Sivu J44VOKR.html / 12.6.2004 / (c) Johannes 050 596 2390
QWE
LEHTIJUTUT
AKU ANKKA albumissa
KRUNIKKA -lehdessä
VOIMA -lehdessä
KAUPUNKI UUTISET -lehdessä
PUOLI KAUPUNKIA -lehdessä
A K U A N K K A
AKU ANKKA -slangialbumi
ROTSI ON MUT BYYSAT PUUTTUU
- jälkikirjoitus "Mun skidilleni", 1999.
SLANGI-AKUN JÄLKIKIRJOTUS
Moi skidi!
Oliks tää sust kliffa, bonjasitsä kaikki? Mul on sellane fiilis et Sä tsennasit täst enemmän ku mä. Mähän kerroin Sulle ku viimeks nähtii, et mäki oon ollu hintsusti jeesaamas tätä albumii niinku dumarina.
Ku mä olin sun ikäne, mä skriinasin faijalle ku se bamlas. Se tuntu jotenki ihan antiikilta. Faija yritti stikkaa jotain, et ku mä tuun bulimmaks, nii kyl mä sit sä tajuun, et gamloilki jutuil voi olla oma sauma, neki voi olla ihan okei. Mä taisin vaan skriinaa sille.
Akkarin väsääjät pyys Hekan, sen slangiproffan ku näit kerran meillä, nii ja mut ”asiantuntijoina” tulee jengiin ku valkkaa parhaan slangi-Akkarin kääntäjän. Ja ”räimii” sit sen skrivaaman koko albumin. Me oltiin Hekan kans sakin gamlat, ne muut oli pari-kolmekymppisii.
Muuten, ootsä kundi koskaan funtsannu et slangi ei oo ku mikä kieli vaan? Mulle se on ainaki jotenki osa mua ittee ja kaikkii niit juttuja ku brassattii skloddina. Ja just se slangi ku bamlattii sillo ku olin skidi, ja just Kaltsil mis me budjattii.
Joo. Mun ja Hekan mielest se käännös ku sit finnas, ei ollu oikeen ”kunnon Stadin slangii”. Meist se ihan kliffa, mut oli vähä paha mennä sanoo varmasti, ku me ei oikeen snaijattu sitä. Hekaha stikkas sillo, et tää käännös on sitä ”nykynuorisoslangii”, ku on levinny koko Finskiin, mut ei oikeestaan ”Stadin slangii”.
Mun slangi on sitä ”ku me tsögattii Sörkan pitsguje roskiksist ja byggilt vedunpätkii ja ku hogattii sit passeli, ni duunattii siihe buli spiku stondaan. Sit ku viel hitattii jostai tervapabruu purjeeks, nii se oli skiglari. Sit dallattii rantsuun ja tokattiin botski vodaan tsimmaan ja skuffattiin se skönellepäi. Sit plokattii stebareit ja alettii stikkaa niil sitä kippoo ku meinas jo singraa veks. Se oli sit stärä kundi ku sai skiglarin nurin. Sit luudattii viideks himaan skruudaan pöperöt ku mutsi oli ite väsänny tsöges.”
Ja Sä arvaat, et mul on boltsi hukas ku joku stikkaa, et ”iha epaa, ku lesoil heeboil käy munkki ku ne vedättää sika-sairaasti niitku notkuu erkkinä fyffen kaa mestoil tai repii himmeesti hildee ku ne tsuumailee numbat ku joku vinguttaa vinyylii seinäs ja joka skäiväril ei oo hilloo et vois roudaa Mäkkärist baitit mättöö, vaiks kevyet slaissit - se sukkii tosi syvält. Jou!”
Mut joo. Slangi muuttuu niinku kaikki muutkin systeemit. Slangi voi must säilyy vaan jos se koko ajan muuttuu. Siks must on turha alkaa flaidaa sana sanalt, mikä on ”kunnon slangii”. ”Vanha Stadin slangi” sellasenaan delaa niinku sen bamlaajatki. Se on surku juttu - mut aina kaikest jää jotai …
Mä oon blukannu Akkarii nelkyt vuotta. Onks siit ollu mulle jotai iloo tai hyötyy? Tai mitä Sä saat täst slangi-Akkarist? Ja onks dorkaa panna Aku bamlaa slangii. No, must Ankkalinna ja slangi, yhdes ja erikseen, kertoo jotain täst maailmast, ei kaikkee, mut...
Kääk! Skriinaatsä mulle? No joo, mitä mä täs keuhkoon; Sun täytyy itte hittaa, mist täs elämäs on iloo tai hyötyy, mikä on dorkaa ja mikä ei. Se tästä. Kerro mutsilles terveisii, te molemmat staijaatte mun knuburas, forever.
Erkki Johannes
, faijas.
K R U N I K K A -lehdessä
KÖRÖ KÖRÖ KIRKKOON ..
- muistelujuttu Krunikka 4/2000
DALLASIN MUTSIN KANS 1/2
- muistelujuttu 1/2001
DALLASIN MUTSIN KANS 2/2
- muistelujuttu Krunikka 2/2001
MUTSI DUUNIS KRUNAN ELANNOSSA
- muistelujuttu Krunikka 4/2002
SAKILAISET ELÄÄ LAULUISSA
- juttu Krunikka 4/2002
MEIDÄN FAMILJEN JOULU
- muistelujuttu Krunikka 4/2003
KRUNIKA JOSKUS ENNEN
- muistelujuttu Krunikka 2/2004
DALLASIN MUTSIN KANS (Osat 1 ja 2)
Täs yks päivä mä slumppasin yhen arkkitehdin buukin, se on budjannu Stadissa yli kolkyt vuotta. Tää äijä on joku engelsmanni, Jonathan Moorhouse, ja sen buuki kertoo Stadin jugendista. Jugendha oli sellane staili, ku bygattii haussei, smoglattii taului ja knabrattii kaikkee tos vuossadan vaihtees. Buuki on väsätty englantii tsennaaville turisteille, mut siit on duunattu kyl finskinkielinenki versio. No, on pakko sanoo, arkkitehtuurist mä en bonjaa paljo mitää. Mut must on kliffaa dallaa Stadin kartsoja pitkin-poikin ja tsiigaa kaikkee. Usein sitä kuiteski hiffaa, kui liitte on tullu hiffattuu muuta ku Stadin hyvännäkösii friiduja. Kandeis kyl joskus vendaa knuburaa vähä taaksepäi, nii honais, et Stadin byggatki, gimmojen (ja kundien!) lisäks, on ihan laatukamaa. Vai alaks mä vaan tulla gamlaks?
