Mikko Seppälä
Jännä päivä
(Puhe Stadin Slangin tilaisuudessa Kallion kirkossa Aleksis Kiven päivänä 10.10.2020)
Nää on jännii aikoi. Tääki on jännä päivä. Kelatkaa vaik päivämäärää. Kymmene kymmene kakskyt kakskyt. Siit tulee mieleen joku matikan lasku, alja ja jomma, niinku skoleskidit enne snakkas. Tai sit siit tulee mieleen tietsikkakieli, se vois olla jotai bittivirtaa jost perusjannu ei bonjaa ni mitään.
Mut se kieli, jota tänään fiirataan ja jonka takii kaikki gosarit joutu aamul haalaa flaggan, jos ei ny blosiksen riepoteltavaks, ni suulikseen haalistuu, on suomen kieli, ja se mite suomen kielel on skrivattu. Toisin ku joku bittikieli, ni tää kieli lähtee siit miten sitä on bamlattu. Ja vast sen jälkeen sitä ruvettiin vähitellen skrivaan. Ja sit sitä kielt ja sen piirteit ruvettii kuvailee, ja sit jotku piispat ja proffat dumas miten sitä kielt pitäs skrivaa. Ja skolessa maikat ja skidit sitte skragas keskenään ku skidit joutu taistelee eroon erilaisist murteistaan, sleppaa veks himan kielen, himagartsan ja pitskun kielen.
Niinku nyt vaik tää stadin slangi. Se on bamlattu kieli, murre ku on födannu just tääl Kallion ja Sörkan puoles. Ja on sitä skrivattuki, jo yli sata vuotta. Mut jokanen skrivaa sitä omalla stailillaan. Yks juttu ku on vaikuttanu slangin yleistymiseen ja ehkä myös sen yhdenmukastumisee on ollu tietenki tää slangijengi ja Tsilari-lehti. Meille kaikille ku ollaan oltu messis, kuuluu krediitit siit, et gamla slangi on 90-luvulta lähtien noussu esiin nii et sitä viljelee jo muutki aviisit, ja nuoret räppärit kauhoo siit vaikutteit omiin suomen kielen ilmasukeinoi venyttäviin lyriikoihinsa. Ne lyriikat voi tosin olla sellasii et niist ei perusjamppa bonjaa sit ni mitään.
Ja Helsingin kaupunki ja grynderit on hiffannu et slangin avulla Stadin voi brändää katu-uskottavaks metropoliks. Et ei pelkästään bygata uusii tornei ja kauppakeskuksii vaan hei, annetaan niille vanhoi slanginimii. Sillai luodaan ikäänku perinteen tuntuu. Herätellään henkiin jonku ikivanhan mestan muisto. Uus mesta födaa niinku gamlan mestan päälle.
Onhan sitä bygattu tornei ja brändätty Stadii ennenki. Niinku vaik tää Bärtsin tsyrkka. Ne sen ajan propellipäät tempas sen kaikki pisimmän, viis kilsaa pitkän viivottimen, ja huitas viivasuoran akselin Tähtärilt tänne tsyrkantorniin. Ja molemmat tornit on taivaan tsiigailuun disainattu. Mä oon joskus funtsinu, et siin akselis ehkä paiskas handuu fyysikot siel ja papit tääl, ehkä ne kelas et tämmöses modernis suurkaupungis ku Stadi haluttiin senaikasen välitysteologian mukasesti yhdistää toi tieteelline ja uskonnolline maailmankuva.
Ja oliha tää Tsyrkka tääl Sörkan puoles ihan niit ekoi monumenttei, Lasse Sonckin vau-arkkitehtuurii, kulttuurikeskus ku samal brändäs tän koko kaupunginosan. (Noi aikuisten lelukaupat oli tääl jo sillon.) Ja heti perään tuli sitte toi Biblu, seuraava kulttuurikeskus. Ja samaan aikaan ne byggas tohon Suvilahtee sähkövoimalan ja kaasulaitoksen, ku döfas jonki verran mut samal toi virtaa nii skuruihi ku stadilaisten kyökkeihi ja lyysas nää liianki pitkät syksyt. (Se dunkkis oli kuulemma sellane, et ku sä tulit skurul tuolt Brentsikan suunnasta ni vensteris dunkkas kaasulaitos ja höögeris teurastamo ja sul ei ollu muut tsänssii ku just enne draisaa bulisti ilmaa keuhkoihi ja pidättää henkee kunnes oli kletrattu Kurviin turvaan.) Mut mun pointti oli se, et näide kulttuurilaitoste myötä, sillon sata vuotta sitte, Stadista ja Sörkasta alko tulla iha kliffa mesta budjaa.
