Sivu J1.html / 10.1.2007 / (c) Johannes gsm 050 596 2390

    < br>

    PAKINANI 2001



      PAKINANI 2000 n:rot 1-17
      PAKINANI 2001 n:rot 18-28
      PAKINANI 2002 n:rot 29-53
      PAKINANI 2003 n:rot 54 -

      PAKINANI B
      KRONIKAT
      TAUSTAA PAKINOILLE


    LYYLI, SKNIIDU MUIJA (1/2001 *18)

    SLANGI.NET 2.0 / JOHANNES / J1.html / 13.9.2002 PAKINANI, A PAKINANI B KRONIKAT TAUSTAA PAKINOILLE SKREBAT OLI (1/2000 *1) ”Älä likka sitä naamaas siin vääntele, ei se siitä päästä tule”, hoitsu oli stikannu mun mutsille, ku se pakersi mua niska limas tähän maailmaan. Mut mun stooriha alko jo melkeen vuotta aikasemmi. Sillo oli jouluaatto, tai kai se meni snadisti joulupäivän puolelle 51, ku mut bylsittii alkuu. Faija tais olla aika jurris, ku se ei skarpannu vaan meni päästää flodet sisää. Mut emmä kanna kaunaa. Mutsi, siis mun tuleva mutsi, oli Krunikan friidui mut se oli ihan lätkäs yhtee Bärtsin kundii, ku budjas Kolmas linja viistoist, siit bulist tsyrkast hintsusti alas Hagiksee päin, sellane hikine puutalo - ei se enää staijaa siinä, se on pantu nurin jo ajat sitte. Joo, mutsi oli aattona bamlannu himas, et se menis illaks yhen friidun luo, ku oli samal luokal sen kans Kaisiksen skoiles, skruudais siel joulupöperöt, kaveerais snadisti pukin kans ja tulis sit yöks himtsuun goisaa. Mut oliki jo aamu, ku mutsi dallas Longiksen yli snadis snögesatees Krunikaan. Sen mutsi oli ollu hurjana: likka vast 19 ja ollu yön veks, ties missä ja minkälaises seuras. Mutsi oli spiidannu, mut ei se ollu vastannu, et sähän sen tiät ku sul oli täs iäs jo kaks pilttii. Mutsi oli vaa selittäny vodat öögis, et se oli kyl ollu yhen kundin himas, mut sen kundin mutsiki oli ollu siellä. Ja niil oli ollu niin kliffaa koko ilta, ettei mutsi ollu hogannu kuin nopeesti aika oli menny. Eikä mutsi sit ollu studannu lähtee enää yön selkään dallaa kartsalle. Mut ”mitään sellast” ei ollu tapahtunu, ei tietenkää. Ku mooniksii ei kuitenkaa sit lopputalvena alkanu kuuluu, mutsi oli skulannu ajan legurille. Ne oli ottanu siel monet kokeet, ja sit leguri oli kutsunu käymää, antanu handuu ja sanonu, et: “Onneks olkoon, Te olette raskaana”. Mutsi skulas heti Penalle, mun tulevalle faijalle, Riihimäelle, se oli siel ruodikses, et se on tiineenä ja et mitäs tehdään? Faija oli ollu ekaks hetken iha hiljaa, mutsi kerto, mut sit se oli alkanu meuhtoo: ”Vieno rakas, ai et mitä tehdään? Helkkari, poika tehdään. Mul on koht kundi, jumalaut, must tulee faija”! Ku mutsil alko poltot syyskuun lopul ja se draisattii Telakalle, nii faija meni messii, ei nyt sentää synnytyssalii, se ei kuulunu sillo systeemii. Toistakyt tuntii faija sai sit steppailla pitkin Naistenklinikan aneemisii käytävii ja blaadaa vihreet norttii. Tais faija olla aika snärkkärinä. Mut ei ollu kliffaa mutsillakaan, mä olin sen eka skloddi ja aika buli - päälle neljä kiloo. Just ku mutsist oli tuntunu, et se delaa siihen paikkaan, ja se oli tietenki näkyny sen lärvistäki, niin kätilö oli heittäny, et: ”Älä likka sitä naamaas vääntele, ei se siitä päästä tule”. Kiva hoitsu, se on toi empatia tärkeet just tos hommas, eiks je? Ku mä födasin, oli sellane snögesohjone aamu tos lokakuun alus. Kätilö tuli onnittelee faijaa ja se pyys faijaa tshiigaa omaa boitsuu. Faija sano et: ”Joo, mut viittisitsä öpnaa snadisti tätä pagun”? Se halus kato ite tshekkaa, oliks mul varmasti skrebat. No olihan mulla ne ja bulit ku hevosen munat, niinku faija mulle kerto sit myöhemmin. Sit se duunas mut ite takas kapaloihi, staili oli ”sa/int 1951: jalkarätti”. Faija diivaili sit kaikille, et se duunaa vaan kundei, ja jos mä oisinki ollu friidu, oisin saanu mennä skurul mutsin kans himaan, mut kundii varte se skulas mittarin ja viel ihan dörtsin etee. PAKKORUOTSII, ONNEKS (2/2000 *2) Mutsin faija duunas stogekiskoo ympäri Härmää jotai satakunta vuotta sitte, ja sen familje reissas messis, niinku usein tapa oli. Niit oli neljä broidista ja paril oli muija ja jokune skloddi. Ku vee-ärrän hommat väheni, mutsin perhe flyttas Stadii tshögaa duunii, vuos-pari ennen talvikriguu. Aluks ne sai kämpän jostai Viiskulmast, mut aika pian ne muutti Krunikaan, Vironkadulle. Ku talvisota sit sytty, mutsi shingras broidisa kans botskil skönen yli Stokiksee. Snadin karanteenin jälkeen, hurrit ku halus tshekkaa, onks skideis flatareit tai muuta feeluu, joku ikäloppu muija oli tullu tshiigaa finski-skloddien laumaa ja valkannu just mun mutsin ja sen broidin. Ne budjas sit Djuurgoordenis, keskel Stokista sellases parin systerin perintökartanos. Aluks ne oli ihan äimänä ku ne ei bonjannu svenskii yhtää, mut kyl ne sit oppi ku kaikki frendit bamlas. Krigun jälkee mutsi oli duunis Liisankadun Elannos ja lesas svenskii iltaskoles ku Krunas budjas paljo ruotsinkielisii. Yhel hurrimummol oli siel sellane tapa, et ku se tuli budjuu, ja jos se ei heti hitannu mutsii, se alko froogailee kovaan ääneen, et ”var ee min flikka? var ee min flikka?” Eikä se tsöpannu mitää, jos mutsi ei ilmestyny tiskin taa. Faija oli jotai kolme-neljä, joskus vuonna 36, ku sen mutsi ja faija tokkas sille nyklat handuu ja painu duunii Konesiltaan, tähä Hagikseen. Ne budjas sillo välil Linjoil, välil Hesaril, nii et Kallion kartsat, kentsut ja pitsgut tuli failjalle kyl tutuiks - ja Bärtsin slangi. Skoilee se kävi tsyrkan vieres, samas mis tää nykyne pressa ja mäkin sit myöhemmi. Ja faijaki oli kriguu paos Svenskissä, Skoones - jossai lähel Gööteborii. Ku faija palas sielt himaan, se ei osannu bamlaa finskii yhtää! Sen kaverit pani sitä snadisti halvalla, ja sen mutsinki oli pakko dallaa milkkiksee froogaa myyjilt, et voisko ne jeesaa snadisti, ku se ei ite bonjannu mitä sen boitsu kaveeras. Sit kerran faija oli, yhen Holopaisen Jorkin kans, shingrannu stogel Tornioo ja ne oli päässy jo dallaa rajan yliki, mut jääny sit bosee. Kundit oli vaa skriinannu ja sönkannu soltuille jotai, et ei ne mitää svenskii ala ”praataa”. Josain vaihees hurri-uffaril oli sit palanu pinna: se oli tempassu pislarin, lykänny sen kundien lärvien eteen ja sanonu, et ”nu måste ni tala”, tai jotai sinnepäi. Se oli kai sitä pakkoruotsii, mut oli se kliffa et faija osas … sit kuitenki.<´br> ROTAT TSHIIGAS VESKIS (3/2000 *3) Mun eka hima ei ollu Bärtsillä, vaan Krunikas Vironkatu neloses, sellane snadi kämppä, “hellahuone”, ala-pitsgun peräl. Eli vaan yks huone, se oli enne ollu kai joku veduklitsu. Mut se oli meille ihan passeli, ku ei siit tarvinnu paljoo bungaa. Kämpän nurkkaan oli bygattu hella ja vieres oli snadi lavuaari, mut kraanast tuli vaa galsaa vodaa. Lämmintä piti duunaa hellalla, ja se taas skulas kaasupoleteil, sellasil ”rahakkeil”, mis oli hole keskel. Niit sai slumppaa Elannon handelista Rauhankadulta, mist me käytii melkee kaikki muutki kamat tshöpaamas - sehä oli ”meidän duunareitten lafka”, niinku faija mulle selitti. Joskus mä kyl menin salaa hakeen sugunekkui Varubuudenist, ku en hitannu just sellasii Elkust. Niin, veskii ei kämpäs ollu tai mitää kylppärii tietenkää. Losetti, niinku mummo sano veskii, oli pitsgul porttaris. Dörtsin etee tippu talvel aina vodaa katsilt ja siihe tuli aina liukas mesta mis moni otti lipat. ”Se on iljamella”, niinku mummo sano. Veskiki oli oikeestaa klitsu, fillarikellari. Sinne oli kaiken roinan ja felojen taa värkätty pönttö yhteen nurkkaan. Kaikki mestat oli täynnä hämähäkinseittejä ja sillon tällö jostai holest tshiigas rotta öögat stäränä sitä ku tsittas skeidalla. Ja se veskin ummehtunu döfis varmaa pysyy mun klyyvaris lopun ikää. Se oli melkeen ku jostain kauhuleffasta - ja kyl mä snadina skagasinki sinne menoo. No ihan tsalina ruikkasin useesti iltakuset emalipottaan ku mummo piti hetekan alla ... nii duunas kyl mummoki. Mutsin, faijan ja mun lisäks kämpäs budjas mutsin vanhemmat: mummo ja vaari - et joskus oli kuulemma snadisti ahdasta. Mut kummasti vaan siinki hommat suju, eikä mitää isompaa kraginkii ollu, kai. Siit pitsgult tuli talkkarin kundi ja friidu mulle frendeiks, ku mä tulin usein ”hoitoon” mummolaan, ku mutsil ja faijal oli kaikkee menoo. Paljo me präijättiiki kaikkee nastaa pitsgul tai Eb-rabaris. Toi b merkkas sitä, et se oli sellane kapee traba mis ei ollu hissiikää, ku siit pääs vaan palvelijoide kämppii. Varsinaisee E-rabaan meil ei ollu mitään menemist, se oli ”parempii ihmisii” varte. Vajaan vuoden päästä me flytattii sit Longiksen pohjoispuolelle, Hämiksen alkupäähä. Mut Krunika pysy mun toisena himana pitkään, ku mummoki budjas siel yksin viel kolkyt vuotta. EILEN LINJAN BAARIS (4/2000 *4) Knubu on vähä klesa, se on se eiline brenkku, ku mentii vanhan talon kundien kans … ja ilta meni vähä pitkäks. Mut mitä sen välii, tänää ku ei tartte mennä duunii. Mä vedän kledjut niskaan ja painun rabat alas Hämikselle. Vaik suulis skriinaa, skönelt käy sen verran blosis et alkaa snadisti frysaa. Onneks Linjan baarin pääsee jo sisää. Spaddun kärtsä iskee lärviin heti kättelyssä. Mä tilaan yhen pitkän, stikkaan fyrkkaa tiskiin, tshögaan tyhjän pöydän ja tsittaan. Alta viiskyt ei koko räkäläs oo kai ku mä. Nurkas yks stara käärii sätkää ja shungaa jotai hiljaa itteksee. Pari muijaa pitää karseeta mökää, ne on jo aika stidis, vaik päivä ei oo viel puoleskaa - tai sit ne on napannu jotai tabui. Äkkii yks tumma korsta lataa nyrkil pöytään: ”Jumalauta muijat, turpa kii, sielt tulee Kuurankukka” ... jengi hiljenee ja Hallikainen saa luritella stygesä loppuun. Vanha, tosi kunnol spaglattu skremma sysää fyrkkaa jassoon ja ku hiffaa mut, iskee mulle silmää. Mä käännyn ja katon fönarist ulos - skloddit skulaa pitsgul lätkää. Mun vieres nuokkuu äijä kossuvissyn kanssa. Ku jasso alkaa tilittää jackpottii, kundi säpsähtää, ja panee röökin palaan. Pian se kuitenki nousee vaivalloisesti ylös ja linkkaa täristen metrin-pari, pysähtyy ja tulee takas. Sit se ottaa tyhjän glasarin, tshiigaa röökii, tiputtaa sen lattialle, stumppaa stiflal, ja lähtee taas kohti tiskii … Nurkkapöydän ukot kinaa Häkkisestä, et onks se reiluu ettei se bungaa veroi Finskiin. Yks fabu blukkaa gamlaa Hesarii ja toppatakkine äijä noituu, ku kuset tulee bögiin, eikä mahda mitää. Mä lähen veskiin. Ku avaan dörtsin, nään ku joku vanha gubbe yrjöö lavuaariin, sit sen klabbit trillaa ja se kaatuu pahannäkösesti. Flindaki tippuu fikkasta ja menee paskaks. Venaan sen verran, et hiffaan et sil viel henki pihisee. Ku se alkaa päästä klabbeille, paan dörtsin boseen. Jätän puolikkaan bissee pöytään ja meen gartsalle: Slurkit skujaa ohi tsyrkallepäin - joku bultsari varmaan stroolaa tsyrkan seinään ja paskalakit menee räppäsee sille huntin blitikat, mitä se ei ikinä tuu bungaan. Pitsgul dallaa kaks puluu - boltsit vaan nykii, toine harmaa ja toine valkone ku Picasson rauhanpulu ... ne ehtii just flyygaa hanee, ennenku mun klabbi osuu niihi. Perkele! KRIGUT AINA FITTEI (5/2000 *5) Mummo kerto mulle usein sen taloon osuneest pesulan pommist, ku venäläiset oli flygarist stikannu kai joskus jatkokrigun aikaan, talvel 44, eiks ne jotkut Stadin “suurpommitukset” ollu just sillo. No, se oli onneks ”suutari”, ei mikää skutsari, vaan sellane ku ei dömannu ja pannu paskaks koko korttelii. Pari kerrost oli kuitenki bragannu aika pahasti ja ku jengi oli alkanu tonkii stenukasoi, oli sen pesulan äijä hitattu hengissä “ku ihmeen kaupalla”, tosin molemmat klabbit ihan paskana, mut ihan tolkuissaa … se kyl delas sit sairaalas, mut silti … Toinen stoori oli se, ku mutsi ja sen broidi Vode, oli ollut Kaisaniemes skrinnaamas ja sireenit oli alkanu ulvoo: ryssien flygarit tulossa! Mutsi oli lähteny painaan heti pommisuojaan, mut broidi - karski jätkä kun oli - se oli stannannu siihe koppiin kentsun vieres. Slobot oli kai tähdänny siihen ratapihaan, mut joku pommi oli tippunu siihe ratapenkalle ja puistoonki ja sirpaleit oli flygannu sinne koppiin asti. Broidin vieres oli ollu mutsin luokkafrendi, joku friidu. Sitä oli sirpale osunu kaulaan ja se oli delannu heti, koko lattia oli ollu ihan bludes, Vode kerto myöhemmi. Faijan faijan oli slurkit draisannu kesällä 41 ”turvasäilöön”. Aaro oli ollu familjesa kanssa lähdös yhen Kulon Kustin mökille viettään jussii, ku slurkkien bilikat oli skujannu niiden eteen ja Aaro, mun tuleva isoisä, oli viety siit häkkii. Se oli ollu kova stara metalliliitos tääl Stadis ja ”ne” varmaan pelkäs, et se slumppaa jostain kifrun ja alkaa skotaa omii, jos saa hilluu ihan leedinä tuol Stadin kartsoil, ... voiha vittu! Ei Aaro mikää slobojen kätyri eikä desantti ollu, kova ay-jätkä vaan. Se kerto mulle joskus, et linnas oli ollu sillo aika tiukkaa: pöperöist oli kova pula; sen sellikaveri oli jaagannu rottii, saanu niit bosee ja skruudinu sit - seki oli muute kiellettyy. Aarolt oli tullu yrjöt. Se oliki ollu sit aika kaponen kundi ku pääs veks Nokalt, vaikkei se mikää plöde ikinä ollukkaa. Krigut on aika fittei juttuja, joka taval. ENKELI FLYGAS JEESAA? (6/2000 *6) Ku mä olin vähä yli halva, eli reilun puolen vuotta, me flytattii Krunast Bärtsille, faijan faijan yksiöön Hämikselle. Sil oli peti tsöges, muuten luukku oli meidän, no - veski oli kyl kimppakamaa. Tshöges oli kaasuhella ja aisboksina oli försterien väli, mis safkat säily freesinä - ainaki talvel ku pitsgulki oli galsa. Olkkaris oli kaks nojatuolii, toinen snyygi ja kondikses ja toinen vähän rämä, tai oikeestaan iha räjähtäny, mut siin oli kyl parempi tshittaa. Se oli faijan vakimesta ku se tuli duunist himaa ja blukkas aviisii ja venas ku mutsi duunas pöperöt. Mun punkka oli yhel seinäl ja toisel mutsin ja faijan peti, ku oli aika venyny, faija oli aika läski äijä. Illal ku oli kuunneltu joku kuunnelma tai Kankkulan kaivoo tai papukaija G. Pula-Ahoo radiost, faija komensi mut goisiin ja sano et: ”Pää seinäänpäin, kundi”, seku aina blukkas myöhään yöhön ja valot ois kai lyysannu mun öögiin. Tai sit niil oli mutsin kans jotain juttuu... Mutsi kerto, et ku se oli kerran ollu tiskaamas tshöges, oli olkkarist kuulunu helvetinmoine tömähdys ja sit vaa mun spiidaust. Se funtsas heti, et nyt skloddi on jääny jonku skoben alle. No, mä olin öpnannu bulin senkin dörtsit ja kletrannu hyllyi pitki ylöspäi, mut se kaappi oli tullukki nurin. Jostain syystä mä en ollu jääny sen alle, vaan mä tshittasin skoben vieres ja huusin ku joku ois skeglul mun knubuu leikannu. Naapurin muija oli joskus myöhemmi laukonu, et mun suojelusenkeli oli jeesannu, ja se oli viel hiffannu et enkeli oli flygannu meidän fönsterist sisää. Faija oli siihe skriinannu, et pitää kai panna fönsterit boseen, ettei pulut pääse flyygaa olkkarii, ku ne on nii kovii skeidaamaanki... HAATANA, KU SE PÖÖLÄ (7/2000 *7) Mä olin jotai kolme tai neljä, ku faija toi mulle puisen kuorkin, sellasen mis oli kippilava. Se oli kai slumpannu sen pikku-Stokkalt Hämiksen ja Neljännen linjan kulmast. Mä tsittasin kuorkin lavalle ja potkin klabbeil faartii, ja usein tietenki Sakarinkatuu eli Sagista alas Hämikselle. Sit dösien ja sporien välist alas Lintulahdenkartsaa, ja vaik oli välil pakko hintsusti jarraa, siit pääsi melkee rantshuun asti. Kerran faija sattu tshiigaa ku mä painoin kuorkil tuhatta ja sataa Hämikselle. Se tuli perään, kiros ku faan ja otti mua kraivelist kii ja sano, et mun pitäis braijaa vaan pitsgul, etten jäis jonku fiuden alle, ja lisäs ettei puhuis täst ku tän yhen kerran ... Mä sanoin jotain, et joojoo. Mut ku faija oli lähteny menee, mä tietenki jatkoin taas föraamist ... joo, taas Hämikselle. Mut faija oliki nii jeeveli, et se oli jääny kyttää rabaan ja tshiigannu mua dörtsin raost. No, ei muuta ku himaan, byysat kinttuihi ja sit se läimi mua muutaman kerran remmillä takalistoon. Kerran mä olin sit lähteny pitkälle reissulle Hämist alas Haapiksen kentsun vieree. Mä kai funtsasin yllättää faijan ku se pääsee duunist veks. Mut jostai syystä mä olin parkkeerannu kuorkin johki fiudoje seekaan, ja kaikki paino tööttii ja mä väänsin tippaa, tietenki. Yhtäkkii mä tunsin ku joku nosti mut ilmaan, faija! Se otti kuorkin kans ja sit lähettii menee. Himas venas remmi. Mä sliibasin ku teuras, vaikkei se kai nii karseesti sattunu, se vaan loukkas enemmän. Mut sitä kautta jotenki tieto meni kyl paremmin perille. * * * Mut sit yks päivä mä olin tullu mutsin luo sen duuniin, ja mä olin noitunu ku lappalainen: ”voi haatanan haatana, kuse auton pöölä meni hikki” ... siihe loppu se kuorkkijuttu. Seuraavana jouluna mä sain pukilta - ei se ollu mun faija, se oli ihan ”oikee pukki” - kolmipyöräsen fillarin. Se oli ihan makee, siin oli punane runko ja “ring-ring” -kelloki. Eikä se must mikää likkojen felo ollu, vaik se oliki sen värine. Mut feloo oli pakko londaa pitsgun bulimmille jätkille, ettei ois saanu pannuu. Yhen pakkolainan aikana joku, olikse Mara tai Hessu, joku skujas sil täysil päin seinää, ja se meni ihan paskaks, se fillari. Mut emmä kantrannu faijalle, sellanen ei kuulunu meidän pitsgun tapoihi. IHAN KU KETÄ TAHANSA (8/2000 *8) Tsiigaan fönsterist Haapikselle päin... Mä stondaan tos mutsin kans tehtaan portil, en oo ihan kai viel skoiles ja pidän tiukasti kii mutsin handust. Me ventataan, ku pian Kone-Sillan pilli vislaa; sillo on duunit slyyt ja dörtsit aukee. Faija on tullu jo ihan eturivii. Sil on ruskee nahkaveska, mihi mutsi aina aamul duunaa smirgarit ja milkkiflindan. Nii ja fibeli tai aplari, mut niit ei faija kuitenkaa koskaa skruudaa vaan se tuo ne takas himaan, mulle. Faija hiffaa meidät ja se vilkuttaa mulle. Me ollaan menos faijan mutsin luo kylään, se budjaa yksiös tos Flemaril. Se oli ennen kriguu duunis täs samas mestas ku faija nyt, jossain polttouunil. Duuni oli niin dorkaa, ettei siihen saatu ketään äijää niil liksoil. Ja faijan faijaki oli samas tehtaas, se oli joku työkaluviilari, mut enää se ei oo siellä. Eikä se enää asukaan mummon kans kimpas. Ku faija oli snadi, ne budjas täs lähel, Linjoil ja Hesaril, siel faija oppi slangin, mitä se usein himas puhuu, mulleki. Sit pilli vislaa ... kerran, mut pitkään. Tsiigaan fönsterist Haapikselle päin ... Tää kortteli on täynnä aika uusii hausseja, tätä sanotaa nyt