QMM J103.html 11.1.2007 / (c) Erkki Johannes Kauhanen 050 596 2390

      SKIDINÄ STADISSA (2003)


      PAKINAT 2000 n:rot 1-17
      PAKINAT 2001 n:rot 18-28
      PAKINAT 2002 n:rot 29-53
      PAKINAT 2003 n:rot 54 -
      PAKINAT 2004 tulossa
      PAKINAT 2005 tulossa
      PAKINAT 2006 tulossa
      PAKINAT 2007 tulossa

      KRONIKAT
      TAUSTAA PAKINOILLE
      SEKALAISET


      STADINKUVAA (1/2003 *54)

      Täs yks päivä mä plarasin Ervastin divarin pölysii alahyllyi ja jumakaut, mä hittasin mun gamlan skolebuukin, ”Kotikaupunkini Helsinki, kotiseutuoppia kansakoulun kolmasluokkalaisille”. Se oli ihan pakko tsöbaa, metri viiskyt senttii jouduin siit kärsii. Painuin heti himaan tsiigaan, millast maailmankuvaa tai siis ”Stadinkuvaa” meille skoles boltsiin taottiin, sillo abaut nelkyt vuotta sitte.

      * * *

      Ekal aukeamal on fotoi Stadista, maisemast eri kanteilt ja kulmist. Ja hiffaan kuvan Sörkan rantsust, mis näkyy Elannon mylly ja meidän, Canjonin talo, mut hei: siinähän on puutalo, se mis toi Stadin Arska, Turtianen, joskus budjas - talo pantiin kyl maan tasalle jo ennen krigui, joskus 30-luvulla, ja tää buuki on painettu 1959! Vaik nykysin morkataan, et skolekirjat pannaan uusiks liian usein, niin ei tääkää kyl ihan jees oo, vai mitä?

      Sit tulee kysymyksii: montaks kilsaa on skoleen, tsyrkkaan ja milkkihandeliin; paljoks luokka on korkee ja entäs ”täyskasvuinen puu”? Ja ku tää on ”työkirja”, pitää vastaukset skrivaa lyijäril sivuille. Säät ja ilmansuunnat päntätään boltsiin, mut kompassin käyttö ja Otava kuuluu kappaleeseen: ”Vain poikaoppilaille”. Ja viel samaa sarjaa: ”Oletko käynyt satamassa? Ainakin pojilla siellä on aina jännittävää nähtävää.” Niin, mitäs gimmoille kuuluis tähdet tai botskit?

      ”Ajotiellä ei saa leikkiä, auton lähestyessä ei saa juoksennella eikä hyppiä edestakaisin”, eiks ton ois voinu fiksumminki sanoo. ”Kaupungis on paljon mäkiä, vaikkei niitä aina huomaakaan”, tasan näin on! Vaan ku tulee gamlaks tai on tällanen snadisti nuorempiki, jonka kondis on päässy pahasti trillaan, niin kyl joka helkkarin mäen hittaa ihan iisisti. Varsinki, jos budjaa Bärtsillä - mis on aina ylämäkee ku tulee jostain himaan.

      Karttapohjaan pitää merkkaa Espoo, Helsingin pitäjä, Stadin kaupunginosat, mm. hintsusti oudot ”Uudenmaan” ja ”Mäkelän” kaupunginosat - toi eka on siel ku menee Uudenmaankartsa ja Mäkelä tulee Valkan jälkeen ennen Käbistä. Ja Steissi on tuttu mesta: ”Sen tuntevat kaikki helsinkiläiset. Ovatpa siellä lapsetkin käyneet junia katsomassa” ja ”kaukojunat vievät ihmisiä pitkien matkojen päähän”, lässyttää opus. Landeja kirja säälii: ”Maaseudun tytöt ja pojat joutuvat usein käymään kaupungissa”, mikä karsee kohtalo! Ja ”heitä näkee vanhempiensa mukana kaupungin torilla maalaistuotteitaan myymässä.” Kliffaa!

      Ja tarkkaan on duunikin pitää valkkaa: ”Hyvin tärkeää että valitset itsellesi sellaisen ammatin, mikä sinulle sopii ja itseäsi kiinnostaa”, sillä ”työ, joka ei ihmistä kiinnosta, tekee ihmisestä laiskan, eikä tämä maa laiskoja elätä.” Ei ollu sillo työkkärissä kai pakko ottaa mikä duuni vaa, kolmen kuukauden jälkee?

      Työkirjas on montakymment sivuu jyväjemmareiden touhuistm - lande oli kaikille kai viel niin lähihissaa, tai ainaski tän buukin skrivaajalle. Pitää tsennaa, onks joku figuuri lehmän vai possun tai kukon. Siinä Bärtsin kundilla olluki funtsaamist! Ja eläimii tsiigataan ihmisen silmin: ”Varpunen ei ole erityisen rakastettu. Se käy muiden pikkulintujen pesillä ryöstöretkillä.” Ja sit on ”äkeillä siementen kylvöä”, ”perunoiden multaamist”, ”kesantopeltojen hoitamist”, ”viljan puimist” - on siinä olkikuukkelilla duunii, mut ”talvella hän leppoisasti kiirettä pitämättä ajaa suolta mutaa ja navetasta lantaa pelloilleen ja tekee sinne lantapattereita.” Stadilaiskundeilla on kateeks pistäny.

      ”Koulumatkat ovat useimmiten kaikille hauskoja, mutta huonosti käyttäytyvät koululaiset voinevat tehdä tovereittensa kulkemisen epämiellyttäväksi,” skoles on siis ennenki kiusattu, mut tärkempää oli, ettei aikuisii häiritty: ”On aina ikävännäköistä kun suuri poika- tai tyttöjoukko leveänä ryhmänä kadulla sulkee vastaantulevilta vanhemmilta ihmisiltä tien. Ainoastaan kaksi saa kulkea rinnan.”

      * * *

      Paljon on Stadi ja buukit skolessa muuttunu, mut yks ton kirjan ohje tuntuu edelleen ihan siistiltä: ”Helsinkiläisyys velvoittaa käyttäytymään julkisilla paikoilla kunnollisen ihmisen tavoin”. Asiaa!


      EI MÖKKII LANDELLA (2/2003 *55)

      Yhen Jaken familil oli siirtolapuutarhapalsta Itä-Pakilas ja ne järkkäs ”lastenkutsut” kerran kesäs meille pitsgun kakaroille, tai oikeestaan kutsut oli Jaken synttärit. Ne oli jotenki äveriäämpää sakkii, ne budjaski niis viiden huoneen kämpis kuudennes kerrokses. Et se oli mutseille iso juttu, et niide skidi sai kutsun – kaikki ku ei saanu. Et oli helppo arvaa, et vähä joka boitsun ja gimman mutsi piti karseen saarnan jälkikasvulleen, et pitää olla kunnol ja takkaa kaikesta ja bla-bla-blaa.

      Me mentii Haapiksen pyskält dösään ja sit piti vaan venaa, et päästää Ogelii ja sit Elannon paikkeil lähtee nykii. Joskus joku ei jaksanu draisaa lahjapaguu Jakelle asti, vaan se skruudattii kimpas jo matkal. Jaken mutsi oli aina venaamas meitä, ja siit Elannolta lampsittii mäki alas ja sit oltiinki jo palstalla, mis oli snadi mökki.

      Siel oli pykätty meit varten pitsgulle buli pöytä, mis jokasen nimi oli plagus. Jaken mutsi oli slumpannu aina vaniljajädee, en muista oliks sillo viel muuta olemaskaa, ja siihe päälle duunattii marjoja ku oli ”oman tarhan satoa”, niinku Jaken mutsi muisti kertoo. Pihas oli monennäköstä puskaa, ainaki karviaisii, punasii ja mustii viinimarjoi ja muutama fibelipuu. Ku oltii pantu jödet magaa ja kuunneltu ällöttävii lastenlaului - niil oli grammariki siel - päästii luudaan hiekkarantsuu ja dyykattii Vantsguun tsimmaan, ”kuka vika, se emäsika”.

      Pari tuntii präijättii ja tsimmattii joessa, kai se voda oli puhdasta, en tiä. Sitte kuivateltiin ja ku oltiin lähdös, saatiin viel pussi ”tuliaisii” himaan vietäväks. Ja Jaken mutsi muisti viel sanoo, et ”Kiitos että kävitte vierailulla. Miten sitten sanotaan?” Eli meidän piti kuoros sanoo: ”Kiitos”. Yök. Siinä oli mun mökkeilyt.

