Rälläkkä

Skrivannu Julle Tuuliainen

Mul oli kliffa naapuri. Kundi budjas täs lähes 30 vuotta. Sit sil meni laiffi sellaseks, et vuokrat jäi pydee ja jäbä sai kenkää haussist. Seuraavaks se budjas tuol rälläkäl ja mä kävin treffaa sitä joskus siel. Sitä kautta mä sit hiffasin ton rälläkän raflan, joka on varmaa Stadin edullisin mesta skruudaa arkipäivän.

Siin on hyvien hintojen lisäks paljo sellasii elementtei, jotka vetää puoleesa usein, ku sattuu päiväsaikaa pyörii Bärtsin nurkil. Siel näkee sitä puolta elämäst, johon monet on tipahtanu ja aika monet nuorin meinannu tipahtaa. Ja jonne monet tulee viel tippuu. Me ku vaa ei lähetä tasasilt viivoilt tälle elontielle.

Joillai on lapsuuden hima sellane, et tarvitaa jo jotai snadei ihmeit, et tyyppi pystyy gamlampan skulaa kaikil tseteil. Jotku taas ei oo saanu ihan täyttä pakkaa boltsii, eikä sekää oo niide oma syy, vaik seon ain aihe, jost nii mielellää muut ottaa jotai omanarvon kohotusfiiliksii. Joillai taas brena kolisee paljo stydimmin ku muilla, nii stydisti, et nei vaa handlaa sitä. Ja joillai on kroonisesti nii paha fiilis pääl, et ne mieluummi vetää heti aamiaiseksi iha jotai muut ku puuroo tai leikkeleit.

Näit kundei ja gimmoi sä voit tsiigaa siel kuppilas ja lysnaa niiden jutskii. Välil niit joutuu kyl kokee hajuaistilki. Mestoil duunis ollu kokki kuvas sitä sanal ”sosiaaline olohuone”. Seki kundi on tullu sinne vähäks aikaa duunii ja ollu jo yli 15 vuot, ku ei vaa malta lähtee.

Mut käy siel sit muitki. Emmä suinkaa oo ainoo omillani toimeentuleva, ku joskus käy siel vetämäs safkat naamaa. Moni muuki diggaa sitä mestaa. Siel on jotai sellast vaikeesti selitettävää menneen ajan fiilist. Rälläkkähä sai sen tontin Stadilt asuntolaa varte ja tää haussi nous siihe jo

-37. Samaa aikaa taidettii öpnää se raflaki.

Ja safkat o halpoi. Keittolounas bungaa pari egee ja kiintee lounas kolme ja puol. Annokset o sit sellasii, et ei niit iha joka jäbä loppuu asti vedä. Joskus siel voi kyl nähä ku joku tsiigaa nälkäsen sivust. Sille voi iha huomaamatta jättää ne jämät, ku katsekontakti on saatu ja pari sopivaa elettä siftattu. Se safka on sit sellast aika suomalaist. Et sinne o aika turha mennä tsöökaa jotai trendisafkoi.

Yleesä se jengi siel on vähän gamlampaa, mut kyl mä yks päivä bamlasin sellasen just 18 täyttäneen kundin kans. Oli slepattu kartsalle jostai nuorisokodist, ku seoli tullu täysikäseks. Sano viettäväsä öitä usein tuol dösa-aseman tunnelis. Siel saa kuulemma lämmitellä muutaman timman aamuyöl, ku dösii ei kulje.

Eihä se kuppila mitää tuota, vaa päinvastoin. Et tulee mielee, et jos on omaa fyffee fikas, ni vois kai sit mennä muualleki. Mut kyl ne vaa sanoo, et kaikki o iha tervetulleit. Kai siin on sit se, et halutaa jengin näkevän vähä, mitä se elämän toinen puoli on. Ja voiha siin olla uskonnolline tsettiki hihas. Mut ei siel kukaa mitää tuu saarnaa. Ja voi sitä ain tehä vaik lahjotuksen.

Toivottavaa ois tietenki, et vähä useemmat tuottajat ja buidut antas sitä ylijäämäsafkaa vaik sinne. Safkan rodee stikkaamine pitäs muutenki suorastaan kriminalisoida.

Tääl on tietenki näkyny kaikki yhteiskunnan murrosvaiheet ja miesmuistis on toi ysärien alun lama. Se oli kuulemma revenny öögille rälläkäs. 70-luvul oli meininki ollu viel sellast, et rälläkän asukkaat oli stikattu kartsalle ain päiväajaks. Nyt ne voi goisaa niis kämpissää, jos hotsittaa. Joku tietenki kiekuu, et noin niit vaa hyysätää, mut menis ite stedaa sitä laiffii. Sillo aikanaa on tietenki funtsittu, et niiden pitäis tsöökata päivät jotai duunii, mut nehä on päätyny vetää denaa lämpimiksee. Taitavat pysyy selvempin, ku voi olla ines. Et täski voi olla yks selitys sille, miks Bärtsis näkyy nykyää vähemmä dokuremmei ku enne. Eikä siel ines oo mitää asiaa läträä brenan kans.

Jos joku haluu tsennaa enemmän tot historiaa, ni voi lesaa vaik Matti Salmisen knigun Sadan vuoden inhimillisyys. Siin o hyvä nippu Stadin rälläkän hissaa.

No, mist tää mesta sit löytyy? Seon siin Alppikadu itäpääs, kaksvitoses. Ulos päi ei näy mitää kylttei, mut siit dörtsist tulee ja menee sen verran laitapuolen kundii, et sen kyl hiffaa. Siit vaa inee ja peremmälle sen vaksikopin ohi. Rafla o auki arkisin. Kaheksast kymmenee saa puuroo, tsaijuu ja smörgareit ja sit nää hevimmät safkat on tarjol puol yhesttoist kolmee. Mä suosittelen tät mestaa kaikille, erityisesti niille, joiden elämään mahtuu viel jotai uusii, erikoisii kokemuksii.

Ja pitää viel mainita seki, et ku tää kulttuuritarjonta on koettu, ni siit sit seuraavaks Kallion tsyrkkaa. Siel o arkisin melkei ain joku kanttori treenaamas. Hyvän safkan päälle käy hyvin hieno urkumusa.