NUORET MUKAAN SLANGI RY:N TOIMINTAAN -satu
- yl.os.juttu, postittamaton, 1998

NB.Muutama luettelossa esiintyvä teksti vielä puuttuu,
niiden linkin edessä harmaa neliö.

STADIN SLANGI PESIKSEN
TILALLE SKOLEEN

TSILARIIN LISÄÄ STAILII

Tsilari ei oo pesislehti, ... ja hyvä niin. Lehti onki nii stydii kamaa, et ottaa boltsiin ku se painetaan kertakäyttölehden formaattiin ja tällaselle ohkaselle veskipaprulle, ja noin vähäsivusena se on lerppu ku ... Se bungais lisää fyrkkaa et duunattais siit snadin aikakauslehden mallinen, vaikka 32-sivuinen aviisi, snadisti paksumpi papru ja vaikka nelivärikannet. Sillo sitä viittis säilyttää pitempäänki. Keräilykansio? Ja homma pyöriin 1999 alusta. Stadi ja Stadin slangi onku handu ja räpylä, mut Tsilari on slangi-lehti: joka stoorissa kieli on just se bointsi! Pelkkä Stadin ja stadilaisten esittely ei musta riitä jutun juureks.

SLANGII JUST BAMLATAAN

Stadin slangii pitää bamlaa. Jos sitä vaan blukkaa, siitä jää paljon veks. Miten voitais lisää puhutun slangin käyttöö seurassa ja Stadissa varsinki? Miten skulais c-kasettilehti? Joka toinen Tsilari tuliski nauha-versiona, tai sit kasetti ylimääräisenä pari-kolme kertaa vuodessa? Parilla huntilla saa mankan. Stadin turistibyroon kanssa voitas duunaa kasetti, jossa friidut ja starat bamlais vaikka Stadin oppaan stadilaisille ja turisteille (mallii vois tsiigaa “Stadin allakasta”, 1988-89); megeen snadi 6-kielinen brosyyri. Ja Stadi vois muutenki enemmän käyttää kaikissa systeemeissään Stadin omaa slangii. Miten toimis puhelinpäivystys: Kysy Stadin slangista? Tai Ylen Aikaseen pysyvä slangi-vartti Mattssonin Ekin bamlauksen lisäks?

STAROJEN STOORIT TALTEEN, VAIKKA SKABAT PYSTYYN

Oon kuullu, et stadii ei oo paljookaa nauhotettu! Ku te Stadin gamlat friidut ja starat kerran panette räpylät naulaan (sori vaan), stikataan teidän bamlaama slangi samaan galsaan skrubuun, jos sitä ei jotenki saada kerättyy talteen. Homma ois jotenki järkättävä, ja mieluummin pian. Onks kaikki slangi-skabat nauhoilla? Kaikkiin treffaamisiin mankat megee! Ja skoileihin kans. Sanankeruut ja stoorit on ihan hyvä juttu, mut se bamlaus ois tärkeintä! Järkätään skabat: tsögaa muutama frendi, duunaa mankka päälle ja bamlatkaa stadii. Joka jäsenelle vois stikkaa ilmasen kasetin ja muutamaan skoileenki. Parhaat sais skiglaa vaik Stogiksee tsiigaa hurreja niinku palkinnoks. Ja koko bulin kasettiläjän vois kuskaa SKS:n kansanrunousarkistolle ku meidän pulju täyttää viis vuotta.

