Sivu L51.hyml / 21.9.2003 / (c) Johannes gsm 050 596 2390




      STADIN SLANGI RY
      SÖRKAN GIBAT
      SLANGIJENGI


    SÖRKAN GIBAT - KALLIO-SEURA

    Eräs Stadin legendaarisista ja tsennatuimmista kotiseutuyhdistyksistä oli Sörkan Gibat ry - valitettavasti jo historiaan häipynyt. Nyt sen aloittamaa himaseutuduunia jatkaa usea yhdistys, joista Kallio-Seura on Gibojen nimeämä perillinen. Sörkan Gibat oli selkeesti aatteellinen hyväntekeväisyyttä harrastava ja stadilaisuutta ylläpitävä Longiksen pohjoispuolen asukkaiden seura, joka samalla oli myös himaseutunsa edunvalvoja.

    Kallio-Yhtiön poikain yhdistys

    Hesarin varrella, numeroissa 28 ja 30, sijaitsi viime vuosisadan alkupuolelta aina 1950-luvun puoleenväliin Työväen asuntorakennusyhtiö Kallion asuintalot. Siellä budjasi mm. tunnettu ay-mies ja kansanedustaja Matti Paasivuori, jonka kolme kundia Aimo, Arvo ja Urho olivat sittemmin perustamassa Sörkan Giboja. Aikanaan siellä budjanneet gibat pitivät yhteyttä varttuneella iällä Kallio-Yhtiön poikain välityksellä.

    1930-luvun puolivälissä rakennusmestari Uno Lehtinen (s. 1896) kutsui korttelissa asuneet gibat kokoon maaliskuun 9:nneksi 1935 rafla Kaisaniemeen. Paikalle saapui 62 gibaa, joukossa mm. kuplettimestari Matti Jurva. Pohdittiin yhdistyksen perustamista, mutta asia ei edennyt vielä silloin päätökseen asti. Kallio-Yhtiön pojat jäi epäviralliseksi kerhoksi. Vaikka se oli taloyhtiön snadia asujamistoa yhdistämässä, oli se kuitenkin samalla oman kotiseutunsa ilmentymä. Buli osa giboista oli sittemmin perustamassa Sörkan Gibat ry:tä. Monet Gibat ovat todenneet myöhemmin, että silloiset jyrkät yhteiskunnalliset ja poliittiset asenteet olivat estäneet kotiseutuyhdistyksen perustamisen. "Talvisodan henki" lievensi sittemmin asenteita.

    Sörkan kundit muistelemaan menneitä

    Kirjaltaja Verner Lahtinen skrivasi elokuun 8:nnen päivän 1940 Hesarin yleisönosastoon "Sörkan kundit nuoruusmuistoja uusimaan syksyllä" -kirjoituksen. Lahtinen houkutteli lapsuutensa ja nuoruutensa kallio- ja sörkkalaisia kokoontumaan yhteen. Skrivaaja muisteli kragiksia kinkkalaisia ja muita vastaan sekä skaboja ja brassauksia, joita järkättiin Bergan ja Alppiksen bärtseillä. Lahtisen skrivaus ei jääny hiffaamatta ja niin kokoontui elokuun 28:ntena ykstoista sörkkalaista "Kniigan byggalle" Krunikaan. Joukossa oli mm. Matti Jurva ja Albin Stenroos. Puheenjohtajana toimi Verner Lahtinen itse. Siellä bamlattiin innokkaasti ja perustettavalle seuralle päätettiin antaa nimeksi Sörkan Gibat. Jäseniksi ajateltiin otettavan sellaisia miehiä, jotka olivat budjanneet Sörkassa ennen vuotta 1900. Kokous valkkasi vällaikaiseen toimikuntaan Verner Lahtisen, Väinö Larkaman, Edvard Markkasen ja Emil Raution ja päätettiin liittyä Helsinki-Seuran alaosastoksi. Toimikunta kokoontui useasti funtsaamaan sääntöluonnoksia ja toveri-illanvieton järjestämistä, kukin jäsen sai vielä tehtäväkseen ottaa selvää tunnettujen sörkkalaisten osoitteista.

