HEIKKI "HEKA" PAUNONEN:
MITÄ SLANGI ON
1/12 ERITYISKIELI; SOSIAALINEN MURRE
Slangia on toisaalta pidetty kielellisenä rikkaruohona, alatyylisenä ja hyvän maun vastaisena vulgaarikielenä, toisaalta sitä on myös ihasteltu. Sitä on pidetty kielellisen luomisvoiman osoituksena, jolle on ominaista humoristisuus, ironia ja älyn lento. Kielitieteessä slangi luetaan erityiskieliin, joita ovat lisäksi erilaiset ammattikielet (jargonit) sekä salakielet, joista on käytössä kaksikin nimitystä: argot ja cant. Slangin ja jargonin erona on se, että jargon viittaa vakiintuneeseen, tietyn ammattiryhmän työssään käyttämään terminologisluonteiseen kieleen, kun taas slangi on muuttuvampaa. Salakielillä tarkoitetaan alkuaan keskiajalla järjestäytyneiden rikollisjoukkioiden ja maankiertäjien keskuudessa syntyneitä kielimuotoja, joiden tarkoituksena on ollut naamioida sanoman sisältö ulkopuolisilta. Yhteistä kaikille erityiskielille on, että ne ovat ominaisia tietyille käyttäjäryhmille: ammattikielen, slangin tai salakielen avulla ryhmään kuuluvat tietoisesti eristäytyvät muista. Erityiskieliä voidaankin luonnehtia sosiaalisiksi murteiksi.
2/12 VÄLINE TABUJEN SÄRKEMISEEN
Puhutaan esim. koululais-, ylioppilas-, merimies-, sotilas-, sairaala- ja urheiluslangista. Tyypillisintä slangia edustaa nykyään kouluikäisen nuorison kieli. Slangin käytölle juuri tässä iässä on etsitty psykologisiaja sosiaalisia syitä. Siinä on nähty kullekin ikäpolvelle ominainen pyrkimys tabujen särkemiseen ja halu raja-aidan pystyttämiseen oman ryhmän ja ulkopuolisten väliin.
3/12 AIHEPIIRIÄ TYTTÖ, POIKA, SEKSI, HUMALA, RAHA, POLIISI, ...
Slangi-ilmauksille on ominaista ekspressiivisyys ja affektiivisuus. Yhtenä syynä slangin muuttumiseen onkin pyrkimys löytää tuoreita ja värikkäitä ilmauksia käytössä kuluneiden sijaan. Luonteeltaan slangi-ilmaukset ovat ryhmäkeskeisiä: suurin osa niistä liittyy aihepiireihin, joihin ryhmä on emotionaalisessa suhteessa. Esimerkiksi nuorisoslangista eri puolilla Suomea tehdyt havainnot osoittavat, että valtaosa sanastosta keskittyy noin kymmeneen aihepiiriin, joita ovat tyttö, poika, tyhmä/ikävä, hauska/mukava, seksuaalisuus, väkijuomat/humalassaolo, raha, poliisi, auto sekä harmittaminen ja selkään antaminen.
4/12 METAFOREJA JA SYNONYYMIKETJUJA
Slangin suosikkiaihepiirejä voidaan luonnehtia semanttisiksi attraktiokeskuksiksi. Ne vetävät puoleensa usein metaforisten tai muiden merkitysten muutosten tietä ilmauksia toisista käsitepiireistä. Esimerkiksi tyttöä tai naista merkitseviä ilmauksia saattaa olla useita kymmeniä. Osa niistä on suhteellisen neutraaleja (donna, gamma, kiltsi), osa humoristisia (elli, iita, kinkku, suttura), osa hyvinkin suorasukaisia ja halventavia. Tavallista myös on, että yksi ilmaus synnyttää kokonaisen synonyymiketjun, esim. panna halvalla tai huokeella.
5/12 "SLANG" SYNTYI 1750-LUVUN LONTOOSSA
Nimitys slangi (engl. slang) esiintyy ensi kertaa vasta 1750-luvulla. Aluksi se merkitsi samaa kuin argot ja cant eli rikollisten salakieltä. Myöhemmin se kehittyi tarkoittamaan yleisemminkin Lontoon alamaailman ja alempien sosiaaliryhmien käyttämää alatyylistä »vulgaarikieltä». Myös Ruotsissa on nähtävissä samantapainen kehitys. 1800-luvun puolivälissä muotoutunut tukholmalaisslangi on omaksunut runsaasti aineksia rikollisten kielestä sekä länsigötalaisten kulkukauppiaiden salakielestä, månsingista. Tukholman alamaailman ja katupoikien kieli on sitten puolestaan ollut 1800-luvun jälkipuoliskolla koulupoikien slangin pohjana.
6/12 STADISSA SLANGIA 1880-LUVULTA ALKAEN
Suomessa slangia on puhuttu ainakin 1880-luvulta lähtien. Vanhimmat tiedot sisältyvät Santeri Ivalon 1890 ilmestyneeseen romaaniin Hellaassa sekä 1890-luvun slangia edustavaan sanaluetteloon. 1900-luvun puolelta tietoja on jo runsaamm in; mm. pilalehti Kurikassa ilmestyi 1914 n. 400 sanaa käsittävä »sakilaisen sanakirja». Ensimmäisiä slanginpuhujia olivatkin Helsingissä sakilaiset, Kallion, Sörnäisten ja Punavuoren kaksikielisissa työläiskortteleissa kasvaneet katupojat (Sörkan sällit ja Röban gibat).
