 PIKEN PAKINAT n:rot 1-50
PIKEN PAKINAT n:rot 51-100
PIKEN PAKINAT n:rot 101-150
1 Kansiksen safkat
Skolen muonat fiiras täs alkusyksyst viidenkympin synttäreit oikeen luksuskalaaseil (ja kalakukon skruutaajat nettos siit jengil bobbat). Mut ainaski Stadis Fattan kledjuis dallanneet sai soppaa ja vanikkaa kansiksen tšögest. Faija kerto, et ku se kävi kakskytluvun alus Tehtiksen kansist, noi kundit tokkas fikkaans stydii knekukaakkaa ja dilkkas sitä välkkäril muillekki, ja ope Otto Kotilainen (se ku on skrivannu esmes joulušungei) viis veisas, vaik folkka hissukseen timmelki järsi breguu (samaa sorttii oli sit ruodikseski), kuha murenii ei ollu bläkkiputelis eikä bökkerien mellas. Muut kundit luffas safkiksel himaan skruutaan tai föras skoleen omat mjölkit ja smirgarit. Fatta järkkäs kesiksel leikkiparkkeihi muonitust, ja jotku tuli oikeen mölökannu hendus tšögaan sopanjämii himtšguun.
Mä ite kuulun vikaan ikäluokkaa, ku kävi Kirppulinnan smobigan, ku oli tos Arbiksen bärtsil Tölikas. Kirppikses oli kaks klasee ja bulis ja mörkis tambuuris seinil knapit palsoille ja keskel pari siniseks moklattuu longaa buurdii ja penkit ja knutes tiskipöytä. Gosari-steederska hoiti kakluunit ja kokkauksen. Ope tšittas tsalien buurdin pääs ja dilkkas sopat ja vellit ekaan pöytään, ja steederska tokkas portšuunat gimuleiden lusikoitaviks. Tollon menyys oli tiistaisin lihasoppaa ja torstain ärtsärii, muin päivin oli valkost tai harmaat vellii. Ketään ei kronglannu, ja ärtsyy santsattiin porukal. Mäen muista, et meil ois ollu breguu.
Sit smobigast tuli flytattuu just byggattuun Taivallahden skoleen. Siel oli kaldsil neljä ekaa klasee ja invaklase, bulit kundit ja friidut oli alapitšgul. Meidän byggas painuttiin longaa korridoorii ja traboi alas buliin ruokasaliin, mis hela aamu- tai iltahugi skruutas kerral puol yhelttoist tai puol kolmelt. Kuukkerskaryytta oli oikeen himoveedraajii, ja ku viel yks seinä oli fönsterii, talvel melkeen ”huugo” näky. Ja sopat ja vellit noli jo ties millon dilkannu talriikeille: lihasopas lillu harmaa ketto, eikä spenaattivellikä järin freeššilt tuntunu. Mut onneks oli mölöö enste kahen desin ruskee lesti (samanlaine ku tollone greddaflinda), mis oli alumiinikorkki (ku spaarattiin kynsiks, vaik limsabutelis on stydimpää sorttii, ku passas paremmin), ja sitte tuli kroosa eli paffine tetra. Ku siit ei saanu spruittaa suuhu, messis oli pabrupilli, ku vetty, eikä sitä kandsinu ottaa mekkee. Ny buurdis oli Ruutunäkkärii ja perjantaisi graahamsemlan kans juustokolmio (taas stanjolipabruu ja viel merkkiki) tai knakki, mut sillon oli karssuvellii (eli pinaattisoppaa; karssuha meinaa sekä fledaa et skorsteenin nokee).
Viikon menyy oli tiistain nahkavellii (eli lihasoppaa), mist flesut ja tšötinräntyt metšgattii talriikin reunoille, tai kuttaperkasoppaa (eli kaalisoppaa, mis oli podlareit ja färi ku sukkamehuu) ja torstaisin tietty ärtsyy (ny soli tosi laihaa liruu ja ärtsäritki pelkkii skaalei, ja siks sitä sanottii tiskivelliks). Muin päivin oli sit vellii tai burarii niinku matovellii(eli makaroonivellii), sahajauhovellii (fiinist vitapuuroo, ku ain maistu pohjaanpalaneelt. Myöhemmin mä kuulin, et soli kokattu mölöpulveriin), ruisus (oli duunattu ruissihtijauhoist kliisteriks - punamullan emmet), mis aniharvon simmas muutama puolukkaki betraamas smaakkii. Klimppivelli oli mannavällinkii, mut räkä- eli limavellin salaisuus on visusti säilyny: soli tosi kammoo liruu kliisterilient, mis kellui sattumin harvakseen kokojyvää. Sille oli iha pakko antaa ilmahoitoo lappaamal sitä talriikin reunoille kuivuun, eikä sitä kukaa ikäpäivän ois santsannu. Pari kertaa syksyl oli nutipäät, ku oli vatuun kuukattuu riisifibluburarii (griisgryysgrööt) tai -vellii tai sit trasselii eli säkkijärvee eli ramppampperiburarii tai -vellii.
Sit neljännen klasen kevääl ku moltiii tultu Petrin tšyrkast, ruokasalis ei ollukka portšuunat venttaamas, vaan kuukkerskat dilkkas paffiloodast jokaselle jätskipinnan, ja ope sano, et maroššifabriikki oli lahjottanu nää gutat. Sillon me fundsattii, etteihä tällast voi skoles tapahtuu. Ja jengi slikkas hartaast ja viikas pabrun ja spaaras pinnan. Sit vegs marssittaes oliki kumman iisii niiaa ja takkaa tšögen mimmei.
2 Hän, hön, se
Rankoille otti toi viime vuos, ku kaiken mailman haloviinien fiirauksen keskel viel bulit ikäluokat rupes muisteleen Vanhan valtaust. Sillon ”olinha siel mäki” skuttas spurtil hyvä veli -systeemin ohi herrahissiin Häirikkö-Paavoo, Ihmepoju Uffee ja rötösherrajahdin (eks)Tele(n)tappii. Just tollon mä börjasin noi pluggaushommat tos naapurikorttelis. Ekoil luennoil noustiin stoijaan, ku proffa tai assari tuli ineen lesaan pabrust, mitä soli himas kopsannu fiksumpien bögeist. (Luentoha on hurriks föreleesning eli jengin edes lesaamist, ku ne anrat ei tšennaa buukstaavei). Mut filsan luennoil toi gamla etiketti ei jellannu ku pari kuukaut: sit möykkä rupes betraamistaan betraan tavaritšei apinoivien ”mies ja ääni”-slogaril, ja harvaha sitä enää hogas, millon ois proffan hugi. Kevätlukukaudel sit kummipoika-assari dallas edel kailottamas: ”Nouskaa ylös, professori saapuu!”
Samoihi aikoihi KOPpivainaa julkas vuoskertomuksen: oli bomtšigaa jos jonkinlaist nomii diplin kans ja ilman, sit oli niit, ku kait merkkas ja joil oli kanttii. Mut yhes filiaalis oli vaan ”herra”. Ja bibluski maistereiks tituleerannu vaksi oli vaktmaisteri tai -maestro.
Pian kaiken mailman duunineuvostot toi sinuttelun. Kommuunit, avot ja femakot romutti rouvat ja neidit, mut hyvist naisist ja herroist ei sittenkä tullu daamei ja miehii. Tädit ja sedät muuttu tosi kalkkiksiks. Ku mun mutsin viiskytvuotispäivil yks bönde gratuleeras: ”Emäntä on pirteä vanhus”, mude meinas steppaa sen klabbille piikkaril. Jos flaksii oli överist tai knaftist, sinkku oli paikallaan, mut ennen buidus pikkugimulin glaiduks tehny neiti budjaski ny Perämiehenkadul. Šykikses systerist tuli pelkkä hoitsu, mut viel täs joulun al yks snadis ollu tyyppi ryysas seksan ruuhkasporaan ja sano: ”Sisko, onks mulle sijaa majatalos?”
Jossain hissan mutkas hurrit ei oikeen pärjänny, ku nei snaijannu, et ku hän ringas hänelle, et hän šikkais pakun hänelle, ja pappilas ku ruustinna lesas smyygist skidiens päiväkirjast Hänest oikeen herttojen kansa, niin sitä kekattiin lanseeraa nyyaa HÖNii meinaan friidui. Ny kielibyroo rumbauttaa niit gamlaan Stadin stailiin: SE jellaa niin tyypist ku krääsäst - onha dumarit jo longaan antanu fiuden ja dallaajan runttaamisest samat sapiskat. - Siin on se jokin. Son sitä itteens. Se teki sen. Son siin. Onneks on viel yks Lissu ja se Lissu. Eikä se ees piisaa: Valtsus täs joulun al: ”Toi saatanan homoämmä otti vikan purkin [plummonasylttii]”, enkä mä ees vieny sikspäkkii lasten ja imeväisten suust.
Tos syksyl telkkaris Lyytikäisen Eki kaveeras yhest Rissasest, ku oli päättäny hela vekkan bamlaa finskii oikeen viimesen pilkuhalvan päälle. Jengis sitä tšiigattii vilt longaan, ja joku meinas vetää sitä dunkkuunki vinoilust. Sit sen piti mennä proffan vastaanotolle jutšgaan, kuin sen lissarihommat sujuu. Ja se bokkaan ja teititteleen. Proffa tšiigas sitä vindiin, otti iisimmän asennon ja heitti lungist herjaa niist näist. Siin ku oli vartin verran koglattu hiffaa yhteist sävelt, silt Rissaselt pokka petti.
3 Pyykkipäivä
Viiskytluvul ku me budjattii Mussa kaheskympis, mutsi järkkäs leedii duunist ainaski kerran kuus. Sillo meil oli pyykkipäivä. Gosari budjas porttigongin vieres, ja silt tšögattii pesotuvan nykkeli. Soli yleens mun jobi: gamlal talkkaril oli pari siiamilaiskattii, ku löhös hattuhyllyl, ja siin saman tien niit oli nasta paijaa. Faija nettos duunist paalibredui ja sai kuomurin föraan ne pitsgun knutteen. Byggas budjas gamloi leskifrouvii, ku spaaras tsaittarit ja rullas ne koviks ”klapeiks” pabrusnaral kii ja ruinas sekrust aplarilodjui. Ite byggas oli kolilämmitys.
Sit vaa jännään rengnaaks vai käviskö viuhka ja suulais ja bloosais. Pyykkisnaroi varte oli koukut pitsgun kummaski endas: A-trabalaiset ronttas klaiduns pitsgun fiinimpään päähä, mis oli yks vihreel plastiikal päällystetty vakkarisnara (piti muistaa enste trasul pyhkii siit noet vegs). Pesotupaan stepattii pitsgult parit trabat alas. Siel oli buli fönari ja sen al penkki, yhel seinäl neljä-viis galsaa kraanaa ja alla seinäs kii neliskanttiset teräspesubaljut (yks laita oli pyykkilautafooguu). Knutteen oli muurattu pata ja vikan seinän viereen viruttamist varte buli semuvanna (betonist valettu allas kokoo siin kaks kertaa puoltoist kertaa yks metri). Jokane föras messis pärekoppii, ämpäreit, kuuppii ja tietty tšyfee termaris tai limskalestis ja sen pääl villasukka.
Faija eldas padan, veti snarat pitsgulle ja ronttas vatuu semuvannaan (letkui ei kait viel siihe mailmanaikaan ollu kekattu, tai sit jokasel ois tarttenu oma) ja painu sit duuniin. Jos edellisen päivän ei ketään ollu pyykil, mutsi oli kinunnu latarilt luvan pistää hurstit, tyynyvaarut ja hantuukit yöks likoon. Mutsi ja mä draisattii pari pyykkikopallist tšitigoi klaidui ja yhes koris apoteekin bensaa, lipeekivee, etikkaa, suolaa sun muut kemmaa ja hengarit. Mul oli snaras kaulas pyykkipoikii (sitku molin skolen kässäntimmel duunannu sini-valkorantullisest tyykist förkkelin, mis helma oli vendattu kolmeks buliks fikkaks, mul oli pääl toi essu). Mutsi pisti vast pesotuvas huivin šyddaan foogui ja rupes sortteeraan kledjui. Mun jobin oli pistää kii knabarit ja vetsgarit, tšiigaa, ettei fikkois ollu snellui eikä upšlaageis santaa, ja vendaa blyysit ja byysat jumpari. Enste tvetattii Valo-pulveril villaset, ku voda padas ei viel ollu varii, ja mä sain ronttaa sitä kuupal baljuihi. Sitku onga rupes nouseen ja valkoset oli padas, mä tšuppasin tšöbaan bulkkii ja vattulimsaa, ja mutsi korkkas termarin ja piipahti himas tuikkaamas säästöliekin ärtsärikattilan alle. Sit lyftattii valkopyykki padast semuvannaan, ja mä rupesin paril tšebal huiljuttaan hurstei ja pistään horijoppii galsan vasserin ronttaamises pataan ja vannaan.
Litsgi piristykseks pesotupaan saatto poikkee mustalaisnaisii ”siilin päälle”: ne vaa litsgist lyftas helmoi ja lirautti, ja sitku noli šingrannu, mutsi klaaraan, et tattareil ei o nimettömii. Eetlat ois halunnu povaakki, mut kuin ny pyykkerskoil ois ollu slabaa messis.
Faija otti duunist aavistusstartin, ja me ventattii, et se tulis jelppaan lakanoiden vääntämises ja snaralle draisaamises (talvel vinnille tartti ronttaa yks vooninki, ku hissil ei päässy niin ylös). Soli kait viiskytluvun puoltvälii, ku pesotupaan tšöbattii kaks Upo Siniviiri-merkkist pesukonet. Niis oli veivattava prässi, ja mulle lankes toi muskelihomma. Ensteks gammelit sano, et masina skruutaa spetsilakanat iha säämäks jo paril kerral, mut sitte ne hogas, kuin niis oli jelppii, ja pian ne lykkäs pyöriin snadei trasumattoiki, ku tšilarin ööga vältti.
Pyykkipäivän kluu oli, ku vikat varit vodat rontattii semuvannaan ja sinne sai mennä simmaan - oliha urgis ny förbii, ja svettikset oli tvetattava vegs. Tollon mutsi tai faija vahtas, ettei ketään tullu pesotupaan. Illanmittaan sit plokattiin snaroilt kuivat kledjut vegs, stryykattiin ja vedettiin hurstei: yy-kaa-koo, vensteri ali, yy-kaa-koo, taittoon ja tiukalle rullalle.
Sit käytiin hyyraamas mankelihugi illaks Mussan ja Minervankadun höörnest (samas byggas oli lättähattujen valtaama Valion baari, ku on nykysin Kuu-Kuu). Faija bruukas lyftaa pyykkikopan globons päälle, vaik mutsi sano, ettei toi passaa, mut fade griinas vaan: eihä sitä mankeliin trigis ja krusas dallattu, ja se saatto vislaakki. Mankelis se hoiteli ton masinapuolen, mutsi kääri tukeille ja mul oli viikausrumba ja sit se vika valssi.
4 Ekal
Ku mutsi oli förannu mut Kirppulinnaan (=Tunturilaakson smobiga), ope pisti mut yhen spitšgaavan Marjutin viereen. ”Mitä toi spillaa?” mä fundsasin. Mestaha näytti jänskält: klasen knutes oli kakluuni ja roskiksen yläpuolel snaras hengas skeglu. Kateederil oli helmitaulu ja spigus musta-valkorantullinen bredunpätkä. Jo pulsas piisas tšiigattavaa, ku levyn alt hiffas bulin lodjun ja kannen sai vindiin ja vaateriin. Siin oli kaks uraa ja rämisevän plootulätkän al snadi gudju. Sivus oli knapi, ja ope klaaras, et siihe passais ripustaa skoleveska. Se viisas, kuin henduu piti lyftaa ja svaaraushugil stoijaa pulsan vieres. Sit me tehtiin rundi pitšgul: kaldsilt ei saanu välkkäril lähtee livohkaan, skoleen piti dallaa Daguu (=Dagmarinkatu), ja oli viel tšitiganharmaa dövaava bygga, mis oli skitut tsaleille ja gimuleille. Sit se ringas lehmänklokuu, ja me treenattii parijonos dallaamist. Päivän kluu oli, ku se lesas jokasen nimen, ja sai tšögaa Aapisen ja keltasen blyijärin, mis oli snadi kukonkuva, Kyl sitä sillon niiattii ja bokattii paraatistailil.
Himas venttas punane veska ja sininen penaali, mis oli oikeen vetšgari. Mutsi hirtti nyklan veskaan. Kerran molin käyny budjus enkä mä ollu hogannu ottaa nykkelii messiin. Trabas mä spitšgasin, et voogaaks mä mennä skoleen ilman bögei. Ku ope näki mut mölökannu hendus, sei ees passittanu knutteen. Himas sit tukkapöllyn jälkeen mutsi pisti nykkelin kanttinauhaan: kaikki näkis, et must oli tullu avainlaps.
Nimpparii fiirates joutu kateederille stondaan, ja klase šungas: ”Onnenkyyhky leeentää, kaukomailta eeentää. Onnenkirjettä kuljettaa. Kirjeen kelle antaa? Kuka tänä päivänä onnen saa? Pirkko tänä päivänä onnen saa.” Faija oli rontannu duunist tammisen Bilneesin kirjotuspöydän, mis oli sälehaitarin jömmas lodjui. Sen nykla oli häippässy mailman tuuliin, mut kynsfiila tai hiusspenni kävi tiirikast. Sit se duunas vihreest vaasist pöytälampun, ja mä ompelin blumsterityykist varjostimen jarkkulankaraamiin. Grändi (=mutsin mude) anto mulle nuppareit ja neulatyynyn, ja kummitäti nästyykipakun. Skole oliki nii tautinen mesta, et mä nettosin tuhkarokon heti kättelys. Sillo mutsi tšöbas vapaaehtosen bökkerin Ystävä sä lapsien, mis oli päkänkuvii ja gubbei, mil oli skegge, tšeba ja yökkäri. Kerran ope šikkas Maijan ja mut yhen flesan Eevan himaan viisaan läkei. Maija sano: ”Opettaja jatkoi satua Mooseksesta.” Sillon Eevan mude anto sille flitsarin ja himas ku soli kantrannu, soli viel saanu koivuniemenherraa.
Pian skoleveskas paino lassanböge ja -vihko, mihi linjaalil vedettii kahen ruudun marginaalei, ja skrivausvihko ja eestaas harsittu siniruutune kässäposa, mis oli suus punottu snara ja ines svettiksel tärkätty patalapunemme ja monil gimuleil jo pölyrätti oli saamas pylväs ja kaks ketjusilmukkaa ristikkoon reliefiks rantui kiinteil silmukoil. Ite joulujuhlaan me ommeltiin punasest kreppipabrust tonttulakit ja treenattiin jännä inkkarišungi: ”Kopsis kopsis kopsis kopsis ratsastaa intiaanit ratsuillansa vuorten taa. Kuu jo nousee vuorten takaa, puissa tuuli soi. Kukaan meiltä pakoon päästä ei nyt voi.” Ennen jouluu Ellen-täti froogas, etten kait mä enää usko joulupukkiin, ja viisas naamarin, ku Mimmi-sedäl oli ollu. Soli aika kornin näköne, mut olinha mä fundsannu, et joku juju siin täytyy olla, ku pukki ei ruvennu skruutaan mun tarjoomii fiblui, ja sillonku se kävi, vaa paris kynttiläs oli eldis. Nytku mua ei enää voitu jekkuuttaa, oli ruvettava duunaan jylareiks pakukorttei ja faijan fandsgust snikraaamiin botneihi kliistraan kesäl Neesun randsust ja Vantšgun suult samlattui litteit stebui mosaiikiks ja sit stoppaan kipsii rakoihi. Tällai synty pannunalustoi. Kuusen alt dilkatuist pakuist mä nettosin mutsin sömmerskan kundin gamlat nurmarit, ja faija sano, et skutsari duunais mononklaggoihi jarkkukolot. Kummitädin kovas pakus oli värssyalbumi. Flanellitilkuist ommeltu snadi kniiga pisti mut fundsaan, mihi sitä käytetään, ja grändi klaaraan, et soli bläkkipännän pyyhin. Niit tuliki silt hela kansiksen ajan: pyöreet, mis oli knabarit kummalki puolel, harkkosaksil klipattui, blokkimudellii…
Ku skole taas börjas, mun ei enää tarttenu tšittaa sen mamis-Marjutin vieres, ja pulsan snadiin jemmaan oli ilmestyny bläkkibuteli. Meille dilkattii nyya skrivausvihko, musta kynänvarsi, irtoterä ja plumppabruu. Kyl sitä sai olla skarppin, ettei vaa tulis plumppii: sillon joutu skrivaan hela raadin uusiks. Mut voi kynänteräl duunaa jotain nastaaki: me saatiin färillist pirrapabruu, ja se piti peittää stydist mustal vahaliidul. Sit terän pyöreel endal sgrabattii liituu vegs ja aiheen oli skönen botnen fisut, meritähdet sun muut elukat. Kerran ope sano, et himast pitäs tuoda gamloi tsaittareit ja förkkeli. Mul ei ikinä ollu ollu essuu, ja niin me faijan kans painuttiin Kouluasust slumppaan oranssinkukertava rimpsu- ja snaraviritelmä. Proggikses oli podlariprinttaust, ja soli must suttupyttyhommaa eikä enää passannu oikeelle smobigalaiselle. Mut toist oli kässäs, ku piti päärmää nästyyki, ja silmäneula oli tosi terävä, ja plumppabruun tuli punasiiki fläkkei. Grandi anto mulle synttärilahjaks fingerborin. Mä pistin siihe Paksin, ja mutsi ihmetteleen, miks mul ain yhen kynnen al oli isänmaat. Kummitädilt mä nettosin gimulien kniigan, mut jo sen kansi oli nii äklö, et mä painuin Vainion bögehandeliin bytšgaan sen Myyrä Matikaisen malliautoon.
Sit ennen pääsiäist himast piti föraa teefati. Plumppabrust klipattii kaks talriikinkokost kiekkoo, niiden mellaan pistettiin rairuohon siemenii ja kaadettiin vodaa päälle. Esa snutas mun värssyalbumin ja piirs siihe pääsiäisegun ja skrivas: ”Suuri rakkaus toivoo Esa.” Sen jälkeen ei jelpannu, ku himas jemmaa hela buukki tšögen kaappiin. Mut klasekamut oli tilanteen tasal ja hirtti meidät hyppiksel pulsaan, ja opeki anto meidän istuu vierekkäin. Mut mä menin iha blyygiks, ku hymypoika-tinaprenikoiden dilkkaamisest otettiin foto Lasten maailma -gasetaan ja mut pantiin Jukkiksen viereen.
Kevätpippalois gimulit esitti ”Tuuli hiljaa henkäilee” ja niil oli kreppipabrust duunatut valko- ja sinivuokkokragat. Mul kävi mäsis, ku Peikkošungiin tarttettii katti, jonka ”häntä huiski tuolla Aavasaksan puolla ja kun se naukui, niin se kuului Japaniin”. Sit mutsi ja faija froogas, mitä mä haluisin lahjaks, ja mä sanoin, et Istuvan Härän, ja sen hissois piisaski piirustusaiheit koko kesikseks.
5 Hendul koreest
Tulipaha otettuu duunist aavistusstartti ja spurtattuu Kaisiksen skurupyskälle. Kus kuhnaa kutone? Mut kyl mulle treeaki kelpais: Hagikses mahikset tuplaantuis, ku vois tärppää vaik seiska, et pääsis Kurvin maisemii. Kinaporin höörnen jumpari ku kortteliohjus ringaan missikan summerii. ”Päivää, voisko sitä päästä katsomaan rouva Heinosen käsityönäyttelyy?” Pian yks mimmelo ilmesty sleppaan mut ineen ja jätti pakanan yksin tšiigaileen sinne lähetysasemalle. Onks tääl ees piilokameraa? Eihä nykysi vahtaamat voi dallaa Manskul. No mikäs siin, jos kert pärstäkerroin ja beena melkeen keskel globoo kelpas.
”Sisuksii vaan” tuntu katsinrajast hengaavat bluusit, klanningit ja sukat vinkkaavan. Kertsilukaaliin Raija oli samlannu ja pistäny framille mammans ”Ahkerat kädet” yli 60 vuoden ajalt, niin ku slabaris stoijas. Tän suvun ja ajan stoorin öpnas Raijan kastemekko ja sen friidun skolen gamlojen päivän kalaasiklänninki ja jatkon oli sporttisii paraatisukkaa ja ringla sormes knyytattuu ryijyy ja sit myynii, emännän ylpeys: hurstii ja merkattuu tyynynvaaruu spetsil ja valkokirjonnal, buurtuukii jouluun, synttäreiden fiiraamiseen ja nimppareiden baakkelssitšyfeille. Oli murkunpolkuu, ristipistoo, vartail kimurantil mudellil stikattuu, monenmoist virkattuu mönsterii… Fönareis hengas spetsikappaa ja arbisten seiskytluvun kässäkertsien hittii häiväompeluu, ja permannol oli rullil trasu- ja plastiikkamattoo. Himan kodikkuudest kirjotut tyynyt ja seinävaatteet kerto stooriins, kuin krigun jälkeen gamlat tyykit pistettiin rundaan (vaan tilkkutäkki puuttu). Hela näyttelyst päällimmäiseks tuli fiilis, et kuin työt on voinukki säilyy näin priimakondikses: eihä pula-ajan matšgu ollu siit parhaimmast pääst, ja kaikkiha ratkottiin, endrattii, vendattii ja repareerattii ties montaks kertaa iha säämäks asti. Näit töit on todel osattu hoitaa ja pidetään arvos.
Jänskää on, kuin gamlat esineet saa knuburaan faarttii, ja sitä muistaa, kuin sillo ennen vanhaan… Esmes spiraalisukat toi mieleen mun ekan kässäbögen Meöri Oljen Lapset langoista tekevi, mis viisataa, kuin kantapäättömät yhen koon ”ekosukat” (säästyy alvarilliselt parsimiselt) stikataa. Lukunuttu sai kummast muistaan, ku molin just kekannu, et kiertämäl lankaa vartaalle ja sit seuraaval varvil ekstrat tipauttamal syntyy ”reikäneulost” ja hommaha käy ku tanssi. Mut sit ku pelleriini rupes tuntuun liianki hötölt ja joulupukki jo venttaili pakiteerattavaa, ei sitä jelpannu, ku pujottaa hakiksel reikävooninkeihi metritolkul ketjusilmukkaa fylliks. Litšgi harsunen tuli Neuuviuksen buidus opitul viitelöintitekniikal Kisalangast duunatust halstuukistki, mut kyl faija sitä urhoollisesti käytti skimbausreduil, ja oliha siin kivat färit. Mut ekan revontulivillurin kohal, vaik mä kuin koitin olla kirraamat mönsterilankoi, rubaški senku tuli vaan snadimmaks ja snadimmaks, eikä sitä ees hogannu pyöröpuikol stikates. Toist soli, ku beibilangast virkatut spetsikragat ja -manšetit oli vikaa kiljaust - hela nyyan setinhä duunas vaik huomiseks. Muit viiskytluvun lopun hittei oli tyllivalkokirjonta vannealkkareihi ja kiinteil silmukoil ruutumönsterin mukaan duunatut slipsit ja niis hulahula-aiheiset palmu- ja tiikerinraitamönsterit (vaan mamiksil oli sydämmii. Gimmaskolas oli parast pitää vaan mustast samenttinauhast duunattuu krusaa, mis oli kummari takan, mut porttaris jo vekslattii stailii.). Mussa kakkoses oli käsityöafäärin fönsteris lällyi Ankkaplutikko- ja Hinapulkka-aiheisii ristipistobotnei ja valmiiks riitattui buurtuukei: senku vaa päärmäis ja muliini- tai liukufärjätyl helmilangal kirjois. Laihian patentti oli kuiteski slumppaa Stokkalt metrikamana kanavatyykii ja vyyhti valkost ja mustaa ohut löyhäkierteist villalankaa ja kopsaa millimetripabrulle viiniläisaiheisii siluettimonstereit. Jos lankojen räknäämine ei hotsittanu, voi itekki kalkkeeripabrul siirtää nastoi kuvii ja sit vaan emme ompeluraamiin, snadit hommat hoitu parsimasvampilki. Kerran mä hittasin tosi upeen nimikointipuukstaavin ja äpästin sitä tuntitolkul. Sitku molin goisannu ton osin boltšipistoin ommellun tyynynvaarun pääl, ”nega” oli poskes ainaski puolpäivää.