    Gibojen perustaminen

    Yhdistyksen perustava kokous pidettiin rafla Kaisiksessa lauantaina lokakuun 12:ntena 1940. Kokoukseen oli saapunu vilt jengiä, vaikka samaan aikaan börjas Kallion tsyrkassa Ässärykmentin (Jalkaväkirykmentti 11) ekan vuosijuhlan sankarivainajien muistotilaisuus, joka huipentui rykmentin patsaan paljastamiseen söndaagina Alli Tryggin puistossa. Kaisikseen oli tullu väkeä paitsi Stadista niin myös landelta, gamloja Sörkan kasvatteja. Breivejä kokoukseen oli tullu Petsamoa ja Yhdysvaltoja myöten. Kokous päätti yksmielisesti perustaa Sörkan Gibat -nimisen yhdistyksen. Perustamisasiakirjan allekirjoitti 139 Sörkan kundia, gimmoja ei mukaan oltu huolittu eikä kutsuttu.

    Ekaksi yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin työnjohtaja Hugo Helenius. Kokous päätti yhdistyksen pysyttelevän poliittisten puolueiden ulkopuolella kaikkia kansalaispiirejä yhdistävänä kotiseutuyhdistyksenä. Kokoukseen oli Fennia-röökifabriikin omistaja G. A. Christides bjuudannu blaadit. Snadina kuriositeettina voi mainita, että Hesarin sekä Demarin kokouskutsuissa bluggas alareunassa tummennetulla : ”HUOM! Leipäkortit mukaan!” Gibat öpnas toimisto- ja kerhotilan Kaarlenkatu 13 myymälä n:o 4:ään. Kalusto saatiin johtokunnan jäsenten lahjoituksina ja puhelin hankittiin kierrättämällä presaa samoin johtokunnan keskuudessa. Byroo oli auki osan päivää, 10-12 ja 18-20. Toimiston ikkunassa roikkui Sörkan Gibojen merkki, jonka tämänkin kirjoituksen laatija muistaa jo 1940-luvun alkuvuosista alkaen käydessään treffaamassa faijanfaijaa, joka budjas viereisessä byggassa Kaarlenkatu 15. Gibat pitivät myös kerhoiltoja joka toinen perjantai. Merkki häipyi v. 1960, kun Gibat slumppas oman osakehuoneuston Hesari 42:sta.

    Alussa hyväksyttiin vain kundit yhdistyksen jäseniksi, ja heistäkin vain ne, jotka olivat budjanneet kloddeina Sörkassa. Tästä jouduttiin kuitenkin heti tinkimään, sillä myöhemmin flytanneet halusivat myös messiin. Sörkalla tarkoitettiin Stadin alueita, jotka sijaitsivat Longiksen pohjoispuolella Vantskun siltaan asti. Yhdistyksen jäsenmerkistä pidettiin yleisölle skaba. Runsaista ehdotuksista valittiin Kultasepänliike Veljekset Sundqvistin ehdotus. Staili merkki on vieläkin käytössä, siinähän dallailee Sörkan Giba taustanaan Kallion tsyrkka ja kainalossaan kirjaimet S ja G.

    Sörkan Gibojen yhdistys oli alunperin tarkoitettu giboille. Mutta varsin pian hiffattiin, että yhdistyksen gimmoille oli aiheellista perustaa oma jaosto; tarvittiinhan illanviettoihin yms. gimmoja borkankeittäjiksi ja muuta snadia duunamaan. Gimmojen perustava kokous pidettiin helmikuun 23:ntena 1941. Tilaisuudessa jaostoon liittyi jäseneksi 39 friidua ja rouvaa.

    Gibat järjestivät myös skabat oman marssilaulun saamiseksi. Arvosteluraadin yksimielisen päätöksen mukaan skabat finnasi Matti Jurvan sovittama styki, seuraaville sijoille pääsi Aimo Mustosen ja luutnantti Topi Kärjen ehdotukset. Jurvan sanoittama ja säveltämä laulu kuuluu seuraavasti:
      "Nyt täysin innoin laulamaan joka ainoa mies
      joillon kotiseutu Sörkan laitakaupunki,
      siellä lapsuusajan lämmin koti-lies.
      Täällä lapsina me leikittiin ja taisteltiin,
      kaikuu laulut kautta Kallion; ja Harjutorin,
      Kinaporin valloitti sankarjoukko verraton."

