Sivu J44KU.html / 7.7.2005 / (c) Johannes 050 596 2390

    QWE

    LEHTIJUTUT

    KANSAN UUTISET -LEHDESSÄ:



      SLANGIKURSSI JYVÄJEMMAREILLE
       Juttu KU 4.6.1999
      SLANGI MIHKÄÄ DELAA
      Kansan Uutisten keskiaukemajuttu 5.12.2000
      ALPO RUUTH *
       Haastattelu KU 25.10.2001.
      KU:ssa lyhennettynä,tässä kokonaan.
      STADILAISUUDEN NOUSU JA ...
       Kolumni KU 25.10.2001
      KUORKIL FAIJAA TSÖGAAMAS
       Pakina KU/VL 16.11.2001






      K i r j o i t u s

      SLANGI MIHKÄÄ DELAA

      Satavuotias Stadin slangi elää ajassa

       * Viime vuosien slangiteoksia
      * Historiasta
      * Esimerkkilauseita

      ”Stadilaine ilman slangii on ku Zorro ilman fektaa”, tiivistää slangipakinoitsija Eki Mattsson. “Eikä slangi mihkää delaa, se vaan muuttuu niinku kaikki muutki jutut.”

      Stadin slangi on lähinnä syntyperäisten tai suurimman osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helsingissä asuneiden rentoa, ilmeikästä ja ajan myötä muuntuvaa puhekieltä. Stadilaisuus on länsimaista kaupunkikulttuuria yhdistettynä helsinkiläisten kotiseuturakkauteen.
      Nykyaikaiseen kaupunkikulttuuriin kuuluu avoimuus, uusia vaikutteita vastaanottava ilmapiiri sekä suvaitsevaisuus erilaisia ihmisiä ja heidän ajatuksiaan, tapojaan ja kulttuuriaan kohtaan.
      Itseasiassa Stadin slangeja on ainakin kaksi: vanha “kunnon” slangi, jota enää kaupungin vanhat äijät keskenään puhuvat ja uusi slangi, joka on koko maan nuorisokieltä. Slangi muuttuu nopeasti, kukin ikäpolvi haluaa luoda siitä oman versionsa.

      * * *

      Kukaan ei synny stadilaiseksi, eikä sitä ”äidinmaidostakaan imetä”. Stadilaiseksi ihminen kasvaa vuorovaikutuksessa kaupungin ihmisten, ympäristön ja Stadin fiiliksen kanssa. Syntyminen muualla ei ole este stadilaisuudelle, mutta esimerkiksi slangia oppii parhaiten ennen kouluikää - kuten muitakin kieliä.
      Paljasjalkaisuus on taas syntyperäistä. Mä oon kolmannen polven stadilainen -kehuskelu on eilisen jäänne. Se kertoo ajasta, jolloin sitouduttiin elämäniäksi tiettyyn alueeseen: paikallaanpysyminen ja staattisuus olivat arvossaan. Nykyaikaiseen kaupunkikulttuuriin kuuluu ihmisten liikkuminen. Enää ei niinkään arvosteta sitä, mistä tulet tai kenen poikia olet, vaan mitä olet, tässä ja nyt.

      * * *

      Maailma globalisoituu, ihmisten vuorovaikutus lisääntyy. Kansallisvaltioiden rajat madaltuvat ja valtioiden merkitys vähenee. Alueet ja maakunnat virkistyvät. Ihmiset ovat löytäneet uudelleen ”juurensa”, kotiseuturakkauden ja paikalliset kielet, helsinkiläiset slangin. Oman lähialueensa tiedostaminen opettaa tuntemaan itsensä ja kantamaan vastuuta yhteisöstä, johon kuuluu. Tässä voi itää myös tuhon siemen. Nurkkakuntaisuus ja yltiönationalismi saavat paljon pahaa aikaan, kuten Euroopankin lähihistoria on meille julmalla tavalla todistanut.

      * * *

      Maaseutua on ihannoitu ja murteita pidetty kansallisena kulttuuriaarteena aina Lönnrotin Kalevalan ajoista lähtien. Kaupungit ovat olleet paheiden ja rikollisuuden pesiä, joissa vallitsevat materialistiset ja maalliset elämänasenteet. Slangi on joutunut kantamaan vuosisadan harteillaan kaikkia sitä pelkoa, halveksuntaa ja kateutta, joita ennakkoluulot ovat herättäneet Helsinkiä kohtaan muualla Suomessa. Kaupunkikulttuurin ja kaupunkikielten arvostus on kovin nuorta. Vielä 60-luvulla M.A. Nummisen aihe harjoitusaineeksi, Stadin slangi, hylättiin Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksella, mutta Someron murteen tutkimus kelpasi!.

