 PAKINAT 2000 n:rot 1-17
PAKINAT 2001 n:rot 18-28
PAKINAT 2002 n:rot 29-53
PAKINAT 2003 n:rot 54 -
PAKINAT 2004 tulossa
PAKINAT 2005 tulossa
PAKINAT 2006 tulossa
PAKINAT 2007 tulossa
KRONIKAT
TAUSTAA PAKINOILLE
SEKALAISET
SKREBAT OLI
”Älä likka sitä naamaas siin vääntele, ei se siitä päästä tule”, hoitsu oli stikannu mun mutsille, ku se pakersi mua niska limas tähän maailmaan. Mut mun stooriha alko jo melkeen vuotta aikasemmi.
Sillo oli jouluaatto, tai kai se meni snadisti joulupäivän puolelle 51, ku mut bylsittii alkuu. Faija tais olla aika jurris, ku se ei skarpannu vaan meni päästää flodet sisää. Mut emmä kanna kaunaa. Mutsi, siis mun tuleva mutsi, oli Krunikan friidui mut se oli ihan lätkäs yhtee Bärtsin kundii, ku budjas Kolmas linja viistoist, siit bulist tsyrkast hintsusti alas Hagiksee päin, sellane hikine puutalo - ei se enää staijaa siinä, se on pantu nurin jo ajat sitte.
Joo, mutsi oli aattona bamlannu himas, et se menis illaks yhen friidun luo, ku oli samal luokal sen kans Kaisiksen skoiles, skruudais siel joulupöperöt, kaveerais snadisti pukin kans ja tulis sit yöks himtsuun goisaa. Mut oliki jo aamu, ku mutsi dallas Longiksen yli snadis snögesatees Krunikaan. Sen mutsi oli ollu hurjana: likka vast 19 ja ollu yön veks, ties missä ja minkälaises seuras. Mutsi oli spiidannu, mut ei se ollu vastannu, et sähän sen tiät ku sul oli täs iäs jo kaks pilttii. Mutsi oli vaa selittäny vodat öögis, et se oli kyl ollu yhen kundin himas, mut sen kundin mutsiki oli ollu siellä. Ja niil oli ollu niin kliffaa koko ilta, ettei mutsi ollu hogannu kuin nopeesti aika oli menny. Eikä mutsi sit ollu studannu lähtee enää yön selkään dallaa kartsalle. Mut ”mitään sellast” ei ollu tapahtunu, ei tietenkää.
Ku mooniksii ei kuitenkaa sit lopputalvena alkanu kuuluu, mutsi oli skulannu ajan legurille. Ne oli ottanu siel monet kokeet, ja sit leguri oli kutsunu käymää, antanu handuu ja sanonu, et: “Onneks olkoon, Te olette raskaana”. Mutsi skulas heti Penalle, mun tulevalle faijalle, Riihimäelle, se oli siel ruodikses, et se on tiineenä ja et mitäs tehdään? Faija oli ollu ekaks hetken iha hiljaa, mutsi kerto, mut sit se oli alkanu meuhtoo: ”Vieno rakas, ai et mitä tehdään? Helkkari, poika tehdään. Mul on koht kundi, jumalaut, must tulee faija”!
Ku mutsil alko poltot syyskuun lopul ja se draisattii Telakalle, nii faija meni messii, ei nyt sentää synnytyssalii, se ei kuulunu sillo systeemii. Toistakyt tuntii faija sai sit steppailla pitkin Naistenklinikan aneemisii käytävii ja blaadaa vihreet norttii. Tais faija olla aika snärkkärinä.
Mut ei ollu kliffaa mutsillakaan, mä olin sen eka skloddi ja aika buli - päälle neljä kiloo. Just ku mutsist oli tuntunu, et se delaa siihen paikkaan, ja se oli tietenki näkyny sen lärvistäki, niin kätilö oli heittäny, et: ”Älä likka sitä naamaas vääntele, ei se siitä päästä tule”. Kiva hoitsu, se on toi empatia tärkeet just tos hommas, eiks je?
Ku mä födasin, oli sellane snögesohjone aamu tos lokakuun alus. Kätilö tuli onnittelee faijaa ja se pyys faijaa tshiigaa omaa boitsuu. Faija sano et: ”Joo, mut viittisitsä öpnaa snadisti tätä pagun”? Se halus kato ite tshekkaa, oliks mul varmasti skrebat. No olihan mulla ne ja bulit ku hevosen munat, niinku faija mulle kerto sit myöhemmin. Sit se duunas mut ite takas kapaloihi, staili oli ”sa/int 1951: jalkarätti”.
Faija diivaili sit kaikille, et se duunaa vaan kundei, ja jos mä oisinki ollu friidu, oisin saanu mennä skurul mutsin kans himaan, mut kundii varte se skulas mittarin ja viel ihan dörtsin etee.
#1 2000
PAKKORUOTSII, ONNEKS
Mutsin faija duunas stogekiskoo ympäri Härmää jotai satakunta vuotta sitte, ja sen familje reissas messis, niinku usein tapa oli. Niit oli neljä broidista ja paril oli muija ja jokune skloddi. Ku vee-ärrän hommat väheni, mutsin perhe flyttas Stadii tshögaa duunii, vuos-pari ennen talvikriguu. Aluks ne sai kämpän jostai Viiskulmast, mut aika pian ne muutti Krunikaan, Vironkadulle.
Ku talvisota sit sytty, mutsi shingras broidisa kans botskil skönen yli Stokiksee. Snadin karanteenin jälkeen, hurrit ku halus tshekkaa, onks skideis flatareit tai muuta feeluu, joku ikäloppu muija oli tullu tshiigaa finski-skloddien laumaa ja valkannu just mun mutsin ja sen broidin.
Ne budjas sit Djuurgoordenis, keskel Stokista sellases parin systerin perintökartanos. Aluks ne oli ihan äimänä ku ne ei bonjannu svenskii yhtää, mut kyl ne sit oppi ku kaikki frendit bamlas. Krigun jälkee mutsi oli duunis Liisankadun Elannos ja lesas svenskii iltaskoles ku Krunas budjas paljo ruotsinkielisii. Yhel hurrimummol oli siel sellane tapa, et ku se tuli budjuu, ja jos se ei heti hitannu mutsii, se alko froogailee kovaan ääneen, et ”var ee min flikka? var ee min flikka?” Eikä se tsöpannu mitää, jos mutsi ei ilmestyny tiskin taa.
