Sivu G123.html / 11.4.2003 / (c) Johannes 050 596 2390

    QWE


    Ote Tauno "Taukka" Humalojan kirjasta

    "ON GIMIS KU ON KESIS"


      KESIS

      On gimis ku on kesis,
      kuuset gungaa ja fogelit sjungaa.
      Skönellä bloosaa ja skiglarit syydaa.
      Suulis skriinaa, tuomi kukkii ja skeida dövaa,
      sillon on skutsissa kiva goisaa.


    SAATTEEKS

    Tää böge sai alkunsa siitä, et mä rupesin nyt eläkevaarina samlaan semmosii slangisanoi ku pikkukundit ja skolelaiset käytti Kaltsis ja Valkas kuuskyt vuotta sitten (1930-l ejk). Mä skrivasin sanoja snadeille paprulapuille ja järkkäsin ne aakkosjärjestykseen. Lapsuuden ja skoleajan muistot alko silloin elää mieles. Muistot kulki ajatuksis ihan vaistomaisest sillosel slangil. Mä päätinki skrivata niist muistoist muutaman tarinan. Ja tarinoit skrivates muistu mieleen taas lisää slangisanoi.
    Tarinat on periaattees vuodesta 1921 vuoteen 1939, jolloin mä lopetin skolenkäynnin. Mut asiayhteyden takii mainitaan tarinois joitaki myöhempiiki asioit. Tarinoiden jäles olevas sanastos on n. 1200 slangisanaa. Kaikki kielet muuttuu ajan myötä, niin myös slangi. Nyt 1990-luvulla se on ihan erilaist ku kolkytluvul. Samoin oli myös 60 vuotta sitten. Mun mutsin broidi - siis mun eno - sano silloin et mä muka sanon jonkun slangisanan väärin. Mut ei se falskisti ollu mun ajan näkövinkkelist. Slangi vain oli muuttunu enon ajoist. Joku voi nyt olla eri mieltä siitä, miten joku sana oli kolkytluvul. Hän voi olla oikeessa yhtä hyvin kuin mäkin.

    * * *

    Stadin slangissa on vilt b-, d-, f- ja g-äänteit, esim. broidi, friidu ja gubbe. Se johtuu siit et monet sanat on peräisin ruotsin kielest. Pehmeel kerakkeel alkavien sanojen tosan tavun alus oleva kerake on myös yleensä pehmee, esim. blaadi, bregu, flöidata ja fribari. Poikkeuksiakin on, esim. dokata, gravari ja flatari, joiden tosa tavu alkaa koval kerakkeel. Vaik sanan esa kerake on kova, esim. k tai v, tosan tavun alus voi silti olla pehmee kerake, esim. koude ja vage.
    Sanan alus voi olla kaks tai kolme keraketta, esim. flaidata ja skruudata. Joissakin sanois alkukerakkeiden määrä vaihteli puhujan mukaan, esim. rigi, prigi tai sprigi, joilla on sama merkitys (miehen puku). Niis sanois joiden esas tavus on y, ä tai b, on tosas tavus yleensä a eikä ä, esim. Sörkka, fyrkka, tsärrat ja förata.
    Etunimii ei oo otettu sanastoon ku samast etunimest oli useita slangimuotoi, jotka oli "henkilökohtasii". Eikä liioin kadunnimii, paitsi tarinois. Haistattelui, herjauksii ja muit roisii sanoi on turha tsökaa täst bögest.
    Sanasto kuvastaa jokseenki sitä ku jänättiin sanoo himassakin. Kuri oli kato kova siinäkin, mitä sai sanoo ja mitä ei. No ulkona kundien kesken soli liitte eri juttu. Edellisen kappaleen sanoist "on turha tsökaa" ilmenee stadin slangille ominainen verbin infinitiivin käyttö; "ta" ja "tä"-loppuisten verbien (tsökata) t jää pois. "-kata", "-pata" ja "-tata"-loppuiset infinitiivit saa usein myös "-kkaa", "-ppaa" ja "-lttaa" -lopun (kurkata/ kurkkaa, jelpata/jelppaa, flytata/flyttaa). Raja slangin ja tavallisen arkikielen välil on häilyvä. Sanastoon on sen takii otettu myös joitaki arkikielen sanoi. Sanasto on rajattu paikallisesti Hesan Kaltsiin ja Valkkaan, ajallisesti 1920- ja 1930-lukuihin ja käyttäjien osalta pikkukundeihin ja skolelaisiin.
    Stadin kundi on aina stadin kundi vaik se flyttaiski budjaan muualle. Ku mä muutin 60-vuotiaana Stadista Tapiolaan, mun kaverit sano et kuin säkin vanha stadin kundi voit flyttaa landelle. No mä vastasin et en mä oo ainoa, Espoossa budjaa tuhansii Stadista flytanneita.

