Stadin slangi/Johannes: lehtikirjoitukset/SLANGI.NET/12.7.2002

Sivu J44TSAMI.html / 27.6.2004 / (c) Johannes 050 596 2390

QWE

SAMIN SLANGISSA EI *ASKA HAISE

SAMIGARAMISMI

Erkki Johannes Kauhanen:

SAMIN SLANGISSA EI *ASKA HAISE
Vuoden 2000 Aku Ankka -slangisarjakuvakilvalla oli monta voittajaa: tietysti ”järjestävä seura” eli HelsinkiMedia, joka sai sittemmin myydyksi yli 60.000 ”Rotsi on mut byysat puuttuu” -albumia ja Sami Garam, joka kirjoitti slangitekstin. Voittajiin kuului myös tietty slangin suuntaus.

Aku Ankka -hullu Suomi sai sellaisen Aku-tuotteen, jonka ”nykystadin slangi” soveltui parhaiten Ankkalinnan disneyläiseen maailmankuvaan sekä albumin kaupalliseen hyödyntämiseen. Kulttuuriperheen vesa ja Ressun kasvatti, keittiömestari Sami Garam sai uuden ammatin, hyväksynnän omalle slangilleen sekä sudenpentujen kunniamerkin. Mutta merkittävintä oli, että mediajätti pääsi kanonisoimaan suurella julkisuudella sovinnaisen suuntauksen slangin. Yleisö omaksui käsityksen, että ”tätä se nykyslangi on” – ja vain tätä. Kääk!

Samin mylly alkoi pyöriä

Akun jälkeen Sami Garamilta valmistui ”Snögeli ja seittemän starbuu, stooreja Stadin kersoille”, jossa Sami kertoi slanginsa lähteistä – sisarustensa ja kaveriensa lisäksi: "aika siistii, et skäiväreilt (Sami on kolmilapsisen perheen isä) saa vaikutteit omaan bamlaamiseensa”. Ja tämä näkyy: Samin kirjat saanevat parhaan vastaanoton noin 3–13-vuotiailta. Lisäksi hän toivoi paluuta idyllisiin koti-iltoihin: ”kaikist makeint ois se, et oltas kimpas ja duunattais joskus jotai muutaki ku vaa töllättäis telkkarii tai tsittailtas tietsikan vieres pelaamas jotai romppui”.

Seuraavana vuonna ilmestyi Jörde-Juge, Heinrich Hoffmannin opettavainen tarina 150 vuoden takaa; slangirunot sekä teksteinä, että lauluina. Autoritaarisen kasvatus-opin klassikko, ”lue, tsiigaa, lysnaa, kuin käy jos ei / ei oo niinku mutsi ja faija käskee”, ei saanut tuttuja ja turvallisia satuja sisältäneen Snögelin kaltaista julkisuutta.

Pian Sami pääsi lukemaan radioon slangipakinoitaan ja juttelemaan julkkisten kanssa mukavia ruuanlaiton ohessa. Ohjelmista syntyi kaksikielinen ”Stadilainen tsöge” -keittokirja. Televisiossa Samia odottivat lastenohjelmat, kokki-ohjelma ja monen monituiset visailut. Ja mikäs siinä, onhan Sami sanavalmis ja lupsakka esiintyjä – oikea ”Stadin Salovaara”. Ja lisäksi Sami ”stiggaa nykystadin läppää”.

* * *

Ja stadintamista on riittänyt: ravintolan ruokalistaa, kansanlaulun "stadittamista", koulun järjestyssääntöjä, messu-esiintymisiä, jne.

Veljessarja dallaa skutsiin

Seuraavaksi Sami tarttui Kiven Seitsemään veljekseen ja julkisuuteen putkahti ”Allu Stemun Seittemän broidii”, joka ilmestyi syksyllä 2003. Kirja ei ole Samin mukaan käännös, vaan ”stadinnos”. Tämä tarkoittaa tarinan lyhentämistä, yksinkertaistamista ja uudelleenkertomista Samin slangiksi. Veljesten stadintamista hän perustelee halullaan saada nykynuoret tarttumaan - ensin luettuaan "Broidikset" - alkuperäiseen teokseen. Toivossa on hyvä elää! Mutta luonnehtiessaan kirjansa kielen ”nykysuomalaiseksi puhekieleksi”, Sami kirjoittaa jo toivonta puuta heinää.