Kummast sitä näyttelys inspiski iski: oli iha nyyaa mönsterii, tota mudellii pitäs koglaa, toi ois kiva duunaa vaik kesiksel, ku tšittaa parkis bulin vaahteran al, tos ois idist, jos vaik… Jos ny börjais, ehtis kerranki duunaa jylarit ajois. Täytys ookaa Lauttikseen lankatukkuun tšiigaileen… Näis aatteis mä hoppasin ottaan ja oikeen turistirundil tšiigailin Lintsin ja Töölönlahden vihertävii maisemii, ja mollikka griinas.
Buli tattis Raijan mammalle ja Raijalle.
6 Galsa vappen
Skrinnibaanast ei o jälel ku snögekranssit, tredust snikrattu peffamäkiki on draisattu vegs. Parit vässetki on jo näkyny, ja kastanjois on silmut on ohranjyvän kaliiperii. Byggan Palokärjen daagikses on myyjäiset vapun aatonaaton kunniaks: puffetist hiffaa lohisoppaa ja sämpylää, tšyfee ja joutsen- ja etena- sun muut disainibulkkii (nyt mäki oon skruutannu nilviäist), siman kans voi vähemmän kalorikauhuset slumppaa vaik sylttimunkkei. Narikan hyllyilt valuu skidien kreppipabrust duunaamii vappukotsii (niil on vissiin huomenis pippalot) kaht mudellii: vihreen truutin saumast heiluu longii punasii, valkosii ja oranssei suikaleit ja etupuolt mulkkaan bulit öögat: lohikärmeet on valmiit syökseen eldist. Anras mudellis on oranssiin kruunupantaan stiftattu punasii ja valkosii terälehtii vai markkeeraisko ne narrin tai jokan lätsää, ku kärjis on kulkusii (kilisevä blumsteri vaiko pressasirkuksen avaus?).
Aattoaamun iski snadi sgraabbauslorvimato: mä bruukaan painuu duuniin kaheksaks, mut ny ois tiedos redu tšiigaan biblun luolii. Treffit ois yheksält Metsätalon höörnel. Skurus sitä ehtii vilkuileen, kuin ilmaboltšei oli samppakaljalestii ja -glasarii ja Teletappii, kaikki kinkkuposalle printattui. Onks enää oollenska kumisii tipan tai nakinmallisii (vai kärsiks ne inflaation, ku tuli flygaavii kortšui?) tai punasii bulei teekkariboltšei? Äpyy tyrkyttävän elämäntapateekkarin varalt mullon veskan sivufikkas Tsilari (Poliha on Espoos). Vappukukkii tšöbaa gamlat tantit, mut mä kuulin yhest Hankkenin toivost, ku oli hogannu markkinaraon styylaavis pareis: ”Ostaako täti kukan poikaystävälle?” - Sinivuokoist Sveeseis kekattu manipuleeraa snadin krysanteemin näkösii ja valkovuokoist ”snögelootuksii”, ja japsit betšgaa niist maltait.
Päivänsädet ja Lemminkäist šungas yks naapuribiblun Mikko, ku me dallattii Fabbarin bommarigaraasiin. Yliopiston inssit klaaras, et ny ollaan gamlan Pukevan al, pääl on Vuorikatuu ja sit Porthaniaa ja Hallintobyggaa, tohon tulee eka ja tohon toka parkkihalli ja tost pääsee vaik Aleksille. Sit gungaavaa lankonkii ja tutisevii traboi pari vooninkii ylös. Koleera-altaan foogui reilut 27 metrii alempan oli daggarinhole, ku oli 20 x 200 x 17 metrii kanttiins ja siihe byggattas neljä vooninkii katakombii biblun bögeille, ku samlattas lagereist pitkin Stadii (Artsust, Valkast, Viikist…) yhteen. mestaan vuon 2001. Ny bulit jysyt ois slyyt, ja seinis oli gudjus neljän metrin pulttei, jarkkuverkkoo ja päälle spyytattu kymmenen sentin betonispaklaus niinku tuubin gongeis. Kirkkokadun suuntasest tunnelist me froogattii, et minnes toi. Mut inssit sano vaan: ”Hys hys” (joko Vanhalan Masan Sveitsiin tai Alho-Synkvistin vuotergeittiin?). Sit me painuttii himas duunatulle simalle ja donitseille ja palsa sokrus dalsittii taas gravelibakkee ylös tšiigaan mollikkaa ja nuuhkiin galsaa hiivarii.
Duunis ois iltapäiväl ollu viel samppakalja (lesaa: borneeraavan valkkari)kokkarit, mut mulle piisas yhet skoolaukset päiväs. Yliopiston vaksi ringas, et onks teil tänään tosissaan sitä tiibettii, ku tootte ainoit hela byggas. Javool, eihä skidei passaa sleppaa gartsalle mummoi mukiloimaan (ja tänä vappun ois Posankkasitis ollu mahis saada skeglust). Ja sit ku toi luentosaliki on Yliopiston sokkelis ja fönsterit Senaatintorille, ikäkiivikset vois tšiigaa pinkoi isänmaan toivoi, ku sano, et ne fiiraa tätä teekkarin pakkobulkkii himas.
No, ketäs sitä ois hotšittanu painuu tšiigaan Mantaa, ku rengnauksest oli tulos ”ei veettä rää-äntää-ä räkkäämpää”. Mua tuuras, ku mä sain dallaa ku Ambomaan missikan viktoriaaninen fröökkynä parasollin al, ku yks stuidu hollas sontsaa, ettei mun afrokikkurat kärsiny. Skurupyskäl Pekan kans tuli fundsattuu, et jos voda jäätyy ilmiksen pinnalle, venyyks boltši vai tippuuks se. Seksas ”jangsterit” oli kekannu nyyan skaban: ne ringas toistensa kännykköihi, ja eniten pointšei nettos se, kel skulas magein tšibale ja bulimmat desibellit hälytysäänes, ja ketä ehti taas vekslaa nyyan piisin. Tällast vois olla vaan Härmäs vuostuhannen vikan vappun.
Kevään vissei merkkei suulberin ja räntäkuurojen mellas oli sentäs yöl Harrikoil ja ties mil korppusahoil kortteliralli ja Köykkärin parkis moukarinheitto, mis snaran pääs oli vilt plootulätkii, mis stoijas Olvi, ja kenguruboltšil lentist ja koikkalointii ja helkatyttöjen ja Retuperän brankkariruuneperin: ”Tuu!” ”Enkä tuu.” ”Älä selitä, letkumestari!” ”Älä ota sitä vakavasti!” -saippuaooppera.
Heti aamutuimaan Stadin poronhoidon (po svenska: renholning) jynssäyspartio oransseis överhaalareis ookas vihreel kuomuril saalistaan, mut plastiikkasekuihi ei just flidoi eikä skreepinjämää kertyny. Päivän mittaan näky vaan jokune tyyppi promenaadil veedraamas stuidukotsaa spreil töhrityn paraplyyn al, eikä eesjätskibiligan jokalauantaist musisointii kuulunu. Mut sentäs skiglaussesonki oli börjannu, ku Hietsun brygga oli vapun kunniaks öpnattu. Kait ne hissukseen veederitki varimmiks muuttuu, ku päästään maanantaihi.
7 Oo soole miio
On se mollikka vaan ottamas nyyaa trekkaa vuossadan loppusuoran spurtil. Varii on piisannu niin, et yks ja toine on duunis slumpannu flektin ja dallaa gartsan varjon puoleist trotuaarii vodalesti messis. Neku ei tvärtviivan perjantaisin ota aavistusstarttii landelle paarmojen ja lepisten skruutattaviks, koittaa ööliliksal vokottaa kavereit, et ne jeesais vasserin ronttaamises johki Malminkartanon rekoolipläntille. Mut kyl sitä stadilainen koittaa söökaa jostaki galsaa mestaa: Suurtšyrkan kryptas bärtši hohkaa viel menneen talven henkosii, ja Kampin tuubin platformil kandsii parin stogen antaa tšöraa ohi (sielthä pääsee ain tšittaan). Skattan bryggal ja Uspenskin bakkel bloosaa ain sen verran, et rubaški kuivuu. Siestaileen on parast painuu gamlan tredun alle vaik Kaisikseen, Kaivariin… jos ei kerkii Suokkiin tai Pihlikseen simmaan. Jos viel sattus tuuraan, et nurtsii kasteltas tai vaik Kansallisen takan vatusuihku friskais, viis frisyyrist. Ain on kuiteski niit, ku haluu suulaan Vanhan traboille Aleksin tai Tseetorin puolelle tai bongaan julkkiksii ja landepaukkui Kiasman patiol tai Elielin terassil ja Rei-bänien takan pöhöttää globons pehmeeks.
Pakkotropiikkii sitä on ollu himaski: ulkodörtšiin oli kliistrattu slabari, et eka kesäkuut börjaa byggan ulkoseinien saumojen stoppaus ja et balkongeilt tarttee föraa blumsterit ja mööpelit vegs, pyykeil sun muil veedrauksilka ei saa liputtaa, dörtšit ja fönarit on pidettävä kii. Onneks sentäs hela bygga ei o plastiikkaposas. Ja kylhä sen arvaa, kummost on tulla ruuhkaskurust umpipönttöön. Vissiin dispa on hela kesiksen landel. Sit 14. heinäkuut (saman päivän ku fransmannit hööki Bastiljiin) nyyas ukaasis stoijas, et ny ois korttelin eteläseinän fyllien hugi. Seuraaval viikol ilmestyki buli kuomuri ja siin Mateko-kraana Gresankaijan höörneen ja Köykkärin ja Eerikin nurkkaan snadimpi Dino-nosturitšedi. Ja mä tietty vahtaan, et millon homma ois förbii ja vois tvettaa fönsterit ja steedaa oikeen kunnol. Ny mätäkuu on jo menos kovaa faarttii, ja Jaskalki on galsa stebu hendus, mut mä senku vaan skoolaan Päijännet (onneks ei Aurajokee) ja ronttaan budjust arbuusei, kato, ku kundit tulee seittemän mais, vetää trabast roikan ja ookaa kraanoil ylös-alas pari kertaa tšiigaamas sitä seinää, sit ne liukenee jo ennen yheksää sil kuomuril, ja puol neljält alkaa duunit vihdon maistaa johki kuuteen saakka. Jonain päivin ei o näkyny härveleit eikä kundeika: onks ne saanu lojot vai oisko toivoo manjaanast? Ne taitaa kittaa mieluummin birraa ku seinää, vaik sil Dino-kundil on mekkes Frisko-parasolli ja rautalankakasettimusaa, näin mullon himasöövissinä melkeen oma terassi ja ruisrokkii turkkilaisbastus. Ois se vaan šaade, jos nää helteet ehtis loppuu, ennenku urgiš on förbii.
Mut ei huolt. Viihdepuoli ainaski skulaa: Köykkärin parkin pulituurikööri rupes šungaan heti, ku snadi pilvenhattara seilas mollikan eteen: Oo soole miioo… Tän kesän top ten on: Ällö-šungi ( = Laps Suomen, ällös, vaihda pois…), Mä oksalla ylimmällä…, … ja rantojen hampparin, Janatuinen, Eldankka-järven jää, Maan korvessa kulkevi…, Taikaayöö, Stenkka Raasin ja Leila, Leila, Leila (välil kertosäe oikeen fiinist alkukielel Hangöö, Hangöö, Hangöö). Enste molin huuli pyöreen, miks yks pavarotti kesken šungin bruukas sanoo: "Pääs kii!", mut sit mä osuin hollille: se ruokki samal hendust naurulokkii, ja ain ku fogeli meinas aukoo nokkaa, husse pisti sille sassiin stopin. Reviiris onki tänä vuon enämpi fogelii ku ennen: on mustarastast, haarapääskyy, sparvarii, varist, harakkaa, naakkaa, vässee ja räksyy ja tietty puluu ja monenkokost kalakaijaa. Iha nyya fitseli on ollu yöl viel heinäkuun ekal viikol upeest šungannu virtuoosi, oiskoha se ollu laulurastas (Keskuspuistoon kuulemma on järkätty kevääl yöredui, ku Kannelmäen maisemist on hiffattu satakielii)?
8 Höggan redut
Taivallahden kansiksen kolmannel pollarit tuli skoleen käsinuket messis ja järkkäs jumppasalis kaikennäköst proggist ja pisti meiät šungaan Malmsteenin Jorin Liikennelauluu ties montaks kertaa. Sitku ope tykkäs, et trafiikkiregelit oli painunu jokasen globoon, se vihjas, et me lähettäs luokkaredulle Korkikseen. Kylhä me kaikki stadilaiset Högga tšennattii (mäki olin faijan kans skimbannu sinne Skattan kärjest joka talvi mont kertaa, ja kesiksel meiän famili lontšgas rutsun ja moltii rutsattu Neesust ja landattu välil Blobbaski). Me tehtiin treffit skolen pitšgulle, mis ope piti nimenhuudon, ja sit me dallattii Skattan skurun päättärille Töölön tordsille, ja taas ope räknäs knuburat ja hyssytteli överist vaahtoovii, ja vast sitte me saatiin nousta femmaan. Ope tokkas kondarille stydin nivaskan skolebiljareit (mäen ollu sellasii ennen nähnykkä), ja sil oli buli urgis duunaa niihi holei. Sit se mulkkas meit vindiin vaik me (= klasefotost räknättyin 48 gimulii) stoijattii yhes lysys sporan etuosas. Me jäätiin vegs Ritarihuoneel ja spatseerattii parijonos Meritullintorille, mis ope taas kerran räknäs, ettei ketää ollu lähteny lintsaan (mut ketä ny redult luistais). Sit se tšöbas lauttaslibarit, ja me päästiin botšgiin, ku oli litšgist ongarin näköne, enkä mä ollu ennen seilannukka, ku Neesun ja Hagiksen välii Lamiksen motšgaril. Ku moltii landattu Högiksee, ope taas tšiigas, onks kaikki messis.
Enste me painuttii rantšun Karhulinnaan, mis nallet ruinas sokruu ja breguu. Poroi ja hirvii sai paijaa, ja neki kyttäs jotaki gutaa. Ketul oli snadis murjus semupermanto ja kalterit katsiski, ja mesta döfas niin, et me otettii knesast kii. Mua kävi sääliks sen karvanlähdöst lurvisen koinskruutaama pälssi, ja kuin se yksikseen rundas jumpari-jumpari häkis. Sit me dallattii takas strandee skruutaan eväit, mut mul ei enää ollu ku limpsalestis mjölkkii, eikä ope antanu meiän tšöbaa kiskast karkkii. Siin botšgii ventates me koglattii, kuin galsaa voda oli (tais olla menos huhtikuu, eli moltii trafiikis, ennenku janarit landais Stadiin). Paluumatkal opeki otti jo rennommin ja vast skoilen pitšgul se taas räknäs, ettei ketään ollu tippunu karhujen kaveriks, plutannu tai häippässy Stadille hortoon. Sit pirran- ja ainekirjotustimmel teemoin oli tietty tää redu.
Kerkis sitä Urkki vaihtuu Manuks ja Maraks, ennenku mä taas otin suuntaa Höggaan, ku fiiras 110-vuotissynttäreit. Inkkarikesän veederiiki tuntu piisaavan, ja tietty päivänsankari ois juhlaputsis. Seksal vaa Hagiksee ja strandeen, mis jo longa jono oli venttaamas, et mahtus botšgiin. Eka satsi pääs lähteen kymmenelt. Skönel oli iha bläkää, ja pullasorsat simmas tšiigaan, tippuisko šaggaa. Mä mahduin tokaan ryyttaan stoijaan kannelle, ja mikäs siin oli skiglates: kolibärtsi, Sompasaaren kraanat ja metroki näki Brendikan bryggal.
Heti Höggan kaijal yks kundi dilkkas Korkeasaari-gasetaa, mist hiffas kartanki. Mestat tšennaava folkka ryysas oikopäät tšiigaan bulei kattei, mut mä fundsasin, et kletrataan ensteks bärtsille ja tullaan sit spiraalii alas. Ekaks mä treffasin pari looterii kamelii, ja niitten grannes yks guanako tuli treffaan mua. Mut slabaris stoijas, et ne haukkaa ja spottaa, et paras moikkaa litšgi kauempaa. Ku daagiksen skidiryytta hoksas Pukki-.raflan likel kirahvin, ne rupes heti mankuun et sinne, vaik soli vaan vedust slöidattu elukka. Mä vendasin tšiigaan fogeleit, ja siin oliki bongaamist, ku ne luuras treduis, vaan flamingot, riikinkukot ja emut steppaili framil. Ammuu oli montaa sorttii, ja snadil ahmal tuntu piisaavan hommii sgrabaamises. Etelä-Amerikka -bygga oli ollu tapetil niin, et ineen vaan. Tääl oli seinämoklauksii viidakost, mut mun päällimmäinen fiilis oli lasikoppi- ja betonibunkkeri, ja mä tein vaan pikarundin varis dunkkikses ja sit kattilaaksoon. Tosibulit folkkarinkokoset tiikerit oli just netonnu murkinat ja ne skruutas joulusinkunkokosii "biffei". Jellonat loikos suulikses, ja ilves goisas korkeel kaldsinkolos. Lumileopardei mä bongasin neljä, villikateist toinen tuli ihan fönsterin taa. Muut mirrit kait veti jemmas lonkkaa. Ihmeen paljo häkeis kasvo rehuu, eikä katit ollu just trampannu niit. Sit porojen kaut hissukseen spatseeraan strandeen, mis muut jengii ei just näkyny niin, et sitä voi vaik bamlaa gemsseille (ois pitäny koglaa jodlaamist, ku osaa niist ollaan šikkaamas takas alpeille), ku oikeen korvat pystys tuli slangille , mut korppikotkat vaan tiiras tredujen latvast, et on siin kans yks mollikan paahteest höyrähtäny tyyppi, vai oisko se iha kroonisest böbi. Soli parast sittaa varjos venttaamas botšgii, vaik metkoi foogui duunaaval Vispiläl ois päässy ennemmin Kauppatordsin rantsuun. Ne daagislaisetki teki lähtöö ja froogas, et onks toi bygga fengeli, ja mun ois tehny mieli svaaraa, et onha se ollu, ku ennenvanhaan nallet lusi siel elinkautist. Ny mestas oli fotonäyttely gamloist oloist, ja ite elukoiden kortteerit on nykysin paljo bulimmat ja hela saariki tuntu enämpi parkilt. Iha nasta reissu ja sen kunniaks mä slumppasin Hagiksen tordsilt punasii tikkelperei.
9/98 Moodee
Oikeen haitarin spikkauksen kans telkkarist tuli Vatevan muuodešou, ja täytyhä sitä tšiigaa, kummosis klaiduis sitä eurokulttuurikaikaan dallataa. Ny son trendikäst, et on ollu himas ruoka-aikoin: yks kundi ja yks gimma oli melkeen see-kaliiberii eikä posket ollu klommoil. Mahtu sitä jengiin kakskytluvun jatstyttööki, mut neki oli jo nähny useemat Vantšgun jäät. Noin frisyyrin puolest gartsalle voi painuu sen kummemmin spegelin ees stoijaamat, ku spennei, hiusverkkoi ja huivipantoi piisas, mut jokune oli tietty tällänny oikeen viimesen päälle kuuskytluvun alun stailin torninutturaan.
Mut börjataan kombinääseist. Mulle ei klaarannu, oliks ne jumppatrikoit (ainaska patellaskjörsei, svettispantoi sun muut tiplehöörii ei ollu mekkes) vai bodei. Kundeil oli joko krymppääntyneet sitibokserit, fillaristin šortsit tai seiskytluvun gimmojen huosiliivit kaliisein. Vegs oli tangat ja muut rantajellonan parin snaran viritelmät. Ku viel sil plötseimmäl friidul oli pari numeroo liian buli pappamudellinen pitkiskerrastom niin ei nois kombinääseis ees Linda vamppais makaroonimamboi. Ei puuttunu ku pässinpökkimät arktisest eksotiikast.
Vesirajakolttui oli vaan tyyriist nahast. Litsgi mustien sukkisten seksyy vilaust näky helmahalkioist mut ne lantsarit ja läskärit… Ku trikooloipakoist oli jääny fuuderi vegs, niin figuurist sai vinkkii, ja joukos oli mustaa šifonkiiki. Gartsal sit dallataan melkeen ählämeille passaavis tendsuis: oli veluurist ”aamu”takkii ja ulsaa ja niitten al olkaveska - joha Stadi on melkeen Napolin mainees. Kundeil oli nulei postin pulun väskyi, eli aut on näkkärisalkut, mut snadei reppui näky viel.
Monserratin šungin tahdis spatseeras laval toro-toron punast leveet palsaa ja keepii. Samaa färii piisas fabriikil ku fabriikil, mut täähä onki Tonttulandia (ens kesäks on tiedos viel harmaat). Toka trendi oli hiffattu Rivö daanssin irkuilt: kundei oli reilut lippikset (tuli mieleen vinkit sakilaismoodest; massii-fergusonnit ja maiti-daksit joutaa kaseeraa sassiin Frälläkän pataan) ja pulloverei. Friidut oli apustanu stikatut luonnonvalkoset tuppiklänningit (kuuskytluvun sukkapuvut) ja tröijyt, dongareis puntit vislas. Buugailtiin sitä tonne ruplamaatuškoihinki päin: rundin arkikledjuis glenssas lureksit ja šimras strassiboordit. Pälsseis oli minkki poikineen, ja kettutyttöjen protestiks buua on talven hitti, pelssikragoiki oli näytil. Viel ei hiffannu muffei, mut nois kätsyi ronttaa niskasnaras, ja ineen mahtus kyl snadin kuverttiveskan putšgurasiat ja ailainerit.
Fiinimpiin bailuihi juppijannu jemmaa öölöikupuns mustavalkosel prikullisel leveel skjördel ja hollaa havannalaissikruu hendus (kännyköit on enää firaabeligosareil, ja koht kai haalareihinki tulee buli fikka hela antennilodjulle). Donnat diivailee mustas kapees paljettikotelos, ku on moodee viel mont sesonkii, ku son niin staili, ettei kukaan muista, kummonen se oikeen oli.
Ton mannahiirirondin peräst sitä tuli fundsattuu, ettei ainaska helmat o sömmerskan tarpees, suoraa tuppee stikkaa, vaik ois pari vensterii peukkuuki. Toi vika kiljaus onki spaarausmoodee: läskärit ei just skutsarii tartte, trikoit stryykaa vaan toukkien bobbakammoset mutsit. Ja aamul voi pistää vekkarin ringaan myöhempään ja goisaa ainaski vartin lengempaan: verkko vaan karssu päälle, ku vegs on föönit ja spreit ja karvaproteesit, eikä spakkeliika tartte törsää. Sukkapuvus sgragingit vetsgarin kans on förbii.
10/98 Pakettitripil
Täs yks aamu Köykkärin parkin trotuaarille parkkeeras bulii kuomurii iha letkas, ja sit kundit rupes trukeil kärrään santakendsulle lavatolkul jarkkuröörii ja leveil valkosii rullii. Siin tšaikan ja smirgarin mellas mä tšiigailin niiden touhui: ne kasas ”mekaanoi” suorakaiteiks ja kolmioiks. Meinaaks ne Eiffel-tornii tohon kendsun komistukseks, vai nettooks kyykänskulauspoppoo farmisarjan katsomon? Hissukseen viritelmäst hiffas kattotuolin muodellii, ja ku plastiikkarullist börjattiin melkoses hiivaris duunaan tatsii: saaks Palokärjen daagiksen skidit tendsun, ku ain rengnaa, vai tietääks tää Frälläkän tai hihhuleiden mööttii? Voi jee, ku toi taiteiden yöki on tulos: ei kait vaan Kannaksen terassi levii oktooberfestiks tai Tokoinrandsun parkist o pantu tänä vuon vahinkoo kiertään… Näis fundsauksis sitä oli jo tšupattava seksan skuruun ja duuniin.
Sit illal hela kendsu oli tollasten alta parimetristen tendsujen peitos. Yhentoistmais Kalevanakadun päähä kasatiin buli kraana ja sil heijattii härvelit entisen Biokemiallisen tutkimuslaitoksen (mis ennen vanhaan Aa Ii Veel oli labra) katsille. Vissiin Siisaid-hotla rupee remppaan ny tätä siipee. Kundit oli pistäny stelningeil jakkarit heiluun oikeen nattariurgiksel, ku aamul hela bygga oli bajukas. Eli justha Gresankaijan puolelt rontattiin vikat grejut vegs (ja sibbbolaisinssit flyttas taas kerran skurupyskän vielki skikompaan mestaan, ja ny se nettos päättärikatoksenki).
Mut eihä täs olla ainoit, ku halva Siti on mullin mallin. Esmes kuudentoist busal voin ookaa Aleksii, mis yhelkä pyskäl ei stoiaa, et passaa lyftaa henduu. Mut mitäs siit, jos Mikonkatuu dallates sattuu käymään flaksi gartsajortsuis siin fillaristien, skeittaajien, Eikan pumpun (evakos Espalt), EeUu-pintasliipparien diggaamien terassien sun muun sambarumbailun häikkelös.
Stadi onki melkonen mekka(la): remppa-alee piisaa budjuis vuoden jumpari, jos joku hirvaa plastiikkatunnelii ja lankonkii pitkin ineen. Omal biligal ei kandsi ees yrittää sentteriin, ku trafiikki rundaa ties mitä kaut. Pahint on, ku noi maamerkitki on jemmas plastiikan al, eikä asfalttiseeproiltka voi froogaa, kuin hittais Eurooppa neloselle. Mut ei o unohdettu fiinimmän kulttuurin peräs luffaajiika. Ny on mahis pistää videokamera skulaan: tällanen ois Hesa, jos Aallon Alvari ois ollu Korpisen Pekan breguis: valkost kuutioo ja passelist seinät pullistelee ja retkoo blosikses. Viel ei o ehtiny graffaritka spreijaan, mut mitäs sitä törsäileen.
Niil ku on visiteerannu Stadis vaan luokkaredul (Högga, Muska, Lintsi -rundi) tai reissannu Skitsobakast Kaivariin rokkaan, on boltši hukas. Ykski famili, vai oisko ollu hela skolepiiri sielt jostki, taivasteli seksan skurus Vanhan kohdal, et onks Hesas noin snadei byggoi. Sit välkyimmäl klippas, et son vissiin rempattava jätskikiska, ku vieres stoijas pari samaa kaliiperii. Molin siin ja siin, etten mä ois möläyttäny, et plastiikan alt hittaa Stadin bestan brunnin silt varalt, et sattus koliikkibobba iskeen. Mut nehä ois voinu fundsaa, et tää on se Pumppuhuone. Ja siks toiseks ne kerkis jo siunaileen Lasipalatsii, ja ”Linjuriassan” klokutorni oli yhest ainštainist skorsteeni (hyvä ettei Stadikan torni). Saas nähä, mitä janarit kekkaa, sitku Stokkal on taas hullut päivät ja valotappi ja fönsterit keltases plastiikas ja balkkareil
roskissekuhaamui, ja folkka ronttaa kassei, mis stoiaa, et non ainaski visiteerannu dorgalas avoimis ovis.
11/Tölika (T) Enne smobigaa
Vekkari oli jo ringannu, mut mä goisasin vaa. Ku kloku tuli kaheksan, mutsi herätti mut. Faija tšittas borgal tšöges ja stoppas bulkkii tšyfee, mul taas oli tassil varii mölöö ja siin käntynsiivu ja sokruu. Sit faija läks femman skurul duunii Skatalle. Ku mä olin viruttanu pläsii ja mutsi fleetannu ja jeesannu klaiduis, mä kletrasin vooninkii ylemmäs Ellen-tädin vahdittavaks.
