Stadin slangi/Akatemia/SLANGI.NET/10.7.2002

Sivu J51.html / 16.2.2004 / (c) Johannes gsm 050 596 2390

HAASTATTELUNI

HARRI SAKSALA

LASSE LIEMOLA

BANDLER JA ERKKO / LASSE LIEMOLA

SAMI GARAM, HENKILÖKUVA

MIKKO SEPPÄLÄ, SAKILAISET YHTYE

Stadin Slangi ry:n uusi pj Harri Saksala

PÄTKÄTYÖMUSIIKKIMIES

Taivaalt stiggaa snögee, tallaan puolikengillä Puu-Käpylän sohjoisia kartsoja ja pian hittaan vastasmoglatun paritalon, jonka seinäs on numero 12. Avaan portin ja meen liukasta polkuu, pitsgulla on kuivausteline ja sen vieres muutamii harmaita sulkia.
Painan summerii varovasti, missään ku ei näy kylttii, ku kertos ketä täs asuu. Ovi avautuu, ja keski-ikäinen miehenköriläs kutsuu lempeäl äänel käymään peremmälle ja kysyy käviskö mulle borkat. Kun äijä mittaa kahvia keittimeen, mä otan mankan esille.

Alko hanurista

- Se alko hanurista, ku vanhemmat mulle osti, kun olin siinä kuuden vanha. Otin soittotunteja Pahlmanin Helgeltä, sehän on sen "banaanipotku"-futaajan ja muusikon, Pahlmanin Kaitsun faija, niin se asu sillon Aleksis Kivenkadulla - pikkukundille oli kova homma raijaa isoo kurttuu kahdella busalla Rööperistä Hesarin taa, muistelee Harri Saksala, Stadin Slangi ry:n uusi puheenjohtaja.
- Joskus Helge otti mut mukaan keikalle Alppilavalle, se oli suosittu jortsumesta 50-luvulla, siinä Lintsin takana, kertoo Harri ... puhelin keskeyttää haastattelun.

Hima Rööperis

- Me asuttiin Rööperissä, kun olin skidi, se oli vielä 60-luvun alkuun aika toisenlainen mesta ku nykyisin. Niis puukortteleis oli pääasias duunariperheitä. Tehtaat, monenlaiset kapakat ja sataman läheisyys anto paljon omii vaikutteita koko seudun elämään. Täytyy sanoo, että Rööperi oli sillon aika eläväinen paikka.
- Jonkin verran mä pyörin jengeis, mut se oli aika viatonta, ainakin meillä nuoremmilla sellasta skidien brassailua enimmäkseen. Mut iltaisin kannatti tsiigaa, missäpäin käveli; saattoi saada turpiin, jos hillu väärällä reviirillä ja ... puhelin soi, ja Harri lupaa soittajalle ottaa yhteyttä tunnin päästä.
- Joo, isommilla kundeilla oli jengeis kovempaa juttuu, joidenkin kaidan tien kulku alko siel aika nuorena. Ku mä menin oppariin ja pian muutettiin Pengerkadulle Kallioon, ne Rööperin jengihommat multa jäi, jatkaa Harri.
- Kundiporukoissa bamlattiin slangia ja puhuin sitä minäkin. Vaikka en koskaan oo ollut siinä erikoisen hyvä, kyl mä bonjaan ... oks sitä muuten tutkittu, erooks eri kapunginosien slangit paljo toisistaan, kysyy Harri.

