Bamlasin täs hiljattain yhen hepun kans mun reissuist, joit mäon heittäny Atlannin yli botskil. En siis skiglaril vaan rahtibotskil. Se bungaa kyl enemmän ku flygel, mut on se kans ihan kingii. Ja onks se oikeestaa nii tyyristkää, ku nykyrahas tollasel seittemälkybäl päiväs saat kaksiohytin, hyvät safkat, vähä liikaaki – ja etenet reissullas jonku tuhat kilsaa?
Aika monel on kyl fyffee nykyään nii paljo, et nei ees tiiä, mihi sitä laittas. Mut sit niil ei kuulemma ookkaa aikaa. Siis niil ei oo aikaa tehä elämässää tollast parin, kolmen viikon reissuu skönel, siis tyypeil, joillon puolet vähemmä ikää ku mul. Aika paha tilanne sit, täytyy sanoo. Ku mulki nimittäin on tilastojen mukaa sitä aikaa viel tommone 25 vuotta.
Ok, kyl mä sen ponjaan, et on täälki jengii, joiden täytyy painaa duunii elättääksee ittesä ja pari kolme skidii jollai kybän tuntiliksal. Viel ku asut Stadis vuokrakämpäs, ni siin ei jää just aikaa juhlaan.
Mut sitto se ns. keskiluokka, jotka ei oo korkeetulosii, mut tuntilksa o lähempän kaht kybää ku yhtä. Ja sit ku viel budjaa peritys kämpäs, jost ei tarvi bungaa ku vastikkeet, ni miks sitä sit laiminlöis yhen laiffin kaivautumal johonki duuniputkeen nii syvälle, et sen voi pätkästä vast eläkeiäs? Ja muistutan viel, et ite bungasin nää reissut kuskin liksal samal ku budjasin vuokral.
Mut noi ku pyörii siin oravanpyöräs, valittaa usein rahapulaa, vaik sitä tulee fönäreist ja dörtseist. No, parkkiksel staijaa tietenki hyvä fiude ja sen vieres, vaa hyvää säätä varte, sellane prätkä mist vannotuneemmatkaa motoristit ei ees nähny unta viel kolkyt vuotta sit.
Sit pitää tietenki tsöpaa mökki ja sinne on pakko skujaa joka viikonloppu tsiigaa, ettei kukaa o förannu mönkijää tai moottorikelkkaa. Ja pari kertaa vuodes pitää flygaa Taikkuihi – tai Taimaasee, niinku ne sanoo. Ja sielt tietenki bäkkii kotimaasee.
Et nii paljo ylimääräst fygee, mitä ei mitenkää voi antaa vek. No, sniiduiha me ollaa kaikki, emmä itekkää jakele fyrkkaani sitä tarvitseville, paitsi joskus joku kybä ja romut päälle johonki keräyksee.
Mut voisko sit kelaa sen fyrkan arvon toisel lail ja siftaa sitä aikaan? Ei siis muodikkaaseen laatuaikaan, joka seki kuulostaa joltai suoritukselt, vaa iha ikkariin aikaan, tai vaik aikaan skidien ja mummien kaa? Taim is mani, sanoo jenkki ja on siin iha oikees. Mut mani on myös taim. Eli jos saat hyvän kasan pätäkkää fikkaa, ni relaa välil, hyvä ihmine! Et sä siks oo tääl, et sä painaisit nelkyt tuntii viikos ja viiskyt viikko vuodes, kunnes joskus gamlana ponjaat, ettei aikaa oo paljoo enää, ja seki jäljel oleva pitäis viel suorittaa lahooval kropal ja boltsil.
Jos alkasitki painaa kolkyt timmast viikkoo, ni oppisit tsennaa sun skidit vähä paremmi. Tai sit kaheksankuukautist työvuotta, ni ois jotai idist flygaakki sinne Aasiaa välil. Sillon tosin ehtisit mennä täält Taikkuihi vaik zugeil, dösil ja jokibotskeil. Senki oon duunannu.
Nyt vaa pitää skabaa jostai tyhjäst, jostai niist leluist, jotka on romui viimestää sit ku säki. Tuntuu olevan joku skaba tulevii sukupolvii vastaa, et ehittäs tuhoo mahollisimman paljon luonnonvaroi, jotka on sit niilt pois. Ja siihen näyttää kuuluvan viel se, et oma talous suunnitellaan nii, et liksa riittää just ja just, vaik se ois kui hyvä. Et se fiude pitää olla just nii kallis, ku velaks vaa saa. Ja sama koskee kämppää.
Nyt on talouslama ja just nyt vois olla hyvä kohta stedaa fyrkan vaihtamist aikaa. Varmaa aika mones lafkas iloittais, ku ehdottasit omaa lomaa muutamaks kuukaudeks tai kolkyttuntist viikkoo. Ois niilt osilt yt-neuvottelut käyty. Sit ku tää tuhoduuni, mitä taloudekski sanotaa, lähtis taas rullaa, ni vois hyvin olla et sä jäisit siihen lyhennettyy mallii, ku oisit parin vuoden aikan honannu rikastunees toisel tapaa. Polynesial, mis mäon muuten sielki reissannu rahtibotskil, sanotaa et tyypin rikkaus ei oo mitattavis fyrkas, vaa siin ajas, mikä sillon itellee käytettävis. Muistan ain, ku mäolin tullu Hiva Oalle ja jääny sinne pariks viikoks. Yks päivä sinne tuli snadi botski turistilauman kans muutamaks timmaks. Niil oli hirvee hosu ja hälinä ku ne tsöpas jotai matkamuistoi. Enkku, saksa ja ranska raiku ilmas. Ja paikalliset vaa tsittas kaijan vieres ja tsiigas sitä hulabaloota. Ja ne yhet luuli rentoutuvasa jollai lomal.
Skrivas J.Tuuliainen