Soli jo veedrannu matrassit ja polsterit balkongil, damsyygannu ja steedannu. Me šingrattii tšöbaan safkaa lapväsky messis ja dallattii Tölikan tordsille slumppaan janareilt podlareit ja fiblui ja Fjellan hallist egui. Ne förattii enste himaan. Sit otettiin fiinimpi verkkokassi ja mentii Kniffelle tšöbaan knakei, Varupatist tšajuu ja kaffee ja lopuks Eltsust breguu, smöree ja greddaa. Joskus käytii Syngel tšiigaamas fisui hämäräs lafkas, mis fisut simmas semuvannas. Soli must äklää. Mut se döfis unohtu, ku me dallattii kemmabudjun ohi: siel oli söde puudeli Tsasse (Jasmine), mil oli punaseks lakatut kynnet. Mut meil oli jo broska laagaan šaggaa, ku Ellen-tädin hyyry tulis skruudikselle.
Mä sain sanoo sitä Mimmi-sedäks, ja soli stärä fabu. Soli syntyny josku seiskytluvul ja budjannu Bullal, singrannu sit Sveitsii pluggaan inssiks ja soli reissannu ties mis ja tullu Tokalle. Ku ruvettii flygaan, se läks dansmannien oppii ja palas Karhumäen broidien hommiin. Starana se krapinan jälkee oli ruvennu slöidaan vedust handui ja klabbei ja föras niit himaanki voimapabrupakuis. Se montteeras kaikkee ja tšennas koko Tölikan ja tšittas gosarin kans trabal praataamas gamloist ajoist. Soli byggan disba ja soli hommannu kortteerin mutsille ja fatsille.
Tos byggas budjas vaa gammeleit, ku oli flytannu sinne kakskytluvul. Soli metkaa jengii: ku mä menin pitskulle boltsi medes, Niemiskä vippas vodaa kuupal mun niskaan, ku sei kestäny skulaamist. Soli finski iha överist ja sano olevans sukuu Vihtori Kosolalle. Sit oli Aaltosen Väiskin Aino, ku opetti šungaust fönari leväl. Viidennes vooningis budjas Uliini, ku oli nii snooli sähköst, ettei se perääns pistäny hissin dörtsii bosee ja skruuvas joka toisen klitsun ja vinnin lampun irti. (Sil kävi sittemmi metka tuuri: se vinnas tuplast lotos, ja ku silt froogattii, mihi se meinas pistää slabat, se sano vuoskaudet snikraamaans kniigaskobeen tšöbaavans klasit.)
Mut viel musterist. Sen mutsi oli skyfänä tullu Pohjanmaalt ja sit reissannu kuukkerskan Hesan, Viipurin ja Pietarin välii, ja tantin faija oli ollu Tokas ja noli budjannu Rööperis. Ku Tölikaa byggattii, musteri oli flytannu Ilmanrinkadulle, mis mun mutsiki budjas, ja sit Mussalle apoteekin taloon. Ku soli jääny leskeks, soli ottanu Mimmi-sedän ja mut päiväks. Ku soli lesannu iltapäiväl Hysan, se tšiigas, et mä piipahdin klosetis ja et mun kledjut oli snygit, ja pisti skrällan päähäns, ja me lähdettii gravarille föraan Korralle (Konrad) blumstereit. Tai sit me mentii parkkii, mis se tšittas praataamas, ketä oli klesana, saanu šlaagin tai kolannu ja tommosii. Tos parkis sai kletraa flydelle kaldsille, santalodjus visiteeras illal katit ja siit oli pysyttävä vegs, bärtsille ei saanu stiigaa, mutku ööga vältti, skidit tšuppas jätskikiskalle mankuun kortsui (noli sönrei tötterönskaalei) puluille, vaik me skruudattii ne ite.
Faijal ei ollu duunii lauantaisi ja se draisas mut museoihi tai Atskii tai sit me käytii levaris (Kinopalatsis, Kitkatis) tšiigaamas nonarii samal, ku dallattii mutsii treffaan Espalle. Me bruukattii slumppaa Stellast baislarit. Sunnuntaiaamusi talvel fatsi föras mut iha snadina Hespikseen tšedil, sit se hommas sparkkarin ja skuffas Eltsuunki asti. Ku jylariks tuli skimbat, me skimbattii Laakson kendsulle drikkaan varii saftii. Silvälin mutsi laagas safkaa. Skruutauksen jälkee bytsgattii klaidut ja lähdettii promenaadille tšiigaan Stokkan ja Foorumin fönstereit, ja Laternan fönaris oli eka näkötoosa. Josku faija kävi Lallukas spilkkaamas orkas figelii.
Kesikset moltii Neesus (Kivinokas). Mua ei ois hotsittanu olla siel, ku siel oli nii kauheest itikoit, bromssei, stegui ja kuusenjuurii. Siel mä kävin simmaskoilan ja nettosin ekan spettarin, et molin simmannu 10 metrii. Me rutsattii Blobbaan ja Höggaan. Faijan duunikaveri Guni padlas Lamiksest helssaan meit. Sil oli ain omat šaggat messis: flesuu, gryynareit ja hampparii. Se lontsgas spiisii ja paisto kaik yhdes ja pyhki sit pannun setsuuril. Sit se duunas sumpin kans bregust smirgareit, breedas smöree stygist ja sokruu päälle, muust lentsast sei piitannu.
Mun anra lande oli grändin mesta. Se budjas Tukholmankadul. Rundskilt mä ookasin trollil päättärille. Siel byggat oli keskel skutsii ja siel oli mäntyiki muttei oikeet pitskuu eikä porttikongii. Grändi oli haka dallaan, ja me tultii Topsuu pitki ja se sleppas mut parkkii sparkkaushärveliin, mut samal tšengoi piti spaaraa spärrates, muute sotti graivelist ja kneppas knubbiin tosi klesast ja sai mut skagaan, et tšinnarit tuli ja förais mut Tattarinsuolle.
12/T Kansikses
Frissal klipattii fleetat poikki, faija slumppas punasen skoleväskyn ja mutsi föras mut Dagun kaut parkin kaldsille, mis oli plutikoit ja Kirppis. Soli Tölikan vanhin skole. Böckerman oli grundannu sen vuon 1855 Tallgrenin villojen skideille. Se tšennattii Fjälldals folkskolana, Heleniuksen villana, Kirppulinnana ja Kirppiksenä. Tos äsken mä tšekkasin bökkereist, et soli Tunturikoulu. Smobigas oli vaa kaks klasee, kakluunit ja hyyskät. Ny siel on Arbis, mut sillo oli kaldsien peffikset ja kaks parkkii: ekas molin ollu jo snäbän, mut anra oli nyya mesta panssareinee, bultsareinee ja gunginee.
Ny mäen enää ollu pitskul, vaa gartsal skulaamas boltsii ja hyppäämäs snaraa ja barbii Varupatin ja Laternan mellas heti, ku snöge suli. Laternan fönaris oli eka telkku, ja illal poppoo tšiigas sitä stundetolkul. Koobran (Nepola > Nepsku > Nebi > Kobi > Koobra) kans mä bytsgasin kitikoit ja suulasin Muskan parkis. Esan kans mä kävin Temel brennaamas filkkaa ja eldaamas notskei tai Hakiksen rantsus plutaamas jorpakkoon, mist himas mutsi sai flaidiksen ja faija anto remelii. Me hiffatttii iha oma jemma Petrin pitskult, mis me kletrattii tammeen ja tšitattii muuril pluggaamas indareist: bulina mul ois musta karssu ja mä ridaisin biisonil pitki preeriaa, siks mun nimiki oli Korppi. Esan kans moltii ekas jälkkäriski, ku mei oltu dallattu skolest suoraa himaan, vaa jääty slidaa peffist skoilen kaldsil. Mehä oltii nykkeliskidei - kuka meit ois himas ventannu? Friiduporukal käytii rinkittämäs Siiran ovikelloo: ”Pääseeks Kami (spanjeli) ja Sigge (dalmatialainen) ulos?” Sit me draisattii niit gartsoil, eikä kundit sillo voogannu lyftaa helmoi. Mut Nertsun parkkiin ei snadil kirpparipoppool ollu menemist: siel bulit kundit fiudas rattitšedil jääbaggee ja hillu stagan kans. Ne anto könii ja tvettas snögel tai ainaski snögarit ja spytti lens, ja ne snutas tsubut. Ne kuulu Fredan jengiin ja kävi Nerkkist tai Lapparii.
Sinne mäen joutunu, ku Taivallahteen byggattii nyya skoila. Sit meidän mestoiks tuli Hespari ja Vänskä, ja talvel me skrinnattii Rundskil, Hakikses ja Väiskil. Noihi aikoihi mä opettelin skujaan fillaril. Faijal oli felo, ja pitskul mä treenasin putken mellast. Jengi ei kuiteskaa rundaillu, vaa kävi Kristikal partsas ja kertseis ja Manskul Tölikan biblus (ny platsil on Hesperia-hotla), mis oli flatareit, eikä mutsi antanu föraa bökkereit himaan.
Skoles oli kliffa ope, ku piti illat Hesan gimmajumppareiden kertsii. Mul oli sinine voikkariposa ja siit kaverit luki Perunaiita. Mä fundsasin, et bulina must tulis voikkamaikka. Sit ope rupes skoilan jälkee treenaan oppikseen pyrkivii. Vissiin se kisas jonku toisen maikan kans. Mut pantii yrittään Tyttönorssiin, mut pinnoi piisas vaa Hesan tyttökouluun Portsuu vastapäät. Toi ruljanssi hajotti meidän jengin, ku lössi flyttas eri skoileihi.
13/T Tölikan kaldsit
Nykysel Arbiksen tontil oli Kirppiksen tšennattu smobiga, ja molin vikoi, ku börjas siel skolen. Bygga oli kaldsil ja sielt sliduttii peffist vähä joka suuntaan. Bärtsil oli bulei plottei, mis välkkäril hopattii stegult stegulle, talvisi melkee koko pitsku sparkattii baanoiks. Tää oli kirppareiden reviirii, SYKin opparilaiset tšiigas vissiin svarttoin aidan takaa, niil ku oli vaa tasane asfalttipitsku. Mut skoilan jälkeen oli dallattava suoraan himaan tai joutu jälkkarii. Meil oliki muit mestoi niinku Hesperian parkki ja Teme, mis ainaska mäen joutunu tvetatuks.
Temel on oikeen longa hissa. Hackzellin Kaijan kniigas Viertotietä itään ja länteen on stoorii, kuin bulis Pohjan krigus kendsu Kaarle Kustaa Armfelt skotas sielt kanuunoil ryssien botsgei ja sinne oli byggattu santavallit, mut stadilaiset joutu šingraan Sveesiin. Sitku folkkaa taas rupes piisaan Tölön kylään, pyykkerskat kekkas, et blosikses saa hurstit ja tyynyvaarut sassiin torkattuu. Sunnuntaisin bärtsille familit teki redui. Siel oli litsgi skutsii ja plottei ja tietty ne skönemaisemat. Ku itä-länsimatsi oli tiedos, skotattii eka jysy kaldsil marraskuus 1939, ja kolme päivää myöhemmin börjas krigu ja IT rupes vahtaan Temelt lentsigoit ja sen uumenii duunattii Oksasenkadun pommari. Mottitalkoiden vedut oli lageris kaldsil.
Sillonku mä braijasin indarii ja skoobarii, Tuntsigan laelt pääs kletraamal pitsgujen läpi (gosareihi ja jeeveleihin tanttoihi kandsi hollaa kuollut vinkkelii) Temppelikadulle. Yhel Murmelil ja mul oli oma knutte kaakkoisjyrkäntees ja mestaan pysty hivuttautuun just ja just ”solaa” pitki, ja ku kaldsii oli kolmel hollil nalleist läks tosi räiske, ja salonkidogit šingras alt aikayksikön. Temelt hiffas jännää krääsää: hylsyi, färillisii lasinsirui, paukkulankaa, notsginemmeit, filkkaa… Siel oliki brennarille ja linkkarille hommii, ja skjördes hengas fikkari (vaikkei me nii myöhää saatu olla ulkon). Vallinjämil ja ploteis tšengat tuli siihe kondiksee, et se ties himas ainaski tukkapöllyy. Nykysi kaldsis on Malli Albaania eli pommaritsyrkka, ja muugikset killaa sitä monttu leväl. Stadilaiset muistaa byggaamisen Biafra-moklauksist tos kuuskytluvun lopus.
Mamikset treffas Taivallahden kansiksest etelään oleval flydel kaldsil. Ku skolepäivä oli förbii, jotku hikipingot gimulit följas open himaan Väiskin kendsuu vastapäät (jos vaik ois netonnu ekstrapointsei opparii varte) ja painu sit kaldelle bytsgaan kitikoit ja duunaan apiloist seppeleit. Yks kävi tšögaamas snadin kilpparin, ja rusukertsi pisti sen skruutaan voikukanlehtii ja puleeras kilpee brylkreemil. Tosi jänskää.
Sit on viel se gudju, mis meidän Esan kans ei tarttenu kuunnella lällätyksii pussauskopist sun muust. Kukaan muu ei hiffannu Olaus Petrin tšyrkan riikinhurrien gammelin muurin ja jarkkuaidan takan olevaa pitsguu, vaik bärtsil oli skolee jos jonkinlaist. Siel oli snadi suihkukaivo, mis simmas ties mitä rehui, ja pari litteist stebareist duunattuu polkuu longas nurtsis ja tammi, mis pysty kletraan ja flengaan. Mei koskaa nähty latarii eikä hyypän hyyppää, mahtokoha gammelit tšiigaa gardiinien takaa? - Tost Eedenist mullon jääny jokasyksyne hupi kahlaa lehdis ja plokkaa fikkaan parit tammenterhot. Tänä vuon ku mä dallasin Kaisiksen skurupyskälle, siin Skutsintutkimusinstanssin kohal mun knuburaan tippu jotaki, ja mä tietty snästyykil jynssään kalakaijan visiittikorttii, mut frisyyri oli iha kondikses. Vast himas mä hittasin hupust terhon: kolme treduu oli treffannu.
14/T Ei ollu fyrkka sukuu
Ku oli tehty jokaviikkone rundi ja samlattu gamloi tsaittareit lähitraboist (mones familis niit spaarattii pesotuvan padan alle: ne käärittii tiukoiks rulliks ja sit snaral kii ”klapeiks”), me Koobran kans rontattii ne Mussan ja Oksasen höörnen porttigongist klitšuun. Siel yks skniidu gubu enste froogas, onks nivaskois sarjiksii, ja sit tšiigas, ettei mellas ollu skreepii, fuskuu tai tšitigaa matsguu. Vast sit se lyftas hivakat vaakaan ja murahti, et pari gamlaa Akuu tai kuponki siit snadimmast pääst, et voitas spaaraa hopeelusu tai oikeen kloku tai mekaano. Mut me sanottiin, et fyrkka son, ku jellaa, ja vast set se kaivo framille lompsans. Eihä me just nii paljo slabaa netottu, et oltas päästy Mikkiin ja Astraan levariin, hyvä et ees gutat.
Mussal oliki sekru tos vastapäät, ja siel plisari tokkas vaik yhenki fiikunan tai taatelin suoraa henduun. Minervan ja Mussan höörnen sekikses bruukas kundit oleen hurrei, ja me ventattii sitä vikaa hugii. Mut soli ainoo budju, mis oli Tsikago-purkkaa, ku oli niin sitkeet, et se kuulemma kisko paikat purukaluist. Grannes oli Valion baari, mis oli akvaario ja iltasin lättähattui, muttei meidän tienesteil…
Mussa kolmestoist oli mutsin vakilafka Hokki (hjölkkis-seku-tšöthandeli). Siel ei ollu ku paffinmakusii irto Siro- ja Mariekeksei, ja siks toiseks molin snadina blaskannu oikeen pahemman kerran. Molin tehny jonkun pasningin (öpnannu dörtsin, plokannu permannolt huggei…), ja yks daami froogas, minkä guudiksen mä haluisin. Ja mä möläyttään et hernesoppaa. Soli parast bytsgaa tolle parilliselle trotuaarille meidän byggaan tsöbaan mulle kaffepöönii ja Koobra pyys, et saisko se sekalaisist jääkarhui, ja plisari plokkas mokast niit valkosii piikil.
Tohon traban anralle puolelle me mentii asialle apoteekkiin. Sielt sai vihreet klorofyllipurkkaa ja snadeis pergamiiniposis rintasokruu ja salmiakkii (vänskamudellii ja pulverii). Meidän slabat piisas just pulveriin. Sit gartsal me pistettii sormi suuhu ja stopattii se posaan ja slikattii niin, et kieli tuli ruskeeks.
Ens kerral ku taas ois huggei fikkas, voitas vaik painuu Eltsuun tslumppaan Kafapötkö tai Katarolaski podilkkis tai Syngen höörnen Varupatist snadi paku syväjäädytettyy nyypponii. Siel oli Tölikan eka tšylari, mut skidit sai venttaa, et söövissi skulais. Kesäsin Mussan parkin jätskikiskalt kandsi kinuu kortsui (=sönrei tötterövoflareit), ja panssarin likeises kiskas oli femman nekkui. Ku slaba oli tosi tiukal, Tuntšigan sekust sai maapähkinöit ja markan- eli nallekarkkei.
Mut ennen mutsinpäivää oli spaarattava. Sit tšöbskailtiin Rundskilt yhest sähkölafkast plastiikkanauhaa, paukkulankaa ja erkkarii (hätätilas Koobran bulibroidi jelppas, se ku oli titaajajengii) ja Reksin Siemen-Frööst dzamssii (=auringonkukansiemenii). Plastiikkanauhal me sit päällystettii gamloi hengareit (soli sillon toppimoodee) ja muist tilpehööreist duunattii mosaiikkitaului: dzamssit moklattii tai pistettii simmaan vesifäriin ja kliistrattii sit paffille. Mutsin färittömäst kynslakast sai nastan glanssin. Raameiks erkkarii ja koukku paukkulangast. (Siit sai privaattikäyttöön stribeen skotei.) Ekstradzamssit me skruutattii, vaik faija sanoki, et soli krigus nähny, kuin fongatut kalmukit spottas skaalei toisest suupielest, ja et soli ryssän safkaa.
Sitku faijal oli synttärit, me Koobran kans hommattii parikyt senttii kanavatyygii kahteen pekkaan ja pala Sanlaittii. Sit me duunattii soopa posaan ja snurrattii snöre posan suuhu. Hela hoito markkeeras luksus bastuvamppuu, ties mitä sen kamraatit sano Mikin bastus, mut kyl se ainaski ton ”vauhtiposan” otti messiin.
Kerran me hiffattii Hiekkiksen randsust pala korkkii. Linkkareil ne nyrhittii se podeelis ja sit talriikin kans slöidattii pyöreeks. Sit me painuttii limsakiskan trallien alt samlaan flinderien alumiinikorkkei ja rautiksest tsöbaan parikyt nupii. Sit ei muut ku vasarahommiin, ja emmeist tuli upeet pannunalustat, eikä sellasii ollu Tölikas eikä koko mailmas ku nää kaks.
Jylareiks duunattii gamloist kynttilänstubuist skimbasmörjaa sulattamal ne ja valamal voipabrul fuudrattuun suudapurkkiin. Ku steariini oli jähtyny, me pistettiin viel paukkulankaa pötkön ympäri: solis sit kätsyy käärii vegs sitä mukaa, ku smörjaa menis, ja homma ois snygii. Toka meidän patentti oli duunaa riivinrauta kii gamlaan säilyketölkkiin, ettei korppujauhot leviäis pitkin permantoo, mut mei saatu huutongeil tarpeeks jämttei saumoi. Koobran broidi Klasu tuli tšiigaan, mitä me sählattii, ja se hoksas, et naulataa riivinrauta kii kolmen lankun päälle. Täst tuliki sit oikee sensatšuuni, ja faija duunas myöhemmin mudellei, mis riivinraudan al oli snadi lodju ku kaffemyllys. Vast vuoskymmenii myöhemmin inssit kekkas pyramiididisainin, mut sei kynttää meidän protoidikselle.
15/T Töölöönlahtee, viiskytluvun vest said stoorii
Mussalt Muskan parkin läpi ja sit vaa Manskun yli, jokune traba, jarkkuveräjä ja ollaanki jo ku gamlan nyyhkyfilkan maisemis. Faija bruukas iltapromenaadil piipahtaa tšiigailemas Auroora Karamssiinin byggaa, ja mustki siel oli paljo nastempaa ku gartsan anral puolel (mis jänskin mesta oli savupirtti). Tääl kaikist liffoin oli snadi mudelli gamlast Stadist, ja siihe fatsi mut parkkeeraski.
Sitku mutsiki oli mekkes sunnuntaispatseerauksel, me dallattii Syngee pitkin ja tšiigattii elukkalafkan fönsterin hamstereit, ku tšuppas ”mailmanpyöräs”. Me tšekattiin Hesparian parkis ekaks, oliks Kullervon fekta kondikses, ja painuttii sit randsutielle. Meil oli messis šaggaa fogeleille. ”Ankat” (niinku Tölikas sini- eli heinäsorsist bruukattiin sanoo) ei skruutannu reikist eikä hiivist, vaan valkonen bregu kelpas noille pullasorsille. Kerran mutsi ronttas niille urgarin (=urkupillin eli egu + mölö + makaroonilodjun) jämii, ja sillon ne soitti nokkaa oikeen kööris ja šingras sassiin. Joutsenet oli vielki kronkelimpii: liian buli bulkinpala ei kelvannu, pelkäst murenast yks nokkas mua klesast henduun. Kalakaijoi ja pului ei strandes budjannu, mut lahden eteläendast vihjattii, et siel skeidaviemärin pusikos ois luudannu siimahäntii ja sokrufabriikin rööris ois simmannnu kaakerlaakkoi. Ite fabriikin muuri oli oikeen korstonokkosten jömmas, ja putsgumais santaa tos kohtaa oli niin stydist, et folkka dallas rantšumpan. Noitten mestojen mellas oli litsgi niementapast, ja siin bruukas krantut joutsenet hengaan ja yhten vuon noli byggannu pesän kaislikkoon turistifellaks. Pullasorsien reviiri oli lahden pohjoispääs matalas gruovisantases strandes. Siit sit vaa gartsan yli, ja me tultiin mutsin favoriittiin, Stadin rekooliin. Must siel blumsterit oli övernipo-oorningis ja ansaris turhan varii ja nihkeet. Onneks skurupyskän maisemis oli jätskikiska, ja sit pääs seiskal ookaan himaan.
Tos viiskytluvun keskipaikkeil rottapuskii renssattii, ja sinne joku kertsi byggas minigolffibaanan. Kerran mutsi vei mut skulaan koloboltsii, muttei me ees ekal holel onnattu, ja jengi jonos rupes hikeentyy ja pahimman sortin sällit vislaan, ja joku voogas snadist buuaakki. Emmä vielkä snaijaa juppigolffin hohtoo (kirppupeliki on nastempaa). Talvisin faija skuttas mua sparkkaris tai sit me skimbattii Hesperiast Laakson kendsulle drikkaan varii viinimarjasaftii, ja fade slumppas mun rakin hihaan kansanhiihtolätkän. Joskus me följattii latuu Ilmalaan saakka. Ja jos sit ramas liian kans, kympi sporal pääs passelist Muskalle.
Ku must oli tullu skolelainen ja molin saanu nykkelin kaulaan, mua ei enää himanurkil treffannu. Hesperiast hitattii jengil jännii mestoi. Hakikses (=Auroora Karamssiinin selustan parkki; lahden anral strandel on Hagis) oli gamloi vaahteroit: lehdist duunattii snugui ja siemenist klyyvarii longemmaks. Koiranputkist ja Stadin museon paraatipitsgun oranssinfärisist ja myrkyllisist berberimarjoist (lumimarjat oli liian litsgui) värkättii ärtsybösat. Oikeet sesonkii venttailles jäynää tehtiin lehtikuusenkävyil ja karborreil. Toi nykysen Karamssiininkadun alkupää oli kesäsin meidän kriguviidakkoo ja galsin mesta. Mis ny on Finlandia-bygga, oli ennenvanhaan sporttiareena. Gammelit on heittäny legendaa, et siel ois skulattu ekaa kertaa pesist ja lätkää. Manskunpuoleises bakkes oli oikeen bredupenkkikatsomo, mist hiffas limpsalestin erifärisii plootukorkkei, ja niisthä me gimulit böijattii stailei kynsii. Talvisin kendsul pysty skrinnaan päiväl, mut sit tuli bulit kundit stagoinee skulaan jääboltsii (mäen muista, et lätkä ois ollu huudos). Sillon me otettii hatkat: mamikset painu pänttään läkei tai skrinnaan Hassumellin baanalle, mut ne ku hirvas, šingras Töölöönlahdelle bongaan ja skrinnaan. Kerran yks kundi londskas mulle norskei, ja snabbareil pääski tosispurttii Linnunlaulun skeidaviemärien sulaan saakka. Ja toiha meinas jo melkeen böndelää. Kultsin pystin bärtsin takan sokrufabriikille vievil stogerelsseil me otettii framille brennarit ja nallit. Eihä täs parkis gammelit ja pultsarit tšittaillu, Larin Paraskeki oli vendannu selkäns. Ite spoorei pitki me tasapainoteltiin santakendsulle gungaan. Siel oli yhes höörnes puistotäti vahtaamas skidei ja jotenski kammo parin-kolmen vooningin harmaanruskeeks moklattu bygga. - Vast vuosii myöhemmin mulle klaaras, miks moltiin skagattu sitä: soli Desinfektiolaitos, mist myltsigalaisten tartti kerran vuodes tšögaa rotanmyrkkyy. Ei ollu häävi pytinki Töölöön gamla bibluka (Hesperia-hotsku on nykysin sen maisemis). Siel oli kuulemma flatareit, tupajumei ja ties mitä bobbaa, eikä mursa antanu föraa kniigoi himtšguun.
Tölikas budjaaville lahti oli Stadis landen raja: sen itärandsus Linnunlaulun villojen mellast relssit vei böndelään. Hesarin bryggal näky stogei ja niitten ongan takaa kesäredujen kluu: Lintsi. Tätä itärintaman turvaamist faijaki vissiin meinas, ku se meidän Myltsigaan flyttaamisen aatton iltapromenaadil viskas jorpakkoon vinnil krapinan varalt jemmaamans kranut. Myöhemmille arkkeoloogeille vinkiks, et mesta oli tietty tos russakkaröörin kohdal.
16/T Muskalt Tölikan viiskulmaan
Terkkui vaan Nuutinpäivän redult. Tuli täs duunist otettuu övereit litsgi himaan päin ja fyyral ookattuu Muskan pyskälle. Meininkin oli tšiigailla, onks enää jälel gamloi mestoi sitte Sputnikin aikojen. Matias Aleksanterin kamuiks on tullu pressaa hespan ja Allin kans ja ilman, ja parkist, mis EmAa tšittas gimmans kans, on sireenipuskat (ja flinderinkallistelijastuidut) vegs ja tilal leveest asfalttii.
Ekas kortttelis (otta ja tiia) on viel frissa ja Botta, mut biliga-afääris spilkataan ny jatsii, käsityölafkas on Office next (virka-ensi kait uraputki?), mis fönsteris näky vaan läjä monistuspaprulodjui. Pälssiateljees plisataan untuvarotsei. Jotenski gartsa on kumman autio: pulut ja ryhdikkäät kundit on vegs eikä holtittomiika näy parkin maisemis: Handeli (bulil Hool) on flytannu ja vaan Sankt Urhon neoni vinkkaa ineen. Pilsu- ja limsakiska stondaa vakimestal ja nykypanssarist tulee Stadille huntti ja nykäys turkkiin.
Parittomal puolel hurrien pankki, Vainion bögehandeli, karvarit ja Laternan radiolafka, käsityöbuidu ja Varupatti on šingrannu muugisten tielt: on American bookshoppii, Program centterii, Nizzaa, Vippii, Sound centterii ja Accentee. Paris mestas sentäs viel vois koittaa finskil saada klabarit kondikseen ja nyyat mööpelit tšögeen.