    Landella 21.6.1992 71-vuotispäivänä


    PIKKUSKIDI

    Mun esa hima 1921 oli kuulemma Rööperis. Sit me ollaan budjattu Krunikaa. Mut niist asunnoist ja paikoist mä en muista mitään ku mä olin sillon niin snadi. Seuraavaks mun hima oli Sörkas Hämeentie 29:ssä - soli sillon Itäinen Viertotie. Siin talos oli Gutenbergin kirjapaino. Mun faija oli duunis siin präntis. Soli 6-kerroksinen talo mut siin ei ollu hissii. Huoneet eldattiin ja safka keitettiin klapeil. Soli aika duuni faijalle ronttaa klapei kuudenteen kerrokseen mis meidän hima oli. Talon klitsus oli klapihandeli. Soli niin vanhanaikainen talo et siin oli vain yks skitu kerrosta kohden, mikä oli kerroksen asukkaille yhteinen. Muijat siivos sitä vuorotellen. Sitä taloo ei oo enää. Vilhiksen kulmas oli apteekki. Sitä vastapäätä oli puutalon pihas jonkun rautiksen dynuvarasto. Se varasto oli snadi puukoitsu. Ympäril oli verkkoaita, jonka portis oli munalukko. Duunarit tsökas sielt hespalla dynua byggalle mis piti räjäyttää kaltsia. Respatsärran perälaudas piti olla punanen flaku sillon ku förattiin dynua. Mä tsiigasin usein fönsterist ku brankkarit skujas alas Vilhistä. Siel rantsus oli usein eldiksii ku siel oli kaikenlaisia varastoi, lautiksii ja kaasulaitos. Siihen aikaan brankkarit tsöras hespoil. Yhdes tsärras oli neljä brankkarii. Yks skujas hespaa ja se ku tsittas vieres, kalkatti varrellist klokuu. Kaks brankkarii stondas tsärran takana oleval rapul ja piti käsin kiinni rautatangost. Tsärras oli letkui ja muit työkalui. Lisäks oli buli steegafiude, jonka pyöris oli umpikumit.

    Kulmavuorenkadul oli Pajusen sekatavarabuidu, mist mun mutsi slumppas kahvia, jauhoi ym. Pajunen - soli se Edvard Pajunen - tokkas joskus mulle karkin ku mä olin mutsin messis buidus. Hämeentie 29:n vastapäätä toisel puolel kartsaa alko Helsinginkatu. Sitä platsii sanotaan nykyään Kurvin kulmaks. Sil seudul ei oo enää yhtään sen aikast taloo. Hämeentien ja Helsinginkadun välisel kolmion muotosel tontil oli sillon kaltsii ja Hämeentien puolel puutalot, joit sanottiin Suruttomain villoiks. Vaasiksel voi viel olla joku sen aikanen kivitalo. Folkkis bamlas et Vaasiksen puutalois trokattiin spittaa. Silloinhan oli kieltolaki. Mut mä en mitään siitä snaijannu eikä mun faija dokannu.

    Kulikseen meni Lautatarhankadun alapääst puusilta. Kulis (silloin Brändö) oli itsenäinen kunta. Se omisti sillan. Kaikkien ku ylitti sillan, piti bungaa keskel siltaa kopis olevalle vagelle siltamaksu. Soli muistaakseni hugge aikuisilt ja fimtsika kloddeilt. Kuliksel oli myös omat sporat. Ne oli ihan erilaisia ku Stadin sporat. Ne skujas Kuliksest sillan kautta Stadiin Kauppatorille.