Faija oli jotai kolme-neljä, joskus vuonna 36, ku sen mutsi ja faija tokkas sille nyklat handuu ja painu duunii Konesiltaan, tähä Hagikseen. Ne budjas sillo välil Linjoil, välil Hesaril, nii et Kallion kartsat, kentsut ja pitsgut tuli failjalle kyl tutuiks - ja Bärtsin slangi. Skoilee se kävi tsyrkan vieres, samas mis tää nykyne pressa ja mäkin sit myöhemmi. Ja faijaki oli kriguu paos Svenskissä, Skoones - jossai lähel Gööteborii. Ku faija palas sielt himaan, se ei osannu bamlaa finskii yhtää! Sen kaverit pani sitä snadisti halvalla, ja sen mutsinki oli pakko dallaa milkkiksee froogaa myyjilt, et voisko ne jeesaa snadisti, ku se ei ite bonjannu mitä sen boitsu kaveeras.
Sit kerran faija oli, yhen Holopaisen Jorkin kans, shingrannu stogel Tornioo ja ne oli päässy jo dallaa rajan yliki, mut jääny sit bosee. Kundit oli vaa skriinannu ja sönkannu soltuille jotai, et ei ne mitää svenskii ala ”praataa”. Josain vaihees hurri-uffaril oli sit palanu pinna: se oli tempassu pislarin, lykänny sen kundien lärvien eteen ja sanonu, et ”nu måste ni tala”, tai jotai sinnepäi. Se oli kai sitä pakkoruotsii, mut oli se kliffa et faija osas … sit kuitenki.
#2 2000
ROTAT TSHIIGAS VESKIS
Mun eka hima ei ollu Bärtsillä, vaan Krunikas Vironkatu neloses, sellane snadi kämppä, “hellahuone”, ala-pitsgun peräl. Eli vaan yks huone, se oli enne ollu kai joku veduklitsu. Mut se oli meille ihan passeli, ku ei siit tarvinnu paljoo bungaa. Kämpän nurkkaan oli bygattu hella ja vieres oli snadi lavuaari, mut kraanast tuli vaa galsaa vodaa. Lämmintä piti duunaa hellalla, ja se taas skulas kaasupoleteil, sellasil ”rahakkeil”, mis oli hole keskel. Niit sai slumppaa Elannon handelista Rauhankadulta, mist me käytii melkee kaikki muutki kamat tshöpaamas - sehä oli ”meidän duunareitten lafka”, niinku faija mulle selitti. Joskus mä kyl menin salaa hakeen sugunekkui Varubuudenist, ku en hitannu just sellasii Elkust.
Niin, veskii ei kämpäs ollu tai mitää kylppärii tietenkää. Losetti, niinku mummo sano veskii, oli pitsgul porttaris. Dörtsin etee tippu talvel aina vodaa katsilt ja siihe tuli aina liukas mesta mis moni otti lipat. ”Se on iljamella”, niinku mummo sano. Veskiki oli oikeestaa klitsu, fillarikellari. Sinne oli kaiken roinan ja felojen taa värkätty pönttö yhteen nurkkaan. Kaikki mestat oli täynnä hämähäkinseittejä ja sillon tällö jostai holest tshiigas rotta öögat stäränä sitä ku tsittas skeidalla. Ja se veskin ummehtunu döfis varmaa pysyy mun klyyvaris lopun ikää. Se oli melkeen ku jostain kauhuleffasta - ja kyl mä snadina skagasinki sinne menoo. No ihan tsalina ruikkasin useesti iltakuset emalipottaan ku mummo piti hetekan alla ... nii duunas kyl mummoki.
Mutsin, faijan ja mun lisäks kämpäs budjas mutsin vanhemmat: mummo ja vaari - et joskus oli kuulemma snadisti ahdasta. Mut kummasti vaan siinki hommat suju, eikä mitää isompaa kraginkii ollu, kai.
Siit pitsgult tuli talkkarin kundi ja friidu mulle frendeiks, ku mä tulin usein ”hoitoon” mummolaan, ku mutsil ja faijal oli kaikkee menoo. Paljo me präijättiiki kaikkee nastaa pitsgul tai Eb-rabaris. Toi b merkkas sitä, et se oli sellane kapee traba mis ei ollu hissiikää, ku siit pääs vaan palvelijoide kämppii. Varsinaisee E-rabaan meil ei ollu mitään menemist, se oli ”parempii ihmisii” varte.
Vajaan vuoden päästä me flytattii sit Longiksen pohjoispuolelle, Hämiksen alkupäähä. Mut Krunika pysy mun toisena himana pitkään, ku mummoki budjas siel yksin viel kolkyt vuotta.
#3 2000
EILEN LINJAN BAARIS
Knubu on vähä klesa, se on se eiline brenkku, ku mentii vanhan talon kundien kans … ja ilta meni vähä pitkäks. Mut mitä sen välii, tänää ku ei tartte mennä duunii. Mä vedän kledjut niskaan ja painun rabat alas Hämikselle. Vaik suulis skriinaa, skönelt käy sen verran blosis et alkaa snadisti frysaa. Onneks Linjan baarin pääsee jo sisää.
Spaddun kärtsä iskee lärviin heti kättelyssä. Mä tilaan yhen pitkän, stikkaan fyrkkaa tiskiin, tshögaan tyhjän pöydän ja tsittaan. Alta viiskyt ei koko räkäläs oo kai ku mä. Nurkas yks stara käärii sätkää ja shungaa jotai hiljaa itteksee. Pari muijaa pitää karseeta mökää, ne on jo aika stidis, vaik päivä ei oo viel puoleskaa - tai sit ne on napannu jotai tabui. Äkkii yks tumma korsta lataa nyrkil pöytään: ”Jumalauta muijat, turpa kii, sielt tulee Kuurankukka” ... jengi hiljenee ja Hallikainen saa luritella stygesä loppuun.
