 SLANGITAPAUS 1
SLANGITAPAUS 2
SLANGITAPAUS 3
Osallistujat:
* Federley, Lars, slangin harrastaja
* Garam, Sami, ammattistadintaja
* Larme, Lauri, slangin harrastaja
* Enroth, Sakari, slangin harrastaja
* Palander, Seppo, slangin harrastaja
* Paunonen, Heikki, slangiprofessori
* Paunonen, Marjatta, äidinkielen opettaja
* Taskinen, Jyri, slangin harrastaja
* Kauhanen, Erkki Johannes, puh.joht, Slangi.net
Erkki Johannes Kauhanen:
Muistot säilyvät slangina ja tärkeintä on
YHTEINEN KOKEMINEN
- Mä muistan ku mentiin broidin kanssa siihen Schröderin handeliin, Kauppiksen vieres ... tsögattiin makuupussia, tai jotai. Ja kun oltiin maksamas siin tiskillä, ja ku se kundi heitti pari-kolme sanaa slangia, siitä synty sellanen yhteisyys, et lopuks me saatiin silt kundilta rabatsooki.
- Sama se lämpö, juuret, yhteiset kokemukset, heiluva lamppu syksyisessä viimassa, se märkä nupukivikatu, ne tiivisty niis muutamas slangisanas ja niistä tuli sellanen inhimmillinen lämpö meidän stadilaisten välillä.
- Mä en kohtaa mitään tällasta nykyisin nuorten kanssa, vaikka slangii puhutaankin, ei se tunnu samalta...
Näin herkisteli Larmeen Lauri, "Laukki", SlangiTapaus 2:n istunnossa, jonka Slangi.net oli järjestänyt jo perinteiseen tapaan 28.9.2000. Paikalla oli yhdeksän Stadin slangin harrastajaa. Alkuun oli esittelykierros.
Marjatta Paunonen: - Nykysin slangia tulee lähinnä kuunneltua ja luettua, sattuneesta syystä. (M on ”slangiproffa” Heikki Paunosen tutkijatoveri ja vaimo). Tollee skidinä mä ensin budjasin Rööperissä, vanhas puutalossa, kävin siellä skolee pari vuotta ja sit me flytattii Tölikaan, siihe Bollista vastapäätä, sit Nervanderinkadulle. Sitte muutettiin esikaupunkiin, Kontulaan …
- Mullon kaks veljee, tuli sillon liikuttuu kundiporukoissa, oltuu vähän niinku poikatyttö. Broidien ja niiden kavereiden kans futista skulailtiin ja puhuttiin slangii.
Seppo Palander: - Olen syntyny Stadissa 46 ja asunu koko ikäni täällä. Olen stadilainen. Aluks me asuttiin Aleksis Kivenkadulla, sielt flytattiin Vaasikselle ja 67 mä avioiduin ja muutettii Kallioon ja sit viimeset 30 vuotta mä oon asunu Käpylässä. Slangin mä oon oppinu kartsalla. Koulussa ne opetti, ettei saa sanoo mutsi, se on rumaa. Sitte ku teillä on oma vaimo nii sitä saa sanoo sit mutsiks, näin ne opetti. Mun slangi on sitä 50-luvun slangii, 60-luvun alusha slangi sitten kuoli, kertoo Seppo.
Sakari Enroth: - Mä oon syntyny 54 Stadissa ja ekat vuodet asuttiin Manskulla ja sielt muutettii Pohjois-Haagaan. 60-luvulla myytiin kastareita Kolera-altaan rappusilla ja joitain vanhoi kunnon stadilaisii tuli tavattuu. Ne ties aina siitä, ku ne tuli kysyyn, et paljo daggarit bungaa?
- Vuodest 81 mä oon ollu pappina Kannelmäes. Mä käytän slangisanoja arkikielessä. Ja kun pidän rippikoulua, mä huomaan et kieli on kehittyny. Kun kysyin siellä, et onks tääl kukaan klesa? Kaikki oli monttu auki, kukaan ei tienny mitä on tarkottaa klesa, se oli mulle aika yllätys. Et sellasii sanoi, ku itte on joskus oppinu käyttään, ne ei aina kolahda tän päivän nuoriin.
Lars ”Lasse” Federley: - Mä olen Lasse eli Lars Federley, hurri. Syntyny 46 Krunikassa, mis budjasin lapsuuden, äidinkieli ruotsi. Mun suurin ongelma, sillon ku menin kouluun oli se, et ainoo suomen kieli, mitä mä osasin oli se, mitä mä olin oppinu kadulla. Krunikan jälkeen mä muutin Munkkaan.