Mutta entä kirjan perusasetelma? Sami panee 1800-luvun alkupuolen ummikko-nurmijärveläisen veljessarjan ”roudaan kamaa skutsien ja peltojen poikki Impikseen”, puhumaan 2000-luvun ”nykystadin slangia”.Hän siis kuohii veljeksiltä ajan, paikan ja kielen. Impivaara muuttuu Ankkalinnaksi, jossa munattomat ankat elävät hajutonta elämäänsä: siellä ei rumaa sanaa sanota niin kuin se on, siellä ei "kusi virtaa eikä paska tee patoja" (kalliolaislasten hokema 50-luvulta). Taustoistaan irti reväistyjen veljesten tarinoiden uskottavuus on koetuksella.

Eniwei, sairaan häpii

Sami on ahtanut kirjaan koko joukon uusia slangi- kliseitä: homma hyyty, sillai niinku, sumeen hyvää, hillittömästi uutta, sit niinku, kaksviis vee, ihme eläinredun, faijasa kaa, mageit stoorei, diggaili iha täpöil, palaillaan, homma otettii haltuu, mutsi tuli iha sairaan häpiks, junde otti elbaa, teki iha sikasiistei saviduunei, ni ei kai siin kuitenkaa sillai mikää, nou hätä, jne. Kirjassa on myös viljalti uusia englannin- lainoja: beisik, bäks, daun, ekstreme, eniwei, häpi, khuul, laiffi, laifstail, saissi, slaissi, snäksi, staffi, äksidentti, äksöni, ätityydi, ätäkki, öbaut. Nykysuomalaista puhekieltä?

Vaikka Sami taitaa kielensä hyvin, joskus slangin vähyys yllättää lukijan. Vauhtia kyllä riittää: sitä on lisätty kivikautiseen ja runolliseen alkuperäistekstiin jättämällä pois kerrontaa hidastavia luontokuvauksia ja muuttamalla veljesten pitkiä replikointeja epäsuoraksi kerronnaksi. Kirja on supistunut noin kolmasosaan alkuperäisestä.
Voisi olla hauska verrata Samin mukaelmaa Seitsemästä veljeksestä Samuli S:n vastaavaan teokseen vuodelta 1891.

Samin slangi on viihdettä

Sami Garamin slangi kielii hänen elämästään: ilmeisen turvallisesta lapsuudesta, hyvän koulun käynnistä ja nykyisestä onnellisesta kolmilapsisesta perheestä.
Sami tekee slangista kepeää, sovinnaista ja kaupallisen potentiaalin omaavaa viihdettä. Tämänhän teke ehyvin tietoisesti ja hyvällä ammattitaidolla, tarinoita on hauska lukea. Eikä Samin vilpittömyyttä voi epäillä, hän jopa puhuu omaa slangiaan. Ja onhan Sami ihan kiva kaveri, minunkin. Sami Garamin kirjan ”voi antaa turvallisin mielin lapsen käteen”.

* * *

Vaikka Sami pelkistää slanginsa viihteeksi, hänelle on kuitenkin annettava arvo nykyslangin etsijänä. Onko Sami kasvattanut Stadin slangin jykevää runkoa, vai onko hänen slanginsa vain lehtevä, mutta pian kuivuva oksantynkä? Aika näyttää, ja vain se.

Tänä vuonna Sami jatkaa kokkausta televisiossa, kirjoittaa Ankkalinnan keittokirjan (yllätys! yllätys!) ja päästää hullunhauskat, Snögelistä tutut hölmöläiset eli daijulat, tekemään tyhmyyksiä.

(Taustauttu:)

Kahden kerroksen slangia

Stadin slangissa on kaksi pääsuuntausta, jotka ovat jakaneet slangia aina sen synnystä, 1880-luvulta lähtien: koululaisten ja ylioppilaiden sovinnainen slangi ja alempien yhteiskuntaluokkien perheiden, katupoikien (syrjäytyneiden) slangi.

Jako on näkynyt läpi kaikkien slangin muutosten, milloin peitellymmin, milloin avoimemmin. Jako heijastuu tarinoissa ja sanastoissa. Se näkyy myös Stadin slangissa, koska suomalaisessa yhteiskunnassa (ja Stadissa) on ”kahden kerroksen väkeä”.

Katupoika-slangi

Helsinkiin 1800-luvun lopulla muuttaneiden työläisperheiden lapset sekä 1900-luvun alun sakilaisjengit, jotka pääosin asuivat Pitkänsillan pohjoispuolella (Sörkassa), loivat katupoika-slangin. Osansa antoivat myös Punavuoren, Ruoholahden ja Katajanokan työläisalueiden lapset.