Näkinpuistoks. Täs talos on Kansan Arkisto, mis faijast ja papast on oma mappi … must ei. Hämistä alas tulee gamla kutosen spora, sitä tsöraa joku tumma kundi. Vastapäätä, Neljännen linjan kulmas, tshiigaa joku polvihousune japski karttaa nikoni magan päällä. Pari mustahuntust muijaa venaa skidien kans liikennevalojen vaihtumist. Muutama somaliäijä vetää röökii meidän raban edessä; ne kaveeraa jotai ja skriinaa täböil päälle, ku ihan ketkä tahansa - paitsi ettei ne oo fyllas. Niil on kertsi täs talos, mut siel ei kai saa blaadaa. PASSELIT MECANOT (9/2000 *9) Tsyfepaketeis oli sillo bilikoide fotoja, mut en mä niitä samlannu koskaan. Mut sellasii karkkipussei mä ruinasin mutsin sekrusta, mis oli plastiikkafiudeja, sillo kovaa muovii sanottii plastiikaks. Niiden kans braijattii himas ja mäellä hiekkiksel. Fiudei snepattii etusormel ku pantiikoukkuu, kolme kertaa ja sit oli jonku toisen hugi. Jos skabari meni radalt ulos, tai kokonaan nurin, niil oli eri rangastukset. Himas mul ratana oli ison maton reunan “kaistat” ja hiekkiksel tehtii klabbeil baanat, mä oli siinä aika stärä - mun radat oli tasasimmat, ainaski mun mielest. Mun lemppariskabari oli Cooper, tietenki. Se finnas aina, joskus mä kyl järkkäsin fuskulla sille omis skabois voiton, niinku nykysin formuloiski tehdää. Muita hyvii skabarisarjan fiudei oli Maserati ja Ford Mustang, vakiosarjois mun lemppari oli Saabi. Sit me kerättii filkkareit, filmitähtien fotoi, A- ja X-sarjaa. Niit oli kovien vaaleenpunasten purkkien mukana, ne levypurkat meni aina paskaks jo ku niit öpnas. Filkkareit vendattii vihko-valikolla: blukkasin jostain, et niit oli Bärtsil jo kolkytluvulki. Sivut käännettii vihosta tai parhaite snadeista TexWiller -sarjiksist ja väliin pantii foto tai jätettii tyhjäks. Ja jossain välis staijas ”Kassa”, sillo menetti foton. Joskus ku hittas foton - sai sen. Danskit ei ollu sillo viel keksiny leegoi, mut Mecanot oli yleisii. Ja nehän sopi duunarin boitsul, ku niis oli ihan oikeit ruuvei ja muttereit. Niitä sai pabrunkeräyksel, pabrui haettiin dörtsilt dörtsille. Sit vietiin skutsarille pabrut, bulimmat kundit kaato niide pabrupinkkoje välii vodaa et ne tulis painavemmiks. Palkkioks sai sit jotai slaboja, joil sai rabatil klönttei ja mecanoja. Sit mä braijasin himas joskus snadeil äijil ikkarii ja skoobarii: ja aina ne skragas keskenää, mä mitään "kotii" niiden kans koskaa leikkiny. Inkkareil oli pabrust kyhätyt lieriöt "tii-peinä", ja valkoset budjas kenkälodjust duunatuis linnakkeis, varmaan mallii otettii Rin-tin-tin -telkkasarjast. Mä olin aina inkkarien puolel, eli ne aina finnas, päinvastoin ku oikeesti. Päällikkö oli neljän sentin mittane muovi-inkkari, sen oikee klabbi oli menny poikki. Mut sil oli parhaat hepat, vaikkei se enää pystynykää kunnol ridaa. HANEEN PALLIT PAUKKUEN (10/2000 *10) Meil oli bastu Hämis kolmekutoses, sellane ”yleine”, sellane mitä ennen staijas Bärtsil vähä joka nurkal, mut nykyäänhä on vaan se ”Kotiharjun base” ja pari muuta. Jostain viis-kuusvuotiaast mä luudasin talon bastus yksin, melkeen aina. Faija oli sillo vuoden Sirola-opistos treenaamas vallankumoust, ja mähän en enää senikäsenä, ”bulina jätkänä”, suostunu menee ämmien puolelle saunoon. Ku mä lähin himast saunomaan, mä otin veskist mun snadin silliämpärin, vedin kylpytakin päälle, tossut klabbeihi ja tempasin viel pyyhkeen kaulaan. Sit dallasin rabat alas tai liu´uin kaidetta pitki, dörtsist pitsgulle ja muutama metri ja olinki jo bastun kassal: siin piti bungaa joku fimtsiga tai sillee. Pesuhuone oli aika buli, ainaki sillo. Seinät oli valkeeta emalilaattaa, ja penkkirivi rundas koko salin. Siel oli karsee melu ku sinkkiämpärit kolis ja ukot hoilas snadis jurris jotai Eldankajärven jäätä ja vastaavii. Usein siel oli skrode valkotakkine läski muija tvettaamas vanhoi äijii. Starat vaan loikoili sellasel rahil, ja joskus mä jäin ihan venaa, et antaaks ukko ton muijan pestä munansakin. Ei koskaan antanu, tai emmä ainakaa hiffannu. Joskus siel oli kuppari, yleensä sellane kumaraselkäne kuivannäköne puolsokee akka, ku hosu sellaste sarvien kans. Oiskoha sil ollu viel messis partakoneen terä, mil se duunas pari viiltoo ristiin äijän selkää ja klabbeihi. Sit se tokkas sarven haavan päälle ja imas muutaman kerran, et "pahat" bludet alko virtaa veks. Niin, ja sit et mä sain vaduu kraanast, seki oli snadina sen verran kimurantti jobi, et oli kliffaa ku gamlat äijät jeesas mua sen kanssa. Sinkkiämpäreist lähti aina kauhee meteli, se poukkoili seinien välii edestakasi. Varsinaine bastuki veti melkee puolensataa gubbee. Joskus mä tshiigasin ihan öögat pyöreenä ku gamlojen starojen pussit roikku melkeen polvis vaik sladdi oli nii skyfä, et just ja just näky karvojen seasta. Staroil oli siel pilsneriflindat messis, kossuuki kai ja ne bamlas monenlaisii stooreja, mitä me tsalit kuunneltii korvat höröl. Mun hyvä frendi, yks Herlevin Masa sano, et meidän sukupolvi kävi krigut yleisis bastuis, ja kylhä siel monenlaist jermuu hiffas, äijil näky paljo arpii ja tikkauksii … Joskus äijille ja ämmille tuli bastus hintsusti skragista. Se buli kiuas oli sellane, et ku siihe sysäs vodaa, löylyt tuli ulos toisestaki päästä. Kerran äijil oli ollu skabat - ne oli hakannu vihdoil ku hullut ja stikannu löylyyki ihan kunnolla. Muijat oli kuiteski luullu, et ukot vaa vittuilee niille, ja ne oli heittäny ämpäritolkul takas, niin et koko äijäpoppoo oli joutunu lähtee haneen pallit paukkuen .. STADILAINE BONJAA SYSTEEMIT (11/2000 *11) Täs yks ilta Mara paukkas meille, niit ”Vanhan talon” kundeja, ja äijä kävi aika kuumana: - Tänään meidän duunin uus böndemaisteri alko meuhtoo tyyliin, et ”kyl maaseutu on sentään ihmisen paikka tällaisen kivikylän rinnalla”. - Mul alko vähä keittää, eikä nii vähääkään, ja mä kysyin, et miksei se sit jääny sinne böndelle jos siel on niin helvetin ihanaa? - Töiden puute, se sano, ne kun on melkeen kaikki täälläpäin. - Niinpä. Mut älä sit viiti mollaa sitä handuu ku stikkaa sulle skruudit, mä sanoin. Mara malttaa sit riisuu rotsisa ja tshittaa sohvalle. - Mut mitä siel landel on ... eihä siel oo mitää, ei mitää, ... Mut Eki hei, onks sul mitää brenkkuu? Mä voisin ottaa parit snadit mut stydit. - Ku Stadispäi budjaa jengii yli miljoona, ni tääl on kulttuurimestat ja sporttimestat ja jortsumestat ja kaikki. - Ja ku tääl oppii kartsan systeemit, ni klaaraa hommat joka mestas, se on saletti. - Mä hiffaan millo kaiffa tshögaa eldist spadduu tai millo se aikoo vetää mua daijuu. - Mä bonjaan millaset kombinaatiot skulaa dösil, skurul ja metrol. - Ja mä hittaan snyygit mestat ja tshennaan miten skotataan misu ku sellast tarvii. - Se on kato just nää kokemukset, se on buleinta mitä näilt olkikuukkeleilt puuttuu. - Stadis ku oot ikäs budjannu, sulle on kasvanu niin stydi syrjä, et flyttaat sä mihi vaa, ni pärjäät, stadilaisen kantti kestää aina. - Tai mitä mä sulle täs saarnaan, kylhä sä tshennaat nää jutut. - Mut Eki, hei. Ihan kliffa viskiflinda, mut miten tää nyya korkki avataan ... PULUT DALLAS RAFLAN TSÖGEEN (12/2000 *12) Yks päivä ku futattii siin Hämis 36:n pitsgul Jukkiksen kans ja mä olin byyris, tuli A-raban kolmannest tsögejakkara fönarin läpi ja tömähti siihe polttoroskiksen vieree. - Onneks siin ei tshitannu ketään, Jukkis stikkas pokkana ja yllätti mut nopeella kärkkärillä. Sielt tuli viel joku vaasi ja maniskaki, mut nyt mä olin skarppina ja plokkasin banaaniskoten iisisti handuihi. * * * Joskus pitsgul kävi joku ”Kaltsin Caruso” shungaamas ja jengi stikkas sille fyrkkaa. Hude oli kerran pudottanu sille snyygin pabrumytyn mis oli viel kiiltävät nartsatki. Äijä oli pokannu ja tunkenu sen povariisa. Kundit oli hirnunu sit vodat silmis, et mitähä se gubbe himas funtsaa, ku se kaivaa fikkast sen pagun ja hittaa sielt Huden slödepaskat? * * * Kerran taas bulit jätkät teki sellast jygee, et ne ripotteli jotai siemenii niinku jonoon ku johti pitsgult Canjonin tshögen ovest sisään. Pulut tuli sit skruudaa niit jyvii - boltsit nykien, sä tiät ”tsyg, tsyg, tsyg”. Sit ku ne oli steppaillu kynnyksen yli, kundit oli paiskannu dörtsin kii. Ja jokane voi funtsii, mitä muutama hjärtshlaagin saanu pulu saa aikaan raflan tsöges * * * Ai nii .. sit siin pitsgun välikatsil luudas usein vitun bulei rottii. Latari koklas kaikkii myrkkytabuiki, mut rotatha nappas niit ku meitsi popkornei nonaris. Yks Unski, se lähti sit myöhemmi skönelle johonki panamalaiseen kippoon, nii se skotas rottii faijasa luftarillaki, mut mä luulen et skotet kutitti rottii ja et ne vaan skriinas viiksiinsä ... TATTIST SAFKAST, FAIJA (13/2000 *13) Melkee aina sillo 50-luvul me nokittii himas, ja ronkeli ei saanu olla, kaikkee mitä mutsi oli tshöges duunannu, oli pakko skruudaa. Tai mikä pakko se oli … safkaha oli ihan gutaa, niin paitsi lanttu. Faija oli krigun aikaan Stadis joutunu vetää lanttuu magaan sububa ja soseena, keitettynä ja smöres paistettuna ja se kerto, et yleensä se oli jotai frysannutta … Eli faijal oli mitta täys sitä lajii. Ja ku mä olin ”faijan boitsu”, ei munkaa tarttenu noteeraa lanttuu. Faijanfaijal, nii sehän budjas meidän kans kimpas, nii sil oli taas mämmi, mitä se ei suostunu skruudaan, ei sitte millää - se vaan heitti, et ”ristitty ei syö paskaa”. Tost mulle tuli boltsii yks juttu. Mä olin sillo skoiles tokal tai kolmannel, ku maikat vaati, et ennen ku sai alkaa lappaa pöperöö magaa, täyty panna handut ristii ja - tai oikeestiha ne oli fingerit ja stikkaa tattikset yläkerran Bulille Faijalle. Kerran ku himas mä sit aloin ihan po-skoijil muka rukoilee safkan päälle, ni faija hiilty ja sano, et: ”perkele, mä on tän portshuan sulle koval duunil ja niska limas saanu slumpattuu ja jos jotain siitä kiität, niin mua". Sen jälkeen ennoo rukoillu, en ennen enkä jälkeen skruudimisen enkä muutenkaa… No, paitsi kerran. Mä tulin sillo, jotain kai sit 9-10 -vanhana skoilest himaa ja Rinteen flesukaupan luona, Pengiksen ja Sagiksen kulmas, rupes magas kiertää nii helvetisti ja mä olin saletti et nyt tulee skeidat byysiin. Sillo mä funtshasin, et jos siel ylhääl joku Gubbe tätäki hommaa jotenki vaklaa ja pystyis mua snadisti jeesaa, niin nyt sil ois hyvä sauma duunaa jotai hyödyllist ja avittaa sen verran, et mä ehtisin himaan ja veskii... No mä kyl ehdin, mut en vetäny siit kuiteskaan mitää sen bulimpii johtopäätöksii. EEEEO-EEO-EEO (14/2000 *14) Nyt ku dallaat mihkä buiduun vaan ku myy safkaa, nii siel on vaik mitä ”etelän hetelmää”: aplarii, greippii, banskuu ja sit viel jotai kiwii, karambolaa, aglii ja vaik mitä. Mut ku mä olin skidi, juttu oli ihan toisin. Mutsi oli Sagiksen mäes duunis, sellases snadis sekrus. Tai fönarin pääll oli kyl plagu mis stondas, et “Siirtomaatavaraliike” ja dörtsii oli smoglattu et ”T:mi Ronkainen”. Nii, se oli sitä aikaa ku Finskiin vast alko tulla banskuja, ja botskeist niit kuskattii lafkoihi sellasis buleis lodjuis, melkee ku jonku skloddin ruuumisarkku. Sit ne oli viel tiukasti boses peltinauhal ja kai siks, ettei banskut menis ihan mössöks ku ne sentää skiglas tänne jostai Afrikast tai Amerikast... Kerran ku menin taas ruinaa mutsilt suguu, ruskeet Fazeriinaa, Da Capoo tai Siestaa, mutsi oli just öpnaamas banskulodjui karseiden pihtien kans. Ku se sit lyftas yhtä kantta, ni sielt tipahti sellane mustakarvane, kämmenenkokone hämähäkki. Arvaa, huusiks mä? Mutsi työns mut siit veks ja alko takoo sitä elukkaa harjal. Sen klabbitki lähti irti ja ne paiskoutu sinne-tänne, mut irtonaisinaki ne vaan sätki ja sätki ... Mutsi kerto, et onneks hämähäkit oli yleensä iha kohmees, nii et ne ei päässy hanee ja niilt oli iisi ottaa nirri veks. * * * - Jaahas, banskuja tullu, no pannaampas pari kiloo siit, tai jos rouva antaaki kolme … aluks, sano sellane reilunkokone jätkä heti dörtsiltä. Kundi oli naapuritalost ja Jussi nimeltään. Se shungas ja skulas skittaa ja ... skruudas banskuja! Se slumppas varmaan puolet koko buidun banaanikuormast, mutsi kerto. Mä kävin sit myöhemmi samaa skolee sen ja sen broidin kans Ogelis, niil oli kimpas joku oikee bändiki ... joo, tais olla muuten Eero, sen broidin nimi. Toi tän stoorin nimi ei muuten ollu sen mun huuto. Sillo oli hittistygenä Harry Belafonten “Banaaninlastaajien laulu”, muistatsä: “Eeeo-eeo-eeo ...” SNADI VALKONE FOGELI (15/2000 *15) Klabbei alko jo snadisti pakottaa ja mä kapusin dösäpysäkin katsille tsittaan. Suulis skriinas kybällä, ja ku ei blosannu yhtää, siin oli aika hikiset oltavat. Monet oli öpnannu smirgaripagut ja mukeist levis tsyfen döfis. Gamla jengi osas ottaa ihan iisisti, paril äijäl oli nenäliina sidottu pollaan ku tsubuks niinku meil Finskiski ... mut snadimmat skloddit, varsinki ihan pikkuskidit alko jo kypsyy ja spiidaa.. Mä kaivoin repust Mineralwasser-pullon, kande ostaa siit hotlan respast esti messiin. Otin parit hörpyt lämmint vodaa ... sillon mä hiffasin, et snadi valkone fogeli taapersi tien yli, toine siipi laahas koko ajan maata... Siin samas bärtsin takaa skujas kaks motskarii, skoudet puikois. Tuli karsee hässäkkä, ku kaikki harppo yht´aikaa tien penkalle ja melkee jokane alko heiluttaa snadii papruflaguu mis oli keskel sirppi ja harppi. Läski lettipäine friidu skulas kurtul jotai marssistygee ja muutama sinipukune shungas jotekni, et: “Fraie doitse jugend, pau auf ...” Sit tien täytti neljä bilikaa, mustii mersui tai jotai samannäkösii, ne paino siit ohi nasta laudas ja peräs tsöras viel kaks skoudee prätkäl. Muistan ku mä funtshasin, et miks niiden piti skujaa nii kovaa faartii, mut sit mä tajusin, et ne pelas varman päälle: se jenkkien pressa, Kenedyhä oli skotattu just fiudeen.. Ja sit kaikki oliki förbai: hanuri stoppas kesken marssin, flagut käärittii kasaa ja jemmattii fikkaan. Snadi blosis pani tiellä pari punavalkosta sulkaa, niihi oli tullu hintsusti bludee, kliffasti hyppelehtii. Jengi alko kerää kamoi kasaan, muutama kundi lähti sotkee siit fillaril, mut suurin osa jäi venaa dösaa ku tulis reilun tunnin päästä. Mä, mutsi ja faija kömmittii hotlan dirigan Warreen. Pian mun knubura oli mutsin sylis ja etupenkilt tuli faijan snugust hyvät döfikset. Sit ennenku mä kokonaan sammuin, kuulin ku faija bamlas, et “... Walter Ulbricht ist seer guut Kamerad, seer guut ...” VOIHA VINDE! (16/2000 *16) Mä ja Jukkis skrabattii pitsgul kuuden tuumaan spiguil nimmareit. Nyt oli just passeli hetki, ku mollikka oli lyysannu koko päivän ja asfaltti oli ihan slödee. Pari buliii kundii, Mara ja Hessu, tuli siihen ja alko pamisee, et A-raban vintis oli joku nasta juttu, ja sitä pitäis heti lähtee tsiigaa. Aluks me ei mitenkää innostuttu koko jutust, mut sit, se tais olla Mara ku heitti jonku herjan tyyliin, et: “Ai, oottekste tollasii mameroit, Hessun pikkubroidi Ristoki kävi siel vaik se on teit paljo snadimpi ... mut jos te ette hirvaa, nii antaa sit olla.” Se riitti, me lähettii. * * * Kundit avas vintin dörtsin, se oli sellanen paksu mikä joku palo-ovi, ja ne pani valot lyysaa ja sit ne käski meidän dallaa ihan perälle, siel se juttu ois. Ku me oltiin smyygattu jo aika pitkälle, ni valot meni pimeeks ja dörtsi paukahti kii ja tuli ihan hiljasta. Mä tunsin ku Jukkis tarras mun rotsin hihaan kii. Sit yhtäkkii skobe-ovet alko paukkuu ja jostain kuuluu karmeeta voihketta. Jukkisha rupes huutaa suoraa huutoo ja se lähti luudaa dörtsii kohti. Sit se otti ketoo, ku sil oli nyyat, mut vähä bulit gummarit ... sillo slumpattii skideille aina reilunkokoset kledjut, ku piti olla “kasvuvaraa”. Mä finnasin sen juoksun, sain dörran auki, ja sit me hypittii viel rabat alas pitsgulle asti. Vähän ajan päästä Hessu ja Mara tuli rabarist. Hessu oli jotenki vaikeena, mut Mara ulvo naama virnees ja vodat silmis ja se stikkas, et me oltii lähetty haneen tosi lujaa. Mut ei se enää sille nauranu, et ne oli kusettanu meit, vaan sille ku Hessu oli skriinannu meille niin, et sille oli tullu kuset byysiin. * * * Kerran me mentii Jukkiksen kans kaksistaa meidän oman raban vintille ja mä kletrasin sit steegoi pitkin ylös katonrajaan ja nostin sellasen räppänän irti. Mut se oliki niin buli ja painava, et se pääs mun handuist, vieri sit katsin reunan yli ja flyygas pitsgulle. Mä funtsasin, et nyt joku delas ja mä joudun boseen, johonki “kasvatuslaitokseen” - sinne joutumisel pitsgun muijat uhkaili aina meit kundei ku duunattii jotai kliffaa jäynää… Jukkis rupes heti tippa linssis sönkkää, et se oli kokonaa mun moka ja et se oli ”syytön”. Mä selitin sille, et sehä oli messis ja kyl me kumpiki jouduttas häkkii, jos joku tsennais et se oli meidän juttu, ja et parast ois senki vaan pitää lärvi kii ja mölyt magas. Illemmal mä tshiigasin meidän tshögen fönarist pitsgulle ja hiffasin, et latari oli putsaamas sen luukun rippeit, mutten mä hogannu kyl bludee missää. JALI, MIS OOT? (17/2000 *17) Siin Sagiksen byggas ku mutsi oli sekrus duunis, budjas yks Krönlundi Jali. Sil ei oikee futanu skoiles, ei se oppinu kai ikinä blukkaa eikä skrivaa. Täys dorkaha se oli, jos näin nyt saa nykyää kestään skrivaa? Mut jotai rediiki siin häiskäs oli. Se ei yrittäny koko aja strittaa silmään, niinku melkee kaikki muut kundit - tai sit se ei vaa osannu. Jalin mummo pani sen joskus tsittaa sekrun nurkalle ja sen lippis oli siin jalkiksel, et jos joku stikkais siihe jotai hiluja. Jalin jobi oli sit shungaa jotai virsii tai vastaavii. Joskus tsubu oli niin täynnä fyrkkaa, et sitähä oli ”ihan pakko” snadisti rokottaa, me kundit funtsattii... Pari meist meni sit kaveeraa Jalin kans jotai skeidaa, ja sille tuuppattii ”Jimi” handuu. Ku Jali sit mutusti sugupötköö, joku lappas fyrkkaa kotsast fikkaasa. Eikä Jali koskaan bonjannu, miks sen lippis oli välil melkee tyhjä. Se vaa tsittas, väänteli kotsaa ja spiidas nii, et alko ihan tärisee ... Sillo me lähettii menee, … oltii me kans, vittu, reilui kundeja. * * * Sit yks loppysyksyn päivä, sitä oli ollu jotain viikon verran niin galsaa, et snögee oli tullu jo maaha ja jääny siihe. Jali duunas siin sekrun edes jotai lapparisa kans. Emmä muista, stikkasiks mä sille jotai fittii, mut ku mä käännyin