 PAKINANI 2000 n:rot 1-17
PAKINANI 2001 n:rot 18-28
PAKINANI 2002 n:rot 29-53
 PAKINANI 2003 n:rot 54-
PAKINANI 2003 n:rot 29-53
PAKINANI 2004 n:rot 54-
PAKINANI 2005 n:rot 29-53
PAKINANI 2005 n:rot 54-
PAKINANI B
KRONIKAT
TAUSTAA PAKINOILLE
STADINKUVAA (1/2003 *54)
Täs yks päivä mä plarasin Ervastin divarin pölysii alahyllyi ja
jumakaut, mä hittasin mun gamlan
skolebuukin, ”Kotikaupunkini Helsinki, kotiseutuoppia
kansakoulun kolmasluokkalaisille”. Se oli ihan pakko
tsöbaa, metri viiskyt senttii jouduin siit kärsii.
Erkki Johannes Kauhanen:
Elanto-juttu 16.4.2004
ELANTO, MUTSI JA MÄ
Ku krigut oli skragattu ja mutsi klaarannu Kaisiksen skolen jatkikset, se meni bamlaan Elannon pääkonttoriin, tohon Haapiksen nurkalle, et hittaisko sille ketään mitää duunii. Mutsi tsögas jotain sellast hommaa, mis sais olla ihmisten kans, eikä vaan plaraa pabrui kaiket päivät jossai hikises byroos, muisteli mutsi, ku tsitattii täs yks ilta sen himas kaksistee.
No sit oli joku Holmberi, sellane pikkudiriga, pestannu mutsin duuniin yhteen Krunikan Elannoist, ku mutsi budjas siinä aika lähel. Se äijä oli viel skulannu sen budjun vastaavalle, ”rouva Mahlamäelle”, et nyt se sai hyvän friidun. Siihe aikaan Liisankartsan ja Snellun kulmas staijas neljä Elantoo: lihis ylempänä, kemppari Liisankartsaa hintsusti rantsuunpäi, ja milkkihandeli ja sekru oli ihan kulmas vastakkain. Mutsi pantii siihe sekruu. Ja eka juttu ku sen piti tsennaa, oli se et puhelimee piti kaveeraa aina: ”Elanto, sekatavara viisi”.
Krunas budjas sillo aika lailla ”svenskatalande bättre folkkii”. Enimmäksee ne oli sellast ikäloppuu frouvaa tai fröökkenii, mitä dogit kisko perässään ku ne luudas kuseksii ja skeidaan puistoihi. Mutsi oli oppinu bonjaa svenskii, ku se oli Stogikses broidisa kans slobojen pommareit paos. Sit Finskis kuse pääs skolen jälkee duunii, se luudas viel iltasin blukkaamas svenskii Elannon iltaskoles, jotain pari-kolme iltaa viikos tai niillämain.
Mutsi kerto, snadi smaili suupieles, et jollai hurritantal oli sellanen tapa, et se rupes aina kailottaan siinä Liisankartsan sekrus - heti ku se oli dallannu kaupan dörtsist sisään - et: ”Vaar ee min flikka”. Ja sit se venas niin kauan, et just mun mutsi tuli palvelee sitä, ketään muuta se ei noteerannu.
Joo, sillo myyjän piti olla höveli, valmis palvelee ja teitittelee kaikkii asiakkait; kenellekää menty stikkaan, et: ”Moi, mitäs pantas?” tai et: ”Tuliks muuta?” niinku nyt kuulee ku on sun hukis bungaa kassal. Eikä puhettakaa, et joku nostas sun tavaras veskaas. Nykysihä moni funtsaa, et tollane palvelu on jotenki ”yli-lipevää” ja alentavaa pokkurointii, eikä se enää skulaa tällases tasa-arvon maas ku Finski on.