MUTSI ON MUN HYVÄ FRENDI
Ku yhtenä lauantaiaamuna, se oli tos lokakuun lopulla, tsiigasin partsilta skönelle, sää näytti ihan makeelta. Suulis skriinas ja oli sillai kuulas ilma: taivaalt en hitannu pilven pilvee, mut silti ei ollu viel yhtään galsa. Mä skulasin mun hyvälle frendille, mun mutsille. Kysyin, oisko sil aikaa lähtee dallaa Stadin kartsoja ja bamlaa. Olihan sillä. Niin, me ollaan mutsin kanssa hyvää pataa ja duunataan aika paljo juttuja kimpassa. Varsinki nyt sen jälkee ku faija delas muutama vuos sitte. Must voi sanoo, et mutsi on Stadin friiduja: se oli kai jotai kuus, ku se flyttas familjesa kans landelta Krunikaan, jotai parii vuotta ennen viime sotii.
SENAATINTORI ON KLASSISTA EMPIREE
Me tehtii sit treffit Senaatintorin Engeliin, sellane snadi kuppila siin tortsin reunal.Mä ajoin sinne Hagiksesta seiskan sporalla, tilasin tsyfet milkillä ja otin pöydän fönarin vierest. Siit näky Nikolaintsyrkka, se ku se Engel on piirtäny, nykyäänhä se on Tuomiokirkko. Hitto, se on kyl mahtavannäköne haussi, viel ku mollikka lyysas siihe. Must on iha haadii steppailla tsyrkis, niis voi hiffaa jotai pyhää, ihan totta. Sellast arjen ylittävää fiilistä, ku niiden tsyrkkien luojillaki on varmaan ollu. Koko Senaatintorin kulmatha on harvinaista herkkuu: hienoo klassista empire-stailii. Ryssän tsaariha päätti panna tortsin byggat pystyy, ku se vendas pääkaupungin Turusta Stadiin 1812. Sattu sit viel niin passelisti, et koko Turku alko eldaa, niin et saatiin viel yliopistoki Stadiin. Jotkut landet kyl väittää, et stadilaiset ois käyny Turus stendaamas sen braasun, mut se on pelkkää skeida-juttuu, kai. Empirehä oli muuten sitä, ku kopsattii antiikin Kreikan ja Rooman stailii: Senaatintorin reunoille finski Ehrenström funtsas sen, mihin ja miten haussit pannaa, ja se Engel piirs sit ne: tsyrkan, yliopiston ja sen helmen - biblun, senaatin haussin ja ne snadit byggat siin tortsin eteläreunal. Ennenku Engel slumpattii Stadii, se oli ritannu byggii jo ainaski Tallinnaan ja Pietariin, sakemanni se kai alkujaan oli...
JUGEND KANSALLISTA JA ROMANTTISTA
Siinä ku mä sit divasin tsyfee ja venasin mutsii, mä blukkasin tota Moorhousen buukii. Se skrivaa, et Stadin jugend pystyy skabaa ihan tasoissa, määräs ja laadus, Euroopan muiden keskusten kans. Jugend, kansallinen romantiikka, tai mikä muual Euroopassa oli jotai ”art nouveau”, korosti Moorhousen mukaan: ”humanismia, uudistusmieltä, luontoa, ja orgaanisen kasvun ajatusta. Näiden ajatusten ensimmäinen ilmaus oli kansallisromantiikka. Poliittinen painostus vahvisti Suomen tietoisuutta itsestään kansakuntana.” Kansallisromantiikan aikaaha pidetää Finskissä jotai 1890-1920, tai sinnepäi. Kuvataiteessaha se tutuin ton ajan maalari oli Akseli Gallen-Kallela, sen Kalevala-smoglaukset tsennaa varmaan joka jätkä, ainaki tääl Härmässä. Ja musiikis Sibbe, Jean Sibelius, mitä Karelia-sarjaa ja vastaavii se duunas, on ihan tuttu. Tääl heräs oikeen kipinä tsögaa juurii tuolt itärajan tuntumast, sitä sanottii karelianismiks.
Sit mutsi, komee vähän päälle kuuskymppinen leidi, pyyhälsi sisää. Tuli halii mua ja antaa pusun poskelle. Sit se tsöpas sitruuna-tsaijun ja jonku baislarin ja tuli tsittaa sit mua vastapäätä. - Kuules hei, mullois sellane idis, kerron mutsille, et dallattais tääl Krunikas ja sit mentäs Hagiksen läpi Bärtsille, vähä niinku sillo, ku me flytattii 50-luvulla. Juteltais vähä gamloist byggist ja mä napsisin muutaman foton. Käviskö tämmöne? kysyin. No, kävihän se.