Vanha, tosi kunnol spaglattu skremma sysää fyrkkaa jassoon ja ku hiffaa mut, iskee mulle silmää. Mä käännyn ja katon fönarist ulos - skloddit skulaa pitsgul lätkää. Mun vieres nuokkuu äijä kossuvissyn kanssa. Ku jasso alkaa tilittää jackpottii, kundi säpsähtää, ja panee röökin palaan. Pian se kuitenki nousee vaivalloisesti ylös ja linkkaa täristen metrin-pari, pysähtyy ja tulee takas. Sit se ottaa tyhjän glasarin, tshiigaa röökii, tiputtaa sen lattialle, stumppaa stiflal, ja lähtee taas kohti tiskii …
Nurkkapöydän ukot kinaa Häkkisestä, et onks se reiluu ettei se bungaa veroi Finskiin. Yks fabu blukkaa gamlaa Hesarii ja toppatakkine äijä noituu, ku kuset tulee bögiin, eikä mahda mitää.
Mä lähen veskiin. Ku avaan dörtsin, nään ku joku vanha gubbe yrjöö lavuaariin, sit sen klabbit trillaa ja se kaatuu pahannäkösesti. Flindaki tippuu fikkasta ja menee paskaks. Venaan sen verran, et hiffaan et sil viel henki pihisee. Ku se alkaa päästä klabbeille, paan dörtsin boseen.
Jätän puolikkaan bissee pöytään ja meen gartsalle: Slurkit skujaa ohi tsyrkallepäin - joku bultsari varmaan stroolaa tsyrkan seinään ja paskalakit menee räppäsee sille huntin blitikat, mitä se ei ikinä tuu bungaan.
Pitsgul dallaa kaks puluu - boltsit vaan nykii, toine harmaa ja toine valkone ku Picasson rauhanpulu ... ne ehtii just flyygaa hanee, ennenku mun klabbi osuu niihi. Perkele!
#4 2000
KRIGUT AINA FITTEI
Mummo kerto mulle usein sen taloon osuneest pesulan pommist, ku venäläiset oli flygarist stikannu kai joskus jatkokrigun aikaan, talvel 44, eiks ne jotkut Stadin “suurpommitukset” ollu just sillo. No, se oli onneks ”suutari”, ei mikää skutsari, vaan sellane ku ei dömannu ja pannu paskaks koko korttelii. Pari kerrost oli kuitenki bragannu aika pahasti ja ku jengi oli alkanu tonkii stenukasoi, oli sen pesulan äijä hitattu hengissä “ku ihmeen kaupalla”, tosin molemmat klabbit ihan paskana, mut ihan tolkuissaa … se kyl delas sit sairaalas, mut silti …
Toinen stoori oli se, ku mutsi ja sen broidi Vode, oli ollut Kaisaniemes skrinnaamas ja sireenit oli alkanu ulvoo: ryssien flygarit tulossa! Mutsi oli lähteny painaan heti pommisuojaan, mut broidi - karski jätkä kun oli - se oli stannannu siihe koppiin kentsun vieres. Slobot oli kai tähdänny siihen ratapihaan, mut joku pommi oli tippunu siihe ratapenkalle ja puistoonki ja sirpaleit oli flygannu sinne koppiin asti. Broidin vieres oli ollu mutsin luokkafrendi, joku friidu. Sitä oli sirpale osunu kaulaan ja se oli delannu heti, koko lattia oli ollu ihan bludes, Vode kerto myöhemmi.
Faijan faijan oli slurkit draisannu kesällä 41 ”turvasäilöön”. Aaro oli ollu familjesa kanssa lähdös yhen Kulon Kustin mökille viettään jussii, ku slurkkien bilikat oli skujannu niiden eteen ja Aaro, mun tuleva isoisä, oli viety siit häkkii. Se oli ollu kova stara metalliliitos tääl Stadis ja ”ne” varmaan pelkäs, et se slumppaa jostain kifrun ja alkaa skotaa omii, jos saa hilluu ihan leedinä tuol Stadin kartsoil, ... voiha vittu!
Ei Aaro mikää slobojen kätyri eikä desantti ollu, kova ay-jätkä vaan. Se kerto mulle joskus, et linnas oli ollu sillo aika tiukkaa: pöperöist oli kova pula; sen sellikaveri oli jaagannu rottii, saanu niit bosee ja skruudinu sit - seki oli muute kiellettyy. Aarolt oli tullu yrjöt. Se oliki ollu sit aika kaponen kundi ku pääs veks Nokalt, vaikkei se mikää plöde ikinä ollukkaa.
Krigut on aika fittei juttuja, joka taval.
#5 2000
ENKELI FLYGAS JEESAA?
Ku mä olin vähä yli halva, eli reilun puolen vuotta, me flytattii Krunast Bärtsille, faijan faijan yksiöön Hämikselle. Sil oli peti tsöges, muuten luukku oli meidän, no - veski oli kyl kimppakamaa. Tshöges oli kaasuhella ja aisboksina oli försterien väli, mis safkat säily freesinä - ainaki talvel ku pitsgulki oli galsa.
Olkkaris oli kaks nojatuolii, toinen snyygi ja kondikses ja toinen vähän rämä, tai oikeestaan iha räjähtäny, mut siin oli kyl parempi tshittaa. Se oli faijan vakimesta ku se tuli duunist himaa ja blukkas aviisii ja venas ku mutsi duunas pöperöt.
Mun punkka oli yhel seinäl ja toisel mutsin ja faijan peti, ku oli aika venyny, faija oli aika läski äijä. Illal ku oli kuunneltu joku kuunnelma tai Kankkulan kaivoo tai papukaija G. Pula-Ahoo radiost, faija komensi mut goisiin ja sano et: ”Pää seinäänpäin, kundi”, seku aina blukkas myöhään yöhön ja valot ois kai lyysannu mun öögiin. Tai sit niil oli mutsin kans jotain juttuu...
Mutsi kerto, et ku se oli kerran ollu tiskaamas tshöges, oli olkkarist kuulunu helvetinmoine tömähdys ja sit vaa mun spiidaust. Se funtsas heti, et nyt skloddi on jääny jonku skoben alle.