SKIDIT EI DIGGAA TANGOO

Entä sit nuoret. Tää pulju joutuu pysyvästi ulkovuoroon, jossei äkkii aleta hittaa jäseniks alle parikymppisiä slangin taitajia. On kyl vaikee uskoo, et skoile-jengi viihtyis meidän jortsu-illoissa! Ja muutenki buli osa meidän yhdessäolosta on sellasta “vanhojen hyvien aikojen” muisteloo, mikä on ihan tärkeetä, muttei nuoret kauaa jaksa innostuu sellasesta. Pitäiskö jotenki toimii kahdella tasolla: gamlat (yli 25 vuotiaat) ja sit junjorit? Musta kyl se, et dilkataa jengii iän mukaan ei oo kliffaa, mut voi olla et se on pakkorako. Junjoreille omat sivut Tsilarissa? Oma kertsi-ilta? Omat techno- ja rave-bailut? Lisäks voitais duunaa joku brosyyri kaikille Stadin junjoreille; sen vois jakaa vaikka suomen tunneilla, tai sit junjori-painotteisesta Tsilarista bulimpi painos. Ja miten ois internetin hyväkskäyttö (nuorille) surfaajille? Löytyisköhän Stadin joltain momentilta fyrkkaakin tällasten “kulttuuritekojen” kustantamiseen?

STADIN SLANGII SKOILEIHIN

Lopuks heitän funtsattavaks, et voitaisko alkaa vaatii, et stadilaisille gimmoille ja kundeille alettais skoilessa opettaa kotiseudun alkuperäiskieltä, Stadin slangii. Aluks vaikka joka luokka-asteella kymmenen tuntii, nii et peruskoulun läpi tsitanneilla ois sadan tunnin opinnot slangista. Aikaa löytyis sillä, et stadilaiset sais olla leedinä ja bamlaa stadii sillo ku landepaukut tahkoo pesistä!
(Yleisönosastokirjoitus 20.4.1998)

* * *

NUORET MUKAAN STADIN
SLANGI RY:N TOIMINTAAN

Olipa kerran ihan nyya Stadin slangiseuran byroo. Tsilarin toimituskunta tsittas siellä, divas tsyfee ja pisti munkkii poskeen. Ne funtsas, mitä hyvii stoorei ne taas duunais seuraavaan aviisiin.
Dörtsi rämähti auki ja sisään steppas kymmenkunta alta parikymppistä friiduu ja kundii: oli punkkarii, hevarii ja goottii, parilla skeittilauta messissä, hiphoppareil korvanapeis paasas funky-beat ja parilla oli bleiserit ja Nokian kännykät handussa.
- Moi Stadin gamlat starbut ja friidut! Me paukattii inee, ku tuli fiilis, et on ihan pakko joinaa Stadin slangi ry:hyn.
- Hei kundit, tsidukaa, uus Tsilari on tullu: ”Stadin taksi on oleellinen osa pääkaupungin liikennerumbaa, turvallinen ja tarpeellinen kumijalka”. Sika-mahtavaa!
- Ja tossa: voi perskules, me ollaan missattu ”Jäsenilta Risuhokissa”. ”… rafla on säilyttänyt entisen asun, eikä oo muuttunu tyhmäks nykybubiks.” Joku viel ”laulo ja laulatti yleisöö. Lisäks oli arpajaiset ja paljon palkintoja.” - Samperi, oispa hiffattu jo ennen lähtee valuu tänne! Oltais kuultu, onks se Sörkka vai Sörkkä, ja sjungaa, tjungaa, shungaa vai sungaa, ja starat ois bamlannu menneistä ”kunnon Stadin slangilla”. Ois rulannu tasan kipeesti.
- Ja täs: ”Vuosikokous. Kokouksessa käsitellään sääntöjen mukaiset asiat.” Voi helvatti, sekin ollu ja menny. Oltais kyl tultu ihan homona miittiin. Kyl nyt sieppaa, mä hajoon luihini, zgädäm!
- Jees! ”Perinteiset jorot järkätään Vidarissa. Heimo Kuparinen heittää läppää ja sjungaa”. Kelatkaa kamut ny hintsusti, tasan jenkkaa ja valssii - onku meitsii varten duunattu, kuulia. Pannaan sana rundaa, kapulat skulaa ja tullaan bulilla lössillä pogoilee ja joraa. Hei, mut sekin on menny…. Kääk.
- Camoon, camoon, ja nyt rulaa tosi sairaasti: ”TUL 80 vuotta. Suomen Työväen Urheiluliitto perustettiin 26.1.1919 Koiton talossa Helsingissä. Keskusjärjestön perustamistilaisuudessa oli virallisia edustajia 56 seurasta … ”
- Mäen kyl idlaa enää mbnetin enkä jyrkin tsätis ja inetin voice on nii buginen, nehä sukkii sikasairaasti. Mä veivaan namikoist styrkat täböille Offspringii niiet tyrät rytkyy ja alan blukkaa vaa Tsilarii.
- Stadin gamlat starbut ja friidut! Teil on nii haadit systeemit, jäsenillat, jorot, kokoukset ja viel toi Jäsen- ja tiedoituslehti Tsilariki, et me pannaan koko jengi jäsenhakemukset vetään ja heti, stikatkaa lomakkeita tähä suuntaan!
Sen pituinen se, satu.
(Lähettämätön yleisönosastokirjoitus 3.6.2003)