VANHIN HAUSSI JA MERITULLINTORI
Dallaattii sit mutsin kans Aleksii pitkin Meritullintorillepäin. Nelosen longa skuru kolisi ohi; ne on taas smoglattu, nyt vihreekeltasiks, niinku kuuluuki. - Tiätsä mutsi, mis on Stadin vanhin kivitalo, kysyin sinisen Kirjailijatalon nurkil. Taloo pidetää Stadin vanhimpana, bygattu kai 1757. - Tiedän, tiedän. Tän kantakaupungin vanhin on tää Sederholmin talo ihan täs vieressä. Sen on muuten suunnitellu sama äijä, ku sen entisen Ulriika Eleonoran kirkon, siit on viel sellane laatta tos Senaatintoril. Mut Suomenlinnan Pikku Mustasaares on yhen kivitalon eka kerros, joku entinen apteekki, rakennettu jo 1752-56, vastas mutsi suu snadis virnees. - Me käveltii isäs kanssa paljo täällä, ja se ties kaiken Hesasta. Ja mä oon kans asunu näil kulmil lapsuuteni ja nuoruuteni, niinku tiedät, jatkoi mutsi ja skriinas päälle. Ja mä lopetin - dorkat kysymykset.
Aleksi päätty, käännyttii Meritullintorin reunaa Pohjoisrantaan. Syksyine blosis Korkiksestpäi tunkeutu palsan sisää; tuli melkee frysis. Kaivoin povarista taskumatin. Otin snubit ja tarjosin kyl mutsillekin, mut se ei huolinu. No, omapaha on häpees, funtsasin. - Tähänhä Stadi flytattii sit joskus 1640-luvulla, ku jengi hiffas et Gammelinlahti oli liian matala kauppa- ja sotabotskeille. Ekaks Stadi piti duunaa Sandiksee, ja sit toho Sörkanniemeen, mut tänne se sit tuli, Vironniemelle, luennoin.
- Ja kymmenkunta vuotta myöhemmi rakennettii toho rantsuun jo bryggaki, paljo ennen ku Kaupunginlahteen eli nykyseen Eteläsatamaan, paukutan mutsille, vaik must tuntuu, et se tsennaa tänki ihan takuulla jo ennestää.
STAILI JUGENDHAUSSI PUHVELIN KORTTELISSA
Pohjoisrannan ja Rauhankadun kulmas on komee vaaleansinine jugendhaussi, ihan siisti, “rotuvalio”. Se on Lars Sonckin ja Onni Tarjanteen piirtämä; varsinki toi Sonck oli kova kundi just siihe aikaan. Ja muitaha oli Herman Gesellius, Armas Lindgren, Eliel Saarinen, Gustaf Estlander ja Selim Lindqvist. ”Siinä yhdistyvät tyylikkäästi ”uusi tyyli” kasvi- ja lilja-aiheineen, sekä pihan puolen romaaninen linnantorni”, skrivaa se Moorhouse talosta. Ja ihan tosi, staili se onki, kandee käydä mulkkaamas se mesta ihan omin silmin. Menin kartsalle stondaa, et saisin parempii fotoi. Joku bilika oli lymynny jonkun toisen takana, ja heti ku kuski hittas jonku ku dallas, se yritti heti tsöraa päälle. Mut ei se mua saanu, viel täl kertaa, kjäh. - Tää on muute Puhvelin kortteli, kerto mutsi, ku dallattii taas jalkiksella. Ku Hesasta tuli pääkaupunki parisataa vuotta sitte, 1812, piti jokasen korttelin kulmaan duunaa valkonen metallilevy, mis oli kartsan ja korttelin nimi, ja sillon jengi käyttiki vaan niitä. Vuossadan lopulla ne sit jäi kuitenki jotenki veks, ku alettii panee katsoille nimii. Se kortteli, mis me asuttii, ku sä synnyit Vironkadulla, se on Siili. Säätytalon kortteli on Majava. Ja se kuppila, mis äskö juotiin kahvit, on Sarvikuono, valisti mutsi mua.
KASVI- JA ELÄINORNAMENTTEJA
Fiudeja föras ohi solkenaan, täyty bamlaa kovempaa, et toinen kuulis mitää.Liisanpuistikos joku spurgu koisas penkil. Gamla friidu kusetti sekarotusta kapista piskii. Puisto oli täynnä lukemattomii lehtii: siel voi ottaa pahatki slibat jos ei oo skarppina. - Kato, tuol ylhääl ois kiva asuu, mutsi näyttää Maurin- ja Maneesikadun kulman makeeta kellertäväks smoglattuu kansallisromanttist byggaa. Mollikka lyysas päädyn isoon rundiin partsiin. Pylväisiin oli maalattu kiemuraisii blomstereit. Talo oli tosi kliffan näköne. Ja kamera joutu taas duuniin. - Joo, mut tost joutuis kärsii varmaa aika lailla, ei milli riittäis mihinkää, heitän. - Mut ois ihan nasta mesta budjaa, myöntelen kuitenki.
Aika usein must nää jugendtalojen arkkitehdit on pannu parastaan just noiden byggien kulmii. Niis on partsii ja tornii, erkkerii ja kaikkee kruusaust: aiheet ne on kopsannu usein luonnosta: eläin- ja kasvi-juttuja. Tai sit jotai keskiaikasii linnantornei tai vastaavii. Moni varmaa alkaa funtsaa, ettei nää nykyset arkkitehdit osaakaa piirtää noin stailei byggii, pelkkää valmiiks-duunattuu elementtii vaa, ja niitä sit vierivieree ja päällekkäi. Mut ei kai se sittenkää oo tosta osaamisest kii. Ei kai ne voi alkaa matkii tollee jotai gamlaa stailii, ihan pokkana, noin vaa? Mitä ne sanoo, et ”muotokieli” on ihan eri juttu nyt: stailin pitää jotenki olla passeli siihe aikaa ku eletää, ... Sit kai tollasen talon knabraukseen menis nii vitun paljo aikaa, ettei kenenkää perse kestäis panna pystyy koko taloo, duunareittenki liksat byggal on ihan toista ku joskus sata vuotta sitte ... ja hyvä et onki.
