PUHEPAKINOINTI

KERTSI KULTSALLA
Kulttuuritalossa 6.6.2001

J Y R Y

JUURET -NÄYTTELYN TEKSTI

STADIN SLANGI 100-VUOTIAS

Stadin slangi on lähinnä "paljasjalkaisten" eli syntyperäisten helsinkiläisten tai suurimman osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helsingissä asuneiden käyttämää rentoa, ilmeikästä ja ajan myötä muuntuvaa puhekieltä. Mutta Stadin slangeja on itse asiassa kaksi: vanha ja uusi.
Vanhan Stadin slangin juuret ulottuvat yli sadan vuoden taa, jolloin kaupungin pohjoisissa, kaksikielisissä työläiskortteleissa syntyi tämä ”Sörnäisten esperanto”. Kielellisesti lahjakkaat nuoret loivat slangin pihan ja kadun tarpeisiin. Sanasto saatiin sekoittamalla luovasti ruotsalais- ja suomalaisperäisiä sanoja, mukaan pantiin ripaus venäjää ja hyppysellinen saksaakin. Keskikaupungin varakkaampien perheiden kouluissa kehittyi samoihin aikoihin "koululaisslangi".
Toisen maailmansodan rintamavuodet heikensivät slanginpuhumisen jakumoa ja sotin jälkeen slangi alkoi merkittävästi muuntua: maan sisäinen voimakas muuttoliike toi nuoria lisää pääkaupunkiseudulle ja huomattava osa ruotsalaisperäisistä sanoista korvautui suomalaisperäisillä. Anglo-amerikkalainen nuorisokulttuurikin toi oman osansa slangiin. Näin syntyi uusi slangi, joka eroaa suuresti vanhasta Stadin slangista, vaikka onkin selkeästi sen kielellinen "perillinen". Nyttemmin uudesta slangista on tullut yleinen nuorisoslangi, jota puhutaan ympäri Suomea, tosin paikallisin maustein.
Lisäksi eri kaupunginosissa puhutut slangit eroavat, varsinkin aikaisemmin, sanastoltaan toisistaan. Nykyisin nuorten eri ryhmät tuottavat toisistaan osin eroavia slangeja: "skeittareilla", "hevareilla", jne. on oma slanginsa. Myös kaupungin ruotsinkielisellä väestöllä oli ja on oma "Stadin slanginsa".
”Ei Stadi oikeen vielkää bonjaa mikä rikkaus sil on slangissa. Eikä stadilaiset lafkatkaa oo paljo sen parempii. Kyl mä uskon, et slangil vois kummasti blisaa monenlaist kamaa. Ja Stadin valtuustoha vois panna jonku lautakunnan pystyy, mikä vaan funtsais, miten Stadin slangii vois jeesaa ja tutkii ja purkittaa ainaski noide gamlojen friidujen ja starojen bamlaust. Täs ois ihan ilmast vinkkii Stadin bomtsikoille.”




Helsingin kaupungin järjestämä Juuret-näyttely pidettiin kesällä 2000 Jugendsalissa. Näyttelyn järjestäjien ja Stadin slangi ry:n näyttelytoimikunnan välille tuli harmittava kiista tilan suuruudesta, ja Stadin Slangi ry jättäytyi pois näyttelystä. Slangin osuutta korvasi Slangi.netin pöytä, jolla Slangi.net oli CD-versiona näyttelyvieraiden selailtavana.

---

STADI ON GIMIS -NÄYTTELY SKULAS

Jugend-salissa, Helsingin keskustassa, oli vuodenvaihteessa 9.12.97 - 18.1.98 avoinna slangi-näyttely "Niin gimis on Stadi". Teemana oli Helsingin (Stadin) slangi sekä siihen liittyen kaupungin nuorison elämä: leikit, pelit ja harrastukset koko tämän vuosisadan ajalta. Slangi-näyttelyn oli koonnut Stadin slangi ry, joka on kohta kolmen vuoden ajan jakanut tietoa ja järjestänyt illanviettoja Helsingin puhekielen, slangin, tiimoilta. Näyttelyn avajaisissa valtion tervehdyksen toi kulttuuriministeri Claes Andersson; osin slangia sisältäneessä puheessaan ministeri piti näyttelyä merkittävänä kulttuuritekona. Puheensa jälkeen hän viihdytti avajaisyleisöä mainiosti "skulaavan" jazz-trionsa kanssa.