- Sit tää Stadin Slangi ry:n Hurritoimikunta, se olen minä. Klaude (Bremer) oli sitä mieltä, et pitää saada hurreja mukaan.
Sami Garam: - Juu, terve, mä oon tän ”Rotsi on mut byysat puuttuu” -Akkari albumin ”stadintaja”, mä käytän tota sanaa, ettei tulis mielikuvaa, et slangi on pelkästään vanhaa kieltä.
- Mä oon syntyny Stadissa 67 ja asunu täällä melkeen koko ikäni.
- Mä yritän saada mahdollisimman paljo uusii vaikutteit niinku omilt skideilt, jotta se slangi olis mahdollisimman elävää ja ajankohtasta, mut mä käytän myös hauskoja sanoja ku on vanhemmas slangissa.
- Musta slangi on normaali puhekieli ja kommunikoinnin muoto, eikä mitää sen kummempaa, eli bamlaamista, läpänheittoo.
Lauri ”Laukki” Larme: - Mä oon syntyny 46. Nyt istutaan täs meikeläisen kotinurkil niinku Ekinki, me ollaan samasta talosta, Hämeentie 36:sta, Kanuunan talosta.
- Mä oon itä-Suomes töissä, ja asun nykysin Hangossa, mut tuun käymään aina tänne Stadiin, näille kulmille, mist oon lähteny.
- Mutsi ja fatsi on Valkan gimmoja ja kundeja, meil oli kotikielenä slangi, isovanhemmat puhu slangia. Nykyses duunis en voi slangii käyttää, mut aikasemmas …mä olin parikyt vuotta huume- ja päihdehommis, oli slangii pakko käyttää.
Jyri Taskinen: - Mä oon tän remmin junjori, födannu 71 Stadissa, budjannu parikyt vuotta Maisulis, nyt mä bunkkaan Kottiksessa. Mun slangiharrastus jotenki kai alko siitä, no kulmil tietysti kuuli ja siin Valkas ku pyörittiin … me tsennattiin niit Kyliksen spurguja ja muita kelmejä, jotka pudotteli aika sillee lahjakkaasti. Nykysin lähinnä mun pikkubroidin kanssa bamlataan. Se tosiaan kyl on, varsinki sellanen vanhempi slangi, sellasta salakieltä munki ikäsille, ettei kommunikoinnista tuu mitää.
Heikki ”Heka” Paunonen: - Mä olen syntyny 1946. Me asuttiin ensin Mannerheimintiellä ja Kuusitiellä. Sit muutettiin 50-luvulla Lauttasaareen ja se oli slangin kannalta aika lailla landea, asuttiin siellä reilu 10 vuotta ja koulua mä kävin Lauttasaaren kansista ja sitten Norssia, missä sitten kyllä kuuli slangia, oikeestaan siellä oon eniten omakohtaisesti slangia kuullu ja käyttäny.
- Mä oon 25 vuotta keränny slangia kirjaa varten ja siinä ollut samalla tilaisuus tavata vanhoja Stadin kundeja Kullervo Linnasta ja Toivo Kaiposesta lähtien, jotka sitten on kyllä delannu.
Erkki Johannes: - Eka hima mulla oli Krunikassa, vuonna 52. Mut viihdyin siellä vaan 8 kuukautta, ku päätin sit muuttaa tänne Pitkänsillan paremmalle puolelle. Täs Kallios asunu parikyt vuotta, välil Käbikses ja nyt 10 vuotta täs Hagiksessa.
- Eniten slangii mä oon oppinu faijalta, kun slangi oli himas isänkieli. Ja pitsgulla jonkin verran kuuli slangia, mut yhtä paljon vede- ja kontinkieltä. Ku tuli keskikouluikä, slangi jäi. Koulus eikä yliopistos slangii puhuttu.
- Mun nykynen Stadi/slangi-innostus oikeestaan alko siitä, ku rupesin styylaa manselaisen friidun kanssa joskus 88-89. Ja ku kävin treffaamas sen familjee ja sukuu, mä hiffasin, et niil oli helkkarin buli aukko sivistyksessä: ne ei tsennannu Stadista paljo mitää!
- Mä aloin sit järkkää niille kaikkee tietoo Stadista ja slangistaki.
- Sit 90-luvulla murrebuumibuumi alko puree Suomeski. Kallion friidut ja kundit järkkäs sen Työläisäitipatsaan ja siit remmistä synty se Slangi ry. Mutsi liitty yhdistyksee, ja se hommas mutki siihe.
