Sivu K4.html / 29.7.2007 / (c) Johannes 050 596 2390


    SLANGIN TUTKIMUKSESTA

      TUTKIMUKSESTA
      ESSEITÄ
      TUTKIMUKSIA
      GRADUJA
      KOULULAIS- JA OPISKELIJASLANGIA
      SANASTOJA
      STADIN "HURRI-SLANGIA"
      KYÖKKISUOMEA
      TUTKIMUSMENETELMIÄ
      LINKKEJÄ INTERNETISSÄ


    SUOMALAINEN SLANGITUTKIMUS

    Tämä on referaatti Pirkko Nuolijärven artikkelista "Suomalainen slangitutkimus", 1999

    Slangi liittyy läheisesti kaupunkikulttuuriin. Slangia on Suomessa puhuttu sata vuotta, tutkimusta ollut puolet sitä, "tutkimuksen isä" on ollut Simo Hämäläinen, joka toisen maailmansodan jälkeen tutki slangin olemusta ja huomautti muun muassa, että slangi on erikoinen tyylilaji; se käyttää tietoisesti normaalikielen vastakohtana ilmauksia, jotka ovat tälle vieraita ja tai joita ei haluta tähän hyväksyä. Slangia on kaikkien yhteiskuntaluokkien ja ikäkausien kielenkäytössä, vaikka varsinaisesti slangi on erityisesti suurten kaupunkien miespuolisen nuorison ryhmäkieli, joka lähentää ryhmän jäseniä toisiinsa.

    Simo Hämäläinen palasi slangin käsitteen pohdintaan 1960-luvulla. Kalevalaseuran vuosikirjassa hän käsitteli 1964 ilmestyneessä artikkelissaan sitä, mikä on slangia, miten slangi-ilmauksia syntyy ja milloin ne lakkaavat olemasta slangia. Hämäläisen mukaan slangin ja puhekielen erottaminen ei aina ole helppoa, sama sana kun voi yhdessä yhteydessä olla slangia, toisessa tavanomaista puhekieltä. Slangiluonteen määrittämistä vaikeuttaa sekin, että murresanasta voi ensin tulla slangisana, sittemmin uuden merkityksen vakiinnuttua puhekielen sana, ja lopulta, vaikka erittäin harvoin, yleiskielen ilmaus.

    Hämäläisen mukaan slangisanaston uudistuminen tapahtuu muun muassa niin, että yleiskielen sanoja käytetään uusissa merkityksissä tai niiden äänneasua muunnellaan, typistämällä saaduista kannoista johdetaan uusia muotoja slangijohtimilla ja niin, että sanastoa lainataan murteista, muista slangeista, eri alojen ammattikielistä ja vieraista kielistä. Slangia puhutaan miltei kaikilla elämänaloilla ja kaikissa sosiaaliryhmissä.

    Hämäläinen päätyi pitämään slangia tyylillisenä ilmiönä. Kukaan ei hänen mukaansa puhu sitä ainoana kielenään eikä se siten ole kieltä siinä merkityksessä kuin suomi tai ruotsi. Slangia ovat Hämäläisen käsityksen mukaan "sanat ja lauseparret, joita käytetään tietoisesti tavallisen kielen ilmausten sijasta".

    Toinen suomalaisen slangintutkimuksen uranuurtaja oli Ahti Rytkönen. Hänen mukaan koulululaiskielen syntyminen on yhtä luonnollinen ja yhtä oikeutettu kuin "hiusten kasvaminen päänahkasta" ja sillä tyydytetään voimakkaita henkisiä tarpeita. Rytkönen pitää slangia sosiaalisena murteena, jonka avulla opettajat voisivat perehdyttää herättää nuorisossa kiinnostusta kieltä kohtaan.

    Matti Leiwo tarkasteli slangia 1960-luvulla hieman toisesta kuin sanastollisesta tai tyylillisestä näkökulmasta. Hän sijoitti slangia kielen ilmaisutehtävien kenttään. Hän tarkasteli slangia kolmen dimension avulla: asiallinen - affektinen, vakiintunut - vakiintumaton ja maantieteellinen - sosiaalinen. Leiwo päätyy kuvaukseen, jossa yleiskieli on neutraali näiden kuuden ominaisuuden suhteen, murre asiallista, vakiintunutta ja maantieteellisesti rajoittunutta, kun taas slangi kummastakin poiketen edustaa affektista, vakiintumatonta ja sosiaalista kielimuotoa.

    Sosiolingvistiikan termein slangin käyttämisessä on Matti K. Suojasen mukaan kysymys tilannevaihtelusta. Kun tilanne vaihtuu muodollisesta epämuodolliseksi, muuttuu myös kielenkäyttö. Siksi slangin olemuksesta ei voi keskustella vain niin, että keskustellaan kielenpiirteistä. Slangi on lähinnä sanastollinen ilmiö, ja slanginpuhujan tulee aina hallita jokin puhekieli, johon hän sijoittaa slangisanat.

    Slangisanakirjansa johdannossa (1979) Kaarina Karttunen toteaa, että slangi on vaikeasti rajattava alue. Se eroaa suomen yleiskielestä lähinnä sanastoltaan ja äännerakenteeltaan, ja puheen slangimaisuus syntyy siitä, miten paljon puhuja käyttää slangisanoja. Karttusen mukaan slangia voi pitää myös sosiaalisena murteena, koska sitä syntyy ja sitä puhutaan erilaisissa sosiaalisissa ryhmissä.
    Karttusen sanakirjan arvostelussaan Matti Leiwo asettuu osittain hieman toiselle kannalle kuin Karttunen siinä, että hän ei pitäisi slangia sosiaalisena murteena, vaan hän pitää slangia enemmän tyylinä kuin murteena. Ydinkäsite slangin määrittelyssä on Leiwon mukaan sosiaalinen rooli, ei sosiaalinen status, ja slangi korostaa puhujan sosiaalista roolia tietyissä tilanteissa. Slangi on ensisijaisesti sellainen kielimuoto, jota käytetään korostamaan ryhmään kuulumista ja ryhmän asenteita, erottamaan ryhmää muista ryhmistä.

