QMM J102.html 11.1.2007 / (c) Erkki Johannes Kauhanen 050 596 2390

      SKIDINÄ STADISSA (2002)


      PAKINAT 2000 n:rot 1-17
      PAKINAT 2001 n:rot 18-28
      PAKINAT 2002 n:rot 29-53
      PAKINAT 2003 n:rot 54 -
      PAKINAT 2004 tulossa
      PAKINAT 2005 tulossa
      PAKINAT 2006 tulossa
      PAKINAT 2007 tulossa

      KRONIKAT
      TAUSTAA PAKINOILLE
      SEKALAISET


      SNADI KUNDI, BULIT PLÄÄGÄT ...

      Ku joulust sit päästii, edes oli aina kaks juttuu: kämppä piti steedaa kondiksee ja sit täyty ottaa skniidu linja vähä kaikkeen. Vaik pankit ei sillo viel deelannu skriittaa et vois slumppaa joululahjoi, silti kaikki oli eläny joulun aina jotenki leveemmin ku ois ollu varaa. Eli monta kertaa viel piti skruudaa joulusafkaa, aina oli jääny kinkkuu ja lanttu- ja muit laatikoit skobeen. Ja himan steedaus meinas sitä, et multsil oli taas duunii. Pölyy, snadii roskaa ja kuusenneulasta oli kaikki mestat täynnä. Sit opli viel joulukrääsä ja muu tilbehööri ku piti duunaa kenkälodjuihi ja draisaa sit vindeen.

      * * *

      Joskus enne loppiaista nakattii sit kuusi roskiin. Meil oli sellane tapa, et avattii fönsteri, tshiigattii et ketää ei ollu alla ja sit stikattii kuusi pitsgulle, ja sinne tuliki niitä aikamoine läjä. Niist meidän tsalien oli helppo valkkaa parhaat ku tshögattii hyvii fekta-aineksii. Bärtsin kundeist oli sillo varmaan joka toinen Zorro tai Robin Hood, sellasen viikon-parin verran.
      Ja mutsit ja mummot jakso mäkättää, et: ”Kato nyt sitte, ettet sohi kenenkää silmii puhki” ja: ”Älä tuu sit valittaa jos sua sattuu, mä oon ainaki varottanu”.
      Mut fektat meni aikanaan poikki ja se homma kuivu sit siihe, mut snögee riitti.

      * * *

      ”Ennen talvet oli talvii, ja snögeeki oli aina ihan kunnolla”, niinku (me!) gamlat aina bamlataan. Joka päivä oli josjonkinlaist lumisotaa, jostain aina sai lumiboltsin knuburaasa. Ja mitä se teki enemmän klesaa ja mitä kovemmin parkas, sitä makeemmat räkänaurut kuulu jostai.
      Meidän pitsgun dorgin skidi, enny viiti edes Tepon etunimee täs nyt sanoo. Nii se kekkas duunaa stebarin snögeboltsin sisää. Ku sellasen sai vaik lärviisä, nii bludet lens tai jos se osu fönariin, nii sehän meni siit läpi.
      Kerran me dallattii Jukkiksen kans Karhikseen, mut siel meille kävi snadisti fitti juttu: me jouduttii orjiks - joo, joo. Sellane meit bulimpi kundi pani meidät byggaa sille snögelinnaa siihen biblun taa, ja sitä me duunattii jotai pari timmee. Sit Jukkis keksi alkaa vääntää sille häiskälle stoorii, et sen pitäs olla ihan koht himas tai sen faija, entine Jyryn knekkaaja, lähtis tshögaa sitä.
      No eihä Kekkosen Levu mikää knekkaaja ollu, se skulas futista 50-luvul, olikse hopsis ja sit lanslaagiski. Mut kundi usko, ja päästi meidät menee ja me luudattii himaa. Mut matkal tehtii diili et täst kantrata mutsille eikä faijalle nyt eikä ikinä. No siit on yli nelkyt vuotta, eiks rikoksetki vanhene jossai ajas?

      * * *

      Talvisin piti vetää kledjui päälle nii helvetisti, tosi kerrospukemista. Parit kalsarit, alimmaiset oli ohkaset vaaleet, välihousut taas paksut, jotai faijan vanhoi flanellihousui. Ja lapaset, tumput, oli aina handuis talvel tai ainaski hakaneuloil kii rotsin hihas. Mut lapasis oli aina sormenpäis holet: mä en tajuu! Skruudattiiks me niit nälissää vai miten ne oli aina puhki?
      ”Snadi kundi, bulit pläägät, buli kundi snadit pläägät”-hokema meinas sitä, etku skloddille slumpattii tsengat, varsinki talvipläägät, ne oli kolme-neljä numbaa liian bulit, ”kasvuvaraa” niinku sanottii, ja usein mutsi viel leikkas sanomalehtipabruu kaksien pohjalliste alle. Tshengat oli yleensä monot, ja niil voi skimbaa kans, paitsi jos oli ihan loskakeli. Ja monoi rasvattii, plankattii ja ”käytettii” skutsaril, niiden ku piti kestää monta talvee. Mut vikana talvena ne aina puristi jo varpait.
      Ja ku byysat meni polvist paskaks, niinku ne aina meni, mutsi ompeli siihen paikan. Onks ketää nähny nykysin Stadis jotai, kel ois oikeet polvipaikat? Ja bollaan piti vetää pipo tai ku oli galsa ja blosas sköneltpäi, sillo sellanen tekonahkakarvis. Kun lähti himast ulos, niin mutsi tshekkas aina et läpät on alhaal ja snöret kii leuan alla. Mut heti ku sain dörtsin kii, tempasin solmut auki, kaveritha ois skriinannu magasa gisaks jos ne ois hitannu mut läpät alhaal...
      #31/2002


      ANNA MALKKA KOUHILLE (2/2002 *30)

      Pitsgul oli kaks Handee, Snadi-Hande ja Hande. Snadi-Hande ei päässy koskaa präijää meidän muiden kans, sen täyty tshittaa kaiket päivät himas. Se asu mummosa kans sellases bulis lukaalis ja siel ne kai leikki kaksistaa inkkarii ja skoobarii, tartsanii, robinhoodii - no se mummo oliki kyl snadisti sen nottinhamin plöden sheriffin näköne. Mut Snadi-Handest tul bulina ihan kunnon stara: se alko bluggaa lakii ja pian se oliki tuomari. Sit se pani viel pystyyn rokkibändin ja alko shungaa sellasii stygei ku ”Oi, mutsi, mutsi” ja ”Tonnin stiflat”, niit soitettu joskus ihan radioski.
      No joo, se Snadi-Handest, tai nii: oikeestiha se oli paljo bulimpi ku Hande, mut siks sitä kai sanottiinki Snadiks … jotai jygee kai?

      * * *

      Pelkkä Hande sai olla kyl pitsgul, ja kyl siitäki tuli bulina ihan kunnon stara. Kerran me tshitattii Handen kans kaksistaa A-raban ylimmäl partsil nii´et klabbit roikku ilmas ja funtshattii, et mist saatas fyrkkaa ku oltii taas iha p.a. Sillo pankit ei viel tyrkyttäny ”kulutus-skriittaa”, ainakaan niin innokkasti ku sit myöhemmi, niin ja ei ainakaa alle skole-ikäsille, niinku just mulle ja Handelle.
      Sit Hande stikkas hyvän idiksen: ”Pelkele, täs on koht mentävä keljuulle”! ”Joo”, mä sanoin, ”sinnehän me mennäänki, me aletaanki kerjää, hyvä Hande!”. Aikusilha on aina fyrkkaa, sikshä ne just käyki duunis ja koko meidän haussi on täynnä aikusii, skramlataan fyrkat veks, me kaveerattiin.

      * * *

      Mä kävin tshögaamas meilt himasta faijan mustan iidenin, sellasen stailin borsan, ja sit lähettii rundaa talon raboja. Mä soitin ovikelloo ja ku dörtsi aukes, Hande otti myrtsin ilmeen lärviii ja alko heittää läppää, ilman ärrää: ”Anna malkka kouhille”, ja tokkas iidenin aikusen magaan kii.
      Me oltiin jo saatu monta huggee, ku jostai tuli mun faija, boltsi punasena. Se anto mulle paril luunappii ja alko draisaa mua himaanpäi ja käski Handenki tulla messii. Faija piti meille tiukan jeremiaadin, et meidän familjet ei oo mitää kerjureit, me ollaan kunnon duunareita ja helvetin ylpeit siitä, ja sai olla ”laitimmainen kerta”, ku me mentäs tekee mitää tällasta, ”saa hävetä silmät päästään”, lopetti faija.
      Sit se tempas mustan iidenisä mun handuist, pyyhki sen putsiks ja pani takas ylähyllylle lodjuun. ”Ja annat mun kledjuje olla rauhas, tuliks selväks?”
      ”Joo”, mä sanoin, mut funtsin jo, et kumpikoha oli bulimpi moka, se kerjuujuttu vai se ku mä menin londaan sen iidenii?

      * * *

      Jos nyt lähettäs Handen kans kerjuulle, pitäs kehittää markan tilalle uus sana, mitähä toi euro olis slangiks? Enkuksha euro sanotaan kai jotenki ”juurou”, slangiks euro vois olla vaik ”jurde”, yks ”jurde” ois sata ”cendee” tai ”cenduu”. No joo.
      Ai niin, viel tost Handen ärräviast - ei se sitä sillo paljo noteerannu, toisin ku se lätkäpelaaja Jari Kurri. Se ei kuulemma kans osannu sanoo ärrää ja se sai skidinä kärsii siit.


      VOIS RELAA KYBÄL (3/2002 *31)

      Tshiigaan fönarist ku jengi painaa kartsal niska köyrys ja bresa korvil ku snögee tulee ja on helvetinmoine blosis. Faarti hidastuu vaan jos pitää tshögaa povarist tai veskast känny, ja sit taas mennään ja höpistään jotain, et: ”Missä sä oot”, ”Voitsä puhuu”, ”Hei, mä oon täs ja täs”. Ja ollaan koko ajan ”tavoitettavissa”.
      Ja mä oon hiffannu, et ihan alle skoile-ikäsil skloddeilki on jo kännyt et mutsi ja faija tshennaa mispäi niide jälkikasvu hengaa.

      * * *

      Sillo snadina ku mollikka oikeen porotti, mitä se kesäsin teki melkee joka päivä, me tsitattiin kundien kans pitsgul, jos ei oltu viititty lähtee Mustiksee tshimmaa tai mäelle skulaa futista.
      Jotkut kundit duunas pitsgun asfaltist, ku suulis oli tehny siit ihan slödee, snadei boltsei ja stikkas ne munnariin, se oli ku purkkaa … joo, sillo monest jutust oli viel pulaa. Mä painelin handul jälkii siihe asfalttii tai joskus skrabasin bulil spigul nimmareit ja päivämäärän perään. Landelha ne duunas skeglul puihin sydämenkuvii ja sillee, mitä mä oon joskus hiffannu gamloist leffoist.
      Pitsgul oli buli pyykkitupa mis muijat tvettas koko familjen kledjut sun muut tyygit, ku eihä kellää mitää pesukonetta himas ollu, ainakaan meidän kulmil Bärtsillä. Ja tosiaan ne oli muijii ku tvettas, äijil oli varmaan jotain tärkeempää hommaa, just sillo.
      Ku kledjut tuli putsiks, muijat roudas ne pitsgun snöreille kuivuun. Mä muistan vieläki han hyvin ku valkoset lakanat lepatti snadis blosikses ja pyykkituvan saippuan ja slöden asfaltin döfis sekottu toisiinsa. Ja ku mutsi huus fönarist syömään, joskus kuultii ja joskus ei, aina ei oltu ”tavoitettavissa”, varsinkaan jos oli joku nasta juttu pahasti kesken.
      Elämä oli sillo kivaa ja gutaa.

      * * *

      No, tuliha sitä vodaaki ennen, joskus. Sillo mentii meille tai Jukkisen himaa präijää ja joskus kekattii ihan jotai nyyaa ja kliffaa, niinku toi langaton puhelinki, en kai mä oo skrivannu siit aikasemmi?
      Mä en saa boltsiini kumpi sen hiffas ekana, mut juttu on kumminki tää, et ku me budjattii siin Hämiksel samas rabas päällekkäi, mä tokas ja Jukkis neljännes, niin me snaijattii et mehän voitas käyttää lämpöpattereit puhelimina. Ku hakkas vasaral batskuu kerran, se tais meinaa jotain, et: ”moi”, kaks kertaa: ”lähetsä ulos”, kolme kertaa: ”sori, nyt en pääse”, ja tota rataa.
      Jonku pari päivää tää meidän keksintö skulas, mut sitte siihe tuli breikki, tai oikeestaan koko homma pantiin poikki kokonaan. Ne muut familjet siin samas linjas alko keuhkoon, ne tais kyl olla vaan kateellisii kun ne ei ollu honannu tota mun ja Jukkiksen systeemii. Ja varsinki se kolmannen kerroksen äijä, se ku budjas siin meidän välis, tuli boltsi punasena valittaa muka jostain ”helvetinmoisesta kolinasta” mun mutsille ja faijalle.

      * * *

      Mä kyl snadisti skagaan, et sä funtshit nyt et muuten hyvä juttu, mut yhdes kohdas kundien systeemi ei pärjää nykysille kännyköille: sit ei voi draisaa messis!
      Mut joo, siinähä se meidän pointti just oliki, ei se mikää moka ollu. Eiks ois kliffempaa vaan tshittaa pitsgul, läträä asfaltil ja vaan löhöö ku puhtaan pyykin döfis leijulis ilmas? Ei tarttis olla koko ajan skarppina ton kännykän kans, ei tarttis olla koko ajan ”tavoitettavissa”, vois ”relaa ihan kybäl”. Funtshaa sitä!


      SPORAOPAS HAGIKSES 1/2 (4/2002 *32)

      Jos Stadil ois sporis oppait ku bamlais slangii, nii menisköhä se jotenki näi? ”… Nyt me paahdetaa täst Arenan vierest Hagiksen tortsille ja mä stiggaan teillle snadisti legendaa täst pleisistä. Ku vendaatte knubuu, nii te kyyläätte täs Siltistä, ”Duunareitte Espaa”. Siin stondaa finanssilafkojen ”Uho ja tuho”. On entistä Postipankkii ja Leoniaa, on Pyppii, Syppii ja Meritaa ja sit viel on HTS:ää ja STS:ää, ja mitä niitä olikaa. Ja tos rundis haussis oli ”Tosi On” -Koppi, joka pantii konkkaan ysiviis. Nyt siin Alko deelaa brenkkuu: ettei vaa menis senki bisnekset perseellee, ku bryssat duunaa monopolien klabbeihi tremoloo ja koht voi slumppaa kossut ja vissyt vaik milkkiksest.”
      ”Täst tonne sillallepäi Mäkkärin jälkee kulmast höögerii näkyy graniittilinna, Bygga. Ku kapina kaheksantoist-vuonna alko, se oli punasten päämesta ja sen tornii hilattii punane lyhty merkiks, et nyt otetaa komento duunareille. Kävi kuiteski niinku kävi. Ku marski ja teutonit sit ridas Stadiin, ne ei duunannu ”mitä kevät kirsikkapuulle”. Ne oli skotannu Byggan tornin paskaks ja samal koko haussi oli alkanu eldaa… Sit viiskytkaks-vuonna mun mutsil ja faijal oli siel avisbailut ja olinha mäkin messis - mutsin magas tai sielpäi. Ku oli yleislakko 56, bossit stikkas legendaa silt partsilta ja toi koko puisto oli jengii täynnä. Nyt Bygga on joku Paasitorni Congres Center ja siel mä eka kertaa klappasin handut klesaks demarin takii - Bärtsin friidust tuli kato sillo pressa. Et ihan sika-tärkee mesta, eiks-je?”