Liemolan ehdottama Harri Saksala
valittiin uudeksi bamlausdirigaksi:
"HARRI ON HYVÄ JÄTKÄ, SEHÄN ON SHUNGAAJA"

Salissa kävi supina, päitä pyöriteltiin ja olkapäitä kohauteltiin. Sama lause pyöri ryhmästä toiseen, jengi oli kuin suuri kysymysmerkki: "Ketä se uus on, ku Lasse lopettaa?" Kukaan ei tuntunut tietävän, en kuullut edes arvailuja viriteltävän. Kokous oli juuri alkamassa, kun salin ovi loksahti auki ja sisään käveli Julkkis, joka ei ennen ollut käynyt kokouksissa, joka kuitenkin oli jäsenrekisterissä ja joka oli tunnetusti "Stadin kundi".

Stadin Slangi ry:n syyskokous 25.11.2002 alkoi niin kuin syyskokoukset alkavat: "Julistan kokouksen...","onpas meitä paljon ...", "valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, ääntenlaskijat", ... jne, jne. Välillä pyydettiin puheenvuoro- ja, eniten kysyttiin rahasta, tuloista ja menoista. Ei siksi, että niissä mitään hämärää olisi ollut, muista asioista vain vallitsi niin suuri yksimielisyys. Fjalle vastaili terhakasti ja Fjallen puheille nyökyteltiin. Hyvinhän se oli firman asioita hoitanut, ei siinä mitään. Kun Tsilarin uudistuksesta, puheenjohtajan lempilapsesta, tuli puhe, sorahti jäsenistöstä yksinäinen ääni lehden kalleudesta. Lasse käytti puheenvuoron, jossa hän todisti, että vanhan formaatin tie oli kuljettu loppuun viime vuonna ja uusi formaatti on mo- nin tavoin parempi. Kiitoksen sanan hän antoi Johannekselle, jonka käsialaa hän kertoi uuden ulkoasun olevan.
Erovuorossa olevat hallituksen jäsenet Tapani Närhi,Pekka Rosen, Arno Soisalo saivat eronsa ja lisäksi varapuheenjohtaja Ossi Jussila. Tilalle valittiin Matti Kohva (vpj), sekä Matti Heikapalö, Seija Lumme ja Pekka Pakkanen. ja mikäs siina, ihan joviaaleilta tyypeiltä nämä uudetkin vaikuttivat, osa tutumpia, joku vieraampi. Sitten Lasse nousi pöydän takana, kopautti nuijalla pöytään ja aloitti: "Vaimo sanoi, että on valinnan aika, hän tai Stadin Slangi. Ei, ei, en valinnut Stadin Slangia vaan hänet. Ja nyt tahdon kiittää kaikkia teitä näistä kahdesta vuodesta ja ... (läpä lässyn lässyn lää)"' "Uutta puheenjohtaja-ehdokasta pohdimme pitkään, eikä - mutta kun kävelin Hakaniemessä ja minua vastaan pelmahti tuttu kundi, minulla välähti, että siinäpä uusi bamlausdiriga. Hän tahtoi pari päivää harkinta-aikaa, harkinta päättyi meille suotuisasti. Hyvät naiset ja herrat: laulaja, lakimies ja kaupunginvaltuutettu Harri Saksala."
No, se siitä, muita ehdokkaita ei ollut, ja parempi onkin valita yhdestä hyvästä kuin useasta huonosta. Kokous päättyi niin kuin kokoukset päättyvät: vielä muutama pykälä selvitettiin ja kokous päätettiin. Sitten kahvit juotiin, näkemiin sanottiin ja lopuksi valot sammutettiin.
Kun ahtauduimme kolmistaan, Lasse, Fjalle ja minä, ahtaaseen hissiin, sanoin että "kiitos Lasse seuraajasta, Harri vaikutti ihan hyvältä jätkältä". "Sehän on hyvä jätkä, sehän on shungaaja", naurahti Lasse, aika velikulta.
(Juttu Tsilarissa 4/2002)