sekruun, Jali tempas mua lapparil takaraivoo. Mulla boltsis pimeni ja otin ketoo, mut kyl mä jotenki tsennasin mitä oli tapahtunu. Ku mä nousin siit tsittaa, Jali oli häippässy jonneki ja mä tunsin ku lämmint bludee valu mun niskaan. Mutsi ryntäs sekrust kartsalle, otti bresan mun boltsist ja sano jotain, et “Herranjumala” ja painu takas buiduun tilaan tsirran. Boltsii oli tullu karsee soiro ja lekuri duunas siihe kuus tikkii. Ku mä sit pääsin parin päivän pääst himaan, mä en hitannu Jalii mistää, eikä kukaa muukaa tienny minne se oli häippässy tai ainakaa kukaan ei kertonu mulle. * * * Muutama vuos sitte mä näin Jalin. Mä tsittasin viisfemmas, siin keskel - ihan sen leimausmasiinan vieres, et jos tarkastajat pelmahtais inee, mä ehtisin leimaa dösätsetin. Mä olin viemäs mutsille Koskelaan jotai rohtoi ku sil oli snadi flunssa. Ku dösä pysähty tos Haapiksen pysäkil, mä hogasin et vittu, toi kundiha ku staijaa tos, on Jali. Mä vilkutin sille, mut se vaan tuijotti mua, ja ku bussi sit lähti, mä näin et se piti jotai gamlaa muijaa handust, ihan ku sen mummo ... LYYLI, SKNIIDU MUIJA (1/2001 *18) Lyyli-mummo tshiigaa mua. Sil on suu mutrus, unohti kai panna tekarit. Mut fledan mummo on kyl kammannu ja ottanu skobest nyyan huivin kaulaan, ettei rypyt näy, niinkuse itte sano. Foton taustal on näkyy taulu mis pari metsoo flaidaa ja vast nyt hiffaan, et yhteen nurkkaan on pantu snadi piirros Jeesuksest, sellane ku noi jehovat täälpäi deelas ja deelaa edelleenki. Mummon kuva on ollu tos mun hyllys parikyt vuotta ja sen värit on menny aika haaleeks. Mummo budjas kolkyt vuotta Flemaril, lähel Cellaa, jos tsennaat sen raflan ku tullaa ylös Hesarilt. Sotien jälkee se oli käyny tshekkaamas toista sataa kämppää Bärtsin-Valkan suunnalt, ennenku oli slumpannu ton. Se oli aina blukannu yhtiön tilikirjat, tshiigannu Stadin rekisterit ja viel kaveerannu niiden kans ku budjas siin, et se kyl sit ties mihi säästösä pani. Lyyli oli siis uskomattoman skniidu. Ku se duunas tsyfetki, se oli sellast ”kusta”, et kupist näky botne ja jos sitä divas pari-kolme kuppii ni maga meni ihan sekasi ja pitii luudaa veskii. Ja ku se dallas Torkkelinmäel ja siin muual Bärtsii, se käppäili aina ihan kumaras, ei siks et sen selkä ois ollu gisa vaan niin se hittas gartsalt kaikkee snadii kamaa ja fyrkkaaki. Mut oli yks juttu mis se ei pihistelly, mä. Se stikkas mulle aina fyrkkaa handuun ku mä kävin treffaamas sitä ja se aina froogas, et tartteks mä jotain, se kyl lupas järkkää mulle fyrkat. * * * Lyyli-mummo oli köyhän torppariperheen vanhin friidu, tai en oo ihan saletti, ettei ois ollu jonki mäkitupalaisen tai jonku ”löysäläisen” miks köyhintä jengii enne landella herjattii. Ku sen mutsi pyöräytti seittemännen penskasa, joskus tos reilut sata vuotta sitte, se mutsi delas siihe niinku sanottiin “lapsvuoteeseen”, ja mummost tuli familjen ”mutsi” ku se oli viel alta kybän. No, eihän se homma voinu mitenkää skulaa. Heikoil pöperöil ja ilman lekureit jossai perähikiäl ne muut skidit heitti vitoset yks toisesa perään. Kai sä bonjaat, et tollasest vois yks ja toinenki tulla vähä skniiduks. Nyt on systeemit snadisti toises mallis ja se on hele-vetin hyvä, mut joskus kantsii funtsii mite ennen … MOKASINKOHA JOTENKI? (2/2001 *19) Pitsgul melkee joka häiskäl oli nallari tai joku muu paukkurauta ja niihihä sai slumppaa paukkui naapuritalon pabruhandelist, olikse Hämis 34 vai 32? Pikku-Make oli polleena, ku sil oli oikee muovine reflukotelo, lännen-stetsoni ja sheriffintähti ja viel kiiltävä “colt peacemaker“, mut useimmat joutu tyytyy vaa sellasee mustaan peltibösään. Niin, ja sit olin mä. Mun faija oli funtsanu, sotalapsku ku oli, ettei sen kundi kyl ala brassailee niin vakaval jutul ku et aletaa skragaa ja otetaa toiselt nirri veks. Nii, et mä olin sit pitsgul ilman bösää - kai ainoo tsali. No, mä sain kyl usein londaa jonku kaverin varapyssyy, ku alettii leikkii rofee ja poldee tai inkkareit ja skoobareit. Ja ku mä sit kerran hittasin roskiksest rämän pislarin, ei faija sitä kyl vekskää stikannu, vaik roudasin sen himaan ja se hiffas sen, sano vaan etten sit osottelis sil ketää. * * * Reilut parikyt vuotta myöhemmi, budjattii sillo Käbikses Untamontiellä, mun skloddi halus jotai ”Colt”-reflukaa synttäriks. Mut mä stikkasin sille, et ei tipu ja selitin, et ihmisii pitää “rakastaa eikä tappaa”, ja et kaikki tollaset pum-pum -leikit on ihan dorkii, eli snadisti niit 60-luvun lopun hippiaikojen perui. Ja heitin viel lopuks, et kerro tää muilleki kundeille. Ku tsiigasin sit jotai parii-kolmee päivää myöhemmi tsögen fönarist pitsgulle, nii vittu mä hiffasin, et nassikatha braijas sotaa, täyttä häkää! Muil oli kiiltävät reflukat tai kifrut, mut mun boitsu osotteli vaan jollai tsebantyngäl. Mä tempasin rotsin naulakost ja luudasin rabat alas. Huusin kundii ja ku se tuli, otin sitä handust kii ja sanoin et nyt lähettii menee ... * * * Ku sit tultii boitsun kans Hagiksen Elannost ulos Siltikselle, kundi tsiigaili uutta kiiltävää “kuudestilaukeevaa” reflukaa ja pyöritteli sitä handuissaa ja lärvi oli virnees ku ipnos-keksil. Se otti mua kaulast kii ja kuiskas korvaa: “Isä, mä rakastan sua”. Mokasinkoha jotenki? EMMI OTTI NOKKIISA (3/2001 *20) Ku Elsa-mummo oli steedannu Shellin konttorin aamul, ennenku jengii alko lappaa sinne töihi, se tuli Sagikselle ja duunas mulle aamupöperöt. Faija oli haihtunu duunii ku mä viel goisasin, mut mutsi meni vast yheksäs sekruun ja se ehti skruudaa mummon ja mun kans burarii tai jotai muuta aamupöperöö. Mä olin sillo jotain neljän-viiden ikäne räkänokka. Mutsi teki puolipäivä-duunii ja ku se tuli iltapäiväl himaan, lähti Elsa kotiisa Krunikaan ottaa parin-kolmen tunnin nokoset. Systeemi skulas muute ihan o.k., mut mummolleha se oli kai aika rankkaa ja jossai vaihees tuliki yks Elsan frendi “hoitaa“ mua aamupäivisin. Sen nimi oli Emmi-täti, ja se oli jotai kuuskybäne ja se oli jo eläkkeellä. Se blukkas mulle paljo kaikkii lehtii ja buugei ja sit käytii dallaamas ympäri Stadii. Mut se kyl sit alko jossai vaihees silti risoo, ku Emmi kato ryysi aina messii, menin mä mihkä vaa - no sehän oli tietysti sen jobi, mut kuitenki - ja mäelki se aina varotteli, et ”älä kiipee siihe puuhu, voit tippuu”, tai ”ei aidan yli ku tuol on porttiki” ja ”varo ettei housut likaannu” ja ”annas ku Emmi-täti auttaa ettei takkis sottaannu" ... ja mun kaverit skriinas vieres. Sit yks päivä olin menny heittään sille jotai, et mutsi ja faija ei ollu tyytyväisii sen hommiin ja et se sais lähtee menee. Emmihä nosti siit kauheen mekkalan ja spiidas mutsille, et ”oisha ton voinu sille sanoo suoraaki, eikä panna lasta asialle.” Mutsi oli ollu snadisti vaikeena: koko juttuha oli mun jäynää, et pääsisin Emmist eroo. No mut ei siinä enää minkää valtakunnan auttanu, Emmi otti ja lähti. Mikä onkaan tän stoorin moraalinen opetus? Funtsaa sitä! KUNNON SLANGI (4/2001 *21) Joskus ku jätkät tshittaa raflas ja heittää bissee helttaan, niin illan mittaan tulee snadii kinaa, mite joku slangisana on oikeen. Juttu on vähä kinkkine, ku must ei oo ketää jolt vois kysyy, mikä on saletisti oikeen - “kunnon“ slangei ku on niin monta. Mun slangi on sitä, et “ku me tshögattii Sörkan pitsguje roskiksist ja byggilt vedunpätkii ja ku hogattii sit passeli, ni duunattii siihe buli spiku stondaan. Sit ku viel hitattii jostai tervapabruu purjeeks, nii se oli skiglari. Sit dallattii rantsuun ja tokattii botski vodaan tsimmaan ja skuffattii se skönellepäi. Sit plokattii stebareit ja alettii stikkaa niil sitä kippoo ku meinas jo singraa veks. Se oli sit stärä kundi ku sai skiglarin nurin. Sit luudattii viideks himaan skruudaan pöperöt ku mutsi oli ite väsänny tshöges.“ Ja sä arvaat, et mul on snadisti boltsi hukas ku skidit stiggaa nykysi jotenki tähä malliin: et “iha epaa, ku lesoil heeboil käy sairas munkki ku ne vedättää tasan homona niitku notkuu erkkinä fyrkkendaalin kaa mestoil tai repii himmeesti hildee ku ne tsuumailee numbat ku joku vinguttaa vinyylii seinäs ja kääntää sit fyffet ja joka skäiväril ei oo hilloo et vois roudaa Mäkkärist baitit mättöö, vaiks kevyet slaissit - se sukkii tosi syvält. Jou!“ Mut joo. Slangi ku on kii kaikes mitä tapahtuu, se ei voi staijaa paikallaa. Täs se bointsi just onki: slangi säilyy vaan jos se koko ajan muuttuu. Siks must on turha alkaa flaidaa sana sanalt, mikä on “kunnon slangii“. Stadin “vanha slangi“ sellasenaa varmaa delaa niinku sen bamlaajatki. Se on fitti juttu, mut onneks vanhast slangist on siirtyny satoi sanoja nykyseen slangii. Paha moka on sit kyl se, ettei vanhaa slangii oo purkitettu paljookaa ... eli jos tsennaat jonku ku viel bamlaa, skulaa mulle. DYYKATTII JALLUI (5/2001 *22) Jotkut tantat stikkaa nykysi sellast skeidaa, ettei Stadin skloddeil oo ollu mitää virikkeit, ja höpönlöpö! Otetaa nyt vaik noi roskikset ku staijas pitsgun nurkas. Hämiksel alapitsgu oli kymmenkunta metrii alempana ku meidän. Roskiksien päält voi kletraa steegoille ja niitä pitkin alapitsgulle - ihan iisi juttu. Mut ku siinä oli puol metrii tyhjää, mä en hirvannu koskaan mennä siitä. Vieres oli sit polttoroskis mist tuli joskus karsee kärtsä. Sen päältä pääs taas kapuumaa yläpitsgulle. Ne ku ei studannu mennä kumpaakaa mestaan, niit sanottii mamerioks tai mamiksiks, ne oli mä ja Jukkis - Pikku-Markkuu ei laskettu. Pyykkituvan dörtsin päältä mun kantti kesti kyl punnertaa välikatsille, ku futis tai muu boltsi lens sinne. Rotatki luudas siin katol vaan öisin. Roskikset staijas sellasen katoksen alla. Kerran, tais olla Hessu, ku duunas lyijäril siihe “maailman pisimmän numeron“, koko katoksen mitan oli nollaa peräkkäi ja jossai alus oli ykköne. Meist Hessu oli aika fiksu jätkä. Ja ne kaiteet siinä oli ku hepat, präijättii siin skoobarii. Roskiksis oltii joskus jemmas ku skulattii purkkista. Siel oli senverran pimeetä ja ketåån oli vaikee hittaa, ku viel ryömimäl pääs roskiksest toisee. Jostain kummast mutsi aina arvas et oltii braijattu roskiksis ja se ei tykänny siit yhtää. Useesti sielt löys kaikkee iha nastaa ja jännää kamaa. Kerranki mä hittasin nivaskan Jallu-lehtii mis oli Tabe Slioorin kuvii kannes vähis kledjuis. Mahtavat daisarit, ne mä muistan. Ku näytin niit isommille kundeille, ne alko repii niit multa ja sano, ettemmä niil viel mitään tekis ja siks toiseks jos skoudet näkis mut lehtien kans, ne veis mut kasvatuslaitokseen tai vankilaan, ku oon alaikäne. Aloin skagaa nii et meinas kuset tulla byysii, ja annoin ne Jallut kundeille ihan suosiolla. Mut pakko sanoo, et helkkarin reilui kundeja ku varotti. MÄKÖ OLIN TAULUT BÖLLINY (6/2001 *23) Helmi-täti oli pirauttanu mun mutsille ja pyytäny, et josko Erkki tois sen taulut takas, ku se oli bölliny sen himast. Mutsi oli ollu vähä H. Moilasena, mut se oli sit sopinu et mennää kimpas treffaa Helmii, se budjas tos Pergerkartsal sen Pylvässsalin vieres. Skulasin ovikelloo. Kuultii ku Helmi tuli siihe dörtsille ja se kyttäs silmäluukust ketä me ollaa. Sit se viel sit kysy, et mitä asiaa? No mutsi sai sen vakuuttuneeks, mut otti viel ainaski pari-kolme minsaa, ku Helmi öpnas kaikkii lukkoi ja hakasii. Helmi duunas meille tsyfet, nosti sokrukipon ja korppulautasen pöytään ja tshiigas mua silmänaluset tummina. “Muistan kun me Elsan kans työnnettii Erkkii vaunuis ja sitten ku tultiin kotiin ja vaihdettii uudet vaipat. Erkki aivasti ja yhtäkkiä pissa suihkus Erkin pippelistä kaares minun ja Elsan päälle. Muistatkos, Erkki?“ Joo, ihan kiva stoori, mut aina ku tullaan käymään, se kertoo ton saman jutun. Kateltii mutsin kans sit vähä ympärille ja availtii ovii… vaateskoben pohjal näky rivis kaikki sen taulut ja neljä nyyaa varmuuslukkoo niiden päällä. Se oli tän vuoden aikana vendannu muutaman kerran lukotki, ku joku aina tuli sille sisään. Kerran se oli hiffannu et jotkut tuleeki saranoiden puolelta. Siks se tsittas usein yöt eteises vasara handus ja skagas tuleeks joku, ja oli sit aamul tietenki boltsi hintsusti veke pelist, ku se ei ollu goisannu paljookaa.. ”Mitenkäs Erkki jaksat, sinähän käyt lukioo, etkö käykin? Ja onkos tullut hyviä todistuksia?” Mumisin jotain, mutten jaksanu taas tas selttää, et se on mun nuorin kundi ku käy lukioo, jne, jne. Ku mutsi kysy niistä tauluist, Helmi sano, et se on pannu ne jemmaan. Sit se kerto viel, et naapurin äijä on käyny böllimäs sen pikkubökii. Se oli ite hiffannu ku gubbe oli tullu tost seinän läpi. Mut syy, et mä en nyt skriinaa, on se et se on periytyvää tää ... tota, tää ... DAVARIN GRÖSARIBUIDU (7/2001 *24) Ootsä muute hiffannu tos Flemaril Karhupuiston nurkal sellast toribuiduu, dörtsin pääl blukkaa Davidsson. Mä dallasin siit jonkun kerran ohi, mut fönarin etee oli pakko jäädä lesaa niit plagui. Niis oli paksul mustal tussilla töherrettyi tekstejä, ja Stadin slangiks, tietenki. Ne vaihtuu jotai kerran kuussa. Tos kesäl mä blukkasin, et: ”Meidän zsirika böndelle smiittaa ja sesongista kiittää … tsägä tainnu futasta, ku gremman magaa ziidaa, melkein sliibaa, parskin pusaamisen jälkeen, flodet vihdoin kaveeras fjontan kanssa … gimistä kesistä … ” Eli äijälle oli kai tulos skloddi. Tol jätkäl ei kyl kaikki oo kyl himas, mä funtsasin ja päätin mennä tsiigaa millane karju se olis. Painuin sisään ja hiffasin et tiskin takana oli skinarin näköne buli korsto - sellane klani kaappi - ja se kaveeras jonku snadin mummelin kans. Kundi bamlas, et mitä kantsis duunaa ku kraanast ei tuu ku galsaa vodaa. Ku ne sit viimein lopetti, tää puotipuksu viel kysäs, et pääseeks se mummeli varmasti gartsan yli ku siin tsöraa bilikoit aika lailla ja et se voi kyl tulla jeesaa jos tarttee. Mummeli vakuutteli et hyvin pääsee ja köpötteli sit omin neuvoin lafkast ulos. ”Mä oon myyny täs pleisis kuus vuotta ja tsennaan kaikki friidut ja kundit näilt kanteilt. Homma tosi on hieno, mut fyrkan kans on usein vähä nii ja näi. Joskus on pakko mennä staijaa illaks raflan dörtsille”, kerto se Davari. “Mä pyrin jeesaa ihmisii aina ku vaan voin ... mä oon onnellinen ku saan tehdä tätä duunii ja viel olla avuks asiakkailleki, tää on tosi lahja.” Mä tsiigasin sitä karjuu huuli pyöreenä ja sit sitä lafkaa. Hyllyil kaikkee tuoretavaraa, luomuu, “ternimölöö” ja muutaki ja hinnatki oli kyl ihan ok. Käsin kyhättyi hintaplagui, jotai ihme-virityksii ja sellane, miten mä ny skrivaisin, aika sillee “luova meininki” koko putiikis. ”Aikasa tietenki kesti, ennenku mä pääsin sisää tähä yhteisöö, mut ku oon pannu tähän itteni likoon, niin kyl on saanuki paljon, näil nurkil budjaa tosi hienoja ihmisii. On onni saada palvella niit - senverran ku pystyn.” Outo hemmo, mut ei mikää dorka, ihan päinvastoin. Ja vaik sen stoorit tuntu aluks aika ufoilta, nii kyl mulle aika pian selkis, et se oli niit funtsinu. Menkää ite tsiigaa ja kertokaa mult terkkuja. Kyl meit stadilaisii on kyl aika moneks, heh. PS. Dava blisas buidusa veks maaliskuus 2002. MATTOI TVETTAAMAS (8/2001 *25) Gamloil päivil joutu tää Bärtsin kundi flyttaa Longiksen eteläpuolelle ku himas tuli bänät ja muija bölli viel nyklatki. Mä smiittasin parin kapsäkin kans sit uuteen luukkuun Roban ja Annankartsan kulmaan. No, vähä fiilistä jeesas se, et sain messiin sinne yhen jentan ettei tarvinnu ihan yksiksee hengailla siel ”linjojen takana”. Ja ku evakkoo ei kestäny onneks ku puolen vuotta - flyttasin sen nyyan gimman kans sit tähä Hagiksee - nii tonverranhan mies kestää. Tää juttu tapahtu olikse 88 vai 89? Joo, mut ei se nyt ihan skeidakaan mesta ollu, Stadiiha seki on. Kämppä nyt ei ollu kaksine - huone ja tshöge - mut ne kulmatha oli ihan jees, raflaa raflan kyljes ja sporat ja dösat skujas ihan viereen, et sielt pääs kyl ihan ok Hagikseen ja Oivaanki. Eikä ollu pitkälti dallaakaa mihkää. Kesällä muija sit hiffas et Kaivarin ratsus oli pyykkimesta, sellane mis voi tvettaa mattoi. Ja yks pyhäaamu, klogu ei ollu viel yhtäkään, suulis skriinas kliffasti, nii me draisattii fillarit klitsust ja ladottii matot pakkarille, joku harja ja mäntysuopaa messiin. Ja sit alettii polkee - kovin hääppöstä faartii ei voinu skujaa, mut ei sen ollu välii ku ei ollu mihkää hosis. Ku sköne alko näkyy, niin alko kans kuuluu hirvee mökä. Kaivaris oli joku helvetin hevi-sessioni ja ämyrit oli tietenki täböillä. Onneks ei oltu eilen dogattu Kannus ku puoleen yöhö, pahas krabbikses olis pinna kyl palanu, se ois ollu saletti. No sinne ratsuun ei musa onneks pahemmin kantanu. Mä aloin hilaa mattokasaa pesulaiturille, mis oliki monennäköstä ja -kokosta lyylii täydes duunis ja rantsus tsittas suurinpiirtein yhtämonta gubbee ja divas bissee, selvästi dilkattu hommat kykyje mukaan. Friidut oli jättäny rintsikat himaan ja ku ne tvettas mattoi, niiden koko yläruumis heilu ja ku voda oli viel kastellu niiden T-paidat ... äijät mulkkas niit öögat skarppina: ainahan daisui on kliffa tsiigaa. Joku turistibotskiki stannas siinä aika helvetin kauan, nii et jokanen japski varmasti ehti ottaa muutaman foton nikonillaan. Meidän äijien jobi oli sit ronttaa matot kuivaan sellasille telineille ku stondas siin kaltsin kupees. Samal tehtiin diili, et täst täytyy rundaa Kannun kautta viel kippaaa muutama ööli ku ollaa jouduttu painaan pyhänä tällanen rankka keikka, ja muijistkaa oo himas mihinkää ku on o tvetannu mattoi koko päivän ... PERA, LINJOJEN KUNDI (9/2001 *26) - Sä haluut haastatella mua vai, sehän sopii, oolrait. Tsittaa siihe perseelles ja alas kyselee. - Mä oon Pera Kulmilta, Wallininkuja kuus, nyt ne puutalot on jo purettu, jo aikapäiviä sitte. - Mä olin sillon pikku-tsalina, aika kova jätkä. Sanotaan näin, et tääl Kulmil mua kunnioitettiin. Jos joku tuli vittuileen tai jotain siihen suuntaan, mä vedin sitä daijuu, ja taas oli rauha maas. Se oli elämä siihe aikaa melko mutkatonta, eiks je? - Mut kragikses oli sillo sellane sääntö, et maassa makaavii ei hakata, eikä potkita, eikä yleensäkää annettu kellekään kenkää. Reilu turpaanveto ja jos karju putos, se oli sillä selvä ja se matsi loppu siihe. Tai, joo … jos kaveril oli sisuu ja se alko olla toipumaan päin … ku kundil oli toine handu viel maas