- Ja kunditha kaipaa faijalta aina arvostusta, ehkä mä oon nyt sit saanu sitä faijalta näillä mun slangihommil. Faija oli 100%:n Stadi-diggari. - Eiks nii, faija, oothan sä musta ylpee siel ylhääl josssain.
- Sitten yhdistin joskus 97 internetin kotisivut ja slangin, Slangi.net
- Ja suuret kiitokset Paunosen Hekalle, se on antanu mun käyttää sen mainioita tekstejä Slangi.netissä.
- Ja näiden jälkeen tuli mulle mieleen koota tällanen slangipiiri...
Slangipötköö
- Meil on vanha stadilainen jengi, Herrojen viikonloppu, kokoonnutaan kaks kertaa vuodessa. 60-vuotias on vanhin ja broidi Mara, 50-vuotias, nuorin. Me regressoidutaan lapsiks - ei brenkun takii - vaan noin kieli kääntyy automaattisesti, vanhat sanat tulee esiin, kertoo Laukki.
- Kun isot ikäluokat hakee nyt juuriaan, pyritään slangikin tuotteistaan, ihan hyvä juttu – on säilytetty kulttuuriakin. Mut mulle slangi on aika intiimi asia, se oli kotikieltä Sörkassa ja sielläpäin. Ei jokainen sana sillon ollu slangia, eikä joka neljäskää, mut ne oli iskeviä, yks tai kaks sanaa lauseessa.
- Nyt niitä sanoja on hirvee määrä: joskus kuulee kuuskymmentä slangisanaa peräkkäin jossain lauseessa. Mä en oo koskaan kuullu semmosta kieltä, vaikka mä elin koko nuoruuteni slangijengeissä.
- Korostamisen kautta ehkä tulee tällanen pötkö, se on ehkä tätä aikaa, jonkinlainen invaasio, siitä halutaan ottaa kaikki irti. Vaikka se meikäläisen korvassa tuntuukin pahalta, en taistele vastaan.
- Mut se on toi stadilainen kokeminen, mikä on tärkeintä. Sitä vaan ei nykysin enää kohtaa. Missään ei kukaan enää kysy, et ”hei, sä olit fimtsikan skriittaa, koska sä bungaat takas?” tai jotain vastaavaa.
Vanhan ja uuden slangin eroa
- Oliko 30-luku kielellisesti erilainen slangissa ku 50-luku? Kun 30-luvun ihmiset stagnasoituvat 40-lukuun, ja sitten jatkoivat 50-luvulla 30-luvun metodein. Muuttuiko slangi sota-aikana, kysyy Laukki.
- Poikaporukat hajos ja vanhan slangin muuttuminen alkoi. Osa slanginpuhujista meni rintamille, osa maalle. Mutta kyllä aika lailla Kuntsilla ja Valkassakin oli 50-luvun slangi paljolti samanlaista kuin 30-luvun, kertoo Heka.
- Joo, kundithan oli samoja, eli me omaksuttiin skidinä 40-50 –luvulla 30-luvulta periytyvä slangi, esittää Laukki.
- Slangihan siirtyi 30-luvulla isältä pojalle, moni puhui vanhaa slangia pitkään, vieläkin löytyy näitä vanhan slangin puhujia. Mutta uudet slanginpuhujat aloittivat sitten uudelta pohjalta, kertoo Marjatta.
- Oman nuoruusiän slangi, se jota silloin on oppinut, jää usein siksi slangiksi, jota käyttää lopun ikäänsä, kertoo Heka.
- Mutta eikö slangi juuri muutukin nopeasti siksi, että jokainen ikäluokka haluaa tehdä oman slanginsa, mitä mutsit ja faijat ei bonjaa? Ainakaan nykyisin mutsit ja faijat ei opeta skideilleen slangia, arvelee Sami.
- Joo, tää on ominaista tälle nykyiselle slangille, mutta vanha slangi eli koko yhteisössä, slangia opittiin omalta faijalta ja iäkkäämmiltä pojilta, kertoo Marjatta.
- Meilläpäin kyllä oli tilanne se, että vanhemmat oli niin paljon maalta kotoisin, ettei me niiltä sitä slangia opittu, ainakaan 50-luvulla, kertoo Seppo.
- Slangia yleiskielen suuntaan ajaa se, että ku jengii tulee maalta paljon, on pakko olla sellanen kieli et kaikki tsennaa mist puhutaan, sanoo Sami.
Hekan tiilari
- Sun kirjassas, Heka, ”Tsennaatsä Stadii, bonjaatsä slangii”, ei ole kaikki sanat slangia, mikäs slangisanakirja se semmoinen on? ihmettelen.