KATSO JUTUN KUVASIVU


TYÖLÄISÄITI-PATSAASTA SE ALKOI

- Työläisäiti -patsaskeräys kokosi meitä gamloja stadilaisia yhteen,
ja kun patsas saatiin pystytetyksi Alppilaan, tuntui monesta meistä siltä, että tällaista duunii pitää kyllä jatkaa, kertoi yhdistyksen lehden, Tsilarin, päätoimittaja Leo "Leka" Nummela. - Hakematta tuli silloin mieleen, että meidän omaa puhekieltä, slangia, pitää vaalia kannustamalla sen käyttöä ja keräämällä siitä näytteitä jälkipolville. - Ajatus yhdistyksen perustamisesta kypsyi monella eri taholla samoihin aikoihin ja voi sanoa, että sille oli "sosiaalinenkin tilaus" olemassa. - Heti yhdistyksen perustamisen myötä tuli aktiiviseen toimintaan innolla mukaan lukuisia vanhoja Stadin slangin taitajia.

JORTSU-ILTOJA, SLANGI-SKABAT, TSILARI-LEHTI, ...

- Nyt on kaikenlaista aineistoa Stadin slangista alettu kerätä, jortsu-iltoja meillä on vähän väliä ja vuosittain järjestämme slangi-kilpailun. - Jäseniä meillä on nyt lähes 800, näyttely melkein kaksinkertaisti jäsenmäärämme, ja myöhemmin keväällä saamme oman toimistonkin Helsingin Vallilaan. - Tsilari-jäsenlehti ilmestyy neljästi vuodessa ja jäsenille posti tuo sen kotiin; muut lehdestämme kiinnostuneet voivat tutustua siihen kirjastoissa. - Ja nyt meillä oli tämä lehdissäkin runsaasti huomiota saanut "Niin gimis on Stadi"-näyttely, johon tutustui reilun kuukauden aikana yli 26 tuhatta kävijää, mikä on muuten Jugend-salin ennätys.


FOTOT, KLEDJUT, ...

Merkittävän osan näyttelystä muodostivat vanhat sympaattiset kuvat Helsingistä ja niihin liitetyt osuvat kuvatekstit, jotka olivat - tilaisuuteen sopien - vain slangiksi. Esillä oli myös slangi-kirjoja ja Kari Suomalaisen aiheeseen liittyviä pilapiirroksia. Videolla pyöri Veikko Laihasen Helsinki-aiheisia lyhytfilmejä. Heti ovensuussa esiteltiin uusi tekstiilitaiteilija Mimmi Eirtovaaran suunnittelema Stadin kansallispuku "Stadin Kledjut", joka on herättänyt mielipiteitä puolesta ja vastaan vanhojen stadilaisten keskuudessa. Tällä asulla kansanedustaja Klaus Bremer keräsi kosolti julkisuutta viime itsenäisyyspäivän juhlassa Presidentin linnassa.

... SKRUBUU JA SPETTARI

Näyttelyssä keskellä salia oli "skrubuun stikkaus -mesta", perinteinen rahanheittopeli,
jossa eniten heittämiään kolikoita kuoppaan saanut, sai koko potin. Suurta kiinnostusta herätti yhdessä Kotimaisten kielten laitoksen kanssa järjestetty vanhan slangin ymmärtämiskoe: Tietokoneen ruutuun ilmestyi slangi-sana ja kolme vaihtoehtoista suomennosta. Kokeesta sai todistuksen, ja jos oli tiennyt kaikki 10 sanaa, arvosana oli "Stadin stara". Tämän kirjoittaja joutui tyytymään arvosanaan "snaijaa kivasti", 7/10. Joka ei tunnistanut ainoatakaan slangisanaa, sai spettariinsa - todistukseen - maaseutuhenkisen "landepaukku" -arvosanan. Myöhemmin tänä vuonna "slangikone" siirretään Heurekaan, Tikkurilaan.