Mä en kyl bonjaa sitä. Palvelu on must ihan kunnon duunii siinä ku mikä muuki, ja tokataanha siit sulle liksaa handuun, eikä mikään redi duuni kenenkään arvoo alenna, päinvastoin. Mut sitä, mitä mä en bonjaa, on toi sana ”itsepalvelu.” Sun tarttee duunaa kaikki ite, eli ketään ei tee hommaa sun puolestas, palvele sua! Koko ”itsepalvelu” on pahimmansorttista kusetusta tai vedätystä niinku nuori jengi nykysin stikkais.
* * *
Joo, mutsi alotti sit vakiduunit joskus 1948-49, se oli sellane 17-kesäne snygi friidu. Kesäthä se oli jo pitkään ollu tsupparina, luudannu ympäri Stadii, niinku skideillä oli sillo tapana – välil jalkapatikal, skurul ja dösal, välil fillari-tsupparina, vähä hommien mukaan.
Viel viiskytluvun alussa Härmäs elettii säännöstely-taloutta, jotain kamaa oli sen verran snadisti, et sen slumppaamiseen tarvittii tsetti. Sellast oli tsyfe, kortti-kahviii sai pagun 175 markal, mut jos halus divaa borkkaa enemmänki, joutu pulittaan puolet lisää, se oli sit ”verokahvii”. Ja sit ku ulkomailt tuli ekat fibelit, ei ottanu ku muutaman minsan, ku koko Liisankartsan Elannon putiikki oli täynnä jengii, ja jono jatku pitkälle kartsalle asti - sana kato rundas ”puskaradios” nopeesti. Sama juttu oli banskujen kans. Lakupötköjä myytiin, mut ”tiskin alta”, ja vaan vakkari-asiakkaille.
* * *
Nykysin kaupanpitäjät ruikuttaa, et lafkast böllitään helkkaristi kamaa ja on kaikenmoista ”varas syö safkaas” -kampanjaa, kamerat rundaa katossa ja mones buidus stondaa joku savitakki-ässä dörtsillä ja smyygaa ööga stäränä, et ketää ei pistä mitää fikkaasa.
Mut mun mielest vois kauppiaat tsiigaa täs kyl spegeliin. Enne oli selvä jako: myyjän ja asiakkaan välis oli tiski. Sä kerroit mitä sä haluut ja myyjä duunas pagun tiskille ja sano sit paljo sä joudut kärsii. Sä panit fyrkat tiskii ja pagu oli sun.
Nyt sä rundaat ympäri lafkaa kaiken kaman keskel. Lafkat dusaa reklameihin ”valintamyymälä”, ”tule hakee omas pois” ihanku homman idea ei oiskaa tslöbaamine vaan valkkaamine ja et kaikki tavarat vaan venais, et tuut draisaa ne himtsuus. Sä lataat tsärras täyteen kamaa, mut ei ne oo viel sun, vast kassan jälkee.
Ja must törkeintä on se, et kassan vieres, ku joutuu usein stondaa pitkäänki skloddien kans, just niiden handun tasolle on pantu karkit sun muut sörlsselit. Sitä on ihan iisi snaijaa, et klenarit kauhoo namusii omaan fikkaan, vaikka niille ois pidetty himas kuinka tiukkaa jööta tahansa ja bamlattu kerta toisesa jälkeen markkinatalouden hommeleista…
* * *
Mutsi kerto, et välil se oli ollu muissaki Elannois Krunas, Kluuvis ja Gresas ja sen pomot oli kaveerannu sille, et ku se on ihan fiksu ja tollee luotettava myyjä, nii eiks sitä hotsittais rupee myymälävastaavaks – sais lisää liksaa ja oman lafkan hoitaakseen. Mut mutsi oli vaan sanonu et takkavaa, mut se halus myyjäks just siks, ku se tykkäs olla ja kaveeraa ihmisten kans, eikä tsittaa vaan takahuonees ja tsekkaa paljoks fyrkkaa menee ja tulee ...
Siihe aikaan ei hygieeniast oltu viel niin skarppei ku nykyää, Liisankartsan Elannoski oli viel maalattia. Ku stikkas vodaa, tai viel pahempi, et tuli snögee, niin ku päivä oli sit slyyt, lattia usein lainehti. Ja ku mutsi oli buidun nuorin, sille tokattii rätti ja ämpäri handuun ja sanottii, et siitä nyt alat putsaa… Mutsist se ei ollu olleskaa redii.