Jatsi, pop, love ja KTL

60-luvun alussa Harri löysi jatsin, nakkas haitarin vuosikausiks komeroon ja hankki fonin.
- Kävin usein Kultsalla Helsingin jazz-festivaaleis, ku Einiön Paavo järkkäs. Siellä oli ihan maailman huippuja Duke Ellingtonista John Coltraneen ja Miles Davisiin.
Oppikouluvuosina, ”Pälsin tivolissa” eli Helsingin yhteislyseossa Lapinlahdenkadulla, ja siinä Kampin kulmilla, syntyi koulubändi Topmost vuonna 64.
- Oliks se ”Merisairaat kasvot” -biisi just Topmostin, kysyn vaikka hyvin tiedän ja vielä varmistinkin sen lähtiessäni.
- Joo, oli ja Topmostia seuras sitten Soulset ja Apollo, jatkaa Harri.
70-luvulla Harri osallistui monen muun kulttuurityöläisen tavoin taistolaisen KTL:n (Kulttuurityöntekijäin litto) toimintaan - no kaikilla meillä on joku luuranko kaapissa. Samalla vuosikymmenellä hän aloitti myös oikeustieteen opinnot, ja pian Harri huomasi olevansa Love Records levy-yhtiön ja myöhemmin kustannusyhtiö Lovenkin laki-asioiden hoitaja.
Harrin työt ovat olleet yleensä pätkätöitä: muusikoiden liiton lakimiehenä viitisen vuotta, samoin Vantaan konserttitalon johtajana ja … sitten puhelin taas muistutti olemassaolostaan. Tää haastattelukin on tällanen pätkähaastattelu, funtsaan.
- Radio Stadin toimittajana sattui käsiini, joskus 90-luvun puolivälissä, Mattssonin Ekin slangipakinakirja, ja mulle tuli mieleen, et radioonkin pitäs saada joku slangijuttu. Skrivailin sitten slangilauseita, joita kuuntelijat saivat kääntää selkokielelle. Yks kuuntelija tiesi yleensä kaikki ja vähän enemmänkin, se oli Janzonin Eddu, ja se alko lähetellä mulle omia lauseitaan, tosi hyviä; niitä sitten kyselin kuuntelijoilta, kertoo Harri.

Kiva nähdä ku puhuu

- Kun mä kuulen, et joku puhuu vahvaa slangii, tulee turvallinen olo. Se on jotain sellasta, mikä liittyy omaan kasvuympäristöön. Esimerkiks kun Saarisen Keijo, hyvä kundi Suomenlinnan veneveistämöltä bamlaa, sitä on tosi kliffaa kuunnella.
- Vanhan slangin taltiointi on tärkeetä, ja pitäis tehdä videoita, kun tekniikka on nykyisin aika yksinkertaista. Olis hyvä myös nähdä, kun vanhat starat ja friidut bamlaa, puhumiseenha liittyy äänen lisäks myös ilmeitä ja eleitä, selvittää Harri.
- Nuoria on saatava mukaan. Musta tuntuu, että niitä just nää slangilaulut vois eniten kiinnostaa. Ja onhan näitä stadilaisia laulajia, kuten Hande Nurmio, Hector, Raittisen Jussi, ja muitakin.
Sitten Harri hiffaa, et sille tulee kohta kiire, tänään on Stadin valtuusto ja hän on kaupunginvaltuutettu, demariryhmässä.
Pyydän vielä Harria ulos poseeraamaan ja kun virittelen kameraani, hän osoittaa paikkaa, missä edellispäivänä haukka oli iskenyt puluun ja vienyt mennessään.
- Kysyit niistä slangibiiseistä. Mä oon tehny lauluja Stadista - mutta varsinaista slangibiisiä ei vielä ole. Sellanen kyllä syntyy, ehkä vielä lähiaikoina, lupaa Harri.

Stadin Slangi ry:n pj Lasse Liemolan ajatuksia

LASSE, BAMLAUSDIRIKA

... nurkkapöydäs kaveeras pari gamlaa fabuu, ja ku siin oli raflan ainoo leedi pleisi, mä tsittasin siihe. Kiskoin lonkkuu boltsiin ja kuulin ku äijät stiggas läppää; pian mä bonjasin et siin oli joku haastattelu menos, mut mä en kuullu mitä se läskimpi äijä froogaili ku se bamlas nii hiljaa.