kii, sitei saanu räppästä kuonoon, mut ku kundin käsi irtos, nii sit sai kyl vetää. - Mut mä voin sanoo sulle, ihan ilman muitta mutkitta, et se potkiminen, se on ihan perseestä, ihan perseestä. Stadilainen ei potki ketään, se ei kuulu sen imitsii, se on ihan selvä asia, kerto Pera. * * * - Siihen aikaan, 50-luvul, jengejä oli. Ennen ku Lintsi avattii, meidän jengil oli koijat ja kaikki hyvät mestat siel kaltsilla. Sillä paikal, mihin tää Kremli, niinsanottu Kulttuuritalo rakennettii, siin oli kivilouhos, ja siel oli vähän kivisotia ja tällast pientä toimintaa, ju nou? - Josafatei vastaan me tapeltii Hesarin … edessä, meit oli kolmesataa jätkää, abaut. Kuule hei, se on aikamoine määrä kundeja, kolmesataa ja jonkin verran yliki, ei niitä kukaan ehti sillo tarkkaan laskee ... Noin kolmkymppine, blondattu friidu tulee Peran taa, painaa tuhdit daisarit sen niskaa vaste ja kuiskaa jotain. - Tottakai, tottakai mä tuun. Nähdään kohta Alppimaassa, … mä vaan hoidan tän haastattelun loppuun, tän kundin kanssa … joku toimittaja tai sit se on slurkki ku kyselee niin pirun tarkkaan … ool rait, mä tulen ihan parin hetken päästä. Joo ku mä lupaan, mä tuun kans, onko asia selvä? - Josafatit, joo … josafateil oli sillo helppo paikka ku niil oli se kivilouhos, takana. - Mut sitte ku me lähettiin rynnimään sinne, mä sanoin jätkille, ”et hei, mehän ei mitää paskahousuja olla, et nyt mennää eikä meinata”, ja niin me mentiin. Ne ei voinu mitään, ne josafatit, vaikka ne heitteli kiviä sen ku kerkisivät, me vaan mentiin ja vedettii niitä turpaan ja osa lähti hanee, niiden me annettiin mennä … - Slurkitki tuli paikalle, mut ne oli ihan voimattomia. Kato, meillä oli kolme sataa kaverii, slurkit stondas siin tumput suorina, ne katto vaan. - Ja koskaan, kuule hei, ei tullu daijuu, Kulman kundit on voittajii, juur niitä mestareita. Vasiksen kundit on erikseen; ne yritti joskus tulla tänne Linjoille, mut aina ne sai tääl daijuun, sori vaan. * * * - Eikä mitää tseboja ollu, mut kiviä stikattii ja kovasti. Tänä päivänä mun täytyy kyllä ihmetellä, että vaikka molin aina keulamies, mä en oo saanu yhtään stebarii päähän. Siel jos sai jonku bulin stebarin boltsiin, sehän oli tsirra-homma, ju nou. - Kun me kragattii josafatei ja Vasista ja muitaki vastaan ja näin, … mä olin aina keuloilla, mä en kuseta, se on tärkeetä, mä olin aina keulamies. - En mä tiedä miten ne flaidikset alko …ne vaan jotenki lähti liikenteeseen, ja näitä matseja oli paljonki. Se piti kattoo, missä mennään ja kuka on mikä. * * * - Mä johdin vitun kovaa jengii ja, kuule hei, mä olin vitunkova jätkä itsekin, vaikka sen nyt tässä sanonkin näin, sä uskot?. - Mut ei me flaidattu koko aikaa … välil otettiin huikkaa, joskus aika useestikin, knyllattii gimmoja ja ajettii prätkällä, mul oli kolme ja puolikas Jawa. - Nyt mä oon nyt viiskasi ja mulla on perhe ja mä oon tehny mun lapset ja mun gimmat tietää et faija on kova, kova jos tarvitaan. Kyl ne tshennaa ... olenhan mä kertonu niille kaiken, tai ainakin melkeen. - Mut en mä aina niin … kova … oon mä pehmoki, kyl mun gimmat tietää, ne tietää senkin. - Mut kuule hei, toimittaja. Mulla olis täs viel yks tärkee jobi tänä iltana, ju nou. - Ja eiks tää homma oo niinku kondikses, ool rait. Vie muijalles terveisii … DOKAAMISEST MENNY HOHTO (10/2001 *27) Bärtsi oli viel siihe aikaan ku mä luudasin tsalina sen kartsoil, sellane mesta mis budjas duunarifamiljee ja köyhempää sakkii. Ja brenkkuu kyl divattii, mut ei tää mikää dokulähiö ollu, ei sillo jengi ollu kännis joka helvetin päivä. Perheen päät, rasvanahkaset duunarit tuli viidenmais himaan ja muijat oli pannu siihen mennes pöperöt valmiiks pöytää. Naisetha staijas useimmite päivät kotona, tshiigas vähä skidien perää ja piti kämpän putsina. Jotkut väsäs jotai ompeluhommii husovarnal tai vastavaa pikkuduunii ja osa paino puoltapäivää vaik jossai buidus, niinku mun mutsi siin Sagiksen sekrus. * * * Joo, mut dokaamisest. Ruuan kans vedettii piimää tai milkkii snadist tonkast, ja just sitä mis oli enite rasvaa. Nykystä kevytmaitoo sanottii sillo kurriks, enkä mul oo hajuukaa mihi sitä käytettii… Jotku äijät joi pöytäkaljaa. Mut mitää vinkkuu ei ketää lipittäny, paitsi mitä nyt muijat jonku snadin flindan liköörii, mut senki sit jouluna tai jussina. Ja harvoin iltasinkaa lähettii mihkää ulos ryyppää. Joskus käytii leffas tshiigamas vaimon kans "bougii", sitä hamppari-bougarttii tai sit otettii omat ja naapurin kundit messsii ja mentii ”miesporukal” mulkkaa eerol-flynnii robinhuudina tai jotai vastaavaa; pari kertaa kaudes katottii jotai klubin tai hopsin matsii Bolliksel tai Stadikalla, ja siin ne sit melkee oliki. Aamul seittemältä ku piti olla freesis kondikses tehtaan portil tai rantsus ku nimee huudettii listalt botskiin, ei auttanu olla pahas darras, ainakaa usein. Raflois ei turhii sillo hengailtu, sehä oliki yhen luokan pelleilyy koko kapakkameininki: sprigin takki piti olla päällä et kherberos edes päästi sut sisää, niin ja sit kraga ihan hikisämmäs räkäläski. Usein kyl joku rätti tai joskus vyöki passas … kragan sait kyl londattuu pokelta, muutamal huggel. Ja sit sun piti skruudaa, ainaki jotai snadii et sait dokaa: yhel smörgaril sait kaks bissee - näist bredunriekaleistha on tuhat stoorii, niit ku kuskattii pöydän päähän läjäpäin. Ja handelis oli sama peli. Sulla piti olla oma tsetti mis oli foto ja silläki sä sait vaan yhest mestast ja joskus et sieltkää. Puotipuksut oli kato leveitä ku euroopanomistajat kune pääs snadisti pompottaa jengii. Jotkut niistä stikkas ihan huvikseenki vaan, et ”nyt ei taida tulla lestii, huomenna uudestaa”. Joskus nuoremmat kundit jäi venaa myyjii ku ne pääs duunist … * * * Mut viikonloput oliki sit toista. Ku äijien duunit sluuttas lauantaina puoliltpäivin, ne koukkas handelin kautta tai painu kulmille jonku pimeen lestin blisaajan himaan. Sil oli veduskoben botnes, klitsun peräl tai vindes flindajemma, mist se blisas lestejä, ja vähintää tuplahintaan. Tai sit dallattii toho rantsuu, jos siihe oli landannu vaik joku polskien hiilibotski, skönemanneiltha sai tshöbaa brenkkuu ja viel asevelihintaan, vaik spittaa, stydii varsovanlauluu. Mut pimeen hakemisen kans piti olla skarppina, ettei sulle tehty oharii ja vedetty turpaan ... ois ollu turhaa lähtee paskalakeille valittaa, heh. Rybarit piti aina ottaa, puolin ja toisin. Lisämomenttina oli viel slurkit, ku kyttäs pusikois ja jaagas trokareit. Himas sit divattii puolikas sitä jalista, pöytistä tai kossuu ku oli slumpattu, ja sit bastuun ja vihta messiin. Saunas otettii löylyy, kaveerattii tuttujen ja tuntemattomien kans ja käyttin läpi taas kerran Kollaat, Syvärit ja Raatteen tiet … ja dokattiin, joskus enemmänki. Ja jos illemmal viel lähettii perheen kans jonneki kyläilee, oli flinda tai pari aina fikkas messis. No, tottakai sillo oli muitaki tapoi, toiset dokas enemmä, toiset taas oli raivoraittiita. Mut näin oli meidän pitsgulpäi. Ja eriksee oli sit tietenki se dokujengi ku kisko kaikkee kolinasta ja pakkasnesteestä alkaen. * * * Joo, mut toista se on nyt. Safkan kans pitää olla bishee tai vinkkuu, raflois notkutaa harva se päivä ja ilta, ja usein välttää fargut ja T-paita. Ku meet handelin dörtsist sisää, nii myyjä ampasee sun kimppuus ja froogaa kättelys, et mitä sais niinku olla! Brenkkuu saa nyt nii iisisti, et dokaamisest on menny koko hohto …uskotsä? MEIDÄN FAMILJEN JOULU (1/2002 *28) Meidän familjen joulu alko 50-luvul siit ku aattona klogu tuli kakstoista, ja faija öpnas kossuflindan, veti pari pitkää siivuu ja sano, et: ”johan teki gutaa, se on joulu nyt”. Ja tärkeetähä tos ei ollu toi brenkku, vaan et faija oli himas ja mun kanssa. Ku mä olin aamul noussu pedistä, kämpäs oli jo leijunu joulukinkun stydi döfis, se oli ollu kypsymäs uunis koko yön. Aamul skruudattii kimpas riisiburarii, mutsi ja faija ja faijan faija ku budjas meidän kanssa, ne duunas siihen keskelle smöresilmän, mut mä panin paljo sokruu, kanelii ja kaadoin milkkii nii, ettei burarii näkyny. Iltapäiväl mutsin mutsi, Elsa-mummo, tuli meille ja sil oli messis aina pari kassillista joulusafkaa, ku se oli ite väsänny, jotai porkkana-, botlari- ja lanttulaatikoita, sillisalaattii, niin ja bulkkii ja ruskeita pipareita, tietenki. Ku hameväki alko sit panee himaa joulukondikseen, me faijan kanssa lähettiin tsögaan kuusta. Hagiksen toril oli jengii oli ku pipoo ja parhaat kuuset oli jo blisattu, mut siin oli se hyvä bointsi, et hinnatki oli hintsusti trillannu. Aina me sielt joku ihan passeli kuusi hitattiin … ja tsöbattiin, joskus kyl karseen tinkimisen jälkee. Ku tultii himaan, mummo jakso aina jo dörtsillä päivitellä mulle, et: ”oottepas te miehet löytäny tuuheen kuusen, sinäkös Erkki tän valihtit?” … Joskus faija tokkas kuuseen nartsal viel pari oksaa lisää jos se oli sellane muotopuoli. Sit alko koristelu. Latvaan duunattii, tai oli oikeesti kyl faijan bravuuri, joku suippo piikki, ei koskaan tähtee, sit muutama värikäs boltsi, sädestidejä ja aina ”oikeet” kynttilät. Ja ku oksille stikattii pumpulii, nii aina saatii jossain vaihees aattoo snadi eldis, kerran pari. Viidenmaissa oli sit kinkun ja muun pöperön aika: mua joululahjojen venaamine jännitti joskus niin, ettei sapuskat aina oikeen maittanu. Mä olin stikannu postiin aina hyvis ajoin joulupukille brevun ja toivonu joulust toiseen eniten märklinin sähköjunarataa. Ja monesti mä sit melkeen vaan kattelin ku muut söi. Faija kisko einestä tuulensuojaan kiivaiten, se oli kai joku juttu ku krigujen aikaan oli ollu pulaa kaikest ja skruudimine oli paljo silt lanttu-linjalta. Pukki tuli aina mutsin broidin luo, ne budjas ihan naapurikorttelis. Enon väki oli snadisti niinku ”fiinimpää” sakkii, siel oli glögii, torttuu ja ”makeisia”. Vanha gubbe, enon appiukko, skulas aina figelii ja pabruenkelit flygas ympäri bulii kämppää. Paras hetki oli tietenki ku pukki oli saanu höpinänsä höpistyy ja me serkukset alettii ”auttaa” sitä ja deelaa lahjat. Kovat pagut oli aina tietenki kliffempii, mut pehmeet piti silti noteeraa aina bulimmin: ne tuli mummoilta ja niiden kans täyty aina hintsusti filmaa: ”joo ihan kivat sukat joo, tällasii kintait mä oonki aina halunnu ...” Kun oltii lahjat öpnattu, alettiinki tehdä sit aika pian lähtöö; isäntäväki ku meni aikasi koisii ku niil oli aamul joulutsyrkka ... ihme virityksii. Ku me tultii enolta sit illal himaan, mutsi ja faija roudas sapuskat takas pöytään ja mässyttely jatku, jouluyönä sai nokkii, niinku faija sano, vaikka koko yön. Mullaki oli jouluyö sellane yö, ku ei ois tarttenu mennä goisiin ollenkaan, mut en mä ollu jaksanu koskaan valvoo kovinkaan kauaa. Joulupäivänä sit präijättii uusil leluil ja käytiin pitsgun kundien luona tshiigaamas mitä ne oli saanu. * * * Enkelit sun muut siivekkäät ei meil himas paljo jouluna juhlinu, mut sit leikkiskoilesta alko seimi- ja muu pakkohössötys, silt ei päässy haneen. Munki lempistyge oli sillo ”Heinillä härkien kaukalon …” ja niinku Stadin piispa stikkas tos viime syksynä, se Eero Joku - muuten mun entine ussamaikka - et usein joku virsi, ku on skidinä kuullu, jää pyörii boltsii. Ja siit tulee haikeet fiilarit, ku sen myöhemmin kuulee. Munki pakko myöntää, et toi pakkosyötetty ”Heinillä…” lykkää kyl tipan linssiin. Mä oon joskus funtsinu, et joulupukis ja jumalas on jotain yhteistä. Niiden systeemit ylittää ymmärryksen ja kummanki puoleen vendataan, ku tarvitaa jotai, jne. Mä päätin siks skrivaa pukille kirjeen, muutaman vuoden tauon jälkee, ja eiks pukki tätäki aviisii lesaa. Kuules, Pukki. Ku sä et draisannu mulle koskaan sähköstogee, vaik mä sitä niin helvetisti halusin - mä oon snadisti pettyny suhu. Mut stidillä silmään niit ku vanhoi kaivelee, et unohda se. Mulla nyt on vähä kaikkee mitä tällane gubbe tarttee. Mut ku sä oot noita mahtimiehii, nii sä voisit hoitaa yhen jutun kondiksee. Mun toive ois, niinku yhdes gamlas shungiski sanotaan, et: ”Mä toivon … rauhaa päälle maan.” SNADI KUNDI, BULIT PLÄÄGÄT ... (2/2002 *29) Ku joulust sit päästii, edes oli aina kaks juttuu: kämppä piti steedaa kondiksee ja sit täyty ottaa skniidu linja vähä kaikkeen. Vaik pankit ei sillo viel deelannu skriittaa et vois slumppaa joululahjoi, silti kaikki oli eläny joulun aina jotenki leveemmin ku ois ollu varaa. Eli monta kertaa viel piti skruudaa joulusafkaa, aina oli jääny kinkkuu ja lanttu- ja muit laatikoit skobeen. Ja himan steedaus meinas sitä, et multsil oli taas duunii. Pölyy, snadii roskaa ja kuusenneulasta oli kaikki mestat täynnä. Sit opli viel joulukrääsä ja muu tilbehööri ku piti duunaa kenkälodjuihi ja draisaa sit vindeen. * * * Joskus enne loppiaista nakattii sit kuusi roskiin. Meil oli sellane tapa, et avattii fönsteri, tshiigattii et ketää ei ollu alla ja sit stikattii kuusi pitsgulle, ja sinne tuliki niitä aikamoine läjä. Niist meidän tsalien oli helppo valkkaa parhaat ku tshögattii hyvii fekta-aineksii. Bärtsin kundeist oli sillo varmaan joka toinen Zorro tai Robin Hood, sellasen viikon-parin verran. Ja mutsit ja mummot jakso mäkättää, et: ”Kato nyt sitte, ettet sohi kenenkää silmii puhki” ja: ”Älä tuu sit valittaa jos sua sattuu, mä oon ainaki varottanu”. Mut fektat meni aikanaan poikki ja se homma kuivu sit siihe, mut snögee riitti. * * * ”Ennen talvet oli talvii, ja snögeeki oli aina ihan kunnolla”, niinku (me!) gamlat aina bamlataan. Joka päivä oli josjonkinlaist lumisotaa, jostain aina sai lumiboltsin knuburaasa. Ja mitä se teki enemmän klesaa ja mitä kovemmin parkas, sitä makeemmat räkänaurut kuulu jostai. Meidän pitsgun dorgin skidi, enny viiti edes Tepon etunimee täs nyt sanoo. Nii se kekkas duunaa stebarin snögeboltsin sisää. Ku sellasen sai vaik lärviisä, nii bludet lens tai jos se osu fönariin, nii sehän meni siit läpi. Kerran me dallattii Jukkiksen kans Karhikseen, mut siel meille kävi snadisti fitti juttu: me jouduttii orjiks - joo, joo. Sellane meit bulimpi kundi pani meidät byggaa sille snögelinnaa siihen biblun taa, ja sitä me duunattii jotai pari timmee. Sit Jukkis keksi alkaa vääntää sille häiskälle stoorii, et sen pitäs olla ihan koht himas tai sen faija, entine Jyryn knekkaaja, lähtis tshögaa sitä. No eihä Kekkosen Levu mikää knekkaaja ollu, se skulas futista 50-luvul, olikse hopsis ja sit lanslaagiski. Mut kundi usko, ja päästi meidät menee ja me luudattii himaa. Mut matkal tehtii diili et täst kantrata mutsille eikä faijalle nyt eikä ikinä. No siit on yli nelkyt vuotta, eiks rikoksetki vanhene jossai ajas? * * * Talvisin piti vetää kledjui päälle nii helvetisti, tosi kerrospukemista. Parit kalsarit, alimmaiset oli ohkaset vaaleet, välihousut taas paksut, jotai faijan vanhoi flanellihousui. Ja lapaset, tumput, oli aina handuis talvel tai ainaski hakaneuloil kii rotsin hihas. Mut lapasis oli aina sormenpäis holet: mä en tajuu! Skruudattiiks me niit nälissää vai miten ne oli aina puhki? ”Snadi kundi, bulit pläägät, buli kundi snadit pläägät”-hokema meinas sitä, etku skloddille slumpattii tsengat, varsinki talvipläägät, ne oli kolme-neljä numbaa liian bulit, ”kasvuvaraa” niinku sanottii, ja usein mutsi viel leikkas sanomalehtipabruu kaksien pohjalliste alle. Tshengat oli yleensä monot, ja niil voi skimbaa kans, paitsi jos oli ihan loskakeli. Ja monoi rasvattii, plankattii ja ”käytettii” skutsaril, niiden ku piti kestää monta talvee. Mut vikana talvena ne aina puristi jo varpait. Ja ku byysat meni polvist paskaks, niinku ne aina meni, mutsi ompeli siihen paikan. Onks ketää nähny nykysin Stadis jotai, kel ois oikeet polvipaikat? Ja bollaan piti vetää pipo tai ku oli galsa ja blosas sköneltpäi, sillo sellanen tekonahkakarvis. Kun lähti himast ulos, niin mutsi tshekkas aina et läpät on alhaal ja snöret kii leuan alla. Mut heti ku sain dörtsin kii, tempasin solmut auki, kaveritha ois skriinannu magasa gisaks jos ne ois hitannu mut läpät alhaal... ANNA MALKKA KOUHILLE (3/2002 *30) Pitsgul oli kaks Handee, Snadi-Hande ja Hande. Snadi-Hande ei päässy koskaa präijää meidän muiden kans, sen täyty tshittaa kaiket päivät himas. Se asu mummosa kans sellases bulis lukaalis ja siel ne kai leikki kaksistaa inkkarii ja skoobarii, tartsanii, robinhoodii - no se mummo oliki kyl snadisti sen nottinhamin plöden sheriffin näköne. Mut Snadi-Handest tul bulina ihan kunnon stara: se alko bluggaa lakii ja pian se oliki tuomari. Sit se pani viel pystyyn rokkibändin ja alko shungaa sellasii stygei ku ”Oi, mutsi, mutsi” ja ”Tonnin stiflat”, niit soitettu joskus ihan radioski. No joo, se Snadi-Handest, tai nii: oikeestiha se oli paljo bulimpi ku Hande, mut siks sitä kai sanottiinki Snadiks … jotai jygee kai? * * * Pelkkä Hande sai olla kyl pitsgul, ja kyl siitäki tuli bulina ihan kunnon stara. Kerran me tshitattii Handen kans kaksistaa A-raban ylimmäl partsil nii´et klabbit roikku ilmas ja funtshattii, et mist saatas fyrkkaa ku oltii taas iha p.a. Sillo pankit ei viel tyrkyttäny ”kulutus-skriittaa”, ainakaan niin innokkasti ku sit myöhemmi, niin ja ei ainakaa alle skole-ikäsille, niinku just mulle ja Handelle. Sit Hande stikkas hyvän idiksen: ”Pelkele, täs on koht mentävä keljuulle”! ”Joo”, mä sanoin, ”sinnehän me mennäänki, me aletaanki kerjää, hyvä Hande!”