ELÄVÄ SLANGI/FUUSIO SLANGI
RULETTAS KYBÄLLÄ

Ai, meneeks rubari yli hilseen? Oukki-doukki, mut jos viitit lesaa viel hintsusti, kyl biitit kolahtaa omille mestoille ja sä alat kelaa mikä on niinku tän homman nimi.
Kato ku jotkut bamlaa, et eri aikojen Stadin slangeja ei sais mennä käyttää sekasin, eli et jonkun ajan slangi kuuluis nii olennaisesti aikaansa, et ois tyylirikko bamlaa sitä jonain toisena aikana.
Ja et kunki aikakauden slangii sais bamlaa vaan ne ku on ollu skidejä just siihe aikaan.
Mun mielest toi on slangin säilömist, museointii. Jos tolla tavalla slangi delaa, tulee "kuollu kieli", kerran vuosikymmenessä.
Ja tohon systemii kuuluu se, et jotkut gamlat starat funaa, et ainoo oikeee, kunnon Stadin slangi on just sen ajan slangi, ku ne ite stikkas kulmilla: "tää on mun slangii, älä sä tuu leikkii tähän." Eli mun identiteettii, älä tuu snutasee mun muistoja".
No, osinhan mä ton kyl bonjaaki: slangiha on intiimi systeemi, se ku on tarttunu boltsiin just murrosiäs, sillonku muutenki on herkät fiilikset. Oma slangi on ku biitti oma sieluu.
"... slangi on myös osa meidän jokaisen omaa identiteettiä. Stadi on meistä jokaiselle joukko muistikuvia erilaisista paikoista, tapahtumista ja ihmisistä. ... Olennaista on se, että nämä kokemukset ja muistikuvat ovat tallentuneet mieleen slangiasuisina tapahtumina. Lapsuuden ja nuoruuden muistoja ei ole olemassa ilman slangia," näihän se slangiproffa Paunonenki bamlas Kallio kukkii-geimeis tos vuoden päivät sitte.

* * *

Mä aloin kerran kelaa, et se ois muute eri metkaa, jos joku lykkäis mediaan, et suomen kieleski pitäs vaan bamlaa sen ajan sanoilla, ku synty sillo ku ite oli murrosiäs! Nykysi ei sais ketään käyttää sellasii sanoi ku "sivistys","väestö", "keksintö" (R. von Beckerin luomia sanoja); "asiakija", "ilmapiiri", sukupolvi" (A. Vikman); "ikuistaa", "kansalainen", "yhtenäinen" (C. A. Gottlund); "nykyaikainen", "uteliaisuus", "toiminto" (E. Lönnrot), nää ku on kaikki 1800-luvun sanoi.