    Suomalaisen keskustelun yhteenveto:
    * slangi poikkeaa tyyliltään neutraalina pidetystä yleiskielestä,
    * slangia käytetään epämuodollisissa tilanteissa,
    * slangi on puhuttua kieltä,
    * slangi erottuu sanastoltaan, ei kieliopiltaan,
    * slangi ei useimmiten ole mikään murre,
    * slangi on luovaa ja lyhytikäistä, tietoisesti käytettyä ryhmäkieltä.

    Erityisesti on keskusteltu siitä, onko slangi sosiaalinen murre vai ei, siitä, pitäisikö puhua tyylieroista vai tilanne-eroista, sekä siitä, missä kulkee slangin ja muiden kielimuotojen raja. Suomalaisessa termistössä on puhuttu yleisslangin ohella myös paikallisslangista ja erikoisslangista, joista jälkimmäinen vastaa monilla kielialueilla käytettyä, ammattikieltä tarkoittavaa termiä jargon.

    Slanginkeruu

    Kotikielen Seura käynnisti slanginkeruuta 1900-luvun alussa. Yhtenäistä sanakirjaa tai sanaluetteloa ei näiden keruiden tuloksista julkaistu, mutta tallella on useitakin 1910-luvulla ja 1920-luvulla koottuja sanastoja, joista tunnetuimpia on mainittuun Eero Salolan teokseen, Ilman fritsaria, sisältyvä 400 sanan kokoelma. Vuosisadan vaihteen slangisanastoa on julkaistu senaikaisissa lehdissä.

    Vanhaa Helsingin slangia on jonkin verran myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen murteiden arkistossa.

    Jo vuosisadan alkupuolella ilmestyi joitakin suppeita sanaluetteloita Helsingin slangista. Näistä vanhin ilmestyi jo 1914 pilalehti Kurikassa, jossa julkaistiin Eerikki Meriluodon 400 sanan "Sakilaisen sanakirja". Kurikka-lehdessä oli vuosina 1913-18 slangilla kirjoitettuja juttuja, ja vuonna 1915 Olli Malmberg (Mala) kirjoitti kirjasen Katupoikia, jossa hän yleiskielen ohella käytti myös slangia.

    Vuonna l962 järjestettiin Suosikki-lehden ja suomen kielen tutkijoiden yhteistyönä nuorison slangikilpailu. Kilpailu tuotti noin 20 000 sanaa pääasiassa 1950-luvun Helsingin slangia. (Helsingin Sanomat 5.6.1976.) Sen jälkeen oli slanginkeruussa pitkä tauko, kunnes vuonna 1975 Kotikielen Seura järjesti Helsingin toisessa normaalikoulussa koululaiskielikilpailun, jonka tuloksena kertyi kaikkiaan yli 7 000 sanatietoa sekä lähes 80 slangiasuista kirjoitelmaa.

    Tuottoisin slangin keruukilpailu järjestettiin Kotikielen Seuran 100-vuotisjuhlavuonna 1976 Kotikielen Seuran ja Helsingin Sanomien yhteistoimin. Kilpailu sai arvaamattoman suuren suosion: aineistoa karttui yhteensä noin 50 000 sanalippua, joista noin 47 000 edusti Helsingin slangia. Yksittäisten sanojen ja niihin liittyvien esimerkkilauseiden lisäksi keruun tuloksena saatiin talteen runsaasti myös runoja, lauluja, pakinoita, kertomuksia ja lehtileikkeitä. (Helsingin Sanomat 5.6.1976.)

    Pääosa saadusta aineistosta tuli luonnollisesti Helsingistä. Noin 2 000 sanaa oli peräisin vuosilta 1900-20, noin 16 000 sanaa 1920- ja 1930-luvulta, noin 13 000 sanaa 1940- ja 1950-luvulta ja noin 16 000 sanaa 1960- ja 1970-luvulta.

    Erilaisia ammattislangikokoelmia on koottu sekä sanakilpailuin että suomen kielen opiskelijoiden harjoitustöinä. Näin on karttunut muun muassa autoalan sanastoa, rautatieläissanastoa, lääketieteen sanastoa, puhelin- ja lennätinsanastoa, muusikkosanastoa, merimiessanastoa, pankkisanastoa ja ahtaajien sanastoa. Slangintutkijat ja slangista opinnäytetöitä laatineet opiskelijat ovat luonnollisesti keränneet runsaasti omia aineistojaan tutkimiensa ammattialojen slangista tai eri paikkakuntien koululaisslangista.

    Suomenkielisestä slangista on ilmestynyt useita sanakirjoja. Esittelen ne seuraavassa kronologisessa järjestyksessä:

    * Vanhin suomenkielinen slangisanakirja on Simo Hämäläisen vuonna 1963 ilmestynyt Suomalainen sotilasslangi. Sanakirjan aineisto on vuosilta 1926-46 ja käsittää yli 20 000 sanatietoa. Hämäläinen on katsonut sotilasslangiin kuuluvaksi "sellaiset sotilaiden käyttämät sanat ja sanonnat, jotka eivät kuulu viralliseen sotilaskieleen, mutta eivät toisaalta myöskään yleiskieleen eivätkä kansanmurteisiin ja joiden sävy on yleensä leikillinen". Sanakirjassa on myös synonyymihakemisto, käsitepiireittäinen sanaluettelo.

    * Sittemmin, vuonna 1984 ilmestyi toinen sotilasslangin sanakirja, Antti Penttisen Sotilasslangin sanakirja. Pääosan aineistostaan Penttinen on koonnut haastattelemalla varusmiehiä vuonna 1978 ja varuskuntiin lähetetyin kyselykirjein. Sanakirjan pohjana on noin 6 000 erilaista sanatietoa.

    * Laajin, kattavin ja käytetyin slangisanakirja on Kaarina Karttusen vuonna 1979 ilmestynyt Nykyslangin sanakirja. Siihen on tallennettu yleisslangin ja useiden erikoisslangien yhden vaiheen, lähinnä 1960- ja 1970-luvun sanastoa. Sanakirja on tekijänsä mukaan kommentoiva sanakirja, jossa on sekä aihepiireittäinen hakemisto että samantapaisten synonyymien luettelot hakusanojen yhteydessä. Sanakirja perustuu noin 40 000 sanalipun kokoelmaan, ja hakusanoja on noin 6 000.