KRUNIKAS BAMLATTII SVENSKII
Krunika on täynnä komeita, jotai viime vuossadan vaihteen gamloi taloI. Niiden lukaalit on kyl paljo muutettu asunnoist byroiks, eli väki on kyl vähentyny. Kruununhaan- ja Meritullinkadun kulmas mutsi kerto, et siin oli enne Elanto, se ku oli sen eka duunimesta. Päivät mutsi paino alle parikymppisenä tiskin takana budjus, paahto tsyfee pavuist, keräs fiblui pusseihi, punnitsi karkeita jauhoi ja sillee ja snadi smaili piti olla koko ajan munnaris. Ja päälle viel sit illat Elannon omas skoiles, et osas blisaa kaikkee kamaa ruotsiks. Siihe aikaa Krunika ku oli täynnä ”svenska talande bättre folkkii”. Ne ei osannu suomee olleskaa tai sit ne ei vaa viittiny bamlaa sitä, rahvaan kieltä.
Oikokadun mutkas on sit jännännäköne vaaleanruskee linnamaine haussi. Ku mä otin muutaman foton, pari snadii tsalii tuli siihen pyytää, et ota meist kuva kans! No, otinhan mä. Tos se se on vielki kasas pöydän nurkal. Byggga on jonku Sedmigradskyn, ku pani sen lastentarhaks ruotsinkielisille kersoille. Siin on jotai ”keskiaikaista kylänäkymää kansallisromanttisin muodoin”, skrivaa Moorhouse. ”Kodikkuus ja vaatimattomuus yhdistyvät lämpimällä tavalla tässä tarkoituksenmukaisessa rakennuksessa”.
LONGIKSEN PAREMMALLE PUOLELLE
Mentii sit mutsin kans Liisankatuu, ykkösen spora käänty risteykses Snellulle, dallattii ohi ”Matti Makkosen ruumisarkkuliikkeen”, mist se Lipposen Tapu ja ne Muksut shungas 60-luvul. Sit Unioninkadulle ja pian oltii Pitkälsillalla. - Tuolt Senaatintorin paikkeilt tuli tähän sillankorvaan ennen Hämeenkatu (Tavastgatan) jonneki 1800-luvun alkuun asti. Se lähti tulee pitkin tota nykystä Snellmanninkatuu ja sit siit vinosti tähä. Monen gamlan staran kans on tullu kinattuu, onks Stadissa ikinä mitää Hämeenkatuu ollu, mut näin on näreet: on ollu, diivailen mutsille knoppi-tiedoillani. Pitkäsiltä on jakanu Stadii, ja stadilaisii ainaki jo toista sataa vuotta. Viime vuossadan lopulla, ku tehtaita alettii byggaa Stadiin just tonne Pitkänsillan, Longiksen, pohjoispuolelle, rakennettii duunarien himat samoille mestoille. Ja niist tuli sit ihan toinen, duunareitten Stadi. - Viimeks pari viikkoo sitte kuulin ku muutama maikka jutteli, et Norssissa keskenkasvuset heittää, et Pitkänsillan toiselle puolelle ei voi ees mennä, et se on ihan köyhä mesta, kerron.
Sillalle näky komee Kallion tsyrkka, ku stondaa ku kynttilä häissä. Se on rososist skaijereist bygattu maamerkki, taas sen Sonckin piirtämä, joskus 1912 vuonna. Skoiles ku olin, nii siel oli aina pakko käydä jouluna, mä kävin kansiksen siin vieres, mut myöhemmin oon ollu siel ihan vapaaehtosesti. Pitkänsillan ylityksest tulee iisisti fiilis, et on ihan ku tulis himaan, tää on oikee Stadi, tänne mä kuulun.
BYGGAL JORAAMAS JA OMIS HÄIS
Hagiksen Paasipuistos, siin entisel Sirkuskadul on Bygga, se on joskus vuoden 1910 paikkeilla bygattu ”graniittilinna”. Sen piirs jotkut Lindahl ja Frelander. Byggaha on yksinkertaista, vähän tylyy, karkeeta jugendii. Punaset pani kaheksantoistavuonna lyhdyn torniin, et luokkasota on alkanu, ... ja ku valkoset sitte sakemannien kans finnas kragiksen, ja ridas Stadiin, niin ne skotas sen lyhdyn ja samalla koko tornin paskaks. Annoin filkan palaa, kyl on jylhännäköne, vähän ku joku tsyrkka, funtsaan.
- Me käytii Kepan kans joskus joraamas Byggalla, sillo mitä se nyt oli ... nelkytluvun lopulla. Kepan äijä, Hara, se on nyt jo kuollu, sano kerran, sit ku ne oli jo yhdes, et siin oli kaks Stadin komeinta friiduu. Se tarkotti meitä ... ja se sano tän ihan selvinpäin, ihan totta, kerto mutsi. - Sit keväällä viiskytkaks me mentii isäs kanssa naimisiin Byggan C-salissa, tai siel oli sitte ne pirskeet. Pena oli sillo armeijas, eikä sillo saanu olla siviilikuteis edes omis häissään. Mut kyl Penalla oli tumma puku, valkonen paita mis oli kovitetut kaulukset ja spittarit. Isäs oli staili mies. Penan isä, Aaro, oli Metalli-vitosen toimitsija, ja se sai junailtuu meille sen salin, muisteli mutsi selvästi haikeena gamloja aikoja.
