 MUISTELUKSIA ALPPILASTA
MUISTELUKSIA ALPPILASTA
Budjasin sbuliksi kundiks saakka Porviksella, Kotkankadun kulmassa. Parikerroksisessa puutalossa oli neljättäkymmen-tä kämppää. Kaikki siinä haussissa oli duunareita, muutama eläkeläinen. Sveduilla lämmitettiin, kalsa voda tuli köök-kiin. Meillä oli 24 m² huone. Skeidalla käytiin pihan perällä, ulkohuusissa. Seitsenreikäisen paskahuusin oman osaston-sa siivos jokainen perhe vuorollaan, lisäksi siellä oli laskikaivo ja hevostalli. Hevostallia tää varsinainen stoorikin kos-kee.
Varhaisin muistikuva on sota-ajalta, jolloin tallissa yks ruskee kaakki oleskeli, joutuiko rintamalle, vai makkaratehtaal-le, mutta pitkään en sen siellä muista olleen. Kerrotaan, että ennen sotia pari isvossikkaakin olisi majapaikkanaan he-vosilleen tallia pitänyt.
Karlssonin perhe alkoi kasvattaa tallissa kaniineja, mutta runsas rottakanta teki yrityksestä tappiollisen. Rotat nimittäin tunkeutuivat kanien häkkiin ja skruudas kanit parempiin suihin.
Siankasvatushan oli sota-aikan yleistä, niinpä talliin ilmestyikin muutama porsas. Tallin fönsterissä oli snadi hole, josta Arska lahtas luffarilla niitä rottia. Skotet Arska duunas ite sellasesta lyijylevystä jonkinmoisella puristimentapaisella, olihan siellä tupsareita, joita voitiin skotata useamman kerran. Kerran Arska sai pudotettua yhen rotan possun ruoka-kaukaloon. Funtsattiin miten rotta saatas siitä kaukalosta vek, mutt sika olikin nopeempi, se kerkes skruudaa sen rotan, ennen kuin me snaijattiin mitä oikeen oli tapahtunutkaan.
Vesi & Lämpö Oy (?) piti tallia sitten jonkinlaisena varastotilana (yks niitten autokuski, Ojanen, budjas samassa talos-sa). Sieltäköhän meidänkin köntsälään ilmestyi oikein kovamuovinen wc-pöntönistuin kansineen. Arvaatte kuinka kalsa oli tsitata siinä kun pakkanen paukutteli ja torttua piti vääntää, paskalle menoakin kun oli vielä pitkittäny ja reiässä oli niin kuin nallella kunnon pihkatappi.
Prätkätalliks muuttui hevostallimme viiskytluvulla jolloin elin nuoruuteni murroskautta. Alakerrassamme budjannut Mäkelän Esko vuokras tallin, tyhjensi ja purki sen, valo sementtilattian, duunas uuden katsin ja kalkkas koko tallin. Eskon faijapuoli oli byggalla duunis ja jeesas sitä siinä hommassa. Näihin aikoihin Esko oli tsöpannu jostain vanhan Rötsin (Rudge), sellaisen 500 kuutioisen vanhan prätkän. Tallista tuli nuorison kokoontumismesta. Talliin tarvittiin vahva työpöytä ruustukkia varten ja muutenkin prätkien korjaamiseen tarvittiin työskentelypöytä.
Oli toukokuu ja mutsienpäivänä Eltsussa skujattiin prätkillä ja bilikoilla kisaa. Sinne duunattiin katsomoita. Meitä lähti kundijengi ehtoolla föraamaan lankkuja stokeradan reunalta. Hyvä pöytä ja spulikin niistä lankuista saatiin. Musta tuli, kun joukosta olin nuorin, tallin ovenavaaja. Mä tsittasin pöydällä fönsterin vierellä, kun joku hakkas oveen. Mä tsiikasin fönarin holesta kuka oli tulossa ja avasin oven haan jos tsennasin tulijan. Jos tulija oli joku gubbe, kundit stumbbas röökinsä ennen kuin päästin tulijan sisään. Tottakai ilmassa leiju vahva röökinsavu, muttei kukaan jäänny fakkiin itse teosta.
Jo ekana talvena tallissa korjattiin Eskon Rötsiä, siinä oli muuten sivuventtiilikone ja vanhanaikainen etupään jousitus, kai sellaisen joskain museosta hittais, se olis kliffaa. Vesilinnankartsalta oli yhden kundin Ariel, Loviisankadulta broi-disten nyya Jawa, jonkun satapiikkinen Tähtönen. Kundithan kokoontu sinne iltasin bamlaamaan ja röökaamaan. Pidän ihmeenä etten koskaan vetänyt haikuukaan kun faijakin röökas. Brenkkua siellä ei otettu. Jos joku saattoi joraamaan lähtiessään käydä snubbit ottamassa, niin kuin miehisyyden merkiksi, joku kävi salaa röökaamassa, tai oikeastaan vetä-mässä muutaman haikun. Kalsa siellä oli, jostain oli kumminkin hankittu Alladin öljylämmitin joka nurkassa hehkutti pitämässä holotnan loitolla. Kesällä olikin sitten muuta tekemistä. Kundit skuffas prätkät aina kartsalle, ennen kuin duunasivat, potkivat, ne käyntiin. Esko muuten tsennas prätkänsä jokseenkin täydellisesti, viat korjattiin alta aikayksi-kön. Usein tsittasin minäkin Rudgen takasitsillä. Slurgitkin meidät pysäytteli, mutta niistä skrivataan seuraavalla kerralla.
* * *
Juha oli monivuotinen Yliopiston biblun slangijengin jäsen, joka delas äkillisesti helmikuussa 2003 viikko 63-vuotispäivänsä jälkeen. Hän oli tunnettu aihefilatelisti, joka osallistui useisiin näyttelyihin. Hänen aiheinaan oli mm. "Kolmosen skurulla rundi Stadissa". Juha oli myös Työväen postimerkkeilijöiden puheenjohtaja kuolemaansa asti. Hänet oli palkittu useilla filatelistien mitaleilla.
Arska Soisalo
Julkaistu: Tsilari 2/2003:ssa
|