    Blobikaan ei ollu nykyist siltaa Kuliksest. Sinne mentiin motskariveneil Vilhiksen alapääs olleelt bryggalt. Silt ajalt muistu mieleen miten kartsoi jynssättiin snögest. Siin käytettiin hestikoit ja rekii. Snöge sulatettiin sähköllä sulatuskonees, jonka alustana oli reki. Konees oli huisin buli plootust väsätty tratti, johon snöge stikattiin. Tratin yläreuna oli ainakin 1,5 metrin korkeudel maasta. Kone skujattiin hespal johonki kartsan reunaan. Koneen kaapelikelalt raivattiin kaapeli kohdal olevaan taloon jost saatiin sähkö. Snöge tsörattiin koneen viereen hespan vetämäs reessä, jossa oli irtonainen puulodju. Lodjus ei ollu kantta eikä pohjaa. Reki oli sen pohjana. Lodjun seinät oli liitte vindis sisäänpäin niin et suorakaiteen muotonen aukko ylhäällä oli snadimpi ku alaosan aukko. Lodjun päissä oli hantaakit. Ku reki oli saatu sopivaan kohtaan, kaks gubbee nosti lodjun vege. Snöge valu osittain kartsalle ja jäi osittain rekeen. Siit se slepattiin lapparil koneen trattiin. Tratin alapuolel oli paksu rööri jost sulanu snöge virtas vetenä katuojaan.

    Kaikkein mieluisan lelu oli puinen stoge. Soli ostolelu. Siin oli vetskari sekä matkustaja- ja tavaravaunu. Faija väsäs siihen lisäks keltaseks moklatun postivaunun ja harmaan säiliövaunun, jonka säiliön se duunas tyhjästä VIM-purkista. Faija oli yleensäkin kätevä duunaamaan kaikenlaist ja korjaan mikä meni sönriks. Faijalta mä opin ajan myötä, miten tapiseerataan, valkastaan sisäkatsei ja moklataan dörtsei ja fönsterinpokii, vaikkei faija maalari ollukkaan. Yks faijan broidi muuten oli maalari. Se setä oli kaikkein kivoin sukulainen.

    Sit me flytattiin Flemarille. Sielt ei oo paljoo kertomist ku me budjattiin siel vain vähä aikaa. Meidän fönarist näky Kaltsin brankkariasema. Soli liffa tsiigaa ku brankkarit treenas aseman pitskul. Karhupuiston seutu ei oo paljookaa muuttunu niist ajoist. Kaltsin kirtsi ja piplu oli jo silloin mut brankkariaseman talo on uus. Flemarii budjattaes mä opin himas sen verran pluggaamaan, et mä tsiigasin joka päivä Felix-kissan, mikä oli kai esa sarjakuva Hesaris. Muutenhan ei lehdet kiinnostanu siin iäs. Yhdes pätkäs Felix oli skönellä snadil botskil. Ohi meni buli ongari, mist merimies neuvo Pe- lixiä et "jos teet 10 solmua, voit selvitä myrskystä". Visas ruudus Felixil oli handus pitkä köysi täynnä solmuja. Puhekuplas oli buli kysymysmerkki ku Felix ei voinu bonjaa miten ne solmut vois auttaa siin tilantees. Enkä mäkään snaijannu ku ei sen ikäsenä voinu tietää et solmu on skönellä nopeuden mittayksikkö eikä faijan selityskään jelpannu asiaa. Kaltsin Yhtiksen talo valmistu 1928 Porthaninkatu 15:een. Sen yhteydes oli kolmevuotinen valmistava koulu. Se korvasi alakansiksen neljä luokkaa. Mä aloin käydä sitä valmistavaa skolea samana syksynä ku uus koulutalo otettiin käyttöön. Vuodesta 1931 mä kävin Kaltsin Yhtistä mut silloin me budjattiin jo Valkas.

    VALKAN KUNDI

    Vuonna 1929 me flytattiin Valkkaan Sammatintie 6:een, jossa mun hima oli 18 vuotta. Soli sen ajan olois nykyaikanen asunto ku siin oli kaasuhella, keskuslämmitys ja oma WC. Meidän fönstereist näky koko Gammelin lahti Toukiksest Herttikseen. Sit näköala huononi ku siihen vastapäätä bygattiin Paavalin kirtsi. Se talo oli kuuluisa ku se käsitti koko korttelin. Sisäpuolel oli yhtenäinen pitsku, jos oli nurmikoit, pensait ja puit, hiekkalaatikoit ja penkkei. Stadin pomot kävi aina näyttämäs sit pitskuu ulkomaalaisille vierailleen. Oikeestaan meidän talopuulaaki käsitti vain 3/4 osaa korttelista. Puulaakin nimi oli ja on vieläki As. Oy Sammatti. Neljäsosa, nim. Somerontien ja Kangasalantien kulma on Siltiksen talo. Mut pitsku on yhteinen. Siin talos on 1928 valmistunut "vanha puoli" ja 1929 valmistunut "uusi puoli". Me budjattiin uudel puolel. Kummaski oli oma gosari. Uuden puolen esa gosari oli Suhonen, jonka kutsumanimi oli "lippis". Mä en tiedä mist se nimi tuli. Vanhan puolen gosari oli Tammelin. Soli buli gubbe. Sen takii sitä sanottiin "Isokapuks". Sit oli kolmas gosari Siltiksen talos.