    Sota-ajan toimintaa

    Yhdistys nimesi ekaks kunniajäsenekseen jo keväällä 4.3.1941 Heikki Wariksen, jonka ansiokas väitöskirja "Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle" kuvasi Sörkan kehittymistä. Hän oli myös monin tavoin avustanut yhdistyksen toimintaa.

    Ässärykmentti eli JR 11 oli Sörkan oma joukko-osasto Taivikrigussa. Jatkokrigun börjatessa Talvikrigun ässät dilkattiin uuden Ässärykmentin (JR 26) ja Vallilan rykmentin (JR 47) kesken. Kevättalvella 1942 JR 26:n vanhimmat ikäluokat kotiutettiin ja nuoremmat ikäluokat hajautettiin useisiin joukko-osastoihin. Itsenäisenä joukko-osastona Ässärykmentin olemassaolo slyytas 25.3.1942. Samaten Vallilan rykmentti slyytattiin aika pian siirtämällä I ja II pataljoona muualle ja III:sta pataljoonasta tehtiin ns. Vallilan pataljoona. Sörkan Gibat ottivat sen kummikundikseen, koska sen jermuista oli bulein osa Longiksen pohjoispuolisesta Stadista.

    Yhdistys teki ekan rindisvierailun 9-19.12.1942 ja yhtenä kohteena oli Vallilan pataljoona. Kuukauden ajan ennen reissua oli johtokunta, naisjaosto ja jäsenet koonneet joulupakuja pataljoonan kundeille, ja pakuja saatiinkin kasaan runsas 700. Parinkymmenen joulupakun kera lähetystö reissas Karhumäen seudulle, minne pataljoona oli sijoitettu. Rindisvierailuun otti osaa mm. Matti Jurva ja Verner Lahtinen. Pataljoonan komentaja majuri Sven Oskar Lindgren kutsuttiin Gibojen kunniajäseneksi pari vuotta myöhemmin, hänhän oli entinen ässärykmenttiläinen, maailmanmestariskotaaja ja Stadin kundi. Myös uusia jäseniä saatiin täältä korpien keskeltä. Viihdepuolesta vastasi pitkälti Matti Jurva.

    Himareissulla lähetystö piti vielä Äänislinnassa lähes timman pituisen radioesityksen. Eka vierailu ei jäänyt sistaksi, seuraavan vuoden aikana vierailtiin vielä kahdesti kummikundin luona Maaselän kannaksella. Pataljoona kuului silloin Siniseen prikaatiin (3. Pr), joka oli pääosin stadilaisista koottu joukko-osasto. Kesävierailun aikana prikaatissa pidettiin simmaus-, skotaus- ja yleisurheiluskabat, Gibat vei messissään palkintoja 40 tsipaletta. Olympiaurheilija Albin Stenroos sai kunniatehtäväkseen dilkata palkinnot. Prikaatin komentaja jääkärieversti Antti Kääriäinen merkittiin yhdistyksen jäseneksi nro 500.

    Gibat osallistui 1941 monen giban ja gimman voimin maattelumarssiin Ruotsia vastaan sekä kriguaikana vedumotti- ja muihin talkoisiin sekä urakoihin kiitettävästi. Nuoremmat gibat olivat rindiksellä, mutta bulein osa jengistä oli jo päällee neljänkymmenen ja he rundasivat toimintaa. Avustustoiminnan rahoittamiseksi järjestettiin kaikenlaisia keräyksiä ja talkoita. Stadikalle järkättiin futismatsi toukokuussa 1943 Sörkan Gibat vastaan Tölikan Kundit. Matsia tuli tsiikaamaan parituhatta katsojaa ja se päättyi tasatulokseen 2 - 2. Fyrkkaakin tuli liffasti ja se lahjoitettiin Sotainvaliidien Veljesliitolle. Monet stadilaiset firmat ja yksityishenkilöt avustivat avokätisesti, kuten Emil Elo, Kuusinen Oy, Kesko Oy, Tillgman Oy, Oskar Parkkinen Oy, jne. Avustuksia jaettiin talven 1944 bulien pommitusten uhreille sekä Vallilan pataljoonan kaatuneiden perheille.

