 PENGERKADUN KUNDI
PENGERKADUN KUNDI
Aamu alko jotenki kankeesti. Mä funtsin koko aamun pääni puhki relaten mitä pitäs duunata päiväl. Frendit on lähös päiväks Stadin mestoille hengaamaan, mut mun tekis mieli vaan olla ja löysäillä sängyn pohjalla, mun omas punkkipesäs.
Mä käppäilin vessaan ja tsiikasin itteäni peilist. Se olin mä, jumalan luoma takkutukka, pöllö ja ihan saatanan idiootti. Mä kurkotin kamman peilikaapist, ja harjasin hamppufledani koreeseen kuntoon.
Mä kuulin Kallen äänen mun kämpän parvekkeen alta. Mä yritin sulkee korvani, mut se on niin kimee-fabu, et sen äänen kuuleminen on niiku mission-imbossible.
Mä tallasin partsille ja kurkotin alas: ”Mitä hittoo sä duunaat?” mä kysyin. ”Ai moi, hei viittks lainaa vessaharjaa?” Kalle huikkas ja mä relasin hetken. Viimeks toi jätkä lainas veskipapruu, ja nyt harjaa. mitä hittoo sil viiraa pääs? Se katto meitsin partsille, seisoen suoraan sen alapuolella Mikki-boxereis ja lohikäärme-aamutossuis. Mä vastasin sille: ”Oota hetki, mä tuun just.” Meitsi chillas siit sit veskiin ja otin vessaharjan händyyn, ja tallasin takas partsille. ”Ota kii, ja älä helvetti hävitä sitä!” mä sanoin sille, ja se nyökkäs ja lähti himaansa.
Mä oon aina tieny et toi jätkä on seko. Se aina hihhuloi megen partsin alla, boxereissaan ja äidiltä saamissa lohikäärme-tohveleissaan. Ja mä oon muka outo!
Ku kello läheni kolmee, mä lähin menee. Mä astelin pitkin kotikulman Pengerkatua, ja kaks spurguu lähti seuraa mua. Spora meni just mun ohi, ja mä kirosin. Mä jäin kahen spurgun armoille. ”Oisko sul vippaa kahta egee?” toinen niistä kysy, tsiikaten mua suoraan silmiin. Mä otin taskust lompakon, ja ne pölli sen. Ne juoksi veke, enkä mä enää saanu niit kii. Onneks mul ei ollu lompakos luottiksii eikä paljo rahaakaan.
Mä menin himaan ja mua pänni ihan sairaasti ne saatanan spurgut. Kyl mä nyt oisin pari spurguu lättyyn lyöny.
Mä olin just starttaamas pleikkaa käyntiin, ku ovikello ringas. Mä öögasin ovisilmästä kuka siel oli, ja Kalle seiso siel kylpytakki pää vessaharja kainalos. Se oli säälittävän näkömem ja mä pyysin sitä jättää harjan oven taa. Ku se oli lähteny, mä avasin oven ja otin harjan sielt.
Tällanen mä oon, kuuluisa Pengerkadun kundi, jonka päivät on aina yhtä tylsii. Täs oli yks mun päivistä.
Vuosaaren lukio 02D
|