SLANGI.NET 2.0 / LUKEMISTO / H4toikai.html / 24.2.2004
KAIPOSEN TOIVON PAKINOITA
RÖÖNRUUSIN KALTSIN BALLADI
MEIDÄN SKOLE
SKUDAA!
KESIKSET MÖLIKSESSÄ
ELDIS JOSSAKIN
TOIVO KAIPONEN (1911-1980) oli tunnettu slangisanojen kerääjä. Kirjoitti aikanaan Suomen Sosialidemokraattiin, oli Liikeliiton lehden toimitussihteerinä ja toimitti Kansa taisteli -lehteä. Kirjoiti myös teatteriarvosteluja. Talvi- ja jatkosotaan hän osallistui Ässä-rykmentissä.
RÖÖNRUUSIN KALTSIN BALLADI
Meitä oli kahdeksan jätkää, se ratsujepari oli yksin. Sil oli siviilikaaveet, mut kylhä me se tsennattiin: soli siks monta kertaa goosannu meidät vege Hyddan bärtsiltä hegan selässä tsitaten. Tiäs me ei oltu mitään hianohelmoja ja mamiksia. Mut ei oltu koskaan esmerkiks bötsätty mitään buiduista tai röövattu ketään flenasta tai klobattu kännistä starbea tai flöidattu kuanoon ketään ei stadilaisia eikä landeja.
Dogattiin siälliä Hyddan bärtsillä, joskus Josafatin montussakin etupäässä spittiä mut muutakin. Sorkan rantsun botskeistahani sai, ja ne samlattiin aina kaikki kimpassa. Kaikilla meillä oli duuniplade tai ainaskin vakinaista jobia, rehellistä mä meinaan eikä me muutoskaan flöitattu, paitte mitä gimuleille ja böönille. Oltiin taas juu litsku samlattu ja oltiin niinku liite snadissa. Soli Eerikssonnin Guntan fade se koude se hegabamari, konijebbis, ridarijepari ja se budjas Sadikassa. Ei me oltu sille tehty koskaan jäynää, meinaan ettei mitään mälvää niinku stikattu musuilla sen hegaa tai skotattu stritsalla kaukaa tai skulattu piruvviuluu sen fönsterin takana. Mut ku se rupes nyt siviilikledjuissa jäynään ja jaagaan meit vege Hesarilta jumankeka selviä jätkiä kansalta ja sit viälä et se menee skulaan Mustan Maijan meitä tsokaan. Joku skiias et ryysataan pistetään Eerikssonnille hudaan niin et morgoonit skulaa noin vaan snadisti jebulis. Frogataan et ollanks me bläädää? Se draisas het fikkastaan broukun. — Mä skotaan tvärt sitä kun tulee. — Ensiks mä skotaan kohti, ja sitte mä ammun ilmaan kaks kertaa niinku säännöt sanoo vaikka paskaaks te laista tiädätte ettekä bonjaa senkin Josafatin hampparit. Me vaan gyysattiin lunkina, ventattiin, tsiikattiin smyygaisko joku sen taakke tai tehtäiskö trokari tai muu gubru jelppais yleensä jengiä.
— Kaheksan riskiä miästä tutis kimppuun. Tulkaa vaan emmä teitä skagaa, mä oon virkamies ja viran toimituksessa. Etteks te hiisii?
Mä uskalsin.
Eroka tuli mun hautajaisiin meinaan tänne Malmille soli aika ventterissä ja mä hiffasin et sil oli balsan povarissa pöytäflisu. Mulla tuli kans jano. Ainaskin teki miäli brenkkuu Sit se pappi bamlas normaalia skeidaa ja fatsi ja sukulaiset lasku mun arkun. Mutsi sliipas faijakin niisteli. Jenny huus koko siunauksen ajan:
Aijaijai, aijaijai, aijajjai, miks se skotas mun Kaitsin. Kun mun arkku oli laskettu ni mutsi ja muut ja sukulaiset ja uskovaiset stikkas kolme lusikallista multaa pehmeesti vaan mun arkulle. Muut oli vaan sliibannu ja mutissu jotain knesariinsa niinku kloddina räkää lapaseen, mut Eroka sanos reilusti et — Soli sit redi kaippari toi Kaitsi (se 'Kaitsi' meinaa mua vaik mä oon Karl Gideon), aina se oli mukana remmissä jos me skimbattiin tai skifllattiin tai skulattiin futista skutsin planskulia.