      * * *

      Slangi on nopeasti uusista elämänilmiöistä materiaalia ottava puhekieli. Se säilyy vain, jos se alati muuttuu. Eri sukupolvien slangi on erilaista, eri sosiaaliryhmien, samoin eri kaupunginosienkin. Samalla puhujallakin slangi vaihtelee tilanteen mukaan. Voidaan sanoa, että monet slangin käyttäjät luovat kieltä koko ajan puhuessaan. Kiivaat puheet oikeasta ja väärästä sekä “kunnon slangista” eivät ole kovinkaan hedelmällisiä. Inhimillisiä kylläkin, sillä kunkin nuoruusvuosinaan oppimansa slangi on niin kiinteä osa omaa persoonallisuutta, että vain se tuntuu ainoalta oikealta.

      * * *

      Stadin slangi on ainutlaatuinen kulttuurinen rikkaus ja sillä on kaupallisiakin mahdollisuuksia. Helsingin kaupunki ja liike-elämä eivät ole tätä vielä täysin oivaltaneet. Slangilla on paikka stadilaisen sydämessä, mutta nykyaikana tarvitaan hyvänkin asian edistämiseksi muutakin kuin innokasta mieltä. Stadin slangi on Helsingin ainoa oma kieli. Sen virallistamista olisi syytä vakavasti harkita. Ensi alkuun kaupunginvaltuusto voisi perustaa slangilautakunnan tai -toimikunnan pohtimaan keinoja Stadin slangin edistämiseksi, tutkimiseksi ja taltioimiseksi. Käytännön vihjeenä voisin tarjota kiertävien kunnanbamlaajian tointen perustamista. Stadin gamlat kundit ja friidut tarinoisivat mielellään slangiksi päiväkodeissa ja kouluissa siirtäen näin kielen ohella myös muuta kulttuuriperintöä uusille sukupolville.

      * * *

      Muuten olen sitä mieltä, että laaja puhutun Stadin slangin tallentaminen tulisi aloittaa nopeasti, sillä sen taitajat ikääntyvät. Kyse on kirjaimellisesti viimeisistä hetkistä, valitettavasti. PS. Tämän tekstin laatija nauhottaa Stadin slangia jälkipolville. Jos sinä tai joku ystävistäsi taitaa slangia, ota yhteyttä puh. 050 596 2390/Kauhanen.


      VIIME VUOSIEN SLANGITEOKSIA


      Pyhän tekstin slangintaminen on haastavaa ja rohkeutta vaativaa, vaikka Stadin piispakin on antanut sille siunauksensa. Olli Seppälän “Stadilaisten katkismus” on mielenkiintoinen ja hauska, vaikka sen slangi onkin paikoitellen vähän könkkötraktoria (Kirjapaja 2000).

      Slangiduo Sakilaiset, Seppälän Mikko-Olavi ja Riionheimon Janne, esittävät stadilaisaiheisia kuvaelmia laulun ja teatterin keinoin. Mikolla on voimakas, värikylläinen ääni ja rutosti lauluihin eläytyvää innostusta. Mikon tavoitat numerosta 622 4427.

      Eero Salolan “Ilman fritsaria - juttuja katupoikakielellä” on mainio kirja malmilaisten oppilaidensa Stadin slangista 1920-luvun lopulta, mukana sanasto. Ensi painos 1928, 2p. Kari Suomalaisen kuvittamana (Otava 1991).

      Toimittaja Olli Ihamäen hoteissa slangipakinoita suoltava ryhmä on ollut puhutun Stadin slangin ainoa julkinen henkireikä. Äänessä ovat olleet mm. Jussi Mäkelä, Eki Mattsson, Pemu Mustonen ja Tapio Kantokorpi. Ylen aikainen la 10.45-10.55.

      Yli tuhannen jäsenen Stadin Slangi ry on suurin, kaunein ja virallisin slangiyhdistys, niin ja ainoa. Ainutlaatuinen jäsenlehti Tsilari neljästi vuodessa. Uusi pj. Lasse Liemola. Puh ja faksi 774 1041. Toimisto avoinna ti ja to 15-17.