. Aikusilha on aina fyrkkaa, sikshä ne just käyki duunis ja koko meidän haussi on täynnä aikusii, skramlataan fyrkat veks, me kaveerattiin. * * * Mä kävin tshögaamas meilt himasta faijan mustan iidenin, sellasen stailin borsan, ja sit lähettii rundaa talon raboja. Mä soitin ovikelloo ja ku dörtsi aukes, Hande otti myrtsin ilmeen lärviii ja alko heittää läppää, ilman ärrää: ”Anna malkka kouhille”, ja tokkas iidenin aikusen magaan kii. Me oltiin jo saatu monta huggee, ku jostai tuli mun faija, boltsi punasena. Se anto mulle paril luunappii ja alko draisaa mua himaanpäi ja käski Handenki tulla messii. Faija piti meille tiukan jeremiaadin, et meidän familjet ei oo mitää kerjureit, me ollaan kunnon duunareita ja helvetin ylpeit siitä, ja sai olla ”laitimmainen kerta”, ku me mentäs tekee mitää tällasta, ”saa hävetä silmät päästään”, lopetti faija. Sit se tempas mustan iidenisä mun handuist, pyyhki sen putsiks ja pani takas ylähyllylle lodjuun. ”Ja annat mun kledjuje olla rauhas, tuliks selväks?” ”Joo”, mä sanoin, mut funtsin jo, et kumpikoha oli bulimpi moka, se kerjuujuttu vai se ku mä menin londaan sen iidenii? * * * Jos nyt lähettäs Handen kans kerjuulle, pitäs kehittää markan tilalle uus sana, mitähä toi euro olis slangiks? Enkuksha euro sanotaan kai jotenki ”juurou”, slangiks euro vois olla vaik ”jurde”, yks ”jurde” ois sata ”cendee” tai ”cenduu”. No joo. Ai niin, viel tost Handen ärräviast - ei se sitä sillo paljo noteerannu, toisin ku se lätkäpelaaja Jari Kurri. Se ei kuulemma kans osannu sanoo ärrää ja se sai skidinä kärsii siit. VOIS RELAA KYBÄL (4/2002 *31) Tshiigaan fönarist ku jengi painaa kartsal niska köyrys ja bresa korvil ku snögee tulee ja on helvetinmoine blosis. Faarti hidastuu vaan jos pitää tshögaa povarist tai veskast känny, ja sit taas mennään ja höpistään jotain, et: ”Missä sä oot”, ”Voitsä puhuu”, ”Hei, mä oon täs ja täs”. Ja ollaan koko ajan ”tavoitettavissa”. Ja mä oon hiffannu, et ihan alle skoile-ikäsil skloddeilki on jo kännyt et mutsi ja faija tshennaa mispäi niide jälkikasvu hengaa. * * * Sillo snadina ku mollikka oikeen porotti, mitä se kesäsin teki melkee joka päivä, me tsitattiin kundien kans pitsgul, jos ei oltu viititty lähtee Mustiksee tshimmaa tai mäelle skulaa futista. Jotkut kundit duunas pitsgun asfaltist, ku suulis oli tehny siit ihan slödee, snadei boltsei ja stikkas ne munnariin, se oli ku purkkaa … joo, sillo monest jutust oli viel pulaa. Mä painelin handul jälkii siihe asfalttii tai joskus skrabasin bulil spigul nimmareit ja päivämäärän perään. Landelha ne duunas skeglul puihin sydämenkuvii ja sillee, mitä mä oon joskus hiffannu gamloist leffoist. Pitsgul oli buli pyykkitupa mis muijat tvettas koko familjen kledjut sun muut tyygit, ku eihä kellää mitää pesukonetta himas ollu, ainakaan meidän kulmil Bärtsillä. Ja tosiaan ne oli muijii ku tvettas, äijil oli varmaan jotain tärkeempää hommaa, just sillo. Ku kledjut tuli putsiks, muijat roudas ne pitsgun snöreille kuivuun. Mä muistan vieläki han hyvin ku valkoset lakanat lepatti snadis blosikses ja pyykkituvan saippuan ja slöden asfaltin döfis sekottu toisiinsa. Ja ku mutsi huus fönarist syömään, joskus kuultii ja joskus ei, aina ei oltu ”tavoitettavissa”, varsinkaan jos oli joku nasta juttu pahasti kesken. Elämä oli sillo kivaa ja gutaa. * * * No, tuliha sitä vodaaki ennen, joskus. Sillo mentii meille tai Jukkisen himaa präijää ja joskus kekattii ihan jotai nyyaa ja kliffaa, niinku toi langaton puhelinki, en kai mä oo skrivannu siit aikasemmi? Mä en saa boltsiini kumpi sen hiffas ekana, mut juttu on kumminki tää, et ku me budjattii siin Hämiksel samas rabas päällekkäi, mä tokas ja Jukkis neljännes, niin me snaijattii et mehän voitas käyttää lämpöpattereit puhelimina. Ku hakkas vasaral batskuu kerran, se tais meinaa jotain, et: ”moi”, kaks kertaa: ”lähetsä ulos”, kolme kertaa: ”sori, nyt en pääse”, ja tota rataa. Jonku pari päivää tää meidän keksintö skulas, mut sitte siihe tuli breikki, tai oikeestaan koko homma pantiin poikki kokonaan. Ne muut familjet siin samas linjas alko keuhkoon, ne tais kyl olla vaan kateellisii kun ne ei ollu honannu tota mun ja Jukkiksen systeemii. Ja varsinki se kolmannen kerroksen äijä, se ku budjas siin meidän välis, tuli boltsi punasena valittaa muka jostain ”helvetinmoisesta kolinasta” mun mutsille ja faijalle. * * * Mä kyl snadisti skagaan, et sä funtshit nyt et muuten hyvä juttu, mut yhdes kohdas kundien systeemi ei pärjää nykysille kännyköille: sit ei voi draisaa messis! Mut joo, siinähä se meidän pointti just oliki, ei se mikää moka ollu. Eiks ois kliffempaa vaan tshittaa pitsgul, läträä asfaltil ja vaan löhöö ku puhtaan pyykin döfis leijulis ilmas? Ei tarttis olla koko ajan skarppina ton kännykän kans, ei tarttis olla koko ajan ”tavoitettavissa”, vois ”relaa ihan kybäl”. Funtshaa sitä! SPORAOPAS HAGIKSES 1/2 (5/2002 *32) Jos Stadil ois sporis oppait ku bamlais slangii, nii menisköhä se jotenki näi? ”… Nyt me paahdetaa täst Arenan vierest Hagiksen tortsille ja mä stiggaan teillle snadisti legendaa täst pleisistä. Ku vendaatte knubuu, nii te kyyläätte täs Siltistä, ”Duunareitte Espaa”. Siin stondaa finanssilafkojen ”Uho ja tuho”. On entistä Postipankkii ja Leoniaa, on Pyppii, Syppii ja Meritaa ja sit viel on HTS:ää ja STS:ää, ja mitä niitä olikaa. Ja tos rundis haussis oli ”Tosi On” -Koppi, joka pantii konkkaan ysiviis. Nyt siin Alko deelaa brenkkuu: ettei vaa menis senki bisnekset perseellee, ku bryssat duunaa monopolien klabbeihi tremoloo ja koht voi slumppaa kossut ja vissyt vaik milkkiksest.” ”Täst tonne sillallepäi Mäkkärin jälkee kulmast höögerii näkyy graniittilinna, Bygga. Ku kapina kaheksantoist-vuonna alko, se oli punasten päämesta ja sen tornii hilattii punane lyhty merkiks, et nyt otetaa komento duunareille. Kävi kuiteski niinku kävi. Ku marski ja teutonit sit ridas Stadiin, ne ei duunannu ”mitä kevät kirsikkapuulle”. Ne oli skotannu Byggan tornin paskaks ja samal koko haussi oli alkanu eldaa… Sit viiskytkaks-vuonna mun mutsil ja faijal oli siel avisbailut ja olinha mäkin messis - mutsin magas tai sielpäi. Ku oli yleislakko 56, bossit stikkas legendaa silt partsilta ja toi koko puisto oli jengii täynnä. Nyt Bygga on joku Paasitorni Congres Center ja siel mä eka kertaa klappasin handut klesaks demarin takii - Bärtsin friidust tuli kato sillo pressa. Et ihan sika-tärkee mesta, eiks-je?” * * * ”Tost takaa menee Hämis, ja sinne ku se slyyttaa Gammelii, grundattii Stadi öbaut 450 vuotta sitte. Toi eka haussi vensteris on Arena. Se oli raja, mihi Tölikän kundit ennen hirvas dallaa ennenku niil meni slödet bökii. No joo, tiettekste muuten, et ennen kaikki blaadas Hagikses feisi bleekuna, mut sitte joku hiffas draisaa Klubin röökimainoksen veks ton Arenan katsilt, ja hela jengi stumppas sistan kerran - totta vai taruu? Ja Arenan teatteris, entises Luteensuus vai mikä se oli, kehäraakit vetää nyt jotai hupijuttui. Mä tsittasin siel kerran: mä olin ainoo ku ei ”huastanu savvoo”, ainoo ku ei skriinannu kertaakaa, ja ainoo ku ei tsiigannu ku ekaan erätaukoon. Eli et se on aika suosittu mesta.” * * * ”Sit toi punatiiline jugendi on Hagiksen halli, se bygattii just ennen ekaa bulii kriguu. Ekas kerrokses ne blisaa safkaa: flesuu, fisuu, freesii brödee ja melkeen mitä vaa. Tokas on sit kaikkee tilbehöörii, se divariki - Pokstaavi. Ja on siel yks siisti snadi kuppila. Meinaan, et siel on yks sellane siisti blondi ku blisaa siin luukul. Sen baislarit on tosi tosi muhkeet ja ne smaakaa gutalle, ja ku vedät niit munnariin, ah - oon kato aina ollu perso lämpimälle bulkille … mut joskus tsyfe on stondannu siin masiinas snadisti liian pitkään, niinku mäki siin tiskil. Mitä? Et bonjaa mitä ”baislarit” on?! No ne on leivoksii … ainaski.” * * * ”Tortsin ja hintsun skuugen takaa sä voit hittaa haussit ku sanottii enne Chicagoks, vaikkei se ollu sama platsi ku Stadin Arska meinas “shingraa botusta ja tsöraa pommilla Chicagoon”. Puistos hengailee mediast tuttu dogujengi, fotarit kneppaa niist aina kuvii ku ne on aina mestoil. Joku on klabbit oikosenaa, jollai on skeglu magas tai joku ainaski heittää laattaa jonku mummelin dogin niskaa. Usein slurkit kaapii ne iltasin piiskaan ja roudaa kyttikselle. Sit ne on taas aamul snyygejä ja freesis kondikses ku ne dallaa handelin kautta takas puistoon tsittaa ja bamlaa. (Jatkuu) SPORAOPAS HAGIKSES 2/2 (6/2002 *34) Jos Stadil ois sporis oppait ku bamlais slangii, nii menisköhä se jotenki näi? ”… Hagiksen tortsil duunattii ennen kaikenlaist pimeet handelii, joo ennenki. Arkena sä voit nykysin slumppaa himaan vaik kaikkee saggaa, rottinkituolii tai divaa borkat ja gnutasta vaik hodarin tai lihiksen. Ja jos käy tosi rankka blosis, tai stikkaa sairaasti vodaa tai snögee, sä voit ryysii telttaa ni ei tuu heti frysis. Ku tortsi pannaa sit bosee, paukkaa tänne vakkarijengii tshögaa skruudii ku o lempattu veks, mut vaa halvaks timmeks. Sit kato skujaa Stadin pesubilikat kehiin ja kaikki saa vodaa niskaa ku on hollilla.” * * * ”Ai kuka toi on ku goisaa? Se on yks Väiski, Lunkreenin Väiski, entine knekkaaja Agricolankujalta. Sil oli helvetinmoinen upperkuti. Se tais olla joskus Askinki tallis, sen ku sanottii enne ”Nekruks”. Sit kerran, tais olla joskus seitkytneljä, ku se sparras Taipaleen Jorkkaa, se otti lukuu pitkään kanveesis, ja sil alko handut tärisee. Emmä tiä tuliks sille joku parkkistauti tai sellane, mut ei siit enää bokraamaa ollu. Ja alko sit duunaa kuppii turhan tiuhaan … ” * * * ”No joo. Tortsi on ollu aina kans duunareitte mesta. Vuossadan alun ja viiskytluvun yleislakot ja miekkarit toi tänne snadisti säpinää. Ja monet vaput mäki oon lähteny täält dallaa punasten flagujen kans, mut en koskaa sinine skjorda päällä, jos tshennaat mist on kyse! Täs yks vappu täs tortsil piti puheen se Siimes, se hyvännäköne friidu, seku jol on se vaalee siilifleda. Einy tähä hätää tuu boltsii, mitä se bamlas … mut ihan asiaa, varmaan.” * * * ”Tuol rantsus staijaa se pysti, ku Moskova stikkas tänne. Siin on jengii nyrkit pystys: ”Me rauhan lujan luomme mi riidat karkottaa, perkele!” -stailiin. Ja toi buli haussi tos, ku katsil staijaa SAK, se on metalliliiton. Meidän familje sai kenkää himast, ku tota alettii byggaa joskus kuuskyt: ne kato blisas kaikki vuokrakämppäsä veks, eikä meil ollu fyrkkaa, eikä pankeistkaa sillo prolet saanu skriittaa - oli pakko sit flyttaa veks, joo.” * * * ”No sit näkyy Pitkäsilta, Longis, ku jotkut heittää. Se oli ennen raja herrojen ja duunareitten Stadin välis. Tai ennenki, joo. Mä muuten kuulin tos joku aikaa sitte, ku pari Norssin räkänokkaa keuhkos just täs skurus, et sillan takana on ”kaikki nii sika-prolee, et sielt kandee pysyy poissa”. Parempi onki, tsalit. Tiedättekste, et tos Pitkälsillal shungattii ekan kerran julkisesti se Maamme-laulu, eikä missää Kumpulas tai Majsulis… joo, ei sitä tshennaa kyl moni muukaan. Stuidut ku dallas sillo sinne Valkan taa geimeihi, ne stannas täs Longiksel ja veti - julkisesti ekan kerran - Maamme-laulun, et sillee. No joo, Hagis on klaarattu, nyt tää skuru lähtee menee.” * * * Spora lähtis sit skujaa kohti Pitkääsiltaa messis Stadin opas ku bamlais slangii ja pian sen vois hogaa vaan snadina pisteenä … ennenku kokonaan katois, ties minne. FAIJAN KLYYVARI TULI BULIKS (7/2002 *35) Faijan kans käytiin sillontällö tshiigaamas pikaluisteluskaboja Pragulla, eli Braahiksella. Sunnuntai-aamusin ku alettii tekee lähtöö himas, ni faija usein skulas Hugelille, et jos se tulis messii, se ku oli faijan ruodiskavereita ja hyvä frendi vielki. Ja kyl mäki tykkäsin siitä, se oli sellane reilu äijä, mut yks juttu siin Hugelis oli ekstraa, eli niinku mä oon kuulemma joskus sanonu, et ”kyl toi Huugo on ihan kiva äijä, mut miten sil on noin kauheen iso nenä”. Ja buliha se oli, varsinaine tuulenhalkasija! No, joo. Ku sitte lähettii skaboihi, mulla ja faijalla oli vähintään tuplasti kledjui niskas. Me dallattii aina Torkkelinmäen yli, ja jos kävi hiivari, nii ekan kerran alko galsa tulla jo siellä. Viel Lyylimummon talon ohi Flemarii alas ja sit oltiiki jo Braahiksen dörtsil, mis treffattii Hugeli. Faija slumppas meille slibarit ja ku usein tultii ihan hyvis-ajoin, päästii valkkaa passelit mestat jostain maaliviivan läheltä. * * * Mä paljoo niist skaboist jaksa muistaa, mut se on jääny boltsii, et faijan mielest oli tärkeetä, et TUL:n kundit hakkaa ”porvariliiton” kundit, niinku Järvisen Juhani aina finnas Salosen Topin mennen-tullen, jos se oli vaan kondiksessa. No eihän kukaan aina … Ku oltiin jotai puolen tuntii stondattu niil tralleilla, tshiigattu skaboja ja jos sattu galsa vederi ja viel blosiski, niin alko tulla aika frysis: pakkanen nipisteli korvanlehtii, nenää, varpait ja fingereit. Faija oli kyl funtshannu tänki jutun etukätee. Sil oli aina kossuflinda fikkas ja siitä ne otti snubeja aika tiuhaan Hugelin kans ja ku faijan lesti oli divattu, otti Hugeli lestin jostain palsasa sisältä, ja sit ne skriinas keskenään: ”Eiköhä otettas taas, toiselleki klabbille”. No, kyl ne pisti mulle vähän välii fyrkkaa handuun, et mä sain hakee kiskalta lämmintä mehuu ja hillomunkkii. Tunnin-puolentoist päästä alko vanhemmatki jo hinkkaa korvii ja poskii lämpimiks ja monet alko hyppii niil tralleilla, nykysin sitä kai sanottas pogoiluks, heh. Piti vaan olla skarppina, ettei ottanu ketoo, ne trallit ku oli tietenki iha jäässä. * * * Mut kerran faija sit kaatu ja aika hurjannäkösesti, se putos melkeen naamalleen ja silt alko tulee nesast karseesti bludee. Me lähettiin heti painaan himaan ja ku päästii sit perille, mua alko hintsusti naurattaa ku faijan klyyvari oli ihan punane ja se oli paisunu yhtä buliks ku Hugelilla. Mutsi ku alko heti nalku Sit mutsi alko skriinaa ja sano jotai, et " ... turpookoha tost joku muukin," mut emmä tajunnu siit mitään. * * * Ku tavallisesti lähettii skaboista, tultii aina Hesarii pitkin Kurviin ja siit parin-kolmen korttelin verran Hämistä alas Hagikseenpäin, mehä budjattii sillo siin Canjonin talos. Mut aika usein siinä Tenhon paikkeilla faija sano, et ”tästhä sä osaatki siipasta yksin himaan, mä meen ton Hugelin kans ottaa viel parit tohon Tenhoon”. No, osasinha mä, mut siit Kurvin raflan ohi mä en skidinä hirvannu dallaa, mä käännyin aina Pengikselle ja luudasin koko matkan himaan. Ku tulin sit yksin, mutsi sano aina jotain et: ”ai, ne meni sitten taas Hugelin kans …” Joskus ne tuli siinä puolenyön korvilla meille ja ne oli aika stidissä. Hugeli tuli selittää mulle, et ne oli mun faijan kans intissä Riihimäellä samas ryhmäs ja ne ku treffas nykyään niin harvoin ja niil oli paljo asioita. jne. BR> Ja sen se kerto mulle useesti, et mul on hieno mutsi, upee ja ehdottoman hyvä mutsi. Sit faija pani ”valot pyörryksiin”, ja ne meni Hugelin kans viel tshögeen kaveeraan … me alettiin mutsin kans goisaan. * * * Ainii. Monta vuotta myöhemmin mä blukkasin jostain et klyyvarin ja peniksen koolla on joku yhteys, ... et se siitä turpoomisesta. ... MÄ SAIN PYKÄLÄN ... (8/2002 *36) Se oli jotai 59 tai niillämain ku mentii mutsin kans ekan kerran botskil Hagiksest Lammiksee. Ku me budjattii Sagiksel siin Kanuunan hausis, siit oli iha passeli matka dallaa rantsuu mist ne botskit lähti, ne oli muuten ihan samaa stailii ku nää nykysetki, ettei ne vaa oiski samoi ... se otti jonkun varttitunnin, kuse kippo tsöras Hagiksest Lammiksee. * * * Lammikses oli sillo pyhänä Koiton kesäkisat, joku sellane raittius- ja sporttijengi ja ku mutsi skulas siinä lendistä, se oli luvannu mennä blisaa sinne tsyfee, mehuu ja bulkkii. Suulis skriinas kliffasti ja mä hengailin siel vähä joka mestas ja tsiigailin iha leedinä kaikkee, ku sit hogasin et joku äijä dallas ympäriisä ja hoilotti, et juoksuskabat alkaa ja ekana olis ”60 metrii alle kymmenen” -sarja kundeille. Mä meinasin lähtee menee siit hintsusti sivuu, ku kuulin et mun mutsi huus äijälle, et meidän Eki tulis messii. No mun oli sit snadisti pakko mennä luudaa. Emmä muista siit skabast paljoo mitää, sen vaan et se kundi ku finnas oli jotai 9, tokaks ku tuli oli 7 ja mä tulin kolkiks, mä olin sillo 6 tai 5 -vuotta. Vikaks jäi sellane ihan surkee skäfä tsali, mut se oliki vast jotai neljä ja se alko bitskaa ku knubuu ois skalpeerattu ku se jäi vikaks. Mut ku sit joku tokkas sille handuun punasen tikkarin, se lopetti heti. Alku-illast oli notski ja snadit seremoniat ku deelattii palkinnot. Mä sain komeen pokaalin ja mutsi on kertonu mulle myöhemmi, et mä olin luudannu suoraa sen sylii ja hihkunu lärvi ku ipnos-keksil, et ”äiti, äiti, mä sain pykälän…” * * * Okei, mä päätin et rupeisin sporttariks. Ku tuli talvi, Lammikses oli jotku loppiais-skimbaukset, mä lähin messiin. Latu rundas koko saaren, mut saariha ei oo mikää buli. Reitti piti skimbaa pariin kertaan ja staili oli perinteine, kukaan mitää ”luisteluu” sillo viel tsennannu. Me lähettii yht´aikaa, ja ku mulla sukset luisti ihan jees, mä painuin heti keulille. Kondis oli reilas vaik en ollu napannu mitää efedriinii enkä hemohessee tai muita tabui. Ku tultii sit loppusuoralle, joku jätkä änkes skimbaa ihan mun rinnalle ja sen kans lykittii iha tasatahtii. Jotai parikyt metrii ennen maalii mä funtsiin, et nyt mä tsingahdan täst ku aropupu, mut se homma kusi pahasti - mä otin ketoo. Se skaba oli sit siinä, mut stikkas ne mulle sentää hopeelusikan. Mutsi lohdutteli mua ja slumppas mulle mukin jotai lämmint mehuu ja hillomunkin. * * * Ku tuli seuraava talvi, mä oikeen treenasin muutaman kerran Laakson skutsis ennenku menin taas Lammiksen skaboihi. Mä kelasin, et nyt tää ois saletti juttu: mä klaaraisin sen skaban himaan. Mut toisin kävi. Sillo ei enää skulannu toi skimbaus niinku aikasemmi tai sit muut kaiffarit oli vaan stydimpää kamaa; kahden rundin matkal oli vaa yks, ku ei painunu mun ohi kierroksel. Siihe sluuttas mun sporttiura ... muutamaks vuodeks, ja mä päätin rupee penkkiurheilijaks. SIT KU RUUTU DÖFAA (9/2002 *37) Viiskytluvun lopus alko jengi Stadis draisaa näköradioit himaa, siis telkkareit. Sielt toosast ei ekaks näkyny kai ku Tallinnaa ja sit Tampereen tessii, mut oliha se makeeta ku oli melkee leffa himassa. Nii, jengi alko draisaa … muttei meidän jengi. Oli kato snadisti ahdasta ja liitte pulaa fyrkasta. Mä aloin vonkaa telkkarii, mut faija sano, et sit ku telkkariin tulee väri, döfis ja se smaakaa, kyl se sit slumppaa meille sen. Siit mulle sit kehitty uus ”kyläilykulttuuri”: meidän raban pari familjee sai kuulla lähes joka ilta et mä tulin kysyy: ”Pääseks mä kattoo teille telkkarii?” Sillo telkast tuli paljo kaikkee kliffaa juttuu ja niitä mä mulkkasin öögat stäränä melkee kaiket illat. Usein sit muu sakki painu goisaan ja joku sit stikkas makkarin dörtsilt, et ”ku lopetat tsiigaamise, paa telkkari kii, sammuta valot ja duunaa dörtsi bosee”. Mä olin sillo jotai kaheksan-yheksän. * * * Kuuskytluvun alus me flytattii ihan nyyaan