* * *

Must ei kandeis takertuu just siihe slangii mitä omil kulmil on snakattu sillo ku oltiin skidei. Kandeis rohkeesti käyttää gamlempiiki sanoi ja ottaa nuorten läpästä sellasii sanoi ja juttuja ku sopii. Niihä toimii muutki kielet.
Ja jos hela popula snakkais kybällä kaikkee slangii, "elävää slangii", gamlat kundit ja friidut tsennais mitä junnut snakkaa ja päinvastoin. Ja täähä tekis eetuu "sukupolvien väliselle kuilulleki", sikahaadii.
Eli bamlataan vaan kaikkee slangii!

PS.
Silti kandee käydä museoissa, ainaski Stadin museossa Sofiankartsalla. Siel on pysyvä Stadi-näytttely ja kolmannes lkerrokses sraijaa slangikone! Eli siit voi valkkaa 10 kyssää joko gamlaa tai nyyaa slangii. Ja sit on kome vaihtoehtoo, nist sit tsekkaa sen ku on ok. Kliffaa, eli: mee museoo! (Kolumni Tsilari 2/2002)

KARTSAT TÄYNNÄ KAMAA

Jos joku heittää sulle, et Stadin kartsat on täynnä kamaa, sä voit sanoo, et älä kuseta. Mut miten on … lähetää dallaa Stadille ja tsiigataan, hiffattaisko sielt mitää. Heti ku otat kartsalla ekan stepin, funtsaa mihin stiflas osuu. Nykyään se hittaa yleensä asfaltin, tai sileen stebun; ennen mukulakiven tai savipohjan.
Kartsan pinta on yks tärkee perusosa kartsan kamoista.

* * *

Jos me sit ollaan menos johonki vähä nyyempaan mestaan, on kliffaa ku kartsojen kulmis on opasteita, plagui, mihin joku on skrivannu kartsan nimen, toisiin byggan numeron ja johonki vaik Valtioneuvosto, niin ollaan perillä mihin ollaan menos. Jollail platseil on Stadin karttoja ja punanen boltsi: täs sä stondaat.

* * *

Ku dallataan, on kans haadee, et bilikat ja sporat ei skujaa jalkakäytävällä. Ja jos mennää kartsan yli, kandee steppaa siit mist liikennemerkki neuvoo. Ja jos on liikennevalot, niin fiksu stadilainen luudaa yli, ku vihree valo lyysaa, kuha varoo niitä pirulaisii, ku tsöraa faijansa datsunil, ja eikä noteraa valoi.

Jos meidän klogu jätättää eikä me viititä draisaa fikkassa piipittävää kännyy, on nastaa hittaa jostai puhelinkioski, ja skulaa et sori, ollaan liitte myöhässä. Mut jos ei oo kiire, voidaan slumppaa kioskista lesti limuu ja iltapäivän aviisi, tsittaa puiston penkille ja tuntee klyyvaris ku istutukset döfaa gutalle. Siin voi tsiigaa hyvännäkösten friidujen steppailuu, skloddien brassaamist hiekkalaatikos, starbujen shakinpeluuta buleil nappuloil tai muiden leikkikalujen käyttöö.
Ku ollaa divattu pommakki ja blukattu Iltis, kandee stikkaa ne roskalaatikkoon.

* * *

Jos oot skrivannu breivin, sä stikkaat sen postilaatikkoon, ja jos fyrkat on finis, duunaat tseddin pankkiautomaattiin, nii saat hynää. Kandee vaan olla stäränä, ettei tallinnan kundit stondaa jonku sähkönjakamon takana ja ota videolle sun tunnuslukuu.

* * *

Ku ollaa dallattu Stadii ristiinrastiin, voi tulla tarve heittää kepillinen. Ja se fiksumpi tapa on stroolaa pisoaariin, tai ennen niit sanottii kusiputkaks. Nykyään niit staijaa vaa aika harvassa, onkohan Stadin päättäjil semmonen luulo, et stadilaiset on nykyään niin fiinii sakkii, et ei tartte enää strittaakaa …
toisaalt kuitenki soitetaa alvariinsa poskee et Stadi dunkkaa kuselle.

