 MINÄ PALJASPOLVINEN
MINÄ PALJASPOLVINEN
Hesassa syntyneet kehuvat usein olevansa niitä oikeita paljasjalkaisia stadilaisia. Me muut ollaan sitten niitä junan tuomia statilaisia. Itse en oikeastaan kuulu kumpaankaan kategoriaan. Olen nimittäin paljaspolvinen stadilainen. Kun syntymäkaupungistani Hangosta tuli talvikrigun jälkeen slobojen laivastotukikohta, minut tuotiin kuorkilla stadiin ja silloin mulla oli lyhyet byysat ja polvistrumpat.
Niin kuin kaikilla hankolaisilla siihen aikaan oli äidinkieleni ruotsi, ja ekaksi vieraaksi kielekseni tuli aivan tietämättäni stadin slangi. Kun ruotsalaiset krigun aikana eivät tulleet meitä jeesaamaan, oli siihen aikaan paikka paikoin vallassa jonkinlainen yltiöisänmaallinen ruotsalaisviha, jonka vuoksi ei pikkukundin ollut hyvä puhua ruotsia. Minä opin suomea tehokkaalla hurreille turpiin-menetelmällä, mutta kun sitten myöhemmin lyseossa piti leesata sitä pakkosuomea bonjasin, etten itse asiassa osannut muuta kuin stadin slangia. Ope symffasi ja veti vilt punaista marginaalin ennen kun hiffasin, että leesaamalla Hesaria kirjaston lukusalissa oppii suomea paljon vähemmällä vaivalla kuin kun pluggamalla kielisoppakniigasta kaiken maailman alla-, ella- ja ablatiivejä.
Tokasta luokasta alkaen minulla olikin sitten kybä ruotsissa, kunnes ope vikalla luokalla kekkas järkätä kielioppikokeet, josta en päässy skraabaamaan. Sen seurauksena minulle tuli keskikouluspettariin kasi, mutta ei sitä spettaria multa koskaan kukaan muu kuin mutsi kysyny. Vanhaan hyvään aikaan mentiin puhumalla duuniin. Vikaan duunimestaan, jossa tein töitä kuin oikeat miehet, pääsin sillä, että kun mesu froogas jos tiedän putkista mitään, vastasin: ”Eiks ne oo niitä pitkiä pyöreitä joissa on hole keskellä.” Sitten se uteli vielä josko mulla on ollu ongelmia alkoholin kanssa. Kun vastasin, ettei oo, vaan mä oon aina saanu brenkkua kun oon sitä tarvinnu, se käski mun tulla huomenna duuniin.
Jotkut muualta tulleet bamlaavat kotiseuturakkaudesta ja spiidaavat kun muistelevat sen oman kylään maisemia. Mun kotiseutuni on tää Stadi ja parempaa mestaa en tsennaa. Mä oon elänny täällä yli kuuskyt vuotta ja tsennaan tän Stadin ku omat fikkani. Ellette usko, kerron kaikki mestat missä oon budjannu: Munkassa kaks eri kertaa, Kaivarissa, Alppiksessa, Tölikassa, Palskissa, Rööperissa, Pohjois-Haagassa, Sörkässä, Valkassa ja tätä nykyä Kontulassa. Häpeäkseni on tunnustettava, että oon budjannu kahdessa mestassa stadin rajojen ulkopuolella. Melkein vuoden Suomen Kongossa Maarianhaminassa ja muutaman vuoden olin sadan metrin vandaali.
Silloin budjasin Vantaan Länsimäessä, noin sata metriä stadin rajasta. Duunissa oon ollu Kampissa, Rööperissä, Hietalahdessa, Tölikassa, Pasilassa, Valkassa, Kumpulassa, Gammelissa, Viikissä, Alppiksessa, Herttikassa, Kalliossa ja Hagiksessa. Skolea kävin Munkassa, Valkassa ja Krunikassa. Jos joku kaupunginosa vielä jäi mainitsematta, kävin niissä varmaan kun tsupparina sotkin fillarilla pitkin Stadin kartsoja.
Slangisanasto on painunut knuburaani vuosien neljäkymmenen ja seitsemänkymmenenkuuden välillä. Se on sitä mitä siihen aikaan bamlattiin pitskuilla ja porttareissa, skolessa, duunimestoissa ja kapakoissa. Slangi on minusta aina ollut nuorison ja duunareitten kieli.
Kun pääsee tai joutuu herraksi, tai vähän isokenkäisemmäksi toveriksi, on vaihdettava kieltä. Olishan se tietysti kliffaa jos lait ja sopimukset skrivattaisiin stadiksi, eikä sillä juristislangilla jolla ne nyt skrivataan. Olis meikäläinenkin päässy paljon helpommalla luottamusmiehenä ja ammattiyhdistystoimitsijana.
Muuten olen sitä mieltä, ettei oikeata tapaa bamlata slangia ole. Se kehittyy käytännössä, ja enemmistö päättää aina valkkaamalla miten sitä bamlataan. Ei meilläkään verstaalla aikoinaan ketään symffattu siitä jos ei ne osannu behmeetä beetä tai geetä. Kun skramlattiin yhteiset lestit oli yks lysti sanoiko kundi, että brenkku on gutaa tai, että prenkku on kutaa.
Mä olen pakinoinu suomeksi, ruotsiksi ja jopa savoksi. Tää on mun eka slangijuttuni, ja jos päätoimittaja mut hyväksyy tulen skrivaamaan lisää. Eihän tällainen gamla starbu enää paljon muuhun kykene kun muistelemaan menneitä ja näpelöimääm
MikroMikon nappuloita.
Limppu, Stadin Slangi ry:n jäsen No. 1684
Julkaistu: Tsilari 2/2003:ssa
|