Katupoika-slangi säilyi aluksi käyttäjien puheissa usein koko elin-iän, koska sitä oli mahdollista puhua sekä töissä tehtaissa, satamassa, jne. että kotona ja pihoilla, etenkin poikien ja miesten kesken. Tämän slangin käyttäjiä ovat mm. ”Stadin Arska” Turtiainen, Eddu Janzon ja Hande ”Tuomari” Nurmio.

Nykyisin katupoika-slangia edustavat pelkistetyimmillään Itä-Helsingin räppääjät, kuten ”Kapasiteettiyksikkö”, ”Notkea rotta”, ”Avain” sekä ”Steen 1” (Christensen). Heillä on myötäsyntyinen yhteiskunnallinen, jopa poliittinen ote ja he kertovat omista, usein ikävistäkin kokemuksistaan. Aiheet liikkuvat alkoholin, huumeiden, pillereiden, seksin, rikollisuuden ja väkivallan lohduttomassa maailmassa – välillä inhorealismiin asti. Kiroilu istuu heidän slangiinsa kuin nenä päähän. Ankkalinnaan näillä Karhukoplan veljenpojilla on ikuinen porttikielto, jo iänkin puolesta. Katupoika-slangi on yli kymmenvuotiaitten kieltä.

Katupoika-slangin käyttäjien mahdollisuudet päästä julkisuuteen ja saada kaupallista menestystä ovat vähäiset, sensuroituinakin. Mutta kaupallisuus ei olekaan tällaisen slangin esittämisen pontimena.

Koululais-slangi

Koululais-slangi on pääosin keski- ja yläluokkaisten perheiden lasten ja nuorten käyttämää kieltä. Se syntyi samoihin aikoihin kuin maaseudulta Helsinkiin muuttaneiden työläislasten ja -nuorten katupoika-slangi. Koululais-slangia puhuvat yleensä vain nuoret. Lukiot, korkeakoulut tai korkeasti koulutettujen työpaikat eivät ole olleet soveliaita paikkoja slangin puhumiselle. Näiden ihmisten on täytynyt oppia hallitsemaan virallinen kirjakieli, mikä on näkynyt heidän slangissaan. ”Mitä enemmän skolee käy, sen huonompi slangi”, on Eddu Janzon, katupoika-slangin guru arvioinut.

Koululais (tai sovinnainen)-slangi on palautunut monien käyttäjien mieleen vasta eläkevuosina. Tämä joukko muodostaa mm. pääosan järjestäytyneistä slangin harrastajista, esim. Stadin Slangi ry:n jäsenistä. Koululais-slangia käyttävät julkisuudessa mm. Lasse Liemola, Jussi Raittinen, Harri Saksala, Sakilaiset - lauluyhtye ja Sami Garam. Heidän kielensä on ”hovikelpoista” ja siksi hyvin käypää kaupalliseen levitykseen.

Kummatkin suuntaukset ovat mielestäni ”kunnon Stadin slangia”; kummallakin on oikeutuksensa elää ja kukoistaa. Mutta on hyvä muistaa, että vähemmän julkisuutta saanut ”katupoika-slangikin” on olemassa.

Erkki Johannes Kauhanen:

SAMIGARAMISMI

Ku kolmevitonen stadilainen Sami Garam skrivailee slangijuttujaan, se ei koe et se olis satavuotisen slangiperinteen ryppyotsainen vaalija, ei. Mut ei se vanhan slangin vihollinenkaan oo. ”Mä otan slangin sillee rennosti, sehän on vaan läpän heittoo,” pudottelee Sami. Onkohan näin? Mut on slangilla Samillekin vakavampikin merkitys: se hankkii sillä bulin siivun kolmilapsisen perheensä elatuksesta. Not bääd!

Samin kieli on sen omaa nykyslangii, joka muovautuu sillee luovasti skrivaamisen ja bamlaamisen myötä. Se pohjautuu 60/70 -lukujen Rööperin slangiin höystettynä englannin väännöksil ja omilt lapsilt ja niiden frendeilt kuulemil ilmauksil. Ja jos se hiffaa vanhan slangin sanalle sopivan mestan, sekin passaa. Teorioista ja menneistä ei tää ”kotipihaslangin” taitaja paljookaa siis piittaa, vaik kyl se tsennaa, et Härmäs on menos murrebuumi, jonka harjal seki ridaa. Samille on sopan maku, valmis teksti lukijan handuis, se juttu ku meinaa jotai. Tää on ”samigaramismii”.