Sit voi alkaaki mollikka jo painuu mailleen. Mut onneks joku fiksu Stadissa hiffas, jo parisataa vuotta sitte, et parempi idis, ku et joka kundi draisaa eldaavaa pärettä messis, onki duunaa valaisimet kartsoille. Stadissa ne skulas ekaks hamppuöljyl, sit petrolil, kaasul pitkään ja krigun jälkee sähköl.

* * *

Jos illal alkaa sit stikkaa vodaa, luudataa jonki katoksen alle tsiigaa ku voda menee viemäriluukusta viemäriin tai mennää venaa sporaa pysäkille, mis voi suojas mulkkaa vaik aika- ja mainostauluja. Ja jos sä saat skodattuu jonku lyylin, voit nojaa sen kans Skattan sillankaiteeseen, ja tsiigaa ku valkeet botskit singraa Stadista Kaivarin vierest skönelle.

KADUN KALUSTEET

Stadissa kartsat on täynnä kamaa, niit sanotaan ”kadunkalusteiksi”. Ne on tyypillist kaupunkikulttuurii, niil ei joo paljoo jakoo landella. Mut ku Härmäs kaikki tällane on nyyaa, nii ainoo pointsi pannaan sille, et hommat skulaa: lyhdyt lyysaa, vodaa tulee ku hanast vääntää ja et fiudet pääsee joka mestaan.

Mut tärkeetä ois kans se, miltä ne kalusteet näyttää, millasen fiiliksen ne lykkää Stadiin ja stadilaisille. "Stadin eri instanssit tuntuu repivän kartsoja vuoronperään, toisistaan tietämättä. Ja byggaa sit oman lafkansa tötterön, eikä kukaa funtsi, mite ne skulaa yhtee." Kliffa herja, ja niitähä on aina nasta stikkaa; mut ei ihan tosi! Kyl ne snadisti funtsaa, mite hoitaa jobit kimpassa, ja toinen juttu: Jos lämpövesiputki spragaa toukokuus, ei oo mitää järkee jäädä venaa, et jee, HPY tulee greivaa samas mestas syksyl 2002!
(Juttu Tsilarissa 1/1999)

SOFIANKATU ON MUSEO

Stadi on duunannu Sofiankartsasta Katumuseon, avoinna 24 tuntii. Idea on nasta. Kandee mennä tsekkaa, ja slumppaa museokaupasta brosyyri, se ei bungaa ku yhen vaivasen kybän.

KATSO JUTUN KUVASIVU

Mutta.
Mä toivon, et kartsa nykykondiksessa on vast alku. Sielt puuttuu nimittäin elämä, ihmiset! Siel vois olla jonkinlaist katuteatterii (mm sakilaisii jotka bamlais slangii), kiertävii sungaajii, sirkusta, kielitaitoinen skoude, kengänkiillottajii, lehdenmyyjäkundei ja -gimmoi, myyntikojui. Lisää infotauluja kartsan, viemäri-, puhelin-, sähkön- ja kaasunjakelusysteemeistä, aikakauden musaa, dia-esityksii, pari-kolme gamlaa sporaa, dösa, vossikka. Kusiputkii, penkkejä, kaiteita, istutuksii. Kaiken päälle vois duunaa katon, nii homma skulais talvellaki. Perusfyrkat ylläpitoon Stadilta, mut lisäks kojuvuokrii, kaupunkipostimerkkejä ja -mitaleita, kaikkee turistikrääsää.

