STADIN SLANGI HELSINKILÄISEN
IDENTITEETIN RAKENNUSOSANA
1/18 STADIN SLANGIN EDELLYTYKSET
Stadin slangin synty liittyy kiinteästi Helsingin historiaan. 1800-luvun loppupuolella Helsinki alkoi nopeasti teollistua ja muuttoliikkeen vaikutuksesta kaupungin väkiluku lyhyessä ajassa moninkertaistui. Tänne muutettiin niin suomen- kuin ruotsinkieliseltäkin Uudeltamaalta ja kauempaa sisä-Suomesta. Samaan aikaan tänne Pitkänsillan pohjoispuolella syntyi uusia työläiskaupunginosia, Kallio, Sörkka, Heruli ja myöhemmin Valkka. Nämä kaksikieliset, nopeasti kasvaneet suomalais-ruotsalaiset yhteisöt loivat edellytykset Stadin slangin syntymiselle.
2/18 SLANGI - EKAN POLVEN KIELI
Slangi ei ollut kaupunkiin muuttaneiden kieli; he puhuivat omia lapuudessaan oppimiaan suomen tai ruotsin kielen murteita. Sen sijaan slangin loivat heidän lapsensa, suomalaiset ja ruotsalaiset pojat, ensimmäisen polven paljasjalkaiset stadilaiset kundit, jotka kulkivat suurissa poikajengeissä, sakeissa. He olivat oppineet käyttämään suomea ja ruotsia rinnan, ja näissä porukoissa puhuttiin kumpaakin kieltä sekaisin. Tältä pohjalta syntyi vanha Stadin slangi. Se syntyi yhdistämään saman pihan ja saman korttelin suomen- ja ruotsinkielisiä poikia yhdeksi suureksi joukoksi, sakiksi. Vanha Stadin slangi ei ollut mitään nuorison salakieltä, vaan se oli Sörkan ja Rööperin esperantoa, jota kaikki kundit ja osa friiduistakin ymmärsi.
3/18 SYNTYI OIKEAAN AIKAAN
Tällä tavoin nähtynä vanha Stadin slangi oli tietyn historiallisen aikakauden tuote. Slangi sellaisena kuin me sen tunnemme ei olisi voinut syntyä aikaisemmin eikä myöhemmin. Jos Stadin slangi olisi syntynyt aikaisemmin, se olisi pohjautunut yksinomaan ruotsin kieleen. Jos se taas olisi syntynyt myöhemmin, sen perustana olisi puolestaan ollut suomen kieli. Vanha Stadin slangi on kuitenkin luonteeltaan ainutlaatuinen kielimuoto, sillä siinä yhdistyvät suomen ja ruotsin kielet uudeksi kokonaisuudeksi.
4/18 DUUNARIKAKAROITA EI RUOTSI HAITANNU
Stadin slangi ei olisi myöskään voinut syntyä muualla kuin Helsingin työläiskortteleissa. Vain täällä kieliryhmien rajat eivät nousseet korkeiksi. Sen sijaan Pitkänsillan eteläpuolella, Krunikassa ja Töölössä, suomen- ja ruotsinkieliset pojat kävivät kiivasta kielitaistelua keskenään. Heidän keskuudessaan ei ollut samanlaisia suomalais-ruotsalaisia poikajoukkoja kuin Pitkänsillan pohjoispuolella.
5/18 SLANGI SYNTYI "TYHJÄN PÄÄLLE"
Juuri vanhan Stadin slangin monikielinen tausta tekee siitä poikkeuksellisen ilmiön maailmankin laajuisesti. Esimerkiksi Tukholman slangi perustuu lainasanoistaan huolimatta valtaosaltaan ruotsin kieleen, Lontoon slangi englannin kieleen ja Pariisin slangi ranskan kieleen. Stadin slangi poikkeaa myös esimerkiksi Turun tai Tampereen puhekielestä, jotka molemmat perustuvat paikkakunnalla aiemmin puhuttuihin murteisiin. Stadin slangille ei voi osoittaa lähtökohdaksi yhtä tai kahta murretta, vaan siinä on aineksia monista suomen ja ruotsin kielen murteista.