- Joo, koko kirjan motivaatio oli se, et opiskeluaikoina 60-luvulla slangi oli tosi aliarvostettu kielimuoto: yliopistossa ei saanu tehdä slangista harjoitustöitä tai graduja, piti tutkia murteita tai kirjakieltä.
- Siksi mä aloin kerään slangia, vaikka aluksi ei ollut aikomusta tehdä siitä kirjaa.
- Kirjassa on kyllä paljon sanoja, jotka eivät ole slangia, mutta se on merkitty kyllä selvästi, mikä on puhekieltä tai vanhaa puhekieltä. Aina sitä rajaa ei ole helppoa vetää, sillä slangisanat muuttuvat puhekielisiksi esim. ratikka ei tunnu enää slangilta.
- Mulla oli Patridgen sanakirja mallina, ”Slang and unconventional English”, eli kaikkien niiden sanojen sanakirja, jotka tipahtavat muiden sanakirjojen ulkopuolelle. Pääpaino sanoissa on kuitenkin slangissa.
- Siten mukana on mm. kyökkisuomea, mitä äidit ja tyttäret puhuivat perheissä ennen, eli kahvelit, seslongit, piirongit ja semmoset, samanlaista suomen ja ruotsin sekoitusta kuin Stadin slangikin.
- Ja tiesin, että jos en dokumentoi lähteitä tarkasti, monet ihmiset sanovat, että olen itse keksinyt joitain sanoja päästäni. Sen takia joka sanan ja sitaatin yhteyteen on pantu näkyville se informantti, jolta sana on saatu.
- On kirjoitettu, että esim. fikkarin muoto vikkari on väärä. Mutta se löytyy Eero Salolan kirjasta Ilman fritsaria vuodelta 1928, ja tämän tiedon olen laittanut näkösälle. Sana-artikkeli on fikkarista, joka on sitten yleisempi vastine.
- Aidoimmat slangisanat näkee kirjassa siitä, että niistä on pisimmät artikkelit, useampia tiedonantajia.
- Entä Stadin ja Hesan ero?
- Vielä 40-luvulla käytettiin Stadia ja Hesaa täysin synonyymeinä, ja esim. Kullervo Linna ja Toivo Kaiponen puhuivat aina Hesasta, ne oli 1911 syntyneitä stadilaisia. Joskus 50-luvulla tuli muutos, että täällä syntyneet alkoivat nimittää tänne muuttaneita hesalaiseksi.
Tiilarin kanssa
- Ton bulin slangisanakirjan sisäsivulta löytyy maininta, et sen on toimittanu Heikki ja Marjatta Paunonen, miten sä, Marjatta, oot osallistunu kirjan tekoon?
- Aluks Heikki kokos aineistoa ja mä olin siinä vaiheessa lähinnä tässä huolto- ja kuljetusporukassa, mut sit kun ruvettiin puhumaan, et kirja pitäis saada kasaankin, alko painaa kiire päälle, alettiin pistämään sitä Heikin kanssa yhdessä kasaan … vaikea tarkoin sanoa, mutta kyllä siellä mun kädenjälki näkyy aika monessa paikassa. Jos joku homma ei oikein toimi, mä oon vetäny kylmästi henkselit yli. Ja jos must on näyttäny, et jotain puuttuu, oon kyllä heti huomauttanu asiasta, kertoo Marjatta.
- Kirjan monet jutut nostaneet mulla paljon vanhoja muistoja pintaan, mm. kirjanteko pakotti palaamaan vanhaan venäjän kielen harrastukseen.
- … yleensä päästiin Heikin kanssa sovintoon, ehkä siellä vanhemmassa päässä Heikki oli aika itsepäinen.
- Onko sulla jokin ammattimainen suhde äidinkieleen?
- Kyllä on, mä olen äidinkielen opettaja. Mutta kyllä slangista on ollut tässä ammatissa hyötyäkin. Näkisittepä kuinka nopeasti kuus ja puolsataa kakaraa hiljenee ku sanoo jotain slangiksi, hekottele Marjatta.
Hurrit ja slangi
- Ku tällanen hurri menee tonne gartsalle, ei ollu muuta mahiksia ku oppia puhumaan. Sillon skidinä puhuttiin stadinkieltä, suomeksi. Mut sitten ku ”bamla med kaveri, så bamla vi på svenska ok kaverin ha klabbin klesa, so va de paha juttu”, kertoo Lasse suu virneessä.
- Et ku puhuttiin finntuppien kans slangia, substantiivit ja verbit oli paljon ihan samoja.