— Vaik sil ei ois ollu ku piikki fyrkkaa ni aina se skiias et samlataan jätkät skramlataan.
Mua melkeen sliibatti. Se flänen Eroka tuli ihka tähän skrubun reunalle ja se meinas brakaa tänne grevariin mut ne sai sen boseen. Eerikssonnin pualesta laskettiin komee kranssi soli bönsempi kuin faijani seppele. Kolme seriffiä sen laski eikä Guntan faija ollu hirvannu itte tulla. Eikä Gunttakaa iisiny sen pualesta. Mut faija kiros ettei Kaitsi noista tulppaaneista herää eikä tuu takaisin. Ei Eerikssonni saanu Sorkkaa eikä Skattaa mun skotaamisesta. Se pääs määräaikaisella varotuksella.
Julkaistu: Elanto-lehti, 10/11 1972.
MEIDÄN SKOLE
Mä skrivasin tän, kun piti skrivaa ainis Oma kouluni, skolessa mut meidän fretsi rupes sliibaan ku soli blukannu tään ja anto takasi. Se sliibas oikeen lujaa kun se pälpätti et "vie tämä äidillesi, mitä hän tännöisestä sanoo".
Mitäs mutsi. Ei se ees alottanut. "Eihä se kelpaa ku sä oot punikin poika," se sano vaan. Fretsi murasi viälä et hän itte on köyhästä himasta eikä voi tuhlata niin vildisti punasta mustetta et sais tän mun stoorin kondikseen. Tää ei oo muka suoamea. Halju ope!
Hesassa, joka on Suomen pääkaupunki, on Wiartsikan varrella Valkan skole. Tää on sellanen kansis vaan. Byggessä on kolme kerrosta ja son muurattu punaisista tegluista eikä olleskaan rapattu. Tiilien välissä on makkarasaumat. Niin faija sanos. Molemmissa päissä byggeä on bulit ovat. Kartsan pualella — meinaan Wiartsikan — ei ole ovia ollenkaan, fostereitä vaan ja aita. Pihan pualellakaan ei oo muita ovia kuin talkkarin himaan. Kun tulee sisään skolen stadin pualisesta meinaan Vallilantien ovesta ni ensin on kuus rappusta ja sit on koridoori koko byggen lävitte. Vasemmalla koridoorissa on opettajain huane ja sen kautta pääsee skolen johtajattaren Saalperin huaneeseen. Moon ollu sialla monta kertaa semmosista liitte vähäpätösistä asioista. Niinku tavallista. Tosaan kerrokseen noustaan rappuja kun on ensin neljätoista ja sitte on seinässä kello tai oikeestaan se on vain hantaaki ja kun siittä draisaa ja päästää irti ja draisaa ni klogu skulaa ulkona niin peevelisti. Ja kauan. Ja sitte on taas neljätoista rappusta ja tosa kerros. Vasemmalla on rappusten kaide ja sen edessä järkkärien pulppari ja keskellä vasemmalla on harmuuni ja harmuunia vastapäätä Wiartsikan pualella on meidän luakka. Het rappusista oikeella on flöidisali. Kolmannessa kerroksessa on kans luakkia ja jumppasali jota käytetään juhlasalina kun skole lopetetaan kesäks ja kaikki sjungaa Jo joutu armaa aaiikaa ja suuvii suuloinen. Tai on raittiusjuhla tai muuta yhtä flönt- tiä tai kalevalajuhla tai joululoma alkaa.
Meidän luakassa on neljä bulia fönsteriä ja niistä voi tsiidata suaraan Fongiksen skuijaan ja kakskytyks pulpettia di pulpparia ja kaks skoopea eli kaappia joissa on lukot ja joissa on kaikkee kivaa grääsää. Joskus on fretsi niin haljulla tuulella et luakan perällä on kuuskin kundia niinku nurkassa ku fretsi komentaa molempien kaappienkin nurkkiin. Kaapin nurkka on redimpi kuin huaneen nurkka kun seinän välistä voi puhuu kuiskaamalla toisen kanssa.
