SLANGI.NET 2.0 / LUKEMISTO / H4.html / 14.8.2002
LIGNELLIN VÄISKIN PAKINOITA
PREIVI RAKKAALLE
PIKKUSERKKU ESSI
FYRKKAA, FYRKKAA
FUTUTKO?
"SE OLI TSALIN ELÄMÄÄ" 1
"SE OLI TSALIN ELÄMÄÄ" 2
SKRIVASKO SKYFÄ-EDDI SEITTEMÄN VELJESTÄ?
KYL MÄÄKIN ... VIROS
FUTASKO MÄSIS JIMIÄ REVAAN ...
PREIVI RAKKAALLE
Voi rakkaani että mä tulin glaiduks kun vihdoin sain sulta preivin. Mä kerkisin jo funtsaa kaikenlaista. Esimerkiks että nythän on ne viis vuotta tullu täyteen. Juhannuksen alla mä ringasin sulle kolmasti. Kahdesti joku puhelinimuija molotti jotain omalla kielellään. Kolmannellla sit joku naisääni sano selvällä engelskalla että 'Number is not allocated'. Mä arvasin siitä, että nyt sun telefoonis ei enää skulaa näinkäänpäin. Oliks mä oikees? Ja että uus viisvuotiskausi on alkanu? Vastaa että JUU! Kun mun kondis on nyt vähän parempi oon väliin funtsannu, et vois jonkin reissunkin heittää. Mut ei toisaalta näin kesällä.
Vieläks siellä Eedenissä on tilaa vai onks tunku sun punkassas käyny kovaks? Jos tilaa löytyy niin ehkä syksymmällä. Mä en nyt Korpilammellekaan mee elokuussa vaan vasta joskus lokamarraskuussa. Täytyy kyllä ensin ottaa selvää, onks uus hirmuinen tupakkalaki tehny muutoksia. Esim voi olla, ettei missään huoneessa saa enää blaadaa. Sit täytyy hittaa jokin muu hotla. Korpis olis kuitenkin mun etta tsoissi.
Sullehan on buli elämänmuutos kun Imppa lähti lätkiin. Mut eiks se ollukin joittenkin parakraahvien mukaan, että se sai olla vain kolme kuukautta 'työnhaussa' ulkomailla? Mä ymmärsin, että se voi kyllä tulla takasinkin. Tarttis kai kun sä pieni rassukka oot nyt yksin sun tiluksies keskellä. Mä snaijaan sun jutuistas, että se jyväjemmaus on vieny sut melkein kokonaan. Onks niin ettet sä oikee Eirabakan friidu ookkaan, vaan sun geeneissäs on landesaastaakin. Ei olis jos mä oisin sun rinnoillas.
Etsä ottanu syksyllä piikkii ku sä sait flunssan. Ennenhän ne meillä skulas ihan hienosti. Ja iisii soli. Mentiin apteekkiin slumppaan sen syksyn kamnat ja kulman takana oli mesta, jossa friidu tokkas kaman minne haluttiin. Ja halvalla. Nyt täällä pitää ekaks mennä lekuriin, bungaa sille ja saa paprun jolla piikki hoituu terveyskeskuksessa. Ja joka paikassa pitää bungaa fyrkkaa vilt enemmän ku siellä. Mä en tullu ottaneeks ja niin tuli pöpö joulun alla. Haltian Kaija (muistathan jonka friidu oli kihloissa Ripan kans) oli täällä pamlaamassa mun kanssa siitä tulevasta operaatiosta ku se flunssa oli päällä. Se lupas lähettää mulle antibioottia. Flunssa ilmeisesti kuuli ja tuli parissa päivässä litski paremmaksi. Mä kuitenkin snoppasin ne piltsut. Flunssa meni, mutta ääni ja, eikä oikeen oo takas tullu. Toka flunssa tuli heti uuden vuoden jälkeen. Ääni petras taas vähän, mutta mä menin sinne Laakson lasarettiin Alkion Hanskia treffaan kun mä olin oppinu tsennaan ku soli Kaijan kanssa Lissabonissa käymässä. Hanski on paljeseparaattori. Se pani mut kaikenlaisiin tutkimuksiin aina rintakuvaa ja pumppua myöten. Sitten korva-knyysa-rokkatorvi jeepun luo. Se draisas mun kielen ulos, tsiikas sisään ja taputti olalle ja sano ettei oo kasvainta. Mä klappasin takas ja sanoin että onpas terävä havainto ja toivotin hyvää pääsiäistä. Hanski skrivas lopuks astmalääkettä. Mut ei kyllä suju "lm tiefen Keller' vaikk mä draisaan sitä pruuttaa kahdesti päivässä.
Sä ja monet muutkin frogaa miten mä saan ajan kuluun. Otetaan nää huushollihommat. Mun maitsika on Tapiolassa jonne mä skujaan Busalla. Se on sama kun me käytiin meidän fiudella Käkimäestä Continentessa, mut mun pitää vahtaa aikatauluja. Usein mä käynkin buidun jälkeen kuppilassa tsufella ja smirgarilla ku mä venttaan seuraavaa busaa. Siin budjussa onkin hyvii tarjouksii kun sopii mulle. Mähän vieläkin slumppaan ja duunaan bulia satseja shaggaa kerralla kun mä paan pakkaseen. Fyrkkaa jää muuhun ja kyllä holeja riittää, vaikkei spöndee enää kulukaan niinku ennen. Ja onhan tässä läävässäkin dunii vaikk mä leedisti jätän sellaset kun paremmin sopii tasa-arvohenkilöille venttaan parempia aikoja. - Sä et taida oikein snaijaakaan, et peräti lainsäädännön kautta tässä maassa on nykyisin kaksi sukupuolta: miehet ja tasa-arvohenkilöt. Esim valinta ja ylennysperusteet ovat miesten osalta entiset: kyky, taito ja koettu kansalaiskunto. Tasa-arvohenkilöille riittää sukupuoli. - Sähän muistanet, että on kolme konetta, joita mä en hallitse: pölynimuri, silitysrauta ja silmäneula. Ja että se tekee kun paremmin osaa. Eli mä hienonnan sipulit ja sä duunaat soosin. - Sähän sanoi kerran että sä tsennaat jonkun gimulin, kun budjaa näillä main. Kun musta ei oo väliks et mun muija hyppäis täällä joka kuukausi, sä voisit skrivaa sille jos sä yhtän mua rakastat. Kertosit et must olis huisin liffaa jos se tulis jeesaan mua pikku askareissa magaliksalla. Ei siis alavatsasellaisella. Lisäks se sais henkevää seuraa; mä voisin esim kertoo vitsejä.