- ”Nu vi gå ut med kunderna, så skula skrubu i parken”, et sitä päässyt eroon. Mut himassa et saanu puhuu sitä ollenkaan.
- Musta slangin suhteen pitäs olla aika salliva: ei sais tyrmätä, et "ei noin sanottu", varsinki ku slangii on niin monenlaista. Se on enemmän balsamointia kuin kielen vaalimista.
- Nykyisin on trendimäistä, että puhutaan paljon suomea ruotsinkielisissä kouluissa. Mun tyttäreni on Åshöjdenissä, ne puhuu keskenää suomee. Mut ne vaihtaa kieltä kesken kaiken, heittää toiseksi, se on niiden omaa keksintöö.
Mut ”himoruotsinkieliset” tietenkin paheksuu tällaista.
- Munkin lapseni puhuu keskenään suomee, faijan kans ruotsii, kertoo Lasse.
- Mä oon huomannu saman ilmiön mun lapsissani. Mä olen opettanut niille slangia kevyesti jutellen, slangia niinkuin kotikielenä mun 16- ja 18-vuotiaille tyttärille ja ne tsennaa kaikki nää lorut, ”on gimis ku on kesis”, ja ne kans vaihtelee kielestä toiseen. Musta se on rikkautta vain, kertoo Laukki.
- Muistan omasta nuoruudestani hyvin, se oli kivaa puhuu vuoroin suomea ja ruotsia ja näyttää kavereille, et sitä osas. Paitsi ruotsinopettaja ei pitänyt siitä, kertoo Marjatta.
Sami ja Akkari
- Aku Ankka -skabaan mä osallistuin ihan innoissani, se ei ollu mikään helppo, se neljän sivun työnäyte. Satuin kuitenki voittaan sitte, paras 235 osallistujasta. Se oli aika imarteleva tilanne, kun mulle soitettiin Helsinki-Mediasta, se duunipäivä meni pilalle, kertoo Sami.
- Tähän haettiin nimenomaan toimivaa nykyslangia, eikä mitään slangitutkielmaa, ei mitään virallista slangii, voisko näin sanoo?
- Aikarajaus oli, et ”sodanjälkeistä slangii”.
- Ku mun slangi siin Akkaris oli tätä uusinta, me työryhmän (mis oli messis Kauhasen Eki ja alus myös Paunosen Heka) kanssa odotettiin enemmän palautetta vanhoilta gubbeilta, mut sitä tuliki yllättävän vähän.
- Asenneilmasto oli kuitenki vähä sellanen, et mitä toi nuori häiskä tos oikeen ... ettei sitä nykyslangii pidetä edes slangina. Mä oon toista mieltä. Slangihan on just kieli ku kasvaa ja kehittyy ja se on nopeetemposempaa ku joku murre. Sitäpaitsiha Murre on koira, kertoo Sami.
_ Tää on muuttanu sun elämääs? kysyn.
- Joo, nyt teen radiossa ruokaa jonku julkkisvieraan kanssa. Mä toivon, et teen kans keittokirjan Stadin slangiks, sen työnimi on Stadiainen tsöge.
- Sit mä oon tehny kustannussopimuksen slangi-satukirjasta: Stooreja Stadin kersoille, tollasii vanhoi tarinoit ku Tuhkimo, jne. Ne on oikeestaan ehkä tarkoitettu aikuisille ja lapsille, et se ois kiva jos aikuiset vois lukee sitä lapsille. Mä koitan ottaa lastenkielest vaikutteita, et se kieli tuntus modernilta, kertoo Sami.
Nostetaan Akkari pöydälle
- Kun meitä on täällä Helsinki Median Aku Ankka –albumin käännöskilpailun voittaja sekä slangin asiantuntijatuomarit, Paunosen Heikki ja minä paikalla, niin voitas vähän puhuu vielä siit skabasta, aloitan.
- Kutsukirjeen lauseella ”sodanjälkeinen slangi” tarkoitettiin erottamaan aika sotaa-edeltäneestä. Eli kaikki Stadin slangi jälkeen 1945 tulisi mukaan, selitän.
- Moni kuitenkin käsitti tuon sodanjälkeisen vain muutaman vuoden jaksona, esim 45-50, jatkan.
- Joo, niinku minä, mua on petetty, heittää Seppo.
- Ja mikä sitten oli hyvää ja parasta slangia, siitä Helsinki-Median nuorilla neljällä-viidellä toimittaja-tuomareilla oli monesti erilainen käsitys kuin Heikillä ja mulla, kerron.
