#21 TAPPARAN FRIIDU *
Kerran sain, stailin naisen,
snygin friikin, Tapparan.
Gimman Mansen,
(ja) mustan makkaran.
Omanain, sen pitää sain.
Stadiin gimman mä hain.
Mun rakkainpain,
friidusta sain.
Punkassain, me kaksin vain,
brassattiin, ain parittain.
Kun sen kans sain,
olin - taivaassain.
* * *
Mut sit näin, tee-vees-säin
lärvin, slöden Jutilan.
Ja kuulin yllättäin,
friiduni kiljunnan:
"Lähtekään nym menee, siäl om peli.
Jokruut, hamep päälle, (ei) tää rinkettee oo!
Älä poraa Jallis, löyräk sä kotioo?
Tappara, Tappara or rautaa!
Pannut en, mä pahaksein,
mut nostin telkkarin
ja sen sit stikkasin
läpi mun fönsterin.
"Juttu näin," mä heitin vain:
"ei kyl fanit Tapparan,
kilju himassain".
Veks panin makkaran.
Stikkas: "Hei", ja häippäs vain,
friidu veks boksistain.
Rukkaset sain,
Mansen-gimmaltain.
* * *
Naapurissain, mä tsiigasin
lopun matsin Tapparan.
Ja skruudasin,
sen mustan makkaran.
Naapurissain, mä tsiigasin
lopun matsin Tapparan.
Ja skruudasin,
sen mustan makkaran.
Johannes
SANASTO
friidu = tyttö / staili = tyylikäs / snygi = siisti / gimma = tyttö / Manse = Tampere / Stadi = Helsinki / punkka = sänky / brassaa = leikkiä, teeskennellä / lärvi = kasvot / slöde = lihava / latinä = latina, turha puhe / klaari = selvä, kirkas / fanit = kannattajat / hilluu = oleskella, viettää aikaa / hima = koti / stikkaa = heittää, sanoa, yms. / häippää = kadota, paeta, "haihtua" / boksi = pieni asunto, laatikko / snadi = pieni, lapsi / kelaa = pohtia, mietiskellä.
|