      Tuomari Hande Nurmio on Kallion kundeja. Viime vuonna ilmestynyt slangikappale ”Tonnin stiflat”, on musiikillisesti ja erityisesti sisällöllisesti ja kielellisesti hieno slangiesitys, cd:llä “1999”.

      Jussi Raittinen on julkaissut uudelleen ”Stadin kundin kaiho” -cd:n (2000), jossa on kolme slangilaulua: Repe Helismaan “Manjaana” ja Veikko Lehmukselan “Stadin kundin kaiho”, tuttu myös nimellä “Niin gimis on Stadi”, sekä sympaattinen ”Gartsan gundi”.

      Juhani Mäkelän monista kirjoista löytyy slangia, mutta varsinaisia alan kirjoja ovat pakinakooste “Stadi on buli mutta snadi” (1972, 2p. 1993) ja “Stadin snadi slangisanakirja” (1997).

      Charmantti slangipakinoitsija Erkki “Eki” Mattsson on tehnyt jo kolme kokoelmaa: “Kun Eki oli snadi - kulmien kundi muistelee” (1995), “Hima Stadissa - valitut slangipakinat” (1996) ja ”Ei se skulaa joka skagaa” (1999).

      Edvard “Eddu” Janzon syytää slangi-projekteja toinen toisensa perään. Eddun kirja, “Rundi Stadis, välil snadis”, sisältää pakinoita, runoja, slangilauseita sekä kaksipuolisen sanakirjan. Todella vakuuttava esitys (Gummerus, 2p. 1998).

      Heikki “Heka” Paunosen giganttisesta slangisanakirjassa, “Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii”, on 33.000 slangisanaa ja erittäin runsaasti esimerkkilauseita sanojen käytöstä sekä ansiokas esipuhe, joka on paljolti ollut tämänkin aukeman lähteenä. Kirjan toimitustyössä on ollut apuna Marjatta-rouva. Tietofinlandia-ehdokas. (WSOY 2000). Myös Stadin kartta on ilmestynyt WSOY:ltä tänä vuonna, paikannimet slangiksi.

      Kaupunginmuseo järjesti viime kesänä Jugend-salissa Juuret-näyttelyn. Slangia edusti siellä Stadin slangin internet-verkkopalvelu, Slangi.net. Tiedekeskus Heurekassa on slangiveikkaus -tietokone, jolla voi testata sekä vanhan että uuden slangin sanaston tietämystään.

      Helsingin Sanomat on julkaissut kolme levyllistä helsinkiaiheisia lauluja, joilla on jokunen slangisanoituskin: ”Kolmen Sepän Rumba” (1997), “Suoraan Helsingistä” (1998) ja ”Helsingin helmoissa” (1999).
      Raija Tervomaalta ilmestyi viime keväänä ”Stadin skloddit braijaa” -kirja helsinkiläislasten piha- yms leikeistä. Teosta on ryyditetty lukuisin slangi-muisteloin sekä Mattssonin Ekin piirroksin. (Edita 2000).

      Lisäksi on mm. Arvo Turtiaisen runot, Jukka Pakkasen “Helsinki, mun Stadi” (1999), Kaarina Karttusen “Nykyslangin sanakirja” (1979), Raimo H. Harkon “Stadin slangin sanakirja”, Kivi Kallion “Slangisanasto”, Tauno Humalojan “On gimis ku on kesis” (1992), Seppo Palanderin “Katujen kieli” -nettisivut (1999), useat kaupunkilehdet julkaisevat slangipalstoja, ...