- Ne ajatteli HelsinkiMediassa varmasti kaupallisesti, niin, ettei täällä ole tarpeeksi paljon niitä, jotka ymmärtävät sitä vanhempaa slangia ja sitten ostais albumin: Pannaanpas nykyslangia, niin saadaan enemmän ostajia, kävikö siinä näin? pohtii Seppo.
- Kyllä tietenkin siinä oli kaupalliset näkökohdat mukana, olihan painos 100.000 ja nykyslangi menee ehkä Rovaniemellä kaupaksi, ainakin paremmin kuin vanha slangi, arvelee Sami.
- Liittyykö Akkari stadilaisuuteen tai hesalaisuuteen, identiteetti eli tää itse kieli ei sido sua tähän paikkaan, pohtii Laukki.
- Ei esimerkisi aika lähel Stadii, mun ikäset riiihimäkeläiset kolmekymppiset, ymmärrä tätä kieltä, kertoo Sami.
* * *
- No, kaikki kääntäminen on vaikeaa. Ja kaikkiin käsitteisiin ei ole kerta kaikkiaan vastinetta slangiksi.
- Mutta mä olen pohtinut sitä, eikö Aku-albumiin ois voitu saada eri sukupolvien slangii: Roopehan olisi voinut puhua sitä vanhinta slangia, Akun, Iineksen ja Hannu Hanhi vaikka sitä sodanjälkeistä ja nää pennut, Tuput, Huput ja Luput sit tätä nykyslangii, pohti Marjatta.
Slangi ja usko
- Olli Seppälältä on ilmestyny Katkismus Stadin slangilla. Miten katupoikakieli sopii pyhään kirjaan, Sakari.
- Viime jouluna mä pidin jouluevankeliumin Malminkartanos ala-asteen koulun pihalla koko koululle slangiks, se oli siis ihan mielettömän hyvä juttu. Koululaiset oli messissä, ne kuunteli, en ole ikinä sellast kokenu. Reksiki tuli kiittään, et "tää oli hyvä juttu", kertoi Sakari.
- Siitä rohkastuneena mä pidin Kannelmäen kirkos jouluyönä jouluevankeliumin. Siel on muutenkin hyvä fiilis, ku jengi ottanu snadit snubarit, konjakin döllä ilmassa leiju.
- Nii sama kokemus, et harvoin porukka on niin varpaillaan kirkos ja kuuntelee … välillä joku hörähti, mut jotenki positiivista naurua, mukanaoloa … Näis tilanteissa slangi toimi, mut ne on aika rajatut tilaisuudet ku slangia voi käyttää, eihän se aina sovi.
- Stadilaisen Katkismuksesta mulla on tällanen kokemus viimeses vihkimises, kummatki ne oli stadilaisii. Mä otin kuudennen käskyn selityksistä kohdan kun: ”Nykyisin naimisiinmenoon ladataan älyttömiä odotuksia. Moni stikkaa hanskat tiskiin turhanki nopeasti ku tulee pikkusenki trabelii, ku toinen ei ookaan se kingi tai hani kuka sen piti olla tai ku sänkyhommat ei suju” ... tän mä korjasin ”ku bunkas ei skulaa” … ”eikä fyffet riitä, nii funtsitaan heti, ettei tää ollukaa rakkautta tai et rakkaus delas...”, kertoi Sakari.
- Tää oli yks osa mun puhetta, stadilainen osuus. Ja mä sain hyvää palautetta ja tunsin et pappi puhuu ikään ku samaa kieltä eikä leiju omis sfääreis.
- Slangi ei oo missään nimessä Sanan herjausta, oikeen käytettynä se on todella hyvä juttu. Joskus mä oon myös hautajaisis heittäny jonku lauseen stadiks, ku omaiset on kertonu et se oli Stadin kundi, eikä sillee oikee landella viihtyny...
…
- Ja ku sä kysyit, niin ei mua yhtään hämää noi Jesse ja Ziisus, ne on nuorison kieltä, ne on musta ihan ok. Varsinki ku mun oma poikakin on Jesse.
Fuusioslangi
- Mä kutsun sitä fuusioslangiks ku vanhoja ja uusii slangeja sekotetaan keskenään. Must mikään slangi ei oo tietyn aikakauden yksityisomaisuutta. Must on kiva niit sekottaa. Vanhas slangis vokabulaari on jotenki sillee vivahteekkaampaa kuin uudessa. Slangi vois olla vähän ku verbaalii jazzia, joka sietää tonaalisia variaatioita, snobbailuakin. Mut en mä tässä oo vielä mikään Charlie Parker.