      * * *

      ”Tost takaa menee Hämis, ja sinne ku se slyyttaa Gammelii, grundattii Stadi öbaut 450 vuotta sitte. Toi eka haussi vensteris on Arena. Se oli raja, mihi Tölikän kundit ennen hirvas dallaa ennenku niil meni slödet bökii. No joo, tiettekste muuten, et ennen kaikki blaadas Hagikses feisi bleekuna, mut sitte joku hiffas draisaa Klubin röökimainoksen veks ton Arenan katsilt, ja hela jengi stumppas sistan kerran - totta vai taruu? Ja Arenan teatteris, entises Luteensuus vai mikä se oli, kehäraakit vetää nyt jotai hupijuttui. Mä tsittasin siel kerran: mä olin ainoo ku ei ”huastanu savvoo”, ainoo ku ei skriinannu kertaakaa, ja ainoo ku ei tsiigannu ku ekaan erätaukoon. Eli et se on aika suosittu mesta.”

      * * *

      ”Sit toi punatiiline jugendi on Hagiksen halli, se bygattii just ennen ekaa bulii kriguu. Ekas kerrokses ne blisaa safkaa: flesuu, fisuu, freesii brödee ja melkeen mitä vaa. Tokas on sit kaikkee tilbehöörii, se divariki - Pokstaavi. Ja on siel yks siisti snadi kuppila. Meinaan, et siel on yks sellane siisti blondi ku blisaa siin luukul. Sen baislarit on tosi tosi muhkeet ja ne smaakaa gutalle, ja ku vedät niit munnariin, ah - oon kato aina ollu perso lämpimälle bulkille … mut joskus tsyfe on stondannu siin masiinas snadisti liian pitkään, niinku mäki siin tiskil. Mitä? Et bonjaa mitä ”baislarit” on?! No ne on leivoksii … ainaski.”

      * * *

      ”Tortsin ja hintsun skuugen takaa sä voit hittaa haussit ku sanottii enne Chicagoks, vaikkei se ollu sama platsi ku Stadin Arska meinas “shingraa botusta ja tsöraa pommilla Chicagoon”. Puistos hengailee mediast tuttu dogujengi, fotarit kneppaa niist aina kuvii ku ne on aina mestoil. Joku on klabbit oikosenaa, jollai on skeglu magas tai joku ainaski heittää laattaa jonku mummelin dogin niskaa. Usein slurkit kaapii ne iltasin piiskaan ja roudaa kyttikselle. Sit ne on taas aamul snyygejä ja freesis kondikses ku ne dallaa handelin kautta takas puistoon tsittaa ja bamlaa.
      (Jatkuu)


      SPORAOPAS HAGIKSES 2/2 (5/2002 *34)

      Jos Stadil ois sporis oppait ku bamlais slangii, nii menisköhä se jotenki näi? ”… Hagiksen tortsil duunattii ennen kaikenlaist pimeet handelii, joo ennenki. Arkena sä voit nykysin slumppaa himaan vaik kaikkee saggaa, rottinkituolii tai divaa borkat ja gnutasta vaik hodarin tai lihiksen. Ja jos käy tosi rankka blosis, tai stikkaa sairaasti vodaa tai snögee, sä voit ryysii telttaa ni ei tuu heti frysis. Ku tortsi pannaa sit bosee, paukkaa tänne vakkarijengii tshögaa skruudii ku o lempattu veks, mut vaa halvaks timmeks. Sit kato skujaa Stadin pesubilikat kehiin ja kaikki saa vodaa niskaa ku on hollilla.”

      * * *

      ”Ai kuka toi on ku goisaa? Se on yks Väiski, Lunkreenin Väiski, entine knekkaaja Agricolankujalta. Sil oli helvetinmoinen upperkuti. Se tais olla joskus Askinki tallis, sen ku sanottii enne ”Nekruks”. Sit kerran, tais olla joskus seitkytneljä, ku se sparras Taipaleen Jorkkaa, se otti lukuu pitkään kanveesis, ja sil alko handut tärisee. Emmä tiä tuliks sille joku parkkistauti tai sellane, mut ei siit enää bokraamaa ollu. Ja alko sit duunaa kuppii turhan tiuhaan … ”

      * * *

      ”No joo. Tortsi on ollu aina kans duunareitte mesta. Vuossadan alun ja viiskytluvun yleislakot ja miekkarit toi tänne snadisti säpinää. Ja monet vaput mäki oon lähteny täält dallaa punasten flagujen kans, mut en koskaa sinine skjorda päällä, jos tshennaat mist on kyse! Täs yks vappu täs tortsil piti puheen se Siimes, se hyvännäköne friidu, seku jol on se vaalee siilifleda. Einy tähä hätää tuu boltsii, mitä se bamlas … mut ihan asiaa, varmaan.”

      * * *

      ”Tuol rantsus staijaa se pysti, ku Moskova stikkas tänne. Siin on jengii nyrkit pystys: ”Me rauhan lujan luomme mi riidat karkottaa, perkele!” -stailiin. Ja toi buli haussi tos, ku katsil staijaa SAK, se on metalliliiton. Meidän familje sai kenkää himast, ku tota alettii byggaa joskus kuuskyt: ne kato blisas kaikki vuokrakämppäsä veks, eikä meil ollu fyrkkaa, eikä pankeistkaa sillo prolet saanu skriittaa - oli pakko sit flyttaa veks, joo.”

      * * *

      ”No sit näkyy Pitkäsilta, Longis, ku jotkut heittää. Se oli ennen raja herrojen ja duunareitten Stadin välis. Tai ennenki, joo. Mä muuten kuulin tos joku aikaa sitte, ku pari Norssin räkänokkaa keuhkos just täs skurus, et sillan takana on ”kaikki nii sika-prolee, et sielt kandee pysyy poissa”. Parempi onki, tsalit. Tiedättekste, et tos Pitkälsillal shungattii ekan kerran julkisesti se Maamme-laulu, eikä missää Kumpulas tai Majsulis… joo, ei sitä tshennaa kyl moni muukaan. Stuidut ku dallas sillo sinne Valkan taa geimeihi, ne stannas täs Longiksel ja veti - julkisesti ekan kerran - Maamme-laulun, et sillee. No joo, Hagis on klaarattu, nyt tää skuru lähtee menee.”

      * * *

      Spora lähtis sit skujaa kohti Pitkääsiltaa messis Stadin opas ku bamlais slangii ja pian sen vois hogaa vaan snadina pisteenä … ennenku kokonaan katois, ties minne.


      FAIJAN KLYYVARI TULI BULIKS (6/2002 *35)

      Faijan kans käytiin sillontällö tshiigaamas pikaluisteluskaboja Pragulla, eli Braahiksella. Sunnuntai-aamusin ku alettii tekee lähtöö himas, ni faija usein skulas Hugelille, et jos se tulis messii, se ku oli faijan ruodiskavereita ja hyvä frendi vielki. Ja kyl mäki tykkäsin siitä, se oli sellane reilu äijä, mut yks juttu siin Hugelis oli ekstraa, eli niinku mä oon kuulemma joskus sanonu, et ”kyl toi Huugo on ihan kiva äijä, mut miten sil on noin kauheen iso nenä”. Ja buliha se oli, varsinaine tuulenhalkasija!
      No, joo. Ku sitte lähettii skaboihi, mulla ja faijalla oli vähintään tuplasti kledjui niskas. Me dallattii aina Torkkelinmäen yli, ja jos kävi hiivari, nii ekan kerran alko galsa tulla jo siellä. Viel Lyylimummon talon ohi Flemarii alas ja sit oltiiki jo Braahiksen dörtsil, mis treffattii Hugeli. Faija slumppas meille slibarit ja ku usein tultii ihan hyvis-ajoin, päästii valkkaa passelit mestat jostain maaliviivan läheltä.

      * * *

      Mä paljoo niist skaboist jaksa muistaa, mut se on jääny boltsii, et faijan mielest oli tärkeetä, et TUL:n kundit hakkaa ”porvariliiton” kundit, niinku Järvisen Juhani aina finnas Salosen Topin mennen-tullen, jos se oli vaan kondiksessa. No eihän kukaan aina …
      Ku oltiin jotai puolen tuntii stondattu niil tralleilla, tshiigattu skaboja ja jos sattu galsa vederi ja viel blosiski, niin alko tulla aika frysis: pakkanen nipisteli korvanlehtii, nenää, varpait ja fingereit. Faija oli kyl funtshannu tänki jutun etukätee. Sil oli aina kossuflinda fikkas ja siitä ne otti snubeja aika tiuhaan Hugelin kans ja ku faijan lesti oli divattu, otti Hugeli lestin jostain palsasa sisältä, ja sit ne skriinas keskenään: ”Eiköhä otettas taas, toiselleki klabbille”. No, kyl ne pisti mulle vähän välii fyrkkaa handuun, et mä sain hakee kiskalta lämmintä mehuu ja hillomunkkii.
      Tunnin-puolentoist päästä alko vanhemmatki jo hinkkaa korvii ja poskii lämpimiks ja monet alko hyppii niil tralleilla, nykysin sitä kai sanottas pogoiluks, heh. Piti vaan olla skarppina, ettei ottanu ketoo, ne trallit ku oli tietenki iha jäässä.

      * * *

      Mut kerran faija sit kaatu ja aika hurjannäkösesti, se putos melkeen naamalleen ja silt alko tulee nesast karseesti bludee. Me lähettiin heti painaan himaan ja ku päästii sit perille, mua alko hintsusti naurattaa ku faijan klyyvari oli ihan punane ja se oli paisunu yhtä buliks ku Hugelilla.
      Mutsi ku alko heti nalku Sit mutsi alko skriinaa ja sano jotai, et " ... turpookoha tost joku muukin," mut emmä tajunnu siit mitään.

      * * *

      Ku tavallisesti lähettii skaboista, tultii aina Hesarii pitkin Kurviin ja siit parin-kolmen korttelin verran Hämistä alas Hagikseenpäin, mehä budjattii sillo siin Canjonin talos. Mut aika usein siinä Tenhon paikkeilla faija sano, et ”tästhä sä osaatki siipasta yksin himaan, mä meen ton Hugelin kans ottaa viel parit tohon Tenhoon”.
      No, osasinha mä, mut siit Kurvin raflan ohi mä en skidinä hirvannu dallaa, mä käännyin aina Pengikselle ja luudasin koko matkan himaan. Ku tulin sit yksin, mutsi sano aina jotain et: ”ai, ne meni sitten taas Hugelin kans …”
      Joskus ne tuli siinä puolenyön korvilla meille ja ne oli aika stidissä. Hugeli tuli selittää mulle, et ne oli mun faijan kans intissä Riihimäellä samas ryhmäs ja ne ku treffas nykyään niin harvoin ja niil oli paljo asioita. jne. BR> Ja sen se kerto mulle useesti, et mul on hieno mutsi, upee ja ehdottoman hyvä mutsi. Sit faija pani ”valot pyörryksiin”, ja ne meni Hugelin kans viel tshögeen kaveeraan … me alettiin mutsin kans goisaan.

      * * *

      Ainii. Monta vuotta myöhemmin mä blukkasin jostain et klyyvarin ja peniksen koolla on joku yhteys, ... et se siitä turpoomisesta.


      ... MÄ SAIN PYKÄLÄN ... (7/2002 *36)

      Se oli jotai 59 tai niillämain ku mentii mutsin kans ekan kerran botskil Hagiksest Lammiksee. Ku me budjattii Sagiksel siin Kanuunan hausis, siit oli iha passeli matka dallaa rantsuu mist ne botskit lähti, ne oli muuten ihan samaa stailii ku nää nykysetki, ettei ne vaa oiski samoi ... se otti jonkun varttitunnin, kuse kippo tsöras Hagiksest Lammiksee.

      * * *

      Lammikses oli sillo pyhänä Koiton kesäkisat, joku sellane raittius- ja sporttijengi ja ku mutsi skulas siinä lendistä, se oli luvannu mennä blisaa sinne tsyfee, mehuu ja bulkkii. Suulis skriinas kliffasti ja mä hengailin siel vähä joka mestas ja tsiigailin iha leedinä kaikkee, ku sit hogasin et joku äijä dallas ympäriisä ja hoilotti, et juoksuskabat alkaa ja ekana olis ”60 metrii alle kymmenen” -sarja kundeille. Mä meinasin lähtee menee siit hintsusti sivuu, ku kuulin et mun mutsi huus äijälle, et meidän Eki tulis messii. No mun oli sit snadisti pakko mennä luudaa.
      Emmä muista siit skabast paljoo mitää, sen vaan et se kundi ku finnas oli jotai 9, tokaks ku tuli oli 7 ja mä tulin kolkiks, mä olin sillo 6 tai 5 -vuotta. Vikaks jäi sellane ihan surkee skäfä tsali, mut se oliki vast jotai neljä ja se alko bitskaa ku knubuu ois skalpeerattu ku se jäi vikaks. Mut ku sit joku tokkas sille handuun punasen tikkarin, se lopetti heti.
      Alku-illast oli notski ja snadit seremoniat ku deelattii palkinnot. Mä sain komeen pokaalin ja mutsi on kertonu mulle myöhemmi, et mä olin luudannu suoraa sen sylii ja hihkunu lärvi ku ipnos-keksil, et ”äiti, äiti, mä sain pykälän…”

      * * *



      Okei, mä päätin et rupeisin sporttariks. Ku tuli talvi, Lammikses oli jotku loppiais-skimbaukset, mä lähin messiin. Latu rundas koko saaren, mut saariha ei oo mikää buli. Reitti piti skimbaa pariin kertaan ja staili oli perinteine, kukaan mitää ”luisteluu” sillo viel tsennannu. Me lähettii yht´aikaa, ja ku mulla sukset luisti ihan jees, mä painuin heti keulille. Kondis oli reilas vaik en ollu napannu mitää efedriinii enkä hemohessee tai muita tabui.
      Ku tultii sit loppusuoralle, joku jätkä änkes skimbaa ihan mun rinnalle ja sen kans lykittii iha tasatahtii. Jotai parikyt metrii ennen maalii mä funtsiin, et nyt mä tsingahdan täst ku aropupu, mut se homma kusi pahasti - mä otin ketoo. Se skaba oli sit siinä, mut stikkas ne mulle sentää hopeelusikan. Mutsi lohdutteli mua ja slumppas mulle mukin jotai lämmint mehuu ja hillomunkin.