    Soli kiva paikka kakaroille. Mut ei siel pitskul saanu kovin rajusti brassaa. Kuri oli kato kova siihen aikaan. Nurmikoil ei saanu dallaa eikä pitskul saanu skujaa fillaril. Futaaminen ja pesiksen lyöminenki oli kielletty. Mut likat sai kyllä skulaa kumiboltsil. Kuria pitskul piti gosarit. Yks gosari oli kiva. Se jeesas meitä ku yhtenä talvena bygattiin tosi buli lumikoitsu keskelle pitskuu. Siin oli kaks kerrosta, ja raput sisällä tosaan kerrokseen. Gosari toi lautoi koitsun vahvistukseks ja vodaa ämpäril et koitsu saatiin jäädytettyy. Siitä tuli niin stydi et sen jäännökset staijas pitskul kauan sen jälkeen ku snöget oli muuten sulanu vege.

    Kaikki pitskun kakarat ja nuorisokin oli byggaamas sit koitsuu. Ei silloin valitettu niinku nykyään ettei oo mitään paikkoi eikä tekemist. Me kekattiin itse kaikenlaist liffaa vaikkei ollu fyrkkaakaan. Eikä koskaan tullu aika pitkäks. Alkuaikoina siin talopuulaakis oli 700 asukasta. Niistä alle 16-vuotiait oli yli 150. Ku lisäks oli Siltiksen pennut ja nuoriso, voi sanoo et kakaroit oli ku Vilkkiläs kissoi. Pentujen ja nuorison porukat muodostu ikäluokittain.
    Porukat pysy sen takii erillään. Kukaan ei voinu tsennaa kaikkii. Se kundijengi johon mä kuuluin, oli noin 1920-23 synty- neitä. Kaikki oli skolelaisii. / ... / Kundit pani merkille kaikenlaist ja kekkas kutsumanimii muillekin. Yhdest muijast sanottiin et se tulee himaan takaperin. Se johtu siitä et se aina stannas juoruumaan jokaisen vastaantulijan kanssa ja kääntyi samalla selkä kulkusuuntaan päin. Sit oli yks hienosteleva gimma, jota sanottiin "Pikkupyllyks". Ja yhtä 4-5- vuotiast likkaa sanottiin "Pittikuonoks" ku se aina suu vindissä sliipas joka asiast. Yks vanha gubbe oli kova rähjään kundeille. Se osas huonosti suomee ku se oli hurri. Se budjas esas kerrokses. Sen fönari oli niin alhaalla et siihen yletty pitskult. Joskus kundit teki sille jygee. Ne skulas oviklokuu ja luudas äkkiä hatkaan. Kerran kundit duunas pirunfigelin sen fönsterin saranaan. Sit se tuli huutaan et "ikkuna kopu ja kello soi ja ihme ei saa rauha". Siit se gubbe sai nimen "Ikkunakopu". Naapuritalojen kundeist muistuu mieleen Paksueero, Guide ja Osku, joiden kans mulla oli jotain tekemist. Mut yleensä eri talojen kundiremmit pysy erillään. Joskus niiden välil järkättiin pesis- ja jääboltsimatsei. Sahara oli hiekkakentsu Kangasalantien varrel. Talvisin siel oli luistinbaana, johon pääsi pommilla ku se oli Stadin hoitama kentsu.

    Alkuvuosina Valkas ku oltiin vielä pikkutsaleja, skulattiin kivipelii. Välineet tsökattiin luonnost. Ne oli tiilari, "pikkukivi" ja heittokivi, joka oli litteä n. 10 senttiä halkasijaltaan. Tiilari pantiin pystyyn ja pikkukivi sen päälle. Stikattiin noin 5-6 metrin päästä tiilarist. Heittokivi jätettiin siihen mihin se pysähtyi. Erilaisist heitoist sai eri määrän pisteitä mut mä oon unohtanu pistearvot. / ... / Pisteet merkittiin tikulla hiekkaan. Lopuks laskettiin joka kundin kaikkien kierrosten pisteet yhteen. Tietyst tuloksist kinattiin. Siin oppi yhteenlaskuu käytännössä.