- ... ei ku mä alotin vast vuoden alusta, vasthän mä oon ollu täs bamlausdirikana kolmisen kuukautta.
- Mitäs hassuu siin on, must ”bamlausdirika” on ihan rento nimi Stadin Slangi ry:n bossille, ett pane se sinne tekstiis vaan.
- … tota joo. en mä ehtiny funtsaa mitään ku Klaude ringas mulle ja kysy jos mä lähtisin vetään Stadin Slangia, se skulas jotai parii päivää ennen vuosikokoust, musta se vaan jotenki "kolahti", ett tää vois olla kliffa vastapaino sille ku oon ollu Stadin ja Stadin Yrittäjien instansseis reilut kahdeksan vuotta.
- Onhan tässä, toukokuun lopul on kaupunkisuunnistusta, Helsinkipäivänä pannaan taas julki ”vuoden stadin friidu ja kundi”. Elokuun puolivälis, 16.8. on se perinnepäivä: iltapäivä tos Töölönlahden rantsus ja illal sit junnujen rokkigeimit Gloriassa.

Junjorina Gammelis

- Mä oon födannu Stadis ja budjannu jangsterina Gammelis, mis faijjalla oli ”Annalan Puutarha” -nimine lafka josta oon sit tähän nykyseen grösaribisnekseen jämähtäny.
- ... kuuskytluvun vaihtees mä sjungasin, mut mun biisit oli enemmän nuorisomusaa, mä veivasin Paul Ankan ja Cliff Richardin hittejä ja lisäks mun brändiks on jääny mun omat hitit "Anna pois" ja "Diivaillen" , ton vikan sanatha sä oot pannu sinne Slangi.nettiiski, se on mun ainoo slangilevytys.

Jou, se snadimpi oli se ”Diivaillen” -biisin tekijä. Sanat on jotenki pliisut, mitä mä muistan, mut systeemit oli toista sillo. Zuumailin sit, et oisko raflas lymynny yhtää snygii muijaa. Tiskille purjehtiki sillo ihan viileen siisti donna, mut joo ... kundikaveri meges, kauhee kaappi, joku ”podipilleri” -tyyppine paksuniska-keissi ...ja pöydän jätkät jatko juttusa tahkoomist.

Lasse ei oo Klaude, eikä päinvastoin

- … mitähän mä sulle tohon sanosin? Me ollaan Klauden kans ruodiskavereit ja käytiin Hankkenia ja Kauppista mis usein treffattii. Stadin valtuustoon meidät valittiin samana vuonna 1992 ja yrittäjäjärjestössä on touhuttu kimpas viimeset neljä vuotta. Klaudehan on karismaattinen dirika ja ihan omaa luokkaasa, mut samalla kundina reilu ja sanansa mittane.
- Joo, kyl kai me ollaan Klauden kans eri tyyppisii bosseja ja tarttee vaan toivoo et munki staili käy tälle meidän jengille. Kaikkee säki kysyt, heh.

Mä funtsasin, et se Klaudeha, ku toi snadimpi stiggas taitaa olla se buli klaniboltsi ku flygas helikopteris, ”Kopteri”, tsekkaamas aamuruuhkii ja sitte se pääs eduskuntaaki ... ja kerran Linnan bailuisha sil oli sellaset skidisti viileet releet, ”Stadin kansallispuku”, ku se itte sano.

Stadin Slangi ry:ssä friidujaki

Meidän ”vahvuus” on se yhteinen fiilis ja into ku me toteutetaa niit idiksii ku ollaan yhdes päätetty. Mut ”heikkouksii”?
- No vaikka fyrkan puuttumine hyviin projekteihi ku me ollaa funtsattu, mut mä uskon ett me stadilaiset kyl aina hiffataa sellaset konstit joil me voidaa saada sitä ku halutaa...
- Kuka tätä ”ukkokööriks” on sanonu, ohan meil friidujaki. Mut totta on, et meidän jengi on iäkkäämpää ku ... , mut tää mikää partsika oo muutenkaa.
- Koo, kyl moni meist palaa slangijutuissaan nuoruutee ja tutuille Stadin kulmille - siellähä tää slangi on födannu ja eiks se oo ihan luonnolline juttu?
- Ai Jangsterit? Ne on meidä nuorisojengi, jota vetää se Sami Garam. Ne on meidän nuoruutemme jatkumo, nehän tsiigaa ett slangiperinne säilyy. Mut sitä mä vähän aikaa funtsin, et miks ne sut sinne dilkkas, eks sä täytä ens vuonna jo viiskyt?
... vajaas kuudes vuodes kasvanu reilusti yli tuhannen jäsenen yhdistykseksi! Toimintaa kehitetää jatkuvasti ja … -… eikä slangii tartte osata, riittää ku on kiinnostunu Stadin perinteistä ja haluu tietää siitä enemmän.
- Ei, ei me koko ajan puhuta slangii. Jäsenyys jeesaa slangin bonjaamist ja bamlaamist. Me ollaan kans järkkäämäs slangikursseja toivottavasti jo tän vuoden syyspuolella.