      HISTORIASTA

      Vanha slangi

      Helsingin teollistuminen 1800-luvun lopulla toi uutta työväkeä kaupunkiin. Työväestön asunnot pystytettiin Pitkänsillan pohjoispuolelle Kallioon, Sörkkaan, Vallilaan, Hermanniin ja Arabiaan, tehtaiden välittömään läheisyyteen.
      Näissä kortteleissa asuivat suomen- ja ruotsinkieliset perheet ilman kielirajoja ja -riitoja; usein perheessä äidillä ja isällä oli eri äidinkieli.
      Työläisperheiden lapset ja nuoret, ensimmäisen polven paljasjalkaiset, kehittivät Stadin slangin yhteiseksi kielekseen. Slangin käytöllä nuoret myös erottautuivat omaksi jengikseen.
      Slangin sanastosta 1900-luvun alussa oli kolme neljäsosaa ruotsalaisperäisiä, vaikutteita oli myös venäjästä ja saksastakin.
      Slangin ensimmäisiä käyttäjiä olivat vuosisadan vaihteen sanomalehtipojat, joilta kieli siirtyi luontevasti nuorisojengeille, sakilaisille eli sälleille. Slangia syntyi tuolloin myös rakennuksilla ja tehdassaleissa. Koululaisille ja opiskelijoille kehittyi oma slangi, samoin ruotsinkielisille.
      Rinnakkainen kieli poikien ja isien työväenluokkaiselle katukielelle oli tyttöjen, äitien ja palvelusväen keskiluokkainen kodin kieli, “kyökkisuomi”. Työläiskaupunginosien ja rikkomuksiinkin taipuvaisten jenginuorten kielenä Stadin slangi leimattiin ala-tyyliseksi ja paheksuttavaksi, eikä sen käyttöä suvaittu juuri missään.
      Slangin sanasto ei kata kaikkia elämän alueita. Slangia synnyttiäviä tilanteita olivat mm.: alkoholin nauttiminen, myyminen ja humala-tila; rötöstely, poliisi ja putkat; sukupuolisuus, esileikit ja yhdyntä; tappelut ja suunsoitto.

      Uusi slangi

      Merkittävä murros slangissa tapahtui sotien jälkeen. Maaseudulta muutti Helsinkiin paljon nuoria, joiden murteista slangi imi suomalaisperäisiä vivahteita. Television tulo 50-luvun lopulla toi nuorison tietoon nopeasti kansainvälisiäkin virtauksia, englannin kieltä ja amerikkalaista elämäntapaa. Ns. nuorisokulttuuri, mm. nuortenlehdet, antoi uusia aineksia slangiin.
      Uuden Stadin slangin tunnusmerkkejä ovat suurempi humoristisuus, kekseliäisyys, yllättävyys ja voimakkaampi tunnelataus. Englannin osuus lähdekielenä on lisääntynyt, ruotsin vähentynyt.
      Nykyslangi on sidoksissa pikemmin puhujan ikään ja elämäntyyliin kuin paikkakuntaan. Slangi pirstaloituu eri alakulttuurien omiksi sisäisiksi slangeiksi. Vaikka nuorten käyttämä kieli on samantyyppistä ympäri Suomen, puheessa havaitsee merkittäviä eroja. Ja miksipä ei.

      * * *

      Vanha Stadin slangi elää kirjoissa ja levyillä. Arjen puhekielenä sitä voi kuulla vain Kallion, Sörkan, Vallilan ja Rööperin kahviloissa, kun muutama gamla stara tapaa toisensa ja käy muistelemaan aikoja, ”ku vedettii prigi niskaan, pläägät klabbeihi, borsa knuburaan, snubbit kossuu ja sit joraa ja skotaa friidui Sörkan Vennulle tai Byggalle ...”.

      ESIMERKKILAUSEITA

      1930-LUVULTA
      ”Silloin kun faija tseenaas hyvin niin joskus otettiin viiden minuutin pysäkin pirssistä fiude ja tsörattiin hela jengi Seurikseen. Pari kolme tuntia rundattiin saarta, skruudattiin mutsin smörgarit ja Magin jätskit. Himaan mentiin sporalla. Dallattiin ensteks Sipoonkirkon skurupysäkille. Oli liffaa jos sattu tuleen kesävaunu. Ei haitannu vaikka siinä snadisti bloosas.”

      1990-LUVULTA
      ”Mä fudasin oven auki ja painuin ineen. Kamat oli täysillä. Kukaan ei sanonu mitää. Jama vaan näytti tervehdykses keskisormee. Pian munki kamat oli kondiksessa ja me ruvettiin kelaan yht vanhaa bluesia. Se on jotenki ihan kipeen makee fiilis, ku saa tykittää vola kybällä jotain hyvää biisii ja et siin on bändi megessä.” (Professori Heikki Paunosen kokoelmista)





      K o l u m n i

      STADILAISUUDEN NOUSU JA ...