Akusta se alko

Samin slangi-jutska rupes kytee Röbas, mis se alko bamlaa frendiesä ja systeriesä kans. Julkinen slangi-ura alko vuonna 2000 Helsinki Median järkkäämäst Aku Ankan slanginnos-skabasta, minkä se finnas. Tuomaristo ei ollut voittajasta yks´tuumanen: viidenkympin paikkeilla olleet ”slangi-asiantuntijat” (”slangi-proffa” Paunosen Heikki ja mä, Kauhasen Eki) ei rankannu Samin nykyslangitekstii ihan kärkipäähän, fabut ois ollu perinteisemmän slangin kannalla. Kustantajan nuoret toimittajatuomarit kuitenki ratkas kilvan Samin eduks. Mut myös monet Stadin gamlat kundit ja friidut närkästy Samin nykyslangin voiton takii: "toi mitää Stadin slangii oo!" – no-joo, varsinki niil palo käämit, ku ei itte finnannu skabaa.

Mut ku näin jälkikäteen kaikes rauhas kelaa, nii nykyslangin käyttö – liekö jo etukätee päätettyki – oli ihan jees-ratkasu ”Rotsi on mut byysat puuttuu” –albumis. Ekaks se oli perusteltuu menekin ja kohderyhmän vuoks: sarjakuviihan ostaa ja ahmii 8–14- vuotiaat, ja niille nykyslangi on vanhaa slangii tutumpaa. Tokaks voi funtsaa, oisko Stadin vanhalle slangille sittenkään ollu kunniaks palloilla amerikkalaisen Disneyn kääkättävien ankkojen puhekuplissa.

Snögeli ja Jörde ja tv

Akun jälkeen WSOY julkas Samilt vanhoi satui stadiks - satui, joiden slanginnoksii se oli jo muutaman vuoden testannu skidiesä kans. Sami skrivaa kuinka vanhemmmatkin voivat oppia lapsiltaan: "aika siistii, et skäiväreilt saa vaikutteit omaan bamlaamiseensa”. Kirjal Sami toivo olevan vaikutusta muutenki perhe-elämään: ”kaikist makeint ois se, et oltas kimpas ja duunattais joskus jotai muutaki ku vaa töllättäis telkkarii tai tsittailtas tietsikan vieres pelaamas jotai romppui”. Jos tää on hurskasteluu, nii ihan södee sellast. Snögeli ja seittemän snadii starbuu, stooreja Stadin kersoille (2001) meni ku kuumille kiville, kirja oli satavarma paketti pukinkonttiin.

Sitte oli Jörde-Jugen, klassisen ja opettavaisen tarinan hugi (Tammi 2001). Kirjan slangirunot oli painettu buugis ja laulettuna takakannen CD:llä. Musiikki oli Aleksi Ahoniemen. Jörde oli musta pätevänoloine pläjäys, mut sen kaupallinen menestys ei kai täyttäny toiveita. Oliks tekstin anarkistisuus ja ”julmuus” liikaa ostopäätökset tekeville vanhemmille? ”Se pätkäs kundin peukut veke./ Ja diggannu ei tietenkään Kode./ ”En ehtiny muuta ku tsiigaa!/ Nyt mä alan kyl spiidaa”./ Ja oliks kustantajan markkinointipanostus oikeen suunnattu ja riittävän kokonen? Kaupallinen radio ja tv hittas pian Samin, siit tuli ”stadintava kokki” – keittiömestari se koulutukseltaan onkin. Sami kokkas radios safkaa julkkisten kans ja heitti Stadin läppää siin sivussa. Ohjelmistaan se duunas Stadilainen tsöge -keittokirjan vuonna 2002. Myös telkkarin skidien ohjelmii ja kaikenmaailman visailuihi Sami on päässyt/joutunu. Ja ihan jees: ohan Sami södennäköne heebo, jos mieskriitikko näin voi sanoo, lisäks viel luonteva esiintyjä.

