FUNTSAUKSIA HERULISTA
Nyt kun on tullu dilleks, vanha gubbe tai gäbä, eikä tartte tsiikata klogua ja tsubata Konttikseen duuniin, niin on aikaa funtsata, kun kundi budjas Heruliss ja stadi oli snadi. Stadiahan byggattiin kun Heruli eli Hermanstad jo oli.
Silloin blääsättiin tai snakattiin tätä oikeata stadin kundien kieltä. Nyt on kivaa aikaa iskeä legendaa.
Talot oli kaikki puubyggejä ja vodakin piti draisata pihakranusta embareilla himaan ja roskikset_vietiin laskikseen. Skitu oli pihabyggassa konitallin yhteydessä. Se oli kalsa pleisi sitata, nimittäin se skitu. Tuli snökeä tai vodaa niin sinne oli luffattava Demari fikassa (ei pluggaamista varten).
Gartsat oli rundeista stenuista duunattuja. Olihan siellä snadisti skutsejakin, joissa leikittiin röövaria ja fasttaagaria. Keväisin bongattiin ploteissa ja joskus plutattiin. Tultiin himaan märissä stöveleissä ja bögissä. Fatsi veti fiilarit korville, muttei sentään pläsiin. Remaliakin tuli väliin. Raitsikatkin oli toisenlaisia. Niissä saattoi tsörata pommilla. Kun ne oli avonaisia, niin niistä pääsi hoppaa wege, kun kondari tuli lähelle. Se oli sen ajan liftaafista – oma-aloitteista – ja pääsi aina sporalla pysäkin, pari eteenpäin. Talvisin roikuttiin sporan takapuskurista kiinnipitäen plattarit klabeissa. Se oli jännää kiusista sipoottarille.
Muistan kun esat busat tuli Hesaan. Ne tsöras aina Arabiaan asti ja niissä oli buleilla bukstaaveilla Wimin ja Rinson reklaameja. Oli suurta festiä päästä tsöraamaan näillä, se oli todella rinsoamista.
Oli siellä snadia bärtsejäkin, joille me bygattiin hyddoja ja slepattiin skimboilla alas. Tulipa oltua oikeissa skaboissakin Alppilan hyddassa. Sieltä harva kundi hirvas slepata kun sitä; flygas 20–26 metriä. Siellä tuli otettua monet börjarit tai puolikkaat s.o. putos sittaamaan skimbojen päälle alamäessä, kun ne ei skagannu böijata tarpeeks tai tuli tasajalkaa ilman etunojaa.
.
Joskus duunattiin kimpassa säkeistä, joissa oli gresaa sisällä, painimatto, jolla sitten brotattiin. Oltiin Böhlinkejä ja Linkoja. Se oli sitä Olympiainnostuksen aikaa. Jokainen kundi halus olla Kolehmainen tai Nurmi. Ainakin osattiin ottaa Ritolat, kun koukku jaagas meitä avainpaukkujen takia. Kyllä
silloinkin osattiin tehdä jäynää jepareille.
Tärkein paikka Herulissa oli kuitenkin Simmis, nimeltään Kylis eli Byya. Sinne pääsi helposti Lintsikaa alas ja siellä sitten simmattiin ja smetskattiin skitareita. Kivaa oli kans bongata tukkien päällä luffaamalla tukilta tukille. Monasti plutattiin tukkien väliin. Mutta se Simmis, se oli gimis pleisi, vanha puubygga. Sen oli hyyrannut stadilta yks Jakobsonni.