      * * *

      Ku tuli seuraava talvi, mä oikeen treenasin muutaman kerran Laakson skutsis ennenku menin taas Lammiksen skaboihi. Mä kelasin, et nyt tää ois saletti juttu: mä klaaraisin sen skaban himaan. Mut toisin kävi. Sillo ei enää skulannu toi skimbaus niinku aikasemmi tai sit muut kaiffarit oli vaan stydimpää kamaa; kahden rundin matkal oli vaa yks, ku ei painunu mun ohi kierroksel.
      Siihe sluuttas mun sporttiura ... muutamaks vuodeks, ja mä päätin rupee penkkiurheilijaks.

      SIT KU RUUTU DÖFAA (8/2002 *37)

      Viiskytluvun lopus alko jengi Stadis draisaa näköradioit himaa, siis telkkareit. Sielt toosast ei ekaks näkyny kai ku Tallinnaa ja sit Tampereen tessii, mut oliha se makeeta ku oli melkee leffa himassa.
      Nii, jengi alko draisaa … muttei meidän jengi. Oli kato snadisti ahdasta ja liitte pulaa fyrkasta. Mä aloin vonkaa telkkarii, mut faija sano, et sit ku telkkariin tulee väri, döfis ja se smaakaa, kyl se sit slumppaa meille sen. Siit mulle sit kehitty uus ”kyläilykulttuuri”: meidän raban pari familjee sai kuulla lähes joka ilta et mä tulin kysyy: ”Pääseks mä kattoo teille telkkarii?”
      Sillo telkast tuli paljo kaikkee kliffaa juttuu ja niitä mä mulkkasin öögat stäränä melkee kaiket illat. Usein sit muu sakki painu goisaan ja joku sit stikkas makkarin dörtsilt, et ”ku lopetat tsiigaamise, paa telkkari kii, sammuta valot ja duunaa dörtsi bosee”.
      Mä olin sillo jotai kaheksan-yheksän.

      * * *

      Kuuskytluvun alus me flytattii ihan nyyaan kämppään. Siel oli karseesti tilaa, ei puhettakaa ahtaudest ja fyrkkaaki oli enemmän ku mutsi meni sillo kokopäiväduunii. Nyt oli aisboksii ja pesumasiinaa, oli galsaa klitsuu ja kuumaa bastuu, mut - sä varmaan jo arvaat, joo … ei ollu telkkarii, eikä tullu.
      Mä aloin vonkaa telkkarii, mut faija sano, et sun kundi kandee blukkaa buukeja, siin sulle on ”telkkaa tarpeeks”. Sit ku telkkariin tulee väri, döfis ja se smaakaa, kyl se sit slumppaa sen meille. Siit mulla sit jatku mun ”kyläilykulttuuri”: meidän raban pari familjee sai kuulla lähes joka ilta et mä tulin kysyy: ”Pääseks mä kattoo teille telkkarii?”
      Sillo telkast tuli paljo kaikkee kliffaa juttuu ja niitä mä mulkkasin öögat stäränä melkee kaiket illat. Usein sit muu sakki painu goisaan ja joku sit stikkas makkarin dörtsilt, et ”ku lopetat tsiigaamise, paa telkkari kii, sammuta valot ja duunaa dörtsi bosee”.
      Mä olin sillo jotai kakstoist-kolmetoist ja sillee.

      * * *

      No, kuuskyt-seitkytluvun vaihtees faija sit slumppas sen. Mut must oli tullu jo buli jätkä, olin skodannu friidun ja me flytattii omaan kämppään gamlaan taloon, Bärtsin Hämikselle …. Sillo jo pankit oli tyrkänny skriittaa handuu ku oltii dallattu pankin dörtsin ohi. Me ei slumpattu telkkaa, vaan alettii duunaa skloddei, se oli kliffempaa ...
      Kaheksakyt-luvun puolivälis meil oli kaks kundii ja ne alko sit vonkaa telkkarii Mut mä sanoin, et teidän kandee blukkaa buukeja, siin teille on ”telkkaa tarpeeks”. Sit ku telkkariin tulee väri, döfis ja se smaakaa, kylmä sit slumppaan meille sen.
      No, yheksäkyt-luvun alus mä sit slumppasin sen . Mut kundeist oli tullu jo bulii jätkii, ne oli skodannu friidut ja ne flyttas omiin kämppiin.
      Sillo telkast tuli paljo kaikkee kliffaa juttuu ja niitä mä mulkkasin öögat stäränä melkee kaiket illat. Usein sit muija painu goisaan ja stikkas makkarin dörtsilt, et ”ku lopetat, paa telkkari kii, sammuta valot ja tsekkaa, et dörtsi on boses”. Telkas oli värit, mut ei ollu döfistä eikä makuu.
      Mä olin sillo jotai nelkyt ja sillee..

      * * *

      Yheksäkytluvun puolivälis mä slumppasin tietsikan ja telkan tsiigailu jäi. Nyt mä kruisailen netis ja skulaan shakkii, bamlaan chateis ja duunaan omaa saittii, ... ja skrivaan tällasii stoorei. Ja mulkkaan sit ruutuu öögat stäränä melkee kaiket yöt. Ku muija lähtee goisaa, se ei sano mitää, tsiigaa mua hetken ja panee vaan makkarin dörtsin hiljaa kii. Mä sammutan koneen ja haistan skriinii: ei se döfaa.


      VAAR EE MIN FLIKKA (9/2002 *38)


      Ku krigut oli skragattu ja mutsi klaarannu Kaisiksen skolen jatkikset, se meni bamlaan Elannon pääkonttoriin, tohon Haapiksen nurkalle, et hittaisko sille ketään mitää duunii, sellast mis sais tehdä hommii ihmisten kans, eikä vaan plaraa pabrui kaiket päivät jossai hikises byroos, muisteli mutsi, ku tsitattii täs yks ilta kaksistee.

      No joku Holmberi, pikkudiriga, oli sit pestannu mutsin duuniin Krunikan Elantoo, ku mutsi budjas siellä, ja äijä oli viel skulannu sen budjun vastaavalle, ”rouva Mahlamäelle”, et nyt se sai hyvän friidun. Siihe aikaan Liisankadun ja Snellun kulmas staijas neljä Elantoo: lihis ylempänä, kemppari Liisankatuu hintsusti rantsuunpäi, ja milkkihandeli ja sekru oli ihan kulmas vastakkain. Mutsi pantii siihe sekruu, ja eka juttu ku sen piti tsennaa, oli se et puhelimee piti kaveeraa aina: ”Elanto, sekatavara viisi”.

      Krunas budjas sillo aika lailla ”svenskatalande bättre folkkii”. Enimmäksee ne oli sellast ikäloppuu frouvaa tai fröökkenii, ku dogit kisko perässään ku ne luudas kuseksiin ja skeidaan puistoihi. Mutsi oli oppinu bonjaa svenskii, ku se Stogikses slobojen pommareit paossa, ja ku se pääs duunii, se luudas viel iltasin blukkaamas svenskii Elannon iltaskoles.
      Yhel hurritantal oli aina tapana kailottaa heti, ku se oli dallannu kaupan dörtsist sisään, et: ”Vaar ee min flikka”, ja sit se venas niin kauan et mun mutsi tuli palvelee sitä...

      Siihen maailman aikaan myyjän piti olla höveli, valmis palvelee ja teitittelee kaikkii asiakkait; kenellekää menty stikkaan, et: ”moi, mitäs pantas!” tai et: ”tuliks sit muuta”. Nykysinhä moni funtsaa, et tollane palvelu on jotenki alentavaa pokkurointii, eikä se enää skulaa tällases tasa-arvon maas ku Finski on.

      Mä en kyl bonjaa sitä. Palvelu on must ihan kunnon duunii siinä ku mikä muuki, ja tokataanha siit sulle liksaa handuun, eikä mikään redi duuni kenenkään arvoo alenna, päinvastoin. Mut sitä, mitä mä en bonjaa, on toi sana ”itsepalvelu.” Sun tarttee duunaa kaikki ite, eli ketään ei tee hommaa sun puolestas, palvele sua! Koko ”itsepalvelu” on pahimmansorttista kusetusta tai vedätystä niinku nuori jengi nykysin stikkais.

      * * *

      Mutsi alotti vakiduunit joskus 1948-49, se oli sellane 17-kesäne snygi friidu. Kesäthä se oli jo pitkään ollu tsupparina, luudannu ympäri Stadii, niinku skideillä oli sillo tapana.

      Viel viiskytluvun alussa Härmäs elettii säännöstely-taloutta, jotain kamaa oli sen verran snadisti, et sen slumppaamiseen tarvittii tsetti. Sellast oli tsyfe, kortti-kahviii sai pagun 175 markal, mut jos halus divaa enemmänki, joutu pulittaan puolet lisää, se oli sit ”verokahvii”. Ja ku ulkomailt tuli ekat fibelit, ei ottanu ku muutaman minsan, ku koko putiikki oli täynnä jengii ja jono jatku kartsalle asti, ihan ku reaali-sosialismis - sana kato rundas nopeesti. Sama juttu oli banskujen kanssa. Lakupötköjä myytiin, mut ”tiskin alta”, ja vaan vakkari-asiakkaille.

      * * *

      Nykysin kaupanpitäjät ruikuttaa, et lafkast böllitään helkkaristi kamaa ja on kaikenmoista ”varas syö safkaas” -kampanjaa, kamerat rundaa katossa ja mones buidus stondaa joku savitakki-ässä dörtsillä ja smyygaa ööga stäränä, et ketää ei pistä mitää fikkaasa.

      Mut mun mielest vois kauppiaat tsiigaa täs kyl spegeliin. Enne oli selvä jako: myyjän ja asiakkaan välis oli tiski. Sä kerroit mitä sä haluut ja myyjä duunas pagun tiskille ja sano sit paljo sä joudut kärsii. Sä panit fyrkat tiskii ja pagu oli sun.

      Nyt sä rundaat ympäri lafkaa, lataat tsärrat täyteen kamaa, ehkä joskus fikkaanki, mut ei ne oo viel sun kamojas. Ja must törkeintä on se, et kassan vieres, ku joutuu usein stondaa pitkäänki skloddien kans, on just niiden handun tasolle pantu karkit sun muut sörlsselit. Sitä on ihan iisi snaijaa, et klenarit kauhoo namusii omaan fikkaan.

      * * *

      Syyskuus 52 mutsi jäi äitiyslomalle, se oli sillo yhteesä kaks kuukautta (!), eikä se menny sit enää Liisankadun Elantoon duunii, ei siks etse ois ollu mikää paha mesta, vaan siks et se halus olla mun kanssa. Kiva!

      Muuten, mä aloin tos funtsaan, et ku mutsi painu äitiyslomalle, nii kauankoha se hurritantta huhuili siel dörtsil ”min flikkaa”, ennenku älys lähtee menee?


      SKRUBUU, SEINÄÄ JA VIIVAA (10/2002 *39)


      Kanuunan raflan eli Canjonin tsögen dörtsin vieres oli se mesta. Joskusha porttarist kävi snadi blosis, muttei se haitannu tahtii, ku ei se ollu mikään buli hiivari. Suuliski lyysas kesäsin siihen iltapäiväl makeesti, eli snyygimpää pleisii sai tsögaa.

      Ainoo miinus siin oli - hiilifiuden lisäks ku kippas lastisa just siihe, niin et handut tuli aina ihan paskaseks - oli se tokan kerroksen muija ku mäkätti fönarist et ”pelaamine on syntii, pelaamine on syntii, helvettiin joudutte joka iikka”.

      Se oli siis ihan mahtava seinäpelimesta.

      * * *

      Jotain neljän-viiden metrin päähän seinäst vedettii liidul pitsgun asfalttii raja ja ku joku stikkas, niin muut tsiigas öögat stäränä, ettei klabbi vaan ollu linjan päällä, sillo tuli armotta diskaus, paitsi jos se oli Teppo tai Hessu. Ne oli niin skrodeja kundeja, ettei niille kantsinu pahemmin käydä aukoo boltsii.

      Joskus heitettii kolikonnäkösil ”pirunpenneil”, ne oli sellasii kevyit pellinpalasii, mut useimmite skulattii ihan passelil fyrkal, ne oli kundien viikkorahoja.
      Se ku stikkas lähimmäs seinää, sai koko potin. Ja paras oli peili, eli kolikko ku staijas puoliks pystys seinää vaste.

      Joskus jonku tsalin mutsi syöksy pitsgulle ja huus lärvi punasena jotai siihe stailiin, et: ”meidän Pertin piti käydä kaupas, mut te veitte sen rahat. Äkkiä ne tänne tai soitan piiskan paikalle”. Me mitää oltu viety, yleensä, skäfä kundi tuli vaan itte messii ja stikkas ihan surkeesti, alko sit vollottaa ja luudas himaan kanteleen mutsilleen. Eikä ne skoudet siit slurkkilast, Pengerkatu femmasta, koskaan tullu meit tsiigaa.

      * * *

      Skrubuu skulatti keskemmäl pitsguu, ku bulimmat kundit oli skrobannu asfalttiin snadin skrubun jollai järkkukangel, se oli aika eliittii, eiks je?
      Skrubusha stikattii kolikoit kans, mut se ku sai lähimmäs skrubuu sai noukkii kolikot handuusa, ja sanoo haluuks krundet vai klandet - tai halki. Se oli se, et jos oli parillinen määrä ... ja tuli yhtämonta "maata" sai koko potin! Joo, sit stikkaa ilmaan ja kerää omasa veks. Sit oli sen hugi kenen lantti oli toiseks lähinnä, ja niin edelleen.
      Usein skrubuu skulattii kyl niinki, et ei helistetty, vaan knepattii kolikoit skrubuu: lähimmäs stikannu sai alottaa kneppaa skrbuun ja sai jatkaa niin kaua ku meni peräkkäi ... Jos sait kolikkos flyygaan suoraan skrubuun, koko potti oli sun, tai tarkasti sen ku stikkas sistana skrubun.

      Se mikä joskus haittas heittoo, oli et fingerit oli tahmeet jostai sugupötköst, tikkarist tai karkist ja kolikko ei irronnu kunnol ku yritti stikkaa …

      * * *

      Torkkelinmäel, tai Mäel niinku me sanottii, oli santaa ja siel skulattii viivaa, siin keinujen vieres. Ekaks kaavittii esiin kosteeta hiekkaa, sit se kel oli tasasimmat pohjat tsengois duunas koko pleisin iha snyygiks ja joku veti kolikol tai jollai skarpil tsebal viivan, reunoil sellaset vinot pätkät. Sit vaa alettii skabaa, stikkaa fyrkkendaalii.