No, mä olin öpnannu bulin senkin dörtsit ja kletrannu hyllyi pitki ylöspäi, mut se kaappi oli tullukki nurin. Jostain syystä mä en ollu jääny sen alle, vaan mä tshittasin skoben vieres ja huusin ku joku ois skeglul mun knubuu leikannu.
Naapurin muija oli joskus myöhemmi laukonu, et mun suojelusenkeli oli jeesannu, ja se oli viel hiffannu et enkeli oli flygannu meidän fönsterist sisää. Faija oli siihe skriinannu, et pitää kai panna fönsterit boseen, ettei pulut pääse flyygaa olkkarii, ku ne on nii kovii skeidaamaanki...
#6 2000
HAATANA, KU SE PÖÖLÄ
Mä olin jotai kolme tai neljä, ku faija toi mulle puisen kuorkin, sellasen mis oli kippilava. Se oli kai slumpannu sen pikku-Stokkalt Hämiksen ja Neljännen linjan kulmast. Mä tsittasin kuorkin lavalle ja potkin klabbeil faartii, ja usein tietenki Sakarinkatuu eli Sagista alas Hämikselle. Sit dösien ja sporien välist alas Lintulahdenkartsaa, ja vaik oli välil pakko hintsusti jarraa, siit pääsi melkee rantshuun asti.
Kerran faija sattu tshiigaa ku mä painoin kuorkil tuhatta ja sataa Hämikselle. Se tuli perään, kiros ku faan ja otti mua kraivelist kii ja sano, et mun pitäis braijaa vaan pitsgul, etten jäis jonku fiuden alle, ja lisäs ettei puhuis täst ku tän yhen kerran ...
Mä sanoin jotain, et joojoo. Mut ku faija oli lähteny menee, mä tietenki jatkoin taas föraamist ... joo, taas Hämikselle. Mut faija oliki nii jeeveli, et se oli jääny kyttää rabaan ja tshiigannu mua dörtsin raost. No, ei muuta ku himaan, byysat kinttuihi ja sit se läimi mua muutaman kerran remmillä takalistoon.
Kerran mä olin sit lähteny pitkälle reissulle Hämist alas Haapiksen kentsun vieree. Mä kai funtsasin yllättää faijan ku se pääsee duunist veks. Mut jostai syystä mä olin parkkeerannu kuorkin johki fiudoje seekaan, ja kaikki paino tööttii ja mä väänsin tippaa, tietenki.
Yhtäkkii mä tunsin ku joku nosti mut ilmaan, faija! Se otti kuorkin kans ja sit lähettii menee. Himas venas remmi. Mä sliibasin ku teuras, vaikkei se kai nii karseesti sattunu, se vaan loukkas enemmän. Mut sitä kautta jotenki tieto meni kyl paremmin perille.
* * *
Mut sit yks päivä mä olin tullu mutsin luo sen duuniin, ja mä olin noitunu ku lappalainen: ”voi haatanan haatana, kuse auton pöölä meni hikki” ... siihe loppu se kuorkkijuttu. Seuraavana jouluna mä sain pukilta - ei se ollu mun faija, se oli ihan ”oikee pukki” - kolmipyöräsen fillarin. Se oli ihan makee, siin oli punane runko ja “ring-ring” -kelloki. Eikä se must mikää likkojen felo ollu, vaik se oliki sen värine. Mut feloo oli pakko londaa pitsgun bulimmille jätkille, ettei ois saanu pannuu. Yhen pakkolainan aikana joku, olikse Mara tai Hessu, joku skujas sil täysil päin seinää, ja se meni ihan paskaks, se fillari. Mut emmä kantrannu faijalle, sellanen ei kuulunu meidän pitsgun tapoihi.
#7 2000
IHAN KU KETÄ TAHANSA
Tsiigaan fönsterist Haapikselle päin...
Mä stondaan tos mutsin kans tehtaan portil, en oo ihan kai viel skoiles ja pidän tiukasti kii mutsin handust. Me ventataan, ku pian Kone-Sillan pilli vislaa; sillo on duunit slyyt ja dörtsit aukee. Faija on tullu jo ihan eturivii. Sil on ruskee nahkaveska, mihi mutsi aina aamul duunaa smirgarit ja milkkiflindan. Nii ja fibeli tai aplari, mut niit ei faija kuitenkaa koskaa skruudaa vaan se tuo ne takas himaan, mulle.
Faija hiffaa meidät ja se vilkuttaa mulle.
Me ollaan menos faijan mutsin luo kylään, se budjaa yksiös tos Flemaril. Se oli ennen kriguu duunis täs samas mestas ku faija nyt, jossain polttouunil. Duuni oli niin dorkaa, ettei siihen saatu ketään äijää niil liksoil. Ja faijan faijaki oli samas tehtaas, se oli joku työkaluviilari, mut enää se ei oo siellä. Eikä se enää asukaan mummon kans kimpas. Ku faija oli snadi, ne budjas täs lähel, Linjoil ja Hesaril, siel faija oppi slangin, mitä se usein himas puhuu, mulleki. Sit pilli vislaa ... kerran, mut pitkään.
Tsiigaan fönsterist Haapikselle päin ...
Tää kortteli on täynnä aika uusii hausseja, tätä sanotaa nyt Näkinpuistoks. Täs talos on Kansan Arkisto, mis faijast ja papast on oma mappi … must ei. Hämistä alas tulee gamla kutosen spora, sitä tsöraa joku tumma kundi. Vastapäätä, Neljännen linjan kulmas, tshiigaa joku polvihousune japski karttaa nikoni magan päällä. Pari mustahuntust muijaa venaa skidien kans liikennevalojen vaihtumist. Muutama somaliäijä vetää röökii meidän raban edessä; ne kaveeraa jotai ja skriinaa täböil päälle, ku ihan ketkä tahansa - paitsi ettei ne oo fyllas. Niil on kertsi täs talos, mut siel ei kai saa blaadaa.
