Hieno kielihakemisto
Suomen kielestä, tai aivan mistä kielestä hyvänsä kiinnostuneille, on Hämeenlinnan kaupunginkirjaston jo klassikoksi muodostunut hakemisto todellinen kultakaivos, katso:
 Makupalat
Mukavia "kieli-ikkunoita"
Kieli-ikkunoita on julkaistu Helsingin Sanomien kulttuuriosastossa viikoittain maaliskuusta 1996 lähtien. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkijat kirjoittavat palstalla kielen ilmiöistä. Kirjoituksissa käsitellään muun muassa sanojen ja sanontojen alkuperää ja merkityksiä, kielen normeja, uudissanoja, lainautumista, yleiskieltä, murteita, slangia sekä nimistöä.
Netistä löytyy kieli-ikkunoita vuodesta 1999 lähtien:
Kieli-ikkunat
Sanaseppo-kilpailu 2002
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Opetushallitus ja Äidinkielen opettajain liitto järjestivät vuonna 2002 Sanaseppo-kilpailun, jossa haettiin kahdelletoista sanalle suomalaisia vastineita. Kilpailu oli tarkoitettu kaikille alle 20-vuotiaille koululaisille. Vastine-ehdotuksia tuli yli 10 000, joista noin 6 300 oli erilaista.
Palkitut ehdotukset
chat : verkkustelu, viesteily
cheerleader : huiskuri, innokki
doping : tuuppaus
DVD-soitin : devari
DVD-levy : devalevy
drive-in : raittila
handsfree : vapuri
leggings : iharit, joustikkaat
machoilu : urostelu
nugggetit : nuksut
playback : lumelaulu
sprinttihiihto : kirihiihto
surffailu : sivustelu
Kaikki kilpailuun lähetetyt ehdotukset ovat nähtävillä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran verkkosivuilla. Kilpailuvastaukset on arkistoitu Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen.
Sanaseppo
Sanakirjoja, kielioppaita
ja kirjoituksia kielistä
 Iso suomen kielioppi, Auli Hakulinen et al. SKS, 2004, 1998 sivua. Merkkiteos. Deskriptiivinen eli kuvaileva kielioppi: paino siinä kuinka suomea kirjoitetaan ja puhutaan, ei kuinka sitä pitäisi.
Suomen kielen perussanakirja (1990 - 1994). Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen
julkaisuja 55. Teos kuvaa nykyisen yleiskielen sanastoa ja antaa ohjeita sanojen käytöstä.
CD-Perussanakirja (1997). Suomen kielen perussanakirjaan pohjautuva sähköinen sanakirja,
jonka hakusanastoa on päivitetty 2 000 uudella sanalla ja johon on merkitty kaikkien taipuvien hakusanojen taivutus näkyviin.
Nykysuomen sanakirja WSOY 1951-61, 14. painos 1996. 4 588 sivua, noin 201 000
hakusanaa. Nykysuomen sanakirjan sisältö on kaikissa painoksissa ja laitoksissa muuttamaton.
Nykysuomen sivistyssanakirja - Vierasperäiset sanat. SKS ja WSOY, 13. painos 1991. (=
Nykysuomen sanakirja 4.) 448 s., noin 30 000 hakusanaa. Nykysuomen laitoksen toimittama.
Suomen sanojen alkuperä (1992-). Etymologinen sanakirja. SKS. Kotimaisten kielten
tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.
Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY, 2004. Kts alla.
Kaisa Häkkinen, Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia, WSOY 1994.
Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY, 2004. Kts alla.
Kielikello. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Oy Stellatum Ab. Kielitoimiston tiedotuslehti.
Osmo Ikola, Nykysuomen käsikirja. Weilin + Göös, 3., uudistettu laitos 1991. 398 s.
Pääpaino hyvään kielenkäyttöön opastavilla säännöillä ja ohjeilla. Sivistyssanasto, kieli- ja tyyliopillinen sana- ja asiahakemisto, paikannimiluettelo ja lyhenneluettelo.
Terho Itkonen, Kieliopas. Kirjayhtymä, 6. painos 1997. 473 s. Hakuteos ja
käsikirja. Oikeakielisyysohjeet aakkosellisessa hakemistossa. Tekstiosassa (100 sivua)
neuvoja oikeinkirjoituksesta, taivutuksesta ja lauserakenteesta.
Maria Vilkuna, Suomen lauseopin perusteet. Edita, 1996. 348 s. Kotimaisten kielten
tutkimuskeskuksen julkaisuja 90.
Kieli ja sen kieliopit. Opetuksen suuntaviivoja. Opetusministeriö ja Painatuskeskus,
uusintapainos 1996. 265 s. Opetusministeriön asettaman kielioppityöryhmän mietintö.
Kielioppityöryhmä on pohtinut koulun kieliopin opetuksen sisältöjä ja yhteyksiä tieteellisiin kielioppeihin. Mietinnön esittämän toivomuksen mukaisesti Kotimaisten kielten
tutkimuskeskuksessa laaditaan laajaa suomen kielen tieteellistä kielioppia.
Katariina Iisa - Hannu Oittinen - Aino Piehl, Kielenhuollon käsikirja. Yrityskirjat Oy, 3., uudistettu ja lisätty painos 1997. 336 s. Oikeakielisyys- ja kielenhuolto-ohjeita tiiviissä ja selkeässä muodossa.
Pirkko Leino, Suomen kielioppi. Otava, 4., uusittu painos 1997. 223 s. Peruskielioppi:
äänneoppi, sananmuoto-oppi, lauseoppi ja kirjoitussäännöt.