Se huushollista. Sitten on Pihla. Rassukka on ollu dorkassa kunnossa. Se kävi aluks täällä kerran viikossa, mutta sitten se ei enää voinu skujaa busalla. Nyt mä oon käyny pari kertaa viikossa sitä treffaamassa ja siihen menee iltapäivä usein aika pitkällekin. Mä föraan sille shaggaa kun mä oon duunannu. Sit me dallataan ympäri kun sille ulkoilu on hyväksi. Me käydään musaa kuuntelemassa, Hietalahden kirppiksellä, tsufella kuppiloissa joita se diggaa, raflassa skruutaamassa ja silleen. Se tykkää Kirsistä ja niilläkin on kontaktia. Se ei jaksa opiskella, joka on sääli kun loppututkinto oli jo näköpiirissä. Ihan viime aikoina sen kondis on tullu litski paremmaks ja kohta me treenataan, josko busareissu Tarutupaan kävis.
Sit on nykyisin tietysti Tarutupa kun kalsa kevät on takanapäin. Mä käyn siellä paikkoja hoitelemassa ja kastelemassa ja sellaista. Alppiruusu on eri komee ja Kylliäinen kerto, että ohikulkijat oli sitä fotanneet. Laila, se maatalouskonsultti tömmas kompostorin ja levensi aika lailla sitä kukkapenkkii. Ruohosipuli on hengissä, mutta jänikset on skruutannu toisen hopeapajun. Uusii on tulossa kun Laila toi pistokkaita. Mä en meinaa budjaa siellä vaan käyn kun aika sallii ja goisin täällä. Miten sitten käy kun ensi maanantaina alkaa talon ulkoremontti.
Sit on vilt muita juitsuja mm kaks uutta Muulii joiden kans mä flaidaan kun ne brassaa ettei ne snaijaa mun käskyjä. Siis sama peli ku sillä vanhalla kuus vuotta sitten. Mut näistä mä skrivaan ensi kerralla kun mä ensin saan sulta preivin. Mä lähden kohta Pihlaa treffaan ja föraan tän samalla postiin. All the best to you.
PIKKUSERKKU ESSI
Essi on mun pikkuserkku. Son seittemän vuotta gamlempi kun mä. Kolkytluvun alussa se budjas ihan lähellä meitä Dagmarin ja Nervanderin höörnessä. Sill oli ratski ku soli duuniss ASEAN sähköbuidussa Citypasaasin assan puoleisessa päässä Biljardin vieressä. Joululomiksilla se otti mut duuniin tsuppariks. Se bungas viit enemmän kuin kukkiksest sai. Se kehu et mä olin hyvä ku mä jaksoin ronttaa niit painavii kamoja ihmisille ja olin nopee. Mä kävin sen luona kuunteleen Markus setää. Sit meillekin slumpattiin siltä komee ratski vähittäismaksulla.
Essi budjas sysikan kanssa. Sit ne flyttas Cygneuksenkadulle. Siellä sitä kävi treffaamassa Ritsi (Risto) kun oli oikea dekkari. Soli kans buurari: pillerissä Jukolan Pojissa ja futiksessa Hopsissa. Klubin futismolari oli yks Halme. Soli ja landslaagin molari. Se tykkäs kyttyrää ku Hops oli Suomen mestari ja niin se sai juonittua ittens Hopsiin. Ritsi tsingsas Klubiin ja Klubista tulikin Suomen mestari. Ritsistä tuli sitten landslaagin molari sekä pillerissä että futiksessa.
Kun mä sitten aikanaan sain tokan kloddin niin me päätettiin pyytää Essi sille sylikummiks. Se sai Ritsin mukaan etunimen. Essi olikin mun Ripan mielestä nasta kummi. Soli slumpannu Ritsin mutsin paprubuidun Messeniuksen ja Minna Canthin höörnest. Sielt löyty Ripalle aina kivoja lahjoja. Sit Essi anto Ripan synttäreillä aina fyrkkaa ku pantiin Ripan tilille. Ku Ripa sai fyrkat bulimpana käyttöön ne vaihtu virvelikamoiks. Ripa jaksaa aina muistaa ne ajat.
Sit ajassa 90-luvulle. Mä budjasin Portugeesissä ja kävin kesäisin Suomessa. Monena kesänä me Ripan kanssa funtsattiin et pitäis mennä Essi-tädille. Vuonna 93 se sitten onnistu. Essi oli pannu pöydän koreeks niinku aina. Snopattin gutaa monenlaista snabyylien ja muiden drinkkien kanssa. Sit tuli tsufet ja heela Rymyeetua (Remy Martin V.S.O.P.). Se heela meni ja jatkoks tuli viskii. Myöhään illalla lähdettiin ja erottiin Bulevardin ja Albertin höörnes.
Vuodenvaihteessa Ripa tuli mua helssaan Portugeesiin. Mä menin sitä vastaan hotlaan kun mä olin sille varannu. Sii oli mulle yllätykseks messissä yks Tanjuska (Taina). Ihan hyvä daina: snyggi, glaidu ja eloisa. Mä varovasti frogaan et mistä soli nyt tarttunut vaatteisiin. Oli hyvä et mä tsittasin ku me skruudattiin ja divattiin mun tuomia eväitä. Oli se senverran kumma juitsu. Mehän erottiin niiden Essin bileiden jälkeen siinä höörnessä niin Ripa oli menny Storyvilleen kuunteleen musaa. Sen se tekee noin 2-3 kertaa vuodessa. Niin eiks siellä ollu Tanjuska joka kans käy siellä 3-4 kertaa vuodessa. Ja eiks niillä ollukin synkannu. En mä pysty räknään minkä kokonen sen treffin shanssi on mutta aika lähellä nollaa. Funtsatkaa ny: ensin jauhetaan joku vuosi et pitäs mennä moikkaan Essi-tätiä, sit Ripan mieleen tulee mennä jazzkapakkaan, samana iltana Tanjuskankin pitää mennä sinne ja lopuksi näillä rupee synkkaan. Ja sit ne on vielä duunis samas mestas eli Viikin 'puuta-heinää' laitoksilla.
Jotain ne Ripa ja Tanjuska on varmaan väsäilly sillä viime toukokuussa Ripa, 44, tuli fatsiks eka kertaa ja Tanjuska,36, mutsiks toka kertaa. Kundi on tietty aivan ihmeellinen ja tarvittaessa ihan sen ja sen näköinen.
Viime kuun alkupuolella nuori pari oli mua helssaamassa ja Ripa otti esiin vanhan juitsun eli Essi-tädin moikkaamisen. Sovittiin et Ripa hoitaa kuun lopuksi. Tärskyt olikin sitten 27. päivä 14.30. Mä tulinkin tasan orkidean oksa kainalossa. Mä en kyllä ollu oikeen uskoo silmiäni ku Ripa oli jo siellä. Tavallisesti se tulee päivälliselle pari timmee myöhässä. Sit Essin sherryäkin piti ryystää hirveellä satikalla ja Ripa koko ajan hoputti matkaan vaik mä sanoin et Rivoli kyllä venttaa. No päästiin matkaan ja kun tultiin Bulevardin ja Albertin höörneen niin Ripa sano et poiketaans täällä. Sit vast mä älysin ku oves oli pahvilappu et MAISTRAATTI. Niin on eka rundi luudattu ja Ripa ja Tanjuska on giftiksessä. Mitähän siinä höörnes seuraavan kerran tapahtuu?