Parkin höörnes ei näy jätskikiskan platsii, brevulodjuu eikä tsaittaritšärroi. Enää ei fyrkast eikä aatteest tartte skabaa: PYPpi on ny Roope-Ankan konttoris Meritan, Eltsun sekra ja mjölkkis tyhjän, tšöthandelis on buli tilibyroo, ku on apustanu stryykausafäärinki, kempsus (eli kelmikaalis) on made in Honkkari -stailist huushollikrääsää. Kalpaten on käyny HOKeillekki: tšödest on bantattu flesut vegs ja ny lukaalis on Azzurro-mannahiiristudio, grannes privaatti trattabyroo ja slabari luukul. On Romanoff-parkettii, Cafeet Marocco ja Camera, älkoovee, Datatrio, Fotoshoppi ja konttorimasinaa. Vaan Joutsenen spegeli- ja raami ja apoteekki on just siin, ku pitääki.
Borsafabriikin tontin uusvanha bygga synkkaa Mussan stailiin, raflast on tullu Messi (sojokuppila), pesulal ja blumsterihandelil pyyhkii viel hyvin, kemma, Neovius ja tyykilafka on flytannu hissan puolelle. Ski-klaidut plisataan rätsgin rääveligardiinien takan. Nyykvistin privaattišykiksen trotuaarilt on Inkeri Harrin ja konditorian döfikset muisto vaan, slaba ku ei liiku, jos ei o eldist lampus eikä dörtsis käy trafiikki. Vikoi yrittäjii on ollu dumarit, dispat, grynderit ja tsilarit, ny niil on kait vaan kännykkä, mitäs sitä seinii hyyraan. Muutama traba ylös, ja Valion baarist on tullu öölimesta Kuu Kuu, siel ei vissiin enää o akvaarioo eikä lättähattui, fönaris ei näy anopinkielii eikä peikonlehtii, dörtsin päält buli jätskitötteröki on vegs. Renikan höörnes on röörifirma, Lehmuskosken sekrus gutabudju, hurrien sekis (se mist me tšöbattii tsikago-purkkaa) on ny Spaar, mut söövissi skulaa samas tempos ku yleisstreikin aikan.
Seuraavas kortteliparis on brevulodju ja Tölikan tšenga gamloi, gasetatšärrat korvaa pari kiskaa, on Rahvaanpaikkaa (ihmekledjui, emmä ainaska niis dallais), Jalkapaikkaa (känsät ja motit vegs klabbeist), kylppäriremppaajaa ja tšylari- ja tvettausmasinafirmaa. Rundskin höörnest on vegs KOPpi ja Duunarien pankki, Merita on ny klokun al. Enää ei trollika föraa Telakalle eikä femma vendaa Tölikan tordsil, kolmentoist busan päättärist ei o tietoo. Onneks ottal pääsee Gresaan, kuka sitä ny landelinjureihi hirvais.
17/T Viiskytlukuu
Toi viiskytluku on mulle aika big bändien, glamuurmimmien ja Metrotyttöjen ja sit toisaalt popin ja Biitlesien välil. Sillo starbet läks bastuun paprukassin kans, mut šaggat tšöbattii verkko- tai nailonkassiin, plastiikkaposist ei ollu viel tietooka. Joka korttelis oli sillon papruhandeli ja levari (yks masina ja väliaika), jätskibaarei ja Alkoi sai hakee.
Tos ennen skolaa ku meinattii pakkasel mennä promeneeraan, oli kiskottava damaskit villasukkien, villapöksyjen, ryhtiliivien ja laamapaidan longan helman päälle (alimpan oli viel kombinääsi), mist oli ainaine sgragis. Ne damaskit oli mutsin stikkaamat valkosest pässinpökkimäst ja niis oli puntis nappi ja kummari tšengan al. (Nykysin koko ton kudeleegion korvaa sukkikset.) Smobigas ei enää tarttenu pitää damaskei, mut sit tsalit rupes lyftaan helmoi ja tšiigaan villiksii. Ekat pitkikset mä nettosin vast opparis, noli tummansinist gabardiinii.
Viiskytluvul gimmoi oli kolmee sorttii. Ne ku styylas jenkkitukkasten nahkarotsien kans ja tšittas vyöruusuin prätkäl, piti mustii pitkiksii ja fritsuliinaa, niil oli maskaraa ja karmosiininpunast huulimaalii. Brylkreemi- ja spittarijannujen kans hengaili kapeet hamet pitävät, joil oli vaahtokumirintsigat, kiree jumpperi, musta tai punanen šifonkihuivi, piikkarit ja vaaleenpunaset BeeBee-huulet. Ne tšiigas töllöttimest Nuorten tanssihetkee. Sit oli gimuleit, mil oli kesäl vannehameen kans levee skjörde ja brodyyrialkkari ja talvel teryleenivekkari. Ne iski skootterikundei ja ne bailas Lintsil ja syygas jätskisuudaa, mut niitten piti tulla kymmeneks himaan. Kundei oli viel kaht tyyppii: ne ku kohteli gimuleit ku beibei ja skuttas faarttii gungas. Näil oli kilpafelo tai sit noli duunannu fillariin dövaavan motin. Pimut ei niihi just vilkassukka, vaan piti niit kolkkapoikajodegoin, Sit oli kesätienesteil mopedin tšöbanneit sällei, ku sliiras sannat gimmojen päälle. Niis oli jotaki böndee (ektajanarei oli lippikset ja lököverrarin sinivalkoses pusakas luki Hölmölän Hönkäys). Onneks moni niist bytsgas prätkään ja suksi Suetsille. Skooterityypit oli pehmompaa sorttii ja ne kuunteli italjaanoiskelmii, vislas Poikaa varjoselt kuljalt ja heitti herjaa pikkugimuleillekki. Tää oli tietty huisin nastaa. Ja me haaveiltiin, ettei meidän gimmaskoles tarttis pitää skoletrigii. Soli tummanturkoosi villanen liivikolttu, mis oli rynkyt vyötäröl ja kaksi bulii fikkaa. Sen kans kuulu pitkähihane valkone paitapusero ja musta röijy. Toi blyysi oli pakolline köksänrotsinki kans. Gamloist fotoist hogaa, et mul oli maatasleepaavii vekkareit - sen jälkeen mä en okka dallannu niin kääkkiskuteis. Mut sitku me oltas bulei, me saatas sukkanauhavyö ja punaset tai vihreet tiinasukat, syklaaminfärine pitkä mohairvillatakki, mis ois bulit valkoset helmiäisnapit, lapaset, mis selkäpuolel ois teddii, balleriinat ja kutriin musta samettipanta. Sillon moltas tosi šik, ja ties vaik joku förais meit fillarin tangol Hesparian parkis ja jengi näkis.
18/Myltsiga (M) Byggal
Faija oli ollu frondil ja nettos tontin Myltsigast (Itä-Helsingin Myllypurost). Busal me ookattii rutost Neesustki landemmaks Ertsulle (Eränkävijäntorille) ja sielt dallattii bakke ylös: Siilarin (Siilitien) kundsei byggattii tollon. Ja sit alkoki skutši, ja vihdon tuli vastaan togerata, jollo faija tšiigas kompassii ja räknäs 600 askelparii tsaarinaikusel kanuunatiel. Ku me tultii mestaan, mis oli punavalkosii tšeboi linjas, fatsi sano, et täs son: Vessarin (Vesimyllyntien) emme. Umpiskutšii, ja rahkasammal litsku kumpparin al.
Ekan kesän faija snikras paalibreduist koitšun, mis oli kerrospedit ja spiisi. Se ryhty kaataan skutšii ja stikkas dynyy kannon alle. Sit se sgrabas kaivon ja torkkausojii. Molin sillo viel kansikses eikä mul ollu muut jobii ku tsitata mörskäs tai havupraasun savus hatkas itikoilt ja föraa böndeläst egui, podlareit ja milkkii, mist skummattii graddaa.
Sit seuraavan kesän tuli sgrubun sgrabaamishugi, ja mä sotkin alvariins fillaril Hetsigaan tšöbaan starbeille pilsuu, piimää ja tšieguraa. Ku bygga rupes höijaan, mä flengasin stelningeil hanslankarina ja värkkäsin lillii ja k.lossei ja draisasin spigui , stegeleit ja skoolninkei… Koitšus mä kokkarin hihnast olalle, rommelii, painimattoo ja tšyfee.
Soli jermukylä, ja joukos oli jokune stadinkundiki. Sillo mäki opin bamlaan slangii, ja jengi griinas. Oli se iha toist ku gimmaskoilan välkkäril.
Molin opparin tokal, ku me flytattii sinne, ja vast sillo mä snaijasin, ettei se ollukka mikää kesismesta, vaan siel oli budjattava. Tollon dösäl pääs jo Siilarin päähä, mut silti oli dalsittava reilut pari kilsaa skutšis, pellol ja gravelitiel. Talvel mutsi skrivas reksille, et mä saisin pitää pitkiksii, ku oli vedettävä lantsareis umpihankee. Illal himast ei sit kandsinu hievahtaakka, ja siks toiseks heti oli ruvettava eldaan, duunaan klapei, föraan snöget vegs… Iltajobin mä sliippasin dörtšei, rotašiitol jiirasin rimoi ja spaklasin holei. Kesäl mut pantii rekoolihommiin, sonki jo sellast duunii, mist slangil ei voi kertoo, stadilaiset ku ei koko juitsust snaijaa tipanmuruu.
19/M Ku vendattii mölölaitsigalt ????
Jo meni hommat kimuranteiks, ku mä meinasin skrivaa reduist Myltsigast tos viiskyt-kuuskytluvun taittees ja kaivon kartan framille et tost, mut tolloset tiet on ny melkeen vegs. Viikintie, Siilari ja pätkä ekan mailmansodan kanuunatiet (=Myllärintie) on tallel. Me budjattii Vessaril, ku on myllärin puolesvälis poikittain, ja sielt on kilsan verran Viikintielle, togeradalle ja Myltsigan svampinmalliselle vatutornille, ku on korkeel kaldsil ja tšennattu maamerkki.
Kerran me Picin, Kallun (eli Pecos-Possun), Sepin ja Ekin kans dallattii togerelsseil Viikkiin päin ohi meidän pelimestan (Soli parin valtasalaojan risteyksen buli kansi, ku oli tosi stydist tervattu. Ku mollikka griinas, terva pehmis, pleisi oli vari ja litsgi böijas, ja me slöidattiin linkkareil ”purkkaa” ja tšitattii skulaamas maijaa ja venttii.) ja osuttii sit sandille sahalle tos puolvälis Viikin suoraa ja laskettiin puruläjist peffamäkee. Sit me hogattii monttu, ku oli täynnä vodaa ja siin oli parin metrin laitsigaki. Siit tuli meidän Potura, mis oli bulei simpukoit ja botnes ainaski kolme galsaa lähdettä ja siit oli sgrabattu oja, ku jo skuttas puskaa. Laitsigan kohdal vasserii oli tollaset puoltoist metrii. Jos simmarit oli jääny himaan, siel oli rehevii tussilaagonlehtii eikä yleens tyypin tyyppii, vaik son kartaski snadin sinisen prikkun.
Simmamestojen hiffaamimne oliki tso urgis. Pari kertaa me sotkettii Vantsgulle ja yhdes sillankorvas matontvettauslaitsigalt käytii kastamas. Pleisi oli jossaki Viikinmäen skottebaanan vaiheil, sei ollu suvantomesta, vaan siin oli vodaan saakka niittyy. - oiskoha se Eddien redumaastoo?
Yleens me skujattii Viikintiet brankkiksen ohi ja vendattii Porvoontielle ja sit Mariksen siirtolapuutarhan höörnest Mariksen rivieeralle. Siel oli oikee simmis: ponnari, kerrokset ja 25 metrin pääs ponttoonilaitsiga ynnä pukukopit. Siel Picist tuli simmakandi ja must -maisteri. Me ommeltii häränöögalätkät simmareihi, päästiin Marjiksen tsaittariin oikeen foton kans ja diivailtiin. Ite promootios mun faija vislas, ku mä hyppäsin makkaran, onneks mä sentään kroolasin tšögaan tammikranssii ja spettarii. Rivieera oli nasta mesta, mis sunnuntaisin oli kiska ja musaaki, mut sit Roihiksen ja Puotilan (puolet anteeks, ku niitten lahti oli surkeen matala ja mutanen, mut kevään eka mesta) jengit valtas sen.
Mut oliha meil pöyrät al. Ekil oli sen bulin broidin musta, umpijarkkunen armeijan sgrebbujenravistelija, mis oli stelninki kartalle. Mutku Reiskan prätkä oli atoomein trasselien seas, Eki pääs Sepin hollaril. Ku mun faija tartti feloo, Eki otti mut tangolle, tai sit mä poljin ja Pici tšittas gimmojen fillarins pakkaril. Sepi skujas mutsins museopelii. Pecos-Possul oli kilpafelo, mut sil oli yksinki täys urgis roikkuu letkas. Niin me sotkettii Sahaajankatuu ja vendattii Laajiksen hehtaarifamilibiitsille protopuuhalandiaan tai sit Jollaksen randsuun, mis suulattiin flydel kaldsil. Neesun ajoist mä tšennasin Brendikan kartanon stranden (siel kävi Kivinokan stadinduunarit, ku Ponnistuksen verrareis tšiigas vindiin muugiksii) ja Kipparilahden kesäbastun kaijal, mis vasseri šiftas ku pulun kaula, ku grannes oli Herttigan öljysatama ja Paasivaaran margisfabriikki (”Ennen katit pantiin multaan, ny ne pannaan Suvikultaan.”).
Sit oli toi toka holli Malmin skotausbaanalle päin (Faija palveli Kaartis vuon 1936 ja sai komennuksen jelppaan skotauksen MM-skabois, oli ruodiksen parhaat safkat.). Nykysen Kurkimäen (nimi on tosi limbo, siel ku ei sit jääkauden o ollu kurkii eikä bakken bakkee, vaan soli rutikuivaa mäntykangast; Myltsigas sentäs oli kaks puroo muttei myllyy) kohdal oli Sadan metrin niitty, mis oli raaditolkul korkeit, ties mist förattui vedupinkkoi - oiskoha Stadin ja Suomen raskaan muisti pätkiny, ku noli jo iha lahoi. Me snutattii tuohta ja duunattii iltasin notsgei. Päiväl ”niityl”, mis ei kasvanu ku kitui puolukanvarpui, rundaili suden?korentoi (inho ja kammo) ja kuhis murkkui. Likel skutšis oli paljo poteroit ja yks buli sgrubu Ramris, mis me ”skujattii ramrist” niin, et ruosteenfärine hiesu pöllys. Ekin broidi Arska oli lontsgannu mopo ja painunu sinne yksikseen treenaan. Se jäi sortuvan törmän alle ja delas. Sielt Kondikseen (Kontulaan) kanuunaties oli nubareit, ja felol sotkemine oli tosi aladoobii. Tos tytinäs me bruukattiin šungaa: ”Lai lai lai nimeks pantiin Nikolai , Talbakan Nikolai” (Tšennaaks Jengi mist tää vois olla? Miks just täs eikä koskaan muual?) Kondikses oli siin nelkytluvul byggattui omakotitaloi ja snadi Eltsu. Me skujattii Humikkalantiet Porvoontielle (nykynen Itäväylä). Vartsigas asfaltti muuttu buleiks semulaatoiks tos Valkosen ristin kohdal. (Oiskoha ne samaa mudellii ku Aatun Leebensraum-panssarimoottoritiet?) Sit korkeel bakkel, mis Mellun busa 41 vendas, alko soratie, stondas punamullalmoklattu mölölaitsiga ja erkani tie Nuurdšööhön.
Kalviikis oli monttui, mis oli vodaa ja santa valkost ja putsgunfiinii. Siel oli filmattu joku Pekka ja Pätkä haaremis. Kerran mä dyykkasin breduponnarilt ja ilmas hogasin, et mul oli jääny kloku henduun. Siit meni hihna iha sököks, mut ongat haihtu suulikses, ja se skulas viel monta vuot. Noi simmamestat oli vissiin Sasekan mail - oiskoha Eddie kuullu niist? Sitku Nuurdšööst tuli Hesaa (oisko se jo/tuleeks siit koskaanStadii?) ja byggattii Myllymestarintie, Meripellontie ja brygga lahden yli siin kuuskytluvun alkuvuosin, me skujattii Skatan kärkeen simmaan. Siel oli skönes stegui tšitattaviks, kaldsii, ain foogui (Eki ronttas gamlaa traktorinrengast messis) ja voda suht klaarii ja holodnaa eikä folkkaaka koko Etelä-Vuosaares. Mestan kekkas ekaks mun faija. Mutsi ja faija oli ennen krapinaa kesiksil padlaillu Stadist Porvooseen ja tšennas stranden, tos Skatan kohdal oli ollu niiden viikonloppureduetappi Kuivahevonen, mis ne kokkas tšyfet ja kaurikset skönevodaan. (Onks nää kulmat Jengin skiglaajille tuttui?) Tää jäiki meidän vikaks yhteiseks pleisiks: Eki flyttas Rekolaan, Sepi painu kansiksen jälkeen karvariin mutsins oppiin (siit tuli nahkakihara jo parikymppisen). Pici (tollon jo Kisu) yritti skotaa Kalluu (ny Kale), ku hengas skolas nelkkukunkkun kuuteentoista ja ryhty sit faijans kuomuriin apuheijariks. Sit sei kestäny sen pläsiikä ja hiffas skolekamraatti Danin, mil oli ”niin ihanat öögat”, ja mäki laajensin reviirii.
20/M Simmattii urakal
Yks kesä me Katin kans hiffattii, et Mariksen rivieeral laitsigoiden välii simmas iha tavallisii tsalei ja gimuleit eikä vaan MaU-MaUn treenattavii niinku Pyrhösen Eila. Me painuttii froogaan sekkari ja pilli snaras hengaavalt gimmalt, et mahuttasko me seuraavaan starttii. ”Siit vaa sano Tsaikovski”, ja me dyykattii ja pistettii rinuliks. Ku moltii sahattu ponttoonilaitsigalle ties montaks rundii, me älyttii froogaa, paljonks ois meininki simmaa. ”kandiin 300 metrii, maijeriin ainaski 600 metrii.” Katti rupes frysaan ja nous suulaan ties monenks varvin (à 25 metrii) jälkeen. Must keli oli iha passeli, ja vihdon vendates uimamaikka hihkas, et urgis ois slyyt. Sit se viisas meille, mitä kaikkee spettariin vaadittiin. Ja me svaarattii, et okei, ja jo saman päivän klaarattiin ainaski selkis ja krooli (Katti pisti välil hundee ja spruittas ku valas) ja viisattii, kuin plutannut hallataan leuast ja simmataan räkäkroolii randsuun ja skaakataan vodat vegs sisuksist ja lyftataan hendui Niilsenin stailil (tollon ei viel tšennattu suust suuhu metoodii). Katti hoppas kolmest metrist (ei kuiteska gliddiselt ponnarilt) ja hollas nesast kii. Mä kletrasin ekaa kertaa kerroksiin, tšennasin, kuin yläilmois käy hiivari, ja fundsasin, et kerran se kirpasee. Siin vaihees maikka skrivas meidän nimet blokkiins ja sano, et ku voda ois korkeemmal, voitas koglaa suklaamist, ja et ”avantoo” varte himast tarttis ronttaa klaidui.
Skyfien simmaskole börjas kymmenelt, ja yhten galsan aamun molin varmaan jo ennen yheksää strandel venttaamas maikkaa. Se tšiigas klaiduläjää ja sano, et kopist tšögattas viel ekstraa. Ei sit muut ku simmarien päälle jo snadeiks jääneet liivit, longat sukat, laamis, villabyygat, blyysi ja mä meinasin vekkarii, mut se tykkäs et gubujen bulit upšlaagidongarit ja skjörde, pulloveri, halstuuki, rakki (se pisti kengurufikkaan rutost skaijereit) ja monot ja viel MaU-MaUn lagerist flygarin kypärä (se kirras spennii nii, et henki pihis) ja jenkkiseku ja sielki oli kait musui. Sit vaa sköneen simmaileen ja strippaileen. Tosi urgis oli, ku kuteet tartti flengaa laitsigalle, monoijen snarois piisas sämpläämist. Onneks jengii oli vaan litsgist griinaamas, eikä ees Katti ollu maisemis.
Sitä suklaamist varte laitsigaan oli moklattu merkit, ja mä kekkasin, et ottamal faarttii ja dyykkaamal sliduis jo ainaski viis metrii, ja mä simmasin kroolipotkuin ja hendut pitkin kylkii ku torpeedo niin kauan, et klyyvari kynti santaa vesirajas. Tollon ku vasseri oli korkeel, mä just ja just voogasin kolmest metrist knubura edel, ja jakaus levis.
Sit simmauskauden lopus oli promootio. Longan laitsigan reunat oli koristeltu kuusiköynnöksil ja vaturajaan oli snikrattu balkkarintapanen. Meidät pantiin stondaan riviin ja kuunteleen, ku Nummisen Esko praatas mikkiin (vaikkei siit mitään tolkkuu saanu blosikses). Vast sillo mul klippas, et taas tarttis hoppaa kerroksest, ja voi itku, ku toi vatuki oli niin alhaal. Olinha mä Simmastadikal snadin ollu tšiigaamas promootioit, ku lopuks oli ain pellehyppyi, mut tää fogeli oli litsgi sulkasatonen. Ekana otti forssii yks korsto ja teki oikeen priimusmaijerin pääskyshypyn. Sit oli mun hugi: ”Its nau or nevö” jorpakkoon vaa. Siin makkaramatkal mä kuulin, kuin faija vislas suulauspenkereelt. Mä koitin ees stailist kroolaamal nostaa osakkeit. Siin balkkaril nettos spettarin ja tammikranssin ja skaakattiin henduu. Onneks jokaikinen hoppas vaan klabbit edel, ja kaikille klapattii.
Ehti sitä skoleki taas börjaa, ku joku tutun tuttu föras meille himaan Marjaniemen gasetan, ja sielhä oli mun ekä (ja toistaseks vika) simmarifoto.
21/M Ja sitte me tšiigattii
Ku faija näkötoosan slumppas, skrivattii vuodeks 1963. Mollon meil himas rupes oleen byggaus- ja pitsgupuhdehommelit siin vaihees, et illal sai jo tšittaakki. Tölika-aikan mutsi ja faija tykkäs käydä levaris, mut mul oli viikkikselle muutki käyttöö, ja mun vikat leffat on ollu Skandaali tyttökoulussa (1958/59), West said stoori (1962 pakost, ku mun tartti repostella klasekamun juttuu täst filkast) ja lukios ussanstunden Jeesus-spektaakkeli. Töllötin oli just passeli Stdin riennoist kolmen busavyöhykkeen takan budjaaville.
Meidän telkkari oli Blaupunkt tiikkilodjus. Siin oli oikees kyljes pyöree bakeliittinen kourankokonen kanavanvalkkaaja, ruudun alapuolel gudjust luunfärisen läpän alt justeerattiin tummuuden ja äänen rullii, takan oli spigumudelliset rundaamisen ja räsymaton/snögen stopparit. Veteraanikyläs telkustumist oli voinu följaa tatsien antenneist, mut fade ei halunnu sönraa eteniittikatsii (vastku soli kolannu, mutsi vedätytti piuhat fogeleille), vaan meil oli kullanfäriset ”sarvet” telkkarin pääl (kyl me bungattiin tšiigaamisest) ja niit montteerattiin ain pölyjenpyhkimisen jälkeen. Ku lentsigat flygas Malmille tai Seutulaan, ruutu pisti rumbaks. Teeveen kylkiäisen tuli vaippatyykinen huppu, mil se päiväks jemmattii. Monis famileis oli lukittavadörtsinen mudelli, ku muitutti senkkii. Meil telsalle tšöbattiin matala tiikkinen TV-penkki. Sen endaan flyttas buli anopinkielikruukku ja anran jatkon stoias nyya TV-lamppu kolmel mustal muovitetul jarkkuklabbil. Siin oli boltsiraamin verhon keltast plastiikkatyykii. Ku töllötint ruvettiin tšiigaan, kattolamppu slekattii ja ”täyskuun” valos alko tapainturmellus: mutsi ja faija tšittas länsstooleis ja lyftas klabarit kaffebuurdille, mä löhösin soffal. Hela olkkari möbleerattiinki uusiks: soffa ja länsstoolit vendattii telkkuun päin. Gungaava TV-tuoli slumpattiin litsgi myöhemmin. Vaik ohjelmat börjas vast seittemän kaheksan mais, höyrytoosaa ei enää skarppin kuunneltu, vaan faija tykkäs siit taustaäänen, mutku telkkari oli pääl, ei saanu bamlaa.
Ku tšiigaa tollosii programmei, tulee semmonen fiilis, et Härmäs taidettiinki olla tasa-arvosempii ku nykysin, ja eetteriin skuffattiin leitsgi jokasen öögalle passelii (paitsi toi Don Huan, jollon skidifamileis vendattiin Tesvision virityskuvalle ja jäätiin venttaan ytimekkäit nevskei) ja kesäuusintoi pioneeriaikan oli harvakseen. Kanavii oli kaks: Suomen TV:n joutsenet ja MainosTV:n pöllö tuuras toisiins, Tessist tuli uutisii ja jenkkikamaa. Sarjafilkat oli sponssien piffaamii (”Ruusenleev-ohjelma alkaa”).
22 Son toista maat
Tais olla maanantaisi, ku kaheksalt tuli höyrytoosast kuunnelma. Sillo himas tšittattii iha hiljaa ja följattii Autsaiderin skrivaamii Pekka Lipposen ja Kalle Kustaa Korkin seikkailui, sen ajan toimintajännäreit. (Niit uusittii viel kuuskytluvul arkisin keskipäiväl kymmenen minskan pätkis.) Sillo härmäläiset noin henges hengas medes, ku pari seikkaili Tiibetis Valkosen laaman ja jahtas Lumimies eli jetii. Siin oppi tšennaan Himalajan ja sen luostarit, jakit, smöretšaikan ja rukousmyllyt. Ja sitku lukutaito betras, noilt bärtseilt oli jänskii stoorei, esmes kuin lamat samlas smöree, färjas sen ja slöidas siit sit pystei galsas, sitku ne tšyrkois rupes smelttaan, smöre pistettii lamppuihi. Mä pluggasin mont kertaa Himalajan valloitus -nimisen knigun, mis oli hissaa šerpoist, ku draisas kletraajien tendsut, šaggat ja krääsät. Sit myöhemmi mulle rupes klaaraan, et Tiibetis on kaikki iha erilaist ku muual: mesta on siin viis kertaa Härmän kokoo, ja folkkaa on saman verran ku tääl föraamas jakkei vihannan peräs ja bamlaamas niin, ettei grannet bonjaa. Mun globoon ei mahtunu, kuin ne oikeen 600-luvul (vähä ennen ku viikingit alko tekee häikkää) hiffas iha omat aakkoset ja rupes suoltaan bökkereit ja sgrabaan stoorei kaldsien seiniin. Sit 1300-luvul (justku Sveesi-Finski oli ekan kerran krahjannu vantkaa vastaan) niin oli bibluis bögei nii rutost, et oli inventin paikka, lagereihi ku oli samlattu mailman täydellisimmät buddhalaisprujut. Siin sivus värvättii kundei ja gimmoi luostareihi, mis kehkeyty lamalaisuus. Tšyrkan gubut oli velmui hoitelee idänpolitiikkaa kinuskien kans ja ne strittas mongoleit monet kerrat öögaan niin, et omat bisnekset rullas eikä fyrkantulo luostareihi tyssänny. Yks niiden juitsu oli päästä hovilegureiks ja duunaan horoskooppei. Tiibetist etenki sveitsiläiset kallonkutistajat on tšögannu matšguu psykoanalyysiin. Sit on hitattu niiden yrttihoidot, ja ny levii meillekki pulssidiagnostiikka. Mut täshä vaan toteutuu gamla ennustus, et ku taivaal flygaa teräsfogeleit, lamojen opetukset flyttaa länteen. Kaikist bulein häppeninki oli vuon 1986, ku Dalai Lama visiteeras Stadis. Ikä päivän ei Suurtšyrkas o kerral ollu nii paljo pakanoit (folkkaa stoias gongeil ja balkkareilki).