Sitten on viälä karttateline ja fretsin pöytä ja tuali ja semmonen teline mihin fretsit voi laittaa sellaset puuat ja kepsit ja villaröijyt ku niillä on messissä mut joita ne ei voi pitää ku ne hosuu karttakepin kanssa. Sit on viälä yksi aika buli valkee kakluuni faija skiias et kyl on buli ku mä ker- roin et siin on kaheksan varvii kaakeleita. Mun faija on kakluunimaakari ja on tehny kakluunia Venäjälläkin Kostroman kuvernementissa.
Luokallamme on 16 kundia ja 23 friidua. Tää on simmottinen sekaluokka eli seksi eli navetta. Skolessa on kyl poikaluakkiakin ja tyttöluakkia mut sattu tämmönen säkä. Enste meit oli kaheksantoista kundia mut sitte Albis delas ja Osku jäi vek sen vuaks ku sen fade meni duuniin Jyväskylään joka on Suamen kaunein keskikaupunki ja ne flyttas sinne koko perhe.
Sitte meillä on maikkana yks fretsi jonka nimi on Teenperi ja etunimi Mädiltä eikun Mathilda. Jumpassa me kundit käydään Sydikan sekiksen kundien kanssa ja siinä on meillä opena flöidiksen maikka Kepis joka ei oo sen oikee nimi.
Lauluu meille neuvoo yks hiano gimma joka ei oo fretsi vaan taiteilijatar ja son budjannu kauan Pariisissa ja kertoo niistä niiin miälellään. Sillä on eri hianot ja melkees aina erilaiset kledjut ja helminauhat ja korvarenkaat ja sormukset. Sen faija onkin ollu keisarillisen kaartin eversti. Se on nähny parempiakin päiviä vaikka opettaa nyt vaan työläisten kloddeja eli mukuloita täällä Sörkassa. Tai Valkkaahan tää oikeestaan on kun tossa stadin pualella on Vallilankatukin. Ja se sjungaa eri fäinisti kun me sitä pyydetään, meinaan et friidut pyytää vaik kundit sitte skriinakin kun se hoilaa handuil laan palleesta ylöspäin ettei sen disarit heilus. Sillä on niin vaikee nimi paljon vaikeempi kuin Teenperi, että mä en osaa skrivata enkä uskalla frogaa mun parilta ku toi fretsika gyysää mua koko ajan.
Vaik kyllä on niin että meidän fretsi on Suomen paras ope vaik se joskus sliibaakin ihka knesarinsa märäks ku me ollaan mukamas pahoja vaikkei me muuta kuin ajeerataan liitte. Skolen ... Koulun käyminen on hauskaa ja sitä tarttee käydä vaan vaikkei tahtoskaan kun on koulu pakko joka tuli voimaan viimme vuanna. On se eri haljua kun on niin nuari ettei voi olla vanhempi.Eläköön Valkan skole joka on He san paras skole ja opettajatar Teenberg.
Julkaistu: Elanto-lehti, 4 1974.
SKUDAA!
Josafatin kaltsilla pitämättä jäänyt Hyde Park -puhe — sillä ainoalla oikealla stadin slangilla.
Tänne on näköjään tullut vildt jengii tsiidaan ja skriinaan kaikkia samallaisia höpöttäjiä kun mäkin oon. Tai smiitannu tänne gyysään kummosia mailmanparantajia tääl ny sprookaa. Mä ainaski tykkään et ku mä oon budjannu tos Paasilassa (As. Oy. Helsingink. 32) ja Kirstinkadul tos entises yheksäises ja Josafatinkatu seittemässä — mä muistan viäl et soli rappu äffä — ni on mulla niinku kanttia stooaa tän lodjun päällä ... Anteeks ny kaupunginhallitus vaik tää onki plankuista tehty koroke...
Nymmä meen asiaan. Mä nääs bluggasin jostain blisarista et suamenkiälen virtaukset gragaa keskenään itä- ja länsi-suamalaisten murteiden — jotkut skiiaa et murteitten — mellassa ja et itäsuamalaiset on lits ku niinku finnillä.
Mut sitä mä en bonjaa et miksei tätä stadilaista oteta ollesskaan huamioon ku kerran yrrätään lyhempään ja fiksumpaan kiäleen. Mä meinaan sitä ku tää stadilainen on melkes aina paljo lyhempää sprookata ja skrivata ku kirjakiali. Ja tätä osaa blugata aivan glodditkin ku tää luetaan niinku kirjotetaan ja puhutaan.
Esmerkiks fretsi ja fritsu ja stidilodju.