Kirjallisuudestha mun piti bamlaa. Siihen aikaan ku tää tsyrkka bygattii, joskus vuonna 1908, suomenkieliset romssut kerto lähinnä siit, millast on budjaa landella. Oli tääl muutamii hassui tai hassuina pidettyi poikkeuksii. Niinku noi stadilaiset friidustuidut Maria Jotuni ja Onerva Lehtinen eli L. Onerva. Ne skrivas iha pokkana sellasii stoorei, mis friidut ja kundit styylas ja sekstas, vaik ne ei ollu viel ees jiftikses, tai sit ne sekstas jonku muun kans ku sen, kenen kans ne oli jiftikses ja tälleen. Ne oli aika roisei stoorei sen ajan mittaril, ja ne donnat sai aika paljo kuraa niskaan, et ”mitä te friidut tämmösist skrivaatte, alotatte stoorin siit mihin se pitäs slyyttaa, ai oottekste ite niinku puuhaillu tällast mistä te skrivaatte?” – ”No ei ny välttämättä, tai jos me vaik me ollaanki, ni mitä se sulle kuuluu”, nää mimmit skiias silleen snadisti salaperäsinä. – ”Mut kyl tällastki tääl Stadis tapahtuu.” Ainaki Jotuni ja Onerva osotti, et tääl Stadis ei kukaan kasvanu tynnyris. Et tää oli jo vähä bulimpaa maailmaa.
Tänään on oikeestaan ton Aleksis Kiven, Stemu-Leksan, eli ekan suomenkielisen ammattikirjailijan synttärit. No tän te tsennasitte, eks je. Kivel oli stadilaiset juuret, sen faijanfaija oli skönäri ku budjas tääl, tai oikeestaan tuol Krunas, jo ennen sitä vuoden 1808 bulii flekkist, mis Stadi brennas melkeen kokonaan. Kiven faija födas täällä, oli nakuklabbi stadilaine ennenku downshiftas ja flyttas böndelle ja rupes skreduliks. Oman skloddinsa Aleksin se sendas äkkii takasi Stadiin. Leksa kävi skolee Skattalla ja viihty sitte 1860-luvun stuiduna yliopistol.
Tää Bergga oli viel sillon Stemu-Leksan aikaan, ei ehkä enää mitää paimenidyllii, mut nimensä mukasesti paljas bärtsi, nyyan stogen ja Hämeentien ja Hagiksen monenlaiste verstaiden ja tehtaide välis. Stadi oli tuupattu jo sillon muutokseen. Teollisuus ja liikenne duunas tän bulimmaks ja bulimmaks ja föras tänne lisää folkkaa duuniin.
Tän muutoksen voi ehkä hiffaa myös Aleksis Kiven stooreis. Stemu-Leksan tapa skrivaa herätti sillon ens alkuun aika pahasti hämminkii, jopa silleen, et senaikane suomen kielen proffa symffas sen ihan maan rakoon, mut sen jälkeen jengi on diggaillu sitä ihan täböil. Se Stemu-Leksan kieli blandas silleen luovasti etelähämeen murretta muihi kieliaineksiin niinku vaik tohon raamattuun. Et se ei ollu välttämättä nii kaukana Stadin slangist. Varsinki ku kelaa tota gamlaa slangii, ni sehän on täynnä hämäläisii murresanoi, ruotsiks ja suomeks, just sen takii et sielt Etelä-Hämeestä uudet stadilaiset tänne flyttas. Ja koitti pärjää ruotsinkielise herrasväen ja venäläise sotaväen ja kaiken maailman skönärien kans.
Ja hei, koitetaan mekin pärjää. Tän koronan kans ja toistemme kans ja kaikkien muittenki kans. Vaik tän kiele ja kirjallisuude avul. Bamlaa ja skrivaa. Ja lesaa kans. Ei mul muuta.