FYRKKAA, FYRKKAA
Mä taisin aikaisemmin jo skrivata siitä, miten me skaffattiin fyndee tsaleina. Ne "iloisen lesken" tyhjät viinaflisut, marmoripalat, filmitähtien fotot ja sellaset. Meidän taloss oli yks verhooja, joka yleensä oli mäiskeessä. Siltä sai snadeja asioita hoitaakseen ja se bungas mukavasti niistä. Tietysti me jouluina ja pääsiäisinä oltiin tsuppareina kukkiksissa. Mun pikkuserkku kun oli Aseassa trokaamassa antoi kans usein tsuppeja ja bungas hyvin. Mut mitään sellasta kuin viikkoslabaa en mä himasta saanu. Ei kai meillä olis ollu varaakaan.
Mul oli luokkakamuna yks Ukko Olli Leopold Saraste. Soli stärä kundi joll oli vilt idiksiä. Se esimerkiks väsäs meille oman kielen. Soli muuten suomee, mutta vokaalit oli bytskattu. Sit ei ollu tuplakerakkeita eikä -vokaaleja. Diftongeilla oli ja omat sääntönsä. Ei ne sanat aina ollu jämttejä, mutta asiasta selvis. Meit oli neljä tsalia kun budjas Etutölikas kun sprookas sitä ja muut oli snäriä. Mut me oltiin vannottu ettei opeteta muille.
Sithän mä tulin ~ skoilaan kuudennelle merivartsikast. Siel mä totuin buleihin slaboihin. Shaggafyrkkaa saatiin 450 huggee kuussa ja jos kokki oli hyvä, niin puolet jäi fikkaan. Ekstra menoja oli bööniin, gutaan ja spöndeen. Ja vanhemmat duunikamut tarjos useimmiten. Ja olihan spitta halpaa. Mut skoilas oli vaikeeta tottuu ettei slabaa enää ollu. Mun upee Omama kyll anto puol askii Norttii päivässä. Mut sittenkin.
Ja sit tuli Olli ihan huisilla idiksellä: perustetaan bändi. Se tsennas yhden Limun kun oli ammattimiuusikko ja oli luvannu jelppaa hommassa. Olli ties että mä osasin sjungaa ja että mä olin skulannu mun farfarin himass kotiurkuja. Limu anto lontskiks mulle tenorin ja bändille snadin patterin ja niin me ruvettiin treenaan Ilmarinkadun 4:n klitsussa. Limu hommas jenkkinuotteiki ja niitä kipaleita me skulattiin eniten. Meill oli jenkkitunnarikin 'When Spooky Takes A Holiday'. Eka keikka meill oli teinihipoissa Apollolla. Mä joiuin ja blosasin sitä pillii. Ei me Limua lukuunottamatta juuri mitään osattu - minä ehkä kaikist vähiten - mut rytmi oli priimna. Ja sehän joroiss onkin tärkeintä. Me saatiin sit lisää keikkoja. Mä esimerkiks järkkäsin yhden shakistin kautta niin että me päästiin skulaan kaikis kondarien ja veturimiesten hipoissa Rautatieaseman klitsussa. Mulle se oli melko rankkaa aikaa. Mä olin ruvennu skulaan shakkia ja jätkää. Sit mä olin ja menny Kansalliseen ja filmiinkin statisfiks eli seisovaks kulissiks. Knekkauksen mä kyllä jätin vähän lekurinkin kehotuksesta. Ja skoilaakin piti käydä.
Keikat onneks harveni niihin aikoihin kun päästiin stuiduiks. Dainoillekin tuli taas tilaa kuvioissa. Bändi oli vielä jotenkin kasassa yli talvikrigun ja mestoja tuli lisää mm Mikadon yläsali liikeväen bileissä ja osakunnatkin. Kaks kamua muuttikin hiippakuntaa jatkohankkeissa. Mut slabapulaan Ollin idis oli mahtava lääke. Et kepeät mullat vaan "siellä jossakin".
FUTUTKO?
Molin seiska-luokalla. Tää juitsu alko oikeestaan yhdellä välkkärillä ku oli tullu vilt märkää snögee ja kaikki gartsat oli ihan loskassa. Mul oli buli hole pläägän pohjassa enkä mä sentakia viittiny mennä välkkärillä ulos. Luokan järkkärillä oli himalaskuja duunattavana eikä halunnu bytskaa mun kanssa. Niin mä roikuin trapareissa ja välitunnin valvoja hittas mut. Soli yks Kurre ku opetti taidehissaa. Se sano et mun tartti mennä ulos mut mä sanoin etten mä mene. Se jähnäs et kyl sun tarttee mennä. Mä kysyin et milloin me ollaan sinuks tultu. Siin me sit oltiin enkä mä menny. Kurre skrivas päiväkirjaan et mä olin ollu röyhkeä. Luokanvalvoja oli matikan maikka mut ei se skrivannu himamuikkaria. Se oli tottunu et se ei ollu saanu niitä takas alleskrivattuna. Ja sit mä olin sen lelli. Se anto mulle himatehtäviä kun oli litski korkeempaa matikkaa.
Keväämmällä me tultiin kaverini Ummen kanssa skängikerhosta. Se budjas Lutherinkadulla ja mä Aurorankadun alkupäässä ja me erottiin aina Taidehallin höörnassa. Kerran kun tultiin Nervanderia mä hogasin et Kurre staijas Taidehallin edessä. Tsiikaa Kurre, mä huusin. Nyt mä tokkaan sille hudaan. Ja sit mä otin pari juoksuaskelta. Kurre siitä tsuppaan Nervanderia eteenpäin mut me vendattii Aurooraa alas ja Töölönkartsaa. Niin siinähän se Kurre darras (dallas? ejk) Dagmaria just meidän eteen. Mä huusin jotain ja Kurre flydeen Mussan takapuolta. Ei me enää viititty ja meitä griinattikin pirusti. Ja sitten mentii himaan.
Meni pari päivää ja sit mut käskettiin Reksin kansliaan. Reksi sano et Kurre oli kertonu et mä oli käyny siihen kiinni ja uhannu hakkaa mut et se oli päässy litoon. Mä sanoin et se flöittaa. "No, no Väinö", sano Reksi, "kerro nyt mitä on tapahtunut". Mä sanoin et nyt on Kurren sana mun sanaa vastassa, mut Reksi vaan hymyili. Sit mä sanoin et Kurre vainoo mua ja ettei se olis livoon päässy ja olis toisen näkönen jos mä oisin sitä bultannu. Reksi sano et se ties siitä holesta mun pläägässä ja et mun olis pitäny vaan kertoo se Kurrelle. Ja et Kurre tulee nyt vaatiin mun erottamista skoilesta.
Mun yhden luokkakamun mutsi oli skolan osakkaita ja johtokunnassa. Sitä kautta Reksi oli saanu tietää siitä välkkärijuitsustakin. Tää friidu ties kertoo et Kurre oli opettajakokouksessa jääny yksin erottamisen kannalle. Käytöksen alennus ysiin siitä tuli ja kaks timmee jälkkäriä. Kurre koitti vänkää kasia, mut Reksi oli sanonu et sen pitää päästöbettarissa olla kymppi.