    * Toimittaja Leo Lipsonen julkaisi vuonna 1990 Vankilaslangin sanakirjan, jonka aineiston hän on koonnut omana vankila-aikanaan 1987-89 Helsingin lääninvankilassa. Se käsittää kaikkiaan 5 000 suomenkielistä sana-artikkelia. Lisäksi siihen sisältyy kaksi laajahkoa sanaluetteloa, joista toinen käsittää romanikielen sanoja, toinen lähinnä vieraskielistä huumeterminologiaa.

    * Tuorein erikoisalan sanakirja on Heikki Leskisen ja Terho Toivosen vuonna 1995 laatima sanakirja Lekuri suorittaa nesteensiirron, lääkintäalan slangisanasto.

    * Mielenkiintoisen lisän slangisanakirjojen ja -sanastojen joukkoon tuo Kivi Kallion vuonna 1996 julkaisema Stadin slangi- ja puhekielen sanasto. Tähän sanastoon syntyperäinen helsinkiläinen tekijä on koonnut nuoruutensa 1960- ja 1970-lukujen slangia, jota hän itse on käyttänyt Helsingin Kallion kaupunginosassa. Sanasto käsittää noin 1 500 sanaa.

    * Slangisanastoa on myös monissa muissa sanakirjoihissa: Sakari Virkkusen Suomalainen fraasisanakirja Kivestä Kekkoseen vuodelta 1974, sekä Raimo Jussilan ja Maija Länsimäen laatima Se siitä, Suomen kielen seksisanakirja vuodelta 1994. Niin ikään Paavo Pulkkisen 1984 laatima englantilaisten lainojen sanakirja Lokarista sponsoriin sisältää runsaasti slangissakin tunnettua sanastoa.

    Helsingin slangin tutkimus

    Slangin synonyymina pidetään suomalaisessa arkipuheessa usein sitä kielimuotoa, jota tietyn ikäinen helsinkiläisnuoriso käyttää omassa keskuudessaan. Tämä slangi kuten nuorisoslangi ylipäätään on muutaman vuosikymmenen ajan ollut Suomessa myös tieteellisen mielenkiinnon kohteena. Tunnetuin Helsingin slangin tutkija on Heikki Paunonen.

    Seuraava työ on Jyväskylän yliopiston suomen kielen professorin Matti Leiwon pro gradu -tutkielma, (Leiwo 1967). Työssä käsitellään eräiden sosiaalisten käsitteiden ilmaisemista sekä Helsingin että eräiden muiden paikkakuntien (Kuopio, Alavus, Ähtäri) koululaisslangissa. Ensimmäistä kertaa nuorisoslangia tarkasteltaessa on menty myös maaseudulle6, mikä 1960-luvulla olikin tarkoituksenmukaista; silloinhan voimistui kaikkialla Suomessa selkeä nuorison erilliskulttuuri, mikä ei kaikin kohdin tuntenut paikkakuntarajoja, vaan merkittävämpiä alkoivat olla pikemminkin sosiaaliset rajat ja ikäryhmärajat.

    Sittemmin on tehty Tampereen yliopistossa kolme tutkielmaa, joissa on tarkasteltu tyttöä, naista sekä poikaa tai miestä tarkoittavia sanoja Helsingin slangissa (Lehtilä 1986), positiivisia ja negatiivisia ominaisuuksia kuvailevia ilmauksia Helsingin slangissa (Taskinen 1986) sekä 1980-luvun Helsingin slangin ominaispiirteitä ja lainasuhteita (Laitinen 1990). Jyväskylän yliopistossa on 1990-luvulla laadittu tutkielma, jonka aiheena on eri-ikäisten helsinkiläisten ja jyväskyläläisten nuorten slangin tuntemus, käyttö ja asennoituminen slangiin (Lehtonen 1991).

    Niin ikään on Turun yliopistossa laadittu yksi tutkielma eri-ikäisiä ihmisiä tarkoittavista nimityksistä nuorison käyttämässä slangissa (Laine 1992). Anu Lindén ontehnyt Helsingin yliopistossa tutkielman nuortenkirjeiden kielellisestä variaatiosta, jossa äänne- ja muotoseikkojen lisäksi kosketellaan jonkin verran myös sanastoa (Lindén 1994).

    Helsingin slangin tutkimuksen uranuurtaja on Tampereen yliopiston suomen kielen professori Heikki Paunonen. Syntyperäisenä helsinkiläisenä hän on koko tähänastisen tutkijanuransa ajan ollut kiinnostunut Helsingin slangin historiasta ja nykypäivästä. Paunonen on kirjoittanut useita artikkeleita Helsingin slangin kehityksestä ja erityispiirteistä sekä sen osuudesta helsinkiläispuhekielessä. Paunoselta ilmestyi 2001 Helsingin slangin sanakirja, "Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii", jonka aineistoa olivat sekä vuoden 1976 keruukilpailun tulokset että sitä aiemmat ja myöhemmät sanastotiedot Helsinkin slangista.

    Paunonen myös aktiivisesti kirjoittanut sanomalehtiin, joissa hän on julkaissut slangia koskevia artikkeleita (ks.esim. Paunonen 1990b, 1991b). Vuosina 1992-93 Helsingin Sanomissa oli palsta Viikon sana, jossa Paunonen käsitteli tulevan slangisanakirjan aineiston avulla Helsingin slangin sanoja.
     SlangiSet / Hekan skobe

    Muun Suomen nuorisoslangin tutkimus

    Helsingin slangin ominaispiirteiden lisäksi kiinnostuksen kohteena on ollut myös se, miten Helsingin nuorison slangi leviää muualle maahan, mitä siitä tunnetaan ja mitä siitä on omaksuttu puheeseen. Tietenkin yhtä kiinnostavaa on ollut myös se, mitä ominaispiirteitä kunkin kaupungin tai suuremman paikkakunnan omassa slangissa on. Jo vanhoissa lähteissä mainitaan, että esimerkiksi Viipurissa, Turussa ja Tampereella on jo 1930-luvulla ollut merkkejä slangista, vaikka vielä 1950-luvullakin ja myöhemminkin oltiin sitä mieltä, ettei slangia osata eikä puhuta juuri muualla kuin Helsingissä.

    Muiden kaupunkien nuorisoslangin tutkimus on löydettävissä lähinnä yliopistojen opinnäytetöistä. 1960-luvulta lähtien on muiden paikkakuntien slangisanastoa ja niiden ominaispiirteitä kartoitettu nimenomaan maisterintutkintoa varten laadituissa, usein laajahkoissakin pro gradu -tutkielmissa.

