SLANGIA HAAPIKSEN STYLELLÄ
Tsilarin vuoden 2002 kipaleet ovat olleet kliffaa plukattavaa.
Käpiksen ja Kuntsin pillerin skulaajat tjennattiin aikoinaan kehä III:n sisä- ja ulkopuolella. Jokaiseen skapaan ei tartte hokkareita eikä standeja. Takavuosilta hittaa Hesasta pulimpien boltsien pomputtajii, kuten Namikan Villen korikunkut Valkasta. Senttarimme Vodet ja Penat ovat skrivanneet mm. Kultsista ja Ponnareista ja niiden styrkista raatajista, esim. Henellin Harasta tai Laitisen Massista. Sörkassa luudaamisen huippuja ovat olleet Luodon ja Purasen Olat. Mehdon proidien nuorimmainen Heikki ja Järvisen Jussi skrinnasivat HTL:ssä Paanasen Ansun baanalla. Kaltsi on ollut Sörkan kundeille himakentsu, jossa fanit saivat tiirata frendiensä treenejä ja skapoja.
Tähän tsilariin on funtsattu tokata muutama rivi Haapiksesta kipaleena södeintä stadia. Sen kentsun cennas iisisti siitä, että Wärtsilän puoleisessa päässä oli kusis döfineen. Slouganiksi asti lyftattiin breivien tervehdys ”Urheiluterveisin Haapiksen Kusis” Elannon puoleisessa endassa taasen stondas kiska, josta gamlaan kutaan aikaan sai slumpata prenkkuakin, joskin pollarit eivät myöntäneet blisaukseen muuta kuin plitikoita. Nyt kioskin tilalla on buli Väiskin pysti (Väinö Tannerin muistomerkki).
Ennen II maailmansodan skrakista Haapiksesta oli tullut Hesan duunareiden hernebollis. Frälssis purettin ja bytskattiin Alli Tryggin puideksi, jossa v.1940 Marskin johdolla paljastettiin Ässärykmentin muistomerkki. Ehkä pesiksen kieli kuvasi sotaisaa aikaamme. Itse matsissa milloin delattiin milloin flegattiin. Tosin ei koskaan oltu paitsiossa kuten futiksessa ja pillerissä. Koppi otettiin, muttei sinne jouduttu
kuin ääriharvoin. Lyönnit olivat usein ihan laitttomia. Sen sijaan matsissa oltiin messissä kaikin äänivaroin. Jutskattiin jokoboltsista, jossa lukkarit syöttivät aina väärin. TMP:llä oli Pappi lukkarina (Pauli Alhonen). Kotiutus ei aina onnistunut.
Niinpä pesis on ollut joittenkin urheilukurujen funtsauksissa karseen sotaisuutensa vuoksi yleisurheilua köyhdyttänyt pesäke. Tosin finskien tjäärnat, Steniuksen, Vilenin ja Lindholmin Raikat ovat kuluttaneet piikareitaan Työväen Mailapoikien tosimatseissa. Valkaman Jorkka skulas Iskussa korista.
Haapiksen kundien toisessa leipälajissa koriksessa liuta kundeja edusti Suomea kaksissa olympialaisissa.
Koriksen niin mestiksessa kuin TUL:n skapoissa dilkatttiin mitskut aina jollekin kulman poppoista. Syntyi ihan omista huumoria etenkin, kun leikillisesti synfattiin porviksen kaippareita. Kaikki tjennas Aukojan (Jallu Laaksosen) ja Mutterin (Pertti Mutrun).
Slangilodjussa (Tsilari 4/2002) stikattiin vilt´ stadilaisten etunimestä väännettyjä kutsumanimiä. Haapis pursui Kekaa ja Vekaa, Viliä ja Taukkaa. Jengien vetäjät olivat Ansua ja Rafaa. Eräillä kundeilla on oivat sukunimet . Heitä kutsuttiin vain sukunimellä, esim. Mänty. Mänty oli longa ja hoikkaa sorttia. Lundgren oli Lunkero ja Andersson Ankka.
Varsinaisen slangin rajamailla elelivät eräät junnut. He olivat saaneet nimensä jonkin ominaisuutensa perusteella. Friiduille ei oltu suotu juuri nimen bytskauksia. Yksi oli koko ikänsä Mamis, kun ei uskaltanut mennä tsimmaamaan edes uikkareissa. Toinen oli Gilda Rita Hayworthin roolihahmon mukaan. Ihmeesti jengi sieti nimittelyjä Ehkä sota-aika oli karaissut jäpikät. Yhdellä kundilla oli litski tiftejä suussaan. Hän sai nimekseen Pepson(d)ent. Kaveri, joka dallas jalkaterät ulos suuntautuneena oli välittömästi Kymmentä vailla kaksi. Hieman ulkonevat korvat noteerattiin maininnalla Tutka. Jengin pienin ja kenties voimiltaan vähäisin kantoi uljaasti Sheriffin lätkää rinnassaan. Elannon Iskun koutsi oli punatukkainen, siis Punis. Yhdellä jepellä oli vaikea agne ja tietenkin haukkamanimi Finni. Myöhemmin korkeassa asemassa oleva valtion pomsa oli Kalastaja, kun hän hankki himaan safkaa Hagiksen rantsusta. Korishaita Heinäsen Kalea kutsuttiin Haaviksi. Hän teetätti pesishanskaansa semmoisen rysän, että boltsit eivät voineet mennä ohi. Lindholmin Raimo on ollut Spike, hän kun on muita päätä pitempi. Olis´ muuten kundista tullut maailmaluokan futisveskari, kuten myös Ravantin Stadesta. Pöyhösen Tapparilla oli monta nimeä, mutta kirjoittaja pitää tätä ikiliikkujaa, eläväistä ihmistä Papuna. Tummahipiäistä maalariyrittäjää kutsuttiin Jimiksi. Anne Pohtamo on antanut pojalleen isoisän Pauli Hietasen slangista repäistyn nimen Jim. Haapis ilman Vainioita, Lehtosia ja Kataisia, ensimmäisen ja toisen polven stadilaisia olisi ollut köyhä. Tunnetuin heistä lienee Kiukki, mies, jonka puoliso on kaikkien tsennaama lady Sininen. Ehkä meille hönöille tuolloin tapakulttuurin opetus olis´ ollut liian kutaa mutta tehnyt terää.
Slangi sleepaa niin kuin entinen ytteri Bolliksella ikkari forssillaan. Antinin Pokun epäillään palauttaneen yleiseen kielenkäyttöön sanonnan ”Voi Venäjä”, myöhemmin ”Voi Vendu”. Koripallomaailmasta syntyi yleistävä nimitys kervinen ihmisestä, joka on hyväntahtoinen jatkuvasti ”hölkkäävä” mies.
Arska H. hidas Mutta jäykkä
Julkaistu aiemmin Tsilari 1/2003
|