Aiheesta lisää:

Junttila, Ulla-Kirsi: Muuttuvat kadunkalusteet,
Rakennuskirja, 1986.
(Juttu Tsilarissa 1/1999)

SKULAAKS STADIN SLANGI RAAMATUS

Stadin slangilla menee lujaa; tekstii ja juttuu tulee joka tuutista ku Esterin revasta, mut joskus sitä kelaa, et oisko homma menny liitte överiks. ´
Niinku jos funtsataan tota raamatun vendaamist slangiksi, onks se nyt ihan jees?
Slangi on födannu niide kundien ja friidujen tsembalois ku hengaili pitsguil ja kartsoil, flaidas, dokas brenkkuu, teki breggiksii klitsuihi ja buiduihi ja luudas slurkkeja hanee.
Et slangist ei tullu mikää yleiskieli, et sil vois bamlaa iha mist vaa. Se on katupoikien arjen, ja viel kohtalaisen karun sellasen juttu.

. . .

Usko ja raamattu on pyhii, sellasii ku kelataan juttui boltsi pilvissä, ku ollaan irti arjen paskamaisuuksista. Pyhä on se juttu ku ihminen tsennaa mut elikot ei. Pyhä on tunnetta, henkevyyttä (joku stikkais “hengellisyyttä”), ei ällistä luopumista, vaan tasan eri dimensioil kruisailuu.

. . .

Monille usko meinaa perinteiden diggaamist: skloddille vodaa boltsiin ku ne födaa; riparis Jesse, spad- du, brenkku ja toinen sukupuoli tutuiks; tsyrkas aviksee, pari kertaa spidaamas ku faija ja mutsi delaa ja lopuks pappi stikkaa mullat sun silmilles ku vendaat hiippakuntaa.
Mut muute ei pyhät paljo nykyfinskin boltsii paina.
Mut raamattu on pyhä, “Pyhäkniigu”. Sen pyhyys ei stondaa siinä, et se on yhen hikisen jengin tsorit jumalalleen, et se ei roudais populaa ihan kuseen. Ei, raamatun pyhyys lähtee siit traditiost ku jengi sukupolvi sukupolven jälkee (siis ihmiset) on tokannu sille pyhyyden.

. . .

Et niinku arkine slangi ei skulais pyhän kanssa vai?
Stop, stop. Lähetyskäskys blukkaa et Sanaa olis roudattava kaikille kansoille; osii raamatust on vendattuki yli tuhannelle kielelle. Alkuperäine raamattu ois “hepreaa” suurimmalle osalle ihmiskuntaa.
Ja, osaisko ketään kelaa, et slangintamine vois jotenki olla vähentämäs Pyhän knigun arvoo - joo emmäkä osaa. Eli siitä vaan ...
Mut homma on kyl buli: raamatun vendaamine ei oo sitä, et tsiigataan sanakirjast mitä joku sana meinaa ja lätkästää se sit pabrulle, ei. Slanginoksen pitäs bjuudaa se knigu sellasena ku sen blukkaajat koki sen sillo ku se ilmesty.
Eli raamattu slangiks vaa, mut duuni kieli keskel munnarii.

. . .

Malasten Pena rykäs julkisuuteen Uusi testamentti ja psalmit -opuksen, 10 pojoo rohkeudesta ja 5 sisällöstä (Gummerus 2001).
Penan slangi on lähtösin 40- ja 50 -lukujen Stadista, mut vuosikymmenien budjaamine landel on päässy tärveltää pahasti Penan kynää.
Pena on skrivannu puisevan version, knigu on kiellinen sekametelisoppa suomen kirja- ja puhekieltä, eri murteita ja löytyy sielt kyl slangiaki.
Mut esimerkiks: kenen mielest nää on slangii, handu ylös: “kledjataan”, “skutsipulu”, “ himastadi”, verbin muoto ”hittasvat”, “dallasvat”, “flyttasvat”, ”stondasvat”.
Sori nyt Pena, et lyttään ryttyyn sun helvetinmoista duunii vaatinutta kniigaas, mis on kyl hyvääki. Mut enää riitä, et ku panee slangiks, se on nii hieno juttu jo sinänsä, et pitäis vaan siks klappaa handui yhtee.
(Kolumni Tsilarissa 1/2002)

SAKILAISET SHUNGAS CEEDEEN