HAGIKSEN TORI JA PUNASET FLAGUT
Hagiksen tortsin reunalla stondaa 1912 bygattu Elannon jylhä tavaratalo ja toisel puolella on kauppahalli (1914). Seki on jugendii. Kandee käydä tsiigaamas hallin tokan kerroksen puisii kojuja, ne on ihan alkuperäisii. Siel on ihan kliffa kuppilaki. Torilta mä oon tsöpannu fisut ja botlarit, fibelit ja bantskut, marjat ja rottinkituolit. Mä ku oon budjannu ison osan elämäst täs Bärtsin kulmilla ja Hagikses. Ja tortsil on duunarit pitäny vappujuhlii ja lähteny sielt vuosikymmenii vappumarssille punaset flagut liehuen, mäkin jotai yli kolkyt kertaa. Viime vuosien juhlat on ollu demareiden ja kommareitten yhteiset, ja hyvä nii. Hallin takana on Arenan kolmiomainen punatiiline jugendtalo, se mis oli joskus leffateatteri Luteensuu tai mikä Tuulensuu, heh, ja sit Arena. Sen katsilta otettii röökimainos veks, siks ettei jengi alkais vetää sauhuja. Siit on jo kyl toistakyt vuotta, ainaski. Moni viel silti blaadaa, mut ehkä se on jotai sit jeesannu, en tiä?
BÄRTSILT OON LÄHTENY
Hämikselt, snadisti entisen Kalevan jälkee, vendattii mutsin kans Kolmatta linjaa ylöspäi. Porthaninkadun päässä stondaa 1912 bygattu biblu, mis meidän familje on tiiviisti käyny. Kartsan kummaski kulmas on raflat: entiset Oiva ja Klaava. - Tästähä se Fredi laulo, Kolmatta linjaa kun kuljen, saa Oivan portsari lantin ... se kotkalaine, olikse se Vainio vai mikä, teki hyvät sanat, sanoo mutsi. - Mut faija ei digannu yhtää sitä stykee: Se kundi, jonka stoorii siin Fredi shungaa, sai varmaan aina päin näköö, ja tuli siks katkeraks, juttelin kerran faijan kanssa, kerroin. Siltiksen päässä näky taas Kaltsin tsyrkka, mut se on sillai “paketissa”, etten viiti ottaa fotoo. Mut funtsaan, miks “Jumalan talossaki” pitää stondaa ristin pääl ukkosenjohdatin? En tajuu.
Lähellä Kolmannen linjan ja Siltiksen kulmaa mutsi näytti tyhjää tonttii, mis kasvaa joku buli lehmus tai joku sellane. - Tossa oli viel viiskytluvun alussa sellanen puutalo, 3. linja 15, mis isäs asu äitisä kans. Siel mä olin ekan kerran yön veks himasta, jouluyönä 1951. Siellä sä sait alkus, Erkki. Ja kun tulin sit joulupäivänä himaan, äiti oli aika vihanen, naurahti mutsi... - Kivat sulle, onneks olit yötä, ja sattu viel faija olee meges, skriinasin takas.
* * *
Stadissa on satoja makeita jugendtaloja, mm. kansallisteatteri, Pohjolan talo, kansallismuseo, Eiran sairaala, rautatieasema, HPY:n talo, jne.
Arkkitehti Moorhousen jugendkirjat: Moorhouse, Jonathan: Helsingin jugendkorttelit, Taide 1998, 137 s.Moorhouse, Jonathan (et al.): Helsingin jugendarkkitehtuuri, Otava 1987, 350 s.
(10.12.1998) (31.5.2000)
MEIDÄN FAMILJEN JOULU
Meidän familjen joulu alko 50-luvul siit ku aattona klogu tuli kakstoista, ja faija öpnas kossuflindan, veti pari pitkää siivuu ja sano, et ”johan teki gutaa, se on joulu nyt”. Ja tärkeetähä tos ei ollu toi brenkku, vaan et faija oli himas ja mun kanssa.
Ku mä olin aamul noussu pedistä, kämpäs oli jo leijunu joulukinkun stydi döfis, se oli ollu kypsymäs uunis koko yön. Aamul skruudattii kimpas riisiburarii, mutsi ja faija ja faijan faija ku budjas meidän kanssa. Iltapäiväl mutsin mutsi, Elsa-mummo, tuli meille ja sil oli messis aina pari kassillista joulusafkaa, ku se oli ite väsänny, jotai porkkana-, botlari- ja lanttulaatikoita, sillisalaattii, niin ja bulkkii ja ruskeita pipareita, tietenki.
Ku hameväki alko sit panee himaa joulukondikseen, me faijan kanssa lähettiin tsögaan kuusta. Hagiksen toril oli jengii oli ku pipoo ja parhaat kuuset oli jo blisattu, mut siin oli se hyvä bointsi, et hinnatki oli hintsusti trillannu. Aina me sielt joku ihan passeli kuusi hitattiin … ja tsöbattiin, joskus kyl karseen tinkimisen jälkee.
Ku tultii himaan, mummo jakso aina jo dörtsillä päivitellä mulle, et: ”oottepas te miehet löytäny tuuheen kuusen, sinäkös Erkki tän valihtit?” … Joskus faija tokkas kuuseen nartsal viel pari oksaa lisää jos se oli sellane muotopuoli. Sit alko koristelu.
Latvaan duunattii, tai oli oikeesti kyl faijan bravuuri, joku suippo piikki, sit muutama värikäs boltsi, sädestidejä ja aina ”oikeet” kynttilät. Ja ku oksille stikattii pumpulii, nii aina saatii jossain vaihees aattoo snadi eldis, kerran pari. Viiden maissa oli sit kinkun ja muun pöperön aika: mua joululahjojen venaamine jännitti joskus niin, ettei sapuskat aina oikeen maittanu. Mä olin stikannu postiin aina hyvis ajoin joulupukille brevun ja toivonu joulust toiseen eniten märklinin sähköjunarataa.