#8 2000
PASSELIT MECANOT
Tsyfepaketeis oli sillo bilikoide fotoja, mut en mä niitä samlannu koskaan. Mut sellasii karkkipussei mä ruinasin mutsin sekrusta, mis oli plastiikkafiudeja, sillo kovaa muovii sanottii plastiikaks. Niiden kans braijattii himas ja mäellä hiekkiksel. Fiudei snepattii etusormel ku pantiikoukkuu, kolme kertaa ja sit oli jonku toisen hugi. Jos skabari meni radalt ulos, tai kokonaan nurin, niil oli eri rangastukset.
Himas mul ratana oli ison maton reunan “kaistat” ja hiekkiksel tehtii klabbeil baanat, mä oli siinä aika stärä - mun radat oli tasasimmat, ainaski mun mielest. Mun lemppariskabari oli Cooper, tietenki. Se finnas aina, joskus mä kyl järkkäsin fuskulla sille omis skabois voiton, niinku nykysin formuloiski tehdää. Muita hyvii skabarisarjan fiudei oli Maserati ja Ford Mustang, vakiosarjois mun lemppari oli Saabi.
Sit me kerättii filkkareit, filmitähtien fotoi, A- ja X-sarjaa. Niit oli kovien vaaleenpunasten purkkien mukana, ne levypurkat meni aina paskaks jo ku niit öpnas. Filkkareit vendattii vihko-valikolla: blukkasin jostain, et niit oli Bärtsil jo kolkytluvulki. Sivut käännettii vihosta tai parhaite snadeista TexWiller -sarjiksist ja väliin pantii foto tai jätettii tyhjäks. Ja jossain välis staijas ”Kassa”, sillo menetti foton. Joskus ku hittas foton - sai sen.
Danskit ei ollu sillo viel keksiny leegoi, mut Mecanot oli yleisii. Ja nehän sopi duunarin boitsul, ku niis oli ihan oikeit ruuvei ja muttereit. Niitä sai pabrunkeräyksel, pabrui haettiin dörtsilt dörtsille. Sit vietiin skutsarille pabrut, bulimmat kundit kaato niide pabrupinkkoje välii vodaa et ne tulis painavemmiks. Palkkioks sai sit jotai slaboja, joil sai rabatil klönttei ja mecanoja.
Sit mä braijasin himas joskus snadeil äijil ikkarii ja skoobarii: ja aina ne skragas keskenää, mä mitään "kotii" niiden kans koskaa leikkiny. Inkkareil oli pabrust kyhätyt lieriöt "tii-peinä", ja valkoset budjas kenkälodjust duunatuis linnakkeis, varmaan mallii otettii Rin-tin-tin -telkkasarjast. Mä olin aina inkkarien puolel, eli ne aina finnas, päinvastoin ku oikeesti. Päällikkö oli neljän sentin mittane muovi-inkkari, sen oikee klabbi oli menny poikki. Mut sil oli parhaat hepat, vaikkei se enää pystynykää kunnol ridaa.
#9 2000
HANEEN PALLIT PAUKKUEN
Meil oli bastu Hämis kolmekutoses, sellane ”yleine”, sellane mitä ennen staijas Bärtsil vähä joka nurkal, mut nykyäänhä on vaan se ”Kotiharjun base” ja pari muuta. Jostain viis-kuusvuotiaast mä luudasin talon bastus yksin, melkeen aina. Faija oli sillo vuoden Sirola-opistos treenaamas vallankumoust, ja mähän en enää senikäsenä, ”bulina jätkänä”, suostunu menee ämmien puolelle saunoon.
Ku mä lähin himast saunomaan, mä otin veskist mun snadin silliämpärin, vedin kylpytakin päälle, tossut klabbeihi ja tempasin viel pyyhkeen kaulaan. Sit dallasin rabat alas tai liu´uin kaidetta pitki, dörtsist pitsgulle ja muutama metri ja olinki jo bastun kassal: siin piti bungaa joku fimtsiga tai sillee.
Pesuhuone oli aika buli, ainaki sillo. Seinät oli valkeeta emalilaattaa, ja penkkirivi rundas koko salin. Siel oli karsee melu ku sinkkiämpärit kolis ja ukot hoilas snadis jurris jotai Eldankajärven jäätä ja vastaavii. Usein siel oli skrode valkotakkine läski muija tvettaamas vanhoi äijii. Starat vaan loikoili sellasel rahil, ja joskus mä jäin ihan venaa, et antaaks ukko ton muijan pestä munansakin. Ei koskaan antanu, tai emmä ainakaa hiffannu.
Joskus siel oli kuppari, yleensä sellane kumaraselkäne kuivannäköne puolsokee akka, ku hosu sellaste sarvien kans. Oiskoha sil ollu viel messis partakoneen terä, mil se duunas pari viiltoo ristiin äijän selkää ja klabbeihi. Sit se tokkas sarven haavan päälle ja imas muutaman kerran, et "pahat" bludet alko virtaa veks. Niin, ja sit et mä sain vaduu kraanast, seki oli snadina sen verran kimurantti jobi, et oli kliffaa ku gamlat äijät jeesas mua sen kanssa. Sinkkiämpäreist lähti aina kauhee meteli, se poukkoili seinien välii edestakasi.
Varsinaine bastuki veti melkee puolensataa gubbee. Joskus mä tshiigasin ihan öögat pyöreenä ku gamlojen starojen pussit roikku melkeen polvis vaik sladdi oli nii skyfä, et just ja just näky karvojen seasta. Staroil oli siel pilsneriflindat messis, kossuuki kai ja ne bamlas monenlaisii stooreja, mitä me tsalit kuunneltii korvat höröl. Mun hyvä frendi, yks Herlevin Masa sano, et meidän sukupolvi kävi krigut yleisis bastuis, ja kylhä siel monenlaist jermuu hiffas, äijil näky paljo arpii ja tikkauksii …
Joskus äijille ja ämmille tuli bastus hintsusti skragista. Se buli kiuas oli sellane, et ku siihe sysäs vodaa, löylyt tuli ulos toisestaki päästä. Kerran äijil oli ollu skabat - ne oli hakannu vihdoil ku hullut ja stikannu löylyyki ihan kunnolla. Muijat oli kuiteski luullu, et ukot vaa vittuilee niille, ja ne oli heittäny ämpäritolkul takas, niin et koko äijäpoppoo oli joutunu lähtee haneen pallit paukkuen ..