      * * *

      Tos alle skole-ikäsenä käytiin mutsin ja faijan kans joissain Stadin saaris. Muutaman kerran kesäs oltii ja tsimmattii Mustikses; faija sano sitä aina “Blobikaks”, tai ”Blobbaks”, mut mulle ja pitsgun tsaleille se oli aina - ja on vielki - Mustis.

      Joku viikonloppu-aamu mutsi skulas sen ja faijan frendeille ja kysy, josko ne lähtis tsimmaa Blobikaan. Sit mutsi keitti tsyfet ja kaato sen termarii, duunas bulin hivakan smirgareit ja pakkas ne ja pyyhkeet, tsimmarit ja viltit ja jonku pumpattavan rantaboltsin kassiin. Ku faija oli blukannu “päivän aviisin”, käyny paskalla ja vetäny “viel tän sätkän”, sit me lähettii.

      Usein messiin änkes pari-kolme pitsgun tsalii, ne oli sit snadisti niinku mun mutsin ja faijan vastuulla, eli et "niiden perään" piti vähän tsiigaa. Ja samoin mäkin olin joskus jonku muun familjen kanssa.

      . Motskaribotski starttas Hagiksen rantsust, ja sillo matka tuntu pitkältä ja ehtihän siinä se kundi rahastaakin koko kipon. Mustiksen pääs oli viel helvetin pitkä taival, ennenku päästii sinne hiekkarantsuun, mis meillä oli ihan vakimesta betonireunuksen vieres nurtsilla. Ja faija aina noitu, jos joku oli menny ryysään siihen ”meidän platsille”.

      Mä painuin heti läträä vodalla, olin niin snadi etten viel osannu tsimmaa. Ja mä olin siellä niin kauan et iho ja huulet oli kuulemma iha siniset ja hampaat kalisi. Mut sai silti vedestä veks vaan, et mutsi huusi: ”jätski-aika”. Ku olin päässy tärisee pyyhkeen sisään, mutsi jatko: ”mut ensin voileipää ja omppuu”.

      Faija ja sen frendit bamlas aina politiikkaa kulmat rutus. Ne veti vihreet norttii ja aina jollain oli messis joku jalis- tai kossuflinda. Mutsi ja frendien vaimot jutteli äijien toilauksista, uusist verhoista, skideistä ja tollasista ku muijat nyt aina kaveeraa. Sit äijät lähti kimpas tsimmaa ja ne meni niin kauas, et ne sai kuulla sit muijien jäkätystä pitkään.

      Vikan tunnin aikana ei saanu mennä enää tsimmaan, et voitas hela poppoo lähtee kuivana himaan. Sillo skulattii pallonadee, tai sulkista ja joskus me skidit saatiin slumppaa kiskasta jädee, eskimopuikot.

      * * *

      Toinen Stadin saari, mis oltiin kesäl oli Korkis. Sitä faija sano ”Höggaks” tai ”Hökkaks”. Sinne reissattiin Krunast, Meritullin tordsin reunast sellasel makeella keltavihreel lautal.

      Saares oli kliffointa tsiigaa snadei marakattei ja ”punapersepaviaaneja”, ne ku oli jotenki niin samanlaisii ku meki. Ne nyppi jotai flatareita tai kirppuja toistesa turkeist, snadit ridas gamlojen seläs ja flengaili häkis. Ja tietenki oli jännää mulkkaa, ku ne hiblas toisiaan ja treenas suvunjatkamist.

      Tai eine siis ihan samanlaisii ollu ku me.

      Korkis oli usein täynnä folkkaa ja pientä jengiiki oli paljon. Mutseil oli oma jobi kiskoo skidejä kauemmas häkeist ku snadit meni ihan pokkana törkkää handuja kaltereiden välist ja yritti paijaa tiikereit ja karhuja. Ne kai luuli, et ne häkkielukat on sellasii ku satukirjojen ”kisut ja nallet”.

      Bulimpana mä tsennasin, et mähän oon varmaan nähny skidinä kaikenlaisii leijonii ja seeproi enemmän livenä ku jotain sikoja, lehmii, lampaita tai kanoja.

      * * *

      Meil ei ollu mitään mökkii, mis ois kesii vietetty – eikä oo senpuoleen kyl vielkää. Eli ei oo ollu pakko skujaa jonneki hevonnäreeseen ja faijan ei oo tarttenu polttaa pinnaa fiudes viikonlopun ruuhkis, niinku monil finskeil on tapana.

      Ja siks toiseks, Stadi oli ja on ihan kliffa mesta kesälläki – tai oikeestaan just sillo. Tulis vaan äkkii.


      "BYYSAT ALAS" (3/2003 *56)

      Sillo stikkas snadisti vodaa ja mä jouduin hengaa sisäl pari timmee ku olin tullu skolest himaan. Hintsusti mä funtsin, mitä mä tekisin. Sit mä muistin nyyan jouskarin ku pukki oli viime jouluna mulle tuonu. Kaivoin sen ja nuolet lelulodjust mun punkan alta, vaik ne oli kyl oikeestaan "ulkolelui", niinku oltii sovittu. Tai me mitää oikeesti oltu "sovittu", faija vaan sano miten juttu on, ja niin piti sit hommat tehä. Mut, joo ... jouskarista. Mä panin sit stidilodjun – niit meil oli joka mestas ku faija blaadas himas ”ku korsteeni”, niinku mummo aina sano - nii, panin stidilodjun tyynykasan päälle ku staijas hetekan pääs.

      Jonku kerran mä osuinki lodjuun, mut useesti nuolet singhahti aika pahasti missiin – ne jäi kyl seinään kii ihan makeesti. Ku olin skotannu kaikki mun kymmenkunta nuolta, alko homma jo vähä kyllästyttää, ja mä menin kattoo tsögen ruokaskobest jotain nokittavaa. Hittasin varmaan jonkun tumman bredun käntyn, palan tsiaguraa ja milkkisflinda oli yleensä fönareitten välis. Samal ku latosin pöperöö nassuun, blukkasin sillon Buck Joneseja, Davy Crokettejä, Kit Carsoneja, Tex Willereitä - lännensarjiksii, ku olin tsöbannu divarista.

      Pikku hiljaa alko rengnis slyyttaa ja suuliski pilkisti verhon takaa. Mä vedin sit kuteet niskaan, laitoin nyklat kaulaan ja painuin pitsgulle.

      * * *

      Meidän kämppä oli tokas kerrokses, siinä bastun päällä, Canjonin talossa, niin et ääni kuulu fönarist pitsgulle ihan hyvin. Ku mutsi huus mua, se meinas yleensä, et safka oli valmista, mut ku faija tuli fönariin, se ties aina jotain fittii juttuu, mulle.
      - Tuus kundi käymään himas, stikkas äijä ja veti fönarin kii.

      Se venas mua olkkaris, tsittas hetekan nurkal, vyö handus. ”Byysat alas”, se komensi ja mä menin sen polville makaa mahaltee ja remmi alko viuhuu mun paljaaseen takapuoleen. Ei faija varmaan täysil hakannu, mut ku mä bitskasin ku teuras, alko mutsi jo pianki toppuuttelee faijaa.
      ”Ja sitte et skotaile enää koskaan jouskaril himas, onks selvä”? kysy faija ja osotti handul seinää ku oli snadei holeja täynnä.

      * * *

      Faija oli ite saanu tsalina useestiki selkään, varsinki sen isäpuolelta Nikolta, jolle kyl faija teki aika fittii jäynää, pani nastoi sen tsengoihi, smöree sen strikin fikkaan ja kaikkee tollast. Mut faija tykkäs kuitenki, et selkäsaunat oli tehonnu ... ja niin mä sain faijat selkään, muutaman kerran, jos nyt muistan oikeen.
      Ei se koskaan solkipäällä lyöny, eikä se mitää pahoinpitelyy ollu, mut kyl ahteri oli punasena ja hellänä ainaski lopun päivää.

      Mutsi ei ikinä antanu remmii, se aina pyyteli faijaa slyyttaa, ja selkäsaunan jälkee mä menin mutsin luo spiidaan ja painoin boltsini sen syliin.
      Mutsi paijas mua ja koitti aina selitellä juttuu parhain päin: ”Ei isi pahaa tarkottanu, mut ... ” ja et: ” toi satutti isii kyl yhtä paljo ku suaki”, jne.
      En mä selkäsaunast sillo tykänny, enkä hyväksy sitä vielkää, mut kyl se muhunki tehos ja emmä oo pystyny siit faijalle kaunaa kantaa, vaik snadisti oon joskus yrittänyki.