Lähin kättelee liskoo. Pesin ekaks händyt, sit koppiin … seinään on joku tussannu: ”Steppaa vaa lähemmäs stroolaa, se on snadimpi ku muistatkaa”. Mä otan pakkii ja kuset osuu ihan pöntön keskelle, aluks. Ku tsittaan bäck, skyfempi fabu senku jatkaa pajatustaan.

Slangista, vaikka viralliseks

- Mun oma slangi on sekotus Valkan ja Gammelin slangeista, me oltiin kakskieline family ja mä jutskasin faijan kans suomee ja mutsin kans svedua.
- Me kuuluttiin Vanhankaupungin Nuorisoseuraan eli Gammelstadens Ungdomsföreningiin, joka oli sillo täysruotsinkielinen ja mä itte kuuluin Valkassa partsikakerhoon "Vallilan Vesaiset".
- Mun eka keikka oli muuten Paavalin kirkossa joskus viiskytluvun alussa esitetty "Joulumysteerio", jossa mä esitin tähtipoikaa.
- Mulle slangi on merkannu samaa ku muillekin mun aikalaisille, eli helkkarin paljo, puol elämää …
- Kolme skidii mul on ja kyl ne bamlaa, mut se on tätä jangsterislangia jost mä en ihan kaikkee bonjaa.
- Mä oon ollu kaupunginvaltuutettuna 8 vuotta ja oon nyt varavaltuutettuna ja mä tsittaan kans työllistämistoimikunnassa funtsimassa miten me saatas järkättyy duunii niille stadilasille ku on ollu kauan ilman sitä, siis duunii…
Mä ehdotin viikko sitten et Stadin pitäs palvella meitä myös slangiksi eli Stadin slangist tulis Stadin kolmas virallinen kieli suomen ja ruotsin rinnalle…

Tosha pappa heitti vähä asiantynkää. Oisha se haadii, et slangi tulis viralliseks, heh. Menis vaa johonki byroosee, vaik fattaa ja stikkais jotai et: ”Nyt on hillot finito, skloddeil ei oo safkaa ja muija ei pääse duunii ku dösaflaba meni vanhaks, et snadisti fyffee tiskii, pliis”, heh.

Slangi elää ja yhdistää

- Slangi on arvokasta ku se on ainutlaatuista ja se yhdistää kaikkia jotka budjaa stadissa ... myös landepaukut ja ulkomaalaiset maahanmuuttajat (joita Stadissa on jo 20 000) pääsevät nopeammin Stadin menoon messiin. Varsinki nuoret oppii slangin, ja ne integroituu sitä kautta ja hyväksytään jengiin.
Stadin slangi ei taatusti ole kuollu, niinku jotkut väittää - se elää tässä ja nyt! Mun mielest se ”elää uutta tulemistaan”, sille on sosiaaline tilaus, ja se muokkaa ja yhdistää monikulttuurist Stadii ja samalla täyttää tälle ajalle ominaisen arvotyhjiön.