      Aluks kaikki oli iha varovaisii, mut sitte oli pakko ottaa riskii. Kato viivas oli se ekstra juttu, et jos sä stikkasit viivan yli, se oli sun kohdal finito - sä tipuit skabasta.
      Ja se ku oli lähinnä - paras oli kolikko ku staijas viivan päällä - sai kaikki.

      * * *

      Useinha näis skabois tuli kinaa, kenen kundin kolikko oli lähinnä, ja niin tosiaan ”kundin”, gimmoihan ei näis peleis paljoo näkyny. Joo, ja jos ei päästy sopuun finnaajast muuten, sit alettii mittailee. Mut monta kertaa bulimmat kaverit ei venannu mitään mittauksii, ne vaan sano, et ”mä voitin”, ja sit ne haali kolikot handuihi eikä siit ollu sen kummempaa kisaa enää … Häviimine oli aina fitti juttu, joka boitsulle, mut usein ku oltiin saatu delattuu fyrkat uudelleen, otettiin fikkast sneppisfiudet, tehtii rata ja alettii skabaa … ja kliffaa oli taas.

      Jo sillo kato bonjattii, ettei fyrkka oo maailmas tärkein juttu, sneppiskabaki on tärkeempää.


      ILMAN EI ENÄÄ VOINU OLLA (11/2002 *40)


      Kesäsin 60-luvul tietenki ne mestat mis kavereiden kans eniten käytii, oli Vantsgun Pikkukoski ja Gummiksen maa-uimala, se ku staijas reilun kilsan päässä himasta, joo niin: nyyast himast. Mehä oltii mutsin ja faijan kans flytattu vuonna 62 Bärtsilt Canjonin talost Koskelaan ... lähtö oli ollu pakkorako ku talon omistaja myi meilt duunariperheilt himat alta veks, se ku tartti fyrkkaa uuden pääkonttorisa byggaamisee tohon Hagiksen tortsin kupeesee, joo Metallityöväen liitto.

      * * *

      Kundien kans sotkettii uimalaan usein feloil, ja ku melkeen aina oli skabat ”kuka-eka-vika-on-emäsika”, ei siin kauaa nokka tuhissu ku jo oltii perillä. Fikkaan oli pitäny muistaa ruinaa mutsilt jotai hiluja: tsimmiksen kassalt täyty slumppaa slabarit, ne bungas sillo jonku pari-kolme huggee per lärvi. Tai sit jos ei ollu nappulaa, pääs kyl sisää koriskentsun takaa yhest holest, ... jos ei ollu niin plöde ku mä, tai sit vaget ei hiffannu.

      Sitte vaan tsimmarit äkkii päälle, kledjut säilöön, kumilenksu nilkkaa ja sit täyttä häkää altaasee. Siel oltiiki yhtee menoo aikamont tuntii. Usein skulattii pallonadee, ennenku vaget alko lässyttää, ettei altaiden reunoil sais luudaa ku voi ottaa ketoon ja mennä vaik knubura halki ja ku me häiskät oltii siellä viel niiden vastuulla. Mut eihän me tsalit tollaselle paljoo korva lotkautettu ja nadet senku jatku, mut sit vaget kiels pallonaden kokonaa.

      Mä en sillo hirvannu dyykkaa femmast, joo, olin aika studari, ja sain tietenki kuulla siitä: ”mamis”, ”mamero”, ”jänishousu”, ja mitä kaikkee. Kolmonen oli mun trekka sillo, ja on muuten vielki … Ja sit ku skidinä piti koklaa kaikkee, mul kerran leikkas, oikeen säteili lantus: mä kato kekkasin, mite pääsis iisisti hyppyaltaanki botnee. No, mä puhalsin vaan kaikki ilmat keuhkoist pihalle ja painuin botnee ku buli skaijeri. Mut sit tuliki snadi hätä, miten pääsis äkkii takas pintaan. Pääsin kuitenki, joo.

      Altaas oli melkee "pakko" lotraa niin kauan et alko oleen ihan galsa: huulet sinisinä ja bodi tärisi ku horkkatautisel. Sit luudattii tsimmiksen bastuun - sinne klitsuun - mut siel piti olla skarppina, ettei ottanu lipoja, ne rabat ja lattiat ku oli ältsin liukkaat - moni gimma ja kundi kuskattii sielt tsirral lasarettii. Se bastuha sit oli mikä oli, mut ei se ollu silti mikään hurri-sauna, kyl siel frysis lähti ja ihan hikeeki pukkas pintaan. Sit ku painuttii sielt veks, kiskottii pyyhkeet niskaan ja mentii tshöbaa kiskalt tuuttijätskit tai kokikset ja hillomunkki.

      Jos jolleki oli tullu sarjiksii messii, niinku korkkareit, robbareit, kit carsoneit, buck jonesei, davy crokettei, teräsmiehii, pecos billei ja mitä kaikee niit nyt sillo olikaan - niit lesattii samal ku stikattii hintsusti pöperöö magaan.

      Joskus me skulattii lentistä tai stikattii baskettii, siel oli ihan passelit kentsut. Ja jos ei ollu omaa boltsii meges, vageilt sai londaa, mut kumilenksu piti jättää pantiks. Siin nurtsil peippailtii futiksel, kassit tai roskikset oli molen merkkinä. Mut usein joku gubbe tai muija kävi keuhkoo, ku boltsi kaato sen tsyfet ja muut sörlsselit. Ja joskus oli pakko ihan luudaa hanee, ku joku stara sai boltsin knuburaan ja hiilty ihan tosissaan. Vähä bulimpana käytii sit uhoomas punttien kans ja aina oli piti duunaa maksimit tankoo, gimmojaki kato pyöri siin ympäristös.

      Kerran mut käännettii siellä: Sellane tummafledane, yhtä snadi jätkä ku mäki, mitä joku 12-vuotias, tuli bulis veskisalis nyrkit pystys ihan mun eteen, ja sano et: “Nyt sie jätkä annat kaikki siu rahas miulle, tai saat näistä: vasuri vie siut lääkärin puheil ja oikeest jou´ut papin juttusille“, ja tais se viel väläyttää mora-skegleeki vyöllään ... Niin must tuli femmaa köyhempi ja siit tsalista femmaa rikkaampi.

      Nii, sit tehtii likoille kaikkee jäynää: no iha skoijil vaa, niinku vedettii fledast, tönittii altaasee, böllittii kledjui, skrobattii siit, mihi niille joskus viel kasvais svendit ja huudettii kaikkee härskii - no dorkaaha se tietenki oli, mut … no niinhä kaikki kundit tekee, eiks je (ja kai me salaa niist friiduist jotenki tykättii).

      Eli toi tsimmikses käynnis oli sillo liitte samaa meinkinkii, ku mun faijan mutsi aina kerto, varsinki snadis stidis: ekaks se sattuu, sitte siihe tottuu ja sit sitä ilman ei voi enää olla. Samanlaiset fiilikset paitsi, ettei alus Gummikses sattunu.

      * * *

      Joo, illal sit skujattii fillareil takas himtsuun, paitsi jos joku skloddi oli snutassu venttiilit sun pyöräst, ihan vaan jygee, silloha sun piti dallaa. Ku jotenki sit aina päästii omalle pitsgulle, oltiin jo sen verran naattei, ettei edes läppä paljo lentäny ja sit mentiiki himaan. Mä huusin sit usein jo dörtsiltä, et: "Hei, koska skruudataa?" No, yleensä aika sassiin, ja kyl mutsin duunaamat sapuskat tekiki sit aina gutaa.

      FIKSUT DIGGAA RADIOO (12/2002 *41)

      ”Perkele!” Faija änkes tota sanaa vähä joka holeen, mut ei sentään niin alvariisa ku nykyjengi lykkää sitä viis-kirjaimist. Tää kuuluu siihen juttuun, ku tsitattii himas usein jännäämäs sekunttarin kans radiost Salpausselän tai Holmenkollenin hiihtoskaboja tai vaikka Ruotsi-Suomi -maaottelun juoksui. Faijal kärys rööki suupieles, sekkari vasemmas handus, flaijerikynä oikees ja pöydäl sen edes lehtiö ja kuppi fsyfee ... se kyl ehti jäähtyy aina ihan kalsaks tai ainaski haaleeks, ennenku faija hiffas dokaa sen.

      Eli me otettii kimpas klogul aikoja ja sit faija skrivas niit siniruudullisee blokkii; niit pabrui on muuten vielki yhes lodjus mutsin vintillä. Joo, mut skaban selostaja ei aina bonjannu, et se on helvetin tärkeetä aina sanoo skarpisti: "nyt", ku joku skimbaaja tai luudaaja pääsee maaliin. Ja ku selostaja mokas, me ei faijan kans saatu tarkkoi aikoja, ja sillo faija karjas: ”Perkele!”

      Nii, et aina ei jengil oo ollu telkkarii, ”näköradioo”. YLE alotti telkka-ohjelmien sendaamise joskus kai 1958. Mut melkee jokasel on aina ollu himas radio, ainaki nii kaua ku ihmine pystyy muistaan. Ja ennen ne oli kunnon putkiradioita, sellanen buli lodju ku staijas kniigahyllyn päällä, meil oli sakemannien väsäämä Telefunken.

      Kerran sit, se oli jotai 50-luvun loppuu, en ollu sillo viel skoiles ... nii mä hiffasin, et ne radion kanavanappulatha oli ihan ku pianon näppäimet ja mä aloin skulaa niillä, mut se juttu ei mahu mun kaaliin et mist mä sain sellasen idiksen, et aloin takoo niit koskettimii vasaral. Paskaksha ne meni ... ja selkäsauna tuli.

      Ku YLE sendas puol kuuden uutiset ja päivän peilin, sillo piti meidän skloddien olla ku kusi sukas joka familjes, faija ja mutsi ku halus lysnaa ne iha rauhas. Ja sama taas seittemältä, sillon tuli: ”Es-tee-teen uutisia”. Sit myöhäisuutiste jälkee radio pantiiki yleesä bosee ja kakarat pesulle-pisulle-pusulle-ja petiin; valot pyörryksiin ja unta boltsiin. Mut ei sillo viel mitää yöproggist radiost ois tullukaa.

      No mitä muuta me lysnattii, no kuunnelmii. Niitä tuli sunnuntaipäivisi ja maanantai-iltasi, niin ja keskiviikkosi oli joku jatkojännäri, Simon Temple tai vastaava. Kuunnelmat oli usein aika mukaansatempaavii, mut ei sitä sillo snaijannu, et boltsille jäi enemmän mahiksiii kehitellä ite sitä juttuu ku ei ollu kuvaa ... jokuha on stikannu et radios on paremmat fotot ku telkkaris.

      Yhteen aikaan puoleltapäivin tuli ”rinssieversti” Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja. Ja hupijutuist mä muistan Kankkkulan Kaivon mis oli Tippavaaran vanha isäntä pontikankeittopannujesa kans. Eikä boltsist ikinä katoo papukaija G. Pula-Aho, ku Leo Jokela bamlas tyyliin: ”Viittiks karju tsiigaa ihan snadisti mihin noi 50 numeron tsengas asetat, meinaan et mun pyrstösulat on nyt alimmaisina, tattista vaan” -tyyliin.

      Musa ei ollu sillo nii framilla niinku nykysin, mut usein kyl kuunneltii lauantain toivotut, ja varsinki ne viimeset biisit ku oli "kevyttä" musaa, joskus tuli Bill Haleyn "Rock around the Clock". Mut jos halus enemmän jotai rokkii, piti tsögaa lyhytaalloilta Radio Luxemburg. Hommaha sit entraantu kertaheitol ku popradio alko pyörii ja Kemppaisen Penan Poppamies. Ja musan jonkinlaine lopulline läpimurto oli sit Matti Paalosmaan joskus 70-luvul vetämä lista, olikse ”Kahdeksan kärjessä” - se oli pakko tsekkaa aina, vaik ”Iltatuulen viesti” staijas keulil kuukaustolkul.

      Viisasten kertsi oli kans niitä juttui, ku sai mut pysyy himas. Muutama jäyhä äijä mumis jotai ja siit piti repii humorii, heh. Joskus ku mä satuin tietää jonku jutun, en kyl pitäny mölyi magas vaan toitotin sitä kaikille lähinurkilla, stikkasin mä sinne muutaman omanki kysymyksen ku siit sai snadisti hintaa ja tuplaten, jos ne gubbet ei tsennannu.

      Sunnuntaisin kybältä väännetti viisarit etelään, ku tuli Eestin radion suomenkielinen proggis. Sielt sai froogaa kaikkee Estist, vaik et ”meneeks hyvin” ja ”onks siel kliffaa budjaa”. Ja kuulema Neuvosto-Eestis kaikki meni nii helvetin hyvin et paremmin ei vois mennäkään. Ja joka kerta ne skulas jonkun Georg Otsin platan, niinku ”Saarenmaan valssin”, ”Nauravan kulkurin” tai silt sellasen ku meni jotenki et: " ... jos tulet vaimoksi minulle, minulle komialle pojalle, vien sinut nukkumaan soitellen, herättelen aamulla laulellen".

      * * *

      Mut sitte tuliki telkkari ja radio jäi. Ihminen ku valkkaa yleensä sen helpomman jutun, ja telkkahan lykkää tuutista ulos paljo niin matalaotsasta kamaa et sen tajuu naapurin Erkkikin. Ja viel ku monet jutut on valmiiksnaurettu, ei tartte ite ees skriinaa ja ku taputuksetki tulee jo nauhalta, ni avot - jo passaa …

      Mut viime aikoina just noi fiksut junnut on hiffannu, et radiost tulee ihan styrkkaa juttuu ja et se onki paljo fiksumpi ku telkkari; jengii on alkanu muuten häippästä yleisemminki töllöttimen luota, vaik luvas on hela tiiden jos jonkinmoista uutta digi-vempainta ja muuta.

      ”Perkele!” Mä oon muuten hiffannu, et mitä enemmän mulle mittariin tulee ikää, sitä enemmän mä alan muistuttaa faijaa. Toi oli nimittäin mun Perkele! Mulle se ei tullu urheiluskabojen ajanotosta, vaan siitä et ku äskön väänsin radion päälle, alko sielt tulla mainoskeidaa ... ja sitä mä en diggaa hevon ... vertaa, ”perkele!”


      PAUKETTA MÄELLÄ (13/2002 *42)

      Se oli kai jotain kuuden paikkeil, ku faijat oli jo tullu verstaalt himaan ja oltiin kimpas skruudittu pöperöt ja päästy viel pitsgulle brassaa jokski pariks-kolmeks timmaks, ku kuulu sellane helvetinmoinen paukahdus. Sitä ei heti oikeen bonjannu, mistpäi ääni tuli ku se poukkoili talojen seinis. Pian rupes poliisifiudojen sireenit ulvoo ja fiudet skujas Mäellepäi. Oli joku alkusyksyn ilta joskus viiskytluvun lopulla.