    Ensimmäisiä tutkielmia olivat Matti K. Suojasen Turun yliopistossa laatima tutkielma Turun oppikoululaisten slangisanastosta (Suojanen 1963), Sirkka-Liisa Hahmon Helsingin yliopistossa tekemä tutkielma Tampereen oppikoululaisten slangisanastosta (Hahmo 1967) sekä Heli Ailion niin ikään Helsingissä tekemä tutkielma Porvoon koululaisslangista (Ailio 1969). 1960-luvun koulunuorison kieltä edustaa vielä Saara Aallon Helsingin yliopistossa laatima tutkielma Kuopion koululaisslangista (Aalto 1970).

    1970-luvulla tehtiin opinnäytteissä selkoa kolmen muun kaupungin slangisanastosta. Kaksi töistä tehtiin Helsingin yliopistossa: Inkeri Järvinen laati tutkielman Lappeenrannan koululaisslangista (Järvinen 1975), Kaarina Huhtinen käsitteli Savonlinnan yhteiskoulun lukiolaisten puhekieltä (Huhtinen 1975). Timo Rautava puolestaan laati Oulun yliopistossa tutkielman Oulun koululaisslangista (Rautava 1979).

    1980-luvulla ei muiden kaupunkien slangia käsitelty opinnäytteissä ollenkaan. Nykysuomen murroksen tutkimuksen Jyväskylän osatutkimuksessa kartoitettiin kaupungin yleiskielestä poikkeavaa sanastoa, siinä yhteydessä myös slangisanaston osuutta (Olli 1986). Sen sijaan 1990-luvulla slangintutkimus taas jälleen jonkin verran aktivoitui, nimenomaan Tampereen yliopistossa. Tällä vuosikymmenellä on siellä kartoitettu koululaisten ja opiskelijoiden slangin tuntemusta (Räikkönen 1991) sekä erityisesti koululaisslangin levinneisyyttä. Levinneisyydessä on ollut kysymys lähinnä 15-vuotiaiden peruskoululaisten slangintuntemuksesta, ei niinkään slangin omakohtaisesta käytöstä (Joki-Pesola 1993a ja 1993b, Kauppinen 1995).

    1980-luvun maaseutukaupungin slangia ovat tarkastelleet Marja Saanilahti ja Kari Nahkola käsitellessään pohjoishämäläisen, melko äskettäin kaupungin oikeudet saaneen Virtain slangia (Saanilahti & Nahkola 1991, Nahkola & Saanilahti 1991).

    * * *

    Yhdysvalloissa ilmestyi 1966 kaupunkikielen tutkimuksen klassikko:
    William Labovin teos New Yorkin puhekielestä.
    Seuraavana vuosikymmenenä kaupunkikielen tutkimuksia tehtiin myös Euroopassa.

    Suomessa käynnistettiin 1972 ensimmäinen laajempi projekti.
    Vuonna 1976 suomalaisen kaupunkikielen eri tutkimushankkeet yhdistettiin
    "Nykysuomalaisen puhekielen murroksen tutkimukseksi",
    ja sen johtajaksi valittiin prof. Heikki Paunonen.





    TUTKIMUKSIA: TAUSTA

    Waris, Heikki: "Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin
    Pitkänsillan pohjoispuolelle"
    on klassikko ja merkittävin lähde Stadin slangin
    sosiaalista syntyhistoriaa esiteltäessä.
    Weilin+Göös, 2. painos 1973, 300 sivua

    Waris, Heikki: "Helsinkiläisyhteiskunta"
    antaa erinomaisen kuvan 1800-luvun lopun Helsingistä.
    Teoksessa Helsingin kaupungin historia III:2
    sivut 9-212, Helsinki, 1951

    Åström, Sven Erik: "Kaupunkiyhteiskunta murrosvaiheessa"
    antaa erinomaisen kuvan vuosisadan vaihteen Helsingistä.
    Teoksessa Helsingin kaupungin historia IV:2
    sivut 7-238, Helsinki, 1956



    Koskela, Kari: "Huligaanit"
    Katuelämää Sörkassa suurlakosta sisällissotaan"
    Koskelan teos kertoo siis sakilaisista,
    tavoistaan, slangistaan ja miten heihin
    suhtaduttiin, noin vuosina 1905-1920.
    ISBN 951-746-382-0
    SKS 2002, 250 s., 28 e.



    TUTKIMUKSIA: STADIN SLANGI

    Hämäläinen, Simo: "Slangi ja puhekieli"
    teoksessa Kalevalaseuran vuosikirja 44, 1964.

    Paunonen, Heikki: "Finskan i Helsingfors"
    teoksessa Helsinfors två språk. Rapp. 1,
    Meddel. för institutionen för nordiska språk och nordiska litteratur
    vid Helsingfors universitetet B:4, Helsingfors, 1980



    Karttunen, Kaarina: "Slangisanat"
    teoksessa Nykysuomen sanakirja, osa 5, WSOY 1980

    Hummelstedt, Christer: "Det finländska slangordet slobo
    och fonestemet /s/ i helsingforsiskan."
    Teoksessa Diverse, Vänskrift till Bertel Fonselius 3.8.1987 ss 89-103
    Filologiska institutionen vid Åbo univ., nordisk filologi, meddel. 6, Åbo.



    Karttunen, Kaarina: "Stadi on hervoton pleisi"*
    Sivut 148-164 teoksessa Nykysuomen sanavarat
    Vesikansa, Jouko (toim. / ja Rantalainen, Pirjo)
    WSOY 1989, (505 sivua), ISBN 951-0-10969-X

    Paunonen, Heikki: "Vähemmistökielestä varioivaksi valtakieleksi"
    Helsinkiläissuomen historiasta ja nykymuuntelusta.
    Helsingin kaupungin kouluvirasto (A1:1993) ja tietokeskus (1993:5)
    HKK lk. 852, ISBN 951-772-363-6, 64 sivua

    Lyytikäinen, Erkki ja Yli-Paavola, Jaakko: "Murrekuvat"
    Opettajan opas, Oy Yleisradio Ab
    Helsinki 1993.