Joo, sit äijä intoutu, mut mä hiffasin ett mul oli magas safkatyhjiö, pakko tunkee jotai mättöö inuksii, ajattelin jos vetäis jonku pitsaslaissin. Ja pari lonkkuu.
- Jou, gödeliini. Et lykkäis mulle katro-sesoon- tyyppistä slaissiratkasuu paril lonkkuu, mul hillot finito, skulaahan sulle Visa?
- Oukei, pitsa numero viis.

Stadilaisii, mut ei muita kummempii

- Helsingis saa must ihan vapaasti asuu stadilaisii ja hesalaisii ja paljasjalkaisii just niinku itsekuki haluu ittesä määritellä.
- Stadilaisuus on rentooo ja mutkatonta lifestyleä jossa "kaveria ei jätetä" niinku sotajermut vanno "siel jossain" kragiksessa.
- Mä oon kiertäny tän Suomen "Hangosta Petsamoon" sillo ku mä rundasin oman bändin kans kymmenen vuotta aktiivi-sjungaajana. Me stadilaiset ei olla kummempii ku muut suomalaiset, tää maa on asutettu kansalla, jollaist vastaavaa ei löydy koko planeetalta. Meit on 5 miljoonaa ja me bamlataa kieltä, jota ei puhuta missään muualla. Me oltiin satoi vuosii svedujen takamaata ja sit me oltii runsaat sata vuotta tsaarin alamaisia. Mut sen sijaan ett me olis ruvettu bamlaan svedua tai venäjää, niin niiden oli pakko opetella suomen kieli ett ne pysty tajuu meitä ja me niitä. Se oli sitä kuuluisaa Sisua ja Jukolan veljesten kovapäisyyttä.

Sit ku alko tulla paatos- ja eetos -typppistä kamaa, mä lähin nuokkuu tiskille … Vedin siin helttaan tsyfet ja yhen baislarin, tsekkasin Iltiksestä Lolan daisut -jutun ja palasin takas tsittaan ...

Slangi on Stadin juttu

- Nykynuoret bamlaa slangii ja se on Stadin slangii ku se on täällä syntyny ja kehittyny. Se, että telkkari ja radio sitä levittää maakuntaan ei muuta faktaa! Slangi syntyy vain ja ainoastaan Stadissa!
- Slangi säilyy taatusti ilman tukee ja vaalimistaki niinku tähänkin asti. Meidän duuni on yhdistyksel on tutkii ja taltioida eri aikakausien slangiperinteitä, kieltä ja tapoja.
- Ei Helsingin kaupunki mitää oo viel tajunnu mikä rikkaus ja arvomaailma slangis on. Kato Stadi itte ei oo satsannu slangiin vaan sitä on muutamat Stadin virkamiehet duunannu ihan oman harrastuksensa innoittamana. Ja kyl must Stadin tulis tukea Stadin slangii, tottakai.
- Joo, onhan kirosanat osa slangia mut tartteeks niitä painaa Tsilariin tai käyttää bamlaukses? Mä oon ollu hiffannu, ett tänään jangsterien kieli ois ronskimpaa ku meidän aikana.Vai onks se vaa näkö- ja kuuloharhaa? Mä itte pyrin välttään kaikkein ronskimpii ilmauksii.
- Oon pluggannu vaan Samin uusimman kniigan Snögelistä, mut se oli kyl sikamakee juttu! Ja biiseistä mä diggaan "Tonnin stifloi" ja "Sliipaa stadilainen snadimmastaki", jotka on uusinta slangikamaa.

Slangi.net on nasta juttu

- Stadin slangin nettisivut (www.slangi.net) on itse asiassa "one man show" eli sä oot hoitanu ne ja uhrannu niihin uskomattoman paljon aikaa, energiaa ja fyffee. Mä oon käyny niillä parikin kertaa ja sieltä löytää lähes kaikki mitä haluu tietää slangista. Nasta juttu!