Seittemän broidii

Reilu vuos sitte Sami teki WSOY:n kans diilin Seitsemän veljeksen slangintamisesta, ja yhtiön tukisäätiö räppäs Samin handuun 3000 euron tunnustuspalkinnon. Khuulia! Sami Garam heittää kehiin Allu Stemun Seittemän broidii -niminen kniiga ilmesty syksynä 2003, Aleksis Kiven päivänä. Sami skrivaa aluks, ettei kirja oo käännös, vaan ”stadinnos”, jos Kiven tarinat broidiksist on kerrottu uudellee. Sami haluu ”vilpittömästi” tuoda veljesten kertomukset tutuiks nykynuorille ja saada nekin tarttuun alkuperäseen kirjaan, täyttä kansansivistysmeininkii. Oukki-doukki, uskotaan. Mutta sit Sami panee överiksi, ku se väittää et kirjan kieli on ”nykysuomalaista puhekieltä”. No huh, huh! Täs kyl döfaa snadisti markkinointiosaston kundien mietteet.

Orpojen aikamiespoikien toilaukset on kerrottu aika vapaamuotosesti, mut stoori noudattelee kuiteski alkuperästä juonta: messis on tavaamisen oppimiset, härkii haneen luudaamiset, jne. Kivikautiseen ja laveaa maalailua sisältävään runolliseen Kiven tekstiin Sami on pannu poverii ja vauhtii, mikä sopiiki iha jees. Kompastuskiviksi veikatuist landemiljöön kuvauksest ja broidisten kielen kääntämisest slangiks stadintaja selvii siedettävin tyylipistein. Ja ote pitää: Samin slangi ryydittää tarinaa teoksen kannesta kanteen. Mut onks tää Suomen kirjallisuudelle eduks, no joo; pitäsö sitte ollakaan. Mitähä gamla Aleksis menis tähän sanoo, ...

Sami on mennyt ahtaan buugiin kaikki viime vuosien uudet slangi-kliseet, mut niinhä pitääki: homma hyyty, sillai niinku, sumeen hyvää, hillittömästi uutta, sit niinku, kaksviis vee, armoton heebo, ihme eläinredun, faijasa kaa, mageit stoorei, diggaili iha täpöil, homma otettii haltuu, mutsi tuli iha sairaan häpiks, junde otti elbaa, teki iha sikasiistei saviduunei, ni ei kai siin kuitenkaa sillai mikää, nou hätä, jne.

Enkkuu ja luovuutta

Samia moititaan joskus siit, et se londaa sanoi viljalti englannist. Beisik, bäks, daun, ekstreme, eniwei, häpi, khuul, laiffi, laifstail, saissi, slaissi, snäksi, staffi, äksidentti, äksöni, ätityydi, ätäkki, öbaut – muun muassa nää löytyy Seittemäst broidiksest heti kättelys. Mut olihan vanhas slangis sen syntyaikoina öbaut 75% sanoista väännetty ruotsista, olikse jotenki parempi, vai?

Jotkut taas väittää, et Sami keksii ite sanoi. Sami kertookin Snögelin esipuhees et ”mä kaivan sanoi omast kaalist, kartsoilt ja joka mestast mis jengi liikuu”, mut sou what? Must se on vaan merkki kirjallisest luovuudest. Jokasen sananhan on aina joku kekannu ja lanseerannu liikenteeseen - puhekielest arki kyl raakkaa elinkelvottomat sanat huitsin nevadaan. Ja varsinaisii sanankeksijöithä oli kunnianarvoiset agricolat, lönrootit, jne.

Joskus Samin nokkela slangi roudaa lukijan täysin mukanaa: veljesten kreiseimmätki systeemit voi jäädä noteeraamatta. Must Samin Seittemää broidii vois käyttää peruskoulus oheiskirjana pääkaupunkiseudul. Kirjan lopussa olevan Sanaston niukkuus ja pinnallisuus kyl harmittaa: sanojen selitystä olis voinu olla nykyistä noin 500 sanaa montakin kertaa enemmän ja ilmauksist antaa runsaammin tietoi ku pelkän vastineen.

Sukurasitteet

Samil on snadisti sukurasitteit: mutsi on kirjailija Sirpa Garam, faija maankuulu sellisti Garolyn Garam ja mutsin broidi, Samin eno siis, oli kulttuuristara Pentti Saarikoski, se ku meni mm. kääntään suomeks/slangiks P. D. Salingerin Sieppari ruispellos, ku oli eka slanginnettu romsku. (Tosin Sami tsennaa slangist satakertaa enemmän ku Saarikoski, heh. Mut se on toinen juttu). Vaik Sami ei oo missään tuonu näit framille, silti ne kummittelee, varsinki pahansuopien skribetanttien boltsis.