    Paunonen, Heikki: "Suomen kieli Helsingissä"
    "Huomioita Helsingin puhekielen taustasta ja nykyvariaatioista"
    Helsingin Yliopiston suomen kielen laitos, 1995 (1982), 278 sivua
    HKK lk. 884.6

    Nahkola, Kari: "Nykyslangin sananmuodostusoppia"
    Tutkielma slangijohdoksista.
    Virittäjä-lehti, 2/1999 ss. 195-219 (ilm. kesäkuu 1999)

    Mäki-Kulmala, Airi: "Slangi"-jakso teoksessa "Initaatio ja alakulttuuri"
    Acta Universitatis Tamperensis ser A vol 383, TT 1993, siv. (13 s.) 332 siv.

    Kauppinen, Anneli - Keravuori, Kyllikki: "Kielen käyttö ja käyttäjä"
    Helsinki 1989, Äidinkielenopettajien liitto, Vuosikirja XXXVI.

    Keravuori, Kyllikki: "Mistä tulevat miesten puheet ja akkain höpinät?"
    Teoksessa Kauppinen, Anneli - Keravuori, Kyllikki: "Kielen käyttö ja käyttäjä"
    Helsinki 1989, Äidinkielenopettajien liitto, Vuosikirja XXXVI.

    * * *

    Paunonen, Heikki: "Contact Linguistics"
    Tutkielma Suomen kielioloista viime tuhannen vuoden ajalta.
    Eripainos/Offprint.
    An International Handbook of Contemporary Research
    Edited by Hans Goebl, Peter H. Nelde, Zdenek Stary, Wolfgang Wölck
    Volume 2, Walter de Gruyter, Berlin, New York, 1997

    Hanna Lappalainen: "Sosiolingvistinen katsaus
    suomalaisnuorten puhekieleen
    ja sen tutkimukseen"
    Virittäjä 105 (1/2001) siv. 74-101
    Hyvä lähdeluettelo.
     Tutkimus

    Arja Meski: Puhekieliset sanat ja
    slangisanat ruotsinsuomalaisten
    nuorten kielessä -kyselytutkimus"
    Stockholms universitet, finska institutionen.
     Tutkimus

    Edellisestä kirjoitus:
    Leena Koivuneva: "Tutkimus nuorten kielestä"
    Kieliviesti 1/2003, (c) Kielilautakunta
    Koivunevan juttu

    * * *


    Tutkimuksia luetellaan runsaasti Heikki Paunosen uuden slangisanakirjan
    lähdeluettelossa, jossa mainitaan kirjan yli 1400 tietolähdettä.
     Paunosen sanakirja

    Paunosen sanakokoelma tutkimuskeskuksen arkistoon
    Kotimaisten kielten tutkimuskeskus sai prof. Heikki Paunosen ja lehtori Marjatta Paunosen slangi-sanakokoelman haltuunsa. Kokoelman pääosa käsittää noin 200 000 lippua Helsingin eli Stadin slangia sadan vuoden ajalta 1880-luvulta 1900- ja 2000-lukujen vaihteeseen. Aineisto kerättiin systemaattisesti
    1970-luvulta alkaen, ja sitä kartutettiin slangikilpailuja järjestämällä, vanhoja slanginpuhujia haastattelemalla, kirjallisuudesta ja lehdistä slangi-ilmauksia poimimalla ja eri arkistoihin ja slangia sisältäviin kielenaineskokoelmiin perehtymällä. Slangiaineisto liitetään Suomen murteiden sana- arkistossa olevan slangiaineiston itsenäiseksi osaksi.
    Aineisto on tutkijoiden käytettävissä.


    Katso myös puhekielen oppikirjaa, siinä on paljon
    yhtäläisyyksiä Stadin slangin ja nykyisen nuorisoslangin kanssa:
    Berg, Maarit - Silfverberg, Leena: Kato hei, puhekielen alkeet"
    Oy Finn Lectura Ab, Helsinki 1997, 161 s.
    HKK 884 / ISBN 951-792-028-8



    GRADUJA: STADIN SLANGI

    Liuttu, Pentti: "Helsingin slangin keskeistä sanastoa"
    Pro gradu -työ Helsingin Yliopistossa 1951, 2044 sanaa.
    Omistaa Helsinki-seura, säilytys Helsingin kaupunginarkisto

    Leiwo, Matti: "Eräiden sosiaalisten käsitteiden ilmaiseminen koululaisslangissa"
    Pro gradu -työ, Helsingin yliopisto, suomen kielen laitos 1967

    Rva XX (ei halua nimeään julkisuuteen): "Slangi ja sen esiintyminen nuorten kirjoittamissa kirjoissa"
    Pro gradu -työ, Helsingin yliopisto, valtiotiet. tiedekunta, 1976

    Lehtilä, Pirjo: "Tyttöä tai naista sekä poikaa tai miestä
    tarkoittavat sanat Helsingin slangissa
    Pro gradu -työ, Tampereen yliopisto, 1986

    Taskinen, Riitta: "Positiivisia tai negatiivisia ominaisuuksia
    kuvailevat ilmaukset Helsingin slangissa"
    Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto 1986

    Routarinne, Sara: "Älkää järkyttykö mut tääl on yks toukka"
    Helsinkiläistyttöjen dramaattisia juttuja
    Pro gradu-tutkielma, HY suomen kielen laitos 1990

    Laitinen, Irma: "Uutta, vanhaa ja lainattua"
    Tutkimus helsinkiläisnuorten 1980-luvulla käyttämästä slangista
    Pro gradu -tutkielma Tampereen yliopisto 1990

    Lehtonen, Tarja: "Havaintoja Helsingin slangista: eri-ikäisten
    helsinkiläisten ja jyväskyläläisten nuorten slangin tuntemuksesta,
    käytöstä ja asennoitumisesta slangiin"
    Pro gradu -työ Jyväskylän Yo., suomen kielen laitos, Jyväskylä 1991.

    Juntunen, Teija:
    "Yleiskielen ja slangin ri-johdosten morfologista ja semanttista vertailua"
    Pro gradu -työ, Oulun Yo., suomen ja saamenkielen laitos.
    108 siv. + 35 liites., Oulu 1992.

    Auvinen, Heidi Maria:" Slangord i Anna-Leena Härkönens roman
    Häräntappoase och dess svenska översättning"
    Pro gradu -tutkielma, 83 siv. 1996.
    Pohjoismaisten kielten laitos, ruotsi. Vaasan Yliopisto.