Mut on sitä reissattu täältki treffaan tiibettiläisii. Pultavan krapinas (vuon 1709) Kaarle XII sai köniin Pietari Suurelt, ja uffarit förattiin lusiin Tobolskiin. Siel hurrit Johan Fischer ja Philip Tabbert duunas sanastot Siperian kielist. Eka härmäläine, ku osas tiibettii, oli Erik Laxman (1738-96). Ikistuiduna se läks hommiin Pietariin, mut sai fudut ja siirron Siperiaan. Siel se börjas podlarin viljelyn ja pääs mainareiden pomtšigaks. Sen kundi reissas Japaniin, mut son jo anra stoori.
Syksy pistää kummast fundsaan skolee. Biblust tulee tšögattuu Arbiksen programmi ja tšiigattuu allakkaa, et pääsiskö sitä joku ilta kursseille. Ykski vuos molin sliippaamas stenui. Enste piti plokkaa jännännäkösii stebui. Mä dallailin plastiikkakassi messis pitki Gresan stogerelssei öögat tiukast sepelis. Jotku deegut froogas: ”Sieniiks rouva etsii?” Sit himas mä jynssäsin kynsborstal fongstin ja valkkasin emmeiks passelit. Ope oli hyyrannu gamlan pesotuvan, mis sahattii, sliipattii ja puleerattiin ja sit koitettii saada tekeleit jämteiks valmiisii hopeebotneihi. Iha kliffaa soli, ja frendit nettos broššei, killuttimii ja nykkelinperii jylareiks.
Sit syksys on toinenki puoli, ku poppoo froogaa, et jatkettasko sitä tiibettii. Sillo sitä tulee fundsattuu omii maikkoi. Tietty osan kans ei oikee synkannu, mut sattu sellasiiki, ku sai innostuun juitsuist, ja joku vihjas elost bökkereiden ulkopuoleltki. Ny sitä haluis saada kaikki snaijaan jutut ja pistää bollat skulaan, ettei ne snarkkei pulsis. Yks hyvä kikka on itekki alkaa pluggaa jotaki nyyaa, sillo sitä bonjaa, ettei se ain nii iisii okka. Jollei hotsita hilautuu millekkä stundelle, voi ainaski muistaa kiinalaisen oppineen Konfutsen, ku sano: ”Ain ku mä reissaan parin tyypin kans, mullon opittavaa ainaski toiselt.”
23 Maamerkkei
Laskiaistiistain Tokal sen tosibilun luksusristeilijä Inspireišönin skorsteenist nous ongat ja ahteris hengas Panaman flagu. Sit illal ku mä tulin duunist, Bullalt näky taas skönelle ja jäät oli murjottu snadeiks tšipaleiks. Ööga oli jo tottunu tohon botsgiin (ja sen edeltäjiin) maamerkkein. Oman reviirins tyyppi ku tyyppi tšennaa kaikkine mestoineen, mut muual ollaanki sit nois maamerkeis kii.
Ykski Arkadian bakkelle päässy bönde tšennas Statšan (se sano sitä Assaks) ja Fennian päiväjorot, budjas Vaakunahotšgus ja ookas taksil duuniin Kaivokadult Simoo ylös, sit Annaa, Urkoo, Fredaa ja Pohjoist Rautatiekatuu Nertšigalle. Ku biliga stannas Aurooralle, lande ei tšennannu byggaa, ja šufari jatko Muskalle saakka ja vendas sit Manskulle ja sliiras trabojen juureen, ja mittari skulas. Seuraavan aamun sattu sama šaffari ja ny se vendaski Rautatienkadult Arkadialle ja rundas Juho-Kustin ja Allin musut ja moikkas Marskii. Sillo janari hihkas takapritsilt, mut pirssi jatko Manskuu tonne Syngen höörneen ja sit Mussaa takas Manskulle.
Meil stadilaisil on globos monensorttisii maamerkkei. Noi kaikist gamloimmat on tšyrkkojen tornei: Bärtsi, Nikolai, Uspenski, Johanneksen tuplat ja niiden kaverein pari slankkii. Täl vuossadal rupes höijaan Steissii, Stadikaa, Tornihotlaa, Stokkan valotappii… Jokanen tšennaa hallit, Ympyrätalon, Lasipalatsin, Lanttilan. Iha tavallisennäkösii mestoiki pidetään traffauspaikkoin: on Eekberii, Portsuu, Vidarii, Byggaa, mut turha niihi on janareit venttaa. Osa on jälel enää muistois niinku Tölikan kaasukloku, Sipoonkirkko, Sörkan vennu... Itekki sitä hogaa, et on välil ulal, ku gamlat gartsat on vegs ja hela kulmakunta pistetty nyyaks. Esmes mä eksyn ain Itäkeskukses, ku mun kartal siin on Porvoontie ja punajuuripeltoi. Tollon Puotinharju oli viel Matokukkula, ja ku mä skujasin felol Mariksen rivieeralle Myltsigast simmaan, mä slumppasin vattulimsaa kesä-Eltsust tost Marjiksen siirtolapuutarhan tienhaarast.
Tos kundeist ja gimmoist käytettävii sanoi sortteerates tuli fundsattuu, et lempinimetki on vissei maamerkkei ja reviirei. Beibin mua sanottiin Pikku-Ilonaks (mutsi on se buli), mist mä väänsin Kilin. Skidin mun päivä-äidin hyyry nimitti faijaa (Paul) Papeks, mudee Ipeks ja mua Pipeks, mist mursa kekkas Pippen. Ku juitsut klaaras mulle, mä pistin hanttiin, ku mutsi kutsu kummityttööns Tuulaa Tutteliks ja mua Pippeliks. Jotku tantit koglas Pirpanaa ja Pipsaa (noli Suomisen familin fänei). Sitku mä sain nykkelin kaulaan ja lesailin inkkaribögei, mut tšennattii Korppina ja Kukkuvana pöllön (”kun toiset käy nukkumaan, Pöllö nousee kukkumaan”), mist tuli sit Kukku ja viel Kakadu. Partsigas molin Pico ja mun frendi Kaisu Pici. Sitku sitä huudettii Pisiks, se otti nyyan nimen Kisu (mun faija sano sitä Katiks), mist kait osaks mun PeePeest tuli Pupu (ja tietty BeeBee). Mut tollon gimulist oliki jo tullu gimma. Ny mä koitan totutella tohon Masan Pikeen. Must siin on jotaki pystykorvaa, onkoha se tantin vai harbyijan nimi?
24 Syksyl ennen vanhaan
Syksy alko syyskuun eka päivä yheksält tai iltahugis yhelt. Skideil oli kevätjuhlaklaidut, ku oli jo käyny snadeiks, ja handus faijan kuittaama spettari. Mutsit föras napaluokkalaisii skoleen, ja niil oli reput ja olkaveskat. Tokalle menevät jo ties, ettei heti dilkattas bögei, vaa ny ois pelkkä nimenhuuto ja saatas lukkarit. Opparilaiset tuli himaan longan listan kans, ja illal koko famili painu tšöbaan kniigoi, vesifärei, penaalei ja heimopabrui. Ja joka himas puhdehommelein oli bökkerien paperointi hyllypabrul ja vihkojen erifärisil smöre- ja silkkipabrul, etikettien liistraus ja snadien grejujen merkkaus: pee pee eka see.
Ku skolehommat oli saatu starttaan, ruvettiin himaa duunaan talvikondikseen: fönarit tvetattii, tuplat pistettiin taas paikalle. Jotku pani mellaan stidilodjun tai selstoffii, pokien väliin stopattii knivul gamloi trikookombinääseist klipattuu kudet ja sit saumaan liimapabruu. Kesäks matot oli rullattu vegs, ny permannot buunattii ja mattorullist dövas naftaliini tai kessu.
Sit seuraava etappi oli strimarimarkkinat. Mun grändi kerto, mite sen mutsin mude, ku budjas Kankurinkadul, tšöbas tollon tordsilt tynnörin saltattui strömareit, nelikon vasbuukkei, smöree ja muut lageriin talveks ja ookas sit šaggojen kans vossikal himaan. Grändist tää oli ku ulkomaantrippi, ja sillo botšgeist ja landeraadist slumpattii gutaa ja snadii krääsää skideille.
Ennen pakkasii klitšun hyllyt ja laarit rupes täyttyy: viinimarjoi, fiblui, kriikunoit ja vihreit tomei duunattiin syltiks, ja tšöges piisas renssaamist ja skaalaamist. Porkkanansiivujen joukkoo trotattiin puolukoit (soli sit gutaa ranskiksen pääl), egarit säilöttiin vesilasiin… Pitsgul kävi janarit kauppaamas podlareit ja juureksii. Ne piti sortteeraa, plokkaa vegs rutit ja laariin ripotella multaa kartoffelien päälle.
Ennen vanhaan vissei talven merkkei oli Kustaa Aadolfin päivän snögekrigu hurrien ja finskien välil eli snögee oli ainaski lumpparien duunaamiseen. Mun grändin ja sen mutsin muden nimpparin Hilman päivän (21. 11.) oli ain lumimyrsky ja alko rekikelit ja viimestään talvikledjujen pruuvaus, repareeraus ja valkkaus, mikä mahtuu päälle, mitä kaseerataan Frälläkän pataan tai pakataan Turun Vanuun lumpuiks, mist ratkottii knaparit ja hakaset vegs. Gimmaskoles laulumaikka samlas kuteit, lelui, kniigoi ja muit tilpehöörei šikattaviks rajaseudulle. Se syynas ne tarkkaan, ja me pistettiin viel kotša rundaan, et saatas tšöbattuu noihi pakuihi esmes färiliidut, ja maikat skramlas ”laupeuttaan hädänalaisille ja ymmärtämättömille” sinkkui, ja me baakattii pipareit köksän stundel. Skolan omaan joulujuhlaan duunattii pirras ruskeille puotiposille tonttui, tähtii ja muut rekvisiittaa, ja vikaluokkalaiset pakkas niihi nipelin, kolme Fasun parhaiden karuu ja pari piparii. Ne dilkattii sit kemuis väliajal skruudattaviks ja posan vekis stonsas: ”Rauhallista joulua ja siunauksellista uuttavuotta toivottaa Pirkko” (maikka oli vahdannu, et me skrivataan just näin.)
25 Välil suulaa välil rengnaa
On se kliffaa, ku pian taas tulee snögee. Sitä toivoo, et sköneki jäätys pitkäst aikaa ja skidit pääsis skrinnaan ja skimbaan. Mut eihä se nykysin o veedereist kii: Jäähallis voi skulaa lätkää ja lähtee vaik Simmastadikalle suulaan, ja Lahden muoviskvettas on skaboi krapubileaikaan. Kyl siin on mailmankirjat sekasin, ku tarttee tääl Härmäs betsgaa bulit fyrkat snögest. Ei kai folkka o hogannu, et on huisin paljo nastempaa duunailla eri juitsui pitki vuot.
Snadin brennarit, nallarit, hyppysnarat ja barbit oli keväänmerkkei. Litsgi bulimpan ne skulattii neljäämaalii ja pesist ja kundit futist. Heti ku vodat rupes lämpii, me klotrattii randsuis ja sotkettii fillarireduil simmiksille. Ku kaverit alko palaileen kesäböndelt Stadiin, skolaki muistu taas mieleen ja herbaario. Sassiin piti mennä plokkaan parkist jotaki rehui ja prässään niit. Ku mä en muistanu bytšgaa kuivii imppareit, maksaruoho skuttas longii keltasii itui. Mut iltasin painuttii jengil Lintsille ja syygattii kesätienesteil baaris jätskisuudaa. Ja sit oli tietty Sveesi-Finski -matsi. Mutsin ja fatsin kans me tšitattii Stadikal siin, mis vesihauta on baanan ulkopuolel, ja mä killasin tosi longaan, ku bulit kundit trillas vasseriin, ja fundsasin, et eiks niiden mudet o sanonu, ettei skuurei saa kastaa. Jumppastundeil skulattii pesist ja tšupattii kuuttakyt metrii ja lintsattii. Mut skoilan jälkeen ei hotsittanu hengaa kendsul, vaan me painuttii bibluun tai jonkun himaan kuunteleen sinkkui: Tiikerihait, Yyskydaaraa ja Hei mamboo (tehdään Kekkosesta luurankoo). Heti ku plutikot rupes jäätyyn ja tuleen snögee, vedettii jengil yyt, duunattii sliidui, hyddoi ja skrinnibaanoi, ja tietty snögarit lens. Eikä iltakymmenelt ois viel millään lähteny himan. Sit vähä ennen jouluu mun nurmarit hävis tambuurin höörnest, ja mä söökasin kissojen ja koirien kans eikä mun auttanu muu, ku kertoo mutsille ja fatsille. Mut nei antanukka remelii.
26 Jämähdys
Iät ajat sitte telkust tuli stoorii Jenkkiläst, mis fyrkois rypevät gammelit oli flytannu johki mollikkavyöhykkeen snadiin stadiin, mis byggat, biligat ja hela meininki levareiden filkkoi myöte oli kolkytluvult ja popula järkkäs bailui ajan henges ja slumppas samanlaisii klaidui, ku noli aikanaan tšiigaillu fönstereist ekat liksat hendus. Sillo sitä tuli pidettyy moist hommaa dorgana, mut kerran mä osuin tšiigaan Hil striit bluussii (sitä teevee kakkosen bamarisarjaa). Vaik it stoori oli sitä tavallist kohellust, fiilis oli jotenski nasta. Lopus ku tuli filmausvuos 1982, mul klippas, et moon jämähtäny tolle kaudelle. Must pätkän plussii oli, ettei kundeil ollu longaa karssuu eikä gimmoil vesirajakolttuu, tyypit bruukas viel bamlaa, ennenku ne skotas, sanoi piisas lageris muuhunki ku klosetispiipahtamiseen, ja donnat sano pariki repliikkii ennen nesteidenbytšgaust, biligoit käytettii vast korttelist toiseen reissates suht snadein plootuklommoin, eikä tietšigoit ja kännyköist ollu tietooka ees bossin boksis.
Tollon kahekskytluvun alus mä vissiin tipahdin stogest ja jäin ookaileen sporal. Stadis alko sillo buumi painuu maan alle: tuli metroo, Temppeliaukion tšyrkkaa malli albaania, sgrabattii ihmegongei niin, et Stašalt pääsee Yrjönkadun simmimmikseen ja Velhonlinnast Aleksille pulpahtamal vaan kerran muutamaks stepiks gartsalle. Sit byggojen ineen duunattiin tordsei ja gartsoi niinku Foorumis, Kluvaris ja Itäkeskukses, ja murkut norkoo spyttiparvil, ja ostoparatiisis tšitataa pitsakuppilas bissel, ja ilma on niin stydii, et se jää dövaan kledjuihi, mut tota sukupolvee ei okka skolas veedrattu välkkäreil. Ku noi maahiset oli muuttunu kalkkilaivan kapteeneiks, surffijupit kekkas aerobikin ja solaariumin.
Niin Stadiin tuli alamailma: stepataan esmes Opintoröörii teeveekameravalvontaan, seinil on erilaisii klitšoil funkkaavii automaattei, mil voi tšekkaa, vieläks slabaa heltii, pääsiskö herrahissiin, ja onks famili himas, tulee klaariks skulaamal. Kiskoil stondailee murjaanei, jokune skeittaaja rundailee luiskal, katukristuksel on tsaittari sojos ja tilaa ympäril, gubu spilkkaa Säkkijärvee ties monettaks kertaa. Parast hollaa veskast kii, pistää puoltšupiks ja painuu uumeniin venttaan tuubii. Tän luolan loisteputket palaa viidest melkeen uuteen päivään.
Mut gamlas Stadis on oikee päivä ja yö, sataa, bloosaa, on takatalven loskan ja dokinskeidan sohjo, näkee biligoit, pilvii ja pului, ja skönel välähtelee Viaporin majakka... Tääl näkee Stadin hissaa treean turistirundin lisäks ny kuudel huggel vaik reissaamal Sandiksest Arabiaan. Tääl asfaltil ja nubareil on Karhupuiston gibat, Hagiksen tordsin spurgut ja äsaakoolaislinssiluteet, Lauttiksen bryggan metsgaajat, Tölikan pului muonittavat gummelit, vappumarssit ja kortteliralliharrikat.
27 Euromaga
Tänä vuon idis pääsiäisbanttiksesti on ottanu eldist ja folkka on ruvennu tšiigaan, mitä sekuuns stoppaa. Enste skaakattii mutsien omaatuntoo, ja ne sai pistää stopin skidien vesselindrikkaukseen, ku labra oli siilannu sukust kadmiumii, ja tulli näytti punast ruosteiselle sydänhunajalle. Mut EeUust förattaville räikeille nameille sei voi mitää, klenurien on kuulemma ite tšekkattava posast vissei E-koodei. Finskin menyyn kaseeraus alko maksaloodast, ku nassuihi oli stikattu alvariins A-vitamiinispigui. Sit viisattii taas telkus tšiegurast inhorealismii (redu-notsgi -kaudel tää ois jakanu populaa, onneks ny sattu talvi), ja kerkis linjalle fisupinnat ja breguki, ku non stydist saltattui. Ois ilonpilaajat mieluummin iskeny öögans vaik juppien pöpörokfoordeihi ja tšernobyl-kaviaareihi. Sit ruvettii mobbaan noit naturabuidujen kundei, ku legurit vendas hommat jumpari: porkkanapillerien piti hollaa blaadaajat kondikses, mut karotiinit sai spurttilojot apoteekeist, eikä lohduks enää sais mussuttaa ees lakuu, ettei verenpaine höijais.
Hugis on ollu sikruporraski: ekaks fransmannien vinkut jouti kraanast alas, nyt brittiammut ei saa reissaa Kanaalin yli, ja kanttura- ja päkäbisnekset on jumis, ku folkka skagaa studausdorgiintumisbobbaa. Täs vaihees hogattii, et tää Haggajuttuha on politiikkaa eli tyypin tšennaa paitsi jengist myös safkast (Fritseil on täst huuliki: Der Mensch ist, was er isst eli tyyppi on sitä, mitä se skruutaa.): pressa mässää vasikanaivoil - onkoha se niit linnan perinne muonii (taitaa pippalot ruveta jäämään väliin tai kandsii ottaa omat eväät messiin iha noin urasuunnkittelun kannalt)? Mut hajota ja hallitse jellaa täski eli boltši takas tonne tavalliseen familiin. Ny on raakattu lafkoist purkkisoppii, katin- ja hurtansapuskoi, lihatiskeis ei näy tytinää, jugurteist ja puddingeist on sorttimentit minskannu ja karkkarit on koht kortil. Valion pakuis ei enää stoiaa Maito on aito eikä eguika sais popsii ku maks kaks viikos, vaik on tipujuhla.
Ku maga mouruu, niin onneks on täysquuateria: makeen semlan mellas rasvast tšeddarii, biffi ja tilpehöörii, rasvas kokattui tärkkelyspinnoi, kokist, öljys borneerannu ja sokrus rullattu donitsi ja sojot, näihi sit kii kahen handun stailil. Konkurrentti sentäs toivoo: Kasva isoks älä aikuiseks eli taattu on kaikki ne lisäaineet, mitä murkku tarttee. (Jenkeis broilerirajotus starbeille on kaks viikos, muute kasvaa daisarit.) Kyl tän kuurin päälle on jo kypsä šeebapurkille ja kevythuuberille, jälkiseurauksii voi sit hoidella plummonapiltil.
28 Jako kahteen ja kakkoset ulos
On täs taas ollu vuodes se pariviikkkonen, jollon sitä on hirvannu valkonen nainen dallailla Stadis iltaselki. Kuin niin? Kato, ku telkust ei o tullu muut ku lätkää ja konkurrenttikanavilt murjaanien korisšout, Bemböölest päin gimmojen farmisarjan handuboltšin välierii, jotaki Ajaks (eiks so sitä valkotornaadojynssäyspulverii?) Milanoo (spagettii?) tai hespojen tienestiskaboi. Kaikki tietty parhaaseen tšiigailuaikaan ja livenä. Mis ne femit oikeen luuraa, ku kukaa ei o vaatimas esmes longii filkkoi ennen pikkustundei, et duunarilki ööga glenssais?
Mitä ituu on vahtaa, gliidaaks joku lätkä molarist förbii ja viel timmetolkul. Täs vaihees joku gubbemaine hyyppä tulee klaaraan, et tää höijaa finskien itsetuntoo ja et folkka tarttee idoleit näin ankein aikoin. Joo, Härmäs paras konsti päästä hissanbögeen onki vinnaa jotku skabat. Sit ain jatkos höyryhäyristen on pakko lesaa toi nimi, kunnanpamppujen kunnia-asian on järkkää tontti ja tönö, fänien hollaa festarit Kauppatordsil, ja visailuis tietty froogataan, montaks senttii tai sekunttii oli eroo jumbopallilaiseen tai minkäfäriset byygat tyypil tollon oli. Tää on sitä testattuu kansalaiskondist, ja se öpnaa pressan linnan dörtsit Me naisiin, mainostaan höönanrehuu, tšittaan Arkaadianbakkelle… Mut nää platsit on vaan mont vuot treenanneille ja sponssatuille meidän jengin luusereille, heti skabojen jälkeen ku on pestuumarkkinat tosiliksoille rapakon taa.
Ettei ny iha kaikkii symffattas, seipääl liituraitaan hopannu ministeri lanseeras just lätkäskabojen al nyyan sanan arkisunnuntai. Se meinaa, et budjut saa olla auki seittemäst iltayheksään paitsi joulun, pääsiäisen, vappun ja itseppäisyyspäivän, ja koska plisarit on yleens mimmei, kundit saa lungist tšiigailla 361 iltaa vuodes sporttii. Tää homma yritettiin pistää skulaan jo seiskytluvul, mut Pukevan jutskudirikal oli ällii, ku se sano: ”Oli lafkat vaik alvariins auki, populal ei o yhtään sen enämpi slabaa. Mut jos grannebuidut hollaa dörtsei leväl, illal kandsii järkkää impulssišoppailuu, maistiaisii, hommaaannahiirii vetään šout ja jengii.” Ja jengil se meinas vissiin turhautuneit gimmoi, budjutha on niiden ainoit reviirei, ku rafloiski on hojohojot.
Mut voiha sitä häikkää tehä himaski. Mitäs jos rupeis damsyygaan tai unohtas slumppaa HooKoon sinisen, Lahden sinisen ja Fasun sinisen, ja sitku länsstooli ois leedin, vendais suo-kuokka-Jussi -programmille: vissiin jollaki kanaval pöydän takan tšittaa eksstiflanheittošlaageritähti tentis. Tällaset šout kandsis viimestään viiden minskan pääst lemppaa höyrytoosan puolelle, joha ne pärstät ja klaidut on ehditty tšiigaa. Toka mahis on sit panna hyrrään lontšgattu video. Tuulenviemäl, Jurassik parkil ja Beib-possul on varmast jo ollu vientii. Ehkä sitä hiffais vaik hihhulien kesäfestarivideon, mis piruntorjuja dilkkaa iltapalaa muutamalle tyysalle gummelille. Siin ois samaa stailii ku mäkikotkasesongin programmeis.
Mut ootteks hogannu, et kotimaanlesaajat on samlaamas adressii pipliallisen familin puolest? Siin samas hoitus kait telkkarin nurkanvaltauski: noin tasa-arvon nimis vois vaik anran puol vuot näyttää liven, kuin parinsängynpeite valmistuu virkkaamal muutamasata spetsilätkää (samal pyöris kännykkäveikkaus: montaks metrii lankaa menee?), grannekanavil duunattas ryijyy, nyplättäs buurtyykii, stikattas sukkapukuu, pisteltäs murkunpolkuu posalakanaan, ja kestosarjan ois myynienvärkkäys. Kaikist tietty parit uusinnat ja kapiostudio tilpehöörikommentteineen. Siin tšitates menis helmeilevän raikast, rapeen kevyt ja banttislaastarii eksoottisest tehostavaa. Kundit ei vois ku painuu pilkille tai räävelintripille, jos siel jylläis vanha kalenteri eikä tasa-arvo ois niskan pääl.
29 Kylppäriremppa 20.10.-29.11. -97
Ku paril grannel vodat oli valunu alempan budjaavien niskaan, dispa hogas, et kandsis syynää hela bygga. Sit hiffattii, et blumsterit ja friidut oli liianki freeššei, ja fönstereist klipattii gummifyllii vegs. Tää kuulemma on sippikundin venttiili. Konstist ei ollu muut jelppii ku, et frisyyrin foogut senku aaltoili. Pari kuukaut sit lappas pari savuinssii pelit ja vehkeet messis räknään niit kosteusprossii, ku piisas vaik osingoille asti. Resepti: kylppärin plastiikkamatto ja seinäst kaakeleit vegs ja se kuuluisa putkimies kittaushommiin. Seuraaval visiitil niil oli medes Stadin ympäristöbyroost kragakundi tšiigaamas, et se notkeempi hanslankari tökkäs anturin muuallekki ku kraanan viereen ja et se anra skrivas blyijäril numerot blankettiin. Sit se pännätyyppi vihjas, et kyl kait täs ois rempan paikka, mut Stadin breguis oleval oli herjat kortil. Ku noli nostelemas, se hanttiheikki jäi vikaks ja klaaras, et täl tokal visiitil meinataan nettoo Stadilt fyrkkoi. Sillo mul klippas, et täst tulee buli remppa, ja se svaaras, et ainaski kolme viikkoo tvettaus on stop, ku kliisterien tarttee torkkaa. ”Onks byggas sit suihkuu?” mä kekkasin froogaa. ”Tarttee kait sellanen järkkää. Kyl me sanotaan, ku me tullaan siin lokakuun loppupuolel.”
Ku mä kaveerasin kylppärirempast duunis, nii joha rupes tuleen ”olinha siel mäki (tai ainaski yks mun frendi) -stoorii, mis skitu oli anras korttelis, vesipostil vaan tšägäl häpi auö, ja hommaa piisas kuukaustolkul, ku kevät toi kevät toi reppufirmalle longan Bahaman tripin ja ennenku rosikseen asti päästiin… Teklal sentäs on hissa hanskas: ei siit niin kauaa o, ku sitä kletrattiin tredust.
Sit sunnuntai-iltan postarist tippu brevu, et huomen se börjaa, ja joha rupes skuurausborstiin tuleen vipinää ja pyykkerskat linkos klaidui nattaris. Oliha toi vika tropiikin yö, ja viel aamul rengnais omast suihkust.
Maanantai. Mä teippasin spegeliin, et sori vaan ku toi tvettausmasina on litsgi liikaa lyftattavaks, ja et voiks vessaa käyttää. Sit illal brevus stoias: ”Voi ja lavvuuaaria myäs”. Pointsit janarille, ku soli snygist lyftannu plastiikan päälle keskelle olkkari-makkarin permantoo sen masinan ja suihkualtaan, spiikannu vegs kaks raadii seinäkaakeleit, kiskassu vege maton ja viel steedannu ja rontannu roinat vegs. Kylppäri oli tosi karsees kondikses: seinis oli skidin nyrkin kokosii sgrubui, ku seiskytluvun lopun buumis oli kait spaarattu betonii ja slammaaja heittäny kuutamoo tai ollu rokulil. Matto oli ollu kii vaan muutamal kliisteriviirul ja -tiplul. Ja se putkimies tarttis kyl jotaki kittii stydimpää röörien kans. Ny keskel permantoo stondas melkeen metrin kanttiins oleva flekti. Sen rööri on venttiilis ja se bloosaa tosibulil desibellil yöt päivää niin, et lukaalis on ku Saharas kesiksel, vaik fönarit ois leväl. Ryppykräämii menee ja korkattuu tulee alvariins.