      * * *

      Torkkelinmäki oli talon kundien toinen leikkimesta, paras heti pitsgun jälkee. Sinne mentii skulaa futista, useimmite siihe hiekkakentsulle, mut joskus vedettii rankkareit nurtsil ja byyri oli kahden puun väli. Joskus taas alettii keinupersistä ja muijat ku tsittas ihan pikkuskidien kans siin hiekkiksel auko aina boltsii, et varokaa näit pikkusii ja eiks toi oo kiellettyy.
      No totta kai: tietenkää nurtsii ei saanu tallaa, tietenkää keinuis ei saanu skulaa, ... ja näit kaikenmaailman kieltoi rundaili viel puistovaget valvomas. Joskus ne pääs yllättää ja nusas meidän boltsin.
      Sit oltii koko porukka Pengiksen slurkkilas ja vannottii sille plösölle pää-skoudelle, et jos paat meille futarin takas, nii ei me enää ikinä ... no näin sattu vaan muutaman kerran kesäs.

      * * *

      Siihe rinteeseen mis oli ruusupensait, alle ruvettii duunaan pommisuojan holee, ja ne paukutteli niin, et himan tsöges glasarit kilisi skobes. Mut iha hyvä joo et ne byggas, kato eihä sitä koskaan tiä, millo joku pommari flyygaa toho Sagiksen päälle ja stikkaa lastisa meidän boltsii.
      Silt byggalt käytii kundien kans böllimäs varmaan kilsa paukkusnaraa. Se oli jotai dynyjohtoo, erivärisii nartsoi. Paksuinta tais olla se musta, mut sitä harvoin hitattii. Punasta oli enite, mut jos siin oli sellasii keltasii numeroslaboi, se oli parasta. Joskus snarat oli kii niis holeis ku äijät oli kairannu kaltsii, et niit piti kiskoo ihan olan takaa ennenku ne katkes. Vast jälkeenpäi joku vihjas, et mitä ois voinu sattuu. Se ois ollu stydi paukku mutsille ja faijalleki.

      * * *

      Birgit, meidän pihan gimmoja, oli menny suoraan skoilest frendisä Eevin luo, se budjas viidennel linjal. Jonku ajan päästä Eevin faija oli tullu himaan ja kauhees kaasus, niinku yleensä. Jossain vaihees sil oli klabbit pettäny ja se oli ottanu pahannäkösesti ketoo. Ku sen muija oli menny sitä jeesaan, nii äijä oli tirvassu muijaa lärviin niin, et bludet oli roiskunu klyyvarist.
      Äijä oli sit kömpiny ylös ja meuhkannu, et se smettaa kaikki ja alottaa ittestä. Sit se oli hoippunu kämpäst ulos ja paukannu dörtsin bosee, niin et saranat oli meinannu lähtee kiitään.
      Eevin mutsi oli pyytäny, et jos gimmat viittis lähtee tsiigaa, mitä se äijä viel keksii, tost tappohommast se oli kaveerannu jo vuoskausii, sit´ei tarttis noteeraa.
      Gimmat lähti sit tsögaa Eevin faijaa. Ku ne oli Rinteen flesukaupan edes, sä tiät ku oli se buidu Sagiksen ja Pengiksen kulmas, kuulu se helvetinmoine paukahdus. Kummatki tsennas heti, mikä se oli. Eevi purskahti spiidaa ja lähti luudaa takas himaanpäi, Birgit peräs.

      * * *

      Jotkut boitsut duunas Mäel paukkuraketteja. Ekaks piti hittaa joku peltine pillerituubi ja tyrvästä filkkaa sisään. Sit kansi kii ja skeglel snadi hole siihe päähän. Ku brennas polttolasil filkan kärtsää, ei menny ku muutama sekka, ku se tuubi suhahti ja paino joskus sen nonari-talon katsille asti.
      Kerran yks Salosen Reiska väitti, et ne pötköt kandeis stikkaa ilmaan, nii ne flyygais viel snyygemmin. Mut sille kävi aika vittumainen tsägä ku sen raketti tuliki bumerangina ja dyykkas sen nahkarotsin sisää. Rotsi alko kärtsää ja muut kundit alko nauraa niin perkeleesti, vaik Reiskalle tuli kai jotai palohaavoi magaan.

      * * *

      Skoudet hätisteli meit tsalei kauemmaks siit hiekkiksen luota. Jotkut pamis, et yks känninen äijä oli tullu siihe keinujen luo ja uhonnu panna silleeks koko Stadin. Ku se oli tempassu fikkast dynypötkön, sillo muijat oli kaapannu skidisä kainaloon ja lähteny luudaa hanee.
      Äijä oli tunkenu pötkön suuhusa, pannu nartsan eldaan ...
      Äijäst oli kuulemma suolii ja muit jätöksii pitkin puiden oksii ja joku kundi kerto, et se oli hiffannu sen irtonaisen pään kartsal, mitä siit nyt oli jääny jäljelle, mut slurkit oli ottanu sen jo talteen.


      SKOILE ALKO (14/2002 *43)

      Yks päivä, tiistaina eka syyskuuta 1959, sit loppu mun lapsuus: se oli mun eka skoilepäivä.
      No, olin mä luudannu kyl vuoden leikkiskoiles, mut se oli sellast brassailuu, mitään ”eskarii” ei sillon ollu. Lastentarhan nimi oli Terhi, tos neljännen ja viidennen linjan välis, siinä se staijaa vielki.
      Joo, faija oli lähteny jo aikasiin duunii, mut mutsi halus änkee mun messiin ekalle skoilereissulle. Me tsekattiin läpi mestat, mis voi fiude skujaa päälle ja mutsi terotti et tsiigaat ”ekas vasemmalle, sit oikeelle ja vielä kerran vasemmalle”, sit vast dallaat kartsan yli. Ja sit ”sovittiin”, et skoilen jälkee mun piti tulla mutsin sekruun ilmottautuu, ja sit vast sain lähtee jonnekin.
      Onneks mä sain puhuttuu mutsin ympäri, ettei se tullu nyt ihan skoilen portille mun kans, mähän olin jo 6-vuotias tsali, enkä mikää lapsi enää.
      Skoile oli Kallion kansis, sama mesta ku faija oli dallannu kakskyt vuotta aikasemmi ja se Halonen, nykynen pressa, snadisti myöhemmin.

      * * *

      Emmä paljoo niist skoiletunneist saa nyt täs boltsiin, mut kaikenlaisii sääntöi kyl oli. Skoilen rabois piti dallaa jonos ja ku kusi sukas, ei saanu edes bamlaa. Siel oli ”järkkärit” ku tsekkas jengii, et kaveerasko joku, ja jos pikahditki, järkkäri veti sut veks jonosta ja talutti sit muiden jälkeen luokkaan ja kerto maikalle, mitä oli tullu tehdyks. Aika reiluu, vai?
      Ja ku tuli sun hukis olla järkkärinä, maksoit potut pottuina. Tää oli kai sitä ”toverikuria”.
      Tunnit järkkäri tsittas käytäväs ja vartioi skoilee ja muiden kledjuja ku roikku luokan dörtsin vieressä.
      Kaikki tykkäs olla järkkärinä, ku sai lintsaa tunnilta, sai blukkaa omii sarjiksii ja skruudaa lihiksii, suguu ja karkkeja, niin ja dokaa kokista.
      Pahin synti skoiles oli kiroilu, siit joutu tvettaan suunsa saippualla. Mä muistan, et jouduin ainaski kerran pesulle, maikka tietenki valvo ööga stäränä vieres.

      * * *

      Ai nii ussasta yks juttu.
      Mun ei ois ollu mikään pakko tsittaa skoilen ussatunnil ku en kuulunu tsyrkkaan, mut juttu oli väsätty niin kinkkiseks, et jos mä oisin ollu veks tunnilta, mun ois pitäny luudaa kerta-pari viikos Aleksis Kiveksen skoileen pänttää knubuun jotain ”siveysoppii”, ja viel joskus kuuden mais illal. Eli oli jotenki iisimpää olla vaan ussatunnilla.
      Esal luokal - me ei koskaa bamlattu ”smobikoist” niinku meidän faijat - kerran ussatunnil maikka kysy, se oli sellane ankara harmaalettine mummeliini, fleda aina nuttural, ja sitä kaikki skagas. Niin kerran se froogas, et onks tääl ketään ku ei usko Jeesukseen. Jengi tsiigas snadisti toisiaan, mut ykskää handu ei lyftannu ... paitsi mun.
      Maikka käski nousta ylös ja vaati sanoon, mist mä olin semmosta kuullu, et muka Jessee ei oiskaan. Mä sanoin, et mut faija oli kertonu ja olin mä blukannu himas jostain buukistaki, et koko Jeesus-juttu oli vaan jotain satuu. Sillo maikal alko keittää hintsusti ja se pyys mua näyttää sellasen buukin, ja mähän lupasin draisaa sen skoileen.
      Välkkäril sit muutama kundi tuli kaveeraan mun kans, et ei nekää kyl usko, mut ei ne hirvannu viittaa, no oltiinhan me sillo jotai vast 7-vuotiait koltiaisii. Mut sä arvaat, et mä olin aika pollee, ku mä uskalsin.
      Toin sit kniigan maikalle, pari viikkoo kulu ku varmaan koko opettajahuone oli tsekannu sen. Sain sen vaivihkaa takas ja maikka vaan sano, et se on venäläinen kirja, ei muuta.
      Joulutsyrkas oli pakko käydä, ku oli ussatunnil.
      Tsyrkkapäivänä oli aina pari tuntii tavallist skoilee, ja sitte mentiin parijonos kartsan yli Kallion kirkkoon.
      Useesti mä kyl lintsasin tsyrkan ja vaik maikat varmaanki hiffas sen, ei ne räppässy mulle siit mitään muikkarii tai jälkkärii.

      * * *

      Se kniiga on muuten ”Yleinen historia”, osa 1 ja duunattu ”Karjalan autonomisen neuvostotasavallan Petroskoin kaupungissa” 1961. Siin oli, et: ”Jeesus-taruissa ei ole sanaakaan totta. Historiantiede on todistanut, ettei sellaista henkilöä ole ollut olemassa.”


      PITI ITE DUUNAA (15/2002 *44)

      Viiskytluvul ku brassailtiin tsalina jotain, piti aina kehittää ite jotain, käyttää skegluu tai sahaa, tsögaa jostain tai breggaa joku klitsu, böllii handelista – mut ite. Kaikkee kamaa ku jengillä oli viel sillon snadisti, ja fyrkkaa viel vähemmän. Mut mul on snadisti sellane idis, et siin oli joku bointsi, et kaikki ei tullu skideille ku apteekin hyllyltä.
      Jos sä halusit flygarin ku voi stikkaa bärtsiltä flyygaan Pengikselle asti, sä et alkanu ruikkaa mutsilta tai faijalta fyrkkaa - no useinha se ois ollu ihan turha jobi - sä tsögasit jostain pabruu, taitoit siit siivet, panit snadisti etupainoo ja nostit perää pystyyn, ja siinä sul oli helvetin makee liidokki. Ja kuinka se sit skulas, se oli kii sun omist handuistas, no snadisti siihen tais blosiski merkkaa.
      Tai jos lähit kundien kans ratsuun stikkaa snadeja botskeja stenuil kumoon, ei sitä skujattu sporalla Stokkalle ja valkattu mitään botsii. Ei, me dallattiin Lindis alas rantsuun, tsögattiin sielt passeli bredu, hakattiin siihe joku buli spiku stondaan ja jostain hitattiin viel tervapapruu purjeeks. Siinä sul oli nasta botski. Ja sit tokattii se sköneen ja se skiglas komeesti. Stebareit oli draisattu jo valmiiks ja sit alettiin stikkaa botskii kumoon, tai ainakin piti saada purje veks.
      Tai ku metskattiin skitareita, mitä rautafisui ne olikaan, tos Sörkan rantsus tai joskus skujattiin fillareil Vantsgun putoukselle asti, nii kellään mitää virvelii tai ”oikeeta” vapaa ollu. Joku tseba tai jostain böllitty rottinki vaan, siima ja koukku kyl oli, ja masit sit tsögattiin mullasta. Ja sit metskaan.

      * * *

      Sneppisfiudeiki bygattiin ekaks stidilodjuista, ja ku pantiin stidit eldaan. Oli kliffaa tsiigaa, ku fiudet painu stydii faartii Sagista alas ja viel eldis persees. Talvel duunattiin sellasii snadii mäkkäreit, mihin naglattii muoviputket alle ja joku blydepaino päälle ja sit se meni aika vauhtii niit jäisii urii pitkin.
      Tai ku joulun jälkee tuli aina Robbari- tai Zorro-kausi, ku jengi oli draisannu kuuset pitsgulle. Sillo vaan ekaks skegle messiin ja fektoi duunaan. Ja vast sitte alettii fektailee niinku leffoist oltiin opittu. Ja joka mestaan mihin bungas sisään, yritettii aina ekaks jollain konstilla livahtaa bommilla, mut jos jouduttii tsöbaa slibarit, ne fyrkat oli usein joutunu ite tseenaan, keräämäl jätepapruu tai tekemäl jotai snadii jobii.
      Keväällä ku mollikka alko skriinaa, vederi lämpenee ja snöge muttuu vodaks, joka kundi duunas patoja kartsan reunas. Ja ku allas oli täynnä, fudattiin siihe hole ja siinä vodas meil oli monet stidi-skabat: kenen stidi tuli kovemmal faartil alas Sagista Hämikselle.

      * * *

      Mut jännä juttu, samanlaistha leluu duunas kai landepaukutki, mut ne teki kaikkee eläimii, käpylehmii ja jotai vastaavii, niin mä oon kuullu. Mut ainaki mulle leijonat, tiikerit ja tollaset oli paljo tutumpii ku lehmät ja possut ja mitä niitä landella budjaa niinku maataloissa. Kato ku me käytiin Korkikses pari kertaa kesäs mulkkaamas kaikenmaailman elukoita, mut noita finskien kotieläimii mä näin varmaan ekan kerran vast joskus aikuisena, ku emmä koskaan missään landel oo ollu.

      * * *

      Mut, no joo, ohan se pakko myöntää, et kaikkein makein lelu, ku mul Sagiksel oli, oli se ku faija draisas mulle Stogiksesta sellasen skoudefiuden, ku skujas pattereil: sininen valo vilkku siin katsal ja se rundas viel ympäri ku törmäs johki. Taisin olla aika diiva siitä.


      STATILAISET PAMLAA SLANKII (16/2002 *45)

      Pari fabuu tsittas Kappelin terassil, stailit kuteet päällä, kaljastobet handus ja ne tsiigas jengii ku dallas siit ohi, no enimmäkseen snyygei friiduja. Ne bamlas niin kovaa, et naapuripöytiinki kuulu iha hyvin, eikä ne fabut salannu, et ne oli tosi Stadin kundeja.