    Nylund, Margita Gun Louise:"Slangisanojen rakenteellinen ja
    etymologinen tutkimus".
    Pro gradu -tutkielma, 85 siv. 1996.
    Nykysuomen ja kääntämisen laitos, nykysuomi (Modern finska).


    Saira, Ritva: ""VI SES. TERVE." Kodväxling i Antti Jalavas roman Asfaltblomman och dess finska översättning."
    Pro gradu -tutkielma, 86 siv. 1996.
    HY, humanistinen tiedekunta. Käännöstieteen laitos:
    Ruotsin kääntäminen ja tulkkaus.
    Gradu Käännöstieteen laitoksen kirjastossa.
      "Kahden kielen rinnakkainen käyttö on varsin yleistä kaksi- ja monikielisissä kulttuureissa. Keskustelun tai lauseen sisällä tapahtuvaa kielenvaihtoa kutsutaan koodinvaihdoksi.
      Pro gradu -tutkielmani aiheena on kirjoitetussa kielessä esiintyvä koodinvaihto. Tutkimusmateriaalikseni olen valinnut Antti Jalavan romaanin Asfaltblomman (1980) ja sen suomenkielisen käännöksen Asfalttikukka (1981), jonka on tehnyt Pentti Saarikoski. Teoksessa kuvataan nuorten suomalaissiirtolaisten elämää Tukholmassa."
    Sairan gradu


    Valtonen, Pietari:"On the Treatment of Slang in Translation".
    Pro gradu -tutkielma, 77 siv. 1999.
    HY, humanistinen tiedekunta. Käännöstieteen laitos:
    Englannin kääntäminen ja tulkkaus.
    Gradu Käännöstieteen laitoksen kirjastossa.
      Tutkielman tarkoitus on kehittää slangin kääntämisen menetelmiä ja arviointikriteerejä käännöstieteen ja sosiolingvistiikan pohjalta. Työssä verrataan kontrastiivisesti otteita Risto Lehmusoksan käännöksestä Alaston Lounas William S. Burroughsin romaaniin Naked Lunch.
    Valtosen gradu


    Anteroinen, Sami J.: "DIVER DOWN - An analysis of Pentti Saarikoski's translation of J.D. Salinger's 'The Catcher in the Rye' with special reference to the word 'phony'"
    Pro gradu -tutkielma, 106 siv. 2000.
    HY, humanistinen tiedekunta. Käännöstieteen laitos:
    Englannin kääntäminen ja tulkkaus.
    Gradu Käännöstieteen laitoksen kirjastossa.
      "Olen analysoinut Pentti Saarikosken Sieppari ruispellossa -käännöstä käyttäen apuna itse kehittämääni sedimentaatioteoriaa (translational sedimentation theory). Tässä metodissa alkuperäistekstiä ja käännöstä verrataan siten, että kaunokirjallisen työn kerroksellinen luonne paljastuu. Lähtökohtana on käytetty Wilssin "musta laatikko" (black box) ajattelua: tehokas keino tutustua tarkemmin siihen, mitä kääntäjän päässä (musta laatikko) tapahtuu, on tutkia kääntäjän tekemiä virheitä. Olen kuitenkin pyrkinyt välttämään pelkän virheluettelon tekemistä, ja luonut käsitehierarkian, jonka puitteissa Saarikosken käännöstaktiset ratkaisut voidaan asettaa oikeaan kontekstiin." (Gradun kirjoittaja)
    Anteroisen gradu

    Anteroisen gradu, pdf

    Sipilä, Sini:" Skidit bamlaa slangii"
    "Vertailussa Helsingin vanha slangi ja nykyslangi"
    Pro seminaari -tutkielma, 21 siv., 2000.
    Kasvatustieteiden tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos,
    Hämeenlinnan toimipaikka. Aiheesta pro gradu syksyllä 2003?


    * * *

    Tempakka, Tiia: "Ryssä mikä ryssä"
    tutkielma pääkaupunkiseutulaisten tuntemista ulkomaalaisten nimityksistä
    Helsinki, Helsingin yliopisto, 1995





    KERÄYS JA SANASTOJA

    Nimikkeet-osaston Sanakirjat -jaostossa ovat valmiit sanakirjat

    Kootut sanalipukkeet, yms. tutkimusaineistot löydät tästä:

    Nordenstreng, Rolf: Kokoelma slangisanoja
    1890-luvulla, osa Ruben Bergin kirjaa, 1924, kts. Muut slangit.

    Meriluoto, Eerikkki: "Sakilaisen sanakirja"
    Julkaistu pilalehti Kurikassa, 5/1914
    Tämä slangi-sanakirja sisälsi yli 400 slangisanaa
    (Julkaistu Stadin slangi ry:n Tsilari 2/1998 -lehdessä)

    Nyyssönen, J.E.: 600 slangisanaa Söörnäisistä
    Yliopp. J.E.N:sen keräys Sanakirjasäätiön kokoelmiin, 1916-17
    Säilö: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, KOTUS.

    Krohn, Ilmari: Sanasto
    normaalilyseon oppilaiden kielenkäytöstä, 1921

    Linna, Kullervo: Sanasto

    Wichmann, Yrjö Z: Slangisanasto (Vanha yhteiskoulu)
    1920-luvun lopulla, n 500 sanaa.

    Laurila, Aarne: Sanasto, 1951
    399 sanaa. Säilö: HY suomen kielen laitos

    Rautavaara, Reino: Sörkan slangisanoja 20- ja 30-luvuilta
    Rautavaara oli SKS:n pitkäaikainen isännöitsijä.

    Prof. Kauppinen, Eino: Slangisanoja 20- ja 30-luvuilta

    Helsingin normaalilyseon lehti, "Veikko"
    Vuosina 1942-65, ainakin, lukuisia slangipakinoita ("Nahan päiväkirjasta")

    Eteläsuomalaisen osakunta: Sanasto, 1951-52
    ESO:n kotiseututoimikunta yhteistyössä Helsinki-seuran,
    Sörkan gibojen, Tölikan kundien ja Skatan kaverien kanssa.
    Säilö: HY suomen kielen laitos

    Salmio, Sirkka: Helsingin vanhin slangi

    Sanakirjasäätiön ja Suosikki-lehden sanasto
    Näiden yhteiskerys helsinkiläisen koulunuorison keskuudessa
    tuotti noin 20.000 slangisanaa. 1962.
    Tarkat henkilökohtaiset lähdetiedot: Heikki Paunosen slangisanakirja, 2000.
    Säilö: HY suomen kielen laitos

    Helsingin Sanomien ja Kotikielen seuran sanasto
    Slanginkeruukilpailu tuotti noin 47.000:n Helsingin slangisanan kortiston, 1976:
    1900-1910 -luvuilta 2.000 sanaa
    1920-1930 -luvuilta 16.000 sanaa
    1940-1950 -luvuilta 13.000 sanaa
    1960-1970 -luvuilta 16.000 sanaa
    Tarkat henkilökohtaiset lähdetiedot: Heikki Paunosen slangisanakirja, 2000.
    Juttu HS 5.6.1976, s.19
    Säilö: TAMY suomenkielen ja yl kielitieteen laitos

    Lehtovirta, Mauri: Hakaniemen-Vallilan slangia 1950-1970
    Säilö: Kotimaisten kielten tutkimuslaitos.