Kaikkihan bonkkaa et fretsi on opettajatar. Mut sehän on niin höntti ja pitkä sana ku nälkävuasi: o-pet-ta-ja-tar. Sehän on viis tavuu pitkä ja eristi vaikee. Treenaas vaan skrivaa ni tvärt hogaat. Mut fretsin osaa sanoo kuka stadilainen vaan eikä siinä oo kuin kuus kirjainta ja kaks tavua.
Ja fritsu. Pos-ti-merk-ki. Kyl varmaan hela jengi skriinais skolessa ittensä flesaks jos kysys et: — Keräätkö ja haluatko vaihtaa kanssani postimerkkejä? Mut ku mä skiiaan: — Bytskataaks fritsuja? ni jokainenhan bonkkaa et se meinaa tota samaa ja frogaa tvärt et: — Kummosii sul on?
Viälä yks esimerkki: stidilod-ju. Koittakaas sanoo se knegu-kiälellä. Juu: tu-li-tik-ku-laa-tik-ko. Eikä kukaan skiiaa rasiaks vaikka solis oikeesti. Stidi. Eiks oo näppärä ja stärä sana? Jos sul olis kova ja jänski jobi tai homma jossa sä tarttisit kiireesti stidiä ni eiks soo selvä kuin plakki et sä skiiaisit stidi. Ja se kaippari tokkais kans jos sil vaan olis. Mut jos sun tarttis sanoo se tulitukku tai "Anteeksi, voisitteko antaa minulle tulitukkulaatikkonne" niin sei ekaks bonjais olleskaan vaan kysys et mitä ja sitte sä et enää tarttis sen enempää stidiä ku tulitikkujakaan. Haaveri olis ehtiny tulla jo. Stidi on passelin snadi — mä meinaan lyhyt — sana. Selvä ja hossi son. Oikeen vänkä. Selkiskö?
Ohan niitä tiäs semmottisiakin sanoja stadilaisessa ku on pitempiä ku kirjakiälessä mut niitä on niin liitte et sei meinaa mitään. Ja stadilaisesta on viälä se hyäty et oppii sprookaan viaraita kiäliä helpommin. Ku osaa stadilaista ni kynttää missä vaa ku tässä on ruattia, tanskaa, engelskaa, norjaa, sloboa, saksaa, latinaa, kreikkaa, ihka mitä vaan: japsiakin. Ku niit on vildt tässä stadilaisesssa voi mennä vaikka skibemaniks skönelle ja bonjaa kaikki ja tulee bonjatuks. Vaik mihkä satamaan joutus. Jebulis!
Halidai ja giffengaal.
Julkaistu HS 20.5.1978
KESIKSET MÖLIKSESSÄ
Mikä oli kiva kesispleissi ni soli Mölis. Tiäshän landella oli gimis olla silloin skolekundina kun tartti vahvistuu ja saada säännöllisesti vahvaa saggaa. Sikäli kun soli vahvaa, Kyl stadilaisesta oli niinku jäynän tekemistä kun bulissa sukulaistalossa oli vaan botlaria ja botlaria ja teevadilla suolaa ja kermaa jonka botlari kastettiin. Ehkä kerran viikossa mut ma skiiaan ehkä oli jotain soossia mut soli etupäässä Wilsonin pintaa joka oli vaan suolattua flesua eikä siin ollu tsötee olleskaan. Soli sitä lihasoossia sano.
Jep. Et Mölis oli kiva. Siit oli tiäs vaivaa et piti ronttaa sinne kaikki sagga. Mut kun oli fillari ni sehän meni redisti. Mulla oli oma mökki. Soli Arttu Hauskan vanha harmaa lato. Jonka mä olin slumpannu ku Arttuka luuli menevänsä landelle kesäks duuniin. Mut sit sei mennykkään. No olihan se aikamiäs mua valvoon ku molin vasta kaheksantoista. Arttuka öitsi mun luana niinku niin monet muutkin nuaremmat pätkät varsinkin jos blundras oikeen jeevelisti.
Molin kaivanu varjon pualelle oman kliden missä mjölkkis ja smiri ja tsiagura ja tsöte ja botlarit säily monta päivää. Mul oli mökissä oma slumppaama priimus ja himasta molin lonskannu kaks kattilaa. Itte molin slumpannu peltisen paistinpannun jolla mä yrrasin plättytaikinaa kattoon mut aina se drillas aikasemmin. Yhen kerran vaan drillas lattialle mut siinä oli matto alla, joka tuli sitiks ja mä kuurasin sen rantsussa kalliolla siistiks. Ei hirvannu pyytää ketään gimulia tvettaan ettei ois joutunu niille kiitolliseks.