#10 2000
STADILAINE BONJAA SYSTEEMIT
Täs yks ilta Mara paukkas meille, niit ”Vanhan talon” kundeja, ja äijä kävi aika kuumana:
- Tänään meidän duunin uus böndemaisteri alko meuhtoo tyyliin, et ”kyl maaseutu on sentään ihmisen paikka tällaisen kivikylän rinnalla”.
- Mul alko vähä keittää, eikä nii vähääkään, ja mä kysyin, et miksei se sit jääny sinne böndelle jos siel on niin helvetin ihanaa?
- Töiden puute, se sano, ne kun on melkeen kaikki täälläpäin.
- Niinpä. Mut älä sit viiti mollaa sitä handuu ku stikkaa sulle skruudit, mä sanoin.
Mara malttaa sit riisuu rotsisa ja tshittaa sohvalle.
- Mut mitä siel landel on ... eihä siel oo mitää, ei mitää, ... Mut Eki hei, onks sul mitää brenkkuu? Mä voisin ottaa parit snadit mut stydit.
- Ku Stadispäi budjaa jengii yli miljoona, ni tääl on kulttuurimestat ja sporttimestat ja jortsumestat ja kaikki.
- Ja ku tääl oppii kartsan systeemit, ni klaaraa hommat joka mestas, se on saletti.
- Mä hiffaan millo kaiffa tshögaa eldist spadduu tai millo se aikoo vetää mua daijuu.
- Mä bonjaan millaset kombinaatiot skulaa dösil, skurul ja metrol.
- Ja mä hittaan snyygit mestat ja tshennaan miten skotataan misu ku sellast tarvii.
- Se on kato just nää kokemukset, se on buleinta mitä näilt olkikuukkeleilt puuttuu.
- Stadis ku oot ikäs budjannu, sulle on kasvanu niin stydi syrjä, et flyttaat sä mihi vaa, ni pärjäät, stadilaisen kantti kestää aina.
- Tai mitä mä sulle täs saarnaan, kylhä sä tshennaat nää jutut.
- Mut Eki, hei. Ihan kliffa viskiflinda, mut miten tää nyya korkki avataan ...
#11 2000
PULUT DALLAS RAFLAN TSÖGEEN
Yks päivä ku futattii siin Hämis 36:n pitsgul Jukkiksen kans ja mä olin byyris, tuli A-raban kolmannest tsögejakkara fönarin läpi ja tömähti siihe polttoroskiksen vieree.
- Onneks siin ei tshitannu ketään, Jukkis stikkas pokkana ja yllätti mut nopeella kärkkärillä. Sielt tuli viel joku vaasi ja maniskaki, mut nyt mä olin skarppina ja plokkasin banaaniskoten iisisti handuihi.
* * *
Joskus pitsgul kävi joku ”Kaltsin Caruso” shungaamas ja jengi stikkas sille fyrkkaa. Hude oli kerran pudottanu sille snyygin pabrumytyn mis oli viel kiiltävät nartsatki. Äijä oli pokannu ja tunkenu sen povariisa. Kundit oli hirnunu sit vodat silmis, et mitähä se gubbe himas funtsaa, ku se kaivaa fikkast sen pagun ja hittaa sielt Huden slödepaskat?
* * *
Kerran taas bulit jätkät teki sellast jygee, et ne ripotteli jotai siemenii niinku jonoon ku johti pitsgult Canjonin tshögen ovest sisään. Pulut tuli sit skruudaa niit jyvii - boltsit nykien, sä tiät ”tsyg, tsyg, tsyg”. Sit ku ne oli steppaillu kynnyksen yli, kundit oli paiskannu dörtsin kii. Ja jokane voi funtsii, mitä muutama hjärtshlaagin saanu pulu saa aikaan raflan tsöges
* * *
Ai nii .. sit siin pitsgun välikatsil luudas usein vitun bulei rottii. Latari koklas kaikkii myrkkytabuiki, mut rotatha nappas niit ku meitsi popkornei nonaris. Yks Unski, se lähti sit myöhemmi skönelle johonki panamalaiseen kippoon, nii se skotas rottii faijasa luftarillaki, mut mä luulen et skotet kutitti rottii ja et ne vaan skriinas viiksiinsä ...
#12 2000
TATTIST SAFKAST, FAIJA
Melkee aina sillo 50-luvul me nokittii himas, ja ronkeli ei saanu olla, kaikkee mitä mutsi oli tshöges duunannu, oli pakko skruudaa. Tai mikä pakko se oli … safkaha oli ihan gutaa, niin paitsi lanttu. Faija oli krigun aikaan Stadis joutunu vetää lanttuu magaan sububa ja soseena, keitettynä ja smöres paistettuna ja se kerto, et yleensä se oli jotai frysannutta … Eli faijal oli mitta täys sitä lajii. Ja ku mä olin ”faijan boitsu”, ei munkaa tarttenu noteeraa lanttuu.
Faijanfaijal, nii sehän budjas meidän kans kimpas, nii sil oli taas mämmi, mitä se ei suostunu skruudaan, ei sitte millää - se vaan heitti, et ”ristitty ei syö paskaa”.
Tost mulle tuli boltsii yks juttu. Mä olin sillo skoiles tokal tai kolmannel, ku maikat vaati, et ennen ku sai alkaa lappaa pöperöö magaa, täyty panna handut ristii ja - tai oikeestiha ne oli fingerit ja stikkaa tattikset yläkerran Bulille Faijalle.
Kerran ku himas mä sit aloin ihan po-skoijil muka rukoilee safkan päälle, ni faija hiilty ja sano, et: ”perkele, mä on tän portshuan sulle koval duunil ja niska limas saanu slumpattuu ja jos jotain siitä kiität, niin mua".
Sen jälkeen ennoo rukoillu, en ennen enkä jälkeen skruudimisen enkä muutenkaa… No, paitsi kerran. Mä tulin sillo, jotain kai sit 9-10 -vanhana skoilest himaa ja Rinteen flesukaupan luona, Pengiksen ja Sagiksen kulmas, rupes magas kiertää nii helvetisti ja mä olin saletti et nyt tulee skeidat byysiin.