7/12 STADIN SLANGISANASTON ALKUPERÄ KIRJAVA
Helsingin slangisanaston alkuperä on hyvin kirjava. Vuonna 1950 tehdyn laskelman mukaan noin puolet 1900-luvun alkupuolella puhutun slangin sanoista on ruotsalaista alkuperää; 40 % on peräisin suomen kielestä ja loput on lainattu lähinnä Venäjästä, englannista ja Saksasta. Ruotsalaisperäisestä sanastosta suurin osa on saatu kirjaruotsista (esim. galsa - galis: ´kylmä', delata 'kuolla', landebonde ´maalainen'). Joukossa on kuitenkin myös Tukholman slangista ja suomenruotsalaismurteista lainattuja sanoja. Ruotsalaiseen rikolliskieleen palautuu esim. jepari ja jeppe 'poliisi', jengi 'joukko' sekä snutari 'varas'. Månsingista ovat puolestaan peräisin vanhimmassa siangissa esiintyneet sanat fliis 'raha' ja byylari 'poliisi'. Välittäjänä on ollut Tukholman slangi, josta.juontuu myös mm. olla deekiksellä (vara på dekis) sekä gliffa ´hauska', nubbi 'ryyppy' ja dille 'tyhmä' (alkuaan delirium-sanan väännös).
8/12 SUOMESTA, MUTTA JOTAIN VENÄJÄSTÄKIN
Myös Suomen kielestä on Helsingin slangiin omaksuttu runsaasti aineksia. Suomen kirja- ja yleiskielen sanat ovat yleensä slangiin lainautuessaan kokeneet merkityksen muutoksen, näin esim. 'poikaa' tarkoittavat jätkä, karju, kolli ja sälli, samoin kuin elähtäneeseen naiseen viittaavat kurttu ja lumppu. Muihin kieliin palautuvaa sanastoa on vähemmän; siitäkin pääosa on vanhassa slangissa venäläisperäistä: esim. voda 'vesi', lafka 'liike', mesta 'paikka' sekä bonjata ja snaijata 'ymmärtää'.
9/12 ALKUPERÄN LÖYTÖ JOSKUS VAIKEAA
Aina ei slangisanan alkuperä ole helposti pääteltävissä. Suutelemista merkitsevä sekstaaminen tuntuisi yhdistyvän seksi-kantaan. Takana on kuitenkin '60 penniä' tarkoittanut sekstika-sana: aikoinaan myytiin 60 penniä maksavia »pusu»-pullia. Sakilaisten leveälieristä hattua tarkoittava bresari lienee johdettu ruotsin bred 'leveä' -sanasta. Pientä puukkoa merkitsevä povari jäisi selittämättä, jollei tiedettäisi, että asetta pidettiin povitaskussa. Pölliä 'varastaa' viitannee konkreettiseen pöllien varastamiseen Sörnäisten satamasta.
10/12 STADIN SLANGI JOHDOKSILLA
Uutta slangisanastoa luodaan myös johtamalla. Helsinkiläisslangin yleisin johdin on vanhastaan ollut -ri, esim. levari 'elokuvat', talari - talkkari 'talonmies', fritsari 'suudelman jälki kaulalla'. Produktiivi johdin on myös ollut -is, joka esiintyy jo 1890-luvun slangissa, esim. Espis 'Esplanadi', Suusis 'Seurahuone'; vanhoja johdoksia ovat myös mm. dekkis 'poliisiasema', bulttis 'krapula' ja hönis 'kasvot'. Johdin on saatu ruotsista: månsingissa on ollut jo 1700-luvulla räkis 'tupakka'. Nykyisin is-johdin on slangista yleistynyt muuhunkin puhekieleen (julkkis, fiilis). Muita helsinkiläisslangille ominaisia johtimia ovat esim. nyt jo harvinainen -ka, -ga (biliga 'auto', partsika 'partio', fimtsika '50 penniä') sekä -tsi (kiltsi 'tyttö', rotsi 'takki') ja -tsu (poitsu 'poika', rantsu 'ranta').
11/12 SLANGIN MUUTOS SOTIEN JÄLKEEN
1950-luvulta lähtien Helsingin slangi on yleisilmeeltään muuttunut. Se on sekä äännerakenteeltaan että sanastoltaan suomalaistunut. Aiemmin yleiset soinnilliset konsonantit (b, d, g) ovat suomen kielen äännejärjestelmän mukaisesti pyrkineet korvautumaan suomalaisilla (gimma > kimma 'tyttö', bummata > pummata 'kerjätä', giglu > keklu 'puukko'). Samoin venäläisperäinen tš-äänne on vaihtunut suomalaiseen ts:ään: mutši > mutsi 'äiti', tšiigata > tsiikata 'katsoa'. Vierasperäiset sanat ovat puolestaan osin väistyneet metaforisten suomenkielisten ilmausten tieltä. Samalla helsinkiläisslangista on tullut nuorison käyttämän yleisslangin pohja. Ennen katoamistaan vanha stadin kieli on kuitenkin Arvo Turtiaisen runoissa jättänyt jälkensä suomalaiseen kirjallisuuteen asti. H.P-nen
12/12 JOTAIN KIRJOJA
S. Hämäläinen, Suomalainen sotilasslangi (1963). Kaarina Karttunen, Nykyslangin sanakirja (1979). G. Bergman, Skolpojksslang (1934) ja Slang och hemliga soråk (1964). H. Gibson, Svensk slangordbok (1969). E. Partridge, A Dictionary of Slang and Unconventional English I-II (1961) ja Siang Today and Yesterday (1970). H. Wentworth - S.B. Flexner, Dietionary of American Slang (1960).
Julkaistu aiemmin Otavan Isossa Ensyklopediassa, 1974, hakusana "slangi".
Julkaistaan tekijän luvalla.
Otsikko ja väliotsikot Johannes
|