Pukki tuli aina mutsin broidin luo, ne budjas ihan naapurikorttelis. Enon väki oli snadisti niinku ”fiinimpää” sakkii, siel oli glögii, torttuu ja ”makeisia”. Paras hetki oli tietenki ku pukki oli saanu höpinänsä höpistyy ja me serkukset alettii ”auttaa” sitä ja deelaa lahjat. Kovat pagut oli aina tietenki kliffempii, mut pehmeet piti silti noteera, ne tuli mummoilta. Kun oltii lahjat öpnattu, alettiinki tehdä sit aika pian lähtöö; isäntäväki ku meni aikasi koisii ku niil oli aamul joulutsyrkka ... ihme virityksii.
Ku me tultii enolta sit illal himaan, mutsi ja faija roudas sapuskat takas pöytään ja mässyttely jatku, jouluyönä sai nokkii, niinku faija sano, mut en mä ollu jaksanu koskaan valvoo kovinkaan kauaa.
Tämä on lyhennelmä ja hieman slangnia
vähennetty versio alkuperäisestä:
Meidän familjen joulu (11/2001 *28)
KRUNIKA JOSKUS ENNEN
Aamul ku heräsin, oli usein rähmää silmis ja muutenki oli kurjaa nousta lämpimäst punkasta. Mut aika pian olo muuttu ihan liffaks: mutsi oli laittanu safkat pöytään. Faija blukkas Usarii ja hörppi tsyfee ja vihree nortti kärtsäs yleensä tuhkiksen reunal. Radio oli päällä ja sielt kuunneltii “Es-tee-teen uutisia”.
Ku olin vetässy magaan burarin ja sipulimakkara-smirgarin milkin kans, sain jälkkäriks mutsin edellis-päivänä leipomaa korvapuustii. Mutsi tokkas mulle handuun evääks viel fibelin tai banskun, niit alko tulla Finskiin joskus just sillo, 50-luvun alus. Ja sit kledjut vaan päälle, reppu selkään ja kartsalle mars.
* * *
Meit kundeja ja friiduja oli Krunas sillo niin paljo, et skoileeki käytiin kahdes vuoros Kaisikses. Iltavuoro oli siit tylsempi, et ku aamun vaan löhös himas, blukkas jotai Zane Grayta punkas, jos siit ny paljo mitään tuli, ku pikkubroidit ja systerit kilju korvanjuures, eikä niit päässy karkuun mihkää. Nii sit ku skoilest illal dallas himaan ja teki lägät, niin sit oliki jo aika painuu goisaa ja siinä oliki se päivä sit menny.
Joskus iltasin präijättii himas faijan kans, knekattii tai brotattiin, joskus skulattii Afrikan tähtee tai tseddii: viimest tikkii, raminaa tai casinoo. Mut siit ei mutsi tykänny, eikä se oikeen hyvällä tsiigannu jos sille meni heittään, et ”mutsi”. Skoilest viel, et sinne oli kiva dallaa, ei fiudeja paljoo sillon ollu, ja nekin harvat mitä oli, skujas ihan hitaasti. Kellekään tullu mieleen, et niitä pitäs jotenki varoo. Kartsoil ajettiin fillareil kilpaa, joskus skulattiin nadee, talvel pilleriiki.
Sporat skujas Liisankartsaa ja Snelluu pitkin. – Ei, ei ne mun aikaan enää mitää heppavetosii ollu, en mä ny ihan niin gamla stara oo.
Kämpät tuntu aika snadeilta ku joka perhees oli paljo penskoja ja monil oli viel usein hyyryläisii, fyrkka ku tarvittii. Yks huone oli annettu vuokralle, usein yksinäiselle hiljaselle äijälle.
* * * Skoudeja näky usein dallaamas, se oli niiden homma, sillon ne oli ”jalkautettu” – toisin ku nykysin, ku ne vaan skujaa fiudel ohi. Mones kadun kulmas niit staijaski passis, niit sanottiinki passipoliiseiks. Poliisiasemiiki oli sillon tääl kaks. Ja jeparit oliki kaikille vähän ku tuttui, ne tsennattii nimeltä ja niiden kans jengi pysähty kaveeraamaan.
Meidän himan fönarist näky se Säätytalon puisto, eikä sillo siin mitään verkkoaitaa ollu. Meil oli usein luudauskaboja Säätytalon puistikos ja likat bytskas kiiltsikoit ja hyppäs snaraa. Puistot oli hyväs kondikses, blumsterit kukki kesäsin eikä roskii näkyny paljo missää, roskiksis enintää. Jos puistoon meni boltsin kans futaileen, oli joku puistovage heti niskavillois kii.
Ku sit skoilen jälkeen meni himast kartsalle, siel oli aina samanikäsii kavereit vaik kuinka paljo. Friidut hyppäs parpii tai nartsaa ja duunas jotain muutaki, emmä oikeen tiedä ku ei sillon viel präijätty niiden kans. Me kundit leikittii rofee ja pollarii, skulattiin seinistä, kaikkee urheiluu, ja tollasta. Naapuritki tsennattii, usein mutsi pani illal “asialle” lainaan sokruu tai greddee tai muuta ku ei kaupat ollu sillo auki iltasin niinku nyt. Ja olin mä joskus naapuris öitäki ku himas oli jotai häsläkkää.
* * *
Pitskul usein joku shungas, skulas figelii ja joskus kävi yks blinda äijä ku veivas posetiivii. Muijat stikkas niille fönsterist kolikoit. Niin ja landelt tuli jengii kauppaan botlareit suoraan tsärrist. Hepat jätti usein skeida-läjän, mist talkkari oli snadisti kireenä.