Sillo mä funtshasin, et jos siel ylhääl joku Gubbe tätäki hommaa jotenki vaklaa ja pystyis mua snadisti jeesaa, niin nyt sil ois hyvä sauma duunaa jotai hyödyllist ja avittaa sen verran, et mä ehtisin himaan ja veskii...
No mä kyl ehdin, mut en vetäny siit kuiteskaan mitää sen bulimpii johtopäätöksii.
#13 2000
EEEEO-EEO-EEO
Nyt ku dallaat mihkä buiduun vaan ku myy safkaa, nii siel on vaik mitä ”etelän hetelmää”: aplarii, greippii, banskuu ja sit viel jotai kiwii, karambolaa, aglii ja vaik mitä. Mut ku mä olin skidi, juttu oli ihan toisin.
Mutsi oli Sagiksen mäes duunis, sellases snadis sekrus. Tai fönarin pääll oli kyl plagu mis stondas, et “Siirtomaatavaraliike” ja dörtsii oli smoglattu et ”T:mi Ronkainen”.
Nii, se oli sitä aikaa ku Finskiin vast alko tulla banskuja, ja botskeist niit kuskattii lafkoihi sellasis buleis lodjuis, melkee ku jonku skloddin ruuumisarkku. Sit ne oli viel tiukasti boses peltinauhal ja kai siks, ettei banskut menis ihan mössöks ku ne sentää skiglas tänne jostai Afrikast tai Amerikast...
Kerran ku menin taas ruinaa mutsilt suguu, ruskeet Fazeriinaa, Da Capoo tai Siestaa, mutsi oli just öpnaamas banskulodjui karseiden pihtien kans. Ku se sit lyftas yhtä kantta, ni sielt tipahti sellane mustakarvane, kämmenenkokone hämähäkki. Arvaa, huusiks mä?
Mutsi työns mut siit veks ja alko takoo sitä elukkaa harjal. Sen klabbitki lähti irti ja ne paiskoutu sinne-tänne, mut irtonaisinaki ne vaan sätki ja sätki ... Mutsi kerto, et onneks hämähäkit oli yleensä iha kohmees, nii et ne ei päässy hanee ja niilt oli iisi ottaa nirri veks.
* * *
- Jaahas, banskuja tullu, no pannaampas pari kiloo siit, tai jos rouva antaaki kolme … aluks, sano sellane reilunkokone jätkä heti dörtsiltä. Kundi oli naapuritalost ja Jussi nimeltään. Se shungas ja skulas skittaa ja ... skruudas banskuja! Se slumppas varmaan puolet koko buidun banaanikuormast, mutsi kerto.
Mä kävin sit myöhemmi samaa skolee sen ja sen broidin kans Ogelis, niil oli kimpas joku oikee bändiki ... joo, tais olla muuten Eero, sen broidin nimi.
Toi tän stoorin nimi ei muuten ollu sen mun huuto. Sillo oli hittistygenä Harry Belafonten “Banaaninlastaajien laulu”, muistatsä: “Eeeo-eeo-eeo ...”
#14 2000
SNADI VALKONE FOGELI
Klabbei alko jo snadisti pakottaa ja mä kapusin dösäpysäkin katsille tsittaan. Suulis skriinas kybällä, ja ku ei blosannu yhtää, siin oli aika hikiset oltavat. Monet oli öpnannu smirgaripagut ja mukeist levis tsyfen döfis. Gamla jengi osas ottaa ihan iisisti, paril äijäl oli nenäliina sidottu pollaan ku tsubuks niinku meil Finskiski ... mut snadimmat skloddit, varsinki ihan pikkuskidit alko jo kypsyy ja spiidaa..
Mä kaivoin repust Mineralwasser-pullon, kande ostaa siit hotlan respast esti messiin. Otin parit hörpyt lämmint vodaa ... sillon mä hiffasin, et snadi valkone fogeli taapersi tien yli, toine siipi laahas koko ajan maata...
Siin samas bärtsin takaa skujas kaks motskarii, skoudet puikois. Tuli karsee hässäkkä, ku kaikki harppo yht´aikaa tien penkalle ja melkee jokane alko heiluttaa snadii papruflaguu mis oli keskel sirppi ja harppi.
Läski lettipäine friidu skulas kurtul jotai marssistygee ja muutama sinipukune shungas jotekni, et: “Fraie doitse jugend, pau auf ...”
Sit tien täytti neljä bilikaa, mustii mersui tai jotai samannäkösii, ne paino siit ohi nasta laudas ja peräs tsöras viel kaks skoudee prätkäl. Muistan ku mä funtshasin, et miks niiden piti skujaa nii kovaa faartii, mut sit mä tajusin, et ne pelas varman päälle: se jenkkien pressa, Kenedyhä oli skotattu just fiudeen..
Ja sit kaikki oliki förbai: hanuri stoppas kesken marssin, flagut käärittii kasaa ja jemmattii fikkaan. Snadi blosis pani tiellä pari punavalkosta sulkaa, niihi oli tullu hintsusti bludee, kliffasti hyppelehtii.
Jengi alko kerää kamoi kasaan, muutama kundi lähti sotkee siit fillaril, mut suurin osa jäi venaa dösaa ku tulis reilun tunnin päästä.
Mä, mutsi ja faija kömmittii hotlan dirigan Warreen. Pian mun knubura oli mutsin sylis ja etupenkilt tuli faijan snugust hyvät döfikset. Sit ennenku mä kokonaan sammuin, kuulin ku faija bamlas, et “... Walter Ulbricht ist seer guut Kamerad, seer guut ...”
#15 2000
VOIHA VINDE! (16/2000 *16)
Mä ja Jukkis skrabattii pitsgul kuuden tuumaan spiguil nimmareit. Nyt oli just passeli hetki, ku mollikka oli lyysannu koko päivän ja asfaltti oli ihan slödee. Pari buliii kundii, Mara ja Hessu, tuli siihen ja alko pamisee, et A-raban vintis oli joku nasta juttu, ja sitä pitäis heti lähtee tsiigaa.