      Ja kyl pitsgun kaikki skidit, joo kundit varsinki, sai selkään. Jonkun faija pieksi kundisa varmuuden vuoks joka lauantai, ku usko et boitsu oli ainaski funtsinu jotai kiellettyy, jos ei ollukaa duunanu mitään jygee tai ei sit vaan jääny nalkkii.

      * * *

      Ennen oli sellanen meininki, ainaski Bärtsillä, et talon skidit oli tavallaan ku yhteisii kakruja: muijat saatto räppästä litsarin tai tarraa hiuksii kii - jos kämähti jostain jygestä - ihan ketä pitsgun skidii tahansa. Mut kyl ne muijat sit joskus sano, et vois tulla niille skruudaan tai sit ne tokkas nekun tai banskun handuun. Ja varsinki tsilari eli latari oli talon pomo ja monen skloddin toinen faija, niin hyväs ku pahaski.

      Ainahan skidei ei heti läimitty, useesti uhkauski riitti: ”jos et oo kunnol, niin mustalainen tulee ja vie”, sanottiin useesti tai, et ”skoude skujaa tänne Mustal Maijal ja draisaa sut kasvatuslaitoksee”.

      * * *

      Miks sit sain faijalt selkään?
      Kerran tuli remmii siit ku stikkasin pabruhandelin fönariin stebarin, ja faijan täyty bungaa se. Vaik en mä oo ihan saletti, oliks se kuitenkaan just mä, ku sen stebun heitti, mut pitsgun bulit kundit sano, et se olin just mä. Kerran tuli selkään, ku förasin leikkikuorkil Hämiksen yli fiudojen ja sporien välist. Ja kerran ku suutuin faijalle, lähin rabaan ja paiskasin dörtsin täysil kii.

      Ja sit yks ilta himas oli ihan ”läheltä piti” – juttu, ku safkan jälkee panin huvikseen handut ristii, niinku skoles oli opetettu, faija ku ei kato paljoo digannu uskovaisten eikä muitten hihhuleitten juttuja.

      * * *

      Nykysinhä ei skidilleen saa antaa enää selkään, ”ruumiillinen kuritus” on Finskeis kielletty, ja ihan hyvä niin.
      Monestiha selkäsauna on vaan nopee tapa yrittää hoitaa skidin kasvatusta, ku ei jakseta bamlaa skidien kans.

      Musta kyl ois satakertaa fiksumpaa, et vanhemmat ois lasten kans nykystä paljo enemmän ja kaveerais niiden kans ja näyttäs omalla esimerkillä, miten maailmas tulis olla ja elää.
      Joo, veishä se aikaa, eikä se ois aina niin iisiikään, mut pitäskö olla?


      "ELÄVÄ SLANGI RULETTAS KYBÄLLÄ" (4/2003 *57)

      Ai, meneeks rubari yli hilseen? Oukki-doukki, mut jos viitit lesaa viel hintsusti, kyl biitit kolahtaa omille mestoille ja sä alat kelaa mikä on niinku tän homman nimi.
      Kato ku jotkut bamlaa, et eri aikojen Stadin slangeja ei sais mennä käyttää sekasin, eli et jonkun ajan slangi kuuluis nii olennaisesti aikaansa, et ois "tyylirikko" mennä bamlaan sitä jonain toisena aikana.
      Ja viel, et jokasen aikakauden slangii sais bamlaa vaan ne ku on ollu skidejä just siihe aikaan. Ja muut ei.
      Mun mielest toi on slangin säilömist, museointii. Ja tolla tavalla slangi delaa, tulee "kuollu kieli", kerran vuosikymmenessä.
      Ehän mä täs mitää historiallist epookkii skrivaa, ei mun tartte olla kii missää tietyis vuosis tai mestas, kaupunginosas. Mä skrivaan sellast slangii ku mä oon faijalt oppinu, eli sen 30-40-luvun slangii, mun frendeilt kuultuu ja mun ite bamlaamaa slagii 50-60 -luvuilt ja mitä on korvaan tarttunu mun omilt skideiltä, jotain 80-90 -luvun slangii. Kaikkii kerroksii voi hittaa mun jutuista - ihan ku mun muustki puhekielest tai kirjakielest.
      Ja tohon systemii kuuluu se, et jotkut gamlat starat funaa, et ainoo oikeee, kunnon Stadin slangi on just sen ajan slangi, ku ne ite stikkas jossain kulmilla: "tää on mun slangii, älä sä tuu leikkii tähän." Eli "mun identiteettii, älä tuu snutasee mun muistoja".
      No, osinhan mä ton kyl bonjaaki, slangiha on intiimi systeemi, se ku on tarttunu boltsiin just murrosiäs, sillonku muutenki on herkät fiilikset. Oma slangi on ku biitti oma sieluu.
      "... slangi on myös osa meidän jokaisen omaa identiteettiä. Stadi on meistä jokaiselle joukko muistikuvia erilaisista paikoista, tapahtumista ja ihmisistä ... Olennaista on se, että nämä kokemukset ja muistikuvat ovat tallentuneet mieleen slangiasuisina tapahtumina. Lapsuuden ja nuoruuden muistoja ei ole olemassa ilman slangia," näihän se slangiproffa Paunonenki bamlas Kallio kukkii-geimeis tos vuoden päivät sitte.

      * * *

      Mä aloin kerran kelaa, et se ois muute eri metkaa, jos joku lykkäis mediaan, et suomen kieleski pitäs vaan bamlaa sen ajan sanoilla, ku on syntyny sillo ku on ite ollu murrosiäs! Nykysin ei sais ketään käyttää sellasii sanoi ku "sivistys", "väestö", "keksintö" (R. von Beckerin luomia sanoja); "asiakija", "ilmapiiri", sukupolvi" (A. Vikman); "ikuistaa", "kansalainen", "yhtenäinen" (C. A. Gottlund); "nykyaikainen", "uteliaisuus", "toiminto" (E. Lönnrot), nää ku on kaikki 1800-luvun sanoi.

      * * *

      Must ei kandeis takertuu just siihe slangii mitä omil kulmil on snakattu sillo ku oltiin skidei. Kandeis vaan rohkeesti käyttää gamloiki sanoja ja ottaa nuorten läpästä sellasii sanoi ja juttuja ku sopii. Niihä toimii muutki kielet.
      Ja jos hela popula snakkais kybällä kaikkee slangii, "elävää slangii", gamlat kundit ja friidut tsennais mitä junnut snakkaa ja päinvastoin. Ja täähä tekis eetuu "sukupolvien väliselle kuilulleki" sikahaadii.
      Eli bamlataan vaan kaikkee slangii!


      HIEKKIS OPETTAA (5/2003 *58)

      Ku tsiigaa pitsgun hiekkiksel skidejä, tulee gamlat ajat boltsiin ja sitä alkaa nykysin snadisti bonjaa, millane ihminen oikeesti on, niinku luonnoltaan.
      Jos sul on erilainen lappari, ämpäri, kuorkki tai Barbinukke, ku toisel pennulla siin samas hiekkikses, se toinen haluu böllii sulta sen alta aikayksikön. Siitä kato on ihan ”epaa”, et jollain toisel on jotain mitä sil ei oo. ”Kaikki mulle heti nyt ja äkkii”.
      Ja jos sä haluut saada kamas takas, sun pitää alkaa flaidaa, stikkaa hiekkaa öögiin, käydä päälle ja vetää daijuun, tai ainaski uhoo, et jos ... Tai sit sun täytyy alkaa sliibaa ja mennä kimppaan jonku skrodemman kans, mikä panee rofelle luun kurkuun, esimerkiks isonbroidin tai mutsin tai faijan kans.
      Mut tietenki sä olit tätä ennen elvistelly tälle toiselle, et ”lälläslää, sul ei ookkaa näin haadii kuorkkii” tai ”eiks mul ooki söde uus Ken-nukke?” Eiks je?

      * * *

      Hiekkiksel jokanen haluis, et sen systeemit ois kaikkein parhaita, ja keinoilla millä hyvänsä. Ja vaikka sul ois ihan kälynen hiekkalinna, jonka oot bygannu gamlal lapparil ja risal ämpäril, niin ku sä niistät räät rotsis hihaan tai stikkaat stebul pitsgun pului, niin sillon toinen toukka on jo ehtiny tallaa sun pystis maan tasalle. Ja ihan vaan siks ku se vitutti sitä niin sika-sairaasti.
      Ja jos sulla on uus rotsi mis on Harry Potter -tarra, eikä hiekkiksen toinen kersa saa revittyy sitä millään irti, nii se voi stikkaa sulle tylysti, et ”vitun homo!” - olit sä gimma tai kundi. Eihä se tietenkää snaijaa mitä toi meinaa ... muutaku et jotain stydii osastoo.
      Niin, tai jos se on kussu just byysiinsä tai sen faija on tullu illal taas jurris himaan ja läiminy sen mutsii, ja sil on pahat fiilikset, mut se ei jänänny purkaa niit muuhun ku suhun.