    Hämäläinen, Simo: 30-60 -lukujen sanastoa
    Sotilasslangin tutkijan Stadin slangi -aineisto.
    Säilö: Kotimaisten kielten tutkimuslaitos.

    Apu-lehden ja kielitoimiston arkikielen keruu 1978
    Yli 22.000 sanaa, mukana myös slangi-sanoja.

    Helsingin 1 normaalikoulun slangikilpailut
    1976, 1990. Tarkat henkilökohtaiset lähdetiedot: Heikki Paunosen slangisanakirja, 2000.
    Helsingin toisen normaalikoulun slangikilpailut
    vuosina 1975, 1981, 1986, 1989, 1992, ... Järjestäjinä Kotikielen Seura ja
    Hesteo (Helsingin I suomalaisen tyttökoulun entiset oppilaat)
    Tarkat henkilökohtaiset lähdetiedot: Heikki Paunosen slangisanakirja, 2000.

    Vallilan ammattiopppilaitoksen slangikilpailut, 1997
    Tarkat henkilökohtaiset lähdetiedot: Heikki Paunosen slangisanakirja, 2000.

    Hykkylän koulun (H:gin Käpylässä) slangiaineistoa
    Vuosilta 1986, 1987, 1988, koonnut Merja Sorsakivi

    Helsingin normaalilyseon slangikilpailut v 2000 Sorsakivi, Merja: Koululaisten slangisanakokoelma
    Kerätty vuosina 1986-1989 Käpylän suomalaisessa yhteiskoulussa.

    Slangi-jengi: Sanasto, täydentyvä, yli 5000 sanaa.
    Kerätty 1995. Sihteerinä rva XX (ei halua nimeään julkisuuteen), HY kirjasto, puh 1912 2729
    Sijainti: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, KOTUS

    Siikaniemi, Esko: Slangikokoelma, myös uutta slangia

    City-lehden slangisana -keruukilpa
    Keruu 1996, tulokset lehdessä sarjana 1996-97.

    Aleksis Kiven ja Alppilan koulun slanginkeruu 1989
    Vuosaaren yläasteen ja lukion slanginkeruuskaba. KOTUS ja Stadin Slangi ry 9.1.-30.1.2003. Tuloksista Stadin Slangi ry:n perinnekulttuurilehti Tsilari 1/2003 s. 4-7 ja Helsingin Sanomat 29.5.2003.

    http://kaino.kotus.fi/www/koulukeruu/

    * * *

    Sanastoja luetellaan runsaasti Heikki Paunosen uuden slangisanakirjan lähdeluettelossa, jossa mainitaan kirjan yli 1400 tietolähdettä.
    Paunosen sanakirja


    HELSINGIN RUOTSIN SLANGIA

    Cantell, Ilse, et al.: "Helsingfors: slang och forskning"
    Helsingforsslang nu: en skolenkät 1988.
    Meddelande för institutionen för nordiska språk och nordiska litteratur
    vid Helsingfors universitetet B 12, Helsingfors, 1989.
    ISBN 951-45-5158-3, 88 s.

    Löfström, Jamima: "Språk och attityder bland helsingforssvenska ungdomar"
    En projektpresentation // Svenskan i Finland : 3 / Red. av Mirja Saari och Jan Lindström.
    Helsingfors : Institutionen för nordiska språk och
    nordisk litteratur vid Helsingfors universitet, 1995.
    Meddelanden från institutionen för nordiska språk och nordisk litteratur
    vid Helsingfors universitet ; 16), s. 116-123

    Löfström, Jamima: "Slang, pragmatik och Agricola i Folkmålsstudier 35
    Språkbruk 3, s. 29 (1995).





    KYÖKKISUOMEA

    Hallsten, Ilmi ja Lilius, Lilli: "Kodin sanasto"
    Svensk-finsk. Noin 4000 sanaa.
    Kotikielen Seura, 1896, 160 s.
    Ei-lainattava lukukappale Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa.
    Kirjan tarkoituksena karsia "sivistyneissäkin"
    perheissä ilmenevää svetisismiä.
    Kirjaseen voi tutustua Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa.

    Ruoppila, Veikko: "Kyökkisuomea"
    Teoksessa Kolmas kielivartio,
    Yleisradiossa pidettyjä kielipakinoita.
    Suomen Akatemian kielitoimisto. Helsinki 1965.
    (Tietolipas, 37) Sivuilla 120-124.

    Paunonen, Heikki: "Kotikielen Seura 1876-1976"
    Artikkelissa (s. 358-359) Virittäjä-lehdessä 3-4/1976.

    "Kielikello 2/1983 - Ruokakello"
    Numero omistettu ruokaan ja ruoantekoon liittyviin sanoihin.
    Monet näistä sanoista periytyvät "kyökkisuomesta" tai
    ovat luotu tietoisiksi vastineiksi "kyökkisuomen" sanoille.

    Lehtinen, Raija: "Kelpo kyökkisuomea"
    Artikkeli (s. 336-340)"Sana kiertää" -kokoelmassa, toim. Maija Länsimäki
    Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 80
    Painatuskeskus 1995, 430 s. HKK 884 / ISBN 951-37-1649-X
    Julkaistu lyhyempänä myös Yleisradion Kielikorvassa 1990.


     Muut slangit
    Stadin slangin "lähi"kielet





    TUTKIMUSMENETELMISTÄ

    Leiwo, Matti: "Testausmenettelyistä merkitysopillisissa tutkimuksissa"
    Virittäjä, 1968.