Esko Koivusalo - Liisa Huovinen-Nyberg, Selkeä virkakieli. Valtion koulutuskeskus,
4. painos 1984. 121 s. Hallinnon kielenkäytön kurssimoniste. Keskittyy hallinto-, suunnittelu- ja lakikielen erityisongelmiin.
Katariina Iisa - Aino Piehl, Virkakielestä kaikkien kieleen VAPK-kustannus 1992. 112 s.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 67. Kirja on tarkoitettu käsikirjaksi, joka
auttaa parantamaan tekstin ymmärrettävyyttä. Kirjassa on myös lyhyet oikeinkirjoitusohjeet.
Maiden nimet kuudella kielellä- englanniksi - suomeksi - ruotsiksi - saameksi - ranskaksi - saksaksi. Toim. Eeva Maria Närhi. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 77.
Helsinki 1994. 163 s.
Alastarolla Ylistarossa. Suomen asutusnimet ja niiden taivutus. Valtion painatuskeskus 1990.555 s. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 58. Esittää n. 20 000 nimen
taivutuksen.
Synonyymisanakirja. Toim. Harri Jäppinen. WSOY 1989. 485 s., noin 18 000 hakusanaa. (=
Nykysuomen sanakirja 7.) Ryhmittelee samaa tarkoittavia tai merkitykseltään läheisiä sanoja
yhteen. Yleiskielen sanojen lisäksi mukaan on otettu joukko arkikielen ja slangin sanoja sekä vierassanoja.
Tutkimusviestinnän opas. Toim. Paul Fogelberg. Valtion painatuskeskus 1985. 152 s.
Selvittelee tehokkaan kirjoitusviestinnän taustoja sekä erilaisia keinoja, joiden avulla
kirjoittaja voi kehittää viestintätaitojaan.
Sirkka Hirsjärvi - Pirkko Remes - Paula Sajavaara, Tutki ja kirjoita. Kirjayhtymä, 3. painos 1997. 432 s. Opas esseiden, opinnäytteiden, selvitysten ja muistioiden kirjoittajille Selvittelee tutkimusprosessia ja tieteellisten tulosten julkaisemista.
Katariina Iisa - Salli kankaanpää - Aino Piehl, Tekstintekijän käsikirja. Yrityskirjat Oy 1997.451 s. Työelämän tekstien kirjoittajille suunniteltu opaskirja, joka sisältää runsaasti
havainnollistavia esimerkkejä mm. tekstien rakenteesta ja lukijan huomioon ottavasta sävystä.
Kalevi Koukkunen, Atomi ja missi. Vierassanojen etymologinen sanakirja. WSOY 1990. 714
s. Teoksessa selitetään tuhannen tavallisen vierassanan alkuperä.
Kielen kannoilla. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 20 vuotta. Toim. Ritva-Liisa Pitkänen. 1996. 333 s. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 86. Kirjoituksia suomen kielestä ja sen sanastosta.
Sana kiertää. Kirjoituksia suomen kielestä. Toim. Maija Länsimäki. Painatuskeskus 1995.
430 s. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 80. Kirjoituksia suomen kielestä ja sen sanastosta.
Olli Nuutinen - Seija Tiisala, Sano minun sanoneen. Sanna mina ord. WSOY 1986. 192 s.
Esittelee suomen- ja ruotsinkielisten puheentapojen, kuvailmausten, sananparsien ja
siivekkäiden sanontojen keskinäisiä vastaavuuksia.
Erkki Lyytikäinen. Bikinirajaus. Näkökulmia kieleen. SKS 1995. 227 s. Kielipakinoita.
Nykysuomen sanavarat. Toim. Jouko Vesikansa ja Pirjo Rantalainen. WSOY 1989. 504 s.
Kirjan 20 artikkelissa tarkastellaan kieltä, varsinkin sanastoa ja nimistöä, eri näkökulmista. Laaja sana- ja asiahakemisto.
Suomen Standardisoimisliiton (SFS) standardit
Tiivistelmien laatiminen ja käyttö. SFS 3855. 1978. 11 s.
Kirjallisuusviitteiden laatiminen. SFS 5342. 1992. 20 s.
Kyrillisten kirjainten translitterointi. SFS 4900. 1998. 7 s.
Arabian kielen translitteraatio. SFS 5755. 1993. 6 s.
Kielten nimien tunnukset (sisältää myös kielten nimien luettelon suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, ranskaksi, norjaksi ja tanskaksi). SFS-ISO 639. 1993. 62 s.
Maiden nimien tunnukset. SFS-EN ISO 3166. 1998. 48 s.
Valuuttojen tunnukset. SFS-ISO 4217 EN 24217. 1995. 18 s.
Numeroiden ja merkkien kirjoittaminen. SFS 4175. 1998. 23 s. (Kielikello-lehdessä 3/1998 on selvitetty tarkasti standardin käyttöä.)
Aakkostaminen ja siihen liittyvä ryhmittely. SFS 4600. 1986. 10 s. (uusittavana)
Viittaaminen sähköisiin dokumentteihin tai niiden osiin. SFS 5831. 1998. 14 s.
Sanastotyön käsikirja. Soveltavan terminologian periaatteet ja työmenetelmät. SFS-käsikirja 50. 1988. 222 s.
Tekniikan, luonnontieteen, talouden, hallinnon ym. alojen sanastoista ja termeistä saa tietoja Tekniikan Sanastokeskuksesta. TSK:sta saa myös termipalvelua.
Valtioneuvoston kielipalvelu neuvoo hallinnon kielen termiasioissa.
|