Juu. Fillarilla skujattun, Wiartsikaa pitkin Gammelin ja Arabian ohitte ja Wiikin latokartanosta taas oikeelle ja siittä villain kautta etemmäks skuijan kautta Gammelin rantsuun. Siäl soli se Mölis eli Mölyla ja se rantsu joka oli hyyratty Söörnäisten työväenyhdistykselle ikiajoiks eikä sinne ollu kellään muilla asiaa. Eikä sinne ketään osannu hittaakaan jos ei tiännyt mistä tsökaa. Jos Herttikasta päin dallas ni näki vaan dallaavia ja snobbaavia lehmiä eikä kukaan voinnu arvata et siäl rantsussa oikeen budjattiin.
Jos jotkut yrräs tulla ruddarilla Gammelin suunnasta ni ne jaagattiin vege ennenku pääs rantsuunkaan koska kaikki tsennas kaikki.
Lauantaisin mentiin joskus suoraan duunista ja aina oli jo neljään mennessä joka mökissä asukkaat. Ja niit pahvimökkejä oli sit vildt. Ainaskin neljäkytä. Usein futattiin semmosella planskulla joka oli vanha heinäpelto ja siin oli kentsun suunnassa kaks ojaa keskellä ja kaks rajana reunoilla. Jengii oli aina vildt. Kaikki tahto päästä hikeen ennenku mentiin simmaan. Aluks oli tiäs steegattu slaagit mut sitte myähemmin tulleet frogas vaan et kummalla pualella on vähemmän jengii ja siittä vaan. Holena oli vaan kaks tsebaa mut aina joku oli rontannu messissä kivan futarin. Mitään futubläägiä ei tiäs ollu. Jotkut futas paljain klabbein jollei ollu kummareita.
Sitte ku oli simmattu duunattiin kaikissa koijissa saggaa primareilla. Soli kiälletty et olis duunannu kokon kaltsille. Jotkut keitti vaan sufee ja snobbas omia smirgareita. Fiunat oli kiälletty eikä kukaan hirvannu ronttaa dogaamista Mölikseen. Solis ollu klemput heti eikä viidestoista ja siks siällä oli aina min kiva oortninki. Eikä ollu koskaan fyllasia jaagaamassa fmduja pitkin skuijaa ja peltoja ja kaltsia.
Illemmalla mentiin aina Lammikseen joraan niillä ruddareilla kun oli. Ja tavallisesti aina viimeset tsökattiin Lamiksesta vege. Mut kerran meitä vikojaa ei tultukaan tsökaan. Me enste ventattiin ja sitte huudettiin Mölikseen päin porukalla niin et Lamiksen vaget tuli jaagaan meidät vege.
Ei auttanu muu kun lähtee kahlaa vaan. Kledjuista ja tsengoista vaan nyytti ja sitä hollattiin pään päällä. Vodaa oli melkes koko matkan kaulaan asti. Joku joka oli kahlannu ennenkin tiäs reitin. Mikä oli kiva et pohjassa ei ollut söndrattuja flisoja ettei saatu klabbeihin haavoja. Oli siittä kialtolaista jotain hyätyykin.
Julkaistu HS 24.7.1976
ELDIS JOSSAKIN
Mä taisin olla jotain kuus vuotta kun mutsi tuli huissisti gisaks ja se joutus lasarettiin. Faija budjas tiäs himassa ja laitto ittelleen saggaa mut mun piti mennä Järvisen tätin lua Waasikselle. Me ite budjattiin sillon Brahiksen kutosessa Bä-rikassa. Ja Josafatinlaakso on siinä ihka viäressä.
Se Järvisen täti oli sill laill meidän tuttu et se setä oli kans kakluunimaakari niinku mun faijakin ja moltiin ennenki käy-ty niillä. Kylässä meinaan. Sillon ku Järvisell oli Kallenpäivä tai se täytti vuasii. Sil oli oma kloddi kans ku kävi Söörnäisten kimppaskolee.