Kurre flyttas samana keväänä vielä fiinimpään skolaan SYK:in jossa se oli kun mun keskimmäinen poika pääsi stuiduks. Kurren tilalle tuli Hurmeen Jaska, jonka kanssa napattiin nubbeja syksyllä kun se oli Ojasen Armin opiskelukavereita. Mutta se taas on toinen juttu niinku akateemikko Kilpinen sanois.
"SE OLI TSALIN ELÄMÄÄ ..." 1
Ton rubarin mä lontskasin Tuomari Nurmiolta, kun se musta on just sitä kun mä meinaan skrivaa. "Tsalit" on tässä poitsuja kun on siinä kymmenen. Mun tapauksessa ne on just alkanu opparin ja saanu olla kartsalla vähän myöhempään. Ne on saanu kleffin aladörtsiinkin. Mä en kyllä sellast tarvinnu. Me budjattiin Auroorankadun ja Mussan höörnes, Raken taloss. Siin korttelis oli kolme taloo ja niiden pitsujen välis oli matalat rauta-aidat. Kun mä klettrasin aidalle mä pääsin Raken pitskulla olevan matalan varaston tatsille. Siitä oli trapat alimmelle tamppauspalkongille ja mä olin trapassa.
Me tsalit brassattiin kaikenlaista. Meit oli enimmäkseen viis tsalii: Veli kun budjas mun alapuolella tokas kerroksess, Pelle budjas mun päällä, Umme oli Velin luokkakamu Svenska lyceumissa ja budjas Temppelinkadulla. Roosenperin Lasse kävi kansista, mutta sen faija oli Yhteiskirjapainon gosari. Se oli Dagmarinkadulla mutta sill oli iso tyhjä tontti Töölönkadun kulmassa. Sillä oli tommoset viis metriä korkea lato, jossa oli kirjapainokamaa. Lasse oli medes kun me saatiin sen ladon viereen byggaa snadi koitsu kaikenlaisist breduist kun me oltiin raijattu Eduskuntatalon työmaalla.
Siit Eduskuntatalon byggast oli vilt iloo. Sen tellingeill oli huisin jännä klettrata. Ja monesta fönarista pääsi sisään kun laseja ei ollu. Sisältä skaffattin mm. marmoristenuja. Niitä pienittiin ja trokattiin friiduille barbiidastenuiks piikillä kipale. Niin friiduista oli muutakin hyötyy kuin se, että niille oli kiva tehdä jygee. Kyllä bulit kundit pamlas että niistä muka oli muutakin iloo. Niiden jutut oli kuitenkin niin dorkii, että ei me niitä voitu uskoa ja ne varmaan flöittas meille. Mä tseenasin fyrkkaa toisellakin tavalla. A-rapussa asu yks gimma, jota mutsi ja isoäiti sano "iloseks leskeks". Sill oli piika kun konttas (ronttas? johannes) tyhjät flindarit vinttiin. Se ei ollu lukoss. Aina silloin tällöin mä förasin niitä viinakauppaan kun oli samass korttelis. Halvan flindarist sai huggen ja litran flindarist kaks.
Ja sitten me tietysti sportattiin. Ei me mitään erityistä lajia vaan vähän kaikkee. Mäkin skulasin futista Bolliksella ja knekkasin HNS:ssä yhden Topin kanssa kun oli Velin ja Ummen luokkakamuja. Totti Ström piti treenejä Sofiankadulla jepareiden treenisalilla. Emmä futiksessa kovin pitälle päässy, Klubin triiaan vaan. Me kun oltiin kesät Sandiksessa, josta isoäiti aina vuokras huvilan. Kerron siitä enemmän toiste. Sitten me skiglattiin. Veli vei mut Vikingarna-nimiseen partsikaan. Meill oli sellainen avopurkkari jossa oli kahvelipurje. Tälläkin hommana oli vissi merkitys, josta mä myöhemmin pamlaan enempi. Sitten me talvisin byggattiin skvetta siihen kaltsille Eduskuntatalon ja Auroorankadun väliin. Ei me siitä itse slepattu, mutta bulimpia kundeja ja miehiä tuli kun hirvas. Kun folkka tuli illalla duunista, ne jäi pitkään staijaan aidan taakse Turuntielle tsiikaan sitä laskemista.
Ja täytyhän tsalien flaidatakin. Pelle kävi Ruotsalaista Norssia. Niillä oli jotai Broban skoilaa vastaan kun oli Korkeavuorenkadulla. Broban porukkaa hengas iltaisin niiden skoilan tienoilla ja me käytiin pyyhkimässä niiden kneesaa. Ne kanteli kun yhden tsalin poski aukes sisäpuolelta. Munkin skoilaan tuli kyselyitä, mutta enhän mä ollu siellä ollu. Sitten yks pahanteko oli käydä syksyisin snutaamassa pellolta porkkanoita ja muuta. Mäntymäen ja Hippodromin välissä oli aika bulit maat jollakin kun viljeli. Lasselta jäi kerran tsuikka sinne kun saatiin hatkat. Sen hima pakotti sen hakeen sen ja Lasse kanteli ja me kaikki jäätiin boseen. No meist oli fiblujen snutaaminen Meikustakin ihan redii hommaa. Olihan golfarit semmost varten funtsattu.
Yks jyhnän teko oli kaasulyhtyjen sammuttaminen. Sähkölyysiksen tulo kaasuvalon tilalle kartsoilla oli vielä kesken. Sen sai sammuun klettraamalla lyhtypylvääseen ja draisaamalla yhest rautalangasta. Sitä joskus tehtiin muun puutteessa. Friidujen jälkeen tärkeintä oli jygen teko koukuille. Pari juttua: Stokkalla oli kerran reflukan näkösii vehkeitä. Bösan suussa oli pätkä peltiputkee. Sen voi työntää raakaan botlariin ja vääntää, niin botlarin palasta tuli kuti. Se viritty ilmanpaineella ja kuti flygas parikymmentä metrii. Pellel oli kerran fyrkkaa ne parikymppii kun se bungas. Me mentiin smygeen junaradalle kun kulki Turuntien ali. Siihen aikaan oli vilt liikennettä siellä alatiellä. Sit me skotattiin fiudeja kun skujas ohitse. Yks pirssi kuitenkin pysähty ja kuski lähti tsagaan meitä. Lasse rupes huutaan kun se skagas niin ja kuski sai sen kiinni. Me tultiin sen kuskin luo kun se käski ja se föras meidät jeppikseen Hietaniemenkadulle. Pomsika siellä kuunteli kun se kuski syytti meitä kauheesti. Sit se käski yhden koukun menee dörtsille ja pyllistää. Pelle sai skotaa sitä revaan. Koukku ei ollu moksiskaan. Sit se pomo haukku meidät kuskia myöten että heillä oli tärkeempääkin tekemistä ja tsagas meidät vege.