6/18 SLANGI ON KULTTUURIHISTORIAA
Liioittelematta vanha Stadin slangi on ainutlaatuinen kielimuoto, josta Helsinki ja helsinkiläiset voivat olla ylpeitä. Slangi on osa Helsingin identiteettiä siinä kuin meri tai Engelin hahmottelema monumentaalikeskusta tai Eliel Saarisen piirtämä Statša tai Yrjö Lindegrenin suunnittelema Stadika. Tämä puoli usein unohdetaan. Helsinkiläisen identiteetin rakennusosana Stadin slangi on kuitenkin ansainnut paikkansa siinä kuin kulttuurihistorialliset monumentitkin.
7/18 SLANGIN EDELLYTYKSET
Stadin slangi myös kertoo meille välähdyksiä sadan vuoden takaisesta monikielisestä ja -kulttuurisesta kaupungista. Slangisanat avaavat näkökulmia esimerkiksi siihen, miten koulupojat ovat sata vuotta sitten pelanneet skrubua eli nappikuoppaa eriarvoisilla pelinapeilla, joita ostettiin tattareilta eli tšimbaloilta eli romaneilta. Tai venäläiset sanat slangissa kertovat, miten kundit ovat kulkeneet Hippodromin eli nykyisen Messuhallin luona hevosiaan harjoittaneiden kasakoiden matkassa. Kasakoilta saatiin tsaikkaa ja liebaa ja opittiin miehekkään käyttäytymisen alkeita, kuten venäläiset sanat blaija ja bledi kertovat. Ja jiddišin kautta tulleet sanat kiva ja kaveri kertovat, kuinka juutalaiset narinkkakauppiaat ovat markkinoineet tavaroitaan kojujensa edessä: ”Hei kaveri, tule ostamaan, kivaa tavaraa!”
8/18 SE ON OSA IDENTITEETTIÄ
Mutta slangi on myös osa meidän jokaisen omaa identiteettiä. Stadi on meistä jokaiselle joukko muistikuvia erilaisista paikoista, tapahtumista ja ihmisistä. Jokaisella on ollut oma kotiympäristönsä, omat kulmansa, missä on braijattu indaria ja skoobaria tai tehty filkkajysyjä tai käyty metskaamassa skitareita tai hypätty barbia tai snaraa. Olennaista on se, että nämä kokemukset ja muistikuvat ovat tallentuneet mieleen slangiasuisina tapahtumina. Lapsuuden ja nuoruuden muistoja ei ole olemassa ilman slangia.
9/18 SLANGI SÄILYY MUISTOISSA
Omasta suhteestaan slangiin ja slangin merkityksestä itselleen kirjoittaa Erkki ”Eki” Mattsson seuraavaan tapaan:
”Ai, et mitä slangi mulle merkkaa? Sitä onki syytä funtsii. Vieläki ku joskus tsitataa gamlojen kamujen kanssa ja bamlataa slangii nii tuntuu siltä et on niitattu samaa saumaa, semmosee ku tsiikaa tän Stadin menoo suunnillee samasta vinkkelistä ku mä. Slangi on stydii ku dynu. Se voi viiltää ku skeggekeglu tai pistää ku fekta, mut se voi kanssa lämmittää ku suulis kesiksellä tai tuntuu pehmeeltä ku friidun daisari. Ilman slangii mä oisin orpo ja melkone urpo.”
Stadilaisten muistoissa nousevat usein esiin tutut paikat, omat kulmat. Veikko Lehmuksela on vuonna 1981 kirjoittamassaan ”Bärtsin kundi Hesarilta” -runossa muistellut itselleen tärkeitä mestoja seuraavaan tapaan:
Olen aina mä ollut Bärtsin kundi,
niin tuttu onhan tuo rundi:
Vaasis, Brahis ja tietysti Flemari
ja Stadin helmistraada tuo Hesari.
Ne gartsat tsennaan snadista asti,
näitähän dallannut on jo mun fatsi.
Gartsoja kivoja glaiduna steppaan,
vislaan, hoilaan ja ilmoille sleppaan.
Kulmilla remuu jo Bärtsin jengi,
tsiringa niin kiva, redi tuo remmi.
Vaikka olis fikkassa litskisti fyrkkaa,
en skagaa, en spennaa, siitä se synkkaa.
