Rami stikkas skebaa
ku sniidut sleebaa
Rami oli kliffa kaiffari. Ei se fyrkkaa skramlannu mut sen hjärta skaffas rundiin boltsiltaan skrodee ja psykaltaan softii jengii, mis ikinä dallaskin. Ei Rami luudaaja ollu. Se oli funtsaaja. Mä treffasin kakkosen ekan kerran 1973 Haagassa, Winkan lyseossa. Mä diggasin heti Ramin rättäriä ja snygei dongareita. Ja Waynemaista stailii dallaa (en mä bansku oo ... ). Ja bamlausta. Se oli cool ennenku koko termi hiffattiin. Rami steppas Leviksillä ennenku kenu Lee oli syntynykkään! Ja Ramin kautta mulleki öpnattiin Maestron vakejen dörtsejä. Bestat tsembalot oli Kaitsun ja Tuulan järkkäämät Juhannusprotaukset mis ei kundeja diilattu sarjoihin. Mäntyhirrentien bastuntausnurtsilla oli legendaarit matsit, joiden feissittömist flädäbärtseistä skarpit blaijat mukamas bongas Heinon Masan, Sinarin, Nallen, Kaijan, Kaitsun, Sivun ja Raniin kropat. Kuulemma tsiigaamalla skrebat!! (Fotot on jemmassa!). Se oli kliffaa aikaa.
Ja silloin snaijasin et Rami oli geimien Prinssi; ei Kingi! Ja nyt funtsaan et Rami oli dallaava Karisma. Se mistä krekut språåkaa: "Tenhovoima, sulo..." Ja ku me duunattiin fjångia frendiyteen ja tsö- rattiin klaipparilla trippejä (Bisse oli kuskina!) Salonsaareen, Rami sano aina Mäntsälän soppahandelin jälkeen: "Suloa munnariin!!" Salonsaaren reduista tuliki meille 1975-78 sellanen Blåberiklubin restimesta, joka tsennattiin. Metskattiin, bamlattiin, dokattiin Misket Karlovoo, bygattiin skloddeille koija, tsitattiin bastussa, bamlattiin, soogattiin feduja, dokattiin Feteascaa ja tsitattiin taas Päijänteen rantsussa, bamlattiin ja tsiigattiin Vääksyn kanavaa, ... ja Asikkalan tsyrkkaa. Voda oli pläkä ja subanderi skriinas Valkeisten takaa ja Ramin kans oli kliffa tsittaa rantsussa. Katajaisen Tahvokin oli joskus jengissä. Se oli lungia ja kliffaa aikaa.
Rami tsennas
Stadin pitskut
Brankkarissa me oltiin eri hugeissa ja steisseillä mut joskus duunailtiin kimpassa. Rami osas duuninsa. Se ei luudannu, mut, Jumalani, Rami tsekkas aina sadalla prossalla gamansa ja kledjunsa; et ne oli tvetatut ja skondiksessa. (Tän päivän muutamil brankkareil olis oppimist!). Höökin täkillä Ranii oli cool ja tsennas Stadin pitskut, pudekat ja kartsat. Ja tabikses se klaaras kolmella nakilla: skloddit se osas lungnaa, blaijoille stik Cooper-skriinin ja elämän futaamille tsaleille, Bryggan alla Ramil irtos aina softi sana... ja styrkka handu. Se tseenas liksansa hjärtalla!
Skiglaajan
bokserit lepatti
Ramin skönefrendeihin kuulu aina myös Jaffa, joka on aina skräbänny stooreja reservaattiin (ku bytskasin Stadin. So far .. ) Ramin, Rantsun ja Eiran öistä. Eniten mua funtsitutti se ku Kakkosen frendit, styrkat starbot pludas ja boltsi kastu ja Rami bjuudas himansa soffan päiväkertsiläisille. Rami skulas mulle:"Sivu! Mä oon yrittäny saada Jaffan saggalla styrkemmaks. Mut viel skiglaajan boxerit lepattaa blosiksessa!! Ja Anssiki on sijaishimaa vailla!"
Frendit. Tällasta humaanii stoorii en oo treffannu sitte Nasaretin JiiKoon ja Bulin Bökkerin! Mut Anssikin tsennaa sen Rami piti päiväkertsii brankkarifrendeille niin se unohti itsensä. Kun kundit tuli skondikseen nin ylipalomiehen kroppa oli flekkiksessä ja plombuukis vislas blosis. Onneks "Sisilialais-Donissa" Kaitsulla oli aina dona-limiittii (Kiitos Kaitsu). Kertsin jäbät sano, et se oli haadia mut kliffaa aikaa.
Viime kevättalvena mä treffasin Kaitsun vikaa kertaa. Livenä. Tsitattin Kaitsun ja Ramin kans yhes Rööperin raflassa ja mestaan pamahti stalilla myös Vesku ja Modariturpa. Ei puuttunu ku Peltikurkku ja Fjåsatikru. Bamlattiin vanhaan malliin brankkkarien kesken brankkaristooreja. Sairis-Rami stikkas aina mekkeen coolisti oman funtsatun språåkin. Ramil oli aina mielipide. Muttei se koskaan sitä jobannu, eikä skuffannu! Harva brankkari muuten ties et Ramin handus taipu fedu ku fedu sleglulla ... Kauneudenkaipuu plakkaris. Se oli kliffa ilta.
Olit upea kaiffari,
frendi ja brankkari
Ja silloin mä olin ilman bunkkaa. Rami bjuudas mulle yömestan himassaan. Tieteski Skibun jälkeen. Pitkän kaavan rundi. Ja sit skönarikartsan kämpässä yöllä bamlattiin kaikkea kaikesta. Brankkari- ja skönestooreja. Rami kerto omii Stadi- ja Sheriffistooreja. Waynea ja Cooperia. Aamulla viel bamlattiin Wallun kans herba- ja Viiskulmalegendoja. Hyvästeltiin.
Se oli Ramin kans vika aamu tällä boltsilla. Se oli kliffa aamu. Nyt kun täällä reservaatissa funtsaan tät Kakkosen juttuu, niin hiffaan et Ramin tuhka skönellä tais levitä renkaina samoin kuin frendiys elämäs- sään, loittonevina renkaina ja laajenevina kehinä.
Kiitos Rami, et sain friidujeni kera olla hetken vodassasi spöijaava viiva. Kakkosen sanoin: "Sivu, jos mulla on, sullakin on!" Tää svamppi- kutsuissa lausuttu Ramilaiskirje sniiduille päättyi: "Ja Sivu, jos meillä ei ole, kellään ei oo stärää!"
Raimo Antero, raamatullista, raamatullista! Olit upea kaiffari, frendi ja brankkari!
Ja vikana aamuna Rami näytti mitskunsa. Ne oli sheriffin Marlbororotsin povarifikassa. Neulottuna...
Lengtaan Sua Rami.
Reservaatissa 30.8.2000
(Tulitaistelija-lehti 3/2000)
|