Aluks me ei mitenkää innostuttu koko jutust, mut sit, se tais olla Mara ku heitti jonku herjan tyyliin, et:
“Ai, oottekste tollasii mameroit, Hessun pikkubroidi Ristoki kävi siel vaik se on teit paljo snadimpi ... mut jos te ette hirvaa, nii antaa sit olla.” Se riitti, me lähettii.
* * *
Kundit avas vintin dörtsin, se oli sellanen paksu mikä joku palo-ovi, ja ne pani valot lyysaa ja sit ne käski meidän dallaa ihan perälle, siel se juttu ois. Ku me oltiin smyygattu jo aika pitkälle, ni valot meni pimeeks ja dörtsi paukahti kii ja tuli ihan hiljasta. Mä tunsin ku Jukkis tarras mun rotsin hihaan kii.
Sit yhtäkkii skobe-ovet alko paukkuu ja jostain kuuluu karmeeta voihketta.
Jukkisha rupes huutaa suoraa huutoo ja se lähti luudaa dörtsii kohti. Sit se otti ketoo, ku sil oli nyyat, mut vähä bulit gummarit ... sillo slumpattii skideille aina reilunkokoset kledjut, ku piti olla “kasvuvaraa”.
Mä finnasin sen juoksun, sain dörran auki, ja sit me hypittii viel rabat alas pitsgulle asti. Vähän ajan päästä Hessu ja Mara tuli rabarist. Hessu oli jotenki vaikeena, mut Mara ulvo naama virnees ja vodat silmis ja se stikkas, et me oltii lähetty haneen tosi lujaa. Mut ei se enää sille nauranu, et ne oli kusettanu meit, vaan sille ku Hessu oli skriinannu meille niin, et sille oli tullu kuset byysiin.
* * *
Kerran me mentii Jukkiksen kans kaksistaa meidän oman raban vintille ja mä kletrasin sit steegoi pitkin ylös katonrajaan ja nostin sellasen räppänän irti. Mut se oliki niin buli ja painava, et se pääs mun handuist, vieri sit katsin reunan yli ja flyygas pitsgulle. Mä funtsasin, et nyt joku delas ja mä joudun boseen, johonki “kasvatuslaitokseen” - sinne joutumisel pitsgun muijat uhkaili aina meit kundei ku duunattii jotai kliffaa jäynää…
Jukkis rupes heti tippa linssis sönkkää, et se oli kokonaa mun moka ja et se oli ”syytön”. Mä selitin sille, et sehä oli messis ja kyl me kumpiki jouduttas häkkii, jos joku tsennais et se oli meidän juttu, ja et parast ois senki vaan pitää lärvi kii ja mölyt magas.
Illemmal mä tshiigasin meidän tshögen fönarist pitsgulle ja hiffasin, et latari oli putsaamas sen luukun rippeit, mutten mä hogannu kyl bludee missää.
JALI, MIS OOT? (17/2000 *17)
Siin Sagiksen byggas ku mutsi oli sekrus duunis, budjas yks Krönlundi Jali. Sil ei oikee futanu skoiles, ei se oppinu kai ikinä blukkaa eikä skrivaa. Täys dorkaha se oli, jos näin nyt saa nykyää kestään skrivaa? Mut jotai rediiki siin häiskäs oli. Se ei yrittäny koko aja strittaa silmään, niinku melkee kaikki muut kundit - tai sit se ei vaa osannu.
Jalin mummo pani sen joskus tsittaa sekrun nurkalle ja sen lippis oli siin jalkiksel, et jos joku stikkais siihe jotai hiluja. Jalin jobi oli sit shungaa jotai virsii tai vastaavii. Joskus tsubu oli niin täynnä fyrkkaa, et sitähä oli ”ihan pakko” snadisti rokottaa, me kundit funtsattii... Pari meist meni sit kaveeraa Jalin kans jotai skeidaa, ja sille tuuppattii ”Jimi” handuu. Ku Jali sit mutusti sugupötköö, joku lappas fyrkkaa kotsast fikkaasa.
Eikä Jali koskaan bonjannu, miks sen lippis oli välil melkee tyhjä. Se vaa tsittas, väänteli kotsaa ja spiidas nii, et alko ihan tärisee ... Sillo me lähettii menee, … oltii me kans, vittu, reilui kundeja.
* * *
Sit yks loppysyksyn päivä, sitä oli ollu jotain viikon verran niin galsaa, et snögee oli tullu jo maaha ja jääny siihe.
Jali duunas siin sekrun edes jotai lapparisa kans. Emmä muista, stikkasiks mä sille jotai fittii, mut ku mä käännyin sekruun, Jali tempas mua lapparil takaraivoo. Mulla boltsis pimeni ja otin ketoo, mut kyl mä jotenki tsennasin mitä oli tapahtunu.
Ku mä nousin siit tsittaa, Jali oli häippässy jonneki ja mä tunsin ku lämmint bludee valu mun niskaan. Mutsi ryntäs sekrust kartsalle, otti bresan mun boltsist ja sano jotain, et “Herranjumala” ja painu takas buiduun tilaan tsirran.
Boltsii oli tullu karsee soiro ja lekuri duunas siihe kuus tikkii. Ku mä sit pääsin parin päivän pääst himaan, mä en hitannu Jalii mistää, eikä kukaa muukaa tienny minne se oli häippässy tai ainakaa kukaan ei kertonu mulle.
* * *
Muutama vuos sitte mä näin Jalin. Mä tsittasin viisfemmas, siin keskel - ihan sen leimausmasiinan vieres, et jos tarkastajat pelmahtais inee, mä ehtisin leimaa dösätsetin. Mä olin viemäs mutsille Koskelaan jotai rohtoi ku sil oli snadi flunssa. Ku dösä pysähty tos Haapiksen pysäkil, mä hogasin et vittu, toi kundiha ku staijaa tos, on Jali.
Mä vilkutin sille, mut se vaan tuijotti mua, ja ku bussi sit lähti, mä näin et se piti jotai gamlaa muijaa handust, ihan ku sen mummo ...
|