Pannaan likoon se vitonen ja fima,
ja ilmettä öögaan, onhan Hesari mun hima.
Fyrkalla kaikille skriitani bungaan,
kiva taas fiilis, mä leedinä gungaan.
Kun viimein vek täältä mä döraan,
niin Hesarilta messissä jotakin mä föraan.
Ehkä joskus nämäkin stadinkieliset nimet pääsevät aina katukyltteihin asti.
10/18 KIELLETTY KIELI
Aina Stadin slangia ei ole arvostettu. Kaikki eivät sitä hyväksyneet, eikä sitä saanut puhua missä tahansa. Slangi syntyi Helsingin työläiskortteleissa, ja sen vuoksi se sai alusta lähtien hyvin vahvan sosiaalisen leiman: se oli ”katupoikakieltä”, jota parempien perheiden lasten ei sopinut käyttää. Tällainen leima slangiin oli sitäkin helpompi liittää, kun se oli kaukana ihannoidusta ”kauniista” ja ”oikeasta” suomesta. Slangihan koostui juuri niistä murteellisuuksista ja ruotsalaisuuksista, joita suomen kielestä 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella yritettiin kitkeä pois.
11/18 M.A.NUMMINEN EI SAANUT TUTKIA SLANGIA
Suomen kielen tutkijat suhtautuivatkin pitkään hyvin kielteisesti slangiin. Vielä 1969 siihen aikaan vaikutusvaltaisin suomen kielen tutkija, syntyjuuriltaan hämäläinen professori Martti Rapola puhui Suomen Kielen Seurassa koulun kielestä ja slangista seuraavasti:
”Edellytyksiä ns. hyvän kielen jatkumiselle on epäilemättä olemassa. Sen perusteita horjuttavia vaikuttajia piilee yhteisön keskuudessa kuitenkin hälyttävän paljon. Käyttäjien keskuudessa ei pohjakoulun opettama yleiskieli saavuta riittävää varmuusastetta. Sen syrjäyttää useimmiten sosiaalisen lähiympäristön kieli. Slangi, joka alkuaiheiltaan on kehittymättömyyden apukieli, ei ota väistyäkseen vielä senkään sukupolven keskuudesta, jolta olisi oikeus vaatia kypsyneen ihmisen kielitottumusta.”
Vaikka murteita vuosikymmenien ajan tutkittiin hartaasti, slangi ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kelvannut pitkään aikaan yliopistolliseksi tutkimuskohteeksi. Esimerkiksi M. A. Numminen olisi vuonna 1965 halunnut tehdä suomen kielen harjoitustyönsä slangista, mutta työn ohjaaja vaati häntä vaihtamaan kohteeksi Someron murteen.
12/18 SLANGIN EDELLYTYKSET
Sama ankaran tuomitseva asenne oli vallalla myös kouluissa, 1900-luvun alusta aina 1960-luvulle asti. Kullervo Linna oppi jo kansakoulun toisella luokalla välttämään slangia. Hän kertoi: ”Mä oli tosalla smobikalla, juu, niin mä sanoin jotain jossain asias, et täähän on kivaa!” Niin opettaja oli sanonut siihen heti: ”Ei, ei niin saa sanoo, pitää sanoo hyvä tai miellyttävä, mutta se kiva on semmosta sakin kieltä.” Muutkin vanhat stadilaiset ovat muistelleet, että tunnilla piti aina puhua kirjakieltä, ja jos slangisana sujahti sekaan, opettaja korjasi sen heti. Joskus opettajat saattoivat jopa välitunnilla moittia slangin käytöstä.
13/18 MUTSI EI HALUNNU OLLA MUTSI
Mutta työläisperheissäkään kaikki eivät puhuneet eivätkä hyväksyneet slangia. Veikko Lehmukselan mukaan kotona ei saanut puhua slangia, koska äiti piti sitä sakilaisten kielenä. Monet vanhat ja keski-ikäisetkin stadilaiset ovat kertoneet, että äiti suuttui aina, jos häntä sanottiin mutsiksi. Äiti vaati, että hänelle on puhuttava sellaista kieltä, jota hän itse ymmärtää.