kämppään. Siel oli karseesti tilaa, ei puhettakaa ahtaudest ja fyrkkaaki oli enemmän ku mutsi meni sillo kokopäiväduunii. Nyt oli aisboksii ja pesumasiinaa, oli galsaa klitsuu ja kuumaa bastuu, mut - sä varmaan jo arvaat, joo … ei ollu telkkarii, eikä tullu. Mä aloin vonkaa telkkarii, mut faija sano, et sun kundi kandee blukkaa buukeja, siin sulle on ”telkkaa tarpeeks”. Sit ku telkkariin tulee väri, döfis ja se smaakaa, kyl se sit slumppaa sen meille. Siit mulla sit jatku mun ”kyläilykulttuuri”: meidän raban pari familjee sai kuulla lähes joka ilta et mä tulin kysyy: ”Pääseks mä kattoo teille telkkarii?” Sillo telkast tuli paljo kaikkee kliffaa juttuu ja niitä mä mulkkasin öögat stäränä melkee kaiket illat. Usein sit muu sakki painu goisaan ja joku sit stikkas makkarin dörtsilt, et ”ku lopetat tsiigaamise, paa telkkari kii, sammuta valot ja duunaa dörtsi bosee”. Mä olin sillo jotai kakstoist-kolmetoist ja sillee. * * * No, kuuskyt-seitkytluvun vaihtees faija sit slumppas sen. Mut must oli tullu jo buli jätkä, olin skodannu friidun ja me flytattii omaan kämppään gamlaan taloon, Bärtsin Hämikselle …. Sillo jo pankit oli tyrkänny skriittaa handuu ku oltii dallattu pankin dörtsin ohi. Me ei slumpattu telkkaa, vaan alettii duunaa skloddei, se oli kliffempaa ... Kaheksakyt-luvun puolivälis meil oli kaks kundii ja ne alko sit vonkaa telkkarii Mut mä sanoin, et teidän kandee blukkaa buukeja, siin teille on ”telkkaa tarpeeks”. Sit ku telkkariin tulee väri, döfis ja se smaakaa, kylmä sit slumppaan meille sen. No, yheksäkyt-luvun alus mä sit slumppasin sen . Mut kundeist oli tullu jo bulii jätkii, ne oli skodannu friidut ja ne flyttas omiin kämppiin. Sillo telkast tuli paljo kaikkee kliffaa juttuu ja niitä mä mulkkasin öögat stäränä melkee kaiket illat. Usein sit muija painu goisaan ja stikkas makkarin dörtsilt, et ”ku lopetat, paa telkkari kii, sammuta valot ja tsekkaa, et dörtsi on boses”. Telkas oli värit, mut ei ollu döfistä eikä makuu. Mä olin sillo jotai nelkyt ja sillee.. * * * Yheksäkytluvun puolivälis mä slumppasin tietsikan ja telkan tsiigailu jäi. Nyt mä kruisailen netis ja skulaan shakkii, bamlaan chateis ja duunaan omaa saittii, ... ja skrivaan tällasii stoorei. Ja mulkkaan sit ruutuu öögat stäränä melkee kaiket yöt. Ku muija lähtee goisaa, se ei sano mitää, tsiigaa mua hetken ja panee vaan makkarin dörtsin hiljaa kii. Mä sammutan koneen ja haistan skriinii: ei se döfaa. FIKSUT DIGGAA RADIOO (10/2002 *38) ”Perkele!” Faija änkes tota sanaa vähä joka holeen, mut ei sentään niin alvariisa ku nykyjengi lykkää sitä viis-kirjaimist. Tää kuuluu siihen juttuun, ku tsitattii himas usein jännäämäs sekunttarin kans radiost Salpausselän tai Holmenkollenin hiihtoskaboja tai vaikka Ruotsi-Suomi -maaottelun juoksui. Faijal kärys rööki suupieles, sekkari vasemmas handus, flaijerikynä oikees ja pöydäl sen edes lehtiö ja kuppi fsyfee ... se kyl ehti jäähtyy aina ihan kalsaks tai ainaski haaleeks, ennenku faija hiffas dokaa sen. Eli me otettii kimpas klogul aikoja ja sit faija skrivas niit siniruudullisee blokkii; niit pabrui on muuten vielki yhes lodjus mutsin vintillä. Joo, mut skaban selostaja ei aina bonjannu, et se on helvetin tärkeetä aina sanoo skarpisti: "nyt", ku joku skimbaaja tai luudaaja pääsee maaliin. Ja ku selostaja mokas, me ei faijan kans saatu tarkkoi aikoja, ja sillo faija karjas: ”Perkele!” Nii, et aina ei jengil oo ollu telkkarii, ”näköradioo”. YLE alotti telkka-ohjelmien sendaamise joskus kai 1958. Mut melkee jokasel on aina ollu himas radio, ainaki nii kaua ku ihmine pystyy muistaan. Ja ennen ne oli kunnon putkiradioita, sellanen buli lodju ku staijas kniigahyllyn päällä, meil oli sakemannien väsäämä Telefunken. Kerran sit, se oli jotai 50-luvun loppuu, en ollu sillo viel skoiles ... nii mä hiffasin, et ne radion kanavanappulatha oli ihan ku pianon näppäimet ja mä aloin skulaa niillä, mut se juttu ei mahu mun kaaliin et mist mä sain sellasen idiksen, et aloin takoo niit koskettimii vasaral. Paskaksha ne meni ... ja selkäsauna tuli. Ku YLE sendas puol kuuden uutiset ja päivän peilin, sillo piti meidän skloddien olla ku kusi sukas joka familjes, faija ja mutsi ku halus lysnaa ne iha rauhas. Ja sama taas seittemältä, sillon tuli: ”Es-tee-teen uutisia”. Sit myöhäisuutiste jälkee radio pantiiki yleesä bosee ja kakarat pesulle-pisulle-pusulle-ja petiin; valot pyörryksiin ja unta boltsiin. Mut ei sillo viel mitää yöproggist radiost ois tullukaa. No mitä muuta me lysnattii, no kuunnelmii. Niitä tuli sunnuntaipäivisi ja maanantai-iltasi, niin ja keskiviikkosi oli joku jatkojännäri, Simon Temple tai vastaava. Kuunnelmat oli usein aika mukaansatempaavii, mut ei sitä sillo snaijannu, et boltsille jäi enemmän mahiksiii kehitellä ite sitä juttuu ku ei ollu kuvaa ... jokuha on stikannu et radios on paremmat fotot ku telkkaris. Yhteen aikaan puoleltapäivin tuli ”rinssieversti” Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja. Ja hupijutuist mä muistan Kankkkulan Kaivon mis oli Tippavaaran vanha isäntä pontikankeittopannujesa kans. Eikä boltsist ikinä katoo papukaija G. Pula-Aho, ku Leo Jokela bamlas tyyliin: ”Viittiks karju tsiigaa ihan snadisti mihin noi 50 numeron tsengas asetat, meinaan et mun pyrstösulat on nyt alimmaisina, tattista vaan” -tyyliin. Musa ei ollu sillo nii framilla niinku nykysin, mut usein kyl kuunneltii lauantain toivotut, ja varsinki ne viimeset biisit ku oli "kevyttä" musaa, joskus tuli Bill Haleyn "Rock around the Clock". Mut jos halus enemmän jotai rokkii, piti tsögaa lyhytaalloilta Radio Luxemburg. Hommaha sit entraantu kertaheitol ku popradio alko pyörii ja Kemppaisen Penan Poppamies. Ja musan jonkinlaine lopulline läpimurto oli sit Matti Paalosmaan joskus 70-luvul vetämä lista, olikse ”Kahdeksan kärjessä” - se oli pakko tsekkaa aina, vaik ”Iltatuulen viesti” staijas keulil kuukaustolkul. Viisasten kertsi oli kans niitä juttui, ku sai mut pysyy himas. Muutama jäyhä äijä mumis jotai ja siit piti repii humorii, heh. Joskus ku mä satuin tietää jonku jutun, en kyl pitäny mölyi magas vaan toitotin sitä kaikille lähinurkilla, stikkasin mä sinne muutaman omanki kysymyksen ku siit sai snadisti hintaa ja tuplaten, jos ne gubbet ei tsennannu. Sunnuntaisin kybältä väännetti viisarit etelään, ku tuli Eestin radion suomenkielinen proggis. Sielt sai froogaa kaikkee Estist, vaik et ”meneeks hyvin” ja ”onks siel kliffaa budjaa”. Ja kuulema Neuvosto-Eestis kaikki meni nii helvetin hyvin et paremmin ei vois mennäkään. Ja joka kerta ne skulas jonkun Georg Otsin platan, niinku ”Saarenmaan valssin”, ”Nauravan kulkurin” tai silt sellasen ku meni jotenki et: " ... jos tulet vaimoksi minulle, minulle komialle pojalle, vien sinut nukkumaan soitellen, herättelen aamulla laulellen". * * * Mut sitte tuliki telkkari ja radio jäi. Ihminen ku valkkaa yleensä sen helpomman jutun, ja telkkahan lykkää tuutista ulos paljo niin matalaotsasta kamaa et sen tajuu naapurin Erkkikin. Ja viel ku monet jutut on valmiiksnaurettu, ei tartte ite ees skriinaa ja ku taputuksetki tulee jo nauhalta, ni avot - jo passaa … Mut viime aikoina just noi fiksut junnut on hiffannu, et radiost tulee ihan styrkkaa juttuu ja et se onki paljo fiksumpi ku telkkari; jengii on alkanu muuten häippästä yleisemminki töllöttimen luota, vaik luvas on hela tiiden jos jonkinmoista uutta digi-vempainta ja muuta. ”Perkele!” Mä oon muuten hiffannu, et mitä enemmän mulle mittariin tulee ikää, sitä enemmän mä alan muistuttaa faijaa. Toi oli nimittäin mun Perkele! Mulle se ei tullu urheiluskabojen ajanotosta, vaan siitä et ku äskön väänsin radion päälle, alko sielt tulla mainoskeidaa ... ja sitä mä en diggaa hevon ... vertaa, ”perkele!” VAAR EE MIN FLIKKA (11/2002 *39) Ku krigut oli skragattu ja mutsi klaarannu Kaisiksen skolen jatkikset, se meni bamlaan Elannon pääkonttoriin, tohon Haapiksen nurkalle, et hittaisko sille ketään mitää duunii, sellast mis sais tehdä hommii ihmisten kans, eikä vaan plaraa pabrui kaiket päivät jossai hikises byroos, muisteli mutsi, ku tsitattii täs yks ilta kaksistee. No joku Holmberi, pikkudiriga, oli sit pestannu mutsin duuniin Krunikan Elantoo, ku mutsi budjas siellä, ja äijä oli viel skulannu sen budjun vastaavalle, ”rouva Mahlamäelle”, et nyt se sai hyvän friidun. Siihe aikaan Liisankadun ja Snellun kulmas staijas neljä Elantoo: lihis ylempänä, kemppari Liisankatuu hintsusti rantsuunpäi, ja milkkihandeli ja sekru oli ihan kulmas vastakkain. Mutsi pantii siihe sekruu, ja eka juttu ku sen piti tsennaa, oli se et puhelimee piti kaveeraa aina: ”Elanto, sekatavara viisi”. Krunas budjas sillo aika lailla ”svenskatalande bättre folkkii”. Enimmäksee ne oli sellast ikäloppuu frouvaa tai fröökkenii, ku dogit kisko perässään ku ne luudas kuseksiin ja skeidaan puistoihi. Mutsi oli oppinu bonjaa svenskii, ku se Stogikses slobojen pommareit paossa, ja ku se pääs duunii, se luudas viel iltasin blukkaamas svenskii Elannon iltaskoles. Yhel hurritantal oli aina tapana kailottaa heti, ku se oli dallannu kaupan dörtsist sisään, et: ”Vaar ee min flikka”, ja sit se venas niin kauan et mun mutsi tuli palvelee sitä... Siihen maailman aikaan myyjän piti olla höveli, valmis palvelee ja teitittelee kaikkii asiakkait; kenellekää menty stikkaan, et: ”moi, mitäs pantas!” tai et: ”tuliks sit muuta”. Nykysinhä moni funtsaa, et tollane palvelu on jotenki alentavaa pokkurointii, eikä se enää skulaa tällases tasa-arvon maas ku Finski on. Mä en kyl bonjaa sitä. Palvelu on must ihan kunnon duunii siinä ku mikä muuki, ja tokataanha siit sulle liksaa handuun, eikä mikään redi duuni kenenkään arvoo alenna, päinvastoin. Mut sitä, mitä mä en bonjaa, on toi sana ”itsepalvelu.” Sun tarttee duunaa kaikki ite, eli ketään ei tee hommaa sun puolestas, palvele sua! Koko ”itsepalvelu” on pahimmansorttista kusetusta tai vedätystä niinku nuori jengi nykysin stikkais. * * * Mutsi alotti vakiduunit joskus 1948-49, se oli sellane 17-kesäne snygi friidu. Kesäthä se oli jo pitkään ollu tsupparina, luudannu ympäri Stadii, niinku skideillä oli sillo tapana. Viel viiskytluvun alussa Härmäs elettii säännöstely-taloutta, jotain kamaa oli sen verran snadisti, et sen slumppaamiseen tarvittii tsetti. Sellast oli tsyfe, kortti-kahviii sai pagun 175 markal, mut jos halus divaa enemmänki, joutu pulittaan puolet lisää, se oli sit ”verokahvii”. Ja ku ulkomailt tuli ekat fibelit, ei ottanu ku muutaman minsan, ku koko putiikki oli täynnä jengii ja jono jatku kartsalle asti, ihan ku reaali-sosialismis - sana kato rundas nopeesti. Sama juttu oli banskujen kanssa. Lakupötköjä myytiin, mut ”tiskin alta”, ja vaan vakkari-asiakkaille. * * * Nykysin kaupanpitäjät ruikuttaa, et lafkast böllitään helkkaristi kamaa ja on kaikenmoista ”varas syö safkaas” -kampanjaa, kamerat rundaa katossa ja mones buidus stondaa joku savitakki-ässä dörtsillä ja smyygaa ööga stäränä, et ketää ei pistä mitää fikkaasa. Mut mun mielest vois kauppiaat tsiigaa täs kyl spegeliin. Enne oli selvä jako: myyjän ja asiakkaan välis oli tiski. Sä kerroit mitä sä haluut ja myyjä duunas pagun tiskille ja sano sit paljo sä joudut kärsii. Sä panit fyrkat tiskii ja pagu oli sun. Nyt sä rundaat ympäri lafkaa, lataat tsärrat täyteen kamaa, ehkä joskus fikkaanki, mut ei ne oo viel sun kamojas. Ja must törkeintä on se, et kassan vieres, ku joutuu usein stondaa pitkäänki skloddien kans, on just niiden handun tasolle pantu karkit sun muut sörlsselit. Sitä on ihan iisi snaijaa, et klenarit kauhoo namusii omaan fikkaan. * * * Syyskuus 52 mutsi jäi äitiyslomalle, se oli sillo yhteesä kaks kuukautta (!), eikä se menny sit enää Liisankadun Elantoon duunii, ei siks etse ois ollu mikää paha mesta, vaan siks et se halus olla mun kanssa. Kiva! Muuten, mä aloin tos funtsaan, et ku mutsi painu äitiyslomalle, nii kauankoha se hurritantta huhuili siel dörtsil ”min flikkaa”, ennenku älys lähtee menee? SKRUBUU, SEINÄÄ JA VIIVAA (12/2002 *40) Kanuunan raflan eli Canjonin tsögen dörtsin vieres oli se mesta. Joskusha porttarist kävi snadi blosis, muttei se haitannu tahtii, ku ei se ollu mikään buli hiivari. Suuliski lyysas kesäsin siihen iltapäiväl makeesti, eli snyygimpää pleisii sai tsögaa. Ainoo miinus siin oli - hiilifiuden lisäks ku kippas lastisa just siihe, niin et handut tuli aina ihan paskaseks - oli se tokan kerroksen muija ku mäkätti fönarist et ”pelaamine on syntii, pelaamine on syntii, helvettiin joudutte joka iikka”. Se oli siis ihan mahtava seinäpelimesta. * * * Jotain neljän-viiden metrin päähän seinäst vedettii liidul pitsgun asfalttii raja ja ku joku stikkas, niin muut tsiigas öögat stäränä, ettei klabbi vaan ollu linjan päällä, sillo tuli armotta diskaus, paitsi jos se oli Teppo tai Hessu. Ne oli niin skrodeja kundeja, ettei niille kantsinu pahemmin käydä aukoo boltsii. Joskus heitettii kolikonnäkösil ”pirunpenneil”, ne oli sellasii kevyit pellinpalasii, mut useimmite skulattii ihan passelil fyrkal, ne oli kundien viikkorahoja. Se ku stikkas lähimmäs seinää, sai koko potin. Ja paras oli peili, eli kolikko ku staijas puoliks pystys seinää vaste. Joskus jonku tsalin mutsi syöksy pitsgulle ja huus lärvi punasena jotai siihe stailiin, et: ”meidän Pertin piti käydä kaupas, mut te veitte sen rahat. Äkkiä ne tänne tai soitan piiskan paikalle”. Me mitää oltu viety, yleensä, skäfä kundi tuli vaan itte messii ja stikkas ihan surkeesti, alko sit vollottaa ja luudas himaan kanteleen mutsilleen. Eikä ne skoudet siit slurkkilast, Pengerkatu femmasta, koskaan tullu meit tsiigaa. * * * Skrubuu skulatti keskemmäl pitsguu, ku bulimmat kundit oli skrobannu asfalttiin snadin skrubun jollai järkkukangel, se oli aika eliittii, eiks je? Skrubusha stikattii kolikoit kans, mut se ku sai lähimmäs skrubuu sai noukkii kolikot handuusa, ja sanoo haluuks krundet vai klandet - tai halki. Se oli se, et jos oli parillinen määrä ... ja tuli yhtämonta "maata" sai koko potin! Joo, sit stikkaa ilmaan ja kerää omasa veks. Sit oli sen hugi kenen lantti oli toiseks lähinnä, ja niin edelleen. Usein skrubuu skulattii kyl niinki, et ei helistetty, vaan knepattii kolikoit skrubuu: lähimmäs stikannu sai alottaa kneppaa skrbuun ja sai jatkaa niin kaua ku meni peräkkäi ... Jos sait kolikkos flyygaan suoraan skrubuun, koko potti oli sun, tai tarkasti sen ku stikkas sistana skrubun. Se mikä joskus haittas heittoo, oli et fingerit oli tahmeet jostai sugupötköst, tikkarist tai karkist ja kolikko ei irronnu kunnol ku yritti stikkaa … * * * Torkkelinmäel, tai Mäel niinku me sanottii, oli santaa ja siel skulattii viivaa, siin keinujen vieres. Ekaks kaavittii esiin kosteeta hiekkaa, sit se kel oli tasasimmat pohjat tsengois duunas koko pleisin iha snyygiks ja joku veti kolikol tai jollai skarpil tsebal viivan, reunoil sellaset vinot pätkät. Sit vaa alettii skabaa, stikkaa fyrkkendaalii. Aluks kaikki oli iha varovaisii, mut sitte oli pakko ottaa riskii. Kato viivas oli se ekstra juttu, et jos sä stikkasit viivan yli, se oli sun kohdal finito - sä tipuit skabasta. Ja se ku oli lähinnä - paras oli kolikko ku staijas viivan päällä - sai kaikki. * * * Useinha näis skabois tuli kinaa, kenen kundin kolikko oli lähinnä, ja niin tosiaan ”kundin”, gimmoihan ei näis peleis paljoo näkyny. Joo, ja jos ei päästy sopuun finnaajast muuten, sit alettii mittailee. Mut monta kertaa bulimmat kaverit ei venannu mitään mittauksii, ne vaan sano, et ”mä voitin”, ja sit ne haali kolikot handuihi eikä siit ollu sen kummempaa kisaa enää … Häviimine oli aina fitti juttu, joka boitsulle, mut usein ku oltiin saatu delattuu fyrkat uudelleen, otettiin fikkast sneppisfiudet, tehtii rata ja alettii skabaa … ja kliffaa oli taas. Jo sillo kato bonjattii, ettei fyrkka oo maailmas tärkein juttu, sneppiskabaki on tärkeempää. ILMAN EI ENÄÄ VOINU OLLA (13/2002 *41) Kesäsin 60-luvul tietenki ne mestat mis kavereiden kans eniten käytii, oli Vantsgun Pikkukoski ja Gummiksen maa-uimala, se ku staijas reilun kilsan päässä himasta, joo niin: nyyast himast. Mehä oltii mutsin ja faijan kans flytattu vuonna 62 Bärtsilt Canjonin talost Koskelaan ... lähtö oli ollu pakkorako ku talon omistaja myi meilt duunariperheilt himat alta veks, se ku tartti fyrkkaa uuden pääkonttorisa byggaamisee tohon Hagiksen tortsin kupeesee, joo Metallityöväen liitto. * * * Kundien kans sotkettii uimalaan usein feloil, ja ku melkeen aina oli skabat ”kuka-eka-vika-on-emäsika”, ei siin kauaa nokka tuhissu ku jo oltii perillä. Fikkaan oli pitäny muistaa ruinaa mutsilt jotai hiluja: tsimmiksen kassalt täyty slumppaa slabarit, ne bungas sillo jonku pari-kolme huggee per lärvi. Tai sit jos ei ollu nappulaa, pääs kyl sisää koriskentsun takaa yhest holest, ... jos ei ollu niin plöde ku mä, tai sit vaget ei hiffannu. Sitte vaan tsimmarit äkkii päälle, kledjut säilöön, kumilenksu nilkkaa ja sit täyttä häkää altaasee. Siel oltiiki yhtee menoo aikamont tuntii. Usein skulattii pallonadee, ennenku vaget alko lässyttää, ettei altaiden reunoil sais luudaa ku voi ottaa ketoon ja mennä vaik knubura halki ja ku me häiskät oltii siellä viel niiden vastuulla. Mut eihän me tsalit tollaselle paljoo korva lotkautettu ja nadet senku jatku, mut sit vaget kiels pallonaden kokonaa. Mä en sillo hirvannu dyykkaa femmast, joo, olin aika studari, ja sain tietenki kuulla siitä: ”mamis”, ”mamero”, ”jänishousu”, ja mitä kaikkee. Kolmonen oli mun trekka sillo, ja on muuten vielki … Ja sit ku skidinä piti koklaa kaikkee, mul kerran leikkas, oikeen säteili lantus: mä kato kekkasin, mite pääsis iisisti hyppyaltaanki botnee. No, mä puhalsin vaan kaikki ilmat keuhkoist pihalle ja painuin botnee ku buli skaijeri. Mut sit tuliki snadi hätä, miten pääsis äkkii takas pintaan. Pääsin kuitenki, joo. Altaas oli melkee "pakko" lotraa niin kauan et alko oleen ihan galsa: huulet sinisinä ja bodi tärisi ku horkkatautisel. Sit luudattii tsimmiksen bastuun - sinne klitsuun - mut siel piti olla skarppina, ettei ottanu lipoja, ne rabat ja lattiat ku oli ältsin liukkaat - moni gimma ja kundi kuskattii sielt tsirral