Talkkarin kans meil skideilki tuli joskus pientä kränää, ku se ei tykänny et me skulattii futista tai tsitattiin klitsussa, kaveerattii ja opeteltii vetään röökii. Oli meil joskus snadi notskiki siel. Mut oli se joskus ihan rediki. Ei me sitä sillo hiffattu, et se oli meille ku toinen faija, joillekin se oli ainutki.
* * *
Talvisin ku oli “aina” pakkasta ja snögee tuli hiljalleeen - käytiin skimbailemas Korkikses, siel oli jyrkkii mäkii. Ja ainahan joku otti ketoo, mut ketään ei satuttanu itteesä pahasti. Repus oli monel messis mutsin laittamat smirgarit ja punasta, lämmintä mehuu.
Joskus londattii talkkarilta lappareit ja putsattii kenttä jään päälle T-laiturin viereen ja skulattii lätkää. Ei ketään plutannu kunnol, joskus mono kyl meni jään läpi.
Kesäsin suulis skriinas kans “aina” ja sköne oli lämmin ja voda puhdasta. Sillon me käytiin tsimmaamas Nihtisaares tai Sompikses ja Halkolaituril – me sanottiin sitä kyl T-laituriks. Siel metskattiin fisui, tsiikattiin avomerellepäi ja juteltiin kaikkee. Ja kerran, mä muistan ku funtsattii, et minkähänlaista se ois ku tulis ihan gamlaks. Skotais jonku hyvännäkösen friidun, menis jiftiksee ja sais omii skidejä.
Vois syödä safkaa aina magansa täyteen, eikä koskaan tulis himaan kännis, eikä löis mutsii, siis muijaasa tai omii penskoja, niin et niiden ois pakko luudaa pitskulle ja mennä yöks naapuriin. Eikä tarttis skagaa, et bulit kundit kiusaa skoiles ja böllii fyrkat, eikä Skattankaan kundit tulis aina flaidaa. Eikä ois kotiinmenoaikoi, niin et täski voitas bamlaa vaik koko yö. Kyl ois eri liffaa!
* * *
Ja ku illalla menin sit hammaspesun jälkeen omaan punkkaan, oli yleensä aika hiljasta ku snadimmat broidit ja systeri goisas jo täyttä häkää. Mutsi tuli peitteleen ja anto mulle pusun, mitä mä en ois hyväksyny valosaan aikaan. Se jätti snadin lampun palaan, ettei yöllä tulis pahoi mörköi uniin.
V O I M A -lehdessä
SPORA STAIJAS HAGIKSES
- pakina 16.7.2000 Voima-lehdessä, 6/2000:
SPORA STAIJAS HAGIKSES 1/2
Jos Stadil ois sporis oppait ku bamlais slangii, nii menisköhä se jotenki näi? ”… Nyt me paahdetaa täst Arenan vierest Hagiksen tortsille ja mä stiggaan teillle snadisti legendaa täst pleisistä. Ku vendaatte knubuu, nii te kyyläätte täs Siltistä, ”Duunareitte Espaa”. Siin stondaa finanssilafkojen ”Uho ja tuho”. On entistä Postipankkii ja Leoniaa, on Pyppii, Syppii ja Meritaa ja sit viel on HTS:ää ja STS:ää, ja mitä niitä olikaa. Ja tos rundis haussis oli ”Tosi On” -Koppi, joka pantii konkkaan ysiviis. Nyt siin Alko deelaa brenkkuu: ettei vaa menis senki bisnekset perseellee, ku bryssat duunaa monopolien klabbeihi tremoloo ja koht voi slumppaa kossut ja vissyt vaik milkkiksest.” ”Täst tonne sillallepäi Mäkkärin jälkee kulmast höögerii näkyy graniittilinna, Bygga. Ku kapina kaheksantoist-vuonna alko, se oli punasten päämesta ja sen tornii hilattii punane lyhty merkiks, et nyt otetaa komento duunareille. Kävi kuiteski niinku kävi. Ku marski ja teutonit sit ridas Stadiin, ne ei duunannu ”mitä kevät kirsikkapuulle”. Ne oli skotannu Byggan tornin paskaks ja samal koko haussi oli alkanu eldaa… Sit viiskytkaks-vuonna mun mutsil ja faijal oli siel avisbailut ja olinha mäkin messis - mutsin magas tai sielpäi. Ku oli yleislakko 56, bossit stikkas legendaa silt partsilta ja toi koko puisto oli jengii täynnä. Nyt Bygga on joku Paasitorni Congres Center ja siel mä eka kertaa klappasin handut klesaks demarin takii - Bärtsin friidust tuli kato sillo pressa. Et ihan sika-tärkee mesta, eiks-je?”
* * *
”Tost takaa menee Hämis, ja sinne ku se slyyttaa Gammelii, grundattii Stadi öbaut 450 vuotta sitte. Toi eka haussi vensteris on Arena. Se oli raja, mihi Tölikän kundit ennen hirvas dallaa ennenku niil meni slödet bökii. No joo, tiettekste muuten, et ennen kaikki blaadas Hagikses feisi bleekuna, mut sitte joku hiffas draisaa Klubin röökimainoksen veks ton Arenan katsilt, ja hela jengi stumppas sistan kerran - totta vai taruu? Ja Arenan teatteris, entises Luteensuus vai mikä se oli, kehäraakit vetää nyt jotai hupijuttui. Mä tsittasin siel kerran: mä olin ainoo ku ei ”huastanu savvoo”, ainoo ku ei skriinannu kertaakaa, ja ainoo ku ei tsiigannu ku ekaan erätaukoon. Eli et se on aika suosittu mesta.”