Juu. Molin ollu siäl Järvisell muutaman päivän ja olin bras-saamassa niiden kolmosen kundien kans siäl Suruttomien bärtsilla ku brankkarit rupes huutaan. Mä meinaan sitä ku ne brankkarit huus torveen ja se ruiskuhegan kello kilkutti. Ei tiäs hega itte vaan ne brankkarit kun oli Bärikan brankkikselta ja ne skujas Hesaria pitkin niin et tukat oli suarana. Niillä brankkareilla nääs. Hegojen pläsin päällähän on jouhii.
Me luffattiin kundien eli tsalien kans alas Hesarille ja Wiartsikalle ja frogattiin niilt brankkareilta et missä se eldis on. Mut joko nei kuullu tai sit noli niin maffia et nei viittiny vastaa niin piänille kundeille. Mä lähdin skabaan niiden hegojen perään. Yks Voitsi läks kans mun messissä mut Maistaadissa se käänty takas ja rupes vollaan et se saa mutsiltaan skribaa ellei soo himassa kun faija tulee duunista ja ne rupee skruudaan. Emma voinu ruveta flöittaan sille mitään ku emmä tiänny ittekkään mitä klogu oli sillon mut se voinu olla vildt ku multa ei ollu nälkä eikä jano.
Juu. Vode sliibas vaan ettei se hittaa takasin himaan vaik soli bulimpi kun mä mut mä skiiasin et ei siin oo mitään vollaamista kun dallaa samaa Wiartsikaa vaan raitsikakiskot keskellä kartsaa. Kun tuut aptarin kulmaan niin tottakai sä Wasiksen ja himan hittaat. Kun oot käyny mutsis asioil aptarissa ja buiduissa Vilhovuoren-kartsalla.
Mut mä luffasin brankkarien perässä. Väliin tartti dallatakin ku ei jaksanu juasta. Näinhän mä jo kaukaa et Arabiiassa tai jossain Gammelissa se eldis on. Savuu oli niin jummisti. Folk-kista ei just dallannu enään sinne päin. Ku siäl ei paljon ke-tään budjannukkaan. Niit brankkareit skujas aina vaan lisää. Niitä tuli pääbrankkareista ja muualtakin. Friibrankka-ritkin oli messissä. Ne tsennas siittä ku niil ei ollu formuu. Steevlat kyl oli melkes kaikilla ja sit semmoset Valkoset ja keltaset ja vaaleenvihreet pitkät takit vaan. Kyllä niillä oli kaski kans niinku oikeillakin brankkareilla.
Kyl siäl oli sit vildisti folkkista Arabian tehtaan paikkeilla. Kartsan yli oli eri monta letkuu. Jepareita ei ollut monta ja niit oli helppo flöittaa ku sanos vaan et budjaa Gammelis ja on himaan menossa. Sit saatto kääntyy takasin ja tuumata et on menossa buiduun slumppaan mutsille sogruu ja jästiä. Oh se komee elssika! Emmä niin bulia eldistä ollu viälä näh-nykkaän. Mut ehän mä ollu kun kuus. Eikä oikeeen snadina oo biälä viälä paljon mitään.
Paitti molin nähny melko bulin elssikan siilon ku me vähän ai-kaa budjattiin Wiipurin Sorvalissa. Soli Kupsuksen talo ku eldas. Ja niil oli beernharttilainen koira ja se ulvos koko ajan ja repi itteensä pandasta sinne eldikseen päin. Mut son eri juttu.
Ku ne brankkarit läks takasin ni mä pääsin niiden Bärikan brankkarien hegassa Waasikselle asti. Järvisen täti oli eri jeeveli. Se haukkus mua ja sanos et soli ollu Sumpan rantsussa frogaamas pyykkäreilt et oliks ne nähny tommosta suursilmästä pikkukundii jolla on vaaleensininen plyyssi tääll simmaamassa ja hukkumassa. Noh sanonu et et simmaajia kyl oh ollu mut ei noo hogannu et kukaan olis blundrannu tai jääny sköneen dyykkishauskis. Jarviskä skiias viäl et jos hän ei anna mulle saggaa olleskaan ku se tarttee ny lämmittää kolmannen kerran ku Järvinen on jo skruudannu ja Aarre kans.
Kaikkii ne vanhat kans ajattelee ja fundeeraa. Olispas ollu elämänsä bönsimmässä eldiksessä messissä ni viis veisais saggalle. Vaik ne oliski paistin botlareita. Jeh!
Julkaistu HS 29.7.1977