Vuoden 2014 lopulla valmistunut pro gradu -tutkielmani ”Voiksä stikkaa mulle stidit ku mullon stendari bänks? – Havaintoja syntyperäisten helsinkiläisnuorten slanginkäytöstä” käsittelee slangisanaston käyttöä yhdeksän helsinkiläisnuoren puheessa Helsingin puhekielen pitkittäiskorpuksen haastatteluaineistossa. Helsingin puhekielen pitkittäiskorpus-hanke on jatkoa 1970-luvulla alkaneelle tutkimukselle, jonka käynnistäjänä toimi professori Terho Itkonen ja jota johti vuodesta 1976 lähtien professori Heikki Paunonen. Hankkeen yhteydessä haastateltiin tuolloin yhteensä 149 informanttia. Tutkittavat edustivat kolmea eri ikäryhmää, kahta asuinaluetta, Töölöä ja Sörnäistä, ja kolmea eri sosiaaliryhmää sekä miehiä ja naisia. Seuraava haastattelukierros tehtiin 1990-luvulla ja kolmas vuosina 2012–2013, jolloin mukaan otettiin myös uusi nuorten ryhmä. Kolmas eli nykyinen hanke on Koneen säätiön rahoittama ja sitä johtaa dosentti Hanna Lappalainen.
Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, puhuvatko helsinkiläisnuoret vielä slangia vai onko se väistymässä yleisen Helsingin puhekielen tieltä sekä pitävätkö nuoret itse slangin puhumista tavoiteltavana vai pyrkivätkö he välttämään slangivarianttien käyttöä omassa puheessaan. Oma tutkimusaineistoni ei pienen kokonsa puolesta taipunut tilastollisten yleistysten tai laajan kokonaiskuvan hahmottamiseen, mutta tarjoaa kuitenkin kurkistuksen slangin nykytilaan muutaman helsinkiläisnuoren puheessa sekä mahdollisesti antaa viitteitä siitä, millaisia piirteitä nuorten käyttämistä kielimuodoista on tällä hetkellä löydettävissä.
Tutkimukseni aineisto koostuu vuosina 2012-2013 nauhotetuista haastatteluista ja tutkimuksen informantteina on yhdeksän 16–19-vuotiasta helsinkiläisnuorta. Kaikki nuoret ovat syntyperäisiä helsinkiläisiä ja heidän äidinkielensä on suomi, kolme nuorista on kaksikielisiä. Seitsemän nuorista opiskelee lukiossa ja kaksi ammattioppilaitoksessa.
Tutkimukseni osoittaa, että Stadin slangi on edelleen elinvoimainen, helsinkiläisten oma kielimuoto. Stadin slangi ei siis ole vielä kuollut ja kuopattu, vaan elää helsinkiläisnuorten puheessa muutenkin kuin muiston tasolla. Tulosten perusteella helsinkiläisnuoret käyttävät yhä monipuolisesti erilaisia slangisanoja, myös jo vanhaan Stadin slangiin kuuluneita slangi-ilmauksia, kuten fikkari, lande, lungi, portsari, safka, snadi, stoge ja stidit.
Vanhalle Stadin slangille ominaiseen tapaan myös aineistoni 1990-luvulla syntyneiden nuorten käyttämä slangi kuvastaa vahvasti heidän omaa elinpiiriään: heidän käyttämänsä slangisanasto liittyy vahvasti kaupunkiin ja siellä liikkumiseen, koulunkäyntiin, eri tunnetiloihin ja adjektiiveihin (magee/makee, siisti, urpo, kämänen) harrastuksiin, tekemistä ja olemista kuvaileviin ilmauksiin (duunaa, tehä duunia, hengaa, säätää, venaa) sekä tupakointiin (stenkku, stendari, stidit, rööki) ja bileisiin. Periaatteessa aineistostani löytyvät merkitysryhmät vastaavat siis hyvin Heikki Paunosen aiemmin esittelemiä, slangin keskeisiä aihepiirejä (Paunonen 2006a: 336–364).
Slangissa identifioituminen juuri helsinkiläiseksi näkyy erityisesti paikannimissä ja valtaosa aineistoni haastateltavista mieltääkin nimityksen stadi juuri helsinkiläisten käyttämäksi nimitykseksi heidän omasta kotikaupungistaan. Paikannimien lisäksi suuri osa informanteista käyttää slanginimityksiä kulkuvälineistä ja esimerkiksi rautatieasemasta. Erityisesti raitiovaunu on informanttien puheessa slangimuodossaan spora. Muita runsaasti käytettyjä slangimuotoja ovat esimerkiksi dösä, stoge, steissi ja tsygä.
Toinen aihepiiri, johon liittyviä slangisanoja aineistoni informantit suosivat, ovat ihmisiä, ihmisryhmiä ja perheenjäseniä koskevat nimitykset, kuten broidi, faija, mutsi, systeri, jengi, stadilainen ja lissu.