Sen sijaan isän kanssa monet ovat puhuneet slangia. Esimerkiksi Väinö Salomaa kertoi omasta kodistaan: ”Vaikka se oli lande, mun faija niin jengin slangiiki se sproogas aina mun kans. Mutsi oli jeeveli, et mitäs sä sproogaat tommosta hampparien kieltä! Faija sano, et älä sä puhu, et kundihan sproogaa ulkomaan kieltä, saatana!”
14/18 STADIN SLANGI AINOA OMA
Nyt ajat ovat muuttuneet. Slangia kohtaan tunnetut ennakkoluulot ovat väistyneet, ja on alettu nähdä, että ruotsalaisen kielialueen keskelle syntyneessä Helsingissä slangi on ainoa kielimuoto, jota stadilaiset voivat pitää aidosti omanaan.Viimeisten kymmenen vuoden aikana slangin identiteettiä luova merkitys on valjennut monille helsinkiläisille, ja slangia on ryhdytty tietoisesti vaalimaan ja tallentamaan. Syyskuussa 1995 perustettiin Byggalla tätä tehtävää varten Stadin Slangi ry. Monet ovat tämän yhdistyksen toimintaan osallistuneetkin.
15/18 SLANGIN KÄYTTÖ LISÄÄNTYNYT
Samaan aikaan on ollut nähtävissä, että Stadin slangi on alkanut yleistyä jopa joukkoviestimissä, sekä sanomalehdissä että radiossa ja televisiossa. On hyvin ymmärrettävää, että helsinkiläisissä paikallisradiossa slangia on puhuttu jo parikymmentä vuotta. Mutta slangi on selvästi yleistymässä myös valtakunnallisissa lähetyksissä, esimerkiksi television urheiluohjelmissa, missä jääkiekkokaukalon sijasta puhutaan laatikosta tai lodjusta, ja missä leijaileva kiekko on lokki.
16/18 SLANGISTA SANOJA YLEISKIELEEN
Stadin slangista on aina kulkeutunut yksittäisiä sanoja yleiskieleen asti. Niistä ensimmäisiä on sana kolari, joka tulee ruotsin kielen kollision-sanasta. Sanalle tuli käyttöä, kun ensimmäiset autot yleistyivät Helsingissä 1900-luvun alkupuolella. Kätevä ja lyhyt kolari-sana syrjäytti yleisessä kielenkäytössä kollision-sanan ja muut vastaavat ilmaukset varsin nopeasti.
17/18 SLANGIN EDELLYTYKSET
Monet muutkin sanat ovat menettäneet vuosikymmenien aikana slangimaisuuttaan. Moni on minulle maininnut, ettei pidä ratikka- tai talkkari-sanoja oikein slangiin kuuluvina. Alkuaan ne ovat kuitenkin olleet aitoja slangisanoja, siinä missä monet muutkin. 1960-luvun sanoja on puolestaan ostari, jonka slangimaisuus on myös kalvennut. Slangista yleistyneitä ilmauksia ovat myös esimerkiksi ”mennä pieleen” ja ”heittää huulta”. Stadin slangi on tällä tavoin rikastanut yleiskieltä, ja on täysi syy uskoa, että näin tulee tapahtumaan vastaisuudessakin.
18/18 SLANGIN EDELLYTYKSET
Sadan vuoden aikana Stadin slangi on muuttunut paljon. Se slangi, mitä nyt puhutaan, on erilaista kuin se slangi, mitä me puhuimme 1950-luvulla, tai mitä Eki Mattsson ja Supa Santanen puhuivat 1930-luvulla, puhumattakaan siitä slangista, mitä kundit puhuivat sata vuotta sitten. Ei voi sanoa, mikä slangi on oikeaa tai väärää; kullakin sukupolvella on oma kielensä, johon se kasvaa ja jota se vielä vanhempanakin puhuu ja muistelee. Slangi on elävä kieli, jonka rikkaus on juuri sen monimuotoisuudessa. Sellaisena se tulee tulevaisuudessakin olemaan olennainen osa stadilaisuutta.
prof. Heikki Paunonen
Esitelmä Kallio kukkii -tapahtumassa
25.5.2002
(Väliotsikot Johanneksen)
| |