Savon Sanomis syksyllä 2003 kriitikko Väinö Immonen tuomitsi murteiden käytön muissa ku perinteisis yhteyksis ja yritti panna Samin duunin lattanaks leimaamal sen vaan kalasteluks Saarikosken maineella ja haukkumal Samin julkisuudenkipeeks parittajaks, vatipa viel vaati kuolemaaki Samille ja sen hengenheimolaisille. Todella säälittävää landelaist mestarointii!

Perusjutskat

Onks Samin slangi sit ”kunnon slangii”? Ongelma täs on slangin nopee muuttuminen: ei oo sellast perusstailii ku murteis, ei oo mitään mihin vois vertaa tekstii. Ja ku slangi on nii intiimi juttu, et lähes jokainen slangin taitaja pitää vaan omaa slangii ”oikeena”, "kunnon slangina”, sehän on ihan inhimillistä. Mut toisaalta ei slangil oo, eikä voi ollakaan mitään ylintä auktoriteettii, ku sanois lopullisen totuuden. Aika antaa tähän vastauksen, ehkä jotkut bamlaa viidenkymmenen vuoden päästä, et se "Garamin läppä ruletti sillee khuulin sika-sairaasti, se oli kunnon slangii".

Toinen perusjutska sit on se, et bamlaaks, puhuuks joku niinku Sami skrivaa? Kysymyshä on kaikkien niiden ongelma, ku yrittää kirjottaa puhetekstii: tarinan pitäs olla ku puhetta, mut silti tiiviimpää ja sen tulis loppupeleis kuiteski toimii kirjotetun kielen ehdoil. Eli: Ei puhu, niin paitsi Sami ite ... mut ketään muukaan kirjota just sillee.

Kolmas juttu on se, et kuin perinnetietone pitäs olla, pitäskö slanginskrivaajan kantaa jatkumon taakkaa? Voiks tosta vaan stiggaa läppää, sairaan rennosti?

Mä kyl mä silti hirvaan suositella Samin kirjaa kaikille - slangista kiinnostuneille - ja kyl muillekin, ohan samigaramismin tsennaamine jo yleissivistystäki. Mut emmä kyl toivo, et mun skidit alkais bamlaa "samigaramismii".

Nykyslangii muiltaki

Mut Samin suoltama slangi ei oo ainoo nykyslangi, niinku monet luulee. Muun muassa Itä-Helsingin hiphop-bändien sanoituksis on paljo slangii, mut niissä rulaa tasan eri tsydeemit, sellasil ku Avain, Notkea Rotta, Kapasiteettiyksikkö, Fintelligens, Pikku G. Ne on täynnä omakohtaisen tuntusesti koettuu elämää: naimista, räppimusaa, dokaamist, näpistyksii, rikoksii, fiudel kruisailuu, jne. Ja useesti tää keitos on tarjoiltu kiroilujen ja erilaisten huumeyrttien kera. Samin teksti on toista.

NOTKEA ROTTA: PÖHINÄÄ

NOTKEA ROTTA: RAUTAPERSE

* * *

Sami on kai tarkottanu juttusa jotain 7–12-vuotiaille, uusia slangisanoja se saa just tonikäisiltä. Hiphopparien kohderyhmä on selvästi vanhempi, noin 12–18-vuotiaat. Ja Samin maailma on tosiaan erilaine. Samin kultturellista punavuorelais -miljööstä on ziljoona kilsaa työttömän Roihikan, Hertsikan ja Kurkimäen alkoholisti-perheen elämänympyröihin. Samin kertoo lämpimästi himan ja pihapiirin tapahtumista, tervehenkisestä ydinfamiljesta tai sit ne on turvallisii kansanperinteiden slanginnoksii. ”Rumia sanoja ” ei Samilt löydy. On jännää viel hiffaa, ettei heebo paa itteään likoon esim. hiphoppareiden tapaan. Se ku ei kerro juurikaan omii tuntojaan, ei ilojaan eikä surujaan. Tähän tietenki on osasyynä Samin valinta operoida muiden teksteillä. Mutta eniwei, Sami. Kerro meille ittestäs!

* * *

Stadin slangin jatkumo, tosin jatkuvasti muuttuvana – millane se on ollu koko sadan vuoden ajan - näyttää jokseenkin turvatulta: Nykyiset Stadin slangin ”koulukunnat” on saanu täysveriset seuraajat: Eddu Janzonin edustama roisimpi ”katuslangi” hiphopparit ja Eki Mattssonin kultivoitunut ”kotipihaslangi” Sami Garamin – kunnia heille kaikille.