- Mä haluun omalla kielelläni säilyttää vanhaa slangii hengissä, siinä on musta jonkinlaista antiikkiarvoa. Lähinnä mun slangin bamlaaminen mun ja broidin välistä huulenheittoo, ja muijalle puhun.
Varhaisin slangi
- Varhaisin kirjallinen esitys, mikä on sattunut silmiini, on Santeri Ivalon novellissa, Hellaassa. Siinä hän on käyttänyt muutamassa repliikissä Stadin slangia. Mutta vanhin käsikirjoitus, minkä minä olen nähnyt on vuodelta 1909, vuoropuhelu, joka on esitetty liikemiesten kauppaopistossa *), kertoo Heka.
- Kyllä siinä on lukuisia sanoja, joita nykyisin ei enää tunneta ja monet sanat ovat muuttanet merkitystään. Esimerkiksi käveleminen on siinä dullaamista, eikä dallaamista: - Mihin sä dullaat? Ja dullaaminen nykyisin aivan toista, kertoo Heka.
- Se tarkottaa nykyisin hashista, kertoo Sami.
- Ja siellähän on paljon venäläisperäisiä slangisanoja, jotka on sittemmin hävinneet slangista, kertoo Marjatta.
- Silloinhan tais olla melkein pakollista vielä tuo venäjän osaaminen, kun Stadissa oli vielä venäläinen varuskunta, arvelee Laukki.
- Silloin skrubuakin heitettiin napeilla, niilläkin oli nimet minkä gardarista ne oli otettu: flottari, gardari tai ryskari, valistaa Heka.
Tsura fima
Hangossa on leipomo, ja kun ekan kerran menin ja pyysin kahvin ... alko Laukki kertoo tarinaa.
- Niin, se isokokoinen myyjä katseli mua pitkään ja kysy:
- Otatsa greddee kans?
- Se juttu oli siinä. Meillä alko heti synkkaa, muutenki, kertoo Laukki ja jatkaa.
- Kerran se karju sano yhtäkkiä: Tsura. Multa meni monta sekuntia, kun mietin, mitä tohon pitäis sanoo. Sitten tajusin, et mu täytyy lyödä jalalla sen lattialla pyörivän kolikon päälle, muisteli Laukki.
- Quanbergin Yrjö kysy multa sillon, joskus 1961, mitä se tsura merkitsee. Ja nyt se mun antama selitys löytyy tosta sun kirjastas, Heikki. Aika hauska juttu - silloin oli vielä niitä nikkelhuggejakin.
- ”Tsura fiman raha”, sanottiin, täsmensi proffa.
- Ja ajatella, et jätkät tuolta Venäjältä asti sano ihan saman, Sahalinilta tänne Helsinkiin asti, ihmetteli Laukki.
- Meil oli pidellä mesta mihin aurinko paisto koko päivän ja asfaltti oli niin pehmeetä, et me väännettiin kangella sihen oma skrubu, se oli aika luksusta, pystyttii pitkään syksyyn skulaa. Siihen oli hyvä heittää sit tietenkin Canjonin seinää vasten, se oli taas seinistä, kerto Laukki.
- Sehän oli sellanen kevään merkki, meillä ainakin, kertoo Seppo.
- Viiva tuli sit myöhemmin, se oli raaempi peli: heti jos sä heitit yli sä olit heti veks. Selvästi taloudellinen tilanne oli parantunut, kertoo Lasse.
Sukkahousut
- Ku meidän pitskulla joku sano faijaa et "isi", todettiin et, ai sullon viel sukkanauhat. Ja sit oli siihen aikaan meil viel helvetin peltinapit jotka paino tohon reiteen. Ne sattu niin saamaristi jos jäi tohon lonkan päälle, kertoo Laukki.
- Ja liivit, meil oli liivit. Kun menin kansakouluun niin voimistelutunnilla niistä joutu todella kärsimään. Livstyk, ne oli ruotsiks. Leveet kuminauhat mis oli napinreiät, et kireyttä sai sit säätää, kertoo Lasse.
- Miks pikkupojilla ei ollu pitkii kalsareit, ihmettelee Laukki, eiks niit oltu sillo viel keksitty?
.
- No mut isotkin miehet käytti niitä, selitti Marjatta. Ja pojille tehtiin isän vanhoista housuista polvarit, trikookalsarit tuli vasta sotien jälkee. Rippikoulu oli se raja, jolloin pojille tuli pitkät housut, kertoi Marjatta.
- Sithän tuli golffarit.
- Koska sä muuten sait ekan nahkarotsin?