    Pari vuotta jatkuneen vilkkaan toimintansa aikana Sörkan Gibat olivat ehtineet vakiinnuttaa asemansa Stadin merkittävimpänä kotiseutuyhdistyksenä. Lokakuussa 1942 joukko Tölikan kundeja piti HOK:n kerhosalissa kokouksen, mihin oli kutsuttu Sörkan Gibojen sihteeri Verner Lahtinen selostamaan yhdistyksen perustamista ja kotiseutuyhdistyksen merkitystä. Kokous perusti Töölölle oma yhdistyksen, Tölikan Kundit. Myös Rööperiin ja Skattalle alettiin touhuta sellaista.

    Yhdistys koki suuren menetyksen kun sen perustajajäsen, Matti Jurva poistui joukosta 16.8.1943. Jurvan viimeisiä duuneja oli yhdistyksen oman laulugniikan kokoaminen talkooduunina. Sitä painettiin 1500 tsipaletta. Gibat saivat myös oman orkan, kun Viljo Heleniuksen johtama Harmony-pojat hyväksyttiin yhdistyksen alaosastoksi. Yhdistyksellä oli kunnianhimoinen ajatus tehdä filmi Gibojen lapsuuden ja nuoruuden Sörkasta. Valitettavasti se ei toteutunut silloin. Stadin Slangi ry on toteuttanut idean, mutta siinä kuvataan kolme-neljäkymmentä vuotta myöhempää aikaa. Olis ollu liffaa yhdistää nää kaks filkkaa ja saada kuva Stadin kundien brassauksista ja jygeistä vuosisadan alusta 1950-luvun puoleenväliin.

    Vuonna 1944 Helsinki-Seurassa päätettiin valkata Sörkan Gibojen edustaja seuran johtokuntaan ja Tölikan Kundien edustaja seuran valtuuskuntaan kevään 1945 vuosikokouksessa. Näin Helsinki-Seura tunnusti kummankin suuret ansiot himaseutu- ja muussa sosiaalisessa duunissa. Hugo Helenius valkattiin ekaksi Gibojen edustajaksi ja hän toimi vuosia Helsinki-Seuran johtokunnassa. Käytäntö loppui Helsingin kaupunginosayhdistysten liiton (HELKAN) perustamiseen.

    Paluu rauhanaikaan

    Sodan päätyttyä stadilaisille rintamamiehille järjestettiin vilt kotiuttamisbileitä. Sodassa kärsimään joutuneiden perheiden avustamiseksi pidettiin erilaisia tilaisuuksia, joiden tuotot käytettiin tähän duuniin. Niitä järjestettiin joskus kimpassa Tölikan Kundien ja Skattan Kavereiden kanssa. Gibat vuokrasi varatuomari Sandströmin omistaman Sjöbo -huvilan Lautsikan rantsusta jo vuonna 1943 kesänviettoa varten. Huvilassa oli kuus huonetta ja byssa. Sinne hommattiin pari rutsaria, vedettiin sähköt, hankittiin liesi ja hella sekä pitskulle tikkataulu ja tammi- ja sakkipelit ja siellä juhlittiin mm juhannusta. Ainakin kerran yhdistyksen gimmat järkkäsivät äitienpäivän vastapainoksi isienpäiväjuhlan kesäkuun alussa, gimmat olivat siis aikaansa edellä.

    Sörkan Giboihin oli liittyny jo alkuvaiheessa "rapakon takaa" entisiä sörkkalaisia. New Yorkin sörkkalaisten keskuuteen perustettiin 1946 yhdistys, jolle annettiin nimeksi Himan Kundit. Ne lähetti pakuja ja avustuksia aina viiskytluvulle asti Sörkan Gibojen välityksellä täkäläisille sodan uhreille, sotaleskille ja sotaorvoille.