KLIFFA TREFFAA GAMLOI FRENDEI

- Vaikka meillä oli täällä kaikkea tätä rekvisiittaa, jonka kokoamiseksi oli tehty pitkiä talkoopäiviä, niin tärkeintä oli tietysti nämä näyttelyssä käyneet ihmiset, Stadin friidut ja kundit. Näin monen gamlan staran ja gimman silmäkulman kostuvan, kun se tunnisti valokuvista vanhoja tuttuja kulmia, ehkä kavereitaankin, kuunteli salin slangin-voittoista puheensorinaa, ja tapasi joskus vuosikymmentenkin tauon jälkeen "gamloja frendejä", kertoi näyttelyn tunnelmista "Leka" itsekin selvästi liikuttuneena. - Näyttely onnnistui meidän järjestäjien mielestä erittäin hyvin, ja kävijämäärä kertoo, että kiinnostustakin Stadin slangia kohtaan riitti.

VALKAN AMMIKSESSA SKABAT

Näyttelyn kävijöistä ja seuran toiminnasta jäi vähän sellainen mielikuva, että kyseessä on perinneyhdistys, jossa etenkin vaarit ja muutama mummo haikailevat "vanhoja hyviä aikoja", mikä sinänsä on toki aivan hieno asia. Nuorten vähäinen osuus näyttelyn kävijöistä oli kyllä silmiinpistävää. - Meitä on joskus moitittu ukkokerhoksi ja onhan siinä vähän perääkin. Mutta kyllä mukana on runsaasti friiduja ja ovat nuoretkin kiinnostuneita slangista. Olemme käyneet muutamissa kouluissa äidinkielentunneilla, mm. Vallilan ammattikoulussa ja Ressussa. Sekä opettajat että oppilaat ovat ottaneet meidät innolla vastaan. Vallilan ammattikoulussa järjestimme viime syksynä slanginkeruukilpailun; siihen osallistui kaikkiaan 156 oppilasta ja taso oli mielestäni korkea, arvioi Nummela.

NUORET BAMLAA KUNNON SLANGII

- Stadin nuoret puhuvat edelleenkin Stadin slangia, toki se on osin toisenlaista
kuin meidän puhumamme, mutta ihan kunnon slangia kuitenkin. - Ja yllättävän hyvin nuoret ovat tulleet kouluissa juttelemaan tällaisten kuivien starojen kanssa kuin mä ja Mattssonin Eki, ... että kyllä yhdistyksen tulevaisuuskin taitaa olla turvattu, toteaa suu virneessä Tsilari-lehden päätoimittaja Leo "Leka" Nummela.
18.1.1998