      * * *

      Ja mikä on onkaan karseempaa, ku et hiekkiksel on kaks frendii, ku on just sinä päivänä toistensa ”kaa”, ne kato pystyy panee sut stereona matalaks. Ne voi haukkuu vuorotahtii sun ”hörökorviis”, liian lyhyttä tai pitkää fledaa tai lievää ärrä-mokaas ku sä bamlaat. Tai sun vääränvärisii byysii, ”tasan homoo”. Tai ne sanoo sua mameroks ku et hirvaa luudaa kartsan yli ruuhka-aikana tai stikkaa stebarii raban fönsterii.
      Mut ei kande mennä ihan daun, ku jo tunnin päästä niille kahdelle on voinu tullu bänät, eikä ne ”enää koskaan” oo toistesa kans. Sillon sä voit mennä kimppaan ”jommankumman kaa,” ja alkaa herjaa kybäl sitä ku on jääny yksin. Redii.

      * * *

      Ja jos sä oot saanu pussillisen jotain karkkei, sä bjuudaat niit muilleki, mut just vaan sillon, ku mutsis stondaa sun takanas. Se pääsee sit diivailee, kehuu talon muijille, et kuinka "sosiaalinen" skidi sil on, mikä tietenki on sen ansio, ku se on itte niin hyvä ihminen.
      Joku voi tulla tekee sun ja karkkies kans diilii, et jos sä tokkaat nyt sille muutaman namosen, se panee sulle takas sillon ku sil on. Mut sä voit olla sale, et se pitää sua dorkana ku meet tollaseen haadiin gägiin - ei se tietenkää tuu sulle mitään namujaan tarjoo. Ei, se vaan skriinaa jossain kamujesa kans, ja kelaa H. Moilasena, et millane erkki sä oikeen oot.
      Mut bulimmille ja skrodemmille sun on pakko tarjoo kaikkee, muuten ne vetää sua hudaan, törkkää tseballa magaa, vääntää handusta, tekee froguja tai muuta kliffaa sillon ku oot rabas eikä mutsis tai faijas oo vahtaamas.
      Ja sillo sä vannot, et ”pelkele ku mä tuun buliks, mä kostan tän kaikille ku on sillon snadeja”, eli paat vahingon rundaan.

      * * *

      Eli skidit hiekkiksel on ihan samanlaisii ku me oltiin sillon ennen, samanlaisii raukkoja paskiaisii ... ja meist moni on viel nytkin.
      Mitähän täst oppis?


      MITÄ (SITÄ)? (6/2003 *59)

      Jos kansikses viiskyt-kuuskyt –vaihtees stiggas (sen) luokas, vaik ihan sillee rennosti, niin maikka kävi kraiveliin ja draisas sut veskiin lavuaarille, mis sun piti tvettaa munnari saippual ja vannoo et se oli sista kerta! Seuraavast tulis litsari, jälkkäri, muikkari, käyttäri – ja suun pesu. Vielki moni saa herneet nenään (siitä), se ei rulaa must ollenkaa. Mut toisii (se) sukkii niin sika-sairaasti, ettei ne antas blindan Reetankaan käyttää (sitä).
      Ältsin pimeetä!

      * * *

      Mut ku sä dallaat tuol mestoil pitkin Stadii, mis skäivärit stikkaa läppää, niin ne pudottelee (sitä) tasan viileesti. Ja kybäl sillo, ku ne tsittaa tuubis ja joku mummeliini tulee hörhöilee tsebansa kans siihen kuuluville.
      Ja tosi hämyy, et vaik (sitä) heitetään niin sika-paljo, se ei oo käytös kulunu, reissus rähjääntyny, niinku monet jutskat tekee. Ei, (se) on aina in ja khuul. Jostain mä lesasin, et (se) on ollu öbaut sata vuotta sellane ku kehittää pahimmat fibat ja angstit jengissä, varsinki gamlois ja just niis joil itellään (se) on. Mut silti sen poveri ei oo skujannu daun, tosi siistii.
      Ennen ku fabut manas, ne latas sellast osastoo ku perkele, helvetti, saatana, piru, jumalauta ... paska, perse. Mut nykysin (se) on snutassu platsii noilt muilta. Keissi on sama ku Jenkeis, niil samantyyppinen jutska on vallannu sielki mestaa. Jou!
      (Sil) on ihan beisik-merkityski, mut ketään käy kelaan sitä, ku (sen) kuulee, paitsi jos on ”sellaset hommelit” niinku just tulos tai menos. Mut kyl joku skulaa siin yhteenki. Se et (sitä) ei digata, johtuu satavarmasti siit ku hihhulit ei diggaa (sitä), ainakaan nii, et sitä ehtaa (sitä) deelataan ihan tost lonkalta, heti kättelys sillee frii, junou? Ja ne skagaa kans sitä, et jos (se) nousee boltsiin, niin tollaset muut Korkeemmat jutskat niinku unohtuu, vai?

      * * *

      Ku sä öpnaat Paunosen Hekan, sen stydin slangiproffan ja -gurun bulin slangisanakirjan, sä hiffaat siin (niitä) (niiden) perään. Silti monet gamlat lätisee, et (se) ei kuulu slangiin, niinku ei muka muutkaan än-äs rivoudet. Mä oon kyl tasan eri mieltä. Mä en oo koskaan rabois, pitsgul tai kartsalla kuullu, et joku ois bamlannu slangii nii, ettei siin ois (niitä), vaik ei ne kyl slangis mikään top-jutska oo.
      Millon sua käsketään döfaan (sitä), millon vetään (se) boltsiin tai korville, millon bamlataan (sen) ikenist, joskus askat menee ihan (sitä) päin. Varsinainen klasari ja ehtaa slangii. Näin on! Ja muinoin skoiles joskus joku viel räppäs, et ”(se), viina ja nikotiini, on koululaisen vitamiini”, mut tää on kyl enemmänki matso-uhoo.

      * * *

      (Se) on kai skandinaavisperänen londaus ja se tsennataan hurrienki murteis ja meinaa öbaut niinku et ”häpy” tai ”takapuoli” tai sillee.
      Ja sit tuol Euroopas (se) on ollu joskus sellasta ku ”pahalta haiseva”, ”mädäntyny”, no joo, huh-huh ja kääk!
      Lapis (se) merkkaa jotain skyfää kartsaa ku kruisaa yli jonki suon tai rämeen tai mitä niit nevoja on tuol about Stadin pohjoispuolel.
      (Se) on ihan tuttu kaikis Finskienki murteis ja lähikieliski ja ikää sil voi olla mittaris öbaut parituhatta vuotta, mä blukkasin olikse netist tai jostain.
      Härmän kansanrunoudeski (niitä) on ollu vaik paljon, mut Lönnrotin Elsku raakkas (ne) veks Kalevalastaan, ketään ku kato sillo ois sponssannu sitä, et niinku sen ajan itsesensuurii, sit kai.

      * * *

      Ja muuten, (Sen)jänkhältä tuli tos jonki aikaa sitte buugi ja ite Paasilinnan Ernoki väsäs (siitä) novellin Alamaisen kyyneliin, eli (Se):
      ”Sitä paitsi (se) on iskevä sana ... (Sitä) voi vihata, mutta sitä ei voi sivuuttaa olankohautuksella. Joka näkee (sen) makaavan maassa niin harvapa kykenee astumaan sen yli. (Se) elää. Joka (sitä) vihaa niin se ei kyllä elämästä paljon ymmärrä ... Kun puhuu (siitä) niin sillä on jo astunut askelen kärsivää lähimmäistään kohti. Joukossamme elää paljon ihmisiä joilla ei itsellään ole (sitä) eikä paljon tietoakaan mistä sitä voisi saada.”
      Katkelma, jossa Ernon käyttämä (se) on korvattu (se):llä.

      * * *

      Eli mä sönkkään, et ei (se) must mikään hävytön jutska oo, oikeistaan just ihan päinvastoin. Ja ku jotkut aviisit ei diggaa et niiden sivuilla (ne) paljo hengailis, siks mä värkkäsin (sen) näin.
      Muuten, mitää idistä oo alkaa tvettaa munnarii (sen) takii, tärkeempää ois pitää leegot kondikses ja pestä niit vaikka pari kertaa päivässä.
      Se (siitä)!


