Skrivannu Julle Tuuliainen
Budjasin aikanaa muutaman kuukauden yhen gimman luon Köpikses, siin Bryggenil, mist on lyhyt matka dallaa sekä steissille et Krisuu. Sil oli sikäläiseen tapaan tietenki fillari myös vieraalle. Sain honaa, et fillarointi Tanskas o aika erilaist ku tääl. Niil ei oo mitää peilei, turvaviirei, eikä mitskui. Eikä niiden tartte tšöpaa nyyaa tsykää joka toinen vuos, vaan ne skujaa aika gamloil vehkeil. Mut niillon pakolliset etu- ja perävalot, jotka skulaa patskuil ja ne on irrotettavii. Jos lähet päiväl liikkeelle ja jätät valot himaan, tuut takas vossikal ja niiss on ain fillarikoukut. Ja sit siel on kunnon fillaritiet, eikä mitää töyssyi ja riemutsieguroit joka risteykses. Mä en ny viitti sanoo täs, mitä se gimma bamlas meien fillariteist, ku se skujas tääl mun kakkostsykää. Ei nimittäi menis sensuurin läpi.
Mut se, mä ja moni muuki ihmettelee, et miks meil duunataa nii skeidoi fillariteit? Eiks nää vaa osaa vai halutaaks hommaa sabotoida? Mut kenen etuu ajaa fillariliikentee haittaamine? Ei ainakaa niiden ruuhkas seisovien fiudekuskien. Jos jotkut ees kauniil sääl jättäis bilikan himaan ja lähtis tsykäl duunii, ni niille fanaattisille autoilijoille ois enemmän tilaa ja parkkiksii siel kartsal.
Tanskas ja jopa Italias ja Spaneiski fillaritiet on sellasii, et suora asfaltti jatkuu läpi risteyste ilman mitää töyssyi. Mut meil on kumpareet ja töyssyt paraatimestalki siin Kaivokartsal. Sillon ku ne tuli siihe, ni mä skulasin johonki virastoo ja sielt vastas joku nuori skloddi tyyliin et eiks nykyää ala kaikil ollakki maastotsykät? Mä karjuin pallo punasen et duunataaks sit koko ajorataki sellaseks, et siin pystyy skujaa vaa maastofiudeil ja enduroprätkil ja et jollei ne töyssyt koht loivene, ni saa lesaa viel jostai lehest. Viikon pääst ne kanttikivet oli laihaks lohduks vähä viistotetut siin steissin Kukkiksen puolel ja siel ne viistotukset näkyy vielki, tsiigatkaa joskus huviksenne. Mut sopii yrittää ajaa niihi kumpareisii viistoiskilone skidi meges. Ei oo iisii.
Sit joskus ysiseiska tuli se hämärä sääntö viel, et oikeelt tulevan tsykän saa kelaa tietyil edellytyksil yli, jos se käyttää fillaritiet. Ei sitä sääntöö oikei kukaa ponjaa. Siin vaihees mä funtsin et emmäkää viitti enää kaikkii sääntöi noudattaa, vaa pääasia on, et sielt selvii hengis. Mä sit rupesi skujaa jalkiksel pahimmat mestat. Kerran tuli Topeliuksenkartsal joku bamari vastaa prätkäl, tsiigas pitkää, teki uukkarin ja lähti perää. Emmä viittiny jäädä väittelee, et hotsittaisko vaihtaa ajokkii ja testaa milt tuntuu siel aggressiivisten dösien seas. Mä poljin fillaril hanee sitä prätkää ja vinnasin sen skaban! Tehkää peräs! Mä stikkasin tsykän lukkoo ja feidasin itteni Tölikän sairaalan dörtsist inee, eikä se bamari viittiny följaa.
Tulee vaa mieleen, et ku on skole- ja duunikiusaamist, ni meil on viel joku liikennekiusaamine, jonka kohteeks on otettu tsykät. Bilikkakuskit sanoo, et tsykät rikkoo koko ajan liikennesääntöi. Jaa. No moniks niist ite väistää aina jalankulkijaa suojatiel ja moniks niist ei koskaa aja ylinopeutta? Ja moniks bamari on skrivannu sakon siit, ku joku sankari ohittaa bilikal fillarin alle metrin pääst? Prätkäl sitä ei tehä, ku omaki henki vaarantuu. Ja prätkäkuskit kyl tajuu nää kakspyörästen ongelmat ja vaarat kans. Sit viel koko liikennesuunnittelu on saanu fillaristit ja jalankulkijat kriguu keskenää sen sijaan et kaikil ois oma, sujuva ja turvallinen kulkuväylä. Kyl niit fillariteit duunataa koko ajan lisää, mut tulos on aina karmee, eli määrä ei korvaa laatuu. Noist liikenneympyröist en ny viitti bamlaa eriksee, mut kaikki ponjaa, kui siin käy ku fiude kiihdyttää ulos ympyräst ja sit muutaman metrin pääs on se muka etuajo-oikeutettu fillaritie, jota pitki fillaristi tulee viel kuolleest kulmast varsinki dösii ja kuorkkeihin nähden. Sit saadaan taas lesaa lehdest, ku bilikka TÖYTÄS fillarii. Juttu ei vaa jatku et fillari meni mukkelimakkelis ja sen kuskille tuli vähä pipi tai se heitti lusikan nurkkaa. Sopis hyvin sen töytäsy-sanan jatkoks.
Fillarointii pitäs kuitenki tukee, ku se on ekologist ja se edistää kansanterveyttä. Ja se on aika kliffaaki. Must tuli joka sään ja vuodeajan fillaristi Stadis jo kasarien alus, ku mä möin mun vikan prätkän. Jos pakkane laskee alle kahenviiden, ni sit saatan hypätä dösaan, en siks, et ois liian kalsa, mut siks et öljyt jäätyy ja polkemisest tulee hevii. Fillaril taittuu iisisti ja kliffasti tommonen viidentoiski kilsan duunimatka ja sil voi keksii iha uusii nastoi reittei puistojen ja skutsien läpi. Ja reittei voi hiffaa ny tuolt netistki, YTV:n sivuilt. Onnee on, jos matka kulkee skutsin läpi. Se o aina virkistävä pätkä.
Mul on itel kaks tsykää, kummatki vaihteettomii ja kumpiki mua vanhempii. Talvel on paras just isoäidin ostama naisten Pyrkijä, jost saa klabbit heti maahan, ku rupee slippaa. Siin on leveet läskit ja nastat edes, ei missään nimes takan. Takan niil ei tee mitää, ne hidastaa vaan vauhtii. Mummo oli tšöpannu sen heti krigun jäkeen, ku rupes saamaa taas renkait. Kai se tsykä oli ne sotavuodet venannu jossai varastos. Se vaan kestää ja kestää, oli ennen mua ja jää varmaan viel munki skloddille – jos sit sattuu kelpaamaa. Krisun kuulusast fillaripajast mä oon tšöpannu siihe sellasen bulin kellon, joka kuuluu kauas. Sitä tarttee Stadin olosuhteis aika usein.