Syyskuus 52 mutsi jäi sit äitiyslomalle, se oli sillo yhteesä kaks kuukautta (!), eikä se menny sit enää Krunan Elantoon duunii, ei siks etse ois ollu mikää paha mesta, vaan siks et se halus olla mun kans. Kiva!
* * *
Mä födasin syksyllä 52 ja laitokselt me skujattii sifral Vironkartsalle, Krunaan. Siel mutsi, sen mutsi ja faija bunkkas sellases hellahuonees, yheksäntoist neliöö, hella ja juokseva galsa voda, viereises fillariklitsus oli veski. Ja viel ku tähän kämppään tultiin mä ja faija, oli joskus kai snadisti ahdasta. No, vajaa vuoden päästä flytattii sit Longiksen pohjoispuolelle faijan faijan kämppään mis meil oli jo hintsusti enemmän tilaa, vaikkei se mikään buli mesta ollu, sekään.
Mut mutsi ja faija oli sillo, 50-luvul, melkeen joka ilta jossain lietsus, tollasii ku just parikymppisii ne oli kumpiki. Oli kaikenlaisii kertsei ja kokouksii, ja mutsi skulas lentist, ja ne kävi paljo kimpas joraamas. Niin sillo mä olin Krunan mummolas aika tiuhaan.
Faija, se oli sähköasentaja, oli jo snadina takonu mun boltsii, et me ollaan duunarifamilje, ja me käydään Elannos siks, ku se on meidän duunareitten buidu. Ja ku mä sit kävin mummon asioilla, niin aina kävin slumppaamas kaikki kamat siit Rauhankartsan Elannosta. Paitsi sillon ku mä halusin hirveesti ruskeet nekkuu, niit oli vaan siin kulman Varubuudenis, mis melkeen kaikki bamlas svenskii, mut kyl ne snaijas mitä mä halusin, ja ne oli mulle ihan kilttei, vaik emmä ”praatannukaa svenskii”. Mut pakko myöntää, et mua painaa vielki snadi syyllisyys siit Varubuudenist.
Ihan tsalista asti mä muistan, et jos joku juttu levis sillai hyväl tavalla, ni sanottii, et ”se levis ku Elanto”. En tiä, oliks Elannon oma slougani?
Mut sellanen oli ainakin ”Ei päivää ilman Elantoo”, mikä must on aina ollu hyvä ja sit se ”Leivän on parast olla Elannosta” – ja sehän pitää kans kutinsa, bröde on ollu siel tosi gutaa.
Vastapäätä nyyaa himaa, Bärtsin Sagiksel, meil oli Elannon milkkihandeli. Sielt mä kävin tsöbaamas kaikkee jo ennen ku aloin käydä Kaltsin skolee. Mutsi skrivas mulle aina slaban mitä mun piti hemttaa lafkast. Ja ku mä en osannu sillon viel blukkaa, mä annoin sen listan ja snadin kukkaron myyjälle. Ne aina skriinas mulle, ku ne keräs ostoksii rottinkiveskaa ku tsöbattu nilt Pengiksen blindoilt. Joskus ne pani mulle tikkarin ihan ilmaseks.
Mä muistan, et milkkii varte täyty olla oma hinkki messis, mihin myyjä kauho sitä bulist tonkast. Smöree taidettiin leikkaa viel sellasel siimasnartsal, hiivaa ainaki. Ja faijalle draisasin joskus älyttömän bulin flindan jotain kotikaljaa.
Tärkeet oli kans tsiigaa, et sai keltasen kuitin, ku niist sai olikse ”ostopalautust”. Mutsi laski ne liput aina moneen kertaan, et summa varmaan stemmas. Mut ku mä keräsin niit viel joskus 70-luvul, niin mä skrivasin niihin aina millon mitäki summii, mut saman summan ne Elannon laskijatki sai, et aika hyvin eiks je?