      OLKKARIN FÖNSTERI (7/2003 *60)

      Tää pakinan skrivaamine tökkii taas pahasti. Mä oon venannu inspistä täs melkeen koko illan ja vetäny kannullisen tsyfee naamariin. Muija on menny jo goisaan, mut tää juttu pitäs olla aamulla kondikses.
      Seuraan snadisti Celticsin ja Boavistan futismatsii telkasta, mut meen sit tsiigaan fönsteristä kartsalle. Biligat skujaa Hämistä ja niiden valot lyysaa märkään asfalttii... joo.

      * * *

      Oli pimeä ja synkkä ilta.
      Mä staijasin himas yksin, olin kai jotain viidenkuuden –vanha.
      Se oli alkusyksyy, suulis oli menny jo goisaan ja tihuutti hintsusti vodaa. Mä olin pannu valot lyysaa ja radionki pauhaan – sillon ei ollu niin yksinäinen fiilis. Piirtelin kai jotain siin lattial, ku yhtäkkii kaikki lamput sloknas ja radioki vaimeni. Mä luudasin äkkii olkkarin fönsterille, ku pitsgult sentää tuli snadisti valoo ja Canjonin tsögestä kuulu tiskaajien äänii. En hiffannu missää fönsteris valoo, koko haussist oli kai pamahtanu sähköt.
      Mä tsittasin siin ikkunalaudal ja skagasin pimeetä kämppää sen verran, etten hirvannu lähtee dallaa edes kuselle veskiin! Mä päätin pidätellä ja venaa siinä, ku mutsi tulis kai aika pian duunist, faijaaha oli turhaa odottaa ennen puolta yötä.

      * * *

      Mut aika vaan kulu, käkikellon fogeliki ehti kukkuu monta kertaa.
      Verhot heilu snadisti ja fönsterien raoist kuulu matalaa huminaa. ”Se on blosis vaan”, mä funtsasin, ”se on blosis vaan”. Mut kaikkii äänii riitti: talois ku on koko ajan jotain dörtsien kitinää, lattialautojen narinaa, putkien ulinaa ja sillee, et ne pani kyl mun mielikuvituksen ridaan.
      Sit eteisest kuulu jotain räminää ja must tuntu, et ihan ku joku olis kuiskannu mun nimee: ”Eki, Eki, hu- huu!” Kylmät väreet tärisytti mua ja mult meni melkee kuset byysiin ja yritin kutistuu ihan skäfäks.
      Muistan, et joskus niihin aikoihin mä olin hiffannu himas joskus mörönki, sellasen isopäisen ja karvasen otuksen, mil oli ilkee virne lärvis ja sen öögat loisti pimees, ... tai ehkä se oli vaan unta.
      Mut ku funtsin sitä mörköö, unohtu kusihätäki.

      * * *

      Meni varmaan ikuisuus ja vartti päälle, ku kuulin et nyklat kilisi rabas, joku öpnas dörtsin. Sit mutsi vendas eteises proput ja lamput alko taas lyysaa ja radio soimaan. Ku mutsi hittas mut fönsteriltä, se ihmetteli ku tsittasin tääl pimees, ”sähän rohkee kundi oot!”
      Mutsi kerto, et se oli tullu duunist siihen meidän dörtsille ja huhuillu mua postiluukust. Mut ku ei ollu nähny eikä kuullu mitää, se oli painunu naapurin muijan luo borkalle ja parille baislarille ja ne oli bamlannu kynttilänvalos tärkeit juttuja, mitä ny muijil aina on.

      * * *

      Ja siit fönarist vielä.
      Mutsi on aina tykänny lotraa vodan kans, ja fönstereit se on tvetannu aina, niinku se sano, "ihan mielellään". Olkkaris meil oli buli fönsteri, joo just se sama, mut se oli saranoitu aukee sillee fittimäisesti ulospäin, niinku tsögenki.
      ”Sais ne äijät ku suunnittelee tällasii ikkunoit, tulla itte pesee ne,” oli mutsil tapana marmattaa. Ku mutsi tvettas fönstereit ulkopuolelt, se kletras ketterästi ikkunalaudalle ja piti toisel handul kii fönsterin pokista ja toisel hankas lasii putsiks. Siin oli sellane öbaut 10-15 sentin hikinen räystäs, ku mutsi staijas klabbit vinos. Vaik me budjattii vaan tokas kerrokses, niin siit oli asfalttipitsguun sellane viis- kuus metrii, et melkonen pudotus jos sattus trillaa siit ... Aika stydi pokka mutsilla, sehä ois voinu pestautuu raksaduunariks pilvenpiirtäjiin, vaik ei se mikää sioux-indari ollu, niinku ne kai Jenkeis oli, ainaski ennen.
      Joo, ja ku tuli syksy ja vederit meni miinuksen puolelle, täyty pesuhommat jättää puoleks vuodekls, ku fönsterit piti tilkkii tiukasti kii. Niis pokis oli hirveet holet, et ku kävi hiivari niin meil himas melkeen sukat rundas klabbeis.
      Ekaks duunattii jotai fällyy pokien välii ja sit pabruliimanauhaa päälle. Se ulompi fönsteri hoidettii snadisti filungilla, et ilma pääs sinne lasien väliin, muute ne ois jäätyny.

      * * *

      Ohhoijaa, nyt saa tää skrivaamine riittää taas tällä kertaa, Kauhasen-akan kundi lähtee täst koisuvei, oman muijan vieree. Hyvät yöt ja kivat teille. Tsau.


      SE OIS NIINKU VAPPU (8/2003 *61)

      Vapun odotus alko meil joskus puolesvälis huhtikuuta. Sillo ne alko väsää tippaleipii siin Elannon bulis leipomos meit vastapäätä ja tippiksien döfis levis ympäri Bärtsii. Ja viikkoo-parii myöhemmin niit voi slumppaa jo pikiksest Haapiksen nurkalta ja skruudaa milkin tai siman kans, ne oli gutaa – sillonki. Simaa me duunattii ite.
      Ku sit vappuaatto tuli, mummot oli meil aina kyläs vappuborkil ja baislareilla ja ne tokkas mulle illansuussa aina snadisti fyrkkaa handuun ja käski mennä tsöbaan jotain ”vappuiloo”...

      Me lähettii pitsgult yleensä jollain snadil kundisakilla dallaa Hagiksen tordsille, mikä oli duunattu markkinakondikseen.
      Ilmapallohan oli ihan pakkokamaa, se pantii kii rotsin napinläpeen ja markkinaboltsi täyty kans hankkii, sellane ku oli kumpparin päässä ja mil stikattiin äijien borsii veks knubust. Irtonesa rillien kans oli aina kliffa, ja pari jotain pilliihä piti tsöbaa, et ääntä lähtis. Kaikki nää kamat piti slumppaa joka vuos uudestaan, ku eihän ne mitään kestäny.
      Ja vaikka jotain snadii aina tarttu hihaanki, ”melkeen niinku vahingos”, kyl kaikki fyrkat oli ihan finito ku lähettii veks.

      * * *

      Ku mä tulin himaan, oli mummot usein jo lähteny nykiin ja faijan ja mutsin frendei oli alkanu valuu kylään. Kossulesti, parikin, oli öpnattu ja fiilikset alko siinä nousta, varsinki ku moneen kertaan kailotettiin gamlat työväenlaulut: työväenmarssit, Vapaat Venäjät ja ”Kansainvälinen”, eli ”Työn orjat sorron yöstä nouskaa …”, se shungattiin aina jotenki muita arvokkaammin. Ja niistä ajoistaha nää biisit on mulleki syöpyny boltsiin, eikä varmaan ikinä sielt lähe.

      Ja ku ilta kulu, brenkku teki kauppasa, ja jengin volyymit alko voimistuu ja puheenaiheet keskittyy politiikkaan: oikeisto, ”riistoporvarit”, haukuttiin lyttyyn, usein ”nosket” (eli demarit) pantiin samaan jengiin ja vannottiin, et kerran me viel näytetään mist kana kusee.
      Alapään juttui mä en muista, tai sit mä en vaan bonjannu niit viel sillo, ku olin alta kybän.

      Juhlat jatku myöhään ja vaik meil oli vaan yks huone ja snadi tsöge, mä kyl nukahdin ainaa johki jo puoleen yöhön mennes.