lasarettii. Se bastuha sit oli mikä oli, mut ei se ollu silti mikään hurri-sauna, kyl siel frysis lähti ja ihan hikeeki pukkas pintaan. Sit ku painuttii sielt veks, kiskottii pyyhkeet niskaan ja mentii tshöbaa kiskalt tuuttijätskit tai kokikset ja hillomunkki. Jos jolleki oli tullu sarjiksii messii, niinku korkkareit, robbareit, kit carsoneit, buck jonesei, davy crokettei, teräsmiehii, pecos billei ja mitä kaikee niit nyt sillo olikaan - niit lesattii samal ku stikattii hintsusti pöperöö magaan. Joskus me skulattii lentistä tai stikattii baskettii, siel oli ihan passelit kentsut. Ja jos ei ollu omaa boltsii meges, vageilt sai londaa, mut kumilenksu piti jättää pantiks. Siin nurtsil peippailtii futiksel, kassit tai roskikset oli molen merkkinä. Mut usein joku gubbe tai muija kävi keuhkoo, ku boltsi kaato sen tsyfet ja muut sörlsselit. Ja joskus oli pakko ihan luudaa hanee, ku joku stara sai boltsin knuburaan ja hiilty ihan tosissaan. Vähä bulimpana käytii sit uhoomas punttien kans ja aina oli piti duunaa maksimit tankoo, gimmojaki kato pyöri siin ympäristös. Kerran mut käännettii siellä: Sellane tummafledane, yhtä snadi jätkä ku mäki, mitä joku 12-vuotias, tuli bulis veskisalis nyrkit pystys ihan mun eteen, ja sano et: “Nyt sie jätkä annat kaikki siu rahas miulle, tai saat näistä: vasuri vie siut lääkärin puheil ja oikeest jou´ut papin juttusille“, ja tais se viel väläyttää mora-skegleeki vyöllään ... Niin must tuli femmaa köyhempi ja siit tsalista femmaa rikkaampi. Nii, sit tehtii likoille kaikkee jäynää: no iha skoijil vaa, niinku vedettii fledast, tönittii altaasee, böllittii kledjui, skrobattii siit, mihi niille joskus viel kasvais svendit ja huudettii kaikkee härskii - no dorkaaha se tietenki oli, mut … no niinhä kaikki kundit tekee, eiks je (ja kai me salaa niist friiduist jotenki tykättii). Eli toi tsimmikses käynnis oli sillo liitte samaa meinkinkii, ku mun faijan mutsi aina kerto, varsinki snadis stidis: ekaks se sattuu, sitte siihe tottuu ja sit sitä ilman ei voi enää olla. Samanlaiset fiilikset paitsi, ettei alus Gummikses sattunu. * * * Joo, illal sit skujattii fillareil takas himtsuun, paitsi jos joku skloddi oli snutassu venttiilit sun pyöräst, ihan vaan jygee, silloha sun piti dallaa. Ku jotenki sit aina päästii omalle pitsgulle, oltiin jo sen verran naattei, ettei edes läppä paljo lentäny ja sit mentiiki himaan. Mä huusin sit usein jo dörtsiltä, et: "Hei, koska skruudataa?" No, yleensä aika sassiin, ja kyl mutsin duunaamat sapuskat tekiki sit aina gutaa. PAUKETTA MÄELLÄ (14/2002 *42) Se oli kai jotain kuuden paikkeil, ku faijat oli jo tullu verstaalt himaan ja oltiin kimpas skruudittu pöperöt ja päästy viel pitsgulle brassaa jokski pariks-kolmeks timmaks, ku kuulu sellane helvetinmoinen paukahdus. Sitä ei heti oikeen bonjannu, mistpäi ääni tuli ku se poukkoili talojen seinis. Pian rupes poliisifiudojen sireenit ulvoo ja fiudet skujas Mäellepäi. Oli joku alkusyksyn ilta joskus viiskytluvun lopulla. * * * Torkkelinmäki oli talon kundien toinen leikkimesta, paras heti pitsgun jälkee. Sinne mentii skulaa futista, useimmite siihe hiekkakentsulle, mut joskus vedettii rankkareit nurtsil ja byyri oli kahden puun väli. Joskus taas alettii keinupersistä ja muijat ku tsittas ihan pikkuskidien kans siin hiekkiksel auko aina boltsii, et varokaa näit pikkusii ja eiks toi oo kiellettyy. No totta kai: tietenkää nurtsii ei saanu tallaa, tietenkää keinuis ei saanu skulaa, ... ja näit kaikenmaailman kieltoi rundaili viel puistovaget valvomas. Joskus ne pääs yllättää ja nusas meidän boltsin. Sit oltii koko porukka Pengiksen slurkkilas ja vannottii sille plösölle pää-skoudelle, et jos paat meille futarin takas, nii ei me enää ikinä ... no näin sattu vaan muutaman kerran kesäs. * * * Siihe rinteeseen mis oli ruusupensait, alle ruvettii duunaan pommisuojan holee, ja ne paukutteli niin, et himan tsöges glasarit kilisi skobes. Mut iha hyvä joo et ne byggas, kato eihä sitä koskaan tiä, millo joku pommari flyygaa toho Sagiksen päälle ja stikkaa lastisa meidän boltsii. Silt byggalt käytii kundien kans böllimäs varmaan kilsa paukkusnaraa. Se oli jotai dynyjohtoo, erivärisii nartsoi. Paksuinta tais olla se musta, mut sitä harvoin hitattii. Punasta oli enite, mut jos siin oli sellasii keltasii numeroslaboi, se oli parasta. Joskus snarat oli kii niis holeis ku äijät oli kairannu kaltsii, et niit piti kiskoo ihan olan takaa ennenku ne katkes. Vast jälkeenpäi joku vihjas, et mitä ois voinu sattuu. Se ois ollu stydi paukku mutsille ja faijalleki. * * * Birgit, meidän pihan gimmoja, oli menny suoraan skoilest frendisä Eevin luo, se budjas viidennel linjal. Jonku ajan päästä Eevin faija oli tullu himaan ja kauhees kaasus, niinku yleensä. Jossain vaihees sil oli klabbit pettäny ja se oli ottanu pahannäkösesti ketoo. Ku sen muija oli menny sitä jeesaan, nii äijä oli tirvassu muijaa lärviin niin, et bludet oli roiskunu klyyvarist. Äijä oli sit kömpiny ylös ja meuhkannu, et se smettaa kaikki ja alottaa ittestä. Sit se oli hoippunu kämpäst ulos ja paukannu dörtsin bosee, niin et saranat oli meinannu lähtee kiitään. Eevin mutsi oli pyytäny, et jos gimmat viittis lähtee tsiigaa, mitä se äijä viel keksii, tost tappohommast se oli kaveerannu jo vuoskausii, sit´ei tarttis noteeraa. Gimmat lähti sit tsögaa Eevin faijaa. Ku ne oli Rinteen flesukaupan edes, sä tiät ku oli se buidu Sagiksen ja Pengiksen kulmas, kuulu se helvetinmoine paukahdus. Kummatki tsennas heti, mikä se oli. Eevi purskahti spiidaa ja lähti luudaa takas himaanpäi, Birgit peräs. * * * Jotkut boitsut duunas Mäel paukkuraketteja. Ekaks piti hittaa joku peltine pillerituubi ja tyrvästä filkkaa sisään. Sit kansi kii ja skeglel snadi hole siihe päähän. Ku brennas polttolasil filkan kärtsää, ei menny ku muutama sekka, ku se tuubi suhahti ja paino joskus sen nonari-talon katsille asti. Kerran yks Salosen Reiska väitti, et ne pötköt kandeis stikkaa ilmaan, nii ne flyygais viel snyygemmin. Mut sille kävi aika vittumainen tsägä ku sen raketti tuliki bumerangina ja dyykkas sen nahkarotsin sisää. Rotsi alko kärtsää ja muut kundit alko nauraa niin perkeleesti, vaik Reiskalle tuli kai jotai palohaavoi magaan. * * * Skoudet hätisteli meit tsalei kauemmaks siit hiekkiksen luota. Jotkut pamis, et yks känninen äijä oli tullu siihe keinujen luo ja uhonnu panna silleeks koko Stadin. Ku se oli tempassu fikkast dynypötkön, sillo muijat oli kaapannu skidisä kainaloon ja lähteny luudaa hanee. Äijä oli tunkenu pötkön suuhusa, pannu nartsan eldaan ... Äijäst oli kuulemma suolii ja muit jätöksii pitkin puiden oksii ja joku kundi kerto, et se oli hiffannu sen irtonaisen pään kartsal, mitä siit nyt oli jääny jäljelle, mut slurkit oli ottanu sen jo talteen. SKOILE ALKO (15/2002 *43) Yks päivä, tiistaina eka syyskuuta 1959, sit loppu mun lapsuus: se oli mun eka skoilepäivä. No, olin mä luudannu kyl vuoden leikkiskoiles, mut se oli sellast brassailuu, mitään ”eskarii” ei sillon ollu. Lastentarhan nimi oli Terhi, tos neljännen ja viidennen linjan välis, siinä se staijaa vielki. Joo, faija oli lähteny jo aikasiin duunii, mut mutsi halus änkee mun messiin ekalle skoilereissulle. Me tsekattiin läpi mestat, mis voi fiude skujaa päälle ja mutsi terotti et tsiigaat ”ekas vasemmalle, sit oikeelle ja vielä kerran vasemmalle”, sit vast dallaat kartsan yli. Ja sit ”sovittiin”, et skoilen jälkee mun piti tulla mutsin sekruun ilmottautuu, ja sit vast sain lähtee jonnekin. Onneks mä sain puhuttuu mutsin ympäri, ettei se tullu nyt ihan skoilen portille mun kans, mähän olin jo 6-vuotias tsali, enkä mikää lapsi enää. Skoile oli Kallion kansis, sama mesta ku faija oli dallannu kakskyt vuotta aikasemmi ja se Halonen, nykynen pressa, snadisti myöhemmin. * * * Emmä paljoo niist skoiletunneist saa nyt täs boltsiin, mut kaikenlaisii sääntöi kyl oli. Skoilen rabois piti dallaa jonos ja ku kusi sukas, ei saanu edes bamlaa. Siel oli ”järkkärit” ku tsekkas jengii, et kaveerasko joku, ja jos pikahditki, järkkäri veti sut veks jonosta ja talutti sit muiden jälkeen luokkaan ja kerto maikalle, mitä oli tullu tehdyks. Aika reiluu, vai? Ja ku tuli sun hukis olla järkkärinä, maksoit potut pottuina. Tää oli kai sitä ”toverikuria”. Tunnit järkkäri tsittas käytäväs ja vartioi skoilee ja muiden kledjuja ku roikku luokan dörtsin vieressä. Kaikki tykkäs olla järkkärinä, ku sai lintsaa tunnilta, sai blukkaa omii sarjiksii ja skruudaa lihiksii, suguu ja karkkeja, niin ja dokaa kokista. Pahin synti skoiles oli kiroilu, siit joutu tvettaan suunsa saippualla. Mä muistan, et jouduin ainaski kerran pesulle, maikka tietenki valvo ööga stäränä vieres. * * * Ai nii ussasta yks juttu. Mun ei ois ollu mikään pakko tsittaa skoilen ussatunnil ku en kuulunu tsyrkkaan, mut juttu oli väsätty niin kinkkiseks, et jos mä oisin ollu veks tunnilta, mun ois pitäny luudaa kerta-pari viikos Aleksis Kiveksen skoileen pänttää knubuun jotain ”siveysoppii”, ja viel joskus kuuden mais illal. Eli oli jotenki iisimpää olla vaan ussatunnilla. Esal luokal - me ei koskaa bamlattu ”smobikoist” niinku meidän faijat - kerran ussatunnil maikka kysy, se oli sellane ankara harmaalettine mummeliini, fleda aina nuttural, ja sitä kaikki skagas. Niin kerran se froogas, et onks tääl ketään ku ei usko Jeesukseen. Jengi tsiigas snadisti toisiaan, mut ykskää handu ei lyftannu ... paitsi mun. Maikka käski nousta ylös ja vaati sanoon, mist mä olin semmosta kuullu, et muka Jessee ei oiskaan. Mä sanoin, et mut faija oli kertonu ja olin mä blukannu himas jostain buukistaki, et koko Jeesus-juttu oli vaan jotain satuu. Sillo maikal alko keittää hintsusti ja se pyys mua näyttää sellasen buukin, ja mähän lupasin draisaa sen skoileen. Välkkäril sit muutama kundi tuli kaveeraan mun kans, et ei nekää kyl usko, mut ei ne hirvannu viittaa, no oltiinhan me sillo jotai vast 7-vuotiait koltiaisii. Mut sä arvaat, et mä olin aika pollee, ku mä uskalsin. Toin sit kniigan maikalle, pari viikkoo kulu ku varmaan koko opettajahuone oli tsekannu sen. Sain sen vaivihkaa takas ja maikka vaan sano, et se on venäläinen kirja, ei muuta. Joulutsyrkas oli pakko käydä, ku oli ussatunnil. Tsyrkkapäivänä oli aina pari tuntii tavallist skoilee, ja sitte mentiin parijonos kartsan yli Kallion kirkkoon. Useesti mä kyl lintsasin tsyrkan ja vaik maikat varmaanki hiffas sen, ei ne räppässy mulle siit mitään muikkarii tai jälkkärii. * * * Se kniiga on muuten ”Yleinen historia”, osa 1 ja duunattu ”Karjalan autonomisen neuvostotasavallan Petroskoin kaupungissa” 1961. Siin oli, et: ”Jeesus-taruissa ei ole sanaakaan totta. Historiantiede on todistanut, ettei sellaista henkilöä ole ollut olemassa.” PITI ITE DUUNAA (16/2002 *44) Viiskytluvul ku brassailtiin tsalina jotain, piti aina kehittää ite jotain, käyttää skegluu tai sahaa, tsögaa jostain tai breggaa joku klitsu, böllii handelista – mut ite. Kaikkee kamaa ku jengillä oli viel sillon snadisti, ja fyrkkaa viel vähemmän. Mut mul on snadisti sellane idis, et siin oli joku bointsi, et kaikki ei tullu skideille ku apteekin hyllyltä. Jos sä halusit flygarin ku voi stikkaa bärtsiltä flyygaan Pengikselle asti, sä et alkanu ruikkaa mutsilta tai faijalta fyrkkaa - no useinha se ois ollu ihan turha jobi - sä tsögasit jostain pabruu, taitoit siit siivet, panit snadisti etupainoo ja nostit perää pystyyn, ja siinä sul oli helvetin makee liidokki. Ja kuinka se sit skulas, se oli kii sun omist handuistas, no snadisti siihen tais blosiski merkkaa. Tai jos lähit kundien kans ratsuun stikkaa snadeja botskeja stenuil kumoon, ei sitä skujattu sporalla Stokkalle ja valkattu mitään botsii. Ei, me dallattiin Lindis alas rantsuun, tsögattiin sielt passeli bredu, hakattiin siihe joku buli spiku stondaan ja jostain hitattiin viel tervapapruu purjeeks. Siinä sul oli nasta botski. Ja sit tokattii se sköneen ja se skiglas komeesti. Stebareit oli draisattu jo valmiiks ja sit alettiin stikkaa botskii kumoon, tai ainakin piti saada purje veks. Tai ku metskattiin skitareita, mitä rautafisui ne olikaan, tos Sörkan rantsus tai joskus skujattiin fillareil Vantsgun putoukselle asti, nii kellään mitää virvelii tai ”oikeeta” vapaa ollu. Joku tseba tai jostain böllitty rottinki vaan, siima ja koukku kyl oli, ja masit sit tsögattiin mullasta. Ja sit metskaan. * * * Sneppisfiudeiki bygattiin ekaks stidilodjuista, ja ku pantiin stidit eldaan. Oli kliffaa tsiigaa, ku fiudet painu stydii faartii Sagista alas ja viel eldis persees. Talvel duunattiin sellasii snadii mäkkäreit, mihin naglattii muoviputket alle ja joku blydepaino päälle ja sit se meni aika vauhtii niit jäisii urii pitkin. Tai ku joulun jälkee tuli aina Robbari- tai Zorro-kausi, ku jengi oli draisannu kuuset pitsgulle. Sillo vaan ekaks skegle messiin ja fektoi duunaan. Ja vast sitte alettii fektailee niinku leffoist oltiin opittu. Ja joka mestaan mihin bungas sisään, yritettii aina ekaks jollain konstilla livahtaa bommilla, mut jos jouduttii tsöbaa slibarit, ne fyrkat oli usein joutunu ite tseenaan, keräämäl jätepapruu tai tekemäl jotai snadii jobii. Keväällä ku mollikka alko skriinaa, vederi lämpenee ja snöge muttuu vodaks, joka kundi duunas patoja kartsan reunas. Ja ku allas oli täynnä, fudattiin siihe hole ja siinä vodas meil oli monet stidi-skabat: kenen stidi tuli kovemmal faartil alas Sagista Hämikselle. * * * Mut jännä juttu, samanlaistha leluu duunas kai landepaukutki, mut ne teki kaikkee eläimii, käpylehmii ja jotai vastaavii, niin mä oon kuullu. Mut ainaki mulle leijonat, tiikerit ja tollaset oli paljo tutumpii ku lehmät ja possut ja mitä niitä landella budjaa niinku maataloissa. Kato ku me käytiin Korkikses pari kertaa kesäs mulkkaamas kaikenmaailman elukoita, mut noita finskien kotieläimii mä näin varmaan ekan kerran vast joskus aikuisena, ku emmä koskaan missään landel oo ollu. * * * Mut, no joo, ohan se pakko myöntää, et kaikkein makein lelu, ku mul Sagiksel oli, oli se ku faija draisas mulle Stogiksesta sellasen skoudefiuden, ku skujas pattereil: sininen valo vilkku siin katsal ja se rundas viel ympäri ku törmäs johki. Taisin olla aika diiva siitä. STATILAISET PAMLAA SLANKII (17/2002 *45) Pari fabuu tsittas Kappelin terassil, stailit kuteet päällä, kaljastobet handus ja ne tsiigas jengii ku dallas siit ohi, no enimmäkseen snyygei friiduja. Ne bamlas niin kovaa, et naapuripöytiinki kuulu iha hyvin, eikä ne fabut salannu, et ne oli tosi Stadin kundeja. * * * - Helvetin skniidu sää, ootsä kliffannu: suulis skrinnaa, fogelit gungaa ja Skatsaltapäin käy tollane hintsu plogis, on ihan jees-biilikset. Tällast voi kokee vaan Hesas ... nii tai Statis, sori. - Jep, ja on tosi giffaa smiitaa hyvännäkösii pöönejä ku niil on pulleet skraitarit ja ne keikuttaa brevaa - se skrudaa ku onnenpyörä: hevisti lupaa, mut mitää ei anna, heh heh. - Näin on näreet, sääkin taidat olla Statin kunteja? - Jo tok, elä eppäillekkää, mul on ollu hima iät ajat Valkkaris, ettan poral pääsee himadörtsille - sellane bygga mis on stebuklappiki. Ja vaik mä oon smörannu kyl ton Kehä kolmosen yläpuolel, ku smude joutu dunkkaamaan siel, kyl mun identiteetti on skaletti tällee statilaine. - No, snatisti samanlaiset kuviot on täälki, ja ihan on mulki statilaiset fillarit päällä koko hela ajan ... * * * - Voitas muute lähtee plotskil snögelle, mul on tos blaijas ihan nyya sellane muutamahuntti-hespane peli nartsan pääs kloses. Ja skrevattas jostain flatareit ja skulattas sit onkii jonneki, ties vaik saatais viel muutama fideliki, abbore tai jotain. - Hyvä idis, mut otetaaks viel yhet galsarit valkkaa, se tekee niin snutaa näin kamlalle styrballe. - Oukki doukki, sait samlattuu mut rundin. - Heh, mut katos hei, sliibaas ku toski pari ihan viel nuorta stidii vetää brevuu napaan suoraan botnesta, se on Koskenöörist. - Ja ku ne tulee kurriin, ne haastaa probelii, ei Statis voi koht enää bungaa. - Joo, mäki ihan skabaan joskus mennä illal osterille döfaan skruuvii himbeen. - Nonii, siel Itiksen osteris oli yks ilta kova brahis, spurgutki skulas blitikoil sinne ja vei lusiin fängelseen kunteja. - Stedariin inessiiviin, yeah! - Jes. Ja yks oli sit deelannu siihe görtsin etee, varmaan joku perähikiän kunti. - Mää bludasin siit Iltsikast, joku oli kato digannu sitä tseggellä magaan. Ja vaik se oli skriinannu lärvi rödasena, et: ”Beesatkaa mua, beesatkaa mua”, jenki oli vaan walkannu förbii. - Heh, teit veedun, ei se oo tsegge, puukkohan on tseddi. Kato jos Stadii samlaa, ei saa tuunaa smogii, siit voi saada vai darraa. - Joo, niinpä onki. Mut älä silti skrinnaa mulle, kato jos jengi hifnaa sen, niin ne luulee et mä oon joku lantelainen jauhoaivo. * * * - Mul ois yks judeka: Ku yks starpu oli pyytäny jossai raflas borgat, niin tarjoilija oli sanonu, et mitäs herra borkil tekkee, ku ei oo suksiakaan, heh, ei edes flindojakaan, hah, et mitä sillon borgillakaan. Tosi heinäpresa, skeidaklappi. - Heh, joo. Mut kahveetha on kans styfät, eiks je? - No on on. Myö otetaan nyt kyllä dorkat, niinki voi heittää - sokrun ja kreddun kanssa. - Mut ekaks otetaan styfät knuburat täst mun Jalis-fisust ku mulle tuli fittaan messii. - Sä oot tosi redu kunti, oikee Statin perusdarra. - Mut nyt mennään födaan muutama figeli tost torilt. - Nehä on jo finskien omppuja, eiksjoo? * * * - Kumma ku kaikki ei tääl tsengaa slankii? - Pitäis skrudaa joku laki, ettei tänne pystys hyddaa ketä vaa. - Joku pamlauskoe tos Kehä kolmosen kohalla, turvennuijil ei ois tuloo tänne insaidii, kumma ettei tätä oot muut skaijannu ... - Joo, Stati statilaisille! MITÄ SKOLEST JÄI HANDUUN? 