---

KERTSI KULTSALLA

Meil oli tääl Kultsal - tai jotkut stiggaa et Sirppiliiteri - tos jokune vuos sitte sellane kertsi mis me Bärtsin kundit brassattii kaikkee kliffaa: tsekattii kaikkii mestoi, hakattii flyykelii sellases salis ku oli täynnä spegeleit ja ku alettii nadee, nii luudattii ympäri taloo, raboi ylös ja raboi alas ja paiskittii dörtsei eli just kaikkee tollast haadii.
No, on siit kyl senverran kumminki aikaa, et mitä mä olin jotai tollane seittemän-kaheksan ikäne skloddi - faija oli sillo treenaamas Sirola-opistos ”porvareitte tuhoomist niinku luokkana”, ja me budjattii sit mutsin kans kaksistee tos Sagiksel, siin Kanuunan talos Bärtsin kupees.
Ja Kultsal hillu sillo kans Jyryn brotarit ja knekkaajat, ja sillo ku ne ei matsannu, niit oli tääl järkkärinä. Ja ne ei digannu meit yhtää, aina ne jaagas meitä. Mut ku tsalei oli meidän ringis jotai kymmenkunta ja ku vagei oli vaa pari-kolme, nii kyl me ehdittii luudaa AIKA monta rundii ennenku koppalakit sai jokasen nalkkii, otti kraivelist kii ja stikkas gartsalle. Mut me tietenkiI hitattiin snadi fönsteri ku oli auki ja päästiin sit takas inee.
Muuten mentiin melkee minne vaan tääl Kultsal, mut viidentee kerroksee ei ollu mitää saumaa, siel oli dörtsit aina bosessa. Ja siel lappaski sellast yrmyn näköst gubbee …, oiskoha siel ollu joku Vapaamuurareitte tai rotareitte looshi?, tai joku sellane, en tiä.
Me treffattii tääl tiistaisin, mut aina ei päästy brassailee ihan täböillä, ku joskus joku buli kaiffari oli pantu vahtaa meitä. Sillo me duunattii palsaflygareit, tai skulattii coronaa, tai duunattii palsaflygareit, tai skulattii coronaa, tai …
Jotai kerran kuussa tuli meidän kertsin DIRIGA, tai se mikää diriga ollu, mut joku ”vetäjä”, tuli tsiigaa meit. Se oli yks Aki, Loikkasen Aki, jos tsennaatte ja se bamlas meille aina et: ”Sori kundit ku en päässy tulee viimeks ku mul oli läägiksen tentti, ja toissakerral mä olin luudaamas mailin skabois Rymättyläs, ja missäs mä sitä ennen olinkaa …”
No, karjuha oli muute iha jees, mut sil oli ihme-kledjut, tai nykysihä sanottas ”sika-himmeet releet”: Sellane vihree skjorda ja punane liina kaulas. Ja joskus se bamlas, et me oltais jotai pioneerei ja tää on joku Kallion osasto ja … sitä rataa. … Mut täs vaihees meist joku oli jo smyygannu dörtsille, öpnannu sen ja huus sielt et: ”Aki, viusta-vede hattu-vade”, emmä ala sitä täs ny vendaa, ku tääl joku naskaliki messis. Joo ja sit se kundi lähti sit paahtaa täböil ympäri klitsukerrosta ja maileri-Aki peräs. Ja ku ja ku dörtsi oli kerta auki, nii me muutki painuttii baanalle.
Joskus ku Aki sai meidät kaikki bosee jonneki painisalin nurkkaa, sillo se saarnas mite kaikki on paljo kliffempaa ku joskus meilki on toi sosialismi: ”Kuulkaas hei kundit, tääl kapitalismis toiset riistää toisii, eks oo karseeta”? ”Karseet on, karseet on”, me toistettii. ”Mut”, Aki jatko, ”sosialismis, kundit, se on ihan päinvastoin, eiks oo nasta juttu”? Ja me peräs: ”Nasta juttu, nasta juttu”. Sit shungattii kimpas päälle joku virsi. Yks sellane, mist mä en kyl snaijannu yhtää mitää, meni jotenki, et: ”öiset tuimat taistot Paskan, päivät Volodshaajepsgin …”
Joo, näin Kultsa tuli meille tutuks, se oli snadisti niinku toine hima, ja vuosien mittaan väsättii tääl sit kaikkee muutaki kliffaa.
Mut tietenkää meit ei päästetty sinne puna-klitsuu, mis kommarit treenas neukku-uffareitten kans naganil niskaan –skotaamist, kulakkien likvidoimist, piikkisnaran väsäämist, sananvapauden rajoittamist ja kaikkee tollast muutaki vänkää prole-dikta –osastoo. Ja emmä mee sanoon, vaiks toi Hakasen pooppoo treenais siel viälki.

***

Ku sit lähettii Kultsalt dallaa kertsi-illan jälkee himaa, funtsattii usein kaikkee, mitä nyt boitsut alta kybän kelaa, … niinku just tota sosialisminki kysymyksii: ”Ois se vaan hel-vetin makeeta, ku sais skruudaa jätskiiki niin paljo, ... niin paljo, et ois joka päivä maga ihan klesa …”
”Joo-o, jätskii tekis kyl ihan gutaa … ku vaa saatas se sosialismi tänne aika äkkii, mullei oo fikkas ny latin latii.
Thänx

Kultsalla 16.6.2001
Vasemmistoliiton puoluekokouksen Svoboda-iltajuhla