Jos me vielä jatketaan näitä skrivaamisia mä voin kertoo sen toisenkin jutun slurkeista. Ja mitä merkkas meripartsika ja Sandiksen kesät sille että tämä tsali muuttu isoks kundiks.
"SE OLI TSALIN ELÄMÄÄ ..." 2
Siin eka jutus mä pamlasin yhdest jygest kun me pollareille tehtiin. Nyt mä kerron toisen ku meist oli ekaks vänkä. Soli Lassen faijan idis. Vaikk se olikin gosari soli meille ihan nasta. Melkein kaikki gosarit oli snärkkii tsaleille, kun teki kaikenlaista jäynää ja piti metelii isojen ihmisten mielestä. Muttei Lassen fatsi meille.
Se jyge alko niin, että Lassen faija juotti kympin spittakanikkaan sen peltipalan takas kaatoholeen. Kanikka oli täytetty puolineen vodaa. - Malminkadulla oli jutskujen synagoogast Mariaan päin puutaloja ja pitskubyggassa hevostalleja. Joka talossa melkein kaikki trokas spittaa ja bamareita dallas siellä rundii yhtenään. Veli, Lasse ja mä mentiin sen kanikan kanssa yhtenä iltana semmoselle pitskulle ja ruvettiin smyygiin porttariin. Sit kun me nähtiin skoudejen tulevan me ryysattiin kartsalle ja ruvettiin tsuppaan Marialle päin. Ja jepet tietty perään. Ihme kyllä ne sai meidät boseen. "Mitäs pojilla on siinä kanikassa" ne kysy. "Vodaa vaan". "Vai vodaa. Lähetääs tästä kammarille." Ja niin sitä mentiin meille jo tuttuun jeppikseen Hietalahdenkadulle jossa oli sama pomsika kun me oltiin ennenki nähty. (Myöhemmin opin tietämään että soli komisario Lindström.) Taas saatiin kertoo että vodaa siel vaan on, mut eihän ne uskonu. "Taitaa olla pirtuu" ne sano. Lasse ku oli kova sliipaan tais litski pitskatakin. Sitten ne avas kanikan ja kaato vähän kuppiin. Ne nuuhki sitä ekaks ja sitten yks skoude maisto varovasti snadilla lusikalla. Se ei oikeen uskonu ja otti huikan kupistakin. "Kyllä se vodaa on" sano se sitten. Se pomsika tuli oikeen snäräks ja huusi et me taas oltiin tuhlattu niiden kallista aikaa. Sit meidän nimet ja puhelinnumerot skrivattiin ylös ja ne heitti meidät ulos. Veli ja mä skagattiin että ne ringaa himaan. Mut ei me himas kerrottu eikä ne sitten ringannukaa.
Sit pari tärkeet juitsuu siit ku tsalista tuli kundi.
Aletaan alusta. Mun mutsin mutsi eli Omama tahto olla kesikset landella. Sinä kesänä kun mä pääsin oppariin me mentiin pensionaattiin kun oli Padasjoella Harmoisten kylässä. Siel oli kans yhdet Löfvingit joilla oli Erkki-niminen skidi mua viis vuotta nuorempi. Omama, mutsi ja Löfvingit tuli eri hyviks tsomiksiks. Ne oli vuokrannu kesiks mökin Sandiksesta ja kerto Omamalle, että samalla isännällä oli toinenkin. Ja niin kävi, että seuraavana kesänä Omama hyyras sen. Se oli Sandiksen Radioniemessä. Me slumpattiin rutsari ja kun ei ollut ihan kova hiivari, mä hain omaman ja mutsin sillä laivalaiturilta kun oli noin puolentoista kilsan päässä kun ne tuli duunista. Me metskattiin ja laskettiin pitkääsiimaa ja saatiin fibborii ja ankeriaita ja Papinlahden vanhan bryggan luota aika bulii säynä-vii. Sit me elettiin Sandiksen tsalien kanssa kuin inkkarit Ernst Thompson Setonin kniigassa Kaksi partiopoikaa. Sandiksessa oli Valtion Lentokonetehdas ja tasokangasta oli niin paljon kun vaan tarvittiin teltsujen duunaamiseen. Sporttia oli vaan vähän korkeus- ja stakahyppyä enkä mä niissä mikään haka ollu. Ruodiksess oli kyllä kovii sporttaajii: Nylands Regimentess oli Kurre Weckström ja Paavo Mikkeli, Lentolaivueessa Pekka Tiilikainen ja uimahyppääjä Alvi Palho. Ja sitte skytaajia: S.O. Lindgren ja Viktor Miinalainen. Yks kessu Toivonen opetti mua skytaan pienarilla ja kyllä mä opinkin.
Seuraavana kesänä Erkin mutsi meni taas duuniin ja sen systeri tuli Erkkii hoitaan. Sen nimi oli Aino ja se oli 18 vuotta. Se duunas shaggaa itelleen ja Erkille ja illalla koko heidän sakille kun ne tuli himaan. Me käytiin yhdessä Elannossa slumppaamassa mitä listalla oli. Se buidu oli ihan laivarannassa ja välillä oli yks sotilaskoti.
Sotilaskodissa käytiin joskus skruutaamassa riisipuuroo ja naimista kun bungas kaks huggee koko annos ja halva huggen. Se halva oli melkein yhtä buli kun se heela ja halvahan me otettiin. Se naiminen on muuten sekahedelmäsoppaa ellette sattus tietään. Aino oli kova simmaan ja ottaan suurista eikä sen tarttenu käyttää simmareita kun Radioniemessä ei budjannu muita kuin me. Sit se Aino plääsäs ääneen kirjaa Erkille ja mäkin olin kuuntelemassa. Kerran se kniiga oli ekasta krigusta. Siinä soltut oli lomiksella jossain stadissa ja treffas siellä katunaisia. Mä tietyst frogaan et mitä ne katunaiset on vaik mä kyllä olin litski hajulla. Kun Erkki sitten meni yläluukkuun päivätirsalle me jäätiin sen kniigan kanssa alas pluggattiin enemmän mitä ne soltut lomiksella duunas. Me ruvettiin griinaan ja brassaan ja mä tsennasin et Ainon reva osu yhteen mun kovaan mestaan. Mä menin ihan punaseksi ja mä koitin kaveeraa jotain fikkarista. Jaa että fikkari tai jotain sellasta sano Aino. Ja niin se opetti mulle ettei ne bulit kundit ollu flöitannu ja miten friiduist on muutakin iloo kun jäynän tekoon.