Sisäänpääsy bungas kai tsygufiman, fimtsikan – ei se ainakaan huggea kostannu. Kun ei ollu fyrkkaa eikä fribareita, piti yrräta pommilla sisään, usein datsin kautta. Mutta kun se sipoolainen Jakobsonni hiffas tai hogas meidät, niin se koikkas aina meitä snadeja buleilla musareilla. Silloin vedettiin klabbit suoriks ja otettiin wildit hatkat. Se allas oli snadi ja matala n. 1–1,5 metriä. Ja sitt siin oli vielä snadi liukas kaltsi, jota pitkin siepattiin peffalla sköneen. Datsiltakin n. 5 metriä dyykattiin tai hopattiin matalaan sköneen. Kyll me oltiin dorgia. Ei bonjannut vaaroja. Mutta se voda, se vasta oli skeidasta. Tsiegurat siell vaan kellu. Ilmankos minäkin opin siellä simmaamaan, kun se voda oli niin tsokkista. Kun oli suulispäivä eikä holotnaa, niin folkkis venttas pitkinä jonoina sisäänpääsyä. Se kun oli ainoa simmis koko Etelä-Hesassa. Humulaan oli liia pitkä matka, eikä Blåbigaa vielä ollut. Keiliä samlas sinne Flemaria ja Valkaa myöden ja tietysti Gammelistakin.
Kuntsilla budjas kovimma jätkät. Niill oli aina jungot, keglut tai hugarit messissä. Niitä kyllä skagas. Ne oli kans kovia dogaamaan. Kun oli kieltolaki, niin ne slumppas sprenkkunsa trokareilta. Ne skramlas fyrkkaa ja slumpas mäsärän tai varpusen (= kermokeflisun) ja se oli sitten oikeeta virolaista spittaa, nittiseksaa. Fyllassa niitä sai skakata. Joskus painuttiin niitä jömmaan meidän byggan skeidaseen klideen tai klitsuun. Sielt ne ei osannut tsökata, mutt sen jälkeen mutsill oli tvettaamista kledjuissa.
Niist kundeist vielä: kun ne tuli Simmikselle fyllassa, niin ne riisu tsubat, krääsäiset kledjut ja pläägät tai boblat wege ja alko braijaa natskua. Jotkut oli blödejäkin. Ne oli varmaan skruudannu flesua tai oikeastaan Wilsonin pintaa. Toiset oli kleiniä. Ei ne mitään duunannu eikä tseenannu. Kyll niillä oli aina killaa. Ne snutas jostain pesetaa tai papua. Ja sitt se fiuna oli useimmiten litteissä taskukanikoissa, joita ne kanto fikkassa. Bytoissa oli vaan varpuset. Byijassa ne goisi grabbiksessa ollessaan botskien alla, vaikkei ne ollukaan roskisdyykkareita, mutt niillä oli niin kova bulttari ja varmaankin sökö olo. Joskus niil oli gimmojakin tai sussuja messissä, mutt kaikki ne döfas wildisti.
Oli niillä tapojakin. Kun ne otti snadit niin ne huusi "Holidai ja Giffengaalis!" Ne sanokin, että parempi snadi tuimis kun buli laimis!
Oli niillä yks aforismikin: "Biffaa buffa leffaan, niin buffa biffaa beffaa."
Kun oli gimis fiilinki niin ne sjungas että bärtsit raiku:
"On gimis kun on kesis
ei oo frysis eikä galis
on kiva dalsii skutsiss
kun kuuset gungaa ja fogelit sjungaa
ja pihka döfaa".
Mä muistan, kun ykskin kundi tömmas varpusta (kermokeflindarista), niin se huusi, että tsiikaa, kun kentlemanni pitää kiinni etiketistä.
Kyll jeppet, koukut tai sheriffit otti niitä usein boseen ja vei putkuun snarkkaamaan. Kun ne oli joskus selviä, niin ne skulas skrubua. Ei niill ollu ikävä mutsia ja fabulia. Joroissa ne joskus kävi talolla vetämässä pistoa. Kun ne oli jurrissa, niin mutsikin tuli mieleen ja silloin ne sjungas, että:
”Oi Mutsi, Mutsi,
oi stiggaa eldis lamppuun,
mä kohta, kohta delaan weg.
Valkoisen rigin
kai slumppaat mulle
kun kalsaan gravariin
mut sklepattiin.”
|