      Stadilaisuuden juuret ulottuvat Helsingin teollistumisen aikoihin, 1800-luvun lopulle. Pitkänsillan pohjoispuolelle Sörnäisiin nousi tuolloin tehtaita toinen toisensa viereen. Työvoimaa muutti runsaasti ruotsinkielisistä naapurikunnista, mutta merkittävästi myös vankalta suomenkieliseltä alueelta, Hämeestä.
      ”Sörkkaan” syntyi muuttajaperheiden pienoiskaupunki, joiden asukkaita yhdisti työ, mutta erotti kieli: puhuttiin sekä ruotsia että suomea, monesti perheen äidillä ja isällä oli eri äidinkieli.
      Näiden muuttajaperheiden lasten ja nuorten suussa kehkeytyi Stadin slangi, joka on helsinkiläisten ainoa oma kielimuoto. Se syntyi helpottamaan lasten ja nuorten kanssakäymistä.
      Slangin sanasto oli tuolloin pääosin ruotsinlähtöistä, jonkin verran sanoja väännettiin suomen kielestä ja sen murteista; mukaan tuli vähäisesti venäjääkin. Jotkut nimittivät slangia tuolloin ”Sörkan esperantoksi”.
      Kun perheiden mitassa Sörkassa syntyi työväenhenkinen yhtenäiskulttuuri, jossa elettiin ”kehdosta hautaan”, syntyi kaduilla ja pihoilla stadilaisuus: rakkaus omiin ”kulmiin ja kortteleihin” ja osana sitä slangi.
      Niiden avulla juurruttiin uuteen kotiseutuun, vahvistettiin omaa ryhmää ja luotiin muuria ulkopuolisia vastaan, joita olivat muiden paikkakuntien nuoret, sekä omat vanhemmatkin.
      Eteläisen Helsingin nuoret ylenkatsoivat tätä maaseudulta muuttanutta joukkoa: ”Joskus käytiin panemassa turpaan niitä maalta tulleita Sörkän sällejä”, muistaa eräs vanha ”Rööperin starbu” isänsä kertoneen.

      * * *

      Tiukasti paikallisuuteen sidottu Stadin slangi ja stadilaisuus ja sen ”yltiösuuntaus”, mystisen ensihenkäyksen ”paljasjalkaisuus” ovat nykyisin paljolti siirtyneet historiaan. Vain harvat nuoret ovat mielestään ”stadilaisia”. Ja tänä yhteisöjen pirstaloitumisen aikakautena on jäljellejäänyttä stadilaisuuttakin niin montaa laatua kuin on miestäkin. Tosin viime vuosina ovat ovat paikalliset kulttuurit selvästi elpyneet, mistä seurauksena mm. Suomen murre- ja slangibuumikin.

      * * *

      Stadilaisten itsetietoinen kotiseuturakkaus on joskus herättänyt agressioita muualla Suomessa. Kuitenkaan omien maaseutujuurien esilletuomista ei pidetä minään kummallisuutena, ”pohojolaesella jämptiydellä” tai ”savonimmeisen lupsakkuu´ella” voidaan kyllä rehvastella. Helsingissä vähän väliä pidettävien maakuntien markkinointipäivien tapaan ”Stadin Geimejä” olisi kenenkään mahdotonta kuvitella Kuopion torille.

      * * *

      Yksi tämän päivän stadilaisuuden ilmenemismuoto on slangi- ja perinneyhdistys, Stadin slangi ry. Se järjestää tänään Perinnepäivän, jonka päätilaisuus, ”Geimit” on Hesperian puistossa. Siellä stadilaiset ”bamlaa, stikkaa skrubuu, kneppaa fiudei, tsimmaa ja skruudaa jotai snadii pöperöö”. Suokaamme tämä uho heille, … meille.


      K i r j o i t u s

      Helsingin slangille kotisivut internettiin


      "SLANGIKURSSI JYVÄJEMMAREILLE"

      - Ku täs jokunen vuos sitte yks ja toinen landepaukku alko pitää karseeta metelii omast murteestaa, niin sitä alko vähä korpeen, et pidetääks Stadin omaa kieltä jotenki huonompana, sitä ku ei paljo missään noteerattu. - Siit kai sit se idis näiden sivujen pykäämisee alko. Mut ekat tatsit slangist oon ite tieteski saanu 50-luvulla Bärtsin pitskuilta, nii ja sit faijalta, se bamlas himas aika tiuhaan slangii.
      Helsingin slangi, "Stadin slangi" on saanut internettiin omat kotisivunsa. Kansan Uutisten toimitussihteeri Erkki Johannes Kauhanen on iltapuhteinaan koonnut aikamoisen tietopankin Helsingin slangista. Sivujen kokoamiseen on vierähtänyt ilmeisesti jokunen tovi? - Tollasen reilun vuoden päivät mä niitä oon väsänny, jotai niinku puolipäiväduunii. Ei näit sivui kukaan oo sponssannu. Joillekin Stadin instansseille oon stikannu pabruu, muttei niist mitää fyrkkaa oo tippunu, kertoo Erkki Johannes.