Soli alku kundien maailmaan päin ja tässä tulee lopullinen. Kun mä olin opparin fyyralla mä olin keväällä niin vanha että mä pääsin sytskarien poikaosastoon. Toi henki himassa oli sellainen että oli ilman muuta klaari että sinne. Ja olihan mun faijakin förattu Siperiaan ja jääny sen veegen. Mä menin tietysti merisytskareihin. Poikaosaston pomsikana oli yks hautuumaa-arkkitehti Ilmari Wirkkala ja sen poika Tapio jeesas sitä usein. Meill oli sunnuntaisin treenit Tölikan tullin maastossa. Sulkeista teillä ja maastoa skutsissa. Sytskaritalo oli silloin Yrjönkatu 36. Siellä oli teoriaa luokissa ja klitsussa pienarirata. Suuremmat maastojuitsut oli kauempana kuten Degerössä. Meillä oli aina skaba mosurien kanssa. Niillä oli kinginä yks Olli kun myöhemmin vei skremman mun alta. En viitsi kertoo nimiä kun kaikki tsennaa. No mä rupesin kovasti funtsaa että skönelle mun pitää mennä. Viidennellä keväällä tuli tieto, että 12:lle olis mesta 1 ... 2 kuukaudeksi merivartiolaitokseen "oppilaiksi". Mä sain himasta luvan 2 kuukaudeksi ja kesäkuun 1. päivänä rauta-ville föras mut ja Talvitien Reijon Porkkalan kiinteelle asemalle. Heinäkuun alussa mä siirryin Pirttisaareen kun oli samalla VKV 5:n tukikohta. Tästä ajasta riittäis juttuu enemmän kun mä jaksan skrivaa. Sanotaan vaan että brenkku tuli tutuksi ja että Ainon alkuopetusta hiottiin.
Heinäkuun lopussa oli skabat teoriassa: meriteiden säännöt, navigointi, slobon sota-alusten ja tärkeimpien pirtulaivojen tunnistus silhuettikuvista, viestitys, ensiapu jne. Asemien päälliköt anto arvostelunsa mm fyysisestä kondiksesta, merimiestaidosta ja aloitekyvystä. Elokuun puolessavälissä tuli kolmelle meistä yllätys: tarjottiin harjoittelijan mestaa tarkoituksena koulutus päällystötehtäviin. Mä ruinasin himasta ja sain luvan. Samoin Savolan Armas, kun oli kahtena vuonna stankannu mut Talvitien Reijo meni takas skoleen ja pääty tekniikan tohtoriksi.
Tähän musta mun tsalikauteni loppu. Mä olin vuoden skönellä ja opin ainakin sen että skoleen tarttee mennä takasin.
SKRIVASKO SKYFÄ-EDDI SEITEMÄN VELJESTÄ?*)
Skyfä-Eddi oli Mosabakan tsaleja. Sitä sanottii skyfäks ku se oli muita kavereita vilt snadimpi, mut ei ne bulimmat sille muuta jyhnää tehny. Skyfä oli yhtä kova ajeeraan kun muutkin ja aika stärä laihaankin. Eddi kävi Mosabakan smobikaa tokalla luokalla, mut ei ne skolejutut sille tärkeitä ollu. Enempi aikaa se funtsas, mitä kaikkee kivaa keksis, niin ku jygee böönille ja isommille ihmisille ja sillee.
Tää on juttu yhdest skolepäiväst. Maikka oli vikal tunnil, ja jo melkeen öögat ummes se oli paasannu jostain Aleksis Kivest ja kuinka se oli skrivannu romskuja suomeks sillo ku muut ei. Yks kniiga oli ollu tosi makee ja sen nimi oli Seittemän veljestä. Siin oli broidit ku klobo oli niin kova, ettei ne millää oppinu leesaan. Se oli muka tärkeetä ku ei ilman päässy ripille ja jiftiksee ja kaikkee. Ku tunti oli lopuillaan ope viel tsekkas, et miten oppi oli kloboihin menny ja froogas: "No, kuka on kirjoittanut Seitsemän veljestä?" Kaikki hurjasti viittaan, paitsi Eddi. Se oli vissisti koko tunnin funtsannu sille tärkeempii juttuja. Maikka tietysti: "No mutta Edvard." Skyfä nousi staijaan. Ja maikka: "No Edvard, kuka on kirjoittanut?" Eddi rupes melkeen sliipaan ja sano: "Opettaja, en minä ainakaan." Maikka tykkäs, et Eddi oli tehny sille jyhnää ja ajo sen lopuks tunniks nurkkaan staijaan.
Kun skole loppu, maikka funtsas et olis hyvä mennä tsiikaan kummosta Eddin himas oikeen oli. Se lähti sit tsökaan missä Eddi budjas. Se hittaskin perille - snadiin harmaaseen mökkiin. Ku se pääs porstuaan niin se näki kaikkii kledjui ympäriisä. Joku palsa ja lätsä riippu seinällä, mutt enempi osa oli hujan hajan lattialla. Oli pläägää, stiflaa ja kalossii. Mut rotsii, byygaa, skjördee ja kaikke kledjuu oli kans lattialla. Ope naputti oveen ja astu sisään. Se hogas et se oli tullut tsökeen ku oli sali kans, siel oli pöytä ja piironki ja seinän vierellä puusoffa.
Pöydäs tsittas starbu, se oli varmaan oli Eddin faija; laiha, knyysän alla eri buli räkäjarru ja lätsä päässä. Ja sil oli keklu jolla se flöijdas jotai puukalikkaa. Pöydäl staijas viel teekannu ja sokrutuusa ja spittaflindari, ku oli puoliksi divattu. Puuhellan vieres stondas plöde gimma, joka varmaan oli Eddin mutsi. Se hämmensi kapustalla göliä kattilaa. Döfast maikka heti arvas, et tänä iltana skruudattas kaalisubuu.
"Hyvää päivää, minä olen Edvardin opettaja" alotti maikka. Starbu ja gimma vilkas siihe. Stara otti mukista pitkän klunkin ja jatko flöijdaamist. Mutsi hämmensi soppaa viel innokkaammin. mut ope jatko vaa: "Kun minä kysyin luokalta, kuka on kirjoittanut Seitsemän veljestä, niin Edvard vastasi, ettei hän ollut sitä tehnyt." Maikka skagas litski et faija vetäis siitä paikasta remmin ja hakis Eddin käsiisä ja antas selkäsaunan Eddin paljaalle revalle. Mut ei, faija litski funtsas ja otti toisen klunkin, skuttas stolee taaksepäin ja nousi staijaan. sit se sano sillä äänellä et juitsu on sluut: "Kyl se niin on, että kun meidän Eddi sanoo ettei se ollu skrivannu, niin se ei ollu skrivannu." Ope ei osannu muuta ku sanoo et "Hyvää iltaa sitten vain" ja poistu aika nolona.
Ulkona maikan klobossa löi vähän aikaa fimtsannakki. Mut sit se honas et sehä vois samma vegen käydä naapuris frogaamas, et mitä mieltä ne oli. Niin se meni sisään vielä naapuriinki ja selitti siellä, et Eddi oli sanonu ettei se ollu skrivannu Seitsemää veljestä ja et Eddin fatsi oli väittäny, ettei Eddi sitä ollu skrivannu. "Juu", sano naapurigubbe "ne on kaikki ihan läpikahjuu sakkii. Ei niihin oo kyl yhtään luottamista. Ja mä oon sitä mieltä, et kun opettaja arvelee, että Eddi on sen Seitsemän veljestä skrivannu, niin on se varmaan sen tehnykin."
Ja niin maikka sai oppia jotain, mitä se ei kniigoist juuri hitannu.