Sit se snadimpi alko kehuu sen bulin nettisivui, mut mä lähin sillo menee. Sanoin äijille moi, ja kun avasin dörtsin ja astuin gartsalle, nii snögentulo oli loppunu, enää ei blosannukaan ja suulis skriinas kliffasti, niinku vaan tääl Stadiss ...
”Niin gimis on Stadi”, vai miten se meni…

Stadin friidun ja kundin valintaa
selvitelee puheenjohtaja Liemola

BANDLER JA ERKKO

Stadin friidu ja kundi on taas valittu. Kuinka pitkä tää perinne on ja mitä valittu saa handuunsa, yhdistyksen puheenjohtaja Lasse Liemola?
Stadin Slangi r.y. on vuodesta 1996 lähtien julkistanut Helsinki-päivänä 12.6. Espalla valitsemansa Vuoden stadin friidun ja kundin. Nimetyille lahjoitetaan kehystetty muistolaatta sekä kukkia. Kehystetty metallilaatta toimii siis ”diplomina”. Lisäksi slangin byroon seinälle ripustetaan kehystetyt valokuvat joita nyt siis on 7 paria.
Mitkä on tittelinsaannin kriteerit?
Ne kriteerit joilla tämä tunnustus ansaitaan ovat itse asiassa varsin moninaiset. Ne voivat yhtä hyvin olla tietty palkitsemisen arvoinen teko kuin elämäntyön tunnustus. Yhteistä näille kuitenkin on se, että ne liittyvät nimenomaan Helsinkiin, Stadiin.
Entäs nytvalittujen ansiot?
Tämänkertaisten valittujen ansiot ovat varmaankin meille kaikille tutut:
Vivica Bandler on stadilainen friidu jonka elämäntyönä on ollut suomenruotsalaisen kulttuuriperinteen edistäminen perustamallaan Lilla Teatern’in pitkäaikaisena johtajana. Hän myös aloitti siellä ensimmäiset suomenkieliset näytelmät.
Aatos ”Atski” Erkko on kaikille tuttu stadilainen voimahahmo jonka käden jälki näkyy Stadissa monella tavalla. Hän tekee paljon duunii stadin hyväks mut ei brassaa eikä diivaile duuneillaan vaan muut sit meuhkaa ja plokkaa irtopinnoja.
Atski on fyrkkakundi joll on aina sporalippu fikassa ja joka mieluusti dallaa gartsoilla.
Miten nimityksen saaneet reagoi kun ne kuulee siitä? Mun kokemukset valittujen reagointiin rajoittuu neljään viimeisimpään.
Näyttää siltä ett jokainen ekaks vähän hätkähtää ja syntyy suomalaiselle ominainen vastareaktio ”mitähän sä nyt oikeesti haluut”.
Mut ku mä oon saanu rauhassa selittää homman jujun nii kaikki on ollu aidosti iloisii saamastaan huomiosta.
Mitens “aatelointi” velvoittaa?
Me korostetaan nimetyille et tähän ei kuulu mitään velvoitteita eikä rasitteita. Riittää kun valitut saapuu Espan lavalle vastaanottamaan muistotaulun ja kukat ja sit dokaa Kappelin tarjoomat borkat ja kakut.
Joo, entäs teidän Perinnepäivät, järjestetäänks ne tänäki kesänä?
Perinnepäivät järkätään – jos luoja tapahtuma keskittyy sit geimien merkeissä Hespiksen puistoon illansuussa eli klo 16.00 alkaen.
Ohjelma noudattaa aikaisempia hyväksi koettuja häpeningejä sekä myös nyyaa brassailua. Niistä kerrotaan ennen tapahtumia postitettavalla jäsenkirjeellä.
Sä lauloit tossa Espan lavalla gamlan slangistygen. Sähän olit nuoriso-idoli jotain sata vuotta sitte, ootsä esiintyny sen jälkee paljonki?
Mä todellakin esitin Jori Malmstenin säveltämän ja sanoittaman biisin ”Stadin kundi” tokan kerran eli se oli niinku toinen ensi-ilta, ekan kerran mä esitin sen Espan kappelin lavalla pari viikkoa aikaisemmin. Oli tosi nastaa saada laulaa Petri Juutilaisen johtaman skoudebändin kanssa. Mun ura ajoittuu 50-60 lukujen vaihteeseen ja mä oon sekä viiskyt- että kuuskytlukulainen (tää on siis viime vuosisadalla huom!).
Vielä joku saa mut puhuttuu ympäri estraadille ja mä oon hiffannu et se on kliffaa sillo kun on oikee jengi kasassa. Onneks mä saan valita ajan ja paikan itse.
Kiinnostaaks Stadin Slangi r.y. jengii, miks muuten kandeis liittyy jäseneks?
Stadin Slangi r.y:n jäsenmäärä on kasvanu tasaisesti ja se merkkaa sitä et tää homma kiinnostaa jengiä. Me ei haluta olla ”parempia” tai ”alkuperäisiä” stadilaisia ja me sanotaanki et ”stadilaiseks ei synnytä – stadilaiseks kasvetaan”.
Jos stadilainen perinnekulttuuri ja stadin slangi kiinnostaa nii kandee tulla messiin, meill on kliffa jengi ja aktiivista äksonia joka kuukausi - tsiigaa vaik tästä lehdestä (Tsilari) ja täytä jäsenhakemus.