      * * *

      - Helvetin skniidu sää, ootsä kliffannu: suulis skrinnaa, fogelit gungaa ja Skatsaltapäin käy tollane hintsu plogis, on ihan jees-biilikset. Tällast voi kokee vaan Hesas ... nii tai Statis, sori.
      - Jep, ja on tosi giffaa smiitaa hyvännäkösii pöönejä ku niil on pulleet skraitarit ja ne keikuttaa brevaa - se skrudaa ku onnenpyörä: hevisti lupaa, mut mitää ei anna, heh heh.
      - Näin on näreet, sääkin taidat olla Statin kunteja?
      - Jo tok, elä eppäillekkää, mul on ollu hima iät ajat Valkkaris, ettan poral pääsee himadörtsille - sellane bygga mis on stebuklappiki. Ja vaik mä oon smörannu kyl ton Kehä kolmosen yläpuolel, ku smude joutu dunkkaamaan siel, kyl mun identiteetti on skaletti tällee statilaine.
      - No, snatisti samanlaiset kuviot on täälki, ja ihan on mulki statilaiset fillarit päällä koko hela ajan ...

      * * *

      - Voitas muute lähtee plotskil snögelle, mul on tos blaijas ihan nyya sellane muutamahuntti-hespane peli nartsan pääs kloses. Ja skrevattas jostain flatareit ja skulattas sit onkii jonneki, ties vaik saatais viel muutama fideliki, abbore tai jotain.
      - Hyvä idis, mut otetaaks viel yhet galsarit valkkaa, se tekee niin snutaa näin kamlalle styrballe.
      - Oukki doukki, sait samlattuu mut rundin.
      - Heh, mut katos hei, sliibaas ku toski pari ihan viel nuorta stidii vetää brevuu napaan suoraan botnesta, se on Koskenöörist.
      - Ja ku ne tulee kurriin, ne haastaa probelii, ei Statis voi koht enää bungaa.
      - Joo, mäki ihan skabaan joskus mennä illal osterille döfaan skruuvii himbeen.
      - Nonii, siel Itiksen osteris oli yks ilta kova brahis, spurgutki skulas blitikoil sinne ja vei lusiin fängelseen kunteja.
      - Stedariin inessiiviin, yeah!
      - Jes. Ja yks oli sit deelannu siihe görtsin etee, varmaan joku perähikiän kunti.
      - Mää bludasin siit Iltsikast, joku oli kato digannu sitä tseggellä magaan. Ja vaik se oli skriinannu lärvi rödasena, et: ”Beesatkaa mua, beesatkaa mua”, jenki oli vaan walkannu förbii.
      - Heh, teit veedun, ei se oo tsegge, puukkohan on tseddi. Kato jos Stadii samlaa, ei saa tuunaa smogii, siit voi saada vai darraa.
      - Joo, niinpä onki. Mut älä silti skrinnaa mulle, kato jos jengi hifnaa sen, niin ne luulee et mä oon joku lantelainen jauhoaivo.

      * * *

      - Mul ois yks judeka: Ku yks starpu oli pyytäny jossai raflas borgat, niin tarjoilija oli sanonu, et mitäs herra borkil tekkee, ku ei oo suksiakaan, heh, ei edes flindojakaan, hah, et mitä sillon borgillakaan. Tosi heinäpresa, skeidaklappi.
      - Heh, joo. Mut kahveetha on kans styfät, eiks je?
      - No on on. Myö otetaan nyt kyllä dorkat, niinki voi heittää - sokrun ja kreddun kanssa.
      - Mut ekaks otetaan styfät knuburat täst mun Jalis-fisust ku mulle tuli fittaan messii.
      - Sä oot tosi redu kunti, oikee Statin perusdarra.
      - Mut nyt mennään födaan muutama figeli tost torilt.
      - Nehä on jo finskien omppuja, eiksjoo?

      * * *

      - Kumma ku kaikki ei tääl tsengaa slankii?
      - Pitäis skrudaa joku laki, ettei tänne pystys hyddaa ketä vaa.
      - Joku pamlauskoe tos Kehä kolmosen kohalla, turvennuijil ei ois tuloo tänne insaidii, kumma ettei tätä oot muut skaijannu ...
      - Joo, Stati statilaisille!


      MITÄ SKOLEST JÄI HANDUUN? 1/3 (17/2002 *46)

      Kansiksen neljännel meil oli skabat, ketä pääs oppariin ja ketä joutu tsittaa jatkikset ja menee ammikseen tai skolen jälkeen duuniin. Bärtsin skolest ei sillo paljo stuiduks lähetty blukkaan. Mun maikka P.P. rohkas redisti ennen tenttii, et: ”turha sun Erkki J. on sinne kokeisiin mennä, et sä pärjää kuitenkaan”. Mut toisin kävi, palikka! Meidän familje sai Stadin vuokrakämpän Koskelast ja me flytattii sinne susirajan taa, ja mä pääsin Ogelin skoleen, lähelle nyyaa himaa. Ogeli oli sillo vähä turhan snygin jengin mesta ja skole samanmoinen, et oliha se olo siel väliin sellast pakkoavioo, puolin ja toisin.

      * * *

      Skole alko sit 1.9.1963 nii et shungattii jotai virsii ja sit jäätii stondaa voikkasalii. Sit reksi tuli louskuttaa, et skoles oli enkun ja saksan luokkii, mut saksaa kantsus nyt alkaa bluggaa. Faijaki oli selittäny mulle, et valkkaa saksa: siin ois se idis, et ku kaikki muut stiggaa vaa englantii, nii sä snaijaatki saksaa kans. Mä menin sit saksan-luokkaan, eikä sinne mitää tunkuu ollu: muutama hassu lettipää ja finninaamaa tsittas pöydän ympäril, mis oli sakujen flagu. Aluks kyl saksa tuntu hankalalt, mut jatkos mä hiffasin, et se oli lisäks dorkaa ja sen blukkaamine ihan pimeiden jobii. Tai mitä sä funtsit siit, et tärkein sana, verbi, pitää duunaa aina vikaks. No, muu jengi oppi englantisa, ja mä en - mut en saanu kyl saksaakaa menee mun kaaliin. Eikä se ollu maikan vika, se oli ihan nasta, sellane rillipäämuija, ihan symppis ämmä. Sitä sanottii Ybraks, mut ei kai se sen vika ollu?

      * * *

      Finskii meidän boltsiin yritti takoo yks Hani. Se stikkas aina nyklii luokan edes ja eikä se saanu koskaa niit kii. Se oli tollane hyvännäköne kaksvitonen blondi, mä olin 12 ja ihan lätkäs siihe, enkä ollu ainoo. Mä skrivasin sille stooreja, niit se usein sit blukkas ääneen koko populalle. Mut yks juttu mua on jääny hintsusti kaivelee: Ku mä olin duunannu pabruun juttuu siit, et ”tsitattii koko familje nuotiol, ku siin ei ollu niin galsa, mut kuiteski meidän sisällä oli kauhee frysis, se nuotio oli meidän hima - koko haussi eldas!” Must toi natsas ku nakki silmään: ”Nuotiolla …” , mut ei kun ei - Hani räppäs mulle nelkun ja kommentin, et aiheen vierestä. Eikä tullu ees papukaijamerkki...

      * * *

      Slöidi ei oo ollu ikinä mun heinii. Kerran tunnil kuitenki homma alko tuntuu kliffalta ja mä aloin sit vislaa ku veistelin skeglel jotain kapulaa tai sellast. Maikka tuli siihen ja kävi selittää, et tunnil ei saa vihellellä ja se on muikkari, höh? Ei ollu reiluu! Sit sama flöidimaikka tuli mua vastaan kerran skolen raboissa ja mä vedin lärviin jonkunlaisen virneen, niin se sano heti, et tuus tonne koppii. No, siin sit mentiin, se tsittas snadille pallille, tsiigas mua öögii ja alko sit skrivaa mulle muikkarii. ”Erkki J. hymyilly käytävässä”, stondas paprussa. Ihan totta, … tavallisen mulbero gubbe. Vaik tota … aika fakiiri se kyl oli: se blukkas mun lärvii ihan oikeen, eli jälkkärii ois voinu rappaa päälle, pariki timmee!

      * * *

      Voikkatunnit oli kans ihan revasta: joskus piti hilaa ittesä ihme-tangon, ”rekin”, ympäri solmuun ja kieppuu siel edestakas, ku joku helvetin aappa, ja se oli sit muka joku kippi tai joku sellane, … nii jos ei trillannu kesken kaiken kanveesiin, niinku mulle usein kävi. Tai sit jotai kuntopiirii, steegoi tai puolapuit ylös, nartsaa alas, luudaust ja pyörimist ja kaikkee muuta ihan dorgaa. Mut basketis mä olin kingi... mä skulasin skoilen jengis jotai pari vuotta. Spettariin maikka stikkas vaan ysin ku en skimbannu, enkä ollu mikään haka pesikses, kansantanssis tai muis landepaukkujen karkelois. Ihan epistä!


      MITÄ SKOLEST JÄI HANDUUN? 2/3 (18/2002 *47)

      Tais olla tokalla, sillo Ogelin skoles 60-luvun alus, ku sun piti tsögaa kaikkii blumstereit ja yrttei, dallaa pitkin skuugee, kaltsei, rantsui ja pellon reunaa ööga stäränä. Sit ku sä hittasit jonku nyyan heinän, sun piti grevaa se veks mullast, tsekkaa et juuret tuli messiin, lykkää se prässin välii ja skrivaa sit paprulle stondasko se kaltsil vai ojas, oliks se mesta jotai tundraa vai tunturii. Himas sun täyty viel tsögaa yrttibuukeist, minkä nimen sille horsmalle joku neropatti oli säveltäny ja muistaa se viel ku opu sua tenttas. No, onneks sä voit sit blisaa ne jolleki toiselle, mut ei niist paljo fyrkkaa saanu, mä en mitään. Taitaa ne mun yrtit olla vielki jossain klitsun skobes, jonku lodjun botnes … jos ei joku oo menny böllii niit..

      * * *

      Ussas meil oli ekoil luokil joku naismaikka, nimi ei tuu nyt boltsiin, mut sellane läski, herkänsorttinen nutturapää. Tottakai me kundit hiffattii et sitä voi rääkkää, ja alettiiki sit pitää tunneil karseeta möykkää, stikkaa kaikkee kamaa ympäri luokkaa ja muutenki duunaa sille kaikkee jäynää; no, dorgaaha se oli, ku sitä nyt funtsaa. Se maikka rupes viel aina iisisti spiidaa, luudas luokast veks - ja tuli takas reksin kans. Usein niilt sit pamahti meille jälkkärii, tunti-pari. Mut sit joku vuos meille tuli sellane nuori äijä, oli se vähän niuho kai, mut jotenki silti redi ja fiksu. Oltiin ihan herran nuhtees, ja jotain tais mennä sen jutuist kaaliinki, no vaikee mennä sanoo. Nyt se on kumminki saanu ihan jees-duunimestan, se painaa pitkää päivää Stadin piispana, Eero Joku.

      * * *

      Joskus tokal tai kolmannel luokal mä bamlasin yhen meidänluokkalaisen gimman kans välkkäril, muutaman kerran ihan kaksisteenki, emmä ny tieteskää muista mistä. Mut se jäi sit siihen, tai niin mä sillon luulin ... Viistoist vuotta myöhemmin - mä olin skodannu sen lyylin mun muijaks - me duunattii kimpas eka kersa ja viis vuotta myöhemmin toka. Nyt ne skloddit on aika buleja, kummatki. Maailma on aika snadi, eiks totta? Muija kyl ite väittää, et me koskaan mitään bamlattu skolen pitsgulla. No, saatto se olla joku toinenki friidu, mut mitä sen on välii, nyt enää? Vai mitä?

      * * *

      Kerran, ku oli taas luokkabileiden aika, jollain välähti, tais olla Maralla, et pannaan pystyyn oma bändi, ku skoles oli kamoi vaik muille deelaa. Kato, ku meil oli se brassbändi ja teeveestä tuttu järvinen ja sen muija, ne ku pani pystyyn myöhemin sen pop- ja jazz-opiston. Joo ... Mara skulas skittaa ja shungas, ja ku mä en bonjannu musan päälle, mä sain takoo rumpui. Otettii yks biisi, Eeron ja Jussin, sä tsennaat noi broidikset, ne oli meidän skoles. Niin se biisi oli Kaunis nainen, johon mä väsäsin muka nastemman stoorin. Mut sit bileis hiffattii pari karseeta juttuu: Mara, jonka piti shungaa, ei muistanu mun skrivaamii sanoi. Mul oli kyl sanat boltsis, mut mä en taas studannu shungaa. Skittaankaa ei saatu sähköö, eikä se patteristin jobikaa menny mulla oikeen putkeen. Et se keikka meni snadisti niinku perseelleen. Onneks jengi ei kuiteskaan, jostai syystä, tykänny kyttyrää ...

      * * *

      Sillo skoleaikana tuntu monesti, et maikat oli keksitty ihan vaan meidän kiusaks. Niinku sekin juttu, et maikat tykkäs, et meidän piti stondaa välkkärit galsal pitsgulla, ku ne itte divas tsyfee ja nokki baislareit maikkojenhuonees, tai veti röökii posket lommolla. Mitä ny muutama niist jaagas meit oppilaspoloi ympäri skolee ja hätisteli paljaan taivaan alle, stiggas vodaa tai snögee, tai ei. Ja kerranki jouduin perääntyy strategisist syist bilsaluokkaan, kapuumaan takaperin fönsterilaudalle ja kääriytyy jemmaan paksujen samettiverhojen sisään. Luulin jo, et homma oli handussa, ku verho yht´äkkiä raottu ja snadin hissamaikan knubura ilmisty mun polvien korkeudelle ja sit kuulu kipakka ääni, et: ”mitäs iso mies täällä odottaa, pihalle siitä niinku ois jo”. Arvaa, tuliks mulle traumoja loppu-iäks? Kysyn vaan.


      MITÄ SKOLEST JÄI HANDUUN? 3/3 (19/2002 *48)

      Ja entä sit nää kielten opet! Kotiläget kuulusteltii skoles nii, ainaski sillo 60-luvun puolivälis, et maikka froogas yks virke kerrallaa rivi riviltä ja siks oli ihan iisi homma tsekkaa, minkä satsin joutu sit ite vendaa. Oli hyvää aikaa tsögaa sanakirjast sanat, pitää neuvoo-antava miitinki kavereitten kans ongelmakohdist, tsekkaa vastausvaihtoehdot tiimeis ja sillee. Mut sillointällöin opu duunaski pakan sekasin, helvetti, vekslas kuulustelujärkän ja siit tuli sit kauhee hässäkkä, no arvaahan sen. Silkkaa ilkeilyy meit oppilait kohtaan.