*) Niin että tämmönen stoori. Nyt ois kritiikki tervetullutta: mitä luontevia slangisanoja olis lisää, mitkä sanat tuntuu vierailta, onko synonyymejä tai muita kirjoitusmuotoja tai sanontoja ja niin päin pois. Jelpatkaa! (V.L.)
Tähän pyyntöön vastasivat Slangi-jengin Eddu ja Pike. Heidän ehdotuksiaan hyväksikäyttäen olen olen muokannut tätä Väiskin juttua hieman.
Johannes
KYL MÄKIN ... VIROS
Tost Masast on tullu levee ku se on päässy ulkomaille. Ihan Viroon asti. Ja siit se ryysas skrivaan meille stoorin. Mut kyi sit muutkin.
Soli keväällä -39 ku meidän osakunta päätti tehdä redun sinne. Mentiin skabaan joissakin lajeissa ku meillä oli tekijöitä. Oli skotaajii, fektaajii, pingiksen skulaajii, koris- ja skängijengit ja sineen. Mä skulasin korista ja skängii. Sit oli huutosakkii ja medes.
Menomatkalla botski gungas aika lailla ku oli snadi hiivari. Mut ei se haitannu. Tallinnassa veljesosakunta föras heti meidät niiden lukaaliin ja rupes kaataan meidän kurkkuun viinaa. Smirgareitakin oli mut spönde oli pääasia. Niiden tarkotus varmaan oli heikentää meidän kondista matseihin. Ja kyllä ne siinä onnistukin. Koriksessa tuli hudaan tylysti mut se tiedettiin etukäteen. Viro oli siihen maailman aikaan ja vielä pitkään toista luokkaa kuin me.
Mut sitä ennen oli yö. Mä lähdin Kailan Osmon kanssa hakeen semmosta mestaa ku Pagod. Otso ties suunnilleen missä sen piti olla. Me dallattiin hämärää snadia kartsaa ylös ja alas ja likinäkönen Otso tsökas kaikkia snadeja kylttiä. Aikaa meni mut sit mä hogasin bulin kyltin paljon korkeemmalla. Mesta olikin tosi guta: traparit ylös ja 'listalla' oli muutakin ku paistettua ja keitettyä.
Kaikilla ei menny yhtä hyvin. Me skängistit oltiin pitkin kevättä samlattu fyrkkendaalia redua varten nakki- ja baccaratpeleissä. Yksimielisesti passelein kassanhoitaja oli arkeologiaa pluggaava Ville B. Systeemi Tallinnassa oli sellainen, että meidän pakaasit oli vastaanotto-mestassa venttaamassa ja sitä mukaa ku folkka valu sinne, isännät kuskas koisaamaan. Niinpä Villellä oli meidän fyrkat povarissa. - Aamulla se joutu nolskina pamlaan koko stoorin. Soli saanut oppaakseen pari dainaa. Kierroksen jälkeen soli menny jatkoille johonkin luukkuun. Toinen oli sitten häipyny ja - kuten sittemmin ilmeni - fyrkat ja.
Sit oli huutosakki-Curre ja pingis-Unski. Niill oli ollu ja antosa rundi kapakoissa. Ja pari blaijaa oli förannu ne tutustuun virolaiseen himaan. Noli tsöpannu pari flindaa messiin. Porkkaa oli alettu divaa ja liköörii oli glasareissa. Noli jo riisunu paitasilleen kun oven takaa oli ruvennu kuuluun aika möykkää. Friidut tuli heti viit skraijiks. Ne viittas kundeille avonaista fönaria, mesta oli puutalon tokassa vooningissa. Ovi aukes ja grobiaaneja ryysas sisään. Neljä kerto Unski, kolme kerto Curre. Unski kerkes ekaks fönarille. Byggan seinillä oli puisia paloportaita maahan, mut nopeemmin pääsi pudottautumalla sisääntulo-oven päällä olevalla snadille tatsille ja Unski teki sen. Currella meni aikaa kun se oli kömpelömpi. Ja sit se koitti saada messiin hienon, vaalean poplarin, ku sen faija oli slumpannu sille just tälle redulle. Curre oli draisannu toisesta päästä ja yks jätkistä toisesta. Sinne se poplari jäi.
Aamulla me Rutalehdon kanssa herättiin kamalaan möykkään. Mentiin käytävään ja syy selvisikin. Mesta oli jokin emäntäkoulun sisäoppilaitos. Lukukausi oli päättyny mutta jokunen oppilas oli vielä jääny. Ja skoilan johtajatar budjas siellä. Ja se oli hitannu skotaaja-Juuson ja koris-ööliksen kahden mimmin kämpästä. Siitä riemu. Lemmenparit erotettiin ja päästiin päivän programmiin.
Skängi-Rutalehto tuli tsiikaan korista kun päätty niinku päätty. Sit me lähdettiin osakuntaan shaggalle. Tuli mukava olo ja skramlattiin fyrkat ja saatiin siumpattua flinda Viru Valgee menomatkalle Tarttoon. Kun päästiin assalle stoge oli tietysti kerinny mennä. Seuraavaan ehdittiin kun lähti vajaan kahden timmen kuluttua. Kolmestaan - muistathan sen botlan - matka luiskahti ihan liffasti. Tartossa sato. Matsi oli yliopistossa, joka oli puistikassa oleva bygga. Veeget oli punaista hiekkaa ja savea ja pläägät sen näköset. Matsi oli jo alkanu niin et me ei jouduttu skulaan.
Kun me sit tsitattiin katsojien joukossa yks häiskä tuli kysyyn et skulataanks me skängii. Mä vastasin et mä olin korisjengistä mut et mä kyllä siirrot tsennaan. Niin se sit haasto mut fyrkkapeliin. Rutalehto lontskas joltakin alkupääomaa ja mä aloin skulaa jätkän kanssa 5+5 minsan pelejä. Mä hogasin nopeesti, et se kyllä osas aika lailla mut et mä oon haka. Sit mä pelasin niin et mä vinnasin muka justjajust ja pidin kundin toivoa yllä. Lopuksi se alko pyytää tasotusta ja vikat pelit oli 2+5 min. Niin meillä oli taas fyrkkaa kun illalla palattiin Tallinnaan.
Siltä redulta ei juuri muuta liffaa kerrottavaa olekaan. Kaikki oli aika matseja kun päästiin botskiin. Seuraavaan visiittiin muita meni 44 vuotta, vaikka tätä ennen oli kävässy 12 kertaa.
23.9.1997
br>
FUTASKO MÄSIS JIMIÄ REVAAN SYYLINGIT KLABBEISSA?