Sakilaiset -yhtyeen sanoittaja/solisti:

MIKKO, KRUNAN KUNDI

Mikko Seppälässä ei ole mitään sakilaista: ei röyhkeää käytöstä, ei väkivaltaisia päällekarkauksia, eikä viiltelyjä vastaantulevien käsiin, kasvoihin tai takapuoleen. Ja sikäli kuin häntä tunnen, ei hän kauppoja ryöstele, eikä viinallakaan liiemmilti lotraile.
Mutta Mikko Seppälä on Sakilainen, hän on perustanut tuon nimisen yhtyeen yhdessä frendinsä, Janne Riionheimon kanssa muutama vuosi sitten. He laulavat vanhoja lauluja ja -kupletteja, suomeksi ja slangiksi sekä uusia, itsesanoittamiaan ja -säveltämiään lauluja: Mikko hoitaa yleensä tekstipuolen ja lauluamisen - Janne musiikin. No, Mikko laulaa sakilaisista.

Mikko on aito Krunan kundi

Mikko Seppälä on Stadin kundi, tarkemmin Krunan kundi, paljasjalkainen. Ensimmäinen koti oli Liisankadulla, välillä hän asui muutaman vuoden vanhempiensa kanssa Ågelissa, Oulunkylässä, ja viimeksi Käbiksessä, Käpylässä. Mutta aloitettuaan teatterihistorian opinnot Helsingin yliopistossa, hän palasi lapsuutensa maisemiin.
Jo pilttinä syttyi Mikossa esiintymisen ja laulamisen, itsensä ilmaisemisen palo. Syntyi myös kiinnostus omaan puhekieleen ja eritoten Stadin slangiin.
- Kyl mä voin sanoa, et slangi on osa mua, osa lapsuuden ja nuoruuden muistoistakin säilyy mielesssä Stadin slangiksi. Vähän sama juttu, kuin mummolla, joka on vanhoilla päivillään alkanut bamlaamaan oman lapsuutensa slangia, naurahtaa Mikko. Mikko Seppälän kotiseuturakkaus ilmenee myös kiinostuksena Stadia ja varsinkin Kruununhakaa kohtaan: hän on Asukasyhdistyksen monivuotinen sihteeri, puuhamies ja Krunikka-lehden lukuisten juttujen tekijä.