Täs on Redul himas -päiväkirjaa. Tiistaiaamu ja tiuku repii koht seittemää. Fati, šamppoo ja hantyyki mekkeen, trenssi yökkärin päälle, sandaalit klabareihi ja nykkeli snaras kaulaan. Kiinteistönhoitaja = firaabeligosari eilen foonis: ”Kyl mä öpnaan gee-traban bastun dörtsin jo ennen seittemää.” Mesta on pimeen, ja mä pruuvaan nykkelii oikeen kahen hendun stailil. Kii mikä kii. Ei sit muut ku dallaan ees taas ja venttaan tšilarii. Veederi on pari miinuksel, ja skönelthä käy ain hiivari. Sitku varpaat ei kontas enää böijaa, mä spurttaan himaan: molin venttaillu kolme varttii! Karssu tšögen kraanan alle, ja onneks mullon toukkien visiitin varalt Pampperspyyhkeit. Kymmenes minskas kledjut on jo niskas ku brankkariskoilan priimuksel.
Keskiviikkon on leedii duunist, ja mä koglaan taas tota seittemän tvettaushugii. Dörtsi on boses, ei ku spatseeraukseks. Sit mä hittaan yhen gimman, ku dallaa kylpyrotsis. ”Moron, moon venttaillu, et tää gee-traban bastu öpnais.” Soli ite menos hoo-traban simmisbastuun ja jutsgas, et maanantaisin, keskiviikkosin ja perjantaisin seittemäst puol yheksään on friidujen hugi. Klemmariks vaan siin fundsailles, et onks latari käyny yhdysklasee: tokalle ope vissiin on klaarannu geen kurvii ja pistäny napaluokkalaiset skrivaan tšebabuukstaavein sitä hoota. No, voda oli märkää ja sitä oli riittäväst.
Viikko on pian förbii. Keskel kämppää stoiaa kylppärikamat, tšögen patteri värmaa urgiksel pyykkei. Remppakundeist ei o näkyny pakkiika. Lauantain ja sunnuntain on vari voda ollu vegs ja patterit holodnat (tietty mä heti hamstraan ees galsaa huuberii), mut tästhä on vaan jelppii, ettei dödö petä. Onneks on toi flekti, mut mäen viel o öpnannu kylppärin dörtsii. Onkoha flektei piisannu joka huusholliin?
Maanantai. Bastuun pääsee jo puol seittemän. Muit mimmei ei näy, ja mullon aikaa katsastaa toi simmispuoli: son siin viis kertaa kymmenen metrii ja vodaa puoltoist metrii. Kroolii pari rundii, rinulii saman verran. Pitskul on jo melkeen valosaa eikä enää tartte skagaa, et se bamarien skotaaja luurais Jätkäs. Illal on jo varii vodaa, mil mällää, monttööreist ei haisuuka. Välil menee muutama hetki, ettemmä kuule sitä flektii: kait siihe tottuu. Enste mäen kuullu mekkalalt, mitä globos fundsaa, ny mäen kuule kumpaaka.
Keskiviikkon molin leedil. Kaks kundii ronttas ineen grouvin sortin poran ja damsyygarin ja naamarin takaa klaaras, et tota permantoo tarttee jyrsii pari senttii, ku sei o oikeen torkannu. ”Me tullaan sit taas maanantain mittaan” (eli flekti senku bloosaa - ties kummonen sähköräkninki täst tulee). Tää meinaa vissiin, et ne valaa jotaki lillii (toivottavast ei vaateriin), ja vastku son torkannu päästään mattohommiin vai oisko sit sen putkimiehen hugi. Ny hela huushollis on tasanen semupölykerros ja tää kalkkilaivan kippari köhii ja raapii, ku ois lopponii, ja vast perjantain on se gimmojen suihkutuuri, vai pitäskö painuu Amerikaanoon. Ehtii täs Santta Lusiiat promeneeraa viel monet kerrat, ennenku Vantsgu virtaa himtšgus.
Tost permannon sgrabauksest on följannu semmonen döfis, ettei siin jelppaa mäntyskutši eikä lavendeli, vaik kuin spryyttais. Son ku Polin ja Oikkarin bileet: illal kaljaa ja hilpee, aamul hiljaa ja kalpee eli tuomarist tulee viemäri ja sisustusarkkitehdist…
Kolmas maanantai. Samas skurus ookaa yks kolme vooninkii alempan budjaava mimmelo, ku rupee nariseen, et nykysin rööreist kuuluu kammoo ulinaa ja et son jo mont kertaa ringannu dispalle. Ku moltiin trabas, mä pistin sen lesaan ton kylppäriremppapläryn, mut silt präntin snaijaamine oli vielki kiven takan, vaik kuin ois böijannu paukkulangast mudellii. Sit oli parast bytsgaa strategiaa: hissin knutteen oli förattu pari rullaa Tarketin plastiikkamattoo, eli pian (kait) ohi on. Mul oliki fiilikset korkeel, et joskos jo päästäs hissukseen hommiin, mut flekti helssas jo tambuuris, eikä kundit ollu visiteerannu mittaamas.
Kolmas viikko on förbii. Tšitigan klaidubärtsin varjos luudaa debiksen alho. Kuivan kauden kunniaks mä baakaan AA:n stailiin oikeen gamlan ajan piimäkeikin (täs on resepti: yks lasi sokruu, piimää, vehnäjauhoo, teelusikka suudaa ja kanelii, sit hellan uumeniin 175 asteeeseen reiluks halvaks timmeks. Jos meinaa pariisinleivän makuu, kandsii silppuu taikinaan väskynää ja jähtyneen keikin pinnalle sokruglasyyri ja aplarinskaalei.). Siin balkkarin dörtsi raol fiiraus suju oikeen Köykkärin parkin pulituuriköörin säestyksel, ja flagu oli hissattu faijojen kunniaks (+7 pykälää eli Ei Pohjan poikia palele…). Täs on jo tullu koglattuu konstii jos toist. Yöpöydäl on polsteripinkka melumuurin. Dunkkist vastaan on alvariins vedetty dörtseihi buunausöljyy ja fundsattu, et viuhka son seki, ettei flekti bloosaa lukaalin puolel. Mut kyl sitä toivos, et vois sanoo ku Tölikas: ”Son jo Rajasaares.”
Maanantain mä taas treffasin sen narisevan grannen. Soli ringannu tšilarille, et mörskäs kanderaabeli gungaa (oliha täs se haloviini) ja galsaa on ku Gagariinin kaivos (tartteha sen flektin jostaki syygaa ilmaa ineen, ja niil kait knutet falskaa; mut mullon tosi Saharan siestat) ja et on ku susilauma ulvois rööreis. Latari oli sanonu, et remppa kestää viel pari viikkoo. No, mul nei ees o käyny mittaamas yli viikkoon: ku mä šingraan, mä lykkään postarist viel jonku reklaamin. Sit himaan tulles jännään, jellaaks gamla loru: ”Ingen tingen luddemurre, siiver saaver saivarkorva.”
Rööririntamalt ei mitään uut (neljäs vekka on förbii). Ny kummastki kraanast tulee varii vasserii, ja galsaa botnevatuu hinkuuva saa venttaa sitä anrast korttelist. Ens keskiviikkon on sit klyyvarinvalkasupäivä: yks granne oli kliistrannu ilmotustaululle: ”Sori, meil duunataan privaattii kylppäriremppaa ja huuberit on stop.” Anralt on kait jo kuppi kantrannu, ku son lyftannu ammeens trabaan.
Jallun nimpparin on jo toka Pampperslodju menos ja myynipinkas enää jokune hantuuki. Sillon kundit tuli taas räknään niit kosteusprossii ja sano, et viel on flektille duunii ja et trabas on kolme rullaa mattoo, et sopis valkkaa punasest, sinisest ja valkosest ja pistää slabari kii spegeliin. Mä froogaan, et tuleeks permannost sellane, et suihkualtaan vois kaseeraa. Ja ne oikeen kööris pollein leuhkiin. Ku noli šingrannu, mä painuin tšiigaan niit mattoi: se ”punane” oli must sannan färine, ”sinine” ku abboriruohoo (passais kait Gresas, ku Tannerin Väiski skrivas, kuin tsalit metsgas näis maisemis) ja ”valkonen” ku tšitigaa snögee (disainareille sois kait ”marmorii”). Mä valkkasin sen sannan, ku kaakelit on keltaset, jos vaik varpeet luulis, et täs ollaan rivieeral. Rullien tykön oli musta roskisseku, ja mä dyykkasin remssan mudelliks. Jollaki siis jo ollaan kliistraushommis. Tokas sekus stoias jotaki fyllist, ku blandataan vodaan, eli enste on vissiin ne lillihommat, ja sit taas venttaillaan. Saas nähä, mitä kundit svaaraa mun brevuun, et järkkääntyskö toi altaan föraaminen huithepeliin.
Perjantaiaamun oli patterit holodnat, tvettaukset märät (karssunkuivaajal sukkikset miinus viiden kelille passaaviks) eikä kraanast tullu sen kummosempaa. ”Onneks on gimmojen simmishugi” mä fundsasin. Koko bygga oli Gresan voimalan boikotis. Jäi siin suihku spurtiks ja sit soopanjämät vegs simmaamal, altaas ku voda ei viel ollu ehtiny jähtyy. - Bulin mailman menost sen verran, et viime pyhän Lönkan bryggan endaki jysäytettii vegs, mut vielki kipeil ja kuomureil oli duunii, ja skuru venttas.
Viides vekka on flytannu hissan puolelle, asemakrigus edelleen. Monet grannet on šingrannu kiinaan tai suulaan, tsaittarit retkoo jo postareist. Aamul on tullu kroolattuu jo ainaski puolväliin Pihlist.
Torstai tuli kummast toivoo täyteen, ku mä jo skurupyskält hiffasin, et tambuuris on valo. Mä pistin puoltšuppii, et moisin treffannu remppareiskat. Noli jo sanonu adiioos, ja mä tietty heti öpnaan kylppärin dörtsin: flekti oli vegs, permanto valettu ja lillii piisannu seinäsgrubuihinki. Pöydäl oli brevu oikeen punasel tuššil: ”Pyttyä saa käyttää kun kaataa ämpärillä.” Ja pitihä sitä koglaa, et jääks Sanset Bulevardin stailiset spoorit ja tuleeks ees tšögen kraanast vatuu. Sit mä vast hogasin, et kundit oli förannu vegs suihkualtaan - tattist vaan. Sitku koitti täysistunnon aika, mä meinasin ottaa etoo: pytty oli irti permannost ja gungas kait pelkän röörin nokas ”ku vaivasen pää”, ois faija sanonu, mut mul muistu mieleen toi tsaarinaikane loru: ”Kiinan keisari ratsastaa, pystyyn ratsunsa kavahtaa, maahan keisari tupsahtaa.” Eli oisko hurlumheijuju sittenki toi ”kun kaataa ämpärillä” (taitaa olla joku Takahikiän kesäfestarilaji). Aamun simmisreissul mä visiteerasin bastun skitus: seiniin oli kyl törsätty tvetattavaa tapettiin, mut spigus ei ollu ees Praavdannurkkaa, onneks fikkast löyty Oululaisen maistiaissärvietti.
Perjantaiaamun mä hogasin skuruu ventates, et kundit ronttas jotaki bulii ineen. Seittemän mais oli dörtsi leväl ja välidörtsi trabas, ja mölytoosast vyöry täysil rautalankaa. Matto oli permannol, ja parikymppinen jannu muuras laattoi seinään. Börjattiin siin kaveeraan, ja se hoksas vähentää desibellei ja froogas, et saaks se ronttaa vehkeet trabast kylppäriin yöks (Stadin kundei, noin höveleit harvon treffaa) ja justeeras ne dörtsitki hollille (niis oli omat kikkans).
Mul taas ei ollu hoksottimet skulannu, ku se sano ”yöks”. Tiuku ei repiny ku seittemän ja snadit risat, ku se jo spurttas nykkelil ineen. Eihä mul lauantaiaamun ollu viel beena kondikses, mut kundi rupes spaklaan niit saumoi. Välil se häippäs grannelukaaleihi, ja mä painuin budjuihi. Dörtsi oli boses, kylppärin venttiili skruuvattu ja viel tvettausmasinaki rontattu knaanaan kii, ja slabaris stoias, et pytty on kondikses. Mä treffasin sen trabas ja tokkasin gutat pikkujoulun kunniaks. Sit mä vast hiffasin, et laatois oli viel teipit. Onks maanantain simmis- vai himasuihkupäivä? Tuleeks kymppi viel tšiigaan ja Stadin instanssin kundi tšekkaan? Onks urgis jo vihdon förbii? Ainaska sunnuntain jengii ei näkyny. Häpi end?
30 Pelit uusiks
Tos ribari-iäs moltiin niin aikuisii et. Heti ku moltiin smyygattu skolan granneporttariin, me tupeerattiin, spreijattii lakkaa, ja jos bloosas, pistettiin šifonkihuivi päällimmäiseks. Sit tšiigattii, et mustien nailonien saumat oli suoras ja tuppihameen tvistvekki keskel. Meil oli skoleväskyn lisäks viel käsveska. Talvel meit ei hotsittanu ronttaa skoleen skrinnareit (lontšgattii jumppamaikalt hokkarit), ettei nois skvalrannu meil viel skolelaisiks. Meil oli meininki heti keskiskolest painuu duuniin johki pankkiin, vakuutuspuulaakiin tai Kelaan. Monet räknäs ekoil liksoil tšöbaavans pälssin ja hommaavans ajokortin.
Mut sit jostain kumman syyst siin 1963 noi kuviot ei enää jellannukka. Ku telkku rupes näkyyn tuohivirsulas, nii sielthä ryysas porukkaa byggaan lodjulähiöit. Nei ollu tottunu promeneeraan asfaltil piikkareis, vaa ne doingkkas letkist ku köyhän talon nassutt. Ekstrafyrkoil ne teki invaasion Majorkan sannoille (niit ei hotsittanu rundailla Rooman eikä Pariisin kulttuureis) ja föras himaan rukinlavan ja kirnun kaveriks kiska-olée-krääsää ja tyhjii koriflaskoi. Pitihä kirjahylly jollaki täyttää. Sit Ratian Armi hoksas, et toi popula oli tottunu navettaklaiduihi, ja duunas lakanatyykist raidallisii riihišuurttoi ja tendsumekkoi (kaljasaavinpeittoi, ulkomaalaiset ihmetteliki, miten beibitšärroi tuuppaavii voi olla niin litsgist). Sit tuli gimmoillekki pitkävartiset stiflat. Yhten talven oli filttitallukoit, mis oli gummibotnet - noli kait tottunu skimbaileen mäystimil filttareis. Mun faija oli henkeen ja vereen tota maatuškamoodee vastaan, ja vihdon mä sain slumppaa topparotsin, mut sen piti olla valkonen (faija oli krigus nähny kalmukeil toppiksii), eikä mul vielkä o ollu kukkahuivii eikä farkkui.
Me taas käytiin kahen fronden krapinaa: gimmaskolen uniformu kaseerattii lopullisest ja alettiin tšiigaa britteihi. Ekaks me vaan rullattii hamet ylös vyötärölt ja kammattiin tukkaa otsalle, mut sit tuli sukkikset, ja helmat ja kutrit klipattiin ja figyyri suoristu. Tollon jokanen osas duunaa Op-taidet tuššil ja viivottimel. Kaunokirjotuksen maikka pisti viel kopsaan mallivihkojen viisauksii, mut me treenattiin tekstaamist ja sekstaamist. Ku klasen bändi Sinkat (jos oli šungaamas Sinikka Sokka, ne levyttiki) skulas potkiaisis, maikat kaivo framille kurkkupastillei ja siunaili, minne enklukööriläiset oli šingrannu. Vastaus: Moltiin jo skiglaams keltasel dyykkaril San Fransiskoon kukka kutreis. Pankkifröökynän duunit sai venttaa.
31 Siilarii
Ai, ku mä tulin glaiduks, ku mä nettosin Juhalt kortin, et se budjaa ny Siilari femmas. Noi maisemat on mulle tuttui viiskyt-kuuskytluvun taitteest, ku Myltsigast ekat valot Stadiin päin oli Siilari kolmestoist. Siel oli HOKin budju (mjölkkis, seku, ja tšöthandeli) ja snadi baari (lähin fooni, gubut drikkas pilsuu ja tippas, ja me slumpattii Sippibostonaski podilkkis). Tos Viikintien höörnes rupes sit busa 34 vendaan. Enste sen päättäri oli Statšal, mutku Siilarin pääs budjas vilt frenkkelikuskei, ne kekkas, et tšörataa saman tien Pitskuun (vai oisko ollu Konala-Kanalaan), nii ei tartte alvariins tšiigaa tota klokuu.
Ku fillaril oli sotkenu Siilarin huipulle, alko ykstoist. Sen jengi sgragas raskaamman päälle kolmentoist lössin kans. Iltasin sitä kandsiki valkkaa Viikintie-Hillerikuja -reitti. Niil oli omat HOKitki.
Ysin rajan oli voimalinja, ja Siilarin asumattomal puolel piisas kaldsii ja vattupusikkoo. Ysis budjas kansiksen ja ammiksen opei, ja siel oli Vesikansan klaanin tsalien partsika ja snadi Eltsu.
Siilari seiska byggattii siin neljä viis vuot ennen kolmeetoist, ja se vähens maija-, brankkari-, legurilanssi- ja monostrafiiikkii. Seiska tšennattii pimeist lesteist ja himas duunatuist mömmöist ja skiditinneristeist ja -imppareist. Sen sekrust ratsattii vähä välii kuumaa kamaa tiskin alt. Sinne folkka oli flytannu jostaki Maunulan kundsilt ja skabas, ketä nettoo eniten fattast. Sen pommaris oli gimulien partsa Hippiäiset, mis mäki opettelin snurraan ja duunaan kiehisposan. Sitku Hillerikujan kansis byggattii, me järkättiin siel orjamarkkinoit (idis oli sama ku nykysil työttömien tordseil: huutokaupal meidät pestattii timmehommiin. Molin vahtaamas skidei, tvettaamas fönstereit, jankkaamas finskin kielisoppaa kalloon, hoitelemas grannen skitun tyhjäks…) ja illatšuunei, mis me (laval) pistettiin tšaalstonii.
Femmas budjas hoitsui, ja siin oli biblu ja foonikiska. Sen jengi dallas Hillerikujaa kakkosen ja nelosen betre folkin buiduihi (ainoo kempsu, toka baari (lättähattui ja flipperi), snadi pabruhandeli ja Eltsun lafkat).
Siilari ykkönen ja kolmonen oli Stadin steederskojen ja monttöörien kortteleit. Niitten bulit kundit hengas Viikintien brankkiksen pitsgul ja lyftas punttii tai trimmas koslii ja prätkii.
Hobbimestoi oli tollon Hertsigan kendsu (kiskast skrinnaajat slumppas luiruu saftii), Ertsul levari ja Valion jätskibaari. Siel Herttikan busal oli päättäri, ja folkka hengaili, et šingrataanks Stadiin.
32 Tiiu tyysan liksal
Opparin neljännel sakunmaikka Haaska halus treffaa mut kesikselki, ja niin mä lesasin ehtoi. Jot toi fyrkkapuoli ois ollu kondikses, mä skujasin faijan felol seittemäks vahtaan kolmikuisii kaksosii Kait ja Kristerii. Noihi beibisitterin hommiin kuulu tuttiputeli- ja Sanasol-bantskumuusirumban jälkihoiton sideharsovaippojen tvettaus Napisaanil ja Korallil ja hela garderoobin stryykaus. Tankkauksen jälkeen mä ronttasin enste kolmannest vooningist tšärrojen raamit ulkodörtsille, sit kopan ja kolmannel reissul oli kainalos toukat. Yleens mä skuttasin ne Hertsigan tšyrkan parkkiin ja rupesin sit jankkaan deer-dii-dassii. Ku koslas alko klabarit fudailee, hunajavodast oli hetkeks jelppii ja oli korkee aika painuu himaan. Ekaks ylös ostosväsky ja yks kääryle, sit koppa ja pläsi punasen krääkyvä anra ja sassiin flaskoi värmaan. Vast seuraaval jäähyl kerkis pyykkisnaralle ja hilaan tšärrojen rungon eteiseen. Kerran me käytiin spigul neuvolas, mis mutsit tšiigas mua longaan. Mut oliha tollon mun ikäsii mudei eikä sillon tarttenu olla mikään pamppersmaisteri (nykysin yliopistos pluggataa neljä-viis vuot toukkien varhaiskasvattajaks), vaan bulit systerit ja skolegimulit hoiti hommat.
Kesäkuun liksaks oli sovittu 10 000:- (fyrkoist tippu parit nollat penniruotuun vuon 1963). Molin nähny Sitipasaasin Frälläkän fönaris skittan, ku bungas viis tyysaa ja mä annon fyrkat faijalle, et se tšöbais sen. Sitku se föras himaan gamlan banjon (ei ees pitkäkaulast), mua otti globoon nii rutost. Kai se meinas, et ku siin on sama stemma ku sen figelis. Mut sei snaijannu, et mäen diggaa nekrumusaa, vaan tollon oli moodee Pool Ankka, Elvis ja Di gitarre unt das meer.
Onneks kesää oli viel jälel, ja ny fiksuuntuneen mä šoppailin ite: Marimekon snadit raamiposat oli pop, sit kemmabudjuis oli teinimeikkei, snadei kynslakkoi, huulipuikkoi ja Odette raikkain olette -aerosolidödöi. Bulien gimmojen staili spottaa maskarakakkuun ei saanu mua matkiin, mut kulmakynäl veti kissaöögat ja sääriin saumat (nailonit ja liivit ku ois kesäl ollu turhan varit ja sit ois pitäny olla färitönt lakkaa messis silmäpakoihi), ku saatto unohtuu, ja kundit griinas Mariksen rivieeral (Marjaniemen uimarannal). Gimuleist mustat rintsigat spetsiblyysin al oli seksy setti. Slankkikroppaset ja vakistyylarit suulas bikiineis. Mul oli mustat simmarit, mis vyötärön paikkeil oli spetsii. Me filmattii sellasten kundien kokhal, joil oli mokkasiinit, kakibögat ja jenkkiseku, niis ei ollu mitään brylkreemiteryleenii eikä ne trimmannu prätkii. Meil oli omaa slabaa, ja viikkisfyrkkamammanpojat, ku ei ollu kesäduunis, oli meist iha beibei ja sai painuu böndelle. Mut syksyl niitten kans kandsi taas kaveeraa, oisko niil esktraa herbaarios.
33 Musta Volga ja privaattišafööri
Piti täs olla se trafiikkistreikki, ku ois pistäny Stadin ainaski osaks kipsiin ja kaseerannu vegs noi hupireisssaajat, mut telkkušouksha se taas kerran jäi.
Anrat oli meiningit siin viiskyt-kuuskytluvun taittees, ku busat ja skurut stoias monen vuon viikkotolkul heti skimbisten jälkeen. Me budjattii tollon Myltsigas, mis frenkkelin treffas vast Siilarin pääst longan snöges rämpimisen peräst. Mut stoppi mikä stoppi. Faijan firmas järkättii, et kuomurin šaffari Arttu sai tšöraa himaans Vaaralaan yöks sikruportaan bulin mustan neukkuluksusbiligan ja sit huomenis se plokkas itäprovinsseis kortteerii pitävät. Moltiin keikan ekoi siin kuudenmais, ja mutsi (smyygist) ja mut otettiin messiin. Sit me ookattii gamlan Kondiksen kaut Vartsigaan, mis mutsi slepattii venttaan Borgon linjureit. Fiini pääkasöörska budjas Puotilas, ja meidän piti ain venttailla, et se sai putsgut ja ruušit pläsiins. Se tšiigas mua alvariins vindiin, ku mul oli mekkes skoleveska ja skrinnarii (onneks ei tollon ollu lätkän mimmiliigoi)… ja sil oli krimipälssi ja minkkii kragas ja kotšas. Sit me rundattii Roihiksen kaut ja tšögattii parit konttorin mimmit, ku ei sen kasöörskan vinkkelit just ollu moikkaamisen väärttei (sei vissiin räknänny niit betre folkkiin). Tää ties sitä, et mut pantii lopputripiks tšittaan permannolle. Hagiksest sit sai pistää pläägaa toisen eteen gimmaskoleen tohon Portsuu vastapäät.
Reksille mutsi oli skrivannu, et mun tarttis ehtii neljäks tohon nykysen Skolehallituksen höörnelle. Ja faija tokkas parit sataset (sitä gamlaa fyrkkaa) henduun, et kurvaa Hagiksen hallin kaut slumppaan kilolonkaa ja halstrattui strimareit. Tos dörtsilt dörtsille söövissis ku ei aakoo-lippisšufari venttaillu budjun ees, et härskaappi šoppailis. Nois šaggois sit jännättii, millon mutsi ois himas. Soli tollon duunis Mansku 112:s ja jollaki lepuskilaisel tai turistil se ookas ensteks Sitiin ja bytšgas sillost Porvoontiet tai Viikintiet trafikeeraavaan landelinjuriin.
Kyl sitä viimestää tollon snaijas, et skutsis kolmen busavyöhykkeen takan budjataa. Hela rindiskyläs kaara oli vaan Oka-paahtimon pomtšigal, ja seki oli prännäri-Ifa. Toi Kahvikuningas, niinku sitä sanottii, oli biligast niin maffi, et sei ikinä ees morjestannu. Yhel röörikeikkoi heittäväl grannel oli mopo, muut dallas, ku noi streikit osu ain just rospuutoks: gravelitiel ja skutšipolul sparkkarist tai fillarist ei ollu jelppii. Kyl jengi ny ees sen verran stadilaist oli, ettei kukaan ruvennu skimbaan reppu seläs, vaik skönee pitki ois voinu viel päästäkki. Tollon piili viel sitä gamlaa maaottelumarssihenkee, eikä gimmaskoilan duffeleihi ja läskäreihi pyntätyt friidut ois stoiannu tiepuoles liftii norkoomas.
34 Mestat ja tyypit
Frondel olleet faijat nettos henduun litsgi kartantapast mittakaavas stogeradalt kuussataa metrii gamlaa tykkitiet ja rajastebun numeron ja 1554 neliöö. Näil eväil famili räknäs askelparei ja hittas Myllärintiest suolle hakattuu skutšii, ku markkeeras tienbotnee. Sitku kannot oli draisattu vegs ja punapäätšebat oli linjas, ilmesty kyltti Vesimyllyntie. Stadin nimibyroo oli kekannu tälle Vartsigan höörnelle myllyaiheisii nimii, ku pian väänty tälviisii: Myllärintiel, Sarsantiel, Kolsintiel, Seulatiel, Rihlakujal ja Sihtikujal budjaavat lyhens Mylläril, Sarsal… Käsikiventiest tuli Kässäri, Jalkamyllyntiest Jalgiš (oikeen geel ja suhuässäl), me budjattiin Vessaril, ja vika ekan vaiheen tie oli Huttumylly eli Myttyhullu, sit tuli viel Vesi- eli Kusirattaantie ja poikkipäin Halistentie eli Halkka ja Tamppitie oli tietty Tamppooni eli Tampaks. Hela rindiskylä oli Myllypuro (me böijattii Myllypurol, sitku kundsei ruvettiin byggaan, sinne flyttas niit, ku ei osannu simmaa, tuli Myllypuros) eli Myltsiga (nykysomalit sanoo Myllik(k)a ja Myllis).