      * * *

      Aamul meil sit usein goisas populaa lattial, pitkin poikin. Mutsi kömpi ekaks ylös ja duunas tsyfet ja bulin hivakan smirgareit ja pikkuhiljaa alettiin tönii muijii ja äijii lattialt hereille. Radio stemmattiin Tallinnan kohdalle, sielt ku tuli aina finskiks vappujuttuu ku kehuttii Moskovan marssii.
      Ja vaik oli knubu kuinka klesa tahansa, ja vaik jotkut stikkas viel aamul laattaaki polvillaan veskin pönttöön, niin joka iikka lähti marssiin. Se oli kunniakysymys.

      * * *

      Ekaks keräännyttii milloin Pragulle, millon Haapikselle mut sit myöhemmin aina Hagiksen tortsille.
      Siinä juteltii frendien kanssa säästä ja muusta, useita ”tovereita” hitaattiinki vaan aina näin vappuna, ja mä sain kuulla vähän useammankin kerran, et "oletpa sinä kasvanu ...". Sit airueet alko järkkää ruotuja kondikseen, kaheksan per rivi, se oli tärkeetä. Tää siks, et voitiin tsekkaa paljoks jengii dallas kulkuees.
      Flagurivit oli keulas, ekana siniristilippu ja sit satoja punasii flaguja. Ja kaikennäköstä banderollii alko pikkuhiljaa ilmestyy jengin käsiin.
      Sitten lähettiin marssiin, mä olin jotain 4-5 ku dallasin jo sen muutaman kilsan reitin. Fiilis oli mahtava, punaset flagut lepatti blosikses, torvisoittokunta pani parastaan ja rinnas tuntu siltä et me ollaan ”oikeella asialla” ja ollaan stydii sakkii, varsinki du dallataan näin kimpas.

      Marssies shungattii niit biisejä ku oltiin illal treenattu ja huudettiin kaikkii iskulauseit, paras mesta siihen oli muuten Vilhonkatu, jossain siinä entisen Kuopan paikkeil, siinä ku kaiku helvetin hyvin: ”Äs-koo-pee, Suomen kansan puolesta”, ...

      Usein vappuna oli aika skeida keli, siltä ainaki tuntu. Harva se vuos tuli vodaa ku Esterin perseestä, joskus stikkas snögeeki, tai enemmän sellast räntää se tais kyl olla. Mut se ei haitannu tahtii: mitä paskempi sää, sitä makeemmalta marssi oikeestaan tuntu, vähä niinku taistelun meininkii.

      * * *

      Mut vastas oli muutaki ku luonnon voimat. ”Räkänokkaporvarit”, niinku faija niit sano, stondas usein siin Vanhan ylioppilastalon ja hurrien teatterin nurkil. Ne syljeskeli kännipäissään ja huuteli meille kaikkii herjoi: ”Marssikaa Moskovaan asti”, ”komukat vittuun” ja vastaavaa.
      Joskus ne yritti hyökkää kulkueen kimppuunki, mut ku airueina eli järkkäreinä oli Jyryn knekkaajii ja brotareit, niin senhä ties miten siinä kävi: eihä ne räyhääjät jyryläisille mitään voinu. Slurkkeiki oli kyl joka nurkal, mut ne usein katto vaan sivusta tollast snadii nujakkaa, ei ne meitä koskaan puolustanu, muttei kyl räkänokkiikaa.

      * * *

      Kun sit tultii torille, alettiin ekana tsögaa frendejä ja jutteleen kaikkien kans, minkälainen keli on ja veikkaan paljoks jengii oli ollu dallaamas. Ja ku kuultiin sit slurkkien arvio, skriinattiin aina, et ”toi laskutaito oo ikinä ollu kytil mikään kovin häävi”, niiden arvio ku oli aina paljo snadimpi ku meidän, ”se oli sitä porvarien propagandaa vaan”, me todettii.
      Puheita sillon kyl kuunneltii ja niist kaveerattiinki: yleensä jengi tykkäs, et juttu oli kyllä ihan hyvä, mut olis pitäny ”sanoo vaan suoremmin, eikä kainostella”. Sit joku lausu jonku runon, joku ulkolainen kerto taisteluterkut kotimaastaan ja ku lopuks shungattii ”Kansainvälinen”, äijät otti borsat veks päästä.
      Jotkut lähti vappulounalle, me mentiin himaan skruudaan aaton tähteitä.

      * * *

      Vapun jälkee alettiinki venaa kesää, et päästäs tsimmaa Mustiksee ...


      KAIKKI LÄHEL, KAIKKI TUTTUI (9/2003 *62)

      Jos sä halusit brassaa frendies kans, sillo 50-luvun Kalliossa, sä menit vaan rabast pitsgulle, siel oli aina muita skidei leikkimäs, skriinas suulis, stikkas vodaa tai oli paukkuva pakkane – sillon oli familjet bulimpii ja kämpät pien empii, et ku skidit ei ”mahtunu” himaan, ne hengaili pitsguilla ja kartsoilla.
      Sillo ei ketään ”harrastanu” mitään, mut jos sun teki mieli skulaa lätkää tai bändii, sä tsögasit stagan ja skrinnarit skobest ja luudasit Hämiksen yli Haapiksen kentsulle. Jos oli galsa, sä menit siihen tönöön, mis oli kans kiska: sielt sai tsöbaa kuumaa mehuu. Ja siel sä vendasit skrinnarit klabbeihin, panit monot penkin alle ja painuit skulaan.
      Fiudei piti joo vähä tsiigaa, ettei ne skujais päälle, mut ei niitä sillo viel niin paljoo ollu. Ja tsiigaa piti kans, totta kai, oliks varmasti talvi, et voi skrinnaa. Silloha vuodenaika merkkas parjo mitä duunasit. Nythän on esmerkiks halleja joka nurkal – ei säät paljoo enää paina.

      * * *

      Ku piti mennä pari kerta viikos bastuun, buli sauna oli ihan raban vieres. Ja siel oli kaikenikäst sakkii, munlaista skloddii, ku kuunteli starbujen stooreja krigusta korvat höröllä, vähä bulimpii ku diivaili toisilleen naisseikailuistaan, oikeista tai mitä ne oli ite säveltäny. Ja sit noit staroja, joilt usein puuttu toinen handu tai klabbi.
      Ja kaikki tsennattiin toisemme, ainaki ulkonäöltä. Et jos bastuun tuli joku ihan nyya kundi, se kyl heti hiffattiin ja mentiin kyseleen, et mikäs sä oot miehiäs.

      * * *

      Ku mutsis pani sut asioille, slumppaan milkkii, sokruu ja sata grammaa pekonii, sä menit ekaks Sagiksen yli milkkihandeliin, venasit jonos ja kun sun hugis tuli, annoit tonkan myyjälle ja se mätti kauhal sulle hinkin täyteen. Sä maksoit fyrkalla ja sait viel keltasen kuitin, mikä piti panna kans fikkaan, ku niist sai kerran vuodes ostopalautusta, jos se lafka oli Elkku.
      Sit jokunen metri kartsaa ylöspäi, siin oli siirtomaatavarakauppa, tai ”sekruks” me sitä sanottii. Sielt sai tsöbaa ryynei, sokruu, fiblui ja banskui ja karkkii. Ja jos pyysit pakun tsyfee, nii myyjä ties mitä merkkii teillä dokataan. Kahvi jauhettiin pavuist myllyssä, mist tuli karsee mökä. Ja ku pussi pantiin kii, siin oli suojaslaba, mis oli bilikoiden kuvii.
      Sit kartsan yli Rinteen flesukauppaan. Äijä moikkas sua heti nimeltä, otti makkarapötkön ja alko höylään siivui ja aina se duunas niit liikaa. - Saakos olla vähän yli? – Saa.
      Kauppareisul oli messis aina oma kassi. Yleensä se oli virttyny kangaskassi, mut joskus meil oli sellanen rottinkinenki, ku oli slumpattu sokeiden handelista.

      * * *

      Jos vaik mutsin tsengoist kulu hole pohjaan, ne kuskatti skutsarille, siihe lihabuidun viereen. Ja ku pani kengät tiskille, skutsari saatto sanoo, et ”mä jo kattelinki näitä äitis jalois ja ajattelin, et kyl ne kohta tänne lampsii. Joo, huomenna puoliltapäivin valmiit.”
      Hämiksen puolel taloo oli Kanuunan pääovi, sen raflan. Sen tsögeen pääs meidän pitsgun kautta, mist keittiön muijat laski mun faijanfaijan usein takas sisää, ku poke oli stikannu sen kartsalle. Se veti joskus aika kovat lärvit.
      Ihan porttarin vieres oli klanila. Ku mä menin sisään, emmä koskaan sanonu, millanen leikkaus pitäs olla, muija ties sen hyvin: ihan lyhyt fleda, sellanen ”miestentukka” ku faijallaki. Mä jouduin tsittaa tuoliin, mihin oli duunattu pari puhelinluetteloo mun takapuolen alle, et parturimuijan olis iisimpi leikata mun lettii, ku mä olin aika snadi – viel sillon.