      * * *

      Sit viel muistu mieleen sielt Ogelin skolest yks ranskantimme: Mä stondaan pulsan vieres ja oon vetäny kulmat ryppyyn ihanku muka kelaisin jotain ranskan kielen probleemaa. Ope staijaa snadi veska käsipuoles, tapittaa mua öögiin ja kysyy, et mikä nyt pysähdyttää Erkki J.? Mul on hintsusti kinkkinen vastaa toho mitään, ku ehän mä voi mennä laukasee, et mä en, tota kuules tantta, en tiä mis kappalees mennää, ku oon kopsinu koko tunnin saksan tehtävii kaverin vihost. Ja mä en muutenkaa tsennaa koko satsista yhtään sanaa, eikä tullu ees koko ranskanbuukii messiin ja et sitäpaitsi mullon ihan hiki ja mä haluisin haihtuu täst vaik hevon näreeseen, et maikka, hellitä jo ja päästä mut tästä ... Se oli pelkkää inkvisiittoo.

      * * *

      Mut hissa oli must makeeta. Mä blukkasin läget aina hyvin ja usein viel tsekkasin himassa grimberin kansojen historiast samat jutut, ku oli skolebuukis. Niin et mä tsennasin kaikki jutut, kysy hissamaikka, Relluks tai Rappariks sitä sanottii, ihan mitä vaan. Mut se nous mulle sit vähän niinku knubuun ja mä aloin viittaa jo ennenku maikka ehti ees kysyy. No, Rellu pani mut ahtaalle ja kysy ihan jotai ufojuttuu, et ketä oli hurrien tunnetuin kirkkomosaiikkimaalari 1200-luvulla tai jotai vastaavaa. No, mä olin tietty siinä ihan hoo-moilasena. Näpäytys oli ihan asiaa, ja se Rellu oli muutenki ihan reilu äijä, noin maikaks.

      * * *

      Skruudimine oli järkätty jotenki turhan kimurantiks. Ekaks me stikattii pakolliset pöperöt nassuun faartilla. Sit luudattii ala-aulaan, tempastii rotsit niskaan ja syöksyttii skolen takaportille ja siel piti olla sit skarppina: pääsafka oli kato vadelmalimu ja hillomunkki, mut noutopiste oli bygattu muutaman metrin skoletontin ulkopuolelle ja bointsi oli se, ettei sinne saanu mennä. Äkkii vaa järkättii tarkkailupisteet maikkojenseurantaa varte, testattii viestintäsysteemit ja safkapartiot lähti rohkeasti taipaleelle. Moni hyvä frendi jäi sille tielle: ekaks tuli tiukat kuulustelut, tunnustus puristettii esiin ja moni reiluki jätkä laulo parhaat frendisä boseen, muuten pahin gestapo-maikka oli kundien urheilumaikka, joku raisio tai raivio, tms. Kaiken lisäks tipahti viel muikkari ku maralle illallinen. Silkkaa ilkeilyy, mä sanon ihan suoraan.

      * * *

      Joku Kalevala-päivä yks maikka, tais olla muuten Ybra, ku pyys mua skrivaa sitä eeposta jonkun liuskan Stadin slangiks. Se tulis niinku skolen juhliin ja koko populan ois pakko kuunnella sitä. No, mä duunasin sitä viikon verran ja yks friidu pantii blukkaa se. Se gimma, varmaan jostain Pielavedelt kotosin, pajatti sitä pabrusta vartin tai vähä yli, mut sit seki hiffas, et salis oli karsee mökä, ku eihän ne Ogelin skloddit mitää slangista bonjannu ja viel se stooriki oli nii hikinen, ettei sitä slangiks vendaus paljoo pelastanu. Se gimma lopetti sit sen stoorin siihe, ihan okei. Mut sit mä bonjasin, et kyl sentää joku diggas sitä mun tekstii sen verran, et bölli sen. Harmi, ku se oli ainoo kopsu.

      KERTSI KULTSALLA (20/2002 *49)

      Meil oli Kultsalla - niinku me tsalit Kulttuuritaloo - tai jotkut stiggas et Sirppiliiteri - tos Lintsin kupeessa sanottiin - jokune vuos sitte sellane kertsi, mis me kundit brassattii kaikkee kliffaa: tsekattii kaikkii jännii mestoi, hakattii flyygelii sellases salis ku oli täynnä spegeleit ja ku alettii nadee, nii luudattii ympäri nyyaa taloo, raboi ylös ja raboi alas ja paiskittii dörtsei eli just kaikkee tollast haadii. No, on siit kyl senverran kumminki aikaa, et mitä mä olin jotai tollane seittemän-kaheksan ikäne skloddi - faija oli sillo treenaamas Sirola-opistos vallankumousta tai jotain vastaavaa ja me budjattii sit mutsin kans kaksistee tos Sagiksel, siin Kanuunan talos.

      Kultsalla hillu sillo kans Jyryn brotarit ja knekkaajat, ja sillo ku ne ei matsannu, niit oli siel järkkärinä. Ne ei digannu meit yhtää, aina ne oli jaagaamas meitä. Mut ku tsalei oli meidän ringis jotai kymmenkunta ja ku vagei oli vaa pari-kolme, nii kyl me ehdittii luudaa aika monta rundii ennenku koppalakit sai jokasen nalkkii, otti kraivelist kii ja stikkas gartsalle. Mut me tietenkiI hitattiin aina joku snadi fönsteri, ku oli auki ja päästiin sit takas inee. Muuten me mentiin melkee minne vaan Kultsal, mut viidentee kerroksee ei ollu mitää saumaa, siel oli dörtsit aina bosessa. Ja siel lappaski sellast yrmyn näköst gubbee …, oiskoha siel ollu joku Vapaamuurareitte tai rotareitte looshi?, tai joku sellane, en tiä. Plagus oli vaan kolme kirjainta: SKP.

      Me treffattii tiistaisin, se oli se kertsi-ilta, mut aina ei päästy brassailee ihan täböillä, ku joskus joku buli kaiffari oli pantu vahtaa meitä. Sillo me duunattii palsaflygareit, tai skulattii coronaa, tai duunattii palsaflygareit, tai skulattii coronaa, tai … Jotai kerran kuussa tuli meidän kertsin diriga, tai se mikää oikee pomtsiga ollu, mut joku ”vetäjä” tai sellane, niin se tuli tsiigaa meit. Se oli yks Aki, Loikkasen Aki, jos tsennaatte, nykysin joku leguri, ja se bamlas meille aina et: ”Sori kundit ku en päässy tulee viimeks ku mul oli läägiksen tentti, ja toissakerral mä olin luudaamas mailin skabois Rymättyläs, ja missäs mä sitä ennen olinkaa …”

      No, karjuha oli muute iha jees, mut sil oli ihme-kledjut, tai nykysihä sanottas ”sika-himmeet releet”: Sellane vihree skjorda ja punane liina kaulas, ja paidan fikkast roikku punavihree nartsa ja sen pääs oli pilli, ihanku jollain gubbella ku lähetteli stogeja. Joskus se bamlas, et me oltais jotai "pioneerei" ja tää on joku Kallion osasto ja … sitä rataa. … Mut täs vaihees meist joku oli jo smyygannu dörtsille, öpnannu sen ja huus sielt et: ”Aki, viusta-vede hattu-vade”, emmä ala sitä täs ny vendaa, mut se oli aika tyly herja sellast vede-kieltä ku me pitsgul sillo stigattii. Joo ja sit se kundi lähti sit paahtaa täböil ympäri klitsukerrosta ja maileri-Aki peräs. Ja ku dörtsi oli kerta auki, nii me muutki painuttii baanalle.

      Joskus ku Aki sai meidät kaikki bosee jonneki painisalin nurkkaa, sillo se saarnas mite kaikki on paljo kliffempaa, ku joskus meilki on toi sosialismi: ”Kuulkaas, hei kundit, tääl kapitalismis toiset riistää toisii, eks oo karseeta”? ”Karseet on, karseet on”, me toistettii. ”Mut”, Aki jatko, ”sosialismis, kundit, se on ihan päinvastoin, eiks oo nasta juttu”? Ja me peräs: ”Nasta juttu, nasta juttu”. Sit shungattii kimpas päälle joku virsi. Yks sellane, mist mä en kyl snaijannu yhtää mitää, meni jotenki, et: ”öiset tuimat taistot Paskin, päivät Volodshaajepsgin …”

      * * *

      Ku sit lähettii Kultsalt dallaa kertsi-illan jälkee himaa, funtsattii usein kaikkee, mitä nyt boitsut alta kybän kelaa, … niinku just tota sosialisminki kysymyksii: ”Ois se vaan helvetin makeeta, ku sais skruudaa jätskiiki niin paljo, ... niin paljo, et ois joka päivä maga ihan klesa …” "Joo-o, jätskii tekis kyl ihan gutaa … ku vaa saatas se sosialismi tänne aika äkkii, mullei oo fikkas ny latin latii.


      HAMEVÄEN HOMMII (21/2002 *50)

      Viiskytluvul ei ollu kellään, ainaskaa ketä me tsennattii, pesukonetta himassa.

      ”Nyrkkipyykki”, niinku snadit bökat, sukat ja tollaset pestiin käsin veskin lavuaaris, ja ne pantii, jo muutenki ahtaan veskin nartsoille kuivuu, joskus tsögeenki. Muuta pyykkii varte tilattii pesutupavuoro. Nuijinta himas oli näsduukien eli nenäliinojen tvettaus: ekaks niit lioteltii ja huiluteltii päivätolkul ämpäris, mulle meinas usein tulla ykät, ku dallasin sen ämpärin ohi. Sit ne pestii, ja sit nartsalle kuivuu ja sit - ne silitettii! Joo-joo. Faija kato ei tykänny papruliinoist, ja kankaistenki piti olla sille sileetä. Ja se, ku veti ton nenäliinaruljanssin aina läpi, oli tieteski mutsi.

      Me ei tvetattu ”bulii” pyykkii oman haussin pesutuvas, vaan mentiin mummolaan, Krunikaan: draisattii kledjut, petivaatteet ja muut sellaset kasseis ykkösen sporal Suomen Pankin pyskälle ja siit dallattii Vironkadulle.

      * * *

      Pyykkitupa oli nasta mesta: pyykit tvettas aina mutsi mummon kanssa, faijaa en hiffannu siel koskaa, sil oli varmaan jotain tärkeempää menoo aina just sillo, eikä kyl faija muutenkaan pyykkien kans huseerannu. Tostha on muute sellane sääntö, et kodinkoneit alko äijät funtsaa ja keksii vast sitte, ku ne joutu tekee himas duunii siinä ku muijatki.

      Joo, pyykkituvas oli snadin uima-altaan kokone pesuamme, ja arvaa kävinksmä aina jossain raos siel tsimmaamas? Joo, mut enimmäksee huuhteluveden aikoihi!

      Ja ku pyykit oli o.k. - siis hangattu tieteski käsin paljuis harjojen kans, ei sielkää mitää masiinoit ollu - ne huiluteltii parin kertaan vodas ja roudattii sit B-rabarin vintille ja pantiin nartsoille, ku oli pitkien tsebojen varas. Ne pysy kii ”pyykkipojil”.

      Pyykipojist sai muute makeen bösan, ku duunas toisen puolen stidiaskiin kumpparil kii ja sit ku skotas stidejä, oli nastaa ku stidit sytty matkal eldaa... Mitennii vaarallist?

      Ku lakanat oli sit kuivunu, ne viikattii ja “vedettii” ja jotenki ”tärisytettii”, mutsi toises pääs ja mummo toises. Mä sain duunaa knubun sinne lakanan sisää, se teki gutaa - ilot oli ennen halvempii ku nykysi.

      * * *

      Kesäsi pyykit kuivu pitsgun telineis, mut sillo oli se vaara, et niihi tuli jotai skeidaa, ku me skloddit brassattii siin samal pitsgul. Joskus taivaalt alko stikkaa vodaa ja sillo piti panna hösseliks, et saatii lakanat äkkii sisää, talvel ne joskus jääty vintis ihan sellasiks ”koppuroiks”.

      Puhtaat ja kuivat pyykit pantii tuohest väsättyy pyykkikorii, ja sit ne rontattii mankelii ku oli siin samas porttikongis, se kyl skulas jo sillo sähköl. Jotkut sellaset pitkät puiset tsebat piti jotenki vekslaa aina sillonku se paino kävi toises pääs … kumma ettei kenenkää handut jääny koskaan boseen telan alle …

      Pyykkipäivän päätteeks oli aina pyykkitsyfet, sillon mäki opin dokaan kahvii. Mummo oli usein leiponu bulkkii ja mä survoin lusikal kokonaisen bulkkipalan kuppii, se oli ”pullamössöö,” ja gutaa.

      * * *

      Matot pestii Sörkan mattolaituril ku oli siin meit aika lähellä: sellane puine lautta, mis oli karseen liukast ja siel oli neljä pöytää, mis perheiden mutsit ”juuriharjal ja mäntysuoval” tvettaili ”sormet veril”. Matot jätettii sit rantsun telineille kuivuu ja päälle pantii stebareit, ettei blosis pääsis tiputtaa niit. Kumma kyl, mattoi ei koskaa böllitty, ainaskaa meidän mattoi.

      Mut ku mä tulin sit bulimmaks, mä aloin laistaa kaikist pyykkihommist, ”kerta ku ei faijakaa - hameväen hommii.”

      SALAKUSKINA (22/2002 *51)

      Viiskyt-luvul ei lomil reissattu paljo mihkää, ainakaa Bärtsin skloddit, ja ei ainakaan ulkomaille. Keihäsen halvat ja legendaariset Seiväsmatkat tuli kuvaan vast joskus kuuskytluvun puolivälis. Siks oliki aika makeeta ku faija kerto - mitä se ois ollu - joskus kevääl 61, et ne häippäsee mutsin kans Finskist kesal pariks viikoks Itä-Saksaan, ja et hotsittaiks mua lähtee messii – pakko ei ois. No, tietenki, mähän olin "valmis ku pappi sotaan," niinku faijal oli tapana sanoo.

      Reissu alko siit ku tungettii himas kapsäkit täytee kledjui, draisattii ne sporal Steissille ja painuttii Turun stogee. Satamas meit venas helevetin buli ja snygi botski, sen nimi oli Nordia, varmaan sata metrii pitkä. Ja ku se irtos kaijast, mä hiffasin pian sen nastimman mestan, karkkilafkan. Faija ja mutsi tsöbas sielt vaan röökii ja brenkkuu ja jotai eudekolongnee, mut mä sain lappaa koko sellasen sinisen veskan täyteen kaikkee karkkii. Kyl matkustus oli kliffaa!

      * * *

      Stogiksest en paljoo muista, piti vaan panna hösseliks, tsörattii antiikkisel tunnelbaanal, ku rämisi ja kolisi, ja ku tultii maan pinnalle jostai pömpelist, meinattii jäädä fiuden alle, ku se skujas ihan vääräst suunnasta. Pian lähettii kuiteski stogel kohti etelää, Skoonee. Stoges meil oli makuuhytti ja kyl uni maitto. Ku herättii aamul, oli ihan hiljasta: stoge stannas paikallaa, oltii Trelleborissa. Siitä siipastii Sassnitz-botskil, viel bulimpi botski, Ryygenin saarelle ja Binzin stadiin, tai mikä se oli joku kylä?. Ku tultii botskist tullii, siel syynattii koko jengi aika tarkkaan, mut ku faija stikkas sen soltun eteen jonku pabrun, äijä suoristu ja pani handusa lippaan ja ... me saatii sit mennä. Tullin jälkee meit oli vastas diriga siit hotlast mis budjattas pari viikkoo, se kuskas meidät sit perille. Ai, et täh?