1/3 (18/2002 *46) Kansiksen neljännel meil oli skabat, ketä pääs oppariin ja ketä joutu tsittaa jatkikset ja menee ammikseen tai skolen jälkeen duuniin. Bärtsin skolest ei sillo paljo stuiduks lähetty blukkaan. Mun maikka P.P. rohkas redisti ennen tenttii, et: ”turha sun Erkki J. on sinne kokeisiin mennä, et sä pärjää kuitenkaan”. Mut toisin kävi, palikka! Meidän familje sai Stadin vuokrakämpän Koskelast ja me flytattii sinne susirajan taa, ja mä pääsin Ogelin skoleen, lähelle nyyaa himaa. Ogeli oli sillo vähä turhan snygin jengin mesta ja skole samanmoinen, et oliha se olo siel väliin sellast pakkoavioo, puolin ja toisin. * * * Skole alko sit 1.9.1963 nii et shungattii jotai virsii ja sit jäätii stondaa voikkasalii. Sit reksi tuli louskuttaa, et skoles oli enkun ja saksan luokkii, mut saksaa kantsus nyt alkaa bluggaa. Faijaki oli selittäny mulle, et valkkaa saksa: siin ois se idis, et ku kaikki muut stiggaa vaa englantii, nii sä snaijaatki saksaa kans. Mä menin sit saksan-luokkaan, eikä sinne mitää tunkuu ollu: muutama hassu lettipää ja finninaamaa tsittas pöydän ympäril, mis oli sakujen flagu. Aluks kyl saksa tuntu hankalalt, mut jatkos mä hiffasin, et se oli lisäks dorkaa ja sen blukkaamine ihan pimeiden jobii. Tai mitä sä funtsit siit, et tärkein sana, verbi, pitää duunaa aina vikaks. No, muu jengi oppi englantisa, ja mä en - mut en saanu kyl saksaakaa menee mun kaaliin. Eikä se ollu maikan vika, se oli ihan nasta, sellane rillipäämuija, ihan symppis ämmä. Sitä sanottii Ybraks, mut ei kai se sen vika ollu? * * * Finskii meidän boltsiin yritti takoo yks Hani. Se stikkas aina nyklii luokan edes ja eikä se saanu koskaa niit kii. Se oli tollane hyvännäköne kaksvitonen blondi, mä olin 12 ja ihan lätkäs siihe, enkä ollu ainoo. Mä skrivasin sille stooreja, niit se usein sit blukkas ääneen koko populalle. Mut yks juttu mua on jääny hintsusti kaivelee: Ku mä olin duunannu pabruun juttuu siit, et ”tsitattii koko familje nuotiol, ku siin ei ollu niin galsa, mut kuiteski meidän sisällä oli kauhee frysis, se nuotio oli meidän hima - koko haussi eldas!” Must toi natsas ku nakki silmään: ”Nuotiolla …” , mut ei kun ei - Hani räppäs mulle nelkun ja kommentin, et aiheen vierestä. Eikä tullu ees papukaijamerkki... * * * Slöidi ei oo ollu ikinä mun heinii. Kerran tunnil kuitenki homma alko tuntuu kliffalta ja mä aloin sit vislaa ku veistelin skeglel jotain kapulaa tai sellast. Maikka tuli siihen ja kävi selittää, et tunnil ei saa vihellellä ja se on muikkari, höh? Ei ollu reiluu! Sit sama flöidimaikka tuli mua vastaan kerran skolen raboissa ja mä vedin lärviin jonkunlaisen virneen, niin se sano heti, et tuus tonne koppii. No, siin sit mentiin, se tsittas snadille pallille, tsiigas mua öögii ja alko sit skrivaa mulle muikkarii. ”Erkki J. hymyilly käytävässä”, stondas paprussa. Ihan totta, … tavallisen mulbero gubbe. Vaik tota … aika fakiiri se kyl oli: se blukkas mun lärvii ihan oikeen, eli jälkkärii ois voinu rappaa päälle, pariki timmee! * * * Voikkatunnit oli kans ihan revasta: joskus piti hilaa ittesä ihme-tangon, ”rekin”, ympäri solmuun ja kieppuu siel edestakas, ku joku helvetin aappa, ja se oli sit muka joku kippi tai joku sellane, … nii jos ei trillannu kesken kaiken kanveesiin, niinku mulle usein kävi. Tai sit jotai kuntopiirii, steegoi tai puolapuit ylös, nartsaa alas, luudaust ja pyörimist ja kaikkee muuta ihan dorgaa. Mut basketis mä olin kingi... mä skulasin skoilen jengis jotai pari vuotta. Spettariin maikka stikkas vaan ysin ku en skimbannu, enkä ollu mikään haka pesikses, kansantanssis tai muis landepaukkujen karkelois. Ihan epistä! MITÄ SKOLEST JÄI HANDUUN? 2/3 (19/2002 *47) Tais olla tokalla, sillo Ogelin skoles 60-luvun alus, ku sun piti tsögaa kaikkii blumstereit ja yrttei, dallaa pitkin skuugee, kaltsei, rantsui ja pellon reunaa ööga stäränä. Sit ku sä hittasit jonku nyyan heinän, sun piti grevaa se veks mullast, tsekkaa et juuret tuli messiin, lykkää se prässin välii ja skrivaa sit paprulle stondasko se kaltsil vai ojas, oliks se mesta jotai tundraa vai tunturii. Himas sun täyty viel tsögaa yrttibuukeist, minkä nimen sille horsmalle joku neropatti oli säveltäny ja muistaa se viel ku opu sua tenttas. No, onneks sä voit sit blisaa ne jolleki toiselle, mut ei niist paljo fyrkkaa saanu, mä en mitään. Taitaa ne mun yrtit olla vielki jossain klitsun skobes, jonku lodjun botnes … jos ei joku oo menny böllii niit.. * * * Ussas meil oli ekoil luokil joku naismaikka, nimi ei tuu nyt boltsiin, mut sellane läski, herkänsorttinen nutturapää. Tottakai me kundit hiffattii et sitä voi rääkkää, ja alettiiki sit pitää tunneil karseeta möykkää, stikkaa kaikkee kamaa ympäri luokkaa ja muutenki duunaa sille kaikkee jäynää; no, dorgaaha se oli, ku sitä nyt funtsaa. Se maikka rupes viel aina iisisti spiidaa, luudas luokast veks - ja tuli takas reksin kans. Usein niilt sit pamahti meille jälkkärii, tunti-pari. Mut sit joku vuos meille tuli sellane nuori äijä, oli se vähän niuho kai, mut jotenki silti redi ja fiksu. Oltiin ihan herran nuhtees, ja jotain tais mennä sen jutuist kaaliinki, no vaikee mennä sanoo. Nyt se on kumminki saanu ihan jees-duunimestan, se painaa pitkää päivää Stadin piispana, Eero Joku. * * * Joskus tokal tai kolmannel luokal mä bamlasin yhen meidänluokkalaisen gimman kans välkkäril, muutaman kerran ihan kaksisteenki, emmä ny tieteskää muista mistä. Mut se jäi sit siihen, tai niin mä sillon luulin ... Viistoist vuotta myöhemmin - mä olin skodannu sen lyylin mun muijaks - me duunattii kimpas eka kersa ja viis vuotta myöhemmin toka. Nyt ne skloddit on aika buleja, kummatki. Maailma on aika snadi, eiks totta? Muija kyl ite väittää, et me koskaan mitään bamlattu skolen pitsgulla. No, saatto se olla joku toinenki friidu, mut mitä sen on välii, nyt enää? Vai mitä? * * * Kerran, ku oli taas luokkabileiden aika, jollain välähti, tais olla Maralla, et pannaan pystyyn oma bändi, ku skoles oli kamoi vaik muille deelaa. Kato, ku meil oli se brassbändi ja teeveestä tuttu järvinen ja sen muija, ne ku pani pystyyn myöhemin sen pop- ja jazz-opiston. Joo ... Mara skulas skittaa ja shungas, ja ku mä en bonjannu musan päälle, mä sain takoo rumpui. Otettii yks biisi, Eeron ja Jussin, sä tsennaat noi broidikset, ne oli meidän skoles. Niin se biisi oli Kaunis nainen, johon mä väsäsin muka nastemman stoorin. Mut sit bileis hiffattii pari karseeta juttuu: Mara, jonka piti shungaa, ei muistanu mun skrivaamii sanoi. Mul oli kyl sanat boltsis, mut mä en taas studannu shungaa. Skittaankaa ei saatu sähköö, eikä se patteristin jobikaa menny mulla oikeen putkeen. Et se keikka meni snadisti niinku perseelleen. Onneks jengi ei kuiteskaan, jostai syystä, tykänny kyttyrää ... * * * Sillo skoleaikana tuntu monesti, et maikat oli keksitty ihan vaan meidän kiusaks. Niinku sekin juttu, et maikat tykkäs, et meidän piti stondaa välkkärit galsal pitsgulla, ku ne itte divas tsyfee ja nokki baislareit maikkojenhuonees, tai veti röökii posket lommolla. Mitä ny muutama niist jaagas meit oppilaspoloi ympäri skolee ja hätisteli paljaan taivaan alle, stiggas vodaa tai snögee, tai ei. Ja kerranki jouduin perääntyy strategisist syist bilsaluokkaan, kapuumaan takaperin fönsterilaudalle ja kääriytyy jemmaan paksujen samettiverhojen sisään. Luulin jo, et homma oli handussa, ku verho yht´äkkiä raottu ja snadin hissamaikan knubura ilmisty mun polvien korkeudelle ja sit kuulu kipakka ääni, et: ”mitäs iso mies täällä odottaa, pihalle siitä niinku ois jo”. Arvaa, tuliks mulle traumoja loppu-iäks? Kysyn vaan. MITÄ SKOLEST JÄI HANDUUN? 3/3 (20/2002 *48) Ja entä sit nää kielten opet! Kotiläget kuulusteltii skoles nii, ainaski sillo 60-luvun puolivälis, et maikka froogas yks virke kerrallaa rivi riviltä ja siks oli ihan iisi homma tsekkaa, minkä satsin joutu sit ite vendaa. Oli hyvää aikaa tsögaa sanakirjast sanat, pitää neuvoo-antava miitinki kavereitten kans ongelmakohdist, tsekkaa vastausvaihtoehdot tiimeis ja sillee. Mut sillointällöin opu duunaski pakan sekasin, helvetti, vekslas kuulustelujärkän ja siit tuli sit kauhee hässäkkä, no arvaahan sen. Silkkaa ilkeilyy meit oppilait kohtaan. * * * Sit viel muistu mieleen sielt Ogelin skolest yks ranskantimme: Mä stondaan pulsan vieres ja oon vetäny kulmat ryppyyn ihanku muka kelaisin jotain ranskan kielen probleemaa. Ope staijaa snadi veska käsipuoles, tapittaa mua öögiin ja kysyy, et mikä nyt pysähdyttää Erkki J.? Mul on hintsusti kinkkinen vastaa toho mitään, ku ehän mä voi mennä laukasee, et mä en, tota kuules tantta, en tiä mis kappalees mennää, ku oon kopsinu koko tunnin saksan tehtävii kaverin vihost. Ja mä en muutenkaa tsennaa koko satsista yhtään sanaa, eikä tullu ees koko ranskanbuukii messiin ja et sitäpaitsi mullon ihan hiki ja mä haluisin haihtuu täst vaik hevon näreeseen, et maikka, hellitä jo ja päästä mut tästä ... Se oli pelkkää inkvisiittoo. * * * Mut hissa oli must makeeta. Mä blukkasin läget aina hyvin ja usein viel tsekkasin himassa grimberin kansojen historiast samat jutut, ku oli skolebuukis. Niin et mä tsennasin kaikki jutut, kysy hissamaikka, Relluks tai Rappariks sitä sanottii, ihan mitä vaan. Mut se nous mulle sit vähän niinku knubuun ja mä aloin viittaa jo ennenku maikka ehti ees kysyy. No, Rellu pani mut ahtaalle ja kysy ihan jotai ufojuttuu, et ketä oli hurrien tunnetuin kirkkomosaiikkimaalari 1200-luvulla tai jotai vastaavaa. No, mä olin tietty siinä ihan hoo-moilasena. Näpäytys oli ihan asiaa, ja se Rellu oli muutenki ihan reilu äijä, noin maikaks. * * * Skruudimine oli järkätty jotenki turhan kimurantiks. Ekaks me stikattii pakolliset pöperöt nassuun faartilla. Sit luudattii ala-aulaan, tempastii rotsit niskaan ja syöksyttii skolen takaportille ja siel piti olla sit skarppina: pääsafka oli kato vadelmalimu ja hillomunkki, mut noutopiste oli bygattu muutaman metrin skoletontin ulkopuolelle ja bointsi oli se, ettei sinne saanu mennä. Äkkii vaa järkättii tarkkailupisteet maikkojenseurantaa varte, testattii viestintäsysteemit ja safkapartiot lähti rohkeasti taipaleelle. Moni hyvä frendi jäi sille tielle: ekaks tuli tiukat kuulustelut, tunnustus puristettii esiin ja moni reiluki jätkä laulo parhaat frendisä boseen, muuten pahin gestapo-maikka oli kundien urheilumaikka, joku raisio tai raivio, tms. Kaiken lisäks tipahti viel muikkari ku maralle illallinen. Silkkaa ilkeilyy, mä sanon ihan suoraan. * * * Joku Kalevala-päivä yks maikka, tais olla muuten Ybra, ku pyys mua skrivaa sitä eeposta jonkun liuskan Stadin slangiks. Se tulis niinku skolen juhliin ja koko populan ois pakko kuunnella sitä. No, mä duunasin sitä viikon verran ja yks friidu pantii blukkaa se. Se gimma, varmaan jostain Pielavedelt kotosin, pajatti sitä pabrusta vartin tai vähä yli, mut sit seki hiffas, et salis oli karsee mökä, ku eihän ne Ogelin skloddit mitää slangista bonjannu ja viel se stooriki oli nii hikinen, ettei sitä slangiks vendaus paljoo pelastanu. Se gimma lopetti sit sen stoorin siihe, ihan okei. Mut sit mä bonjasin, et kyl sentää joku diggas sitä mun tekstii sen verran, et bölli sen. Harmi, ku se oli ainoo kopsu. KERTSI KULTSALLA (21/2002 *49) Meil oli Kultsalla - niinku me tsalit Kulttuuritaloo - tai jotkut stiggas et Sirppiliiteri - tos Lintsin kupeessa sanottiin - jokune vuos sitte sellane kertsi, mis me kundit brassattii kaikkee kliffaa: tsekattii kaikkii jännii mestoi, hakattii flyygelii sellases salis ku oli täynnä spegeleit ja ku alettii nadee, nii luudattii ympäri nyyaa taloo, raboi ylös ja raboi alas ja paiskittii dörtsei eli just kaikkee tollast haadii. No, on siit kyl senverran kumminki aikaa, et mitä mä olin jotai tollane seittemän-kaheksan ikäne skloddi - faija oli sillo treenaamas Sirola-opistos vallankumousta tai jotain vastaavaa ja me budjattii sit mutsin kans kaksistee tos Sagiksel, siin Kanuunan talos. Kultsalla hillu sillo kans Jyryn brotarit ja knekkaajat, ja sillo ku ne ei matsannu, niit oli siel järkkärinä. Ne ei digannu meit yhtää, aina ne oli jaagaamas meitä. Mut ku tsalei oli meidän ringis jotai kymmenkunta ja ku vagei oli vaa pari-kolme, nii kyl me ehdittii luudaa aika monta rundii ennenku koppalakit sai jokasen nalkkii, otti kraivelist kii ja stikkas gartsalle. Mut me tietenkiI hitattiin aina joku snadi fönsteri, ku oli auki ja päästiin sit takas inee. Muuten me mentiin melkee minne vaan Kultsal, mut viidentee kerroksee ei ollu mitää saumaa, siel oli dörtsit aina bosessa. Ja siel lappaski sellast yrmyn näköst gubbee …, oiskoha siel ollu joku Vapaamuurareitte tai rotareitte looshi?, tai joku sellane, en tiä. Plagus oli vaan kolme kirjainta: SKP. Me treffattii tiistaisin, se oli se kertsi-ilta, mut aina ei päästy brassailee ihan täböillä, ku joskus joku buli kaiffari oli pantu vahtaa meitä. Sillo me duunattii palsaflygareit, tai skulattii coronaa, tai duunattii palsaflygareit, tai skulattii coronaa, tai … Jotai kerran kuussa tuli meidän kertsin diriga, tai se mikää oikee pomtsiga ollu, mut joku ”vetäjä” tai sellane, niin se tuli tsiigaa meit. Se oli yks Aki, Loikkasen Aki, jos tsennaatte, nykysin joku leguri, ja se bamlas meille aina et: ”Sori kundit ku en päässy tulee viimeks ku mul oli läägiksen tentti, ja toissakerral mä olin luudaamas mailin skabois Rymättyläs, ja missäs mä sitä ennen olinkaa …” No, karjuha oli muute iha jees, mut sil oli ihme-kledjut, tai nykysihä sanottas ”sika-himmeet releet”: Sellane vihree skjorda ja punane liina kaulas, ja paidan fikkast roikku punavihree nartsa ja sen pääs oli pilli, ihanku jollain gubbella ku lähetteli stogeja. Joskus se bamlas, et me oltais jotai "pioneerei" ja tää on joku Kallion osasto ja … sitä rataa. … Mut täs vaihees meist joku oli jo smyygannu dörtsille, öpnannu sen ja huus sielt et: ”Aki, viusta-vede hattu-vade”, emmä ala sitä täs ny vendaa, mut se oli aika tyly herja sellast vede-kieltä ku me pitsgul sillo stigattii. Joo ja sit se kundi lähti sit paahtaa täböil ympäri klitsukerrosta ja maileri-Aki peräs. Ja ku dörtsi oli kerta auki, nii me muutki painuttii baanalle. Joskus ku Aki sai meidät kaikki bosee jonneki painisalin nurkkaa, sillo se saarnas mite kaikki on paljo kliffempaa, ku joskus meilki on toi sosialismi: ”Kuulkaas, hei kundit, tääl kapitalismis toiset riistää toisii, eks oo karseeta”? ”Karseet on, karseet on”, me toistettii. ”Mut”, Aki jatko, ”sosialismis, kundit, se on ihan päinvastoin, eiks oo nasta juttu”? Ja me peräs: ”Nasta juttu, nasta juttu”. Sit shungattii kimpas päälle joku virsi. Yks sellane, mist mä en kyl snaijannu yhtää mitää, meni jotenki, et: ”öiset tuimat taistot Paskin, päivät Volodshaajepsgin …” * * * Ku sit lähettii Kultsalt dallaa kertsi-illan jälkee himaa, funtsattii usein kaikkee, mitä nyt boitsut alta kybän kelaa, … niinku just tota sosialisminki kysymyksii: ”Ois se vaan helvetin makeeta, ku sais skruudaa jätskiiki niin paljo, ... niin paljo, et ois joka päivä maga ihan klesa …” "Joo-o, jätskii tekis kyl ihan gutaa … ku vaa saatas se sosialismi tänne aika äkkii, mullei oo fikkas ny latin latii. HAMEVÄEN HOMMII (22/2002 *50) Viiskytluvul ei ollu kellään, ainaskaa ketä me tsennattii, pesukonetta himassa. ”Nyrkkipyykki”, niinku snadit bökat, sukat ja tollaset pestiin käsin veskin lavuaaris, ja ne pantii, jo muutenki ahtaan veskin nartsoille kuivuu, joskus tsögeenki. Muuta pyykkii varte tilattii pesutupavuoro. Nuijinta himas oli näsduukien eli nenäliinojen tvettaus: ekaks niit lioteltii ja huiluteltii päivätolkul ämpäris, mulle meinas usein tulla ykät, ku dallasin sen ämpärin ohi. Sit ne pestii, ja sit nartsalle kuivuu ja sit - ne silitettii! Joo-joo. Faija kato ei tykänny papruliinoist, ja kankaistenki piti olla sille sileetä. Ja se, ku veti ton nenäliinaruljanssin aina läpi, oli tieteski mutsi. Me ei tvetattu ”bulii” pyykkii oman haussin pesutuvas, vaan mentiin mummolaan, Krunikaan: draisattii kledjut, petivaatteet ja muut sellaset kasseis ykkösen sporal Suomen Pankin pyskälle ja siit dallattii Vironkadulle. * * * Pyykkitupa oli nasta mesta: pyykit tvettas aina mutsi mummon kanssa, faijaa en hiffannu siel koskaa, sil oli varmaan jotain tärkeempää menoo aina just sillo, eikä kyl faija muutenkaan pyykkien kans huseerannu. Tostha on muute sellane sääntö, et kodinkoneit alko äijät funtsaa ja keksii vast sitte, ku ne joutu tekee himas duunii siinä ku muijatki. Joo, pyykkituvas oli snadin uima-altaan kokone pesuamme, ja arvaa kävinksmä aina jossain raos siel tsimmaamas? Joo, mut enimmäksee huuhteluveden aikoihi! Ja ku pyykit oli o.k. - siis hangattu tieteski käsin paljuis harjojen kans, ei sielkää mitää masiinoit ollu - ne huiluteltii parin kertaan vodas ja roudattii sit B-rabarin vintille ja pantiin nartsoille, ku oli pitkien tsebojen varas. Ne pysy kii ”pyykkipojil”. Pyykipojist sai muute makeen bösan, ku duunas toisen puolen stidiaskiin kumpparil kii ja sit ku skotas stidejä, oli nastaa ku stidit sytty matkal eldaa... Mitennii vaarallist? Ku lakanat oli sit kuivunu, ne viikattii ja “vedettii” ja jotenki ”tärisytettii”, mutsi toises pääs ja mummo toises. Mä sain duunaa knubun sinne lakanan sisää, se teki gutaa - ilot oli ennen halvempii ku nykysi. * * * Kesäsi pyykit kuivu pitsgun telineis, mut sillo oli se vaara, et niihi tuli jotai skeidaa, ku me skloddit brassattii siin samal pitsgul. Joskus taivaalt alko stikkaa vodaa ja sillo piti panna hösseliks, et saatii lakanat äkkii sisää, talvel ne joskus jääty vintis ihan sellasiks ”koppuroiks”. Puhtaat ja kuivat pyykit pantii tuohest väsättyy pyykkikorii, ja sit ne rontattii mankelii ku oli siin samas porttikongis, se kyl skulas jo sillo sähköl. Jotkut sellaset pitkät puiset tsebat piti jotenki vekslaa aina sillonku se paino kävi toises pääs … kumma ettei kenenkää handut jääny koskaan boseen telan alle … Pyykkipäivän päätteeks oli aina pyykkitsyfet, sillon mäki opin dokaan kahvii. Mummo oli usein leiponu bulkkii ja mä survoin lusikal kokonaisen bulkkipalan kuppii, se oli ”pullamössöö,” ja gutaa. * * * Matot pestii Sörkan mattolaituril ku oli siin meit aika lähellä: sellane puine lautta, mis oli karseen liukast ja siel oli neljä pöytää, mis perheiden mutsit ”juuriharjal ja mäntysuoval” tvettaili ”sormet veril”. Matot jätettii sit rantsun telineille kuivuu ja päälle pantii stebareit, ettei blosis pääsis tiputtaa niit. Kumma kyl, mattoi ei koskaa böllitty, ainaskaa meidän mattoi. Mut ku mä tulin sit bulimmaks, mä aloin laistaa kaikist pyykkihommist, ”kerta ku ei faijakaa - hameväen hommii.”