- Sillon ku muutettiin Munkkaan, kertoo Lasse.
- Me tsögattiin tost Haapiksen vierest, kertoo Laukki.
- Snadi kundi, bulit plääkät – buli kundi, snadit pläägät.
- Toi meinas sitä, et sillo ku olin snadi piti ostaa kolme numeroo bulimpaa, ja sit kuteita pidettiin, et ne oli jo aika knafteja, ja sitten ne annettiin piukkubroidille, kertoo Laukki.
Jengitappeluita
- Kovin jengi mikä täälläpäin pyöri, oli toi Vasiksen jengi: ne oli ku samasta muotista: sama nahkarotsi, villamyssy ja ne dongarit ja kaulukset pystyssä. Ne dallaili tääl ympäri ja kävi hivuttamas jengii, kertoo Laukki.
- Sillo oli kovat skragikset Krunas, mis me hurrit tapeltiin fintuppien kanssa. Ku Skatan jengi tuli, me Krunan sällit oltiin heti kimpassa. Ja sit jepareita vastaan oltiin kaikki yhdessä. Mut ei se hirveen vakavaa ollu, kertoo Lasse.
- Mä oon ite ollu todistamas sellasta jengitappeluu, et meidän jengii oli parikyt kundii Vilhovuorenkadun ja Hämiksen kulmas, siel ylhäällä Marjatan kaltsilla. Ja vastas oli Vasiksen jengi. Se skragis käytiin ihan oikeestiniin, että ne jengin johtajat, ne otti yhteen. Ja sitte ku toine alko voivottaa ja jäi maahan, me käytiin hakemas se veks ja sit lähetti himaa, eikä siinä sit sen enempää.
Lapsii pihat täynnä
- Täs fotos ois ”Sörkan jengi” 1952, sillon olympiavuonna. Oltiin tultu just hakemasta nimmareit neekereiltä, niitku budjas tos Käpylässä, ekaa kertaa nähtii niitä luonnossa. Toi foto on Kanuunan takapihalta, kertoo Laukki.
- Niinku huomaatte, sillon oli paljon monilapsisii perheitä, pitskulla oli aina jengii. Pikku-Pekal oli sukat jalassa. Tol yhel friidulla on pitkät byysat, mikä oli sillon aika harvinaista, mut se oli monilapsisesta perheestä ja niil oli aina pulaa kaikesta.
- Yks kuvaaja oli ottamas Canjonin raflassa kuvii, mä en tiä, oliko häät vai hautajaiset, mut sen kuvaajan nimi oli Railio. Ku sil oli viel filmissä viel tilaa, se sano, et menkääs tohon kasaan niin mä otan teistä pari fotoo. Ja sitten me saatiin käydä hakemas niitä sielt raflasta, kiva äijä. Valokuvaamine oli sillo paljo harvinaisempaa ku nykyisin, kertoo Laukki.
* * *
- Skidien elämä perustui yhteen piha-alueeseen. Ja aika monella oli kulholla leikattu kampaus, kertoo Marjatta.
- Toi on venäläinen Kiseleffin poika, Timi. Niit tuli paljon siirtolaisiks tähän meidän taloon. Ne puhu venäjää, mut salaa, ne varmaan pelkäs et ne voidaa palauttaa Venäjälle?
- Vanhas talosha asu kans paljon karjalaisia ja savolaisia, niin että harvalla skidillä oli siellä Stadissa syntynyt mutsi tai faija, kertoo Laukki.
- Sitten ku Metalliliitto tartti fyrkkaa, ku ne alko rakentaa tota Hakaniemen toimistotaloo, kaikki duunarit sai sillon kenkää, kerron.
Landet tuloo
- Joo, landelaiset osti talon, ne pani metsät pinoon ja osti Stadista asunnon ku niiden lapset tuli tänne opiskeleen.
- Parikyt vuottahan slangi oli ihan umpiossa.
- Sillon 60-luvun alussahan sekotettiin tää helsinkiläisten kieli ihan kunnolla. Se oli slangille lopullinen isku: jengi pantiin asumaan mettäkyliin, lähiöiks niitä sanottiin, ja siihen kuoli oikee slangi, kertoo Seppo.
Lopuksi
Tällasta SlangiTapaus 2:ssa juteltiin. Slangi.netin ja muiden kiireiden takii on tää tekstin tulo näille sivuille kestäny luvattoman kauan.
Mut nyt seuraava SlangiTapaus painaa jo päälle, se on syyskuussa 2003. Ja sen kirjallinen raportti tulee satavarmasti nopeemmin ku tää.
(Loppu)
| |
