki hyvii uutisii. Standardi-ässä on olemas ja nää skrivaajat paljastaa sen: suomalainen S on ”soinniton predorsoalveolaarinen frikatiivi”.
Eiku treenaamaan. Ja ennenku siin täysin onnistutaan, ni sss-sihautellaan entiseen stailiin!
(TIETOLAATIKKO)
Mia Halonen, Samu Nyström, Heikki Paunonen, Johanna Vaattovaara: Stadin syntinen S. 353 sivua. Art House. Helsinki 2020.