 PATTITILANTEES
PATTITILANTEES
Mä olin pattitilantees. Mä en tienny mitä pitäs tehä. Ja se melkee teki mut hullux.
Se oli aika vaikeet aikaa. Koulus kauheesti juttui, mutsi painosti lukioo ja faija amiksee. Mua ei kiinnostanu pänttää enää, ois tehny mieli antaa mennä vaa. Niihä se sit meniki.
Sit mä halusin lämpöö. Sillee ihastumista, jätkää, hellyyttä. Se idiootti Niko yritti taas vaihteex lämmittää mua, mut ei oikee napannu. Kuitenkin kyrsi iha helvetisti ku se pissaliisa Mari pokas Nikoo ihan kybällä. Ja sit oli Joni. Se oli yhtaikaa niiiii ihana ja kuitenki nii läpimätä kusari. Kyl mä tiesin et sydän siin touhus vaa brakais.
Himas mua söi iha sairaasti ku kaikki dissas mua satasel. Se johti siihe et rupesin ties monettako kertaa pelleilee terveydelläni. Mua ärsytti niin sikan kaikki ihmiset ja asiat mun ympäril. Mä meinasin tukehtuu.
Oli välil hyviiki päivii. Joskus fiilis oli nii upee et heitin naamalle sellasen idioottimaisen smailin ja pidin 24/7. Jengi kysy koulus: ”Ootsä vetäny jotai sienii tai jotai?” Mä e vaivautunu vastaa.
Yhten päivän mä sit lähin. Jätin porukoille lapun mis sanoin kaike oleva jeez. Ei mua ees itkettäny. Pikkuskidien hommaa.
Luulen et tein oikeen päätöksen. Tuskinpa muut sit ymmärs, älyttömii palikoit ne oli kaikki. Mut mä olin päässy mestaan mis mul oli viimeinki rento olo, eikä mua uhannu tukehtumine. Mua ei uhannu enää mikää.
Vuosaaren yläaste 9E
|