      No joo, faija ja meidät, sen familje, oli kutsuttu viettää lomista Saksaan – Saksan Demokraattiseen Tasavaltaan ” efdeejotin” (FDJ:n) vieraaks, se oli niiden pääpuolueen nuorisoliitto, niiet palvelu skulas ku rasvattu, ainaski meillä.

      * * *

      Mul ol kliffa lomis: faijan ja mutsin kans sotkettii fillareil pitkin snadei teitä skutsis, mis oli snadisti hämärää ja viileetä - ja rantsus, mis tiet oli bulei betonilaattoi. Yks päivä dallattii, faija ja mä, edestaas älyttömän pitkää hiekkarantsuu, ja suulis skriinas nii, et molemmilt lähti seläst nahka, pariinki kertaan. Me jouduttii tsittaa hotlas ja "kuorii" nahanriekaleit toisiemme selistä. No, opittiiha sit hintsusti varoo mollikkaa.

      Hiekkarantsus oli tuolii, mis voi tsittaa ja sen kuomun sai alas, jos suulis lyysas liikaa. Iltasin käytiin jossain raflas skruudimas, dallattii kartsoil ja lopuks tsitattii partsil ja skulattii tsettii, raminaa ja casinoo - joskus tilattIin sinne limuu ja jätskii. Kyl "Kauhasen akan boitsu" oli päässy snygiin mestaan!

      Tsimmaamas käytiin Itämeres, voda ei ollu niin galsaa ku Mustikses. Mä lotrasin siin tuntitolkul ku faija oli slumpannu mulle viel leikki-skiglarinki, sellasen puolen metrin mittasen. Ja kaikkee vartioi bulit sotabotskit, niit hillu aika lähel rantsuu. Jälkeenpäin mä oon bluggannu, et silo oli aika tiukat paikat maailmanpolitiikas; samana vuonna "derkut" byggas Berliiniin sen muurin.

      Yks päivä mentii, melkeen varmaan koko Binzin jengi, läheisee risteyksee ja tsiigattii, ku Ulbricht skujas ohi tai ainaki se fiude mis se tsittas tai ainaki nii sanottii et tsittas.

      * * *

      Pari viikkoo kulu kuiteski aika äkkii ja pian me oltii taas botskis, se tuli nyt suoraa Stadiin. Reissun viime metreil mä sain viel ”iskuri”duunin. Faija duunas mun nyyan skiglarin kölin kummalleki puolen taskumatit viskii. Pagu pantii verkkokassiin ja paprut revittii viel yläosast veks nii, et kaikki hiffas, et ”tos dallaa glaidu tsali ku sen faija on tsöbannu sille tollasen makeen skiglarin”.

      Mun piti staijaa kaukana tullaustiskist, ja siel olinki ja skagasin ja tärisin ku horkkatautine. Mutsin ja faijan pakaaseja tongittii pari-kolme minsaa, mut ei ne hiffannu niis mitää extraa - mua eikä mun kassii tullu ketää skrobaa. Ku homma oli klaarattu ja mentii taksijonoon, mä hittasin Aaron, faijanfaijan, se oli tullu meit vastaan. Mä otin oikeen spurtin sen syliin ja kailotin koval äänellä, et ”pappa, mä oon salakuski, mä oon salakuski”.


      FRIIDUTKI BAMLAS (23/2002 *52)

      - Mä budjasin tos Franzeninkadun alkupääs 40-50 -luvuilla, ja leikit oli sellasii ku työläiskakaroilla siihen aikaan oli, useesti raisui, mut halpoi. Fyrkkaa oli hintsusti, tai oikeestaan ei ollenkaan, mut me osattii duunaa kaikenlaista ilman rahaaki: leffoihi mentiin takaoven kautta bommil, jotai snadii böllittiin buiduist ja klitsuist ja sit duunattii kaikkee mihin ei fyrkkaa tarvittu, kertoo mulle noin kuuskymppinen Stadin friidu - aika leidilaik - ku tsitataan entises Klaavas, mikä tän nimi nykysin sit onkaan ...

      * * *

      - Me käytiin tos Sörkan rantsus metskaamas fisuja, skitareita - no eihän niit voinu skruudaa, mut onkiminenha oli just se juttu! Ja siit viemärinsuult napattii kaikkee mielenkiintost kamaa, niinku varmuusvälineit, mitkä puhallettiin täyteen ilmaa, ku luultii niit ilmapalloiks. Mut ku draisattiin ne himaan, saatiin selkään, mut ei meille kerrottu miks. Sit uitettiin kartsojen reunas jätskitikkuja, skulattiin pesistä ja stikattii skrubuu ja kaikkee tollast.

      - Mä tykkäsin jo snadina brassaa kundien kans, ne ku oli jotenki reilumpii ja niil oli paljon kliffempii juttuja, ku friiduilla. Mä en just koskaan leikkiny mitää himaa tai tollasta nukeilla.

      - Vuonna 1952, ku Stadis oli olympia-skabat, mä olin ”olympianuori”. Me jeesattiin ulkomaisii ja kotimaisii urheilijoita ja muuta jengii. Se oli tosi kiva kesä.

      * * *

      - Vähän isompana mä tein samoja juttuja ku kunditki: kivisodas stikkasin stebuja ja fillareiden takaa-ajos tulin sielt Yläpengikselt alas sitä sähköpylväst pitkin, ihan niinku kunditki, tai rohkeimmat kundit. Mä olin kai sellanen “poikatyttö”.

      - Sodat oli kovettanu monet vanhemmat, ne pakersi senku kerkis perheen vuokran ja safkan eteen, eikä niilt jääny paljoo aikaa hempeilyyn tai kakaroiden vahtimiseen tai opettamiseen. - Talkkariha oli sit useesti talon kakaroiden toinen faija. Sen kans tuli kyl usein hankaluuksii, ku pitsgulla ei saanu tehdä mitään, ja mehä oltas haluttu tehdä paljo kaikkee, ja varsinki just sitä mist tsilari oli ruuvannu kieltotaulun pitsgun seinään.

      - Talojen klitsuis ja vinteis asu paljo jengii, varsinki äijii, joilla ei ollu muuta asuntoo. Ja Lintsin pommisuojas mä kävin joskus salaa, en ollu viel kymmentäkään. Siel juttelin joidenki äijien kans, EIKÄ ne mulle pahaa tehny vaik just sillo varoteltii kakruja ”namusedistä”.

      * * *

      - Jengiflaidiksii meil oli, JA enimmäkseen ne synty niin, et mentiin diivailee jonkun toisen jengin reviirille, uhittelemaan – ja helposti kragis saatiin sit aikaan. - Sillo oli sellanen kirjoittamaton sääntö, ettei maassamakaavaa hakattu, fudittu tai sen päällä pompittu, niinku telkas näkee joskus nykysten nuorten tekevän, kai ne tollaset temput on just telkast oppinu.

      - Jengien kundeist moni on menny aika alas, osa delannu, osa ruvennu dokaan ja muutamalla jätkällä alko jo sillo pitkä vankilarundi, ja sellasta, mut onhan sitä muuallaki porukkaa, joil menee jutut päin helvettii.

      * * *

      - Kyllä aika moni friidukin puhu sillon slangia, ainaki sellaset tytöt kun pyöri jossai jengeissä, eikä ollu “kilttejä tyttöjä”, ku tsittas illat himas ja kuto sukkia.
      - Joo, ei slangia kotona puhuttu, mutta suurin syy oli se, ettei kotona tehty paljo muutakaan - skruudattiin ja goisattiin vaan. Sen ajan himat ku oli aika snadeja, usein vaan hellahuone ja siel budjas vanhemmat ja 4-5 kakaraa, joskus mummo ja vaariki! Ja eihän faija aina, mutsista puhumattakaan, ois slangii ees bonjannu, mitä niille olis kandennu mennä sitä puhumaan?
      - Slangi vaihteli ihan korttelist toiseen ja jengist jengii: mut saman jengin kakaroiden piti kyl käyttää samoi sanoja, liikaa ei saanu koskaan erottuu muista.

      * * *

      - Ku mä tein menoo Torkkelin jengiin, mulle sanottiin, et jos aiot “friiduks” tähän jengiin, sun on toteltava meitä kundeja. Mähän nostin siitä kauheen älläkän, ku mä olin aina ollu “kundi”, ”hyvä jätkä”, niinku Franzenin jengissä, tasaveroinen poikien kanssa ja nyt mun täytyis alistuu, emmä siihen rooliin ikinä sopeutunu.

      - Mä olin viel aika koviski sillo: kun ei riittäny et gimma oli yhtä kova ku kundit, piti olla joka hommas parempi, et ne hyväksy.

      - Tytöt oli ku orjii. Kun lähettiin jonnekin redulle, niin kundit dallas aina edellä handut taskuis ja gimmat tuli peräs ja kanto kasseja.
      - Tytöt oli alistetus asemas ja mekin, ku oltiin ”kundeja”, meit yritettiin koko ajan suistaa ”friidun” asemaan, paikasta piti tsemppaa joka päivä.
      - Jengikuri oli kova, ei ollu tasa-arvoo. Kovin kundi oli jengin pomo, ja sitä täyty totella.

      - Mä menin sit 14-vuotiaana myymää Ilta-Sanomii ja 15-16 –vuotiaana jo duunin tsuppariks ja sit postiin. Jengis pyöriminen jäi vähemmälle, mut joraaminen ja motskarit mua kiinnosti ja prätkäjengit, itse asias motskarit enemmän ku ne kundit.

      * * *

      - Joraamas käytiin aika lailla, kesäsin Lintsillä ja Alppilavalla. Me tanssittiin siel jo 8-vuotiaana, tyttöpareina. Siel oli kiva maksusysteemi: kundi osti slibarin ja haki sit gimman tanssiin samal hinnalla.
      - Sit jorattiin kans Hämiksellä ja Bottalla ja myöhemmin Kulttiksellaki.
      - Sit tanssikouluis käytiin, toi Blunkan Eki opetti meille jiveä, ja sitä vielki monet gamlat starat ja muijat joraa palvelutalois, Kinaporis ja Kampis ... ihan täysil, nii et hiki vaan lentää.

      * * *

      - Ja sit Patterinmäellä, siel käytiin joraamas joskus 50-luvun puolivälissä. Se oli pärinäpoikien ja –sussujen tanssimesta. Se staijas Konalan ja Pitäjänmäen välillä. junaratojen tällä puolella. Siellä oli niit linnotuksii ja sillo siel majaili aika lailla pultsareita. Sit se oli musta fiini näky, ku yöllä lähettiin jortsuista himaan sitä kapeeta hiekkatietä pitkin ja motskarien valot loisti ja pärinä kuulu, niin et varmaan puol Pitskuu heräs. Ja toinen pärinäkundien tanssimesta oli Siinai, Munkkiniemen ostarin vieres Vanhan Viertotien päässä.

      - Mul oli usein sellane ulsterista lyhennetty takki, mä pidin sitä aina auki. Ja kerran ku me skujattiin letkas, blosis paino takin helman lokasuojan ja pyörän väliin. Onneks takanatuleva kundi tajus ajaa meidän motskarin eteen ja kaataa meidät ja niin mulla henki säily. Himas oli vaan kova selittäminen risaks menneest ja rasvaseks tulleest takist, ku enhän mä tietenkää ois saanu missää motskarijengin pippalois pyörii.


      JÄTSKI ON GUTAA, MUT ... (24/2002 *53)

      Ootsä muuten koskaan hiffannu, et mones jutus on sellane kumma bointsi, et jos sitä ei oo iisi slumppaa eli jos sen joutuu tekee helkkaristi duunii, nii sit ku sen saa, niin se tekee helkkarin gutaa. Mut jos se tulee sulle ku manulle illalline - ilman mitää hikistä tsemppii - nii siin ei oo sellast extra-fiilinkii.

      * * *

      No mä meinaan esmerkiks niinku tota jätskii.
      Skidinä, jotai 5-6:n vanhana, sitä alko jo keväänkorval venaa, koska Hämikselle, johonki siihen 40:n nurkille, draisattas kioski mist vois tsöbaa jätskii. Sillo 50-luvul milkkihandeleis, eikä muiskaan ollu mitää aisboksei ja buiduihi kuskattii jäätä buleis fiudeis kuutioina. Skrodet jätkät kanto ne pihdeil selässää sisään, mut ne oli vaan milkkii, smöree ja greduu varte.
      Jätskii meitsi sai talvel vaan sillo ku oltiin jossai raflas skruudimas, ja niinhä me tehtii älyttömän harvoin.

      * * *

      Se oli jotai vapun paikkeilla, ehkä hintsusti ennen, ku se jätskikiska kuskattii siihen Hämikselle ja siinä oli yleensä nuori friidu blisaamas. Mut sekään, et oli kiska, ei viel riittäny, et sai jätskii. Piti olla viel fyrkkaaki, eli oli pakko duunaa jotai snadii jobii, vaik tsögaa jostai jätepaprui ja roudaa niit Sagis 4:sen skutsarille, se ku hoiti pabrunkeruuta firaabelina.
      Tai sit piti vaan ruinaa mutsilt tai faijalt, mut neki pani yleensä johki hommii, vaik roudaa roska-ämpärin pitsgulle tai sit järkkään mun roinat himas kondikseen tai jotain muuta yhtä vähän kliffaa jobii.
      Sit ku viimein pääs luukulle, sillo suulis skriinas ja vaik oli päällä vaan joku snadi paita, simmarit ja gummarit, oli aina helkkarin kuuma, niinku ennen Stadis kevääl ja kesäl oliki. Niin joo, sit stikkas fyrkat tiskiin ja friidu tokkas sulle Pohjolan eskimopuikon handuun, sitä melkee alko paikat tärisee. Sit sitä otti vaaleet pabrut hitaasti veks jätskin päältä ja sit puikko suuhun. Mul oli usein messis Aku Ankka ja mä tsittasin jalkiksen lämpöselle asfaltille blukkaa sitä ja nauttiin jätskistä - se teki tosi gutaa, sillo elämä oli mallillaa.

      * * *

      Jätski on kyl gutaa vielki. Ku oon saanu skrivattuu tän sepustuksen loppuun, mä painun tohon Hagiksen Valtsuun ja tsöbaan litran pagun nugat-jädee ja sugukastiketta parin desin purkin ja tuun tähän partsille tsittaan. Suulis skriinaa, lokit shungaa ja skönelta käy snadi blosis. Sit mä alan pisteleen jätskii poskeen ja blukkaan Janzonin Eddun slangikniigaa "Palsa kanis, litski kalis".
      Tosi kliffaa, mut sitä yhtä gutaa fiilistä ku skidinä oli, mä en varmaan saa enää koskaan.