Joo, ku mä lähin sit tulee takas siit milkkihandelist, muistin mutsin sanat, et älä luudaa Sagiksen yli, voit jäädä fiuden alle tai ottaa ketoo ja kamat menee pitkin kartsaa. Himas sit milkit, smöret ja sellaset pantiin ikkunoiden väliin, se oli meidän aisboksi, paitsi ei kesäl. Sillo niiden mesta oli kylmäkaappi, vaikkei se mikää kylmä ollu.
Sit mä muistan hyvin sen, mist alko meil kevät – siitä ku just meidän haussii vastapäätä Hämiksel oli Elannon brödetehdas ja joskus huhtikuun puolivälis alko tippaleivät döfaa, ne oli viel parempi ku pumppernikkelit!
Sit joskus käytiin mutsin kans siin Elannon pääkonttorin kaupas, se oli kai eka pikamyymälä. Ja olikse Hämis 42:s vai 44:s ku oli kans bulimpi Elanto. Ja ku mentiin tsöbaan kledjui tai jotain muuta bulimpaa, niin sillon dallattii Hagiksee, Elannon tavarataloon. Ja jos tsöbatti jotain bulimpaa kamaa, tultii takas ettan skurul. Stokkal ei ikinä käyty, paitsi ennen jouluu ku mentiin mulkkaamaan joulufönarii, mis Märklinin stoge rundas tai tontut ojenteli handujaan ihan itteksee. Se oli ihan outoo.
Ja Sokokses tai Hokin lafkois ei käyty koskaan, se oli porvarilinen osuuskauppa. Ja ”boikottilistal” oli tietenki kaikki Keskot, T-kaupat, Sparit ja A&O:t.
Mut sitte kuuskytluvun alus meidän haussin omistaja tartti fyrkkaa, ku se byggas ittelleen nyyan toimitalon Hagiksen torin laidalle. Eli me hyyryläiset saatiin kenkää Metallitalon vuoks. Onneks Stadilta saatii revittyy uus kämppä meidän familjelle Koskelasta, Kunnalliskodintieltä. Mut siel oli vaan snadi ”Puu-Elanto” siin parakkikyläs, eikä me sielt paljo mitää tsöbattu, ja se pantiinki sit aika pian nurin.
Nyt mä budjaan Hagikses, ja tost tavaratalost mä slumppaan kyl aika paljo kaikkee. Safkat mä kyl roudaan himaan täst lähelt. Vieres on Valtsuu, Siwaa ja K-kauppaa: kaks ekaa on halvempii, mut jotenki tylympii ja nuhrusempii, toi vika on dyyris, mut siel jengi aina moikkaa asiakast, tulee usein juttelee ja sillontällön ku ei oo mitään hosist, ne viel duunaa sun ostokset kassiin ku sä skrivaat nimees pankkikorttikuittii.
* * *
Duunareitten osuuskauppa, se oli meille yks siivu meidän familjen maailmaa, Elanto-lehtee blukattii aina skarpisti ja vaaleis käytii aina äänestämäs. Siihen stailiin kuulu, et digattii kommareit tai demareit, käytii tsalina pinskuis, sit mentii nuorisoliittoo. Fyrkat oli jemmas Työväen Säästöpankis, ja viel blukattii Työkansan Sanomii, Kansan Uutisii tai Sosialidemokraattii, urheiltii TUL:n seuras ja kuunneltii Tallinnan radion suomenkielisii lähetyksii sunnuntai-aamusin.
Mitä täst maailmast on jäljellä? On ollu snadisti sellanen fiiis, et kaikki ku on ollu tuttuu ja turvallist, brakaa. Ja sit Elanto meni sit kimppaan Hokin kans … En mä bonjaa mitä skrivaisin.
Skrivas
Erkki Johannes Kauhanen
StadistaKirjoittaja on helsinkiläinen, Stadin slangiin erikoistunut toimittaja. Hänen sanoittamaansa uutta Bärtsin kundi CD:tä saa Hakaniemen Sokoksesta tai www.slangi.net –sivuilta.
|