Tutkimuksen perusteella nuorten oma suhtautuminen slanginkäyttöön vaihtelee: osa nuorista kokee slangin stadilaisten omaksi yhteiseksi kieleksi, jota tulee käytettyä luontaisesti erityisesti muiden stadilaisten kanssa kommunikoitaessa. Osa nuorista taas kokee slangin käytön väkinäiseksi ja epätoivotuksi. Osalle slangi kuvastaa enemmän omien isovanhempien ja vanhempien käyttämää kielimuotoa kuin nuorille ominaista puhetta. Lisäksi nuorten omat arviot heidän slanginkäytöstään poikkeavat heidän puheensa antamasta vaikutelmasta haastatteluaineistossa. Syynä tähän saattaa olla se, etteivät nuoret luokittele käyttämäänsä kielimuotoa slangiksi vaan tavalliseksi puhekieleksi.
Tutkimistani nuorista hahmottuu muutamia toisistaan poikkeavia slanginkäyttäjätyyppejä, jotka olen pro gradu -tutkielmassani nimennyt seuraavasti: paljasjalkainen stadilainen, keskiverto helsinkiläinen sekä puhekielinen pääkaupunkiseutulainen. Tyypit eroavat toisistaan käytettyjen slangisanojen ja niiden määrän osalta: esimerkiksi paljasjalkainen stadilainen on slangin suurkuluttaja, joka käyttää sulavasti monia erilaisia slangisanoja tavanomaisimpien ilmausten lisäksi.
Tein tutkimuksessani havaintoja myös sekä nuorten vanhempien kotipaikan että nuorten koulutustaustan vaikutuksesta heidän slanginkäyttöönsä. Informanttien vähäisen lukumäärän vuoksi en kuitenkaan valitettavasti voinut tehdä havaintojeni perusteella yleistyksiä. Esittelin kuitenkin saamani viitteet edellä mainittujen tekijöiden vaikutuksesta informanttien puheeseen. Aineistoni nuorten osalta oli havaittavissa viitteitä siitä, että vanhempien kotipaikkakunta ja sen kielimuodot vaikuttavat jonkin verran myös nuorten omaan kielenkäyttöön. Nuoret, joiden molemmat tai toinen vanhemmista oli syntyperäisiä helsinkiläisiä, käyttivät huomattavasti monipuolisemmin ja runsaammin slangivariantteja puheessaan. Toisin kuin Stadin slangin syntymisen aikoihin, nuorten oma puhe ei siis edusta irtiottoa vanhempien käyttämästä kielimuodosta vaan pikemminkin mukailee sitä. Ainoastaan yksi nuorista pyrkii erottautumaan vanhempiensa ja isovanhempiensa käyttämästä kielimuodosta, slangista, mutta pyrkimyksistään huolimatta hän todellisuudessa käytti kaikista informanteista toiseksi eniten slangivariantteja.
Nuorten koulutustaustalla ei slangiin liitettyjen oletusten vastaisesti ollut lähes ollenkaan yhteyttä. Toisin kuin yleisesti on oletettu, ammattioppilaitoksessa opiskelevien nuorten puhe ei sisältänyt enemmän slangivariantteja kuin lukiossa opiskelevien nuorten puhe. Jälkimmäisten puheesta löytyi jopa enemmän slangivariantteja. Lukiossa ja ammattioppilaitoksessa opiskelevien nuorten käyttämät slangisanat eivät myöskään poikenneet radikaalisti toisistaan, ainoastaan erilaisten kulkuvälineiden slanginimityksiä löytyi enemmän ammattioppilaitoksessa opiskelevien nuorten puheesta. Syynä tähän voisi olla myös se, että ammattioppilaitoksessa opiskelevat nuoret asuvat huomattavasti kauempana Helsingin keskustan alueesta kuin lukiossa opiskelevat nuoret. He saattavat siis kulkea julkisilla kulkuvälineillä lukiolaisia enemmän ja ovat tästä syystä omaksuneet niistä käytettäviä slangi-ilmauksia enemmän puheeseensa.
Toin tutkimuksessani esiin myös sen, kuinka vaikeaa on vetää raja slangin ja puhekielen välille. On hankalaa määritellä tarkasti, mitkä entisistä slangisanoista kuuluvat vielä selvästi slangiin ja mitkä niistä ovat levinneet yleiseen eteläsuomalaiseen puhekieleen. Joissakin tapauksissa kyseessä saattaa olla jopa vanha, suomen yleiskielestä peräisin oleva ilmaus. On myös hankalaa esittää varmoja tulkintoja siitä, mitä kautta eri sanat ovat todellisuudessa kulkeutuneet nykyslangiin. Slangisanaston muodostuminen voi tapahtua hyvin monimutkaisin keinoin eikä sanojen lainaaminen vieraista kielistä slangiin tapahdu aina odotuksenmukaisesti ja suoraan. Monet sanat saattavat olla lisäksi peräisin vieraskielisistä slangeista tai puhekielistä, joista ne ovat usean eri muodon kautta vakiintuneet nykyiseen käyttöönsä (Paunonen 2000: 28–32.)
Tekstissä mainitut lähteet:
PAUNONEN, HEIKKI 2000: Stadin slangi historiallisena, kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä. – Heikki & Marjatta Paunonen (toim.) Tsennaaks stadii, bonjaaks slangii – Stadin slangin suursanakirja s. 14–44. Helsinki.
PAUNONEN, HEIKKI 2006a: Synonymia Helsingin slangissa. – Virittäjä 110 s.336–364. Kotikielen seura, Helsinki.
Pro gradu-tutkielmani kaikkine tuloksineen ja aineistosta löytyvine slangisanoineen löytyy myös verkosta: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/136572