      Historiaa, kieltä ja tutkimuksia

      Sivuilta löytyy pitkästi slangin historiaa ja niillä selvitetään myös slangin kielellisiä ominaisuuksia, johdoksia, sanantypistyksiä, lainanantajakieliä, jne. Mukana on luettelo slangikirjoista, -sanastoista ja -filmeistä sekä otteita muutaman slangin taitajan ja tutkijan teksteistä. Tutkimukselle on varattu oma osasto, jossa esitellään esseitä, yliopistollisia opinnäytteitä ja slangista tehtyjä harvoja tutkimuksia. Oma kokonaisuutensa on vielä slangilaulujen sanoituksia ja yksityiskohtaiset tiedot levytyksistä, sekä lainauksia julkaistuista slangikirjoista.

      Tekstilainauksia ja Stadin slangi ry

      Erkki Johannes esittelee sivuillaan myös omia tekstejään, joita on julkaistu Stadin Slangi ry:n lehdessä Tsilarissa.
      - Ne nyt on mitä on. Kyl ne skabaa ihan eri sarjas ku noi Mäkelän Jussin, Mattssonin Ekin, Liksomin Rosan ja Janzonin Eddun tekstit, mut ku sivut on omat, niin sitä saa stikkaa niille just mitä haluu.
      Stadin slangi ry on muutama vuosi sitten perustettu tuhannen slanginharrastajan yhdistys. Se valitsee vuosittain "Stadin kundin ja friidun" ja valinnat julkistetaan Helsinki-päivänä 12.6. Slangisivuilla on yhdistyksen "epäviralliset" kotisivut.

      Sanakirja, veikkaus ja kritiikkiäkin

      Sivuilta löytyy 6000 sanan Stadin slangi-suomi -sanakirja. Slangiveikkauksessa voi testata taitonsa Stadin slangista ja katsoa pistelaskun jälkeen mihin titteliin omat tiedot oikeuttavat.
      Mitä mieltä sivuista on oltu?
      - Aika paljo on tullu palautetta, ja koska nää on ainoat slangisivut, kehumisii on tullu enemmän ku haukkuja.
      - Mut yks vuosaarelainen jätkä hikos mulle puhelimes, et mitä helvettii sä aiot alkaa järkkää kurssei jyväjemmareille, jätä slangi rauhaan ja osaatsä kundi edes bamlaa slangii. Ennenku ehdin ees alkaa funtsaa, mitä stikkaisin palauteosastoon, se oli pannu linjan poikki.

      Slangi on puhekieli, missä puhe?

      Slangisivujen selvänä puutteena on puhutun Stadin poissaolo, slangihan on nimenomaan puhekieltä?
      - Joo, noinha se on, mut kaikkee en oo kerinny viel värkkään, päiväduuni ku haittaa harrastuksii. Oon kyl funtsinu, et alkasin ite tsekkaa gamloja starbuja, jotka vois heittää legendaa purkkiin. Stadin slangii on muuten aika hintsusti nauhotettu mihkää arkistoihi, luennoi Erkki Johannes.

      Käykö sivuilla surffailijoita?