    Sit vähä bulimpina meil oli Sammatintien talon keltsus salainen kortinpeluupaikka. Joka lukaallin kuulu keltsus "puukomero". Komerot oli erotettu toisistaan pystysuuntasil raakalaudoil. Laudat oli toisistaan n. 5 senttiä erillään. Dörtsin ja viereisen laudan reunois oli rautaset reikälevyt riippulukkoo varten. Yhtä komeroo ei käytetty eikä siin ollu lukkoo. Me "vallattiin" se komero panemalla dörtsiin risa riippulukko. Se pysyi kiinni painettuna vaikkei se lukkiutunu. Komeron kohdal ulkoseinäs oli klitsunluukku, josta tuli päivällä sen verran valoo et komeros näki jotenkuten skulaa korttia. Komeroon mahtu neljä kundii. Tsitattiin komeros olevien tyhjien puulodjujen päällä. Yks lodju oli pöytänä. Ku oli menty sisään komeroon, pujotettiin handu kahden laudan välist ulos ja pantiin se risa lukko paikoilleen. Komero näytti silloin lukitulta. Ku joku tuli klitsuun, se sytytti ulko-oven pielest sähkövalot. Sillon tiedettiin tsittaa komeros ihan hiljaa niin kauan et valot sammu ja tuli hiljaista. Eikä me koskaan kärytty sielt komerost. Joskus me treenattiin bamlaa "kontti"- ja "vede"-kielel. Mä oon kuullu et konttikieltä ois harrastettu Suomes muuallaki ku Stadis. Soli varsinaista siansaksaa ja mo- nille kundeille liian vaikeaa. Esimerkki konttikielestä: kohetaanksläntti kommaansintti Kolikseenkyntti? Sama vedekielel: lädevehetäänks sidevemmaan Kydevelikseen? Esimerkkilause suomeks eli stadiks: lähetäänks simmaan Kylikseen?

    Siihen aikaan ei sotattu seinii niinku nykyään. Spraymaalei ei ollukkaan eikä vähii fyrkkoi ois kannattanu maalin tsöpaamiseen törsääkään. Mut jotain samansukuist pahantekoo kyl esiinty, esim. seinis olevien kilpien tekstin "korjailua". Yhden talon porttarin pieles oli räätälin kilpi, jossa luki PUKUJA PRÄSSÄTÄÄN. Joku oli skrapannu kirjaimia ja muuttanu kynäl U:n ja K:n l:ksi ja R:ksi niin et kilves luki PIRUJA PRÄSSÄTÄÄN. Sammatintien talon postiljooni oli tyypillinen vanhan ajan virka- ja herrasmies. Soli ainakin 50-vuotias. Sil oli aina univormu ja koppalakki tip top. Se tervehti ku sotilas viemällä handun lipan reunaan. Sil oli tapana niputtaa eri rappuihin menevät brevut valmiiksi sormien väliin. Jos kundisakki lorvehti pitskul kantoaikaan, se tokkas eri portaiden niput kundeille ja käski föraa brevut asuntojen oviluukkuihin. Se säästi jalkavaivojaan ku talos ei ollu hissei. Meistä brevujen föraaminen oli kivaa. Ei me voitu tietää ettei se olis niin saanu tehdä. Duunissa sotien jälkeen mä sit opin tietään, et ohjesäännön mukaan postimiehen pitää itse föraa brevut perille eikä antaa niit sivullisten käsiin.

    Sit viel vähä tarinaa Ylöstalon Jaskast, joka oli kaikkien kundien suosios. Sil oli nahka- ja tsengabuidu Sammatintien ja Somerontien kuimas. Soli silloin aika nuori gubbe. Se päästi joskus kundei buidun takahuoneeseen rapun dörtsist. Soli aina valmis bamlaan kundien kans jos ei ollu asiakkait. Buidus oli Anker-kassakone. Mä sain joskus lyödä kassakoneeseen jonkun ostoksen summan. Koneen kloku kilahti ja kassalodju aukes ku väänsi veivist. Veivii piti ensin skuffata vähä matkaa vastapäivään ja sit täys kierros myötäpäivään. Myös kaikki aikuiset oli tsomikses sen kanssa. Siihen taloon tsöpattiin Jaskalt varmaan tuhansii parei kummareit, sandaaleit, tsengoi ja rukkasii. Ja skutsarit slumppas silt nahat, pikilangat, puuspigut ja muut kamat.


    OMAKUSTANNE
    ISBN 952-90-3974-3
    HKK 990.1