      * * *

      Apteekki staijas ihan ylä-Elkun vieres, OTK:ta vastapäätä. Sielt mä hain vaan laastarii, ku varsinki kesäl mul oli polvet aina auki, niin ja sit tietenki salmiakkijauhoo pussin, pari. Ekaks kostutettii syljel sormenpää, sit pistettiin se pussiin, ja lopuks nuoltii sellane göntsänvärine paakku. Mut siinä piti olla snadisti skarppina, ettei henkässy stydisti, muuten tuli aivastus ja jauhot flygas taivaan tuuliin.
      Joskus päästii leffaan tsiigaan nonareit Pylvässaliin tai mikä Arina se nyt olikaan tos Pengiksellä, ihan parin-kolmen minsan päässä himasta. Aluks leffas tuli aina jotai uutiskatsauksii tai muuta tylsää. Parhaita oli tietysti piirretyt, Akkarit, Sylvesterit ja Tipit, ja muut.

      * * *

      Ja jos handelit oli pantu boseen, niinku ne pantiin sillo viiden kieppeillä, sit mentiin skulaa naapurin ovikelloo ja froogaa onks londaa tsyfee,greddee ja pipareit ku vierait tuli yllättäen. Tai melkeen ainahan kaikki vaan tuli, sillee ”yllättäen”: eihä sillo kenellekään menty skulaa puhelimel ja sopiin jostain päivästä, ku oli tsekattu kalentereist kaikille passeli aika – varmaan mitään almanakkoja oltu sillo viel edes keksitty?


      STADILAISUUS, SLANGI JA MÄ (10/2003 *63)

      Stadilainen diggaa Stadii ja budjaa Stadis.
      Stadi on siit ihan huippumesta, mut se bonjaa et läänii on muualki ku tääl oman revan ympärillä.
      Mut stadilainen snaijaa, et kaikki ei oo täälkää kondikses, paljo pitää panna paremmaks. Mut se ei hela tiiden ruikuta, et voi ku fiudet döfaa, voi kun kosari ei oo heivannu snögee veks, voi kun flesu bungaa maltaita eikä sporatsetti skulaa siin helvetin näyttölaittees. Stadilainen haluu bonjaa miten eri jengit toimii ja systeemit funkkaa, se on vitun utelias. Stadilainen snaijaa slangii, tsennaa millon Stadi on födannu ja miten homma kulkenu ja miten nykysin voi skujaa sporal Eltsusta Steissille ja mist voi slumppaa tiketit Brucen konserttii ja mis on snygeimmät muijat ja rajuimmat dokausmestat.
      Ja sil on sellase fiilis, et tää Stadi on sen hima ja se on stadilaine.

      * * *

      Stadilaiseks ei ketään födaa, eikä sitä mutsin daisareistkaan imetä, ei. Stadilaiseks tullaan ku hengataan Stadin pitsguil ja kartsoil, luudataan puideis ja bailuis, digataan Stadii boltsis ja sydämes. Jos sä oot födannu böndel, se ei oo must total este stadilaisuudelle, mut mitä aikasemmi sä oot tänne päässy flyttaa, niinku enne skoilee, sitä iisimpää sust on tulla stadilainen.
      Jos sä oot syntyny tääl, sua voi sanoo paljasjalkaseks, ja jos faijas tai mutsis on födannu tääl kans, niinku mun, sillo sä oot ”toisen polven paljasjalkane". Must kyl tää koko koko story ja ”polvien” määrä on pelkkää skeidaa, menneen ajan keissejä. Nää tykitti sillo kybällä, ku staijaamine samoil kulmil oli viel Se juttu, ku oltii viel kii turpees. Mut ei enää, muual ku saattohoitomestois.

      * * *

      Stadilaine ei oo mikään pilkunnussija, se panee mutkat suoriks, ei se ala filaa joka helvetin töyssyy. Bointsi on kato se, et se riittää, et homma skulaa, loppuajat relataan ja rokki soi.
      Stadilainen on reilu, se jeesaa frendei ja muita stadilaisii, eikä strittaa ketään öögaan, paitsi sillon joskus ku se stiggaa snadisti jygee.
      Mut se ei ala kaivaa bludee toisen nesast, haastaa riitaa. Mut jos kehittyy tiukkaa trabelii, se koittaa järkkää jutun bamlaamal. Mut jos vielkää homma ei ala vörkkii, se voi vetää kyl hudaanki. Mut,(paa tää muistii) se ei koskaan käy futaan kaiffarii, ku makaa kanveesis, se on ihan perseest ja syvältä.

      * * *

      Stadilanen bonjaa kartsojen rulet, se on ”streetwise”, se tajuu, et keissi ku keissi on hoidettavis, eihän tääl muuten ketään selviäis ölaiv!
      Stadilainen tsennaa, et Stadin kartsat on täynnä trabelsii, kulman takaa voi painaa päälle joku, mihin sul on aikaa mikrosekka reagoida, ja sun täytyy klaaraa juttu - tuli sit oikeeta suoraa, Ferrari testa rosaa tai Kiinan muurii päin näköö. Näin on näreet.
      Stadilainen snaijaa, et monet keissit täytyy ottaa khuulisti, vaik savikset pitäski diivana. Juttuja ku on bulis Stadis nii sairaan paljo, et jokaseen ei ehdi lataa tarpeeks emootiota ja boltsikamaa, ihminehä stadilainenki on.

      * * *

      Stadilainen ei paa haisemaan puideis tai futaa mummoi eikä blummii, stiggaa tyhjii flindareit kaltsiin tai spreijaa tägei joka helvetin mestaan.
      Stadilainen ei diivaa "stadilaisuudellaan", sen ei tartte käydä spräädään! Sille passaa matala profiili enemmän ku rehentely. Moni gamla stara ei diggaa ollenkaa tätä ”slangibuumii”.
      Stadilainen snaijaa, et vaik Stadi onki paras mesta, nii landebugeille lande voi skulaa ihan jees.

      * * *

      Stadii on pidetty ”paheiden ja rikollisuuden pesänä”, ja slangii sit kans kriminaalien juttuna.
      No, ohan slangi ollu sitäki, mut pääbointsi on se, et slangii alko bamlaa Stadin duunarikortteleiden skidit Pitkänsillan pohjospuolel öbaut sata vuotta sitte. Slangii heitettii kans ”parempien perheiden” skoileis, mut duunarifamiljes se oli osa koko elämää eikä vaan kundien jyge välkkäreil.
      Slangi säilyy vain, jos se koko ajan muuttuu. Onki ihan sairasta alkaa repii kitusii siit, mikä on “oikeet kunnon slangii”, jokasestha oma slangi on just sitä kunnon slangii.
      Mut mun mielest pitäs voida bamlaa kaikkee slangii: stikkaa kaikkii slangisanoi, eikä vaan niit ku heitettii omal pitsgul. Muutehan slangil on aina monttubileet tiedos, ku jonku mestan jonki ikäset delaa ja roudaa oman slanginsa messis gravarii.

      * * *

      Stadi on mulle Se juttu: mä oon födannu ja budjannu koko ikäni tääl ja tuun tääl kai delaanki, niinku mun faijaki. Mun slangi on jotain 40-50-60 –lukujen Kallion slangii, snadisti jotain vanhempaa, snadisti jotain uudempaa.
      Mun faija huseeras ikäsä Stadin hommis, rakasti Stadii enemmän ku mitään muuta: bamlas Kulmien slangii Stadin valtuustoski ja tsittas hallitukseski. Sai pro Helsinki -mitskun 1975 ja sillee ...
      Sille mä nää mun slangijuttuni omistan. En kuitenkaan tolle ”Penalle Stadista”, vaan ihan vaan mun omalle isälle, sille ku oli kaikki illat Stadin kokouksis ja geimeis ja jota ei paljo himas näkyny sillon ku mä olin skidi ja eniten sitä tarvinnu.
      Mut jos, faija, hiffaat nää mun stoorit jostain sielt pilvien päältä, mä toivon, et sä diggaisit näitä, ja hiffaisit et se on sun boitsus, ku on nää väsänny ja panisit mulle ees yhen papukaijamerkin. Thänks!