* * *
”Sit toi punatiiline jugendi on Hagiksen halli, se bygattii just ennen ekaa bulii kriguu. Ekas kerrokses ne blisaa safkaa: flesuu, fisuu, freesii brödee ja melkeen mitä vaa. Tokas on sit kaikkee tilbehöörii, se divariki - Pokstaavi. Ja on siel yks siisti snadi kuppila. Meinaan, et siel on yks sellane siisti blondi ku blisaa siin luukul. Sen baislarit on tosi tosi muhkeet ja ne smaakaa gutalle, ja ku vedät niit munnariin, ah - oon kato aina ollu perso lämpimälle bulkille … mut joskus tsyfe on stondannu siin masiinas snadisti liian pitkään, niinku mäki siin tiskil. Mitä? Et bonjaa mitä ”baislarit” on?! No ne on leivoksii … ainaski.”
* * *
”Tortsin ja hintsun skuugen takaa sä voit hittaa haussit ku sanottii enne Chicagoks, vaikkei se ollu sama platsi ku Stadin Arska meinas “shingraa botusta ja tsöraa pommilla Chicagoon”. Puistos hengailee mediast tuttu dogujengi, fotarit kneppaa niist aina kuvii ku ne on aina mestoil. Joku on klabbit oikosenaa, jollai on skeglu magas tai joku ainaski heittää laattaa jonku mummelin dogin niskaa. Usein slurkit kaapii ne iltasin piiskaan ja roudaa kyttikselle. Sit ne on taas aamul snyygejä ja freesis kondikses ku ne dallaa handelin kautta takas puistoon tsittaa ja bamlaa.
SPORA STAIJAS HAGIKSES 2/2
Jos Stadil ois sporis oppait ku bamlais slangii, nii menisköhä se jotenki näi? ”… Hagiksen tortsil duunattii ennen kaikenlaist pimeet handelii, joo ennenki. Arkena sä voit nykysin slumppaa himaan vaik kaikkee saggaa, rottinkituolii tai divaa borkat ja gnutasta vaik hodarin tai lihiksen. Ja jos käy tosi rankka blosis, tai stikkaa sairaasti vodaa tai snögee, sä voit ryysii telttaa ni ei tuu heti frysis. Ku tortsi pannaa sit bosee, paukkaa tänne vakkarijengii tshögaa skruudii ku o lempattu veks, mut vaa halvaks timmeks. Sit kato skujaa Stadin pesubilikat kehiin ja kaikki saa vodaa niskaa ku on hollilla.”
* * *
”Ai kuka toi on ku goisaa? Se on yks Väiski, Lunkreenin Väiski, entine knekkaaja Agricolankujalta. Sil oli helvetinmoinen upperkuti. Se tais olla joskus Askinki tallis, sen ku sanottii enne ”Nekruks”. Sit kerran, tais olla joskus seitkytneljä, ku se sparras Taipaleen Jorkkaa, se otti lukuu pitkään kanveesis, ja sil alko handut tärisee. Emmä tiä tuliks sille joku parkkistauti tai sellane, mut ei siit enää bokraamaa ollu. Ja alko sit duunaa kuppii turhan tiuhaan … ”
* * *
”No joo. Tortsi on ollu aina kans duunareitte mesta. Vuossadan alun ja viiskytluvun yleislakot ja miekkarit toi tänne snadisti säpinää. Ja monet vaput mäki oon lähteny täält dallaa punasten flagujen kans, mut en koskaa sinine skjorda päällä, jos tshennaat mist on kyse! Täs yks vappu täs tortsil piti puheen se Siimes, se hyvännäköne friidu, seku jol on se vaalee siilifleda. Einy tähä hätää tuu boltsii, mitä se bamlas … mut ihan asiaa, varmaan.”
* * *
”Tuol rantsus staijaa se pysti, ku Moskova stikkas tänne. Siin on jengii nyrkit pystys: ”Me rauhan lujan luomme mi riidat karkottaa, perkele!” -stailiin. Ja toi buli haussi tos, ku katsil staijaa SAK, se on metalliliiton. Meidän familje sai kenkää himast, ku tota alettii byggaa joskus kuuskyt: ne kato blisas kaikki vuokrakämppäsä veks, eikä meil ollu fyrkkaa, eikä pankeistkaa sillo prolet saanu skriittaa - oli pakko sit flyttaa veks, joo.” (Tämä kappale ei mahtuntu ao. lehteen).
* * *
”No sit näkyy Pitkäsilta, Longis, ku jotkut heittää. Se oli ennen raja herrojen ja duunareitten Stadin välis. Tai ennenki, joo. Mä muuten kuulin tos joku aikaa sitte, ku pari Norssin räkänokkaa keuhkos just täs skurus, et sillan takana on ”kaikki nii sika-prolee, et sielt kandee pysyy poissa”. Parempi onki, tsalit. Tiedättekste, et tos Pitkälsillal shungattii ekan kerran julkisesti se Maamme-laulu, eikä missää Kumpulas tai Majsulis… joo, ei sitä tshennaa kyl moni muukaan. Stuidut ku dallas sillo sinne Valkan taa geimeihi, ne stannas täs Longiksel ja veti - julkisesti ekan kerran - Maamme-laulun, et sillee. No joo, Hagis on klaarattu, nyt tää skuru lähtee menee.”
* * *
Spora lähtis sit skujaa kohti Pitkääsiltaa messis Stadin opas ku bamlais slangii ja pian sen vois hogaa vaan snadina pisteenä … ennenku kokonaan katois, ties minne.
PUOLI KAUPUNKIA -lehdessä
PAKINAT 1 - 66
(v 2001-2003)
KAUPUNKI-SANOMAT -lehdessä
PAKINAT 1 - 23
(v 2000)