Krigun jälkeiset vuosikymmenet olivat leffassakäynnin ja leffateattereiden kulta-aikaa. Stadissa toimi varmaan lähes sata leffateatteria eri osissa stadia. Useimmat ja komeimmat kuitenkin stadin keskustassa. Jotkut olivatkin kuin palatseja – kuten Kino-Palatsi. Mutta oli keskustan ulkopuolellakin komeita leffateattereita kuten Sininen Kuu eli Sinari Meikussa. Oikea funkiksen temppeli, joka valmistui 1941 just ennen jatkokrigun alkamista.
Krigun ja sen jälkeisten kovien aikojen lohdutukseksi leffoista haettiin vastapainoa arjen harmauteen ja kovaan duunintekoon. Varsinkin romanttiset värileffat oli friidujen ja vanhemmankin naisväen suosiossa. Kukapa ei muistaisi Tuulen viemää, jota vieläkin joskus esitetään. Leffateatterit olivatkin varmaan monelle oikeita unelmien temppeleitä, joissa voi unohtaa arkitodellisuuden.
Niinpä juuri valmistunut leffa, joka kertoo stadin – ja vähän muunkin Suomen – jo kadonneista leffateattereista, onkin saanut nimekseen Tunteiden Temppelit. Osuva nimi! Filmillä on ensi-ilta joulukuun 4 päivä, jonka jälkeen kaikki stadilaiset voivat käydä ihailemassa näitä entisaikojen komeita leffateattereita ja kuulemassa leffamuistoja. Ja niitähän kaikilla on! Varmaan leffan tärkeetä antii onkin niiden herättämät katselijoiden omat muistot leffakäynneistä. Kliffa ku tälläsiikin dokkareita tehdään kadonneista paikoista niin kauan kuin joku niitä vielä tsennaa ja minnaa.
Timo Honkala, yksi leffamuistoja skrivannu stadilainen.
Linkki leffan kotisivuille.