    * * *

    SOSIOLINGVISTIIKASTA

    * Kielitieteen tutkimusmenetelmistä sosiolingvistiikka soveltuu hyvin slangin tutkimiseen. Sen tavoitteita ovat kielen, kieliyhteisön ja kielenkäyttäjien keskinäisen yhteyden selvittäminen. Ihmisten puhe vaihtelee heidän persoonansa ja puhetilanteen mukaan. Eli voidaan puhua kielen käyttäjäkohtaisesta ja tilannekohtaisesta vaihtelusta. Väestörakenteen monipuolisuus kaupungeissa ilmenee kielen suurena sisäisenä vaihteluna. Kaupunkikielen tutkimuksen tehtäviin kuuluu sosiaalis-tyylillisen vaihtelukaavan ja
    sitä säätelevien kielen ulkoisten (ympäröllisten) seikkojen selvittäminen.


    Leiwo, Matti: "Näkökohtia sosiolingvistiikasta".
    Virittäjä, 1969.

    Suojanen, M. K. - Suojanen, Päivikki (toim): "Sosiolingvistiikan näkymiä":
    - Suojanen, M. K.: Sosiolingvistiikka - synkretistinen tieteenala
    - Paunonen, Heikki: Suomen kielen sosiolingvistinen vaihtelu tutkimuskohteena
    - Nyholm, Leif: Kieli ja yhteiskunta - sosiolingvistiikka marxilaisesta näkökulmasta
    - Hämäläinen, Simo O.: Mikrotason sosiolingvistiikka - keskustelun kielioppia
    - Suojanen, Päivikki: Sosiolingvistiikan antropologiset ulottuvuudet ja
    käyttö kulttuurin tutkimuksessa.
    Gaudeamus, Helsinki 1982, 240 s. ISBN 951-662-321-2

    Suojanen, M. K.: "Sosiolingvistinen kenttätyö"
    Informaation hankinta, materiaalin hankinta, viitteet, lähteet, s. 313-320.
    Artikkeli teoksessa Suojanen, Päivikki - Saressalo, Lassi: "Kulttuurin kenttätutkimus"
    Tampereen Yliopiston kansanperinteen laitoksen julkaisu 9
    Tampere 1982, 370 s. HKK 479 ISBN 951-44-12261-3

    Määttä, Urho - Pälli, Pekka ja Suojanen, Matti K. (toim.):
    "Kirjoituksia sosiolingvistiikasta"
    - Nieminen, Tommi: Kieli ja vaihtelu sosiolingvistiikassa
    - Määttä, Urho: Kielen sosiaalinen perusta ja sääntöjen emergoituminen
    - Hurtta, Heikki: Variaatiotutkimuksen myytit ja stereotyypit
    - Kuiri, Kaija: Synteettinen kielenmuutosluokittelu
    - Pälli, Pekka: Asenteet ja mielipiteet diskursiivisena toimintana
    - Lehtinen, Esa: Sosiaalisia konteksteja rakentamassa
    - Suojanen, Matti J.: Erään Kenian tutkimushankkeen anatopiaa
    - Laskinen, Juha: Monikon genetiivityyppien variaatio nykyisessä kirjasuomessa
    Tampereen yliopiston yl. kielitiet. ja suomen kielen laitos 1999
    199 s., 100 mk, ISBN 941-64-4512-0

    VARIA

    Niemikorpi, Antero: "Liekepostista tuikeilmaisimeen ja sulhasesta kuraenkeliin"
    erikoiskielten rakenteellisesta ja tyylillisestä vaihtelusta
    Vaasa, Vaasan yliopisto, 1996, ISBN: 951-683-656-9, HKK: 884.6, 189 s., kuv.,
    Series: Vaasan yliopiston julkaisuja, no 213, 34

    Virkkunen, Sakari: "Suomalainen fraasisanakirja"
    2., täyd. p., Otava 1975

    Ruoppila, Veikko: "Venäläisperäistä sanastoa Suomen murteissa"
    SKS 1986, 54 s.
    HKK 884.6, ISBN 951-717-453-5

    Koukkunen, Kalevi: "Atomi ja missi"
    Vierassanojen etymologinen sanakirja.
    Noin tuhat sanaa, mm "slangi", WSOY 1990, 715 s.
    ISBN 951-0-16131-4

    Jäppinen, Harri toim.: "Synonyymisanakirja".
    Noin 18 000 hakusanaa. (= Nykysuomen sanakirja 7. osa)
    Ryhmittelee samaa tarkoittavia tai merkitykseltään läheisiä sanoja yhteen.
    Yleiskielen sanojen lisäksi mukaan on otettu joukko arkikielen
    ja slangin sanoja sekä vierassanoja.
    WSOY 1989. 485 s.

    Lähiöslangi syntyi murteista ja stadin kielestä
    1970-luvulla lähiötä (so. Myyrmäki) kutsuttiin ensin Myrkyksi, sitten Myrtziksi. Asukkaiden kirjavat juuret kuuluivat nuorten ja lasten jouhevana puhekielenä. Slangisanat ja kotona puhutut murteet sekoittuivat ns. lähiöslangiksi.
    "Muistan nousevan jääkiekkotähden Jyrki Poikolaisen, Jykän, tuoneen kieleen isänsä Kouvolan murretta, Korhoset haastoivat kajjaania ja eräs naapuri pamlasi stadin kieltä."
    Nuorille kehittyi omia sanoja: varastaminen oli föraamista, urheiluharjoitukset harkat ja miehen kapine jökö tai foto. Tukka-sanan käytössä piti olla tarkkana, koska se viittasi karvankasvuun aivan toisaalla kuin päälaella. Sanasto muuttui yhtä mittaa.




    HAKUSANOJA TIEDON LÄHTEILLE

     Stadin slangi, Helsingin slangi, sakinkieli, slangi
    katukieli, nuorisokieli, Helsingin puhekieli
    puhekieli, kaupunkikieli, sosiaalinen murre
    lingvistiikka, sosiolingvistiikka
    Hämäläinen, Simo / Paunonen, Heikki / Karttunen, Kaarina / Suojanen, M.K.


    SLANGI-LINKKEJÄ INTERNETISSÄ

      Online Slang Dictionaries, © Anita Nuopponen

      Eri kielten slangikirjoja netissä

      Slangikirjoja netissä

      Muiden maiden slangeja