Emmu ja Petteri oli Seutulassa. Ne venttas nyyaa jenkkivahvistusta Jimiä. Kova kaveri oli agentti skrivannu. Pituutta 202 ja ponnistaa jaardin. Oli Santa Monican stuidujengissä vispannu 24 täppää ja riivannu 8 leväriä per matsi. Oli ollu viimeisiä stuidusirkuksessa kun ei ollu päässy NBA:han. - Karusellit lähti käyntiin ja jengiä flygarista alko lappaa. "Toi se on" kilju Emmu kun hogas yhden pitkän ja slankin stärän näkösen nekrun. "Ja tsiikaas Petteri mitkä kledjut. Ei muilla jenkeillä oo tollasii ollu." Ja Emmu rupes huitoo molemmin handuill. Jenkki nosti hitaasti oman handunsa noin puoliväliin. Se sai tvärt oman kamansa ja tuli ihan ekojan kanssa venttaajien luo. Kun se ilmesty Einmu ryysas heti rutistaan sitä. "Hello Jim. Weleome to Finland." "Sorry, sir. I´m not ... " ja pari herraa vierellä rupes irrottelee Emmua kundista. "Tää on tietokoneguru doktor se-ja-se kun on tullu jeesaan meitä Suomen Appleen."
Emmu rupes pikku hiljaa tajuun kun se vielä hiffas, et kundil oli vain yks snadi kapsekki messis. Folkka karusellien luona alko vähenee mut yks nekru oli vielä jälellä. Emmu tsiikas Petterii ja Petteri Emmuu et toiks se meidän Jim sitten on. Se keräs karusellista kaikenlaist nyyttii ja hivakkaa kärryyn ja alko vihdoin raahaantuu tulliin. Emmu oli aika flaattia poikaa kun se meni Jimiä moikkaan. Kundi ei ollu paljon Petteriä pitempi ja yhtä pyöree. No, olihan se voinu huilaa ja skrutaa reilusti sirkuksen jälkeen. Pituudes agentti oli flöitannu ainakin viis tuumaa. Hiljaisina pojat föras iimin Uudenmaankadun yksiöön kun oli jenkille järkätty.
Ei eka treeneiskään kukaan glaiduks tullu. Hyvä jos Jim sai ponnistettua kaks jalkaa eikä jaksanu läheskään niin kauan kuin muut. Tavallisessa setupissakaan ei munkki tahtonu handussa pysyä. Sama höidaripasseissa saati et olis saanu upotettua. Rautiskin hakkas sen kuljetuksissa. Yks yhtä vastaan Halko junnutti sitä mennen tullen. Oikun, Emmun ja Petterin pikakokouksen tulos oli klaari: Jim heti takasin jenkkeihin. Petteri kun on jenkki itsekin ja koutsi sai kertoo sen iimille jo seuraavana päivänä. Biljari olis klaari seuraavalla viikolla.
Se agentti oli kyllä Jimillekin moklannu gutammat näkymät: bulimpi läävä, waterbed ja kaara. Tyyriit puhelut jenkkeihinkin joutu bungaan tienestistään. Kuitenkaan Jim ei kärsiny mennä heti takasin kun oli aika polleesti lähteny. Se kerto tän Petterille. Okei sano Petteri mutta luukku vapaaks viikossa, Virsu ei ota sua duuniin ja puhelin suljetaan tvärt. Biljarirahat Jim sai kuitata ja käyttää mihin tarttee. Voitais funtsata, että Jim koutsaisi junnuja ja ehkä KaPo:n friiduja ja sais litski fyrkkaa siitä. Työluvan Jim sais kyllä järkkää itse.
Kun Jimi funtsaili dorkaa tilannettaan dörtsin kloku ringas. Soli Jone kun oli eilen treeneissä luvannu tulla Jimii helssaan. Messis sill oli joku kannu keskaria kun tuntu olevan hyvään tarpeeseen. Jim kerto dorkan tilansa. Jone olikin ensteks stärä kundi kun poikamies tartti helppiä. Kun bisserit oli divattu kaverit olikin menossa parin korttelin päähän Kampin Valintaan. Jo baaritiskillä rupes Jone pamlaan ja seuraa löytykin nopeesti. Mukeja kallisteltiin ja välill käytiin hinaamassa fiiliksen nostamiseksi. Sulkemisen aikoihin Jim hogas olevansa matkalla Lissun mestaan Valkassa.
Lissu oli yhden raflan köketissä duunissa ja vain kymmenisen vuotta Jimiä vanhempi. Lissu duunas pari smirgarii mut sit se tahto tvär treenaa oliks nekrut sellasii kun niiden maine oli. Puolelta päivin Lissu föras Jimin 17 pysäkille ja neuvo miten se pääsi Dianapuistikan luo ja siitä himaan. Lissulla oli illalla työhuki mut ne teki tärskyt seuraavaks illaks Kurviin. Sillon ne meni yhteen toisen kerroksen kapakkaan kaljalle, mut ei Lissu siellä kärsiny pitkään viipyä vaan tahto himaan. Taas joku smirgari ja lakanoita runttaan. Kun ne sit pamlas asioist niin Lissu sano et Jim ihan hyvin mahtu sen kanssa budjaan. Lissu toi duunista aina jotain skruudii ja "tippapulloo" et senkin puolesta pärjättäis. Ja niin Jim flyttas kamansa ja ittensä Valkkaan. Kyl Jim varmasti ne halutut pari kolme varvia päivässä klaarais.
Mäsis oli griinannu, jonkun kuukauden. Yks päivä Jim sai junnutreeneihin preivin. Lissu luki et Jimin piti mennä suuren fiskaalin luo kun päätti työluvista. Jim meni ja skagas vilt kun se ringas pomsikan oviklokuu. Kun vihree sytty se meni sisään. Gube tsittas bulin pöydän takana ja pluggas jotain papruu pinosta. Kun soli vähän aikaa tankannu se nosti knyysansa ja hogas Jimin kun staijas keskellä huonetta. Se otti toisen paprun ja kysy: "Henderson James A., 26 black, US citizen, Santa Monica, California?" "Yes sir", myönteli Jim. "Work permit?" kysy pomo taas ja Jim myönteli. "Take off your clothes, please", saneli gube. Kyl on dorkii nuo valkoset ja finskit tuntuu olevan ihan kärjessä. Mut sit se muisti Lissun kämpän ja smirgarit ja rupes hitaasti riisuun. Kun sil oli enää kalsarit päällä Jim pysähty ja rupes venttaan jatkoo. Pomo oli ottanu uuden paprun ja muisti taas Jimin. "All of them" ja Jim totteli.
"On your four, please", oli seuraava ohje ja Jim kävi kontalleen. Sit pomo ryömitti Jimin ensin yhdelle seinälle kyljittäin, sitten fönerin alle patskun eteen ja lopuksi vikaan nurkkaan vinottain. Kui äksiisi oli käty se sano "Now, you can put your clothes on" ja syventy taas johonkin papruun. Jim puki ja jäi staijaan. Kun gube hogas Jimin se sano: "You can go now. OK?" Kun Jim vain levitteli handujaan se jatko: "The work permit? It´s granted a couple weeks ago. Counter number 7. My secretary will show you. Good day, Mr. Henderson." "But, but this exercise, sir" yritti Jim. "oh this. I'm getting a new black sofa and I wanted to see where it suits best."
Niin että olihan Jimillä mäsis käyny. Lissun kämppä, smirgarit ja työlupa. Ja vain pari kolme varvia päivässä!