      Slangi.netissä on roimasti laajuutta, printattuna niistä kertyy yli 300 A4-arkkia. Mutta löytyykö tällaiselle "tiiliskivelle" käyttäjiä?
      - Ohan toi aihe vähä kaponen. Yks pulma kyl on siinä, ku junnut tsennaa netin päälle, mut ei paljoo välitä slangista ja gamloilla on just tasan päinvastoin.
      - Mut tänä vuonna on käyny laskurin mukaan reilut kymmenen tuhatta hillumas näil sivuil. Onkse paljo vai vähä, en mee sanoo, pohtii Erkki Johannes.
      Stadin slangi -sivut löytyvät osoitteesta slangi.net (SM)


      P a k i n a

      KUORKIL FAIJAA TSÖGAAMAS

      Sellane päivä, et Faija oli himas, mä roikuin siinku takiaine, se bamlas. Sillo skulattii Afrikan tähtee tai se lesas mulle Mishka-karhust tai sit lysnattii bunkas Eestin radioo. Ne oli vaan muita skyfempii, sellaset päivät ja illat. Faija ku shingras illal johki, mä pyysin sitä: Ethä isi ihan viel menis. Sanat ku mun oma boitsu toisti mulle, sit myöhemmi...
      Taiku joskus oisin viel brassaillu senkans, kaikkee kliffaa, Elis Askii vaikka, niise komens mut petiin, goisiin, niinku oisjo … klogu´o paljo, ja knubura seinäänpäin. Faija blukkas lampunvalos aina pitkään tai sil oli jotai mutsin kans. Jaku se bamlas vaa slangii, sillo, nii jäihä siit munki boltsii jotai.

      Mä olin jotai kolme, ku Faija draisas mulle Leningradist puisen kuorkin, misvoi tsittaa laval ja potkii klabbeil faartii. Mä skujasin sil täysii Sagista, dösien ja skuruje välist Hämiksen yli ja siitviel Lindist alas rantsuu, melkee skönee. Kerra Faija tuli Haapikselle asti ja hittas mut jostai bilikoide välist ku joku oli skulannu meille himaa, et mä olin keskel kartsaa mun puisen kuorkin kans ja Faija otti mua kraivelist kii ja sit mentii. Mä sopersin jotai etmä olin tullu sitä vastaan, se oli duunis siin Haapiksen takana, Konesillas. Ei auttanu, Faija oli jo päättäny, himas byysat nilkkoihi ja pian muloli ahteri punasena.

      Jotai viisvuotiaast mä luudasin bastus yksin, Faija ku oli Sirolas tai jossai muual kumousta treenaamas, ja enhämmä bulina jätkänä menny enää ämmien kans. Pesusalis oli karsee melu ku sinkkiämpärit kolis ja ukot hoilas snadis jurris jotai Eldankajärven jäätä. Läski valkotakkine muija tvettas usein äijii ja mä jäin venaan, antaaks äijät ton pestä munansakin.
      Joskus siel oli kuppari, kumaraselkäne puolsokee akka, kuhosu sellaste sarvien kans ja blude vaan virtas. Basen lauteille mahtu yht´aikaa ainaski kolkyt äijää. Staroil oli siel pilsneriflindat messis, kossuuki kai ja ne bamlas monenlaisii stooreja, niitä me tsalit kuunneltii korvat höröl.

      Hämiksel meiloli himas safkat aina viidelt ja kaikkee pöperöö ku mutsi duunas, piti skruudaa. Usein me nokittii tshöges kolmistee, mä ja mutsi ja Aaro; Faijanfaija ku budjas meillä, mä muistan sen siitkuse oli kova doku ja etsei tykänny mämmist: Ristitty ei syö paskaa, se sano.
      Joskus mä jäin jonku kudjuleikin jälkee tsittaa yksin pitsgun roskiksee. Molin ihan saletti, et mut on unohdettu sinne lopuniäks, mut sitku ne hittaa kerran mun luut, niille tulee pahat fiilikset ja ne spiidaa kaikki mun gravaril. Joskus mä koisasin siel ja heräsin vastku mutsi tvettas mua vannas. Olin vähä ihmees ku mutsi ei sillo morkannu mua, niinku yleensä ku oltii präijätty nadee tai muuta roskiksis.

      Kerran mä hittasin klitsust läjän Jallu-lehtii, misoli jonku Taape Slioorin fotoi. Ne mahtavat daisarit, oikee hehtaarihinkit, ne jotenki pani mut haukkoo henkee, mut emmä snaijannu, miks. Ku bulimmat kundit hiffas ne lehdet, ne alko repii niitmun handuist. Ne skriinas, ettei mullois niille mitää tekoo, viel. Ja siks toiseksee, jos skoudet näkis, ne kuskais mut kasvatuslaitoksee, kuoon viel alaikäne, ja ma loin skagaa niiet meinas kuset tulla byysii ja tokkasin Jallut niille. Muuten helkkarin reilui jätkii ku varotti.