    Vuonna 1946 yhdistyksen laulumiehet alko koota mieskuoroa. Ekan julkisen esiintymisensä kuoro teki yhdistyksen vuosikokouksessa 14.3.1948 rafla Mikadossa. Sodan aikana Giboilla oli talohankkeita, joiden toteuttaminen oli jäänyt viittä vaille. Sodan jälkeen suunniteltiin kalliosuojaa Alli Tryggin puistoon. Sinne suunniteltiin butiikkeja, näyttämö, jumppasali, rafla ja yhdistyksen byroo. Hankkeen dyyriyden ja rakennusainepulan vuoksi nekin suunnitelmat jäivät paprulle.

    Vuonna 1949 haviteltiin Hesarilta Paasilan talon vierestä tonttia, jolle oli tarkoitus bygata asuin- ja liiketalo. Gibojen rakennustoimikunta oli tehnyt jo ARAVA-lainaehdot täyttävät hakemukset, mutta hanke kaatui Stadin vastustukseen. Oy Nobel-Standard Ab:n Harjutorille hankkimaa huoltoasemaa vastustamaan ryhtyivät Sörkan Gibat ponnekkaasti lehtikirjoitteluin sekä muin keinoin. Harjutoria tarvittiin kloddien brassausmestana edelleenkin, ja huoltsikoita oli aivan tarpeeksi lähitienoilla. Gibat ryhtyivät ajamaan Longiksen pohjoispuolelle sairaalaa tai ainakin ensiapuasemaa Bergan runsasväkisyyden vuoksi. E.m. epäkohtien lisäksi Gibat tarttuivat moneen muuhunkin asiaan. Ässärykmentin patsaalle laskettiin vuosittain lokakuussa seppele ja perinnettä jatkaa kiitettävästi Kallio-Seura.

    Stadin slangi-aineistoa kerättiin Eteläsuomalaisen osakunnan toimesta 1950-luvun alussa ja he olivat duunissaan yhteydessä Sörkan Giboihin. Vähän myöhemmin murteentutkija Antti Rytkönen Jyväskylästa aloitti slangin merkillisten ilmausten ja kielimuotojen tutkimisen. Gibat tarjosivat auliisti apua: aineistoa luovutettiin ja tarjouduttiin haastateltavaksi. Silloinen slangin taitaja Ema Paajanen luovutti tutkijalle slangilla skrivaamiaan juttuja.

    Sörkan Gibojen toiminta alkoi hiipua 1960-luvun puoliväliä lähestyttäessä. Jäseniksi ei saatu nuorta väkeä, ja gamla kaarti oli harvennut kovasti eikä enää jaksanut vetää toimintaa. Yhteiset bileet ja muut illanvietot, paitsi Kustaankartanon vierailuja, sluutattiin. Vuosikokouksessaan 23.3.1969 Sörkan Gibat päättivät muuttaa yhdistyksen nimeksi Kallio-Seura. Vain 23 jäsentä oli paikalla.

    Gibojen jäsentilaisuuksien esiintyjinä oli vuosien mittaan niin lukuisa joukko eturivin stadilaisia kirjailijoita, laulajia, muusikkoja ja näyttelijöitä ettei heitä voi luetella näin spädän "historiikin" puitteissa. Tässä oli hyvin ohut pintaraapaisu Gibojen monipuolisesta ja uria aukovasta toiminnasta Stadissa ja sen synnyinseudun asukkaiden parhaaksi.

    Arska Soisalo 17.11.1997
    Lähteet: Juha Koskinen: Kallion historia, Helsinki-Seuran vuosikertomukset, Demari, Hesari ja oma knubura.
    Julkaistu kirjoittajan luvalla, lievästi lyhennetty.
    Soisalo on Stadin Slangi ry:n hallituksen monivuotinen aktiivi jäsen.
    A. Soisalon kirjoitus legendaarisesta Alppilavasta on myös on myös Slangi.netissä.