Slangi-duosta kuplettiorkaksi

Sakilaiset -yhtye syntyi duoksi, mutta nyt sillä on useita eri kokonpanoja: duosta aina kymmenmiehiseksi rytmiorkesteriksi, - mutta: eikö heillä ole yhtään naista ei koko bändissä, miksi? - Gimmoja on, naurahtaa Mikko, levylläkin pari laulaa taustoja. Ja liidejäkin saisivat laulaa, koska esimerkiksi loistobiisi “Sörkan ruusu” ei istu karjun suuhun.
Aluksi yhtye esitti vain slangilauluja, mutta sittemmin on tullut mukaan “urbaanit kupletit”, vanhemmat ja uudemmat. Sakilaisissa on opisto- ja opiskelijamuusikoita, mutta kaikkien ammattitaito on korkeaa tasoa. Yhtye ei soita rokkia eikä nykyiskelmää, vaan “soitossa on aistittavissa kadun kieli, vanhan iskelmämusiikin spontaani “repäisevä” soittotyyli” – kuten kertoo yhtyeen CD:n kustantajan esite.
Bändin toisella perustajajäsenellä, Jannella, on takanaan musiikin teknologian opinnot, Sibelius-akatemian pitkän oppimäärän laajusesti; yhtyeen oma CD:kin on äänitetty hänen kotistudiossaan.
Sakilaiset esiintyy nykyisin joko ydinryhmän triona, rytmiryhmällä vahvistettuna kvintettinä tai kahdeksan hengen rytmiorkesterina.
Yhtye on esiintynyt monissa kirjanjulkistamistilaisuuksissa, Stadin Slangi ry:n tansseissa, eri koulubileissä ja kaupunginosatapahtumissa.

Sakilaisten CD on laatukamaa

CD on miellyttävää kuunneltavaa, yhtye on saanut eloa vanhoihinkin lauluihin ja sävelten uudet sovitukset sisältävät paljon hauskoja musiikillisia jippoja. Ja Mikon eläytyvään laulutyliin ei voi olla ihastumatta: kuunelkaapa kun Mikko naurahtaa “Pojanpojan lättähatussa”, se on täyttä Georg Otsin “Nauravaa kulkuria”.

* * *

Sakilaisiin kuuluvat:

Mikko Seppälä, laulu; Janne Riionheimo, piano; Petri Kivimäki, kitara, (Korpi Ensemble); Janne Ruuttunen, basso; Miki Leskinen, rummut (Bad Eye); Anna Riionheimo, huilu; Erno Haukkala, pasuuna (Soul Captain Band, Alamaailman vasarat); Eero Savela, trumpetti (Soul Captain Band); Verneri Pohjola, trumpetti (Kengurumeiniki).

* * *

Stadin kundi -cd:n laulut:

* Arska Stadista on osa Arvo Turtiaisen, teksti 1910-luvun slangia, vaikka onkin kirjoitettu 1960-luvulla (runokokoelmassa Minä paljasjalkainen, 1962). Sävellys on Sakilaisten Janne Riionheimon.
* Stadin kundi on satavuotiaan Georg Malmsténin nostalginen ralli, ja varmaankin tunnetuin slangilaulu.
* Stadin kundin kaiho eli Niin gimis on Stadi on Veikko Lehmukselan sodanaikainen slangiteksti, samoin myös riipaiseva Gartsan gundi, Eero Luparin säveltämä runo.
* Tataari on suomalaisen kupletin ”isän”, J. Alfred Tannerin, kupletti 1910-luvulta.
*Sakilaisten laulu on tunnuslaulu – tai irvailu – ”Sörkan apasheista” eli sakilaisista. Lienee jo 1910-luvulta.
* Pojanpojan lättähattu on Reino Helismaan revyymukaelma, Tapio Rautavaaran tekstistä Isoisän olkihattu.
* Allin boksi on slangiaktivisti Eki Mattssonin 1990-luvulla kirjoittama Ellin boksin, “jatko-osa”.
* Onkimiehen blues on Vanha isäntä -yhtyeen Olli Haaviston vuonna 1974 kääntämä Fishing Blues.
* Sakilaiset-yhtyeen omia tekstejä ovat Sakilaisen aapinen, Ku kesis o sekä Gamla luffaaja.
Sakilaisen aapinen on Seppälän kirjoittama mukaelma merimiesten työlaulusta Sailor´s Alphabet.
* Laulussa Ku kesis o vietetään menevää, mutta katkeransuloista kesää Käpylän nurmipihoilla.
* Gamlan luffaajan tekstin taustalla on Ain’t got no money -bluesin maailmankuva. Tekstit ovat Seppälän ja sävellykset Riionheimon.