      * * *

      Hyvä lukija. Bulit kiitokset, et oot jaksanu bluggaa näit mun juttuja. Mut nyt mä pidän kesiksen, katotaan sit syksyl, jos vaik treffattais vielä. Moi!


      KOTIBILEIS, JOO ... (11/2003 *64)

      Treffasin Asemaravintolas yhen mun gamlan kaverin, itse asias mun parhaan frendin 70-luvulta, Maukan kans. Se budjas hyvännäkösen mutsisa kans kaksistaan samas rabas ku me, mut ne flyttas sit jonneki Puksuun. Ku sit tultii raflas hintsusti känniin, Maukka alko kelaan, miten hiffas noi seksijutut ja miten silt meni poikuus.

      ”Kerran ku, mitä mä olin jotai 12 vee, mä olin himas suihkus, nii mä aloin sorkkii skreboi ja sehän teki - niinku tiät - tosi eetuu. Mut mä skrobasin niin kauan, et värkit tuli ihan klesaks ja homma jäi siihe, jokski aikaa.
      Pian mä sit opin kuin sitä oikeen duunataan, ja pian mä sit slumppasin Vasiksen divarist suttusii "Top Hat"- ja "Carusel" -lehtii ja sit gamloi Jallui, mis oli varmaan joka toises yks ja sama muija kannes. Sil oli lärvis aina karsee smaili ja aika bulit hinkit. Londasinha mä niit sulleki, muistatsä?

      Lähettii sit Maukan kans Steissin raflast, dallattii Kaivopihan läpi ja noustii Wanhan kuppilaan. Siel Maukka tilas meille lonkut ja jatko stooriaan: ”Mä olin about 17 ku kävin ekoi kertoi tääl ja divasin aina brandylonkeroo. Yleensä portsarit tsiigas pabrut dörtsil aika skarpisti, mut mä olin niin buli ja gamlan näköne, et ne päästi mut aina inee ilman eri tsekkaust. Yks ilta ku mä olin napannu jo kuus-seittemän lonkkuu, ku mun pöydän viereen tuli stondaa sellane gamla, hintsusti läski muija, ikää ainaski nelkyt tai yliki. Se silitti mun fledaa ja kysäs et vendattasko mestaa, ja et se vois pistää mulle pöperötki, jos mulle maistuis. No, kyl se mulle passas.
      Me käytiin sit läpi varmaan kaikki noi Kaivopihan kapakat ja mä aloin oleen jo aika stidis, ku muija pyys mua lähteen himaansa. Ku mä aloin snadisti empii, vähän niinku näön vuoks, se stikkas heti tylysti, et jos mä en haluu, nii ei sit ... No, ku tsennasin, mist oli kyse, nii totta-helkkaris mä halusin, ku oli toi poikuuski viel talles. Kaikki pitsgun kundit oli ollu jo ties kuinka monen näkösen, ikäsen ja värisenki friidun kanssa, näin ne oli ainaski bamlannu. Ku nyt tuli mesta, nii pakkoha se oli käyttää, pakko, vaik muija ois ollu kaks kertaa nelkyt vuotta!
      Se lyyli skulas mittarin ja sit skujattii jonneki Kontulaa tai Myllypuroo, jossain sielpäi se budjas. Ku päästii dörtsist sisää, se kävi heti käsiks ja alko taluttaa mua sohvalle. Siin hässäkäs lähti muijalt peruukkiki, mut mitä sen välii siin vaihees, mä kelasin - onneks purukalut sentää pysy paikallaa, viel sillo. Siin sohval sit hyörittii ja pyörittii puolen tuntii ja sit se muija otti ja sammu.
      Ku mä sit tvettasin itteeni lavuaaril, tuli mulle jotenki karsee morkkis, nykysin sitä varmaan sanottas "ikärasismiks". Ja viel ku muistin, et ei oltu käytetty mitää rubbarii, tuli mulle tosi fittimäinen olo. Mä yritin tsögaa skarppina, et ooks mä saanu jotain tautii, mut emmä onneks mitää sellast hiffannu.
      Mut oli viel toinenki probleema: mul ei ollu enää yhtään fyrkkaa. Skulasin mutsilleki himaan, et se ois tullu maksaan taksin. Mut se ei vastannu, oli varmaan menny jo goisii. Sit mä läpsin sitä muijaa poskille, mut se oli ku delannu hylje. Mä käänsin melkee koko luukun ympäri, mutten hitannu latin latii. Viimein mä sain sen lyylin sen verran hereille, et se skrivas mulle muutaman kybän shekin, soitin pirssin ja painuin sit himaan.

      .
      Aamul kerroin mutsille et olin treffannu yhen entisen luokkakaverin ja fredin, sut siis, ja et sul oli ollu kotibileet ja oli menny vähä myöhäseks. Se skriinas mut ei se käyny uteleen mitään,” lopetti Maukka.
      Ku hörpin siinä lonkkuu, muistin et mulla tosiaan oli sillon ollu kotibileet, mut meil oli ollu vaan mä ja entinen naapuri, Maukan mutsi! Mut täst mä en kertonu Maukalle, enkä kerro teillekään tän enempää - ette te kumminkaan uskois.


      TURPIIN TULI (10/2003 *65)

      Sähän tiät ton Hagiksen sillan, mä en meinaa nyt sitä Pitkääsiltaa, Longista, ku menee Kaisusta Hagikseen vaan sitä nyyempaa, joskus 1960-luvun alus bygattuu siltaa, entisen Pannukakun vieres, Krunasta Sörkkaan, joo.
      Me oltiin just sinä keväänä flytattu siit Kanuunan haussist Hämikselt Koskelaan, susirajan tuntumaan, ku me päätettii yks päivä treffaa Jukkiksen kans, kundi Gamlast talosdta ja lähtee dallailee Sörkan rantsuun. Se Hagiksen silta ei ollu viel ihan valmis, kaikenlaista raksakamaa oli pitkin ja poikin,sähkistä ja jotain työkaluiki. Mä olin just tonkimas jotai jännää bulii kasaa, ku Jukkis tönäs mua ja sano: Tsiigaa! Tollane kuuden-seittemän jätkän lössi luudas meitä kohti, eikä ne näyttäny mitenkää kliffoilta häiskiltä.
      - Mitäs kundit täältä tsögaa, tää on meidän mesta, tänne ei muut tuu bölliin mitään, bamlas jätkä ku näytti jengin kingiltä.
      - Sä skidi voit lähtee nykii, mut älä työnnä nokkaas tänne enää koskaan, tai se on sun sista tekos, se on saletti, kerto se kinginnäköne Jukkikselle, joka lähtiki sit heti luudaan Hämiksellepäin.
      - Sä, läskimaha, lyös mua ... eiku ihan kunnolla. Vedä oikeen daijuun! bamlas se kinginnäköne mulle ja keräs adrenaliinii itteeesä. Ja pian se sit sanoki:
      - Jumalauta kundit, näättekste: tää blöde sälli tulee meidän reviirille ja käy viel takoo mua feisiin. Nyt pannaan sitä turpiin, uhos se kinginnäköne ja se, ja muutama muu kundi tuli hakkaan mua, handuihi, magaan ja kylkiin. Mut jo muutaman shlaagin jälkeen mä putosin tsittaan ja spiidasin kuuluvasti.
      - Ei tollast viiti edes lyödä, oikee mamero. Nouses ylös ja lähe meneen. Jos mä hittaan sut viel joskus täältä, saat skeglestä keuhkoihi, sano kinginnäköne ja futas mua viel takapuoleen.
      Mä luudasin snadii hölkkää Hagiksen torin dösäpysäkille ja ku viisfemma pörhälsi uuden Metallitalon nurkan takaa, menin sisään ja tsittasin takapenkille ja aloin spiidaa uudestaa. Ku tulin himaan, mä flöittasin mutsille ja faijalle, et mä olin ollu Jukkiksen kans rantsus ja mä olin trillannu telineilt, siks mul oli muutama mustelma siel tääl. Mutsi voivotteli ja sano: Eiks me olla puhuttu, ettet sä mee tollasiin paikkoihi mis voi sattuu vaikka mitä - saa täällä kotona odottaa sua sydän kylmänä, nalkutti mutsi ja meni tsögaan laastareit.
      Faija tsiigas mua pitkään ja stikkas sitte hiljaa: Oot näköjään saatu turpiis. Latasitsä yhtään takas, oliks niit monta? Mä sanoin: Latasin, mut niit oli kuus! Faija alko skrinaa ja pöyhötti mun fledaa: Hyvä boitsu, hyvä!