Ku katsii oli jo noussu pään päälle, me skidit oltiin alun tokal kymmenel ja annettiin nimii meidän mestoille. Myltsigan ja Kondiksen (Kontulan) mellas oli gamlaa Suomen raskaan treenimaastoo: kuivas hiesumännikös oli poteroo ja bulimpaaki sgrubuu. Nykysen Kurkimäen maisemis oli syvä monttu, mis me fillareil skujattiin ramrist eli ramreet, ja mestast tuli Ramris. Myttyhullust lounaaseen oli Sadan metrin nitsku (kait siin seiskyt metrii), mis me duunattii notsgei jämäklapeist. Seulan ja Myllärin höörnes stoias gamla Lato (sillon oli viel kolme böndefarmii: hespoi, kantturoit, höönii) ja sen takan Kalde, mis snadit kletras treduihi, sgragas ja bongnas ojan lankul, bulimmat blaadas, treenas knubbei, ja koivikos oli viel koitšu, mis pari gimulii tuli stydiks. Kaldelle mentiin hissukseen ”taakse”. Yleens treffattii Lodjuil eli hela kylän postiloodil (ekat tšittas HeSan bulil keltasel). Sit fundsattii, painuttasko Koivulle (ku meinas Siilarille pellon viert, mis toi tredu stondas) vai Katsille suulaan eli Sillipommarin kaldsii Viikintien ja stogeradan risteyksen lagerien tatsille vai simmaan Viikin Suoraa Poturalle (ny tost santakuopast on duunattu lampi ja randsuun byggattu ekat monen vooningin puutalot, kartas stoiaa Saunapellon puisto).
Mutsien ja faijojen kekkaamii tais olla iha Myllärin alkupään notkon Sammakkolampi ja Piisamioja (mä hittasin jonkun kerran semmosen puolmetrisen ruskeen punkeron elukan, ku simmas selkä pinnal; aika buli piisamiks, oiskoha sollu majava?). Sit ruvettiin puhuun färikkäist tyypeist niinku Kahvikuningas. Sil oli eka biliga eli kaffeprännäri-Ifa ja soli Oka-paahtimos duunis ja byggas Tampaksin kaldsille linnaa puolelle klaanille ja soli nii maffi, et se sliiras sorat sippifolkan öögaan. Mut Vekan lapa nous, vaik hendus oli snaral yhteen hirtetty petruskakanisteri ja rapakaljalesti ja anras pabrukassi. Liksapäivän lastin oli stydimpää Handelist, ja grannen šeefferillekki hampparii, et se hollais vegs Stadin paragraaffivahdit. Veka budjas parin skloddinsa kans vuoskymmenet bredukoijas horsmien ja pihlajaviidan gudjus. Ruutikuivan slangii mä kuuntelin monttu auki, ja faijaki griinas, ku toi rento kundi tuli lontšgaan roikkaa sun muut krääsää. Sen bravuuri oli stoori, kuin soli hitannu kahen savikerroksen mellast ”ruutikuivaa hiesuu” sokkelihommis. Multa(kuorma)-Tane kekkas: ”Mulle tuli just landelt multaa, ja tarttis betsgaa kuskille. Vippaisiksä?” Ku fyrkkoi ei kuulunu, faija painu kolkutteleen. Pian selkis, et kundi oli skriitaa vähä jokaselle useemmastki multasatsist.
Putkinotkon faija ja pian sälliki oli röörihommis, ja ku pitsguki oli siin kondikses… Litsgi samaa vikaa oli Rajakallios eli Rähjäbärtsis. Pekkariset väänty Pikkaraisiks, ku jengi oli kleinii mut sutkii. Isolihaks kutsuttiin hela familii yhen plötsin friidun mukaan. Sama idis oli Tumppusuoras, mis buli kundi stondas portil Ildis kainalos venttaamas timme tolkul mutsiins. Brankkarin (faija ja kaks kundii) tontil oli gamla böndekaivo, ja sit famili kekkas parkkeeraa ties mist Tattarinsuolt naaritun kauppa-auton pitsgulle ja plisas siit limskaa ja pilsuu kuutamon. Pankkidiriga Milliville kylvi ringeblummii snaran ja stidin kans. Se treenas doggins dallaan vaan keskel soragongii ja viel ilman kettinkii yhtjalkaa hussens kans. Sen skremma oli ku anteekspyyntö. Yks senttaali ja risat mimmelo tšennattiin vaan Hellun mutsin (skidinyymi Helenast). Se hommas muut gimmat Pauligin säilykefabriikkiin Herttikaan duuniin. Ne taas pisti mustaan pörssiin monen litran saftitiivistetyynyi ”tukkuhintaan”, eikä hela kyläs voinu aivastaakka, ettei Hellus treffaavat lööpparit skvalrais. Mut Kalmukki oli toist maat eikä se spaarannu karmosiinii huulimaalii, ruuššii eikä talkkiputsguu ja se dallas oliivinvihreis klaiduis ja sille piti jättää Tammelundis fönarinpuoleinen etupritsi tai se tapittas koko reissun tosi tiukast. Meidän granne Iita oli alvariins snadis fyllas, ja sillon sil oli pyykkipäivä ja se šungas ainaski sata kertaa falsetil: ”Hii-op hii-op, pyykkiä riittää vaan, lip-lap lip-lap sen kyllä mä kuntoon saan” tai sit se näki ”myyrii, ku föraa jemmaans kaikki podlarit” ja jahtas niit pitkin pitsguu simmareis tai kombinääsis. Metkaa, ettei noi elukat koskaan tullu meidän puolelle ees Iitan karjalankarhukoiraa Jöröö tai Mooses-kollii hatkaan.
Näin jälestpäin sitä on huuli pyöreen, et toi kartotus kävi tosi sassiin. Jo vuot parii myöhemmin bygganneet jäi iha aneemiseks moottorisahajengiks ja punatiilifamilit ei päässy ees piireihi. Hela nyyast kundsi-Myltsigast vaan Orpaanportaast tuli Orbiš tai Lättä (hurrien Lättanist). Gamlat puhuu viel Hellust ja Tumppusuorast, vaik non bytšgannu omistajaa jo ainaski pari kertaa.
35 Tendsus
Yliopistol fiirattii vuoden alkajaisiks tieteen päivii, ja mäki piipahdin safkiksel Portsun jumppasalis. Ursa oli bloosannu sinne mailman buleimman rontattavan planetaarion. Son tollanen boltsinhalvatendsu niinku kuplafutishalli. Siel jurtas tšitattii permannol tšiigaamas, kuin tähdet rundas tatsil avaruusmusan tahdis.
Oli se iha toist ku skyfän partsikaredul Borgon likel Sondbyyn Partiopoukamas, ku rengnas vekkatolkul ja me löhöttii nukkuposis. Aamusin hikipinkojodegat rumbautti meit, et siit vaa strandeen tvettaan pläsii skönes ja tšaikalle keskelle ketoo. Onha se fiinii skruutaa ulkon. Sit oliki jobin grevaa tendsun ojii syvemmiks, vaikeihä siit just jelppii ollu, ku hela kämppingplatsi oli notkos. Fiksumpaa ois ollu föraa vodaa vegs ämpäril. Sit heinil stopatut matrassisekut ja filtit duunattii tendsus sokrupalaks niin, et kaikkien kledjut tuli yhtä märiks. Sit oli hugis flagunhissaus paraatiklaiduis ja takas tendsuun venttaan, et bulit gimmat sais kokattuu tšögekatokses. Niitten bravuuri oli atomisoosi ja henkselit (=jauhelihakastike ja spagetti). Ettonelle me snutattii knekukaakkaa ja skabattii, ketä saa Ruutunäkkärin solmulle. Yhten yön jodegat kiskas tendsust tšebat vegs, draisas meidät skutšiin, veti simmamössan klyyvarii myöte päähä ja pisti skruutaan kammoo sapuskaa ja kippas niskaan parit ämpärit galsaa vodaa: näin meist tuli leiriläisii.
Tais taas seuraavan kesän mimmit pitää jööt sil allakan viikol, ku Lahnajärven (Stadist Oobuun päin siin puolvälis) Kaartsalos tuli hilattuu tendsui pystyyn tornaadohiivaris. Mokkerit tykkäs byggaa sammalikkoon, mut gamlat junttas tšebat katajapuskien mellaan. Siel oli järvenrandsus bastu, ja ventil tšiigattiin klapienduunaajat. Sit masit tšittas yöt löylys ja fundsaili, et mahto tendsujen katsit jo sleppaa vasserit solkenaan läpi, ku skidit oli jättäny stiflat dörtsin ulkopuolelle. Ku ne näytti iha plutaavan, me tšögattiin yks kerrallaan tendsust, pistettii sille snorkkeli ja räpylät päälle ja valjastettii se bloosatun traktorinrenkaan eteen ja ookattiin pitkin ja poikin niin, et tendsut lakos ja ines viel hugiins venttaavat skagas. Bastun jälkeen menyys oli nuijapääsoppaa (pottujauhoo variin vatuun klimpeiks ja öögoiks grouvii pippurii). Kastetut sai sit vihreest kreppipaprust duunatut diibekotšat.
36 Milköhä sitä passauttas?
Tos kuuskytluvun alus joku brittiproffa räknäs, et sillost elintasoo varte ois tarttenu olla reilut viiskyt antiikin Rooman aikust orjaa per iikka steedaamas, jemmaamas jyvää, duunaamas klapei, kokkaamas, värkkäämäs kledjui, tšöraamas tšärroi, kopsaamas gasetoi ja sarjiksii, spilkkaamas lepopäivän ratoks… Ny elintaso on neljä kertaa korkeempi, eli jokasel on pestis ainaski parisataa tyyppii (plus lauantaituuraajat), ja kylhä siin trafiikkii piisaaki, ku bossi surffailee internetis Australiaan, nii notsgei on eldattava Rööperis, Vartsigas, Pellingis… ja brankkarien vahdattava vieres. Sitku pomtšiga bytsgaa kanavaa, proletaarien on šungattava euroviisui tai skulattava lätkää, mut sehä on vaa duunielämän joustoo, elinikäst skolestšittaamist ja huginvekslaust siel sun tääl.
Mut onneks juppijodegatki bruukaa jämähtään, spärraan faarttii tai fakkiutuun. Sillo ne riisuu virtuaalitodellisuusbrillit ja fundsaa, et vieläks osais stikkaa jumpperin, sais mökin randsust fišuu, hiffais biblust Waltarin Mikaa vai dallaisko sitä Artsust seksan päättärilt tšiigaileen Vantsgun jäit, ku jotenski toi vika mälvisäkšönfilkka ei oikeen tendannu eikä hotsittanu hengailla raflas tarpeeks myöhään, et ois nähny sen iltapalapyskäl diivailleen julkimon mönkään menneen flesunsyygausoperetin ja banttiksen. Sillo sitä hissukseen rupee oleen kammo urgis vahtaa bittei, ja tietšigat alkaa rumbauttaa ja tekee häikkää ottamal luulot vegs: ”Komeantoasi ei voida tässä tilassa toteuttaa.” Tai sit salasana ei enää jellaa, tai hela byroo on häippässy varmuuskopsuist huithepeliin. Jollei refleksit skulaa, roope ahmasee koko klitšan, ja viimestää sillo sitä on altsun kniigois, ja pankki ehtii konkkaan, ennenku ite hoksaa bytšgaa suoravelotukseen.
Mut turha sitä on dyykkaa debikseen. Kandsiski fundsaa, onks noi kaikki tiiu tyysan himamasinoiden korpuille ja lerpuille koodinykkelien taa jemmatut stoorit niin kuumaa kamaa, et skagataan ohranan krakkereit tai sit jotaki bittei mobbaavaa bobbaa. Kuin paljo iisimpää ois slumppaa pari vakstuukikantist vihkoo ja spaaraa räkningit gamlas kuvertis lodjun botnes. Anra mahis on sit pestaa ekstraa jengii vaik konsultin, systeemisuunnittelijan ja yövagen vakansseille, ku on mil mällää. Sitku toi juppeilu ei enää ollukka in, kuplan sisält hiffattii pelkkää uusavuttomuut ja kertakäyttökrääsää, pröystäilijä sai hogaa stoiaavansa parin hehtaarilukaalin rysäs ja luksusdisainin vuosmudellin skvalraavan, et himahenget(täret) oli šingrannu ketä kortistoon ketä pyörittään snadii kännykkämopobisnest. Viimestää sillon sitä oli korkee aika hoksaa, et nykystailin nykkeli on: ”Satuksä tšennaan ketää, ku duunais mulle…”, ja ainha sitä on frendii jelpattu ja siin sivus kekattu monii jänskii juitsui.
37 Aikans kutaki
Gamloi fotoi ja filkkoi Stadist on nasta tšiigaa. Jot sais lisäfiilist menneist ajoist, kandsii anivarhain kesäsunnuntain lähtee dallaileen vaik Nikolain ja Aleksanterin Krunikkaan tai vuossadantaitteen Tehtikselle tai Tölikan ”esikaupunkiin”. Sillo ei o trafiikkii, ku biligoil reissaavat janarit on provinsseis. Autioil gartsoil honaa, kuin leveit ne oikeen on, ja sitä tulee vindis suulikses tšiigattuu byggojen yksityiskohtiiki: ei o nauhafönstereit, ei klinkkerii, ei mineriittii eikä nakuu betonii, vaa mestarimuurarien, -rapparien ja -seppien hendunjälkee. Ja monil byggoil on nimi ja paraatidörtsin kupees kyltti, et joku hissanböges vilahtanu gubu on budjannu siel. Gartsalt on ylös ja alas muutama traba lafkaan tai verstaaseen. Enää niihi ei hipsitä toffeleis slumppaan milkkii tai tšieguraa, vaa ny niis on moodešoppii, minigalleriaa ja flipperikiskaa. Mistäköhä folkka tšöbaa safkat?
Mut ennen mailmanaikaan lodjukamerat kerto vaa elämän aurinkosen puolen: fotoonha tällättiin ykkösklaiduihi, ateljees oli kulissit ja sit koko komeus viel retušeerattii. Vähä on otettu fotoi Stadin pitšguiltki, mis ennenvanhaa oli pesotuvat, pyykkisnarat, skitut, stanjat, rekoolit ja tietty braijas skidiryytat. Meil on vaa muistis ne bestat kurujemmaplatsit, vinnin hämärät höörnet pulunpesineen, koliklitšu, mist gosari anto lemput, tampausstelninki, mis flengattii ja vedettiin leukaa, ja tietty se mesta, mis eka kerran…
Mut ventadaans kameraa: milt nykymeno ois näyttäny vaik sukupolvi sit? Sitiin on noussu glasist ja metallist glenssaavii kolossei, ja niide seinät on neonvalojen ja fönarit reklaamihurstien jemmas. Gartsat on ykssuuntasii, vegs on asfalttiseeprat kumipuunoksineen, ku liikennevaloi on stopparein joka höörnes, ja entises Skohan byggas balkkaril tšörataan fiudeil. Ku dallaa, näkee vaa muutaman stepin verran ympärilleen: trafiikki jömmaa maisemat anralle trotuaarille, sitä on pistettävä siksakkii stondaavien plakaattien ja kuppiloiden buurdien mellas. Kuinkakoha sokeet ja beibei skuttaavat pärjää, ku feloo styrtsaa sielt sun täält? Nurtsipläteil on tšebojen pääs valkosii slabareit ku Kaisiksen Kasvitieteellises - eiks jengi enää tšennaa doggii? Mut metkaa on folkkaki. Gartsoil on kymmenen askelen välein metallistolppii. Ku johki rävähtää punane lätkä, joku höökii ku vikaa päivää lappaan ineen femmoi, sit taulu vekslaa färii ja tyyppi lähtee griinaten lätkiin. Onks ne aneidenplisausautomaattei? Mut on muutki, ku panee fundsaan, mitä Stadille oikeen on tapahtunu sitte Sputnikin. Skideil ja fillaristeil on kypärä pääs, toukat ja biligois tšittaavat on remeleil kii koslis. Sit on tyyppei, ku bamlaa yksikseen musta lodju poskel tai hytkyy piuhat korvis. Onks marsilaiset vallannu Stadin? Förataanks paljasjalkasii kruununkyydil tai kapalokyydil?
38 Niis oli hohtoo
Tos vuodenvaihtees tuli fundsattuu kaikensorttisii juitsui, grejui, gutii ja muuta kliffaa, mist nykyjengi ei o kuullukka. Täs ois snadist listaa: korttelibastut, gartsan höörnes faneeriset kokoontaitettavat lehtikiskat, trollit, pitsguil knivujen ja skrinnarien sliippaajat ja mandiskan spilkkaajat, suutarmurret, hiili- ja veduklitšut… Sit himast on hävinny polkusingerit, veivigrammarit, kaffeprännärit, skidien värkkäämät pölyrievut, patalaput ja pannunmyssyt. Skolas nastoi oli kuukausleedit. Slabat meni vattulimsaan, smörepabruun käärästyihi nekkuihi, kruukkurusinoihi, irtofiikunoihi ja maapähkinöihi, mis oli skaalit jälel, liitte bulimpan apoteekin klorofyllipurkka ja sippibostoni oli listal. Gimmaskoilas skutattiin ukkoo (soli ykskielinen ”faneeribanjo”), riapillii (pläkkihuilu vähä niinku irkuil) ja pinnaharppuu (paffilodjus oli bredunpätkä ja siin pari oktaavii jarkkukoukkui markkeeraamas pianon koskettimii). Iha arkisiski jutuis oli näin jälkikäteen hohtoo: budjuis oli safkan aroomit: juustoo, öörfiiloi, setsuurii, just jauhettuu kaffetta, meetvurstii, halstrattui strimareit, suolagurkkoi, fiblui, Alku-karkkei, lakupiippui, kaffepöönarakeit, ja jo kaukaa erotti döfiksest skutsarin, Amerikaanon, fišulafkan, bökkerihandelin, apoteekin… Mut oli niil omat äänenski: mjölkkikses siirrettiin mölötonkkii, tšöthandelist kuulu piffien nuijintaa, sklobojen kantalappujen vasaroinnist läks skarpimpi biitti, ja sit sekrust saatto kuuluu, ku öpnattii pläkkipurkki ja metallimoka osu sokrust gruoveihi karkkareihi.
39 Ihanuuksien ihmemaa
Nykysin pelkkä buidus käynti edellyttää ainaski savuinssin ja painonvartijoiden spettarit. Jo dörtsil on lokeroit (osa lukoist streikkaa) väskyille ja bulimmille muist handeleist tšöbatuille roinille. Sit tšärrat ois saatava skulaan stoppaamal femma tai poletti kettingin pääs ”possuun”. Alkutestit klaarannu voiki lähtee rundaileen snäks-, faast fuud-, natura-, luomu- pets- ja ties mille osastolle ja vaik räknää, et makaroonikilon saa femmal, kahdelkympil tai sit se bungaa hunttifemman: mitä enemmän akanoit, disainii, färii tai italjaanoo, sitä rajumpi rahastus. Flinda-automaatis punanen vekslaa oranssiks veit ja sit vihreel tulee fritsun kokonen slibari (ois ny ees tšärrois joku spigu, mihi sen vois tokkaa). Vihantatiskil valkkauksen jälkeen posa puntariin, mis nappulapaneeli on metri kaheksaskymmenes sentis (nykynuoretha on longii ja tää on jättimarketti). Sit birekast bregu- ja juustotiskin jonotusnumero. Mut seuraanas etapis onki kaks rullaa, vaik kylmätiski on yks longa: anras endas on tšötit ja anras fišut. Sit vaa venttaileen, kumpi tärppää ekaks, ja vahtaan, koska se anra jellaa. Kassan kupees on karkkiposa-automaatti, mis tasafyrkal saa lempattuu skidit yyt. Kassaks pääsee, ku osaa neljä sanaa: ”hei, pankki vai visa”, ja moikkaukseks hilkut ropisee skooliin. Sit taas rimpuileen tšärrojen lanttipantin kans. Lokeron lukkoki on jumis. Oiskoha kiskal iisimpää, ku huomenki tarttee skruutaa?
Onneks on viel Elovena, Koskenlaskija, pesis, vappukukka ja lauantain toivotut.
40 Stadist on moneks
Tos vähä aikaa sit tuli Peeteeveest Vestin Folken stoori Kanarialt, kuin turistit hiffas sen ja sit sinne ruvettiin duunaan puuhalandii, kamelifarmii, eksoottisii klubei, museoit, ja nykysin folkast 80-90 prosssaa passaa reissaavii. Sillo sitä pisti fundsaan, milt toi trafiikki näyttäs tääl, ku Stadi on päässy tyrkylt kulttuurikaupungiks.
Enste on tietty räknättävä fyrkat, piisaaks Stadis sponssei vai oisko esmes skutšilajit raakattava böndelle? Kyl me Stadiinki pystytään järkkään arktist eksotiikkaa: meilhä on toi Tölikan tavara-aseman tosi buli tontti. Sinne mahtus trailerii, interreilarii, makkaribusaa - mis muus metropolis vois duunaa tendsun ja notsgin parlamentin granneen (täytyski sassiin saada bystit ainaski Urkist, Manust ja Marast)? Tolt plaanilt vois börjaa vaik porosafari Tölikanlahdelle (pidettäs se jäis koko vuoden), mis sais budjaa snögelinnas ja treenaa sörvaival-konstei. Ratapitsgul viihtys vissiin energiapaju, ja siel järkättäs metsuriskaboi. Eltsuun sais sgrabattuu Lintsin vodatankist puron tukkilaisšout varte (talvel vois olla vaik tšedikouru). Ite parkis on passeleit notkelmii snadeille stadikoille: sopuliölymppialaisii ja metsosgragiksii tippaajille (ja prossat Stadin kassaan). Linnunlaulun rinteen vois pistää naturafarmiks: skruudattavan guta Hesa, plokkaa ite, fišut passaa metsgaa Kansallisen altaast.
Toka nyya reitti ois Bärtsin tšyrkan ja Tähtitieteellisen välinen köysbaana (ei sotke trafiikkii, muugikset ei lankee kiusauksiin, Penkereen piiriin ei tulis ruuhkaa), mis taakse jää Hesarin stadi bai nait, ohitetaan jo ennen Hagiksen tordsii bingomestat, Tokoin parkist kuuluu räävärokkii klokun ympäri, Longikselt hittaa lohikäärmerutsuskabat, sit tullaanki tsaarin Hesaan (mihi tartttis föraa lisää pului) ja spärrataan faarttii tos Mantan kohdal, et folkka ehtii tsuumaa. Tähtitornin maaston gamlaan nurtsiin kandsis byggaa muutaman holen golfkendsu, ku poppoon klabbit on tšittaamisest puutunu. Sit vois jatkaa sähköbilikal tai miksei tunnelipeffamäkee tai mäkikotkien muovibakkee Kaivariin, mis ois marttiiniparasollei ja uima-altait (osa tietty ansareis).
Sit on niit fotoi alibikseen näppäilevii kansiksen opei, ku änkee viidenkympin rundille pitkin Manskuu (Arkaadianbakke, neljät museot, Finlandia, tohon Larin Paraskelle vois järkkää kalevalakarkeloo, ooppera) ja Paavolt vendaa tšiigaan Sibben monumenttii ja Temen tšyrkkaa. Sit ne slepataan dallaileen Kauppatordsille ja siunaileen Espan buidujen hintoi, jollon henduun kandsii tokkaa kirppiksien adressit. Mä nään itteni peskis plisaamas kalakukkoo ja mämmii Keisarinnan stegul. Toka mahis ois stannaa litsgi syrjemmäl venttaamas, ku opas föraa sardiinifongarimarttakertsiläisii tšiigaan, kuin tääl stikataan tumppui. Jot tällasten mailmanmatkaajien odotukset täytettäs, olis joko flytattava Vantsguu tai sit sgrabattava Gresast tai Taivallahdest Tölikanlahteen kanava, ku kaikis stadeis on keskel joki (yks jenkkimimmi vaati fyrkkoi takas, ku sei tuhansien järvien maas nähny tammikuus yhtään järvee).
Vaik turistit toiski tänne duunii, saaks täält sit enää mitää kunnon šaggaa (ees tiskin alt), ku raflois on tyyrist kyisiinii, kiskois jenkkiläist faast fuudii (makeen valkosen pöhösemlan mellas jauhelihapiffi!), muugikset pyörittää etnomestoi, hotškujen menyys on lapinherkkui ja kuppilois härmäläisii perinnesafkoi, joit stadilaine ei saa ales (mun faija st oli ääliöö pistää burarii bregun päälle eikä se skruutannu karjalanpiirakoit)? Tarttee kait hamstraa ärtsysoppapurkkei ja knekukaakkaa ja toivoo, et ees kesiksel mökkiläiset turvais HooKoon sinisen ja sais virka-aikan lypsettyy iha tavallisen ammun milkkii.
41 Skotataan kovil
Oulun fogelitarhan höönien kolaamissyyks on paljastunu styylaamine Stadist förattujen šarmööripulujen kans. Vissiin sikäläisest taajaväkisest yhdyskunnast meinattii urbaanii metropoolii tai Perämeren Venetsiaa, ku tervaporvarit fongas Stadist pului Rotuaarins komistukseks. Mut matkamuistoi snutanneet ei tšennannu flaijaavaa rottaa: jo viiskytluvul tääl tiedettii, et tubi ja polio muhii puluis ja ny sit viel höönaruttobobbaki. Spurgu on iha immuuni: ”Hollaa Stadi snyginä, skruutaa pulu päivässä”, mut Pulu-Pulliainen riemastu: ”Helsingin pulut pitäisi laittaa Newcastle-tautisyyniin.” Joha Stadis palattas tarkastusnaisten aikaan, ja kait Aku Ankan byygaklubi rupee stikkaan tipuille sukkapukui.
Toka Pulliaisen välkky kyl passais: ”Kanafarmareiden pitää välttää liikkumista jalkaisin tällä alueella (=Statšan seutu ja Bärtsi), mistä pulut oli Ouluun tuotu.” On sitä böndel painajaist: ensteks riehu kettugimulit, sit tuli dorgille ammuille porttari, ja ny Stadist saarnataan ku Turmiolan Tommin markkinareissust. Kylhä jo provinsseiski tšennataa Bärtsi Hesarin tatjaanoist, Kurvin kulmast, Hagiksen tordsist, Linjojen bingoist, snutukrääsäst ja kuumist videoist, Penkereen piirist ja Lintsin härveleist. Parast oiski merkkaa hela kovapanosammunta-alue keltasil puluvaarakolmioil. Sit voi paljasjalkaset kuherrella rauhas Eltsus, ku saviinit ei enää förais mersujaan parkkiparkkiin. Vasikselki gimmat säästys klemmareilt, eikä Pirtin porttarist vinkattas kimppaan lesaileen Ildist. Hagiksen tordsilt starttaavaan rauhanmarssiinka ei tultas Laitilan linjuril, eikä Lintsil Dav-jädel ois menekkii (ja ties mitä soopas on se vartti kosteuskräämii). Jos joku sontsaton erehtys jäämään turistitreeast vegs Karhuparkis, vois Bärtsin brankkiksel tai tšyrkan tornis ristoreippaat stondaa ilmavalvontahugis.
Mut se oululaisviherikkö meinaa vissiin vielki niuhompaa linjaa, ku se varotti dallailust (vaik bulimpi mäsishä sitä on landel steppaa ekoliukumiinaan). Tää stadilaisten salainen ase smyygaa ja hittaa ku täsmätorpeedo heti, ku Lappoonia-stoge öpnaa dörtsit ”Assal”. Biljariin kandsis pränttää:
1. Älä skruutaa Steissin feodoroffii platformil, gartsal tai ”Rautiksel”.
2. Älä tšittaa terassil.
3. Älä huuda hendu sojos: ”Pulu, pulu!”
4. Älä skotaa ärtsybösal.
5. Painu Statšalt suoraan tuubiin: Gresas kalakaijoil on ilmaherruus, Mellus varikset ja harakat on jaagannu pulut ostarireviiriin. (Tarvo skutsis.)
6. Jos fyrkkas böllitään, Karjan onneks -fabriikin pitsgul on Stadin plötseimmät syöttöpulut, randsunotsgil mahtuu halstraan vaik bluffifogelii.
7. Muista: pulutäti on pahempi ku namusetä höönafarmarille. Älä siis skotaa harbyijaa tai hippii Hesperiankadult tai Lintuvaarast.
8. Sä saat siipees, jos sä sanot gimmaa höönaks, katjuuša kujertaa kyyhkyläisest, donna nostaa nokkaans pulust (sä oot siit aku-aku), mut Tölikan starbeille puluna bjyydaa ainaski kaffeplöröt ja bebeet, mis on pääl puluryynii.
42 Kettinki vai surmasprei?
Pitkäst aikaa mä satuin ookaan busal (kuusvitos Aal Kaisiksest Gresaan) ja luulin enste, et molin jossaki böndelinjuris, ku fönareis oli gardiinit ja toosast tuli tangokunkkuu, spuglausposaa ei kuiteska ollu framil. Mihi niit gardiinei Stadis oikeen tarttetaan? Eihä busas saa skruutaakka, et pitäs sit Matkahuollost tšöbatun hillopossun jälkeen vetää henduist pahimmat sokrut vegs. Onks ne gardiinit sit jotaki tasa-arvoo, ku tuubis reissaavatka ei nää maisemii? Vai oisko tää samaa trendii, ku ollaan taas skuruiski palattu viiskytluvun sporiin, sillonha gardiinidösal ois voinu ookaa vaik Neukulle hyyrattuun Porkkalaan. Nois gamlois raitšigois on neki hyvät pointit, et niit ei o kollit spreijannu ja et saa fortuskan auki. Sit krigukorvausten jälkeen ku elintaso rupes höijaan, tuli nailonrubaškii ja skuruihi noi bulit fönarit, ja taas folkka svettas. Ny vissiin gardiinin saa kiskasta eteen, ku suulaa/ramasee nii rutost/viereen on ängenny plötsii jengii, ku uhoo eilist birraa ja kynslaukkaa/ turistii landaa suoraan lentäväst kalakukost/jänkäsinkku pitää tätä senssilinjan. Tietty sit viel on fundsattu ahlämimimmeiki, jos vaik huntu on unohtunu haaremiin. Ny on joku komitea saanu globoons, et busatki pitäs varustaa turvaremelil - hyvä ettei skuruist on ollu juttuu, ku seksaski joutuu usein stondaan. Kyl tääki vissiin viel nähdään, nykysinhä jo beibit köytetään tšärroihi tšittaan kypärä pääs. Ku ne sit pääsee treenaan dallaamimst, pampperssien päälle stopataan lätkävehkeet. Ennen vanhaan faijan felol opeteltii skujaan tangon mellast ja polvet oli alvariins ventteil. Mut siin oppi kantapään kaut, et ku törmää johki kovaan, niin pipi tulee. Jos tält klaselt elämän skolas skraappaa, ei snaijaa, ettei mummoi passais mukiloida.
Mut muutki ku gammelit on ruvennu paneen hanttiin. Felot, muovipulkat ja mummokiesit on pakko vetää vaijeril kii liikennemerkkeihi tai ties mihi hantaakeihi tai stelninkeihi. Biligois on piipparii jos jonkinlaist. Meidän trabas melkeen joka dörtsis on ööga, saranatapit, varmuuslukko ja kait kettinki, hurtta ja täysturvahimavakuutuski, sit viel koko byggaa rundaa kakskytneljä timmee vartiointifirman porukka, ja vaan yks portti on päiväl auki.
Ne tasa-arvon ja (itä)eurooppalaistrumisen kailottajat on petannu turvabisnekselle bulit markkinat: jos joku meinaa dallailla yksin Stadis, on oltava karatekertsin putkikassi ja fikkas tai veskas punast ja dövaavaa spreit, pilli tai muu sumusireeni, mustats pörssist nyrkkirautaa ja muut järeempää kamaa. Fakta vaan on, ettei ketää hotsita painuu jelppaan, voiha äänes olla vaik kloku (viritetty nitrohetkeen), kännykkä (”Haudi, mä tääl vaa. Kuule, ei mul ny o mitää asiaa. Mä skulaan sit taas. Tsau.”), kiskan kassal vinkuva visa, liikennevalot tai sit valvontakamera on kytkeytyny päälle. ”Siellä piip, täällä piip, joka puolla piip-piip…”
43 Ain on aihet
Vastapäisen byggan tatsil firaabeligosari hissaa flaguu. Kloku on kuus, räntää painaa laakan 17 sekunttimetrin styrkal. On härmäläisen kulttuurin päivä - ei siel mikää makaroonimambo pärjäiskä. Mut mikäs on treenates, ku on finskin sprookin (8.4), duunin (1.5.), pesunkestävyyden (12.5, Snellu ei siis o fyrkan päivä), flaggan ja bögenskrivauksen (10. 10, opuksii voi sit palautella bibluun Lainan päivän) pippaloo. Hurreil on vaa toi Braittenfeltin kragiksen päivä, jollon ne sai dunkkuuns. Pian kait tšinnarit, mudikset ja muut snadit porukat rupee aukoon haaviins (kalottijengil on jo joikajaisens, ja ählämit vissiin puuhaa koko ramadanii leediks, et saa lintsaa duunist ja bailaa grannen riesaks). Stadin synttäreille ryysaa janarii, ku treean skurul saa ookaa tollon pommil. Onneks sentäs itsenäisyyt fiirataan talvel, frysis kaseeraa kummast folkkaa telkkarin viereen.
Mä räknäsin, et allakas on 15 virallist flagunhissauspäivää plus vaalipäivät ja pressan eka duunipäivä. Arkaadianbakkel on pöytä koreen kaks kertaa vuodes sen kunniaks, et folkka työllistää muutamaks kuukaudeks. Tääl reissaaville eliittimuugiksillekki veedrataan flaguu. Bisnesmailma on järkänny hissaukset mutseille ja faijoille (non osannu varautuu haaremienki varalt: meil on äitien päivä mut isän päivä, ennenhä mude yleens tšennattii mut fadekandei…), veteraanei on kait niist turha kruusaa buketeil tai aaftöršeivil, tšilarien rumbautus saa piisaa. Mä veikkaan, et seuraavat on toi gimmojen päivä (8. 3. sois jo, jos Siperiaan buugailu ois jatkunu) ja skidien päivä (7. 10., ei kelvannu tšyrkan viattomien lasten päivä. Muutenski noi pantafolkan pippalot on kärsiny inflaation, keväisin non mökeil haravointitalkoopäivii.). Sit on tietty demokratian vuoks pistettävä vetään kundien päivä ja saatava ekstraytyy gammelien päivään (kaikki ei ehtiny krapinaan, pyhäinpäiväläiset ei enää järkkää bilei). Nipponis niil on gimuleiden (3. 3.) ja tsalien (5. 5., jollon bisneskset on stop) päivä. Intias brevui dilkataan jos muistetaa, ja non kekannu sesonkiterkut (seasonal greetings), ku on ain passelit.
Uuämmäs on Yykoon päivän flagu korkeel, toistaseks ei viel o lanseerattu Eeuu-päivää, et samppakaljal ois menekkii. Mut onha meil kansainvälist nälkä-, aids-, elukoitten jne. päivää. Budjuis piisaa häsninkii, ku jo ennen loppiaist Eltsuun ilmesty mämmii, ja folkka slumppaa sunnuntaikski ärtsyy ympäri vuoden. Ennen tippaleivät, jätskikiskat ja ilmaboltsit tuli vapuks ja meni sen tien. Yks vinkki oli kans Kurvin tšöt-Eltsun fönari: sen höörnes stondas puol vuot torkattui vihtoi ja anran kapakaloi. Mut on nykystailis jotaki hollillaanki: ekaks frendin päivän voi vaglaa, kandsisko sit karkauspäivän kartuttaa garderoobii vai fiirataanks jo seuraavaa faijanpäivää.
44 Sitä smyygaa himaan ku himaan
Tos keskiksel kerkis syynaa, mitä kaikkee postiluukust oikeen tippuu. Näin visanvingutusaikaan sitä on iha haavi auki, et mihi kaikkii kertseihi sitä kuuluu ja on niin jässärii et. Ku dallaa brillit nesal, pääsee Instrun kantakundiks ja nettoo breivei ja alebiljarei vaik etelänreissuihi. No, passaa se snadist tokkaa takas, onha tuplil hintaa. Entäs ku budjus tos bregun ja smören slumppaamisen välis skuttaa lodjuun slibarin, mis froogataa, paljonks aplareit kopas on, nii saaki himaan joka kuus Me-tsaittarin ja henk.-koht bonustiedotteen. Ku mä kaverasin täst Juhalle, se sano, et tollast kultast klitšaa tarttee ruinaa ja et se bungaa. Mul kävi kait tšägä, ku mä satun dallaan tsyfelle nyyan Valtsun avajaisiin. Samanlainen viuhka mullon vissin ollu paris klaidulafkaski, mihi jässäril pääsee moodenäytökseen ja sen jälkee saa trendistailist parikyt prossaa rabattii.
Sit on jokasyksyne riesa toi gasetojen tilaus. Kerranki kuvertis oli ei- ja jaa-kortit ja -kuoret, brevu, kolmet broššat, safkareseptikorttei, pikalahjareklaami, nyyan kundin parit edut, muutama lotterislibari, tsaittarin hinta tartti slöidaa framille sedlast, sit jos halus jonki kylkiäisen, pitki kliistraa tarraa johki… Iha vitsiks motin askarteluoperaation jälkeen lukuu yksin tsipalein: 23 pabruu ja sgrabaustöhnät. Hollaa siin ny hima snygin.
Oma stoorins on noi alvariins tippuvat legurisentraalien, naturabuidujen, döfis-aku-kräämihoitsujen ja flesunjahtausklubien infot: välil kauris on myrkkyy ja tarttis skruutaa jotaki Antarktiksen levää (se ku puuttuu Härmän safkast), välil taas just finskis ternimilkis on ytyy ja draivii. Tambuurin permannolt hiffaa viel kaikennäköst reklaamii: just täl plisul permis on ens viikol neljä hunttii (ku se grannefrissal ei o kortil vaa kaks ja puol ja häpi auöl viel prossat vegs). Sit rojahti Bilteman ei mikää kärpässarjan vaa ainaski puolen kilon puntta. Fundsais ny jengi ees liitte: meidän byggan garaašist on hyyrattu enimmät mestat vegs. Šaade vaa ettei enää pabrunkeräyksest nettoo klokui ja mekaanoi.
Mut on sellasiiki slabareit, ku tekee glaiduks: joku on kekannu rahtaa böndelt juureksii ja egui ja katinsantaa ja föraa kamat himaan torstai-iltasin - ennenhä janarit tšöras pitsguille hespoil ja pakuil plisaan podlareit. Gamlaan pesotupaan on jengi perustanu skutsarin, felokorjaamon, jotku tvettaa mattoi, jeesaa remonteis, steedaukses ja beibitšittaukses ja samlaa kirppiskrääsää. Siin taitaa olla työttömien porukka, ku brevus ei o juppikännykän eikä faksin numeroo.
Kliffoint on, ku saa brevun tai kortin frendilt. On se iha toist ku skulaamine: skrivatun lesaa useemmanki kerran ja pistää kortin framille. Sitä ku tšiigailee, fundsaa, et kamu se vaa suulaa, skiglaa tai skimbaa, ja et tää kortti on vast förssaa, mitä se jutsgaa, ku treffataa.
45 Vesternien kevyt ratsuväki ja hurttahyyry
Sä oot ruti.
Mäen enää leiki sun kans.
Mun broidi antaa sulle turpiin.
Mun bulibroidi tokkaa sitä daijuun.
Mun faija vetää siit senkat.
Mun fade on bamari ja föraa sen lusiin.
Mun fatsi on joulupukki eikä se tu teille.
Vaan tosi mamikset huus mutsii, ku ritareit oli jokaselle varalt pilvin pimein. Tollon skittafigyyriset mimmit ei päässy ku snygin kundin fölis raflaan, mut ne saatto nettoo skurus platsin, ku skidit skolebiljaril stondas. Sit Eddiest ”Hommist haihtu hohto, ku friidut rupes käyttään sukkiksii.” Ja raskaast kundit tän ottiki: tuli uniseks, hippikutrit, -päärlut ja -kauhtanat. Sivarit oli jo valmiiks pehmoi, ku himavääpelit lykkäs tiskiborstan ja damsyygarin henduun. Sit ”hypotenuusa poikittain” -kurssilt šyndattii Kättärille tai Telakalle ja toipuun isyysleedille, et gimmat ehtis hoitaa ne kiintiöjobit. Pian klenuritki tšennas kundien avut ja sano ku Laukki mutsins nyyast daagikses: ”Mut hakee yks Tapio. Sillon kissa ja ulkovessa ja se asuu Pempööles.”
Ei tunnu noil yhekskytluvun femeil bulitbroidit olevan kurssis, ne ku ite kneggaa, lyftaa punttii, skabaa seipääs ja raparallis ja on jonos inttiin. Niil on teräskorviksii ties mis ulokkeis ja pintaa lyöty kuvii ku skönel tai tiilenpääopistos. Litsgi blyygimmät ja nynnymmät visiteeraa ainaski bodaus- ja budosaleil ja ronttaa alvariins Meidokanin sekuu. Sit on buli jengi gammeleit ja mimmei, ku ei dallaa gartsoil iltasin, stoijaa tšiigailemas budjujen fönareit ja kaihtaa tunneleit ja busakatoksii, ookaa pari pyskää skurul ja hollaa tiiviist kii veskast. Bamarit plisaa niille dövaavaa spreit, pillei ja sireenei, mut onha se nähty, ettei ketään lotkauta korvaanska (meilki päin yöl parkis saa iha vapaast kiljuu jelppii ja biligoiden piipparit musiseeraa, mitä ny joku goisult herätetty stengaa fönsterins) eli se siit.
Mitäs jos joku kekkais hurttahyyryn - onha bulis mailmas noit kavaljeerisöövissei. Tai sit ois buulaakidoggei, mil ois lukkari iltalenkeist (snadina me käytiin pyytämäs, pääsiskö grannen piski yyt). Hunde medes sitä hirvais vaik draisaa fyrkkaa seinäst, oikasta parkin läpi ja ohittaa terassit. Levariseuraks siit ei ois, mut kiskajonos se jelppais kiilaan, busas se kuolaamal tai lopponii krapsuttamal raivais platsin, fattas ja pankis se sais klabbinlyftausmestaa söökaamal faarttii pabrujen pyörittelyyn. Ku rakille tšöbais leveen spiguniittisen pantan, tupeerais niskavilloi tai lyftais ne geelil borstaks (kuka ny fritsuliinal, saderotsil ja stifloil pyntättyy studais), sitä voogais vaik rundaa taiteiden yös. Jos kavaljeeri bruukaa vispaa svanssee, kandsii omal palsal jemmaa toi etikettifiba. Eihä sitä Stadin valois ja varjois o tullukka dallailtuu sitte Etykin ja öljykriisin pimeen keskiajan.
46 Tsombit skimbailee
Tuli täs skrivailtuu Stadin hissaa ja muisteltuu, kuin ennen vanhaan skurus skidit ja hundet tšittas famis ja skolabiljaril stoijattii. Gammeleit passattii ja kruusattii, eikä kovaka kundi aukonu päät maikalle. Mut ny vaa starat on hööveleit daameille, vaik harvaha sitä enää svaaraa tattiksel. Turha siin on skolee tai himaa morkkaa, kato, ku nykysin ei enää iisist hogaa, onks tyyppi eilinen teeri vai lossaaks se. Sillon ku moltiin kansikses, kaikki ainaski Tsilarin stooreis metsgas skitareit ja pisti fyrkat nonareihi. Ny sitä hillutaa limsadiskois nii stydis spakkelis et. Ei sitä stailist honaa, onks ribari förbii ja tarttisko teititellä. Sitä on 23 täyttäneiden diskoi ja tietty nitropleisei. Eihä niihi hirvaa painuu ilman, et vohkii skidien karvaproteesin, korvikset, antennipantan ja lyö parit siirtokuvat. Mut tää on vaan pintaa, röntgenöögal hiffais tosi tsombei: on silikoonii, piilolinssii, laaseril on ympätty parit geenit ja pumppu on kolkyt vuot uudempaa mudellii tai piuhoist ja spiraaleist tulee ekstradraivii. Sit on viel toi heftamania, vaikkei kankus o ventin venttii. Ku on oikeen böbi, pääsee iisimmäl, siks gartsoi näkee skitsoi tyyppei, ku praataa yksikseen snadiin lodjuun, mist ne lyftaa framille antennin. Onkoha ne teologei vai ufovahtareit?
Parast son hollaa tollaset tyypit vegs trafiikist, ja siks Sitiin onki byggattu vilt gongei. Niis on metka fiilis: valkoseks moklatut seinät, katos telkkukameraa, snadei kopperoit, mis plisataa hodareit ja ruttusii kledjui meid in Honkkari. Ennen mailmas tollasii pilttuit oli stanjois ja messulooššein. Ku tyyppi meinaa steppaa rullatraboille, ne hyrähtää skulaan, kamera vendaa infrapuna-auraan ja näppää pärstäkertoimen, ja dörtsi öpnaa hövelist itetää: olmi numero tonni ja risat on tänään pari minskaa myöhäs. Mihi sitä tokkais portsaritiian? Mut turhaa sitä söövissist takkais, tää on sitä tasa-arvoo eikä kellää o kanttii ryppyillä, vaik kolmes sekuntis ei klaaraiska dörtsist tai ylätasanteel muistais slumppaa metrobiljarii. Gamla Stadin friidu kyl fundsaa, kuin joku Hyrsylän mutkast nettoo valtuustoplatsin, vaik se mainosti, et soli flytannu muualt ja bytsgannu jässärii. Vissiin son niit rotutsombei.
47 Viskas & kasvis vai Ruubenssin uhkee
Teperin stanjan reksi sano, et sinkkunaismaikoil vast on tosi luksus elintaso. Silt itelt oli sgremma šingrannu ja se bungas neljäst skidist. Ku soli viel jiftikses, se bruukas tšittaa Elielis meidän hurrin ja latinan maijerin kans, mut sit vaan Ainol ei huomenis ööga glenssannu ja frisyyri oli räjähtäneen näköne ja se piti alvariins pistareit ja kuittas ne seuraaval timmel: ”Monet ei taaska ollu lesannu” (ei se vissiin ees ollu viittiny vilasta koko nivaskaa).
Femivinkkelist sinkun elos on hohtoo: ”Jos moisin vapaal jalal, mä skruutaisin vaan luomuu, kävisin bikkaamas ja päiväjortsuis…” Kesäleskil vast fantsui idiksii piisaaki. Mut ite meininki mimmeil on iha toist sorttii, jos vaik painuttas duunin jälkeen tšittaan murulle. Niille toi stunden vumens lib meinaa joko kafeet, mis on torkattui blumstereit, tupsuportierit, gamlaroosa salusiinit ja viiniläismööpelit (tommoseen mestaan ei kundeist eksy baakkelssille ku aamuteeveen juontajat ja pantakansa), tai sit pektopah on reformijengin putkimööpelihalli, mis bamlataan itubanttiksist ja hivenkrempoist. Taitaa avikses rähjääntyneet fundsaa, ettei sinkul anopin foto morkkaa piirongilt, vaik pistäs liksapäivän elämän risaseks: öpnais Viskas-purkin akananäkkäri- ja posatšaikkabrunssil.
Mut onneks on optikon tarpees olevii kundei, ku šinksaa konttorirotan jos ny ei iha karmeniks nii ainaski ronskist marilynin mitat täyttäväks. Gemelin juju piilee bulis ja punases. Eli tokalle treffille tuli pakit yhelle kännykkäjupille, ku bjyydas Olymppiaterminaalin kuppilas Spraitit ja valkoset bebeet. Vaihtopenkille flytattiin seki överiks vetäny petteri, ku ronttas duuniin parikyt auringonkukkaa (saiha sit grannet tšiigailla puskaa balkkaril). Rotukundien stailiin kuuluu toppalooššimestas fönarin viininpunaset gardiinit, eikä sitä tšiigailla gartsalle. Tollases pleisis stooliki on XL-kokoo eikä menyys o kevytkuihdutuslaarisorttimenttei. Meininki onki, ettei jatkoille painuta nakkikiskan kaut. Mut täs vaihees poikamiestytön kandsii skarppaa: ruutubuurtyyki, kynttilä ja pasta tai pitsa skvalraa ketšupstailmerkonoomist, ku on fongaamas nyyaa pyykkerskaa ja steederskaa skidiryytalle kehäkolmosen aravaan. (Jos gartsa gimman sydämmeen kulkee kurvin kaut, seuraavat tärskyt on safkiksel Mäkis.) Kimurantimpi guldis taas tekee treffit johki höörneen, mihi näkyy Nikolain tšyrkka, Stadikan torni tai Lintsi. Sit dallataan esmes Lautasmatkoihi tai johki himašaggamestaan, mis saa santsaa. Jos tollon ei viel globos klokut ringaa, niin sinkku hittaa ittens flygaavast kalakukost. Huomenis sit šlaaffit jää lyhkäsiks: gosari ei o föraamas vegs huhtikuun snögei, vaan lauri starttaa polleen Massei-Fergusonnii ja meinaa kuittaa kunnanbyroost akankuatorahhoo.
48 Gimmojen päivää fiirates
Olis siin gimmojen päivän lanseeraajil, noil Neukkulaan päin bokanneil ollu tapittamist, jos nois aanannu, et femit ite on viel pestaamas piikoi. Idiksen lyhyt hissa on tällanen: enste ne pisti kundit tiskaan ja steedaan (non jo böönautin jälkeen šingrannu), sit ne halus toukan muttei siipiveikkoo, eikä liksal herunu enää sossust himajelpparii. Sit tuli lama ja freonit, muskeliveneet ja kaakkikännykät rupes oleen aut ja pätkäduunipiika in. Ny onki sit fundsattava, passaisko huusholliin ostarin höörnel hengaillu työtön, Virost tai Vantkoist smuglattu alemudelli vai oisko siirtomaašaffari tosiluksust. Eli kelles oot valmis tokkaan himanykkelit? Ennen vanhaan gammelit buunas ja puleeras, ennenku ne bjyydas gosarin tvettaan fönsterit: latariha vois skvalraa, kuin tšitigaa huushollis on.
Ny meiningis on iha anraamalli: skideilt menee viikkikset, ku pestikihnu petaa bunkat ja damsyygaa. Mutseilka ei o motkottamist, eikä himahotlas saa staili olla ku lattialuutul tai rättiväsyneel, vaan on tšitattava kiintiös ja kuntosalis bungattava, et skuurausflesut sais lemput. Tää Härmän systeemi on fundsattu viel danskmannienki touhui huisimmaks, ku piioiks sen tasa-arvon takii räknätään kunditki, ja hommelit on hoivast remppoihi. Tällai putkimiehet on mutsin jelppareit, ja steedaus iltapäiväsojojen kans kattaa vierihoidon. On siin tornihaukoil vaglaamist näis uusis kuviois ja vissiin ne heti lyö poikamiestytön otsaan stemppelin ”uusavuton”.
Turha son näppää fotoi Punasen tordsin (sen ektan) luutamummoist, sama staili on koht näiski maisemis. Ei o ihme, et Arkadian bakkel gröönat griinaa: Härmähä on pian mallimaa: bissemestaan ei enää heltii starttifyrkkoi, pitsat ja burgerit on ales, susiraja kulkee pian Kaisus, muual kuskataan pirssikyydil. Flesoille avannos simmaamine tekee eetvarttii, ryppyoperetit järkkääntyy Räävelin šyykiksis. Nyky- ja eksduunarit tšittaa arbiksen tietšigan inssiajos, et ne pääsis nörttitiimiin. Verokarhu jahtaa vikoi villei ja vapait kompuksiin jynssäreiks ja jantusiks kledjuil tai ilman.
Taitaa se Työläisäiti olla vinkki ekofamilin huushollihommist ens vuostuhannenvaihtees. Eihä siin sanota, onks hursti oma vai härskaapille tvetattava. Gimuliki voi jelppaa mutsiins tai sit son ansioyhdyskunnan osakas, et sil sit parikymppisen ois praktiikkaa ja oikkarin ja kauppiksen pabrut hendus, ku se hoppaa eurotogeen.
49 Eiran ja Kaivarin raukoil rajoil
Arkadian bakkel sitä on heitetty hetulaa, ku Härmän reviirei meinataan dilkkaa uusiks. Kongoon reissates joutuu pian fundsaan punanen vai vihree linja. Manses ne griinaa, ku oobulaisten Kakolalt menee läänin status ja ne voi vaik joutuu lusiin jehovien tai kehruuhuoneen geilin kans. Stadilaisii taas liippaa toi Bakmannin välkky, et Stadin friidun duunimesta flyttais Hämeenlinnaan. Tietty viel ku virolaiset metsgas fisui Vantsgust, Vanajan randsus stoias jo stenubygga, ja ennen Molli-Jorii Sibbe šyndas hittilistoille. Sit leuhkitaan viel tol ekal stogeradalki: kato, trafiikki skulaa eikä muut ku suuntanumero eteen ja kurssi tonne skutsiin. Siel on pisteltävä monet kaurikset, et se kynttäis metropoleille: porukkaa on saman verran ku Hyvinkäääl eli siin nelkyttyysaa. Mut täältäpäin mellas on toi takaböndelt flytanneiden vyöhyke ekskirvulaisten Kervo, eikä seutustogel pääse ku hamstraan särviisii, niin ku ennen mailman aikaan, ku gaffeleis ja knivuis stoias Riihimäen rautatieravintola. Ja siks toiseks reissu tyssää Salpausselkään, eihä Stadin kandsi törsää fyrkkoi ja byggaa hyddoi. Lahdes niit on ainaski kolme, mut Hesast päin tulis ryysis vaik skvettoi olis parikyt. Sibbolaismetsgaajil on kanttii pistää hanttiin, ettei Jämsän gubut rupee tehtaileen kapakaloi, ja vaatii skoleis pakkohurrii, ku söövissi anral ei skulais ja pabrut valuis hämäläisen lungnist härkäteil.
Saa sit nähä, kuin maffeiks tuppukyläläiset tulee, ku hela lääninrempan meininki on puffaa bisnest ja kulttuurii korpisenttereis. Kait ne mankuu lisää lääninartistii, yliopistoo, sinffoniaorkkaa, fritsuun lääninblummaa ja -elukkaa ja vekslaa relssit niin, et pentti Oobust Pietariin kurvaa sitä kaut. Kinuukoha ne osingoille tos eurokaupunkitouhuski? Ainaski Vantsgun lentsigameluun jelppais, jos tupoleffit landais provinssiin, ja siel ois läänii punasille tordseillekki, ja täähä skuffais Lammin vitosen trokareit. Manselaiset diivais, et ne budjaa lääninruustinnan grannes, ja siin ekstaasis Hesast vissiin jupit ja heittojätkät häippäis Hervantaan.
Ku Stadist sit tulis syvää etelää ja ultrarajaseutuu, Bärtsin Frälläkän bregujonot sais janarit sgramlaan jylarihivakoit. Eihä tänne enää eksys ku Räävelis hamstrausreissul piipahtaneet ja neki tšuppais mummokiesiletkan Lentävään kalakukkoon. Mut jäähä meille sentäs slangi, se gamla ja Stadis syntyny, ja tietty Manta ja merijellonat.
50 Ku Juha šingras ja drikattii tšyfet
Ku pomtšiga kletraa sproogaan, jengi venttaa, et vikan duunipäivän rengnaa lällyy fraasii ja blumsterii. Mut tšennaaks se nää hanttarin jobit? Böget tšärraan ja rondille klitšuun tšiigaan, hiffaisko sitä passelit mestat. Alvariins siin saa skarppaa, hogaa juitsut, käyttää globoo, froogaa ja pistää tšupiks, ku oorningist ei hittaa, mis just se kniiga luuraa. Snygilt pitää lagerin näyttää: plootulodjut boseen, bökkerit raadiin, tsaittarit kuvertteihi, valot vegs. Sit on tšennattava biblun sprookkiki: on avoo, rotundaa, monttuu, hooärrää, hetekaa, läystäket, reppidissii ja herraa siel ylhääl. Ku hoksottimet skulaa, ei skagaa ees, vaik Helka streikkaa.
Mut kliffoint on, ku homma on reilas, tsomikses itten kans hoidettu. Siithä se jengihenki börjaa ja levii. Sit kait bossitki snaijaa, et ainaski ny ollaan tattikset skriitaa.
Sitä on sori, ku frendi šingraa. Mut Stadin friidut tietää, et viimestää huggen vodal treffataa ja bamlataa. Passaa kait toistenki venttaa, et dörtšille knakataa?
|