STADILAISUUS
 Stadilaiseksi ei kukaan synny, eikä sitä äidinmaidostakaan imetä.
Stadilaiseksi voi vain kasvaa, kehittyä; asumalla täällä, oppimalla tuntemaan kadut ja pihat, torit ja rannat, käymällä täällä koulua ja/tai töissä ja viettämällä vapaa-aikaa Stadissa.
Stadilainen ei elämöi omalla ¨stadilaisuudellaan". Hänelle on tyypillistä ennemminkin vaatimattomuus kuin rehentely: moni stadilainen pitää nykyistä ”slangi-buumia” liiallisena ja turhanpäiväisenä.
* Stadilainen "tietää itsensä, mutta antaa arvon toisillekin”: Hän tietää, että Stadi on paras mesta, mutta että muut eivät ole huonompia.
* * *
Stadilainen on avoin ja uusia vaikutteita vastaanottava sekä suvaitsevainen erilaisia ihmisiä ja heidän ajatuksiaan, tapojaan ja kulttuuriaan kohtaan, kunhan ne eivät ole yleisesti hyväksyttyjen ihmisoikeuksien vastaisia.
Hän tuntee lämpöä omaan synnyin- ja/tai asuinpaikkaan, sen ihmisiin, luontoon sekä rakennettuun ympäristöön, joista kaikista stadilainen tuntee vastuuta - toki hän tajuaa, että kaikessa on aina parantamisen varaa.
Hän ymmärtää ainakin jonkinverran paikallista kieltä, Stadin slangia, sekä tietää Stadin historian pääpiirteet ja nykyajan käytännöt. Hän tuntee syvästi kuuluvansa tänne, tiedostaa olevansa ”stadilainen”.
* * *
Stadilainen arvostaa avoimuutta ja rehellisyyttä ihmissuhteissa ja auttaa aina toista stadilaista, mutta myös muita avun tarpeessa olevia. Näitä piirteitä kutsutaan monesti sanalla reilu.
Hän ei hakeudu väkivaltaan - ei siis ole tappelun aloittaja - vaan yrittää selvittää ristiriidat puhumalla.
Hän voi kuitenkin tahtomattaan joutua tilanteeseen, jossa fyysiset otteet ovat ainoa kunniallinen tie selvittää syntynyt ristiriita. Tällöin hän käyttää väkivaltaa vain minimimäärän; eikä potki vastustajaa, eikä käy maassamakaavan kimppuun.
* * *
Stadilainen tietää olevansa kuin näyttelijä Stadin kaduilla, mutta samalla myös katsoja. Hänellä on tässä “teatterissa” useita rooleja, joita hän vaihtaa luovasti tilanteen mukaan. Näiden roolien summa on hänen hänen minuutensa, jonka alituisen muuttumisen hän on oppinut sietämään.
Hän on oppinut elämään kaupungin jatkuvassa ärsyketulvassa ja osaa reagoida vastaantuleviin uusiin haasteisiin nopeasti.
Hän tietää, että selviytyäkseen hänen tulee suhtautua kaupungin sykkeeseen ja sen tapahtumiin toisinaan viileästikin, vaikka se tekeekin hänestä joskus etäisen, toisten mielestä jopa kovan ja ylpeänoloisen.
Hän on monessa suhteessa ”suurkaupunkilainen” - suurpiirteinen, ei mikään niuho - vaikka Helsinki onkin suurkaupunki vain Suomen mitassa.
Stadilainen arvostaa ympäristönsä viihtyisyyttä eikä sorru yhteisten tilojen roskaamiseen, töhrimiseen, rikkomiseen eikä muuhunkaan “vandalismiin.” Yhteinen merkitsee hänelle kaikkien omaa, eikä "ei-kenenkään omaa".
PALJASJALKAISUUS
Paljasjalkaisuus on sen sijaan syntyperäistä.
Syntymäpaikan ja stadilaissukupolvien määrän korostaminen on jäänne eilispäivän kulttuurista, ajasta jolloin sitouduttiin koko elämänajaksi tiettyyn alueeseen, maantieteelliseen reviiriin: paikallaanpysyminen ja staattisuus
olivat ennen kannatettavimmat arvot.
Nykyaikaiseen kaupunkikulttuuriin sen sijaan kuuluu ihmisten liikkuminen:
Helsinkiin muutetaan muualta Suomesta, Euroopasta ja koko maailmasta.
Helsingistä muutetaan myös pois!
Enää ei niinkään arvosteta sitä,
mistä tulet